torstai 3. elokuuta 2017

Pohdintoja yksinkertaisempaan elämään pyrkimisestä

Tämä aihe on pyörinyt päässäni jo kauan, ja nyt vihdoin päätin tarttua näppikseen jäsentääkseni jotain "paperillekin". Yksinkertaisella elämällä tarkoitan ehkä lyhyemmin sanottuna materialistisesti vaatimattomampaa, mutta fyysisesti ja henkisesti rikkaampaa elämää mitä keskivertosuomalainen tällä hetkellä elää.


Tietyn säästäväisyyden ja pihiyden olen saanut jo äidinmaidossa. No ehkä se hyppäsi yhden sukupolven yli, mutta paapastani muistan mitä uskomattomampia juttuja miten hän säästi ihan kaikessa, ruuasta roskapusseihin, tarjousten perässä juoksemisesta bensan säästämiseen. Yhdellä jutulla voin viihdyttää teitä bensan säästämisestä. Asuimme omakotitalossa. Aina kaupasta tullessa hän kotitien alussa ensin kaasutti vauhtia, sitten sammutti moottorin ja rullasi vapaalla puoli katua pihaan. Joskus kadulta hieman nouseva piha ja kääntyminen pihaan aiheuttivat haasteita, jolloin vauhti loppuikin kesken ja hän joutui käynnistämään auton vielä uudelleen saadakseen sen kokonaan tontille saakka (jolloin tietysti kului akkua, starttimoottoria ja ties mitä). Mutta yritys hyvä kymmenen, ja ehkä 2/3 kerroilla hän kuitenkin onnistui rullaamaan sinne pihaan asti.

Itse en aivan tämänkaltaisiin säästämisiin ole ryhtynyt (heh), mutta aina olen ostanut tarjouksista, yrittänyt etsiä sitä parasta hinta-laatusuhdetta (halvalla mahdollisimman hyvää), pengon vaatteiden viimeisimmät tasaraha-alelaarit jne... Lisäksi viime vuosina kuvioihin on tullut sekä netti- että livekirppareilta ostaminen.



FB-kirpparin satoa mökille. Puinen tiikkiviilutettu kirjoituspöytä. Seuraava projekti, juuri soppeli parvelle ikkunan alle. 10e. Kalatauluja keittiöön (rekvisiittaa mun tulevaa kalastajanuraa ajatellen, heh) 3e. 




Auton omistamiseen meni hermot joskus 1000 vuotta sitten :D Nuoruuteni oon tapellut erilaisten romujen kanssa, ja kun sitten vihdoin 2000-luvun alussa alettiin ostamaan kunnon lähes uusia autoja, niin nekin vaan reistailivat ja aiheuttivat mielipahaa ja kiperiä tilanteita. Yhden tällaisen tilanteen jälkeen (juutuin jouluruuhkassa ylämäkeen kun käsijarru jumitti) päätin että joku kaunis päivä en enää omista autoa vaan liikkuminen tapahtuu tavalla tai toisella omin lihasvoimin. Tai sitten julkisilla.

Tämä visio on toteutunut, autoa en ole omistanut enää moneen vuoteen (tosin olen lipsunut omin voimin liikkumisesta tällä hetkellä kun poika intissä ja hänen auto aina viikot käytössäni). Ja sekin realiteetti on, että täysin ilman autoa ei voida olla, mutta yksi auto riittää.



Myös ympäristöasiat ovat kiinnostaneet aina, ja ne linkittyvät mielestäni luontevasti säästämiseen ja kierrättämiseen. Kompostoimalla et tuota ruokajätettä ja saat multaa, ja ostoskassien käytöllä et tarvitse muovipusseja (noh, roskapussit joudun ostamaan vielä erikseen) eikä tarvitse ostaa sitä roskapussirullaan suhteutettuna hyvinkin kallista kaupan muovipussia.



Puulla lämmittäminen miellyttää, koen sen hyvinkin yksinkertaiseksi ja tavallaan ikiaikaiseksi tavaksi saada lämpöä tupaan ja muita lämmityskuluja karsittua. Mies lämmittää takkaa joka ikinen päivä kylminä kausina, ja en edes osaa enää laskea kuinka paljon lämmityskuluissa ollaan sillä säästetty. Ei varmaan kolminumeroinen luku riitä.



20 vuotta lisäikää auttamattomasti vanhanaikaiselle mäntyastiakaapille maalaamalla ja vetimet vaihtamalla.



Kun rakensimme oman talon, sormeni suorastaan syyhysivät puutarhahommiin. Ja suurena ajatuksena oma kunnon hyötytarha, mistä saa vihanneksia, juureksia, marjoja ja omppuja pitkälle syksyyn. Hyötytarhailua aikani harrastinkin, oli 4x4m mansikkamaa sekä 4 kpl 2x2m kasvimaata jossa oli tarkoitus harjoittaa kiertoviljelyä. Kunnes realiteetit iskivät pöytään (varsinkin uusien innostusten, esim hevosen omistamisen viedessä aikaa), että töissäkäyvänä perheellisenä mun aika ja resurssit eivät riitä ison kasvi- ja mansikkamaan hoitoon. Raivasin kaikki pois, lahjoitin mansikantaimet työkaverille ja luovuin yli kymmenestä marjapensaasta. Nyt pihassa on jäljellä kaksi omenapuuta, yksi karviaispensas, aronioita sen verran kuin haluaa kerätä (ei ole mikään parhaimman makuinen marja), ja kolme eurolavaa, joissa perunaa, sipulia ja porkkanaa. Tämä on se realistinen määrä minkä jaksaa hoitaa ja sadon korjata, vaikka ei aina niin huvittaisikaan tai jaksaisikaan.



2002. Kasvi- ja mansikkamaa parhaimmillaan ja innostus huipussaan :) Oli kaikenlaista parsa- ja kyssäkaalista lähtien. Kasvimaata reunustivat marjapensaat. Tyrniä, viinimarjaa kaikissa väreissä sekä karviaista.



Mielessä ajatus kuitenkin itää, että olisi se vaan siistiä saada omasta pihasta satoa enemmänkin, esim. perunaa ja muita juureksia koko talveksi. Muutenkin näitä omavaraisuusjuttuja mietin aina silloin tällöin.



Lihansyönti (tai eläinperäinen proteiini tarkemmin sanottuna) on myös sellainen juttu jota olen miettinyt paljon ja tehnytkin jotain aina välillä. En haluaisi eettisistä syistä syödä (ainakaan) tehotuotettua lihaa, ja olen kokeillutkin lihattomuutta, vaihtelevalla menestyksellä. Alkuvuodesta olin kuukauden täysin kasvissyöjä (jätin myös maitotuotteet pois ja siinä sivussa kahvinkin), ja keväällä n. 1,5kk kokeilin lihattomuutta (kalattomuutta ja kanattomuutta) niin että maitotuotteita oli "lupa" syödä.

Helppoa ei kumpikaan kokeilu ollut. En alkuvuodesta varmaan nyt täysin vegaani ollut (liivate ym.), mutta niukalta se tuntui ja vielä se kahvittomuus päälle (vihreä tee ei ole sama asia kuin kerma/maitokahvi vaikka kuinka yrittäisin itselleni niin väittää ;-) Kevään kokeilu oli "runsaampi", kun mm. juustot ja kananmuna sallittuja, mutta ongelmaksi muodostui liiallinen juustojen syönti mistä ei taas vatsa oikein pitänyt. Muutenkin mietin myös sitä, kuinka järkevää on korvata liha jollain, soijalla, nyhtökauralla tms, kun onhan nuo silti vaan korvikkeita. Jos ei syö lihaa niin sitten ei ehkä pitäisi syödä mitään lihankorvikkeitakaan. Kun aikamoisia prosessoituja elintarvikkeita nuo korvikkeetkin oikeasti ovat.

Loppuajatuksena (joskin toteutusta vailla) tällä hetkellä on se, että voin syödä sellaista lihaa minkä olen itse tappanut. Mihin mulla itsellä riittää kantti. Käytännössä tämä tarkoittaisi kalastusta, ehkä jotain kotikanojakin, jotka tuottaisivat myös kananmunia. Olen facebookissa Tuotantokanit-ryhmässäkin, kun kaneista lemmikkeinä en ole koskaan pitänyt ja ajattelin että sellaisen tappaminen voisi olla helppoa (no joo, myönnetään että pidän kania aika "aivottomana" eläimenä). Mutta kun niitä kanien kuvia siellä uutisvirrassa vilahtelee niin kuka niitä voisi tappaa?! Sellaisia hellusia karvapalloja :D Vaikeaa tämäkin tulee olemaan jos vielä käytännön tasolle joskus pääsen, mutta mun mielestä tämä on se ainoa eettisesti oikea tapa. Syödä sitä minkä pystyy itse tappamaan.



Sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Mitä se vaatii, että pystyy elämään yllämainitusti? Ostetaan kaikki aleista ja kirppareilta. Liikutaan mahdollisimman paljon omin lihasvoimin (auton käyttö olisi minimissä). Lämmitetään puulla. Tehdään sitä puuklapia tai hankitaan sitä jostain. Tuotetaan omasta puutarhasta marjat, vihannekset ja juurekset talveksi. Kalastetaan tai pidetään pientä kanalaa.

Ensinnäkin se vaatii työtä, ihan siis siellä kotona. Ja energiaa ja jaksamista tehdä sitä työtä joka päivä. Ja sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Se vaatii aikaa. Niin paljon että on aikaa myös levätä. Ja tämä aika, ja sitä kautta jaksaminen, on kaikista suurin ongelma. Jos ansiotyö ja siihen liittyvät asiat vievät joka arkipäivä yli 9h, aika ja paukut eivät kertakaikkiaan riitä tuohon omavaraisemman elämän pyörittämiseen. Ei ne paukut riittäneet edes siihen 4x4m kasvimaan pitämiseenkään pidemmässä juoksussa.

Jostain on siis luovuttava. Joko työstä (ja siitä saatavasta palkasta) tai sitten tästä omavaraisemman ja yksinkertaisemman elämän haaveesta. Onneksi ratkaisu on meidän kohdalla helppo, tästä ollaan puhuttu jo vuosia.

Suoraan sanottuna inhoan nykyistä markkinataloutta, ostohuumaa, halvalla tehdään halpamaissa paskaa jota kukaan ei edes halua ostaa. Pääasia että voitot ja osingot on maksimissa, muusta viis. Laatu, mitä se on? Onko nykyajan tuotteita tehty kestämään? Vai palvelemaan just ja just takuuajan ja ehkä vähän yli ja sitten poks? Jos tavarat valmistettaisiin kestämään, silloinhan kukaan ei enää ostaisi mitään? Ja esim TV:isiin ripotellaan koko ajan jotain uutta ominaisuutta jolloin oma täysin toimiva telkkari on viiden vuoden kuluttua auttamattoman vanhanaikainen ja taas täytyy ostaa uutta... Näin se menee. Moraalista viis, pääasia että kauppa käy!

Ei varmaan tarvitse edes sanoa kumpi tie ollaan valittu?

Ja ei varmasti tarvitse sanoa että ensimmäinen askel sillä tiellä ollaan jo otettu. Ostamalla mökki, jossa toivottavasti tulevaisuudessa vielä asutaan.

Vielä ollaan aika alussa tällä tiellä. Maksimisummia on tienattava vielä niin kauan, että saadaan mökki remontoitua ja tiettyjä hankintoja tehtyä (keittiö, parempi jätevesijärjestelmä, maakellari, ehkä jokin varastorakennus. Ja sitten niitä turhempia suurella ehkällä: ulkosaunarakennus, laavu ja palju "olis kivoja" :-) ja myöskin tämä nykyinen talo remontoitua loppuun. Yläkerta on vessaa vaille valmis, vielä alakerta (mitä ikinä sille nyt tehdäänkään, onko järkevää remontoida esim keittiötä ja kylppäriä, vai riittäisikö pieni tuunaus ja perusteellinen siivous) ja talon ulkopuolen ainakin osittainen maalaus.

Talon kohtalo on muutenkin vielä auki, äitini nimittäin heitti ajatuksen että sen voisi myös vuokrata. Toisaalta vuokraaminen on aina riski, mutta kyllähän tässä maassa muutkin asuntoja vuokraavat, ei se nyt niin vaarallista ole. Ja vuokraamista puoltaisi sekin, että ei tarvitse tehdä sitä lopullista päätöstä talosta luopumisesta (myymisestä), vaan vielä voi muuttaa takaisin jos se mökkiasuminen alkaakin pelottamaan ;) Lisäksi ainakin mua kiehtoo myös se, että vuokraamalla ne tulot olisivat tavallaan ikuisia (jos vaan vuokralaiset aina löytyvät), verrattuna myymiseen (kertaköntti ja se on sitten siinä).

Kun jollakihan sitä täytyy myös elää vaikka ei (kokoaika)töissä kävisikään. Ja osa-aikatöitä olen henkisesti varautunut tekemään jatkossakin, koska luulen että on liian utopistista ajatella että lopetan työnteon kokonaan.

Sen voin vielä sanoa että tähän mökkielämään päädyin pitkän tutkiskelun kautta. Olen miettinyt ja selvitellyt kaikkea mahdollista asuntovaunussa jollain leirintäalueella elämisestä jurtassa metsässä elämiseen. Jatkuva kiertolaiselämä autosta eläen, muutto ulkomaille johonkin halpaan maahan? Kolme viimeistä kaatuivat liian extremeinä (enkä ulkomaille halua muutenkaan), ja asuntovaunussa eläminen voi taas olla yllättävän kallista sähkö- ja kaasukuluineen. Lisäksi mun käsittääkseni asuntovaunut ja -autot ovat melko teknisiä kapistuksia ja seinätkin aika ohuita, jotenkin voisi kuvitella että kaikenlaista voi rikkoontua ja tulla lisäkuluja ja sitten ei kellään olisi enää kivaa...

Edullinen mökki, pala maata, metsää ja vesiä ympäristössä, se on se juttu millä tämän on mahdollista ja realistista onnistua.









tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mökkiviikonloppua ja sekalaisia kuvia




Huussin oven maalausta puiden varjossa. Oon ihan koukussa maalaamiseen ja olen huomannut että mitä enemmän maalaan sitä enemmän taidot ja uskallus karttuu. Vähän nysväämistä välillä oli, maalasin osan taulujen maalaukseen tarkoitetulla pikkupensselillä. Mutta onpa jälkikin tähän asti ollut itseä tyydyttävää, eniten pelkäämääni rypistymistä ei ole tapahtunut. 



Entinen (jo edesmennyt) omistaja osaa yllättää. Katseltiin mökissä että siellä on ovikellohärpäke, mutta missähän  ulkopuolella itse ovikello? No tietysti portinpielessä, ja vieläpä soittaa sellaisen pitkän luritussävelmän joka kerta. Ei voinut kuin nauraa :)
Huomaa myös ovikellolle nikkaroitu pikku sadekatos.



Huussiprojekti etenee.



Värikseen huussi sai Roslagin mahongin punahongan sävyn, samalla lienee mökkikin maalattu.



Taustalla näkyy tosi vanhaa kiviaitaa, jolla tontti on osittain rajattu. Tykkään. Tällä pikku metsäalueella on myös mustikoita, kieloja ja valkovuokkoja <3



Pakettiin kuuluu myös vanha hirsilato/varasto, joka on siis oikeasti vanha. Varasto vaan tuoksuu vähän kostealle ja on vuorattu seiniltä ja katolta pressulla. Katto luultavasti vuotaa. Jos mulla olisi mitään resursseja korjata vanhaa (ja ennenkaikkea kun saisin miehen innostumaan tuosta sitten joskus), siinä sitä projektia riittäisi.



Hirsivaraston saldoa: Klapeja, röykkiö pahvilaatikoita ja vähän löytäjökin. Vanhoja puusuksia, mitkä pääsevät takuuvarmasti mökin seiniä koristamaan.



Pihapiiristä löytyy jos jonkinlaista rakennelmaa. Tässä vain pieni osa.



Tämänhetkinen aamu- ja iltatoimi- ja käsienpesupaikka. Vettä tulee tällä hetkellä ainoastaan saunan puolelle, eikä pitkän puutarhaletkun kanssa (mikä ollaan sinne kokeilumielessä viritetty) jaksa aina säätää. Näin kesällä tämä systeemi on paljon helpompi.
Ja joo, taustalla näkyy uima-allas! Aika äkkiä huomasin, että varsinkin lämpimämpinä päivinä kun saunoo niin joku vesielementti on aika kova juttu. Vaikka nyt sitten lasten uima-allas ensihätään :D En ole koskaan aiemmin mitään vesihommelia pihaani halunnut (koska ylimääräistä työtä ja vaivaa), mutta nyt ollaan tytön kanssa sitä mieltä että palju (sitten joskus) voisi olla kiva. Se on kaikista monikäyttöisin, siitä olisi iloa talvellakin.



Vanhanaikaisilla "jousiverhotangoilla" pingotettu pitsiverho on suorastaan nerokas keksintö. Riisuttiin mökki kaikesta mikä vaan irti lähti, ja sitten saunoessa tuli mieleen että onpa tuo pukuhuoneen ikkuna paljas. Jotain pitäisi keksiä. Tytön mukaan esim. piimällä tai jollain tietyllä spraymaalilla (joka lähtee muistaakseni poiskin) saisi maalattua ikkunan valkoiseksi, mutta mun korvaan se särähti liian modernilta ratkaisulta.
Onneksi kaikki mökin paremmat ja pelastetut tavarat ovat edelleen tallella (eivätkä ole ehtineet lähteä esim. kirpparille), niinpä kiltisti kiikutin pestyn pitsiverhon tankoineen takaisin vanhalle paikalleen. Nyt näkee jotain ulos mutta näkösuojaa on silti.
Täydellistä.
Kyllä ennen on vaan osattu.



Huvimajan siivousta. Jäi vähän vaiheeseen kun mattopiiska oli luonnollisesti kotona.



Saatiin tytöltä ja poikaystävältä tupaantuliaislahjaksi Mölkky. Sitähän piti heti pelata.



Lisää huvimajaa. Tämä kun on maalattu ulkoa ties millä maalilla niin tämän voisi sisältäkin käsitellä ihan jollakin vaan. Roslagin mahonkia jäi aika reilusti, ehkä sillä? Ja ikkunapuitteet voisi maalata ulkoa valkoiseksi... Huvimajaa pitäisi myöskin nostaa, aika maan tasalla tällä hetkellä on.



Miehen väsäämä uusi tulipaikka, joka pääsi heti tositoimiin. Hirsivaraston pahvilaatikkokasasta hävisi aika läjä, joskaan ei vielä kaikki. Notskia poltettiin lopulta pitkälle yöhön.



Huvimajasta löytyi kaikkea mielenkiintoista. Vanha kaapinovi, vanhoja tarjottimia, 50-luvun kanavatöitä, hiilipihdit?, uusi vielä muoveissa oleva wokkipannu, muoviastioita jotka kävisivät lasten leikkiastioista...



Hirsivaraston taakse rakennetusta "huoneesta" (jossa valitettavasti tuoksuu erittäin kostealle) löytyi tällainen. Tuo "huone" on vielä täysin tyhjäämättä, enkä välttämättä tiedä kiinnostaako mua niin tyhjätäkään sitä tai ainakin kunnon varustus pitää olla, nimittäin näin heti ensimmäisenä päivänä kun mökki saatiin hallintaan kunnon lihavan hiiren siellä! No, tämä Hellaksen rasia oli siinä ikkunalaudalla ja se oli pakko napata samantien mukaan pestäväksi. Olen ajatellut mökkiin petrolin värisiä verhoja, ja miksei jotain muitakin tekstiilejä, joten luulen että tämä rasia löytää paikkansa mökiltä. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

mökkikuulumisia

Lomat loppui ja arki alkoi, mutta mun elämä on edelleen niin lomamoodeissa kun vain mahdollista, kiitos mökin.


Ulkohuussirakennus on jo pystyssä ja maalauskin aloitettu. Maalaus ei vaan ole mikään läpihuutojuttu (niinkuin aluksi ajattelin), vaan monia asioita täytyi ja täytyy edelleen miettiä.

- Millä värillä sisäpuolelta? Aluksi ei ollut harmainta aavistustakaan, siispä google avuksi ja ideoita metsästämään. Hyvin pian kävi selväksi että huussi on paras maalata siniseksi. Tästä maailman tärkeimmästä asiasta löytyy tieteellistä ja aukotonta faktaa mm. täältä ja täältä. Tämä siis selvä.

- Millaisella maalilla kannattaa maalata? Tähänhän kannattaa tietysti suhtautua täysin tunnepitoisesti ja perinteitä kunnioittaen. Ei missään nimessä millään muovi / akrylaatti / lateksimaalilla. (Samaa periaatetta noudatettiin mun vaatimuksesta jo taloa rakennettaessa, ja täytyy myöntää että kun näihin asioihin oon taas perehtynyt, niin olen tyytyväinen edelleen tuolloiseen vaatimukseeni.) Lyhyen ja suppean empiirisen tutkimuksen jälkeen totesin että Uulan luonnonmaaleja on eräässä liikkeessä hyvä valikoima, Uulaa siis pintaan. Kävikin sitten niin että kun en tarkkaan tiennyt mitä halusin (maalin tarkempi laatu), mulle myytiinkin Lappi pellavaöljymaalia (on kuulemma helpompi sekoittaa sävyjä jne). Mökillä sitten mietittiin vielä tarkemman kerran että mitä sitä tuli ostettua, mutta loppujen lopuksi siveltiin Lappia pintaan. Nyt on huussin seinät sitten viimesenpäälle vanhanaikaisella ja arvokkaalla (samaa maalia käytetään museoviraston hyväksymänä mm. entisöintikohteisiin, vanhoihin kirkkoihin, y.m.) maalattu. Luonnollisesti ei haittaa pidempi kuivumisaika eikä se, että maalia ei suositella vaakasuorille pinnoille. Eikä tietysti sekään, että pellavaöljymaali on kuulemma haastavampi maalattava ja sitä suositellaan kokeneemmille maalaajille..

Paitsi nämä vaakasuorat pinnat aiheuttivat sen verran harmaita hiuksia (uskaltaako maalata ettei mene pilalle), että päätinkin vaakasuorien pintojen tulevan eri värillä. Inspiraatiota oli jo aiemmin antanut netin lukuisat huussisisustuskuvat, jonkinlaista nurmikko-taivas-tyylistä on siis tähänkin huussiin tulossa. Joten vihreää siis vaakapinnoille, ja valintana tällä kertaa Uulan lattiamaali (joka on kylläkin sisätiloihin tarkoitettua mutta tällä kuulemma on maalattu ja mun johtoajatuksena on kestävyys, ettei se maali lattialta ihan heti kuluisi puhki).

Tällä kertaa sainkin oikeaa maalia ostettua (ja samalla tietää että pellavaöljymaalia voi käyttää vaakasuoralle pinnalle sellaisissa paikoissa mitkä eivät altistu suoraan sateiden armoille). Vielä vähän arveluttaa vihreän maalin sävy, ja kaikella tällä sekoilulla tuntuu että joko tuosta huussista tulee täydellinen menestys tai sitten täydellinen floppi! Pellavaöljymaali rypistyy, lattiamaali kupruilee, sävyt ovat liian lähellä toisiaan, näin muutamia skenaarioita mainitakseni... 



Sisäpuoli kertaalleen maalattu, tilanne ainakin toistaiseksi hallinnassa :-)


- Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä: Millä värillä ja maalilla huussi maalataan ulkopuolelta? Tähän kiperään kysymykseen osavastauksen antaa mökkikansio, jossa oli mukana Uulan ja Tikkurilan esitteet. Sellainen kutina on että mökki olisi käsitelty Uulan Roslagin Mahongilla. Ainut juttu on vaan se että mökin pintaa tarkemmin tutkiessa huomasimme että siinä on käytetty ainakin kolmea eri sävyä. Kahta eri kuultavaa (roslagia) ja yhtä kunnon maalia (pahimpiin halkeilleisiin kohtiin). Lopputulos: Mietitään lopullinen sävy millä mökki aikanaan uudelleenmaalataan (tai siis kuullotetaan), ja vedetään huussi nyt sillä hetimiten. Luultavasti samoissa värimaailmoissa pysytään (punertava, korkeintaan normaalin ruskea), joten valita täytyy enää se lopullinen sävy.

Kulmalaudat mies on jo maalannut Panulla mitä löytyi vanhaa kaapista (mun ylevistä periaatteista päästy lipsumaan kun hankittiin ulkorakennus, ja nyt kieltämättä täytyy myöntää, että hyvin on Panu ulkorakennuksen seinissä pysynyt). Ovi tulee luultavasti sinisellä pellavaöljymaalilla, koska sitä tulee jäämään yli.

Eli sellainen projekti on niinkin yksinkertainen asia kuin ulkohuussi. Taitaa mennä vielä hetki ennenkuin lattia mitä ei olla vielä edes aloitettu on sen verran kuivunut että kestää astumista. Nämä sateiset ja epävakaiset säät eivät yhtään edesauta huussin valmistumista... argh...



Piippuprojekti puolestaan on loppuun suoritettu. Kattopeltiseppä kävi, ja yhtään ylpeilemättä täytyy sanoa että on varmaan komein savupiippu koko lähiseudulla! Mitään veden tekemiä vaurioita ja kastumisiakaan ei löytynyt. Onneksi.


Nyt on komia!

Piippuprojekti kylläkin aiheutti yhden lisäprojektin. Mökin hirret ovat painuneet (mikä on ihan luonnollista), mutta kuistilla olevia isoja pultteja ja muttereita ei ole säädetty painumisen mukaan (niinkuin olisi alkuvuosina pitänyt tehdä). Tai sitten on säädetty mutta hirret ovat painuneet vielä lisää. Tämän siis huomasi kattopeltiseppä, me itsehän ollaan ihan ummikoita vielä. No joo, mies katsoi että noita olisi helppo itsekin kiristää, siihen vaan tarvitaan kaksi ihmistä ja hieman aikaa.


Lisäksi huomasin tässä jokin aika sitten että räystäiden päissä on jotain aukkoja tukittu vaatteilla?! Paidan hiha vaan roikkui kun alkasin katsomaan että mikä sieltä roikkuu... Nuo päätyaukot pitää tutkia vielä tarkemmin mitä on ja tietysti ottaa ne vaatteet sieltä pois.




Viimeiset, hankalassa paikassa kuistin alla alapohjan tuuletusaukkojen tukkeena olleet styroxit mies otti pois jokin aika sitten. Kolme aukkoa, joista keskimmäinen ja kaikkein hankalimmin saavutettava oli onneksi ilman styroxia. On ilma edes vähän päässyt kiertämään. Yhdessä puolestaan oli vanha ampiaispesä, iso sellainen. Vähän mies ehti säikähtää ennenkuin totesi että pesä on hylätty. Sinänsä kai hyvä juttu tuo ampiaspesä, kun mun maalaisjärki sanoo että jos alapohjassa olisi kunnon kosteusvaurioita ampiaiset eivät sinne olisi pesää tehneet. Muutenkin mies tsekkasi taas alapohjaa minkä taskulampulla näki ja totesi kaiken näyttävän normaalilta ja terveeltä. Että kai mä nyt jo saan mielenrauhan ettei siellä mitään ole.


Mutta ei tästäkään päästy ilman lisäprojektia. Mies pani merkille että viemäriputki on täysin eristämätön. Mökissä on asuttu ympärivuotisesti, ovatko entiset asukkaat sitten tuuletusaukot tukkimalla saaneet alapohjan pysymään plussan puolella. Ja kuulemma jäänestoainetta on myös käytetty ainakin mökin ollessa tyhjillään. Me ei missään tapauksessa tukita tuuletusaukkoja enää koskaan (ellein nyt ihan paukkupaukkupakkasia tule ja lattia jäädy) eikä kyllä ajateltu jäänestoainettakaan käyttää... Siinäpä sitä miettimistä, kuinka helposti viemäriputki jäätyy ja kuinka sen eristää kun tällä hetkellä käyntiä alapohjaan ei ole. Huoltoluukku on varmaankin tehtävä...



Sisäpuolella ollaan päätymässä siihen, että puhdistetaan vaan seinät kunnolla jotenkin (välineinä mäntysuopa, taikasieni ja ehkä nylonharja hiomiseen) ja se on siinä. Olen aika ehdoton että mitään käsittelyä seinille en halua. Myöskin lattiaa olen miettinyt paljon ja tullut siihen tulokseen että kun mökissä nyt on lakattu mäntylattia niin sitten siellä on se edelleen. Kuuluu mun mielestä jotenkin mökin luonteeseen. Ja lattialle ei tehdä nyt mitään koska koirat... Listat kyllä pitää jossain vaiheessa saada uudet aika piankin. Nyt ei ole listoja ollenkaan ja vanhoja ei saatu ehjänä kaikkia irti (ja olivat ne kyllä likaisetkin).




Mäntymökkiin väriä ja kontrastia saadaan huonekaluilla, sitä mieltä olen ma! Vanha sohva raahattiin juhannukseksi mökille, ja mukavuus lisääntyi sillä roimasti!



Mun valmis projektikaappi pääsi myös mökille. Tämä astiakaappi on ollut meillä lähes 20 vuotta. Lakattua mäntyä ja puukahvoilla. Lomalla maalasin sen Uulan valkoisella kalustemaalilla, kolmeen kertaan että sain täysin valkoiseksi. Lopuksi hain K-raudasta (parhaat valikoimat) antiikkimessinkiset uudet vetimet. Vaikka jälki ei ihan täydellistä olekaan, kokonaisilmeeseen olen tyytyväinen, ja juuri tämäntyyppiset huonekalut raikastavat mökkiä kummasti! 


Seuraava huonekalukunnostusprojektikin on katsottuna. Mökin ainut säästetty huonekalu, tiikkinen kaappi. Mökille tarvitaan säilytystilaa ja kaappeja paljon, luultavasti jokaiseen mahdolliseen nurkkaan, ja tuon kaapin haluan ehdottomasti uusiokäyttää. Kaappi näytti siistiltä sellaisenaankin, mutta omasta ajanpuutteesta johtuen se oli liian kauan ulkona saamassa kosteutta ja nyt on ovissa pari kosteusläiskää ja jotain muutakin mustempaa joka tuli jotenkin ulkokosteudesta johtuen paremmin esiin. Mietinnässä on vielä että pelkkä öljyäminenkin voisi riittää, ja kun tämmöistä oikeasti vanhempaa huonekalua en välttämättä haluaisi "raiskata" valkoisella "muoti"maalilla (vaikka luonnonmaalia onkin), mutta toisaalta taas en kyllä ruskeita huonekaluja mökkiin halua kun tulee liian tunkkaista jo. Ja kuitenkin haluan pitää kaapin itse, kun sellaisenkin ylevän periaatteen olen tässä keksinyt että mitään lastu- tai muu- levyhuonekalua ei tuohon mökkiin tule jäädäkseen. Joten todennäköisin vaihtoehto on että maalaan tämänkin kaapin valkoiseksi.



Lopuksi vielä haluan kertoa yhden tarinan Limpusta, meidän kissasta.

Pitihän Limpunkin nimittäin mökille päästä.

Menomatka sujui rattoisasti Limpun mourutessa kantokopassa. Ei siinä mitään, päästiin perille ja Limppu ulos kopasta ja silleen. Mökilläkin se osasi olla niin ettei kadonnut, vaan tutki hetken pihapiiriä, hetken sisäpuolta, söi, ja kömpi parvelle ilmapatjasänkyyn pariksi tunniksi nukkumaan. Vasta sitten alkoi tosi tutkimiset.

Seuraavana päivänä huomasin että kuistilla olevassa kantokopassa on paskat. Sadattelin siinä siivotessani että onpa se tyhmä, käynyt yöllä paskomassa omaan koppaansa (on tehnyt tuota ennenkin, että sisältä tullaan vadille pissalle ja sitten takaisin ulos).

Kunnes koitti paluumatka. No ensinnäkin Limppuhan ei tietenkään suvainnut olla kotiinlähtöpäivänä paikalla vaan häntä tultiin erikseen seuraavana päivänä noutamaan. Kotimatkalla sitten hyvä jos oltiin puolessavälissä niin alkoi haisemaan. Ja pahalle. Koiratkin olivat kyydissä ja vähän arvuuteltiin että kukahan on päästänyt. Kotona sitten selvisi että Limppu sekä pissannut että kakannut koppaansa. Ei auttanut muuta kuin pestä samantien koko kissa. Ja mourunta ja rimpuilu jatkui kylppärissä...


Limppu on erittäin siisti kissa. Oikea hienohelma vaikka (leikattu) kolli onkin. Ei suurinpiirtein koskaan ollut punkkeja. Silakoita pelkää eikä ymmärrä että ne ovat kissan suurinta herkkua. Teolliset hyytelöruuat uppoavat.

Limppu osaa olla myös tosi häijy sille päälle sattuessaan. Esim. lääkkeen antaminen on haastavaa, vaikka aika paljon oon erilaisia pillereitä erilaisten kissojen suuhun elämäni aikana tunkenut. Jos Limpulle ei anna ruokaa silloin kun hän sitä haluaa, hän kyllä ruokkii itse itsensä ruokapussit auki repimällä.

Tästä episodista ajattelin, että nyt Limppu kyllä suuttuu mulle verisesti. Ensin olin pakottanut Hänet, maailman siisteimmän kissan makaamaan kopassa omissa ulosteissaan. Sen jälkeen todellinen nöyryytys, pesu. Olin ihan varma että nyt se häipyy lopullisesti. Tätä ei anneta anteeksi.

Koskaan.


Ja mitä vielä. Seuraavana päivänä Limppu maukui ulkona oven takana, sisälle päästäessäni kurnutti ja kehräsi kuuluvasti pohkeeseen innokkaasti kiehnäten.


Onko sillä kultakalan muisti vai mikä on homman nimi? Kissoista ei tosiaan ota selvää.



Arkistokuva. Kissaa ei kuljetettu pahvilaatikossa mökille.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mökille > kotiin > mökille > kotiin >...

Tähän malliin on elämä sujunut viimeiset viikot.

Mökkikaupat tehtiin, ja kaikki ainakin tähän asti on sujunut hyvin. Saatiin kaupantekotilaisuudessa tietää, että mökin jäljellä oleva irtaimisto kuuluu kauppaan mukaan (puhetta oli ollut että ei tule, tosin oltiin sanottu että ei haittaa vaikka irtaimisto jääkin).

Keskiviikkona 14.6.2017 puolenpäivän aikoihin siis astuttiin pankin ovesta uusina ja innokkaina mökinomistajina (ja snadisti lisävelkaantuneina). Käytiin kotona hakemassa koirat, napattiin anoppi kyytiin siivousavuksi, koukattiin kaupan kautta ostamaan siivousvälineitä ja evästä ja huristeltiin mökille.

Aivan ensimmäisenä päivänä ei saatu tehtyä oikein mitään. Tai ainakaan minä en saanut. Mies leikkasi ja trimmeröi nurmikkoa ja taisi anoppi jotain siivotakin, imuroida seinistä hämähäkinverkkoja ja pyyhkiä ilmalämpöpumpun. Minä muistaakseni vaan ihmettelin, vastailin kysymyksiin ja esittelin mökkiä äidilleni ja hänen miehelleen. Hyvä ostos, oli "tuomio". Päivän saldona saatiin kuitenkin vedet ja sähköt päälle ja toimimaan niinkuin pitikin, ja se oli mun mielestä paljon se. Taisinpa myös sähkösopparinkin siirtää nimiini jo tänään.




Tästä lähdttiin liikkeelle. Piha oli lievästi sanottuna villiintynyt.


Koko ajan tehtiin myös "sotasuunnitelmia". Kotonakin oli vielä hommaa, itsellä maalausta ja aina pinnan kuivuessa kävin jeesaamassa miestä joka vaihtoi maa-aineksia terassin ympärille. Pari seuraavaa päivää kuluikin niin että aamupäivät tehtiin kotihommia iltapäivät "mökkihommia".


Valmista tuli tämänkin projektin kanssa. Hyvästi murkut ja rikkaruohot! :)


Mökillä lähempi tarkastelu osoitti, että suurin osa huonekaluista oli kaatopaikkakamaa. Joistakin huonekaluista ajattelin että säästän, mutta aina löytyi jotakin (rikki, epämääräistä purua), että hyvin äkkiä tuli tuomio että katskille vaan. Lisäksi siivottavaa riitti. Mökki oli ollut tyhjillään kaksi vuotta eikä siellä sitä ennenkään varmaan niin hirveästi oltu siivottu (ymmärrettävistä syistä joita en nyt tähän avaa), joten hygienisti minussa (ja varmaan muissakin) sai vallan ja hyvin harvoja huonekaluja loppujen lopuksi jätettiin mökkiin. Joitain valittuja lasiastioita, verhoja yms vein kotiin paremmin puhdistettavaksi, mutta suurin osa lähti jäteasemalle.



Joka päivä joku trimmeröi pihaa pidemmälle ja pidemmälle.



Etsi kuvasta mansikkamaa.


Luovaa kaaosta parhaimmillaan.


Pikkuhiljaa The Mökki alkaa kuoriutua.


Keittiön "kaappipuoli" tyhjättynä kaikesta. "Pikkusen" jännitti mitä kaikkea kivaa keittiönkaappien takaa löytyy. Ei onneksi sen kummempaa kuin helvetisti likaa ja pari mustunutta kohtaa seinässä. Kaikki nämä illat luin netistä rintamamiestalo-foorumia, ja ne jutut mitä niistä rintamamiestaloista on rempatessa löytynyt antoivat mitä mainiointa perspektiiviä tähän mökkiprojektiin (ja mun kieltämättä välillä mieleen putkahteleviin homehysteerisiin ajatuksiin). Nuo mustumat seinän keskellä ovat täysin kuivaa puuta, ja vielä kun hioo niin alta löytyy ihan tervettä normaalia puuta. Ja lisäksi nuo eivät ulotu maahan asti, vaan ovat tuossa keskellä seinää. Ilmeisesti jostain kaappien hyllyistä jotenkin tulleita. Ja muutamasta kaapista tosiaan löytyi jonkinlaista sahanpurua, mies meinaa myös että voisi olla jotain toukkien kuivuneita kotelonpaloja tms. Eli jotain elämää on joskus ollut.
Samantapainen mustuma on parvella yhdessä nurkassa. Keskellä seinää ja parin hirren leveydellä. Tämä yläkerran mustuma tulee sivusta katon välistä, missä käsittääkseni on jonkinlainen rako, voi olla joko elukoitten (ampiais / linnunpesä) tekosia tai sitten sinistymää. Sitä ei olla vielä kokeiltu hioa eikä ehditty tutkiakaan sen kummemmin mitä ulkopuoleltä löytyy, mutta kovaa ja kuivaa puuta on sekin. Eli ei kai mitään maata järisyttävää.



Mitään kuntokartoitusta ei siis otettu, kun aika paljon olen lukenut miten turhia ne ovat (kartoituksesta huolimatta löytynyt hometta ja suuria rakennusvirheitäkin), ja lisäksi kun tämä on hirsimökki, niin seinäpinnat pystyy tarkistamaan itsekin ja katonkin päällipuolin (tässä tuli pikku yllätys josta myöhemmin lisää). Rossipohjan tuuletusluukkuihin oli styroxit jääneet (ja ilmeisesti olleet sen pari vuotta), mutta otettiin ne mitä pikimmiten pois ja tiirailtiin samalla taskulampulla alapohjaan sen minkä näki. Ja mies meinasi että tuuletusluukkuja on ruuvailtu moneen kertaan edestakaisin, joten se kertoisi että eivät ne styroxit ole siellä kokoaikaa olleet vaan viimeiset pari vuotta vaan (tällöin ymmärtääkseni mökkiä ei ole kukaan oikein hoitanut).


Vielä kun tässä ehtii niin meinaan kyllä kuvata alapohjaa minkä pystyn (miehen avatessa luukkuja en tajunnut, mutta salamalla tosiaan saa hyviäkin kuvia), mutta hyvin siellä alkoi ilma välittömästi kiertämään ja sen perusteella mitä nyt tiirailtiin niin laudoitus ja maaperä näyttää hyvältä ja terveeltä. Jos alapohjassa jotain olisi niin lattia on pakko rikkoa, mitään huoltoluukkua ei sinne ole.



Alusta asti ja vieläkin haistellaan tosi tarkasti miltä mökissä tuoksuu. Tuoksuahan ei saisi miltään mutta tässä nyt meidän havainnot:

- Kun kiinteistönvälittäjän kanssa käytiin katsomassa, pitkään kylmillään ollut mökki tuoksui puulle.

- Kun lämpöä alettiin saada tupaan, tuli muitakin tuoksuja. Lian ja rasvan tuoksu. Muutamassa kohtaa lattialla missä on ollut tiettyjä huonekaluja (ilmeisesti saman kirjahyllyn palasiksi pistetyt osat), maakellarin tuoksua (tähänkin löytyy selitys, vahva epäilys mistä kirjahylly on peräisin). Maakellarin tuoksu siis rajoittui tarkasti paikkoihin missä kirjahyllyn osat olleet.

Keittiössä ei ollut liesituuletinta, vaan itse tehty tuuletin seinään. Voin vaan kuvitella miten käsittelemättömät hirsiseinät ovat imeneet vuosien saatossa kaiken paistinrasvan y.m. Keittämisestä tuleva vesihöyry oli turvottanut onneksi vain kaappeja.

Mitään elävää elämää (ötököitä, tuholaisia) ei siivotessa vastaan tullut. Hyvä niin.




Aluksi keittiön pöytä, vaellusruuat mitä olin ehtinyt pakata Kolille, sekä retkikeitin toimivat mökkikeittiönä. Taustalla osittain näkyvän mäntylipaston halusin säästää, kunnes "toukkamöhnää" löytyi yhdestä laatikosta... äkkiä katskille!



Ehdittiin huvimajaakin testata makkaranpaiston merkeissä.



Viikko sitten lauantaina kävi nuohooja. Kaikki ok, paitsi takan toinen puhdistusluukku jostain syystä väärinpäin, mutta saatiin siis lupa polttaa takkaa ja lämmittää saunaa.


Nuohoojan käynnin yhteydessä mies tarkasteli savupiippua paremmin ja huomasi pellityksen olevan vähän niin ja näin. Yksi pelti jotenkin kaarella, ja saattaa tietystä suunnasta tuullessa päästää vettä sisään. Tämä olisi ollut helposti tarkistettavissa etukäteen, mutta katseltiin tyhminä vaan kattoa alhaaltapäin ja myhäiltiin kuinka hyvässä kunnossa se näyttää olevan. Pellityksetkin näyttävät alhaalta katsottuna kuin uusilta. Ei näin. Nyt on kuitenkin kattopeltiseppä tulossa ja toivoa nyt täytyy ettei mitään pahempaa löydy. Se nyt ollaan todettu että sataessa ei vesi tule mistään sisään.


Se hyvä puoli tämmöisessä yksinkertaisessa hirsimökissä on, että vaikka yllätyksiä tulisi niin kaikki on aika pienimuotoista. Pinta-ala on pieni, rakenne on yksinkertainen. Yllätysten tullessa puhutaan varmasti enemmän sadoista, tai korkeintaan muutamista tuhansista euroista. Olishan se tietysti ikävää mutta ei varmaankaan henkilökohtaiseen konkurssiin vievää.



Seinästä irroitettujen sähköjohtojen jynssäystä. Ajattelin että tämä on hommista ärsyttävin mutta mitä vielä, lika lähti johdoista todella helposti ja niistä tuli kuin uudet. Saman tein irrotetuille pattereille. Kärsivällisesti, puhdas lopputulos tärkeimpänä, nyt patteritkin ovat kuin uusia.



Jäteasema tuli näinä päivänä tutuksi. 3-4 kärryllistä tavaraa vietiin.



"Kerää kynttilät pois emme tarvitse nyt romantiikkaa. Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa..." :D Vihdoin oltiin siinä pisteessä että omia välttämättömiä tavaroita viitsi enemmänkin tuoda. Käytiin sitten heti kodinkoneostoksilla. Jääkaappi-pakastin (pysyvä ratkaisu) ja minihella (väliaikaisratkaisu) toivat kyllä paljon mukavuutta elämään. Mökille jätettyä hyvin puhdistettua kahvipannuakin tuli testattua ja todettua että se vuotaa nokan juuresta... no niinpä tietenkin :-b



Väliaikaiskeittiö.
Mies keksi hyödyntää mökiltä jätetyn (ja painepesurilla pestyn) keittiötason, ja kävi hakemassa pari sahapukkia alle.
Muovikoreihin lajitellut tavarat takaavat että järjestys säilyy.
Miniuunin keittolevyjä ei hirveästi viitsi käyttää (koska ei liesituuletinta), mutta uuni on kyllä mitä mainioin. On niin nopea että käy melkein mikroaaltouunista.



Keittiön "pöytäpuoli" tällä hetkellä. Pohdintaa, millä hyllyjen, taulujen yms. jäljet saisi seinistä pois? Tarviiko niitä saada pois? Jos/kun tulee huonekaluja ja omia tauluja, ehkä ne sulautuvat "maisemaan"?


Seinät ovat siis kovasti mietinnässä mitä niille tehdään. Ajateltiin ensin hioa nailonharjalla (video), mutta rajoja ei saa sillä kokonaan pois. Tämänhetkinen ajatus on vain pestä mäntysuovalla ja taikasienellä (on TOSI hyvä likaindikaattori esim tummemmalle puulle josta ei näe onko likaista vai ei, ja sillä myös tulee puhdasta) ja katsoa sitten tarviiko vielä jotain tehdä. Hajujen suhteen, olen polttanut suitsukkeita, ja takkakin jotenkin "puhdistaa ilmaa", niin rasvan ja lian haju vähenee koko ajan. Viimeksi eilen kun käytiin niin ensituoksu oli jopa joku kemikalintapainen, ainakin puhtaampi mitä aiemmin. Kun nuo seinät nyt ehtisi puhdistaa (ainakin keittiön osalta, luulen että muualta ei tarvi), voi olla että muuta ei tarvikaan tehdä.



Lähiaikojen tulevia projekteja ovat mm.

- Sähkö- ja putkimies (sähköissä ei nyt niin hirveitä virityksiä ollutkaan ettei uskallettaisi olla mutta yläkerta menee uusiksi, lisäksi pitäisi saada kunnon liedelle "pistoke". Putket mies haluaa keittiöön uusiksi, kupariset -> kromisiksi)

- Piipun pellitys

- Uusi puucee ja kompostikäymälä. Sairastuin flunssaan juuri ennen juhannusta ja päätin pitää lepopäivän. Se kuluikin sitten netissä ja vessa-asioissa :) Lopputulos: käydään tällä viikolla lähistöltä hakemassa uusi upea puuceerakennus ja siihen on jo tilattu Biolanin kompostikäymälä eco, jonka eristävyys on käsittääkseni huippuluokkaa (5cm vs 1-1,5cm). Paikka jo mietyttynä, perustusten tekoa (soraa, laattoja), sekä mietintää minkä väriseksi ja millä maalilla maalataan..

- Saunan lauteet. Olivat hmm... lievästi sanottuna likaiset, mutta pestiin painepesurilla että päästiin saunomaan. Tarkoitus tehdä uudesta tavarasta tismalleen samanlaiset.

- Ja sitä seinien pesua aloittaen keittiöstä. Toki mulla muutama juttu vielä keskenkin, mm. yksi patteri puhdistamatta, patterien kaikki kiinnikkeet puhdistamatta, ulko-oven ulkopuoli ja parven kaiteet puhdistamatta... mutta pikkuhiljaa...

- Likakaivon tyhjäystä. Tämä homma vaan jäi ja jäi, yleensäkin selvittää mikä systeemi täällä on (papereissa ei tietoa eivätkä myyjätkään tienneet tarkasti), ja aina kun kaadoin viemäriin pesuvesiä mietin että koska pulpahtaa ja säiliö täynnä... Juhannuksena sit vihdoin oli aikaa tsekkailla tarkemmin, ja eihän täällä mitään umpisäiliötä ole (mietinkin monta kertaa että miksi olisi, pelkille harmaille vesille), vaan pienin mahdollinen "saunakaivo". Löysin mallin ihan netistäkin. Tämä pitäisi nyt itse tyhjätä ja putsata, ja selvää on että jossain vaiheessa jonkin paremman systeemin haluan. Samalla valmistajalla on esim. bio-puhdistamo, mihin ei tarvi mitään putkistoa kaivaa, jokin sellainen voisi olla kova juttu. Mutta uusi jätevesisysteemi nyt ei ole ensimmäisenä listalla, kun tän nyt saisi pestyä ja puhdistettua niin tällä mennään.

- Lainhuudatus pitäisi tehdä. Mulla pitäisi olla kaikki paperit mitä tarvitsee, hakemus on jo tulostettuna, vain itse tekeminen ja vieminen (ja siellä selvittäminen mitä kaikkea tarvitsevat) vielä uupuu...



Juhannuskoivutkin löytyi kuistinpieleen ihan omalta tontilta. Tontti on tosi mielenkiintoinen, edelleen löytyy uutta kukkapenkkiä, vaikka varmaan kymmenestä on revitty muoviset nurmikonreunukset pois. Näiden viritelmien, rikkaruohoittuneen mansikka- ja perunamaan sekä lukuisten marjapensaiden lisäksi tontilla on myös puustoa, paljon linnunpönttöjä, linnunpesiä (räystäännokassa, ihan alhaalla pienessä kuusessa, jopa kukkaruukussa oli yksi). Ja taas vastapainoksi on iso halkovaja ja pari muutakin varastorakennusta, jotka on jossain vaiheessa tyhjättävä. Samoin vanha puucee on kuskattava pois. Mies tosin mietti että madaltamalla siitä voisi tehdä koirankopin...


Koirien kannalta tontti on oikein unelma. Tontilla on sekä näkyvää että näkymätöntä raja-aitaa. Näkyvä on ihan oikeaa aitaa, ja näkymätön aita on sitten naapurin koiran reviiri joka kiertää tonttia naapurin tien ja pihan kautta. Ei ole Pentti kertaakaan karannut pihasta :D


Vähän sekava postaus ja varmasti poukkoilee aiheesta toiseen, mutta tämmöistä elämä on viime päivinä ollut. Neljä yötä ollaan nyt mökillä oltu ja usein juttu menee niin, että tullaan mökiltä kotiin (hirveän listan kanssa mitä sieltä nyt puuttuu ja mitä pitää ostaa), mietitään että mennään huomenna vasta. Sitten pestään vähän pyykkiä ja istutaan pari tuntia aloillaan, kunnes jompi kumpi sanoo että mennäänkö mökille, ja niin sitä sitten kerätään puuttuvat kamat, otetaan koirat mukaan ja lähdetään taas!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...