maanantai 16. lokakuuta 2017

Mökkimaisemissa, viimeisiä kuulumisia sekä sokerina pohjalla hieman avautumisiakin

Koska viime kirjoituksesta on vierähtänyt hyvä tovi, asiaa ja oivaltamisia on kertynyt paljon niin laiskana postaajana ajattelin ympätä kaikki reteesti vaan samaan postaukseen. Eli postaus jakautuu ikään kuin kolmeen osaan joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.


1. osio, mökkimaisemissa


Ollaan ulkoiltu ja retkeilty tosi vähän koko kesäkautena, mutta tässä nyt hieman kuvitusta mitä on ehditty / jaksettu / viitsitty retkeillä.



Elokuussa käytiin ensimmäisen kerran tutkailemassa lähijärveä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä mökiltä. Bilteman kanoottikärryt pääsivät ensitestaukselle, ja ihan näppärästi kanoottia kärryillä sai kuljetettua. Olin tieltä ja googlesta etukäteen kurkkinut että aika kaisloittunut taitaa järvi olla, ja niinhän se sitten alkupäästä olikin. 



Puolet järvestä oli ihan aavaa ja "normaalia" järveä, ja käytiin tutkimassa myös "sivujärvi", minne pääsi semmoisen kapeikon kautta. Tässä lähijärvessä on mielenkiintoista se, että vaikka järvi on melko lähellä tietä, niin sitä tietä ei millään tavalla erota järvenselältä ja helposti tulee fiilis niinkuin oltais jossain kauempanakin erämaajärvellä. Vesi oli paikoin sen verran sameaa että kalastuksesta on turha haaveilla, mutta lintuja näkyi jos jonkinlaisia. Mm vaalea petolintu jota kalasääskeksi veikkaisin, nuoria? merikotkia useampi "laumassa", sekä joutsenpariskunta poikasineen joka taitavasti meitä ja kanoottia vuoroin ajoi äänekkäästi pois, vuoroin houkutteli pois pesän lähettyviltä. Mutta lintupaikka ehdottomasti on tämä järvi.




Seuraava retki kävellen kohdistui metsäjärvelle, johon mökiltä linnuntietä on myös noin kilometri, mutta kierto- ja autoteitä pitkin matkaa kertyy n. 5 km. Bongattiin netin karttaohjelmista reitti jota pitkin pitäisi järven eteläpäähän päästä, mutta yhtä risteyttä ei löydetty sitten millään ja luovutettiin ja palattiin autolle. Ei muuta kuin järven pohjoispään reittiä etsimään, ja sehän löytyikin sitten helposti. 



Paikka oli hieno. Helppokulkuinen ranta,



grillikota,



ja kaikki metsän keskellä. Ei kesämökkejä. Tämä on se järvi mistä pitäisi kalaakin tulla. Käytiin vielä illalla toistamiseen tytölle ja pojallekin näyttämään paikkaa kun sattuivat tulla kyläilemään. Täältä jos löytäisi reitin mökille, niin ei tarvisi autolla tulla kiertoteitä pitkin.




Syyskuun loppupuolella oli yksi tosi lämmin ja tuuleton viikonloppu ja sehän piti sitten hyödyntää melontaan. Nyt pakattiin kanootti auton katolle ja ajettiin meren rantaan (4 km). 



Määränpäänä oli ihan kivenheiton päässä sijaitseva taukopaikka, joka osoittautui isoksi asumattomaksi saareksi. Saaressa oli useampi sopiva maihinnousupaikka ja tsekattiinkin ne kaikki läpi.



Saari vaikutti melko suositulta taukopaikalta (paljon jalanjälkiä, vähän roskiakin, kaikesta näki että ihmisiä on ollut), mutta on tosiaan sen verran iso että eiköhän sieltä joku rauhallisempi kolkkakin aina löydy.



Tutkailtiin saarta pintapuolisesti läpi ja


lopuksi keitettiin retkikeitinkahvit laiturinnokassa. Tämä oli kiva päiväretki.




2. osio, viimeisimmät kuulumiset

Mökin oston jälkeen elämä on asettunut uomiinsa, vähän työvuorojen mukaan oleskellaan vuorotellen joko mökillä tai kotona. Mökissä suurimmaksi haasteeksi tällä hetkellä on muodostunut keittiön (ja sen keittiön vesipisteen) puute. Käsien peseminen, pintojen pyyhkiminen, tiskaus, kokkaus... kaikki sellaisia juttuja joihin ainakin minä olen tottunut siitä keittiön hanasta lorottamaan vettä vähän väliä. Ja kun sitä hanaa ja vesipistettä ei siinä ole, niin ei oikein huvita kokkailla, tiskaamisesta nyt puhumattakaan. Tiskit kuskaan kotiin, pintojen pyyhkimisen ja käsien "pesemisen" hoidan vauvakosteuspyyhkeillä ja kokkailu on sellaista hyvin varovaista ja hidasta puuhaa ettei vaan mitään sotkua tulisi.

Mies on vielä kyllästyneempi tilanteeseen kuin minä, ja niinpä ratkaisukin on tulossa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä shoppailureissu Tampereen Ikeaan, ja ostaa sieltä mm. tämä. Myös liesituuletinta pitäisi katsoa. Kunnollisen, lopullisen lieden nimittäin ostimme jo ja vain sähköasentaja puuttuu vielä että pääsee sillä kunnolla kokkailemaan. Liesiasiassa mulla oli loppujen lopuksi kolme vaatimusta. Kiertoilmauuni, 50 cm leveä ja keraaminen liesitaso. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kaikki nuo sain, ja lisäksi maksimaalisen korkean uunin jossa on pelleillekin neljä tasoa. Ruoka-aineiden kuivatukseen tuo on mitä mahtavin tilaihme! Tarkoitus kun on tulevina vuosina keksiä parempi säilytysmuoto marjojen pakastamiselle, ja nyt ajatus on että se olisi juurikin tuo kuivaaminen.

Muuta uutta mökillä on sänky (oli kunnon episodi ensin ostaminen, kun myyjäliike sekoili oikein olan takaa tomituksen kanssa, sekä myöskin sängyn saaminen parvelle saakka. Kun eihän se tietenkään mahtunutkaan parven kaiteen yli sellaisenaan, vaan mies joutui irrottamaan koko kaiteen, joka sitten romahti maahan, mutta onni onnettomuudessa sohva ja tikkaat ottivat sen lähes naarmuitta vastaan. Ei rikkoontunut ikkuna eikä Murukaan jäänyt alle, vaikka lähellä olikin...).

Uutta lisäksi on se, että ollaan sittenkin päätymässä maalaamaan pahiten likaantuneet ja epämääräisimmät seinät. Eli pukuhuone ja keittiö. Tämän lisäksi maalataan ikkunoiden ja ovien listat ja karmit koko mökistä. Pukuhuoneen maalaus on jo takana. Uulan Ilona kuultomaaliin päädyttiin, nyt haetaan vielä sävyjä. Pukuhuone maalattiin ensin valkoisella (ei hyvä, liian valkoinen tuli vaikka kermanvaalea piti olla), ja siihen päälle sitten ruskeaa väri Tokka. Lopputulos tuli aika hieno (paitsi nurkkien, vesijohdon kohdan ym. kanssa haasteita), kun se valkoinen kuultaa aika makeesti sieltä ruskean alta. Mutta sitten taas pelkkä Tokka oli värinä liian tumma jo. Eli kokeilut jatkuvat. Ja joku noista perusväreistä pitäisi sellaisenaan kelpuuttaa. Ehkä hienoin lopputulos olisi jos itse sekoittaisi johonkin sävyyn hieman valkoista, mutta tuossa sekoittamisessa on sitten taas omat haasteensa. Pitäisi 100 varmasti sekoittaa koko satsi kerralla, prikulleen samansävyistä on melkeinpä mahdoton toista kertaa saada. Ei jaksais alata kikkailemaan... Mutta luulen että maalaamisessa / mökin siisteydessä tämä on hyvä kompromissi. Pahimmat paikat piiloon, olohuone ja parvi korkeine kattoineen saa jäädä puupinnalle, ja samanlaisilla ovi- ja ikkunalistoilla saa yhtenäisyyttä koko mökkiin.




3. osio, avautumisia

Aloitetaan tämä nyt henkilökohtaisilla kuulumisilla. Ei ole mikään salaisuus, että olen jo pidemmän aikaa ollut tosi väsynyt vähän kaikkeen. Tai kaikkeen "vanhaan elämään", työhön, talon remontoinnin ajattelemiseen, koiriin... Olen ollut hirveän kärsimätön, uuden uljaan vaatimattomamman elämän aloittaminen olisi pitänyt tapahtua heti. Kaikki heti mulle tänne nyt. Kuulostaako tutulta?

Olin viime kuussa Kelan kuntoutuskurssin toisella jaksolla. Totta puhuen ei paljoa huvittanut sinne lähteä, koska en ollut tehnyt henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen eteen mitään. Kaikki aika ja energia on mennyt mökkiin.

Meitä on siellä itse asiassa tosi hyvä porukka. Vertaistukea ja -kokemuksia sai hyvin myöskin siihen, että kaikkea ei ole tullut tehtyä. Muutenkin oli kiva nähdä ihmisiä, jotka tunsi jo jollain lailla ennestään, ja kun kaikki vaikuttivat tosiaan ok tyypeiltä muutenkin. Nauran vieläkin joillekin jutuille mitä siellä tapahtui, ja nyt jo sovittiin että kun viimeinen kerta on tammikuussa niin mennään kyllä yhteiseen illanviettoon johonkin. Sanoinko jo että porukka on hyvä? :D

No joka tapauksessa kun piti jotain väliarviointia tehdä ja myöskin että tuleeko uusia juttuja mieleen niin mähän sain ihan kuningasoivalluksen (sillä ei ole nyt mitään merkitystä että mies on "paasannut" mulle samasta asiasta tuhannesti kun olen hälle kaikesta valitttanut). Kuningasoivallus on se, että ensin pitää saada unirytmi kuntoon (eli toisinsanoen nukkua aamuviikoilla tarpeeksi), sitten kaikki muutkin asiat loksahtavat paikoilleen. Tähän asti mun elämä on sairasloman jälkeen (ja jo ennen sitä) ollut sellaista, että aamuviikoilla ei jaksa mitään tehdä töiden jälkeen. Ei kertakaikkiaan mitään. Ja laskeskelin joku aika sitten että edes viikonloppu ei riitä aamuviikosta toipumiseen, vaan iltaviikon keskiviikkona oli ensimmäinen päivä kun ei enää väsytä. Siinä sitten muutama arkipäivä vielä ja viikonloppu, kunnes aamuviikko taas ja koko ruljanssi alkaa alusta. Jos tällä lailla elää että kahden viikon jaksosta työ imee kaiken energian 1,5 viikkoa, niin ei ihme ettei mikään huvita ja koko elämä tuntuu suurinpiirtein vankilalta.

Tällä hetkellä mun suurin prioriteetti on mennä aamuviikoilla viimeistään klo 20 sänkyyn (ei ole vielä onnistunut), sitä kautta päikkäreitä ei tarvisi nukkua ja olisi energiaa tehdä myös iltapäivisin jotakin. Tänä iltapäivänä mun piti kerätä aronioita ja tehdä niistä mehua mutta blogi-inspis yllätti, ja luulen että tämän jälkeen vuode kutsuu. Aronioita kerätään sitten huomenna.



Työpaikasta sen verran voin avautua, että siellähän oli yrityskaupat pari kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen on ruuvia kiristetty tuhannesti. Tehokkuutta, sääntöjä, säästöjä jotka eivät ole edes lain mukaisia mutta kaikki menee läpi tässä paikassa... Tämän lisäksi olkapäävamman aikohin mulla oli yksi erittäin huono esimieskokemus, joka kantoikin sitten pitkään huonoa hedelmää näihin päiviin asti. Sitten kun kuulen vielä samantapaisia tarinoita muiltakin työntekijöiltä niin pakostakin tuli mieleen että tämä on ihan talon yleinen linja nyt... Sinua ei arvosteta mutta etpä arvosta sinäkään työpaikkaasi. Olet vain töissä siellä...

Näin ajattelin näihin päiviin asti. Kunnes... sain uudelta, nykyiseltä esimieheltä sellaisen eleen, ei mikään suuri juttu mutta kuitenkin mun mielestä symbolisesti sellaisen viestin että Sinusta välitetään. Tämä ele tuli ihan puun takaa, ihan häkellyin kun hän tuli sen mulle sanomaan. Sitten seuraavaksi kun siinä sitä töitä tehdessäni mietin (onneksi on sellainen työ että voi olla myös omissa oloissaan) niin lähellä oli että ei tullut tippa linssiin. Enhän mä nyt töissä itke mutta ehkä tämä nyt oli yksi lähimpiä hetkiä ikinä. Enkä todellakaan ole ollut mikään enkeli siellä töissä, aika pitkälle ainakin työkavereiden kanssa sanon mitä ajattelen ja kehityskeskustelussa sanoin myös. Mitä ajattelen ja miten mulla töissä menee (ei häävisti). Niin tuli kaikesta huolimatta sellainen olo että kyllä musta siellä pidetäänkin ja halutaan kannustaa (jaksamaan käydä siellä). Tämä oli kuin balsamia sen huonon esimieskokemuksen jälkeen.

Ruuvia siellä kiristetään edelleen ja tehokkuuspainostukset sen kun jatkuu ja varmaan kiihtyy vaan, mutta silti jaksan jotenkin eri tavalla nyt käydä siellä. Ja voihan olla että se ele oli sellaista laskelmointia vaan, mutta täytyy myöntää että oikeesta narusta osasivat kyllä vetää! :) Se ei mun kanssa ole aina ihan helppoa, omasta mielestäni en ole mitenkään helposti manipuloitavissa.



Mähän olen tämän vuoden puolella jonkin verran kiinnostunut henkisistä asioista, ja yksi suurimmista oivalluksista sillä puolella on mikä on mun ego. Mun ego on saanut viime vuosina kovia kolauksia. Olkapäävamma (et olekaan täydellinen), väsyminen, uupuminen, liikunnan jääminen vähemmälle, lähes pois kokonaan (mitä, eksä muka jaksakaan?!), ongelmien kohtaaminen varmaan ensimmäistä kertaa ikinä (mä halun myydä tän talon nyt heti, tällaisena, ja muuttaa heti Lappiin, kostoksi yhteiskunnalle ja pois tästä kaikesta paskasta), muiden syyttäminen kaikesta (kun SÄ et suostu myymään tätä tällaisena, kun TÖISSÄ on niin paskaa)... Tajuan kyllä että olen itse oman elämäni herra ja voisin vaikka muuttaa sinne Lappiin jos haluaisin, ihmisella on vain yksi elämä ja jos ei tee mitä haluaa niin katkeroituu jne jne, mutta kun nämä mitkään muutokset mitä olen (ego on) halunnut eivät vain tunnu oikeilta. Ja uskokaa vaan, olen niitä kyllä makustellut. Niinkuin joskus kirjoitin, niin musta usein tuntuu että mua "tyrkitään" elämässäni johonkin suuntaan, niin signaaleita sataa joka puolelta että koita nyt vaan jaksaa, tämä nykyinen elämä täällä on se juttu ja ongelmat pitää vaan kohdata ja jaksaa ratkaista. Ja joku kaunis päivä tajuan kokonaisuuden miksi kaikki oli aikanaan (nyt) niin vaikeaa. Tiedän että se päivä koittaa. On ennekin koittanut.

Esimerkki: Pojalle ostettiin aikoinaan hieno kevytmoottoripyörä, Husqvarna. Pyörän kanssa oli vaan huonoa säkää jatkuvasti, se oli aina rikki. Pahin rikkoontuminen tapahtui kun poika oli pessyt pyörän painepesurilla, vähän turhan hyvin niin että jokin elektroniikkaosa (olisko ollut CDI-boxi) rikkoontui. Pyörä oli siis ajokelvoton ilman tätä osaa, ei lähtenyt käyntiin. Boxia ei saanut mistään tilattua, kaikissa huoltoliikkeissä myytiin eioota, ja kävi ilmi että Husqvarnan tehtaalla jossain päin maailmaa oli ollut tulipalo, ja tämän vuoksi osaa ei kertakaikkiaan saanut. Meni noin puoli vuotta, ennekuin osa saatiin, ja aivan hetken ehti poika pyörällä ajaa kun sai sitten jo auton ajokortin. Ja muutti yksin, ja myi pyörän pois kun ei enää rahoitettu sitä. Mietin monta kertaa miten voi olla näin huono säkä, otettiin pyörää varten oikein lainaa kun sen verran kallis oli, eikä poika päässyt koskaan ajamaan sillä. Tulin siihen tulokseen että jos pyörä olisi toiminut, poika olisi ajanut sillä varmaan jonkun kauhean kolarin tai jotain. Aivan varmasti siihen oli syynsä ja tarkoituksensa että että tällä pyörällä ei koskaan juuri ajettu <3 









sunnuntai 27. elokuuta 2017

Aikaansaannoksia, lisätöitä ja huvilakauden lopettajaisia

Kaikenlaista on tehty, jopa käyty vähän melomassa ja retkeilemässäkin, mutta kirjoitellaan nyt näistä mökkiasioista kun niitä riittää.



Ehkä suurimpana saavutuksena ollaan saatu huussi lähes valmiiksi. Vielä vähän pitäisi yrittää eristää suotonestesäiliötä, ettei nyt aivan heti jäätyisi. Mutta kai nyt jokaisen vessasta löytyy auringonnousu, tähtitaivas ja kuu, meri, lintuja, pilviä ja nurmikkoa? ;)



Mökistä käyttöön jääneen Häklin liinavaatekaapin tuunasin uuteen uskoon eli valkoiseksi. Tämä kaappi opetti mulle paljon. Olin jo aloittanut, kun muistin että laatikoista tosiaan löytyy Häklin leima ja täytyypä selvittää mikä se on. No vanha suomalainen huonekaluliike tietysti jonka tuotteita vieläpä arvostetaan. Vähän alkasi kaduttamaan kun niin kauan mietin että käsittelenkö vai en, mutta ei se enää tässä vaiheessa auttanut. Valkoinen siitä tuli ja opetuksena se, että pitäisi aina miettiä ja selvittää asiat loppuun asti ennenkuin alkaa tekemään mitään.



Kun huussiprojektista jäi puoli pönttöä Roslagia jäjelle käsiteltiin sitten huvimaja sisältä sillä. Oli ennen käsittelemätöntä puuta ja jonkinverran mustia homepilkkuja oli tullut. Kyllä ne pilkut varmaan tuonkin läpi tulee mutta yllättävän siisti lopputulos tuli kumminkin. Ja kun aluksi ajattelin maalata penkit ja "verhohyllyt" valkoisiksi niin päätinpä sittenkin jättää maalaamatta kun niin hyväkuntoisia ovat. Pahimmillaan vaan pilaisin ne jos se valkoinen alkaisi jossain vaiheessa hilseilemaan pois...



Telkkarikin saatiin pois keittiön tuoleilta retajamasta parven kaiteille.



Viime postauksessa mainitsemastani tiikkiviilutetusta työpöydästä ei sitten tullutkaan mitään. Tarkempi tutkiskelu ja puukolla kaivelu osoitti pöydän olevan homeessa ainakin joistakin kohdin. Vähän harmitti kun olin jo ulkonäöllisesti pahimman, eli pöydän kannen saanut suhteellisen hyvännäköiseksi öljyllä ja vahalla. Ja voi olla että homettakaan ei ollut kuin yhdessä laatikossa ja uudet vanerit tms laittamalla siitä olisi selvinnyt, mutta en nyt mitään puusepäntöitä ajatellut alkaa tekemään ja muutenkaan en mitään vähänkään epämääräistä mökkiin (enkä kotiinkaan) halua jättää. Joten kaatopaikalle lähti. Tässä pöytäasiassa haasteena oli löytää tarpeeksi matala ja muutenkin pienehkö pöytä, mutta sellainen löytyi ihan huonekaluliikkeestä ja vieläpä edullisesti. Ainut on että on nyt sitten lastulevyä (hyi mua!), mutta en nyt jaksa tuon kanssa takuta ja käyttöäkin sille löytyy heti. Mökin mukana tuli viisi pinnatuolia, ja kunhan niistä edes ensimmäisen saisin maalattua niin siinä on sitten tuolikin tuolle. 




Ja sitten siihen suurimpaan löydökseen joka aiheuttaa hieman lisätöitä, rahanmenoa ja harmaita hiuksiakin.

Jokin aika sitten oltiin pidetty reilu viikko taukoa kun tultiin mökille. Olin jo aiemmin huomannut keittiön pöydän alla jotain murua, mutta tuolloin mies oli käynyt mökillä ja ajattelin että on vaan syönyt jotain ja vähän sotkenut. Nyt kun tultiin, pari murusta oli taas samassa kohdassa keittiön pöydän alla. Tiesin että mitään ei pitäisi olla kun imuroin aina ennen lähtöä. Tarkempi tarkastelu osoitti että murut ovat pieniä purukasoja, joita vielä tarkemman tarkastelun tuloksena oli vielä pienempiä siististi jonona yhtä isompaa lattianrakoa seuraten. Keittiöstä löytyi myös yksi rako, josta näitä kasoja löytyi. Ja nyt voin sanoa että moni ei olisi näitä huomannut välttämättä koskaan, sen verran pieniä olivat ja nuohan tallookin jo helposti kun lattialla kuljetaan. Mutta mä huomasin, koska oon nyt alusta asti syynännyt vähän kaikkea melkoisen kriittisellä silmällä.

Seuraavaksi sitten taskulappu apuun, ja sieltä raosta löytyi noin nuppineulanpään kokoisia reikiä. Googlettelua, ja voin sanoa että tiedän nyt aika paljon tupajumeista, kuolemankellosta ja papintappajasta! :D

Näin syksyn tullen mökki on ollut tullessamme aika kostea, ja ihan ensimmäiseksi ostettiin ilmankosteusmittari ja alettiin lämmittämään takkaa enemmän. (Noin yleisesti tiedoksi, tupajumi häviää jos ilmankosteus pysyy alle 60% ja kuolemankello syö taas vain lahoa puuta). Eli jos tupajumi, ilmankosteudesta on huolehdittava ja jos kuolemankello, se rouskutus loppuu kun laho syöty (olettaen ettei uutta enää synny).


Taas syynättiin alapohjaakin heti alkuun, mutta siellä ei kyllä edelleenkään mitään erikoista näy. Vanha hirsinen puuvaja sen sijaan on ihan näkyviä vaurioita täynnä, ja jäljistä päätellen edellinen omistaja on säilyttänyt puita portaiden alla lähellä keittiön pöytää niin voi olla että puiden mukana joskus jotakin tullut. Seinistä ei ole löytynyt mitään, vaikka jokaista ruuvinreikää joka silmiin sattuu syynään hyvinkin epäluuloisesti.

Seurattiin siis tilannetta, lämmitettiin takkaa huomattavasti reilummin, ollaan oltu mökillä paljon (n. 3 päivää enimmillään tyhjillään). Kasat vähentyivät, mutta eivät kadonneet kokonaan.


Seuraavaksi mietin onkohan niitä laajemmallakin alueella. Niinpä yksi kerta poislähtiessä rullasin kaikki matot pois. Ei ollut muualla, vain nuossa kahdessa paikassa. Nyt viime kerralla poislähtiessä myrkytin kaikki raot Baygonilla, ja vain yksi mitätön keko oli keittiössä tullessa. Niin ja kaksi toukkaa oon löytänyt myös, ihan keittiön pöydän alta.

Nyt vähän epäilyttää että onko sittenkään tupajumeja, kun niihin ei tavallisen myrkyn pitäisi auttaa. Ja kun nuo keot ilmestyvät ainoastaan lattian rakoihin, ei "peruspuuhun". Että jos olisivat kuitenkin jotain harmittomampia tapauksia jotka syövät likaa tms sieltä lattian raosta.

Tämän episodin seurauksena mökin alkuperäiskalustuksena olleet keittiön pöytä ja tuolitkin päätyivät sitten katskille. Jätettiin ne alunperinkin ihan väliaikaisina, sen enempää siivoamatta mitä nyt pöydän pyyhin, ja aikamoista möhnää siellä tuolienkin raoissa on.. mitähän lienee... hyi, ja äkkiä heivattiin ulos kun alettiin niitä syynäämään!

Sanomattakin selvää on että lattiat uusitaan. Ja villat sieltä alta tarvittaessa myös. Lisälaskua on siis luvassa n. 600e vähintään. Mutta onneksi ei ehditty keittiötä alata tekemään, koska nyt harmittaisi kun vanha lattia olisi alla.




Uudet pöytä ja tuolit tuotiin ihan kotoa. Taas "siisteni" paljon!


Lattioiden uusimisessa on se ongelma, että koirat tuhoavat sen oikeasti ihan hetkessä. Puulattia siis tulee (sitten aikanaan). Se pitäisi suurinpiirtein sitten vuorata matoilla kokonaan tai suurinpiirtein leikata koirilta kokonaan kynnet pois. Noeikai, mutta välillä oon aika kyllästynyt noihin koiriin kun totuus on että tuhoa ne aiheuttaa paikassa kuin paikassa.


Muutenkin pitää nyt kerätä vähän rahaa että voi jotakin taas tehdä, ja toisaalta eikös Panu Kaila ole sanonut että uudessa vanhassa talossa pitää asua vuoden verran ennenkuin tekee mitään. Että oppii tuntemaan sen talon ja tietää mitä pitää tehdä. Näinhän se on, itsekin mietin että mitä jos jotain satsaa ja sitten huomaakin jonkin suuremman ongelman ja ne satsatutkin materiaalit on pilalla (esim. home). Eli maltti on valttia, ja nyt ainakin jonkin aikaa seurataan tilannetta ja yritetään pitää se ilmankosteus sisällä mahdollisimman alhaisena ja tupa lämpöisenä.


Ja on mua vähän mietityttänyt kun omia huonekaluja ollaan tänne jo tuotu, mutta ei niistä kyllä mitään ole löytynyt. No, sohvanselkämyksestä kuollut hämähäkki! Ja se kesällä maalaamani astiakaappi (jonka tuhoutuminen kyllä harmittaisi, ei rahan mutta sen työn vuoksi mitä tein) on turvallisesti tiilimuuria vasten ja se kuumeneekin aika kivasti joka kerta kun lämmitetään takkaa. Ei taida minkään hyönteisen herkkua olla rutikuiva maalattu puu.


Muutenkin joka nurkasta löytyy pientä hämähäkinseittiä aika nopeastikin, eikös se niin ollut että hämpyt kertovat että rakennus on kuiva kun taas murkut kertovat että olisi kosteaa.





Huvilakauden päättäjäisiä (vaasalaisten oma sanonta venetsialaisille) vietettiin eilen, ja olihan se ihan kiva viettää ne omalla mökillä :D Ulkotulia viljelin pitkin pihaa ja huussin rappusille oli pakko ostaa lyhty. Aika pitkään ilta kului TV:tä ja työpöytää asennettaessa mutta ehdittiin sitä saunoakin ja fiilistellä pimeydessä. Ai niin, ja mies viritti patterit seiniin eli kyllä sitä lämpöä nyt saa ylläpidettyä. (By the Way, onhan täällä ilmalämpöpumppukin, mutta "yllättäen" toimii vian hetken ja vilkuttaa vikakoodia. Mun veli huoltaa noita työkseen mutta on melkoisen kiireinen, että odotellaan sit minkä täytyy että päästään tuon kanssa eteenpäin. Muutenkin ilmalämpöpumpuista on vähän ristiriitaista kokemusta ihmisillä, joten kyllä me pattereillakin pärjätään)








Tämän viimeisen kuvan ihan tuolla vasemmassa ylälaidassa näkyvää metsikköä ja kivikkoa mies raivasi myös. Risua kuulemma riitti, oli mm. 15 vuoden joulukuuset :-O. Eikä tässä vielä kaikki. Risujen alta löytyi kasa kenkiä, siis kaivettuna ihan maahan. Muutenkin se maaperä on sellaista ihme höttöä, siinä on varmaan 100-vuotias kuusi jonka kaikki neulaset tippuneet ajan saatossa samaan paikkaan. Mutta kenkiä löytyi sanoisinko 15-20 paria, ja vaikka noista oudoista kenkälöydöistä tuohon aikaan uutisoitiinkin niin luulen kyllä että nämä meidän tontin kengät on kyllä ihan edellinen omistaja haudannut. Että semmoista.



Varastosta löytynyt katiska sen sijaan odottaa pääsyä tositoimiin. Valtion ja kylän oma kalastuslupa on jo hommattu, "katiskointia" vähän opiskeltu, merkkikoho on hankittu ja nimitiedotkin siihen kirjoitettu. Nyt vaan enää pitäisi käydä heittämässä katiska veteen!

torstai 3. elokuuta 2017

Pohdintoja yksinkertaisempaan elämään pyrkimisestä

Tämä aihe on pyörinyt päässäni jo kauan, ja nyt vihdoin päätin tarttua näppikseen jäsentääkseni jotain "paperillekin". Yksinkertaisella elämällä tarkoitan ehkä lyhyemmin sanottuna materialistisesti vaatimattomampaa, mutta fyysisesti ja henkisesti rikkaampaa elämää mitä keskivertosuomalainen tällä hetkellä elää.


Tietyn säästäväisyyden ja pihiyden olen saanut jo äidinmaidossa. No ehkä se hyppäsi yhden sukupolven yli, mutta paapastani muistan mitä uskomattomampia juttuja miten hän säästi ihan kaikessa, ruuasta roskapusseihin, tarjousten perässä juoksemisesta bensan säästämiseen. Yhdellä jutulla voin viihdyttää teitä bensan säästämisestä. Asuimme omakotitalossa. Aina kaupasta tullessa hän kotitien alussa ensin kaasutti vauhtia, sitten sammutti moottorin ja rullasi vapaalla puoli katua pihaan. Joskus kadulta hieman nouseva piha ja kääntyminen pihaan aiheuttivat haasteita, jolloin vauhti loppuikin kesken ja hän joutui käynnistämään auton vielä uudelleen saadakseen sen kokonaan tontille saakka (jolloin tietysti kului akkua, starttimoottoria ja ties mitä). Mutta yritys hyvä kymmenen, ja ehkä 2/3 kerroilla hän kuitenkin onnistui rullaamaan sinne pihaan asti.

Itse en aivan tämänkaltaisiin säästämisiin ole ryhtynyt (heh), mutta aina olen ostanut tarjouksista, yrittänyt etsiä sitä parasta hinta-laatusuhdetta (halvalla mahdollisimman hyvää), pengon vaatteiden viimeisimmät tasaraha-alelaarit jne... Lisäksi viime vuosina kuvioihin on tullut sekä netti- että livekirppareilta ostaminen.



FB-kirpparin satoa mökille. Puinen tiikkiviilutettu kirjoituspöytä. Seuraava projekti, juuri soppeli parvelle ikkunan alle. 10e. Kalatauluja keittiöön (rekvisiittaa mun tulevaa kalastajanuraa ajatellen, heh) 3e. 




Auton omistamiseen meni hermot joskus 1000 vuotta sitten :D Nuoruuteni oon tapellut erilaisten romujen kanssa, ja kun sitten vihdoin 2000-luvun alussa alettiin ostamaan kunnon lähes uusia autoja, niin nekin vaan reistailivat ja aiheuttivat mielipahaa ja kiperiä tilanteita. Yhden tällaisen tilanteen jälkeen (juutuin jouluruuhkassa ylämäkeen kun käsijarru jumitti) päätin että joku kaunis päivä en enää omista autoa vaan liikkuminen tapahtuu tavalla tai toisella omin lihasvoimin. Tai sitten julkisilla.

Tämä visio on toteutunut, autoa en ole omistanut enää moneen vuoteen (tosin olen lipsunut omin voimin liikkumisesta tällä hetkellä kun poika intissä ja hänen auto aina viikot käytössäni). Ja sekin realiteetti on, että täysin ilman autoa ei voida olla, mutta yksi auto riittää.



Myös ympäristöasiat ovat kiinnostaneet aina, ja ne linkittyvät mielestäni luontevasti säästämiseen ja kierrättämiseen. Kompostoimalla et tuota ruokajätettä ja saat multaa, ja ostoskassien käytöllä et tarvitse muovipusseja (noh, roskapussit joudun ostamaan vielä erikseen) eikä tarvitse ostaa sitä roskapussirullaan suhteutettuna hyvinkin kallista kaupan muovipussia.



Puulla lämmittäminen miellyttää, koen sen hyvinkin yksinkertaiseksi ja tavallaan ikiaikaiseksi tavaksi saada lämpöä tupaan ja muita lämmityskuluja karsittua. Mies lämmittää takkaa joka ikinen päivä kylminä kausina, ja en edes osaa enää laskea kuinka paljon lämmityskuluissa ollaan sillä säästetty. Ei varmaan kolminumeroinen luku riitä.



20 vuotta lisäikää auttamattomasti vanhanaikaiselle mäntyastiakaapille maalaamalla ja vetimet vaihtamalla.



Kun rakensimme oman talon, sormeni suorastaan syyhysivät puutarhahommiin. Ja suurena ajatuksena oma kunnon hyötytarha, mistä saa vihanneksia, juureksia, marjoja ja omppuja pitkälle syksyyn. Hyötytarhailua aikani harrastinkin, oli 4x4m mansikkamaa sekä 4 kpl 2x2m kasvimaata jossa oli tarkoitus harjoittaa kiertoviljelyä. Kunnes realiteetit iskivät pöytään (varsinkin uusien innostusten, esim hevosen omistamisen viedessä aikaa), että töissäkäyvänä perheellisenä mun aika ja resurssit eivät riitä ison kasvi- ja mansikkamaan hoitoon. Raivasin kaikki pois, lahjoitin mansikantaimet työkaverille ja luovuin yli kymmenestä marjapensaasta. Nyt pihassa on jäljellä kaksi omenapuuta, yksi karviaispensas, aronioita sen verran kuin haluaa kerätä (ei ole mikään parhaimman makuinen marja), ja kolme eurolavaa, joissa perunaa, sipulia ja porkkanaa. Tämä on se realistinen määrä minkä jaksaa hoitaa ja sadon korjata, vaikka ei aina niin huvittaisikaan tai jaksaisikaan.



2002. Kasvi- ja mansikkamaa parhaimmillaan ja innostus huipussaan :) Oli kaikenlaista parsa- ja kyssäkaalista lähtien. Kasvimaata reunustivat marjapensaat. Tyrniä, viinimarjaa kaikissa väreissä sekä karviaista.



Mielessä ajatus kuitenkin itää, että olisi se vaan siistiä saada omasta pihasta satoa enemmänkin, esim. perunaa ja muita juureksia koko talveksi. Muutenkin näitä omavaraisuusjuttuja mietin aina silloin tällöin.



Lihansyönti (tai eläinperäinen proteiini tarkemmin sanottuna) on myös sellainen juttu jota olen miettinyt paljon ja tehnytkin jotain aina välillä. En haluaisi eettisistä syistä syödä (ainakaan) tehotuotettua lihaa, ja olen kokeillutkin lihattomuutta, vaihtelevalla menestyksellä. Alkuvuodesta olin kuukauden täysin kasvissyöjä (jätin myös maitotuotteet pois ja siinä sivussa kahvinkin), ja keväällä n. 1,5kk kokeilin lihattomuutta (kalattomuutta ja kanattomuutta) niin että maitotuotteita oli "lupa" syödä.

Helppoa ei kumpikaan kokeilu ollut. En alkuvuodesta varmaan nyt täysin vegaani ollut (liivate ym.), mutta niukalta se tuntui ja vielä se kahvittomuus päälle (vihreä tee ei ole sama asia kuin kerma/maitokahvi vaikka kuinka yrittäisin itselleni niin väittää ;-) Kevään kokeilu oli "runsaampi", kun mm. juustot ja kananmuna sallittuja, mutta ongelmaksi muodostui liiallinen juustojen syönti mistä ei taas vatsa oikein pitänyt. Muutenkin mietin myös sitä, kuinka järkevää on korvata liha jollain, soijalla, nyhtökauralla tms, kun onhan nuo silti vaan korvikkeita. Jos ei syö lihaa niin sitten ei ehkä pitäisi syödä mitään lihankorvikkeitakaan. Kun aikamoisia prosessoituja elintarvikkeita nuo korvikkeetkin oikeasti ovat.

Loppuajatuksena (joskin toteutusta vailla) tällä hetkellä on se, että voin syödä sellaista lihaa minkä olen itse tappanut. Mihin mulla itsellä riittää kantti. Käytännössä tämä tarkoittaisi kalastusta, ehkä jotain kotikanojakin, jotka tuottaisivat myös kananmunia. Olen facebookissa Tuotantokanit-ryhmässäkin, kun kaneista lemmikkeinä en ole koskaan pitänyt ja ajattelin että sellaisen tappaminen voisi olla helppoa (no joo, myönnetään että pidän kania aika "aivottomana" eläimenä). Mutta kun niitä kanien kuvia siellä uutisvirrassa vilahtelee niin kuka niitä voisi tappaa?! Sellaisia hellusia karvapalloja :D Vaikeaa tämäkin tulee olemaan jos vielä käytännön tasolle joskus pääsen, mutta mun mielestä tämä on se ainoa eettisesti oikea tapa. Syödä sitä minkä pystyy itse tappamaan.



Sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Mitä se vaatii, että pystyy elämään yllämainitusti? Ostetaan kaikki aleista ja kirppareilta. Liikutaan mahdollisimman paljon omin lihasvoimin (auton käyttö olisi minimissä). Lämmitetään puulla. Tehdään sitä puuklapia tai hankitaan sitä jostain. Tuotetaan omasta puutarhasta marjat, vihannekset ja juurekset talveksi. Kalastetaan tai pidetään pientä kanalaa.

Ensinnäkin se vaatii työtä, ihan siis siellä kotona. Ja energiaa ja jaksamista tehdä sitä työtä joka päivä. Ja sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Se vaatii aikaa. Niin paljon että on aikaa myös levätä. Ja tämä aika, ja sitä kautta jaksaminen, on kaikista suurin ongelma. Jos ansiotyö ja siihen liittyvät asiat vievät joka arkipäivä yli 9h, aika ja paukut eivät kertakaikkiaan riitä tuohon omavaraisemman elämän pyörittämiseen. Ei ne paukut riittäneet edes siihen 4x4m kasvimaan pitämiseenkään pidemmässä juoksussa.

Jostain on siis luovuttava. Joko työstä (ja siitä saatavasta palkasta) tai sitten tästä omavaraisemman ja yksinkertaisemman elämän haaveesta. Onneksi ratkaisu on meidän kohdalla helppo, tästä ollaan puhuttu jo vuosia.

Suoraan sanottuna inhoan nykyistä markkinataloutta, ostohuumaa, halvalla tehdään halpamaissa paskaa jota kukaan ei edes halua ostaa. Pääasia että voitot ja osingot on maksimissa, muusta viis. Laatu, mitä se on? Onko nykyajan tuotteita tehty kestämään? Vai palvelemaan just ja just takuuajan ja ehkä vähän yli ja sitten poks? Jos tavarat valmistettaisiin kestämään, silloinhan kukaan ei enää ostaisi mitään? Ja esim TV:isiin ripotellaan koko ajan jotain uutta ominaisuutta jolloin oma täysin toimiva telkkari on viiden vuoden kuluttua auttamattoman vanhanaikainen ja taas täytyy ostaa uutta... Näin se menee. Moraalista viis, pääasia että kauppa käy!

Ei varmaan tarvitse edes sanoa kumpi tie ollaan valittu?

Ja ei varmasti tarvitse sanoa että ensimmäinen askel sillä tiellä ollaan jo otettu. Ostamalla mökki, jossa toivottavasti tulevaisuudessa vielä asutaan.

Vielä ollaan aika alussa tällä tiellä. Maksimisummia on tienattava vielä niin kauan, että saadaan mökki remontoitua ja tiettyjä hankintoja tehtyä (keittiö, parempi jätevesijärjestelmä, maakellari, ehkä jokin varastorakennus. Ja sitten niitä turhempia suurella ehkällä: ulkosaunarakennus, laavu ja palju "olis kivoja" :-) ja myöskin tämä nykyinen talo remontoitua loppuun. Yläkerta on vessaa vaille valmis, vielä alakerta (mitä ikinä sille nyt tehdäänkään, onko järkevää remontoida esim keittiötä ja kylppäriä, vai riittäisikö pieni tuunaus ja perusteellinen siivous) ja talon ulkopuolen ainakin osittainen maalaus.

Talon kohtalo on muutenkin vielä auki, äitini nimittäin heitti ajatuksen että sen voisi myös vuokrata. Toisaalta vuokraaminen on aina riski, mutta kyllähän tässä maassa muutkin asuntoja vuokraavat, ei se nyt niin vaarallista ole. Ja vuokraamista puoltaisi sekin, että ei tarvitse tehdä sitä lopullista päätöstä talosta luopumisesta (myymisestä), vaan vielä voi muuttaa takaisin jos se mökkiasuminen alkaakin pelottamaan ;) Lisäksi ainakin mua kiehtoo myös se, että vuokraamalla ne tulot olisivat tavallaan ikuisia (jos vaan vuokralaiset aina löytyvät), verrattuna myymiseen (kertaköntti ja se on sitten siinä).

Kun jollakihan sitä täytyy myös elää vaikka ei (kokoaika)töissä kävisikään. Ja osa-aikatöitä olen henkisesti varautunut tekemään jatkossakin, koska luulen että on liian utopistista ajatella että lopetan työnteon kokonaan.

Sen voin vielä sanoa että tähän mökkielämään päädyin pitkän tutkiskelun kautta. Olen miettinyt ja selvitellyt kaikkea mahdollista asuntovaunussa jollain leirintäalueella elämisestä jurtassa metsässä elämiseen. Jatkuva kiertolaiselämä autosta eläen, muutto ulkomaille johonkin halpaan maahan? Kolme viimeistä kaatuivat liian extremeinä (enkä ulkomaille halua muutenkaan), ja asuntovaunussa eläminen voi taas olla yllättävän kallista sähkö- ja kaasukuluineen. Lisäksi mun käsittääkseni asuntovaunut ja -autot ovat melko teknisiä kapistuksia ja seinätkin aika ohuita, jotenkin voisi kuvitella että kaikenlaista voi rikkoontua ja tulla lisäkuluja ja sitten ei kellään olisi enää kivaa...

Edullinen mökki, pala maata, metsää ja vesiä ympäristössä, se on se juttu millä tämän on mahdollista ja realistista onnistua.









tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mökkiviikonloppua ja sekalaisia kuvia




Huussin oven maalausta puiden varjossa. Oon ihan koukussa maalaamiseen ja olen huomannut että mitä enemmän maalaan sitä enemmän taidot ja uskallus karttuu. Vähän nysväämistä välillä oli, maalasin osan taulujen maalaukseen tarkoitetulla pikkupensselillä. Mutta onpa jälkikin tähän asti ollut itseä tyydyttävää, eniten pelkäämääni rypistymistä ei ole tapahtunut. 



Entinen (jo edesmennyt) omistaja osaa yllättää. Katseltiin mökissä että siellä on ovikellohärpäke, mutta missähän  ulkopuolella itse ovikello? No tietysti portinpielessä, ja vieläpä soittaa sellaisen pitkän luritussävelmän joka kerta. Ei voinut kuin nauraa :)
Huomaa myös ovikellolle nikkaroitu pikku sadekatos.



Huussiprojekti etenee.



Värikseen huussi sai Roslagin mahongin punahongan sävyn, samalla lienee mökkikin maalattu.



Taustalla näkyy tosi vanhaa kiviaitaa, jolla tontti on osittain rajattu. Tykkään. Tällä pikku metsäalueella on myös mustikoita, kieloja ja valkovuokkoja <3



Pakettiin kuuluu myös vanha hirsilato/varasto, joka on siis oikeasti vanha. Varasto vaan tuoksuu vähän kostealle ja on vuorattu seiniltä ja katolta pressulla. Katto luultavasti vuotaa. Jos mulla olisi mitään resursseja korjata vanhaa (ja ennenkaikkea kun saisin miehen innostumaan tuosta sitten joskus), siinä sitä projektia riittäisi.



Hirsivaraston saldoa: Klapeja, röykkiö pahvilaatikoita ja vähän löytäjökin. Vanhoja puusuksia, mitkä pääsevät takuuvarmasti mökin seiniä koristamaan.



Pihapiiristä löytyy jos jonkinlaista rakennelmaa. Tässä vain pieni osa.



Tämänhetkinen aamu- ja iltatoimi- ja käsienpesupaikka. Vettä tulee tällä hetkellä ainoastaan saunan puolelle, eikä pitkän puutarhaletkun kanssa (mikä ollaan sinne kokeilumielessä viritetty) jaksa aina säätää. Näin kesällä tämä systeemi on paljon helpompi.
Ja joo, taustalla näkyy uima-allas! Aika äkkiä huomasin, että varsinkin lämpimämpinä päivinä kun saunoo niin joku vesielementti on aika kova juttu. Vaikka nyt sitten lasten uima-allas ensihätään :D En ole koskaan aiemmin mitään vesihommelia pihaani halunnut (koska ylimääräistä työtä ja vaivaa), mutta nyt ollaan tytön kanssa sitä mieltä että palju (sitten joskus) voisi olla kiva. Se on kaikista monikäyttöisin, siitä olisi iloa talvellakin.



Vanhanaikaisilla "jousiverhotangoilla" pingotettu pitsiverho on suorastaan nerokas keksintö. Riisuttiin mökki kaikesta mikä vaan irti lähti, ja sitten saunoessa tuli mieleen että onpa tuo pukuhuoneen ikkuna paljas. Jotain pitäisi keksiä. Tytön mukaan esim. piimällä tai jollain tietyllä spraymaalilla (joka lähtee muistaakseni poiskin) saisi maalattua ikkunan valkoiseksi, mutta mun korvaan se särähti liian modernilta ratkaisulta.
Onneksi kaikki mökin paremmat ja pelastetut tavarat ovat edelleen tallella (eivätkä ole ehtineet lähteä esim. kirpparille), niinpä kiltisti kiikutin pestyn pitsiverhon tankoineen takaisin vanhalle paikalleen. Nyt näkee jotain ulos mutta näkösuojaa on silti.
Täydellistä.
Kyllä ennen on vaan osattu.



Huvimajan siivousta. Jäi vähän vaiheeseen kun mattopiiska oli luonnollisesti kotona.



Saatiin tytöltä ja poikaystävältä tupaantuliaislahjaksi Mölkky. Sitähän piti heti pelata.



Lisää huvimajaa. Tämä kun on maalattu ulkoa ties millä maalilla niin tämän voisi sisältäkin käsitellä ihan jollakin vaan. Roslagin mahonkia jäi aika reilusti, ehkä sillä? Ja ikkunapuitteet voisi maalata ulkoa valkoiseksi... Huvimajaa pitäisi myöskin nostaa, aika maan tasalla tällä hetkellä on.



Miehen väsäämä uusi tulipaikka, joka pääsi heti tositoimiin. Hirsivaraston pahvilaatikkokasasta hävisi aika läjä, joskaan ei vielä kaikki. Notskia poltettiin lopulta pitkälle yöhön.



Huvimajasta löytyi kaikkea mielenkiintoista. Vanha kaapinovi, vanhoja tarjottimia, 50-luvun kanavatöitä, hiilipihdit?, uusi vielä muoveissa oleva wokkipannu, muoviastioita jotka kävisivät lasten leikkiastioista...



Hirsivaraston taakse rakennetusta "huoneesta" (jossa valitettavasti tuoksuu erittäin kostealle) löytyi tällainen. Tuo "huone" on vielä täysin tyhjäämättä, enkä välttämättä tiedä kiinnostaako mua niin tyhjätäkään sitä tai ainakin kunnon varustus pitää olla, nimittäin näin heti ensimmäisenä päivänä kun mökki saatiin hallintaan kunnon lihavan hiiren siellä! No, tämä Hellaksen rasia oli siinä ikkunalaudalla ja se oli pakko napata samantien mukaan pestäväksi. Olen ajatellut mökkiin petrolin värisiä verhoja, ja miksei jotain muitakin tekstiilejä, joten luulen että tämä rasia löytää paikkansa mökiltä. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...