maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mökille > kotiin > mökille > kotiin >...

Tähän malliin on elämä sujunut viimeiset viikot.

Mökkikaupat tehtiin, ja kaikki ainakin tähän asti on sujunut hyvin. Saatiin kaupantekotilaisuudessa tietää, että mökin jäljellä oleva irtaimisto kuuluu kauppaan mukaan (puhetta oli ollut että ei tule, tosin oltiin sanottu että ei haittaa vaikka irtaimisto jääkin).

Keskiviikkona 14.6.2017 puolenpäivän aikoihin siis astuttiin pankin ovesta uusina ja innokkaina mökinomistajina (ja snadisti lisävelkaantuneina). Käytiin kotona hakemassa koirat, napattiin anoppi kyytiin siivousavuksi, koukattiin kaupan kautta ostamaan siivousvälineitä ja evästä ja huristeltiin mökille.

Aivan ensimmäisenä päivänä ei saatu tehtyä oikein mitään. Tai ainakaan minä en saanut. Mies leikkasi ja trimmeröi nurmikkoa ja taisi anoppi jotain siivotakin, imuroida seinistä hämähäkinverkkoja ja pyyhkiä ilmalämpöpumpun. Minä muistaakseni vaan ihmettelin, vastailin kysymyksiin ja esittelin mökkiä äidilleni ja hänen miehelleen. Hyvä ostos, oli "tuomio". Päivän saldona saatiin kuitenkin vedet ja sähköt päälle ja toimimaan niinkuin pitikin, ja se oli mun mielestä paljon se. Taisinpa myös sähkösopparinkin siirtää nimiini jo tänään.




Tästä lähdttiin liikkeelle. Piha oli lievästi sanottuna villiintynyt.


Koko ajan tehtiin myös "sotasuunnitelmia". Kotonakin oli vielä hommaa, itsellä maalausta ja aina pinnan kuivuessa kävin jeesaamassa miestä joka vaihtoi maa-aineksia terassin ympärille. Pari seuraavaa päivää kuluikin niin että aamupäivät tehtiin kotihommia iltapäivät "mökkihommia".


Valmista tuli tämänkin projektin kanssa. Hyvästi murkut ja rikkaruohot! :)


Mökillä lähempi tarkastelu osoitti, että suurin osa huonekaluista oli kaatopaikkakamaa. Joistakin huonekaluista ajattelin että säästän, mutta aina löytyi jotakin (rikki, epämääräistä purua), että hyvin äkkiä tuli tuomio että katskille vaan. Lisäksi siivottavaa riitti. Mökki oli ollut tyhjillään kaksi vuotta eikä siellä sitä ennenkään varmaan niin hirveästi oltu siivottu (ymmärrettävistä syistä joita en nyt tähän avaa), joten hygienisti minussa (ja varmaan muissakin) sai vallan ja hyvin harvoja huonekaluja loppujen lopuksi jätettiin mökkiin. Joitain valittuja lasiastioita, verhoja yms vein kotiin paremmin puhdistettavaksi, mutta suurin osa lähti jäteasemalle.



Joka päivä joku trimmeröi pihaa pidemmälle ja pidemmälle.



Etsi kuvasta mansikkamaa.


Luovaa kaaosta parhaimmillaan.


Pikkuhiljaa The Mökki alkaa kuoriutua.


Keittiön "kaappipuoli" tyhjättynä kaikesta. "Pikkusen" jännitti mitä kaikkea kivaa keittiönkaappien takaa löytyy. Ei onneksi sen kummempaa kuin helvetisti likaa ja pari mustunutta kohtaa seinässä. Kaikki nämä illat luin netistä rintamamiestalo-foorumia, ja ne jutut mitä niistä rintamamiestaloista on rempatessa löytynyt antoivat mitä mainiointa perspektiiviä tähän mökkiprojektiin (ja mun kieltämättä välillä mieleen putkahteleviin homehysteerisiin ajatuksiin). Nuo mustumat seinän keskellä ovat täysin kuivaa puuta, ja vielä kun hioo niin alta löytyy ihan tervettä normaalia puuta. Ja lisäksi nuo eivät ulotu maahan asti, vaan ovat tuossa keskellä seinää. Ilmeisesti jostain kaappien hyllyistä jotenkin tulleita. Ja muutamasta kaapista tosiaan löytyi jonkinlaista sahanpurua, mies meinaa myös että voisi olla jotain toukkien kuivuneita kotelonpaloja tms. Eli jotain elämää on joskus ollut.
Samantapainen mustuma on parvella yhdessä nurkassa. Keskellä seinää ja parin hirren leveydellä. Tämä yläkerran mustuma tulee sivusta katon välistä, missä käsittääkseni on jonkinlainen rako, voi olla joko elukoitten (ampiais / linnunpesä) tekosia tai sitten sinistymää. Sitä ei olla vielä kokeiltu hioa eikä ehditty tutkiakaan sen kummemmin mitä ulkopuoleltä löytyy, mutta kovaa ja kuivaa puuta on sekin. Eli ei kai mitään maata järisyttävää.



Mitään kuntokartoitusta ei siis otettu, kun aika paljon olen lukenut miten turhia ne ovat (kartoituksesta huolimatta löytynyt hometta ja suuria rakennusvirheitäkin), ja lisäksi kun tämä on hirsimökki, niin seinäpinnat pystyy tarkistamaan itsekin ja katonkin päällipuolin (tässä tuli pikku yllätys josta myöhemmin lisää). Rossipohjan tuuletusluukkuihin oli styroxit jääneet (ja ilmeisesti olleet sen pari vuotta), mutta otettiin ne mitä pikimmiten pois ja tiirailtiin samalla taskulampulla alapohjaan sen minkä näki. Ja mies meinasi että tuuletusluukkuja on ruuvailtu moneen kertaan edestakaisin, joten se kertoisi että eivät ne styroxit ole siellä kokoaikaa olleet vaan viimeiset pari vuotta vaan (tällöin ymmärtääkseni mökkiä ei ole kukaan oikein hoitanut).


Vielä kun tässä ehtii niin meinaan kyllä kuvata alapohjaa minkä pystyn (miehen avatessa luukkuja en tajunnut, mutta salamalla tosiaan saa hyviäkin kuvia), mutta hyvin siellä alkoi ilma välittömästi kiertämään ja sen perusteella mitä nyt tiirailtiin niin laudoitus ja maaperä näyttää hyvältä ja terveeltä. Jos alapohjassa jotain olisi niin lattia on pakko rikkoa, mitään huoltoluukkua ei sinne ole.



Alusta asti ja vieläkin haistellaan tosi tarkasti miltä mökissä tuoksuu. Tuoksuahan ei saisi miltään mutta tässä nyt meidän havainnot:

- Kun kiinteistönvälittäjän kanssa käytiin katsomassa, pitkään kylmillään ollut mökki tuoksui puulle.

- Kun lämpöä alettiin saada tupaan, tuli muitakin tuoksuja. Lian ja rasvan tuoksu. Muutamassa kohtaa lattialla missä on ollut tiettyjä huonekaluja (ilmeisesti saman kirjahyllyn palasiksi pistetyt osat), maakellarin tuoksua (tähänkin löytyy selitys, vahva epäilys mistä kirjahylly on peräisin). Maakellarin tuoksu siis rajoittui tarkasti paikkoihin missä kirjahyllyn osat olleet.

Keittiössä ei ollut liesituuletinta, vaan itse tehty tuuletin seinään. Voin vaan kuvitella miten käsittelemättömät hirsiseinät ovat imeneet vuosien saatossa kaiken paistinrasvan y.m. Keittämisestä tuleva vesihöyry oli turvottanut onneksi vain kaappeja.

Mitään elävää elämää (ötököitä, tuholaisia) ei siivotessa vastaan tullut. Hyvä niin.




Aluksi keittiön pöytä, vaellusruuat mitä olin ehtinyt pakata Kolille, sekä retkikeitin toimivat mökkikeittiönä. Taustalla osittain näkyvän mäntylipaston halusin säästää, kunnes "toukkamöhnää" löytyi yhdestä laatikosta... äkkiä katskille!



Ehdittiin huvimajaakin testata makkaranpaiston merkeissä.



Viikko sitten lauantaina kävi nuohooja. Kaikki ok, paitsi takan toinen puhdistusluukku jostain syystä väärinpäin, mutta saatiin siis lupa polttaa takkaa ja lämmittää saunaa.


Nuohoojan käynnin yhteydessä mies tarkasteli savupiippua paremmin ja huomasi pellityksen olevan vähän niin ja näin. Yksi pelti jotenkin kaarella, ja saattaa tietystä suunnasta tuullessa päästää vettä sisään. Tämä olisi ollut helposti tarkistettavissa etukäteen, mutta katseltiin tyhminä vaan kattoa alhaaltapäin ja myhäiltiin kuinka hyvässä kunnossa se näyttää olevan. Pellityksetkin näyttävät alhaalta katsottuna kuin uusilta. Ei näin. Nyt on kuitenkin kattopeltiseppä tulossa ja toivoa nyt täytyy ettei mitään pahempaa löydy. Se nyt ollaan todettu että sataessa ei vesi tule mistään sisään.


Se hyvä puoli tämmöisessä yksinkertaisessa hirsimökissä on, että vaikka yllätyksiä tulisi niin kaikki on aika pienimuotoista. Pinta-ala on pieni, rakenne on yksinkertainen. Yllätysten tullessa puhutaan varmasti enemmän sadoista, tai korkeintaan muutamista tuhansista euroista. Olishan se tietysti ikävää mutta ei varmaankaan henkilökohtaiseen konkurssiin vievää.



Seinästä irroitettujen sähköjohtojen jynssäystä. Ajattelin että tämä on hommista ärsyttävin mutta mitä vielä, lika lähti johdoista todella helposti ja niistä tuli kuin uudet. Saman tein irrotetuille pattereille. Kärsivällisesti, puhdas lopputulos tärkeimpänä, nyt patteritkin ovat kuin uusia.



Jäteasema tuli näinä päivänä tutuksi. 3-4 kärryllistä tavaraa vietiin.



"Kerää kynttilät pois emme tarvitse nyt romantiikkaa. Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa..." :D Vihdoin oltiin siinä pisteessä että omia välttämättömiä tavaroita viitsi enemmänkin tuoda. Käytiin sitten heti kodinkoneostoksilla. Jääkaappi-pakastin (pysyvä ratkaisu) ja minihella (väliaikaisratkaisu) toivat kyllä paljon mukavuutta elämään. Mökille jätettyä hyvin puhdistettua kahvipannuakin tuli testattua ja todettua että se vuotaa nokan juuresta... no niinpä tietenkin :-b



Väliaikaiskeittiö.
Mies keksi hyödyntää mökiltä jätetyn (ja painepesurilla pestyn) keittiötason, ja kävi hakemassa pari sahapukkia alle.
Muovikoreihin lajitellut tavarat takaavat että järjestys säilyy.
Miniuunin keittolevyjä ei hirveästi viitsi käyttää (koska ei liesituuletinta), mutta uuni on kyllä mitä mainioin. On niin nopea että käy melkein mikroaaltouunista.



Keittiön "pöytäpuoli" tällä hetkellä. Pohdintaa, millä hyllyjen, taulujen yms. jäljet saisi seinistä pois? Tarviiko niitä saada pois? Jos/kun tulee huonekaluja ja omia tauluja, ehkä ne sulautuvat "maisemaan"?


Seinät ovat siis kovasti mietinnässä mitä niille tehdään. Ajateltiin ensin hioa nailonharjalla (video), mutta rajoja ei saa sillä kokonaan pois. Tämänhetkinen ajatus on vain pestä mäntysuovalla ja taikasienellä (on TOSI hyvä likaindikaattori esim tummemmalle puulle josta ei näe onko likaista vai ei, ja sillä myös tulee puhdasta) ja katsoa sitten tarviiko vielä jotain tehdä. Hajujen suhteen, olen polttanut suitsukkeita, ja takkakin jotenkin "puhdistaa ilmaa", niin rasvan ja lian haju vähenee koko ajan. Viimeksi eilen kun käytiin niin ensituoksu oli jopa joku kemikalintapainen, ainakin puhtaampi mitä aiemmin. Kun nuo seinät nyt ehtisi puhdistaa (ainakin keittiön osalta, luulen että muualta ei tarvi), voi olla että muuta ei tarvikaan tehdä.



Lähiaikojen tulevia projekteja ovat mm.

- Sähkö- ja putkimies (sähköissä ei nyt niin hirveitä virityksiä ollutkaan ettei uskallettaisi olla mutta yläkerta menee uusiksi, lisäksi pitäisi saada kunnon liedelle "pistoke". Putket mies haluaa keittiöön uusiksi, kupariset -> kromisiksi)

- Piipun pellitys

- Uusi puucee ja kompostikäymälä. Sairastuin flunssaan juuri ennen juhannusta ja päätin pitää lepopäivän. Se kuluikin sitten netissä ja vessa-asioissa :) Lopputulos: käydään tällä viikolla lähistöltä hakemassa uusi upea puuceerakennus ja siihen on jo tilattu Biolanin kompostikäymälä eco, jonka eristävyys on käsittääkseni huippuluokkaa (5cm vs 1-1,5cm). Paikka jo mietyttynä, perustusten tekoa (soraa, laattoja), sekä mietintää minkä väriseksi ja millä maalilla maalataan..

- Saunan lauteet. Olivat hmm... lievästi sanottuna likaiset, mutta pestiin painepesurilla että päästiin saunomaan. Tarkoitus tehdä uudesta tavarasta tismalleen samanlaiset.

- Ja sitä seinien pesua aloittaen keittiöstä. Toki mulla muutama juttu vielä keskenkin, mm. yksi patteri puhdistamatta, patterien kaikki kiinnikkeet puhdistamatta, ulko-oven ulkopuoli ja parven kaiteet puhdistamatta... mutta pikkuhiljaa...

- Likakaivon tyhjäystä. Tämä homma vaan jäi ja jäi, yleensäkin selvittää mikä systeemi täällä on (papereissa ei tietoa eivätkä myyjätkään tienneet tarkasti), ja aina kun kaadoin viemäriin pesuvesiä mietin että koska pulpahtaa ja säiliö täynnä... Juhannuksena sit vihdoin oli aikaa tsekkailla tarkemmin, ja eihän täällä mitään umpisäiliötä ole (mietinkin monta kertaa että miksi olisi, pelkille harmaille vesille), vaan pienin mahdollinen "saunakaivo". Löysin mallin ihan netistäkin. Tämä pitäisi nyt itse tyhjätä ja putsata, ja selvää on että jossain vaiheessa jonkin paremman systeemin haluan. Samalla valmistajalla on esim. bio-puhdistamo, mihin ei tarvi mitään putkistoa kaivaa, jokin sellainen voisi olla kova juttu. Mutta uusi jätevesisysteemi nyt ei ole ensimmäisenä listalla, kun tän nyt saisi pestyä ja puhdistettua niin tällä mennään.

- Lainhuudatus pitäisi tehdä. Mulla pitäisi olla kaikki paperit mitä tarvitsee, hakemus on jo tulostettuna, vain itse tekeminen ja vieminen (ja siellä selvittäminen mitä kaikkea tarvitsevat) vielä uupuu...



Juhannuskoivutkin löytyi kuistinpieleen ihan omalta tontilta. Tontti on tosi mielenkiintoinen, edelleen löytyy uutta kukkapenkkiä, vaikka varmaan kymmenestä on revitty muoviset nurmikonreunukset pois. Näiden viritelmien, rikkaruohoittuneen mansikka- ja perunamaan sekä lukuisten marjapensaiden lisäksi tontilla on myös puustoa, paljon linnunpönttöjä, linnunpesiä (räystäännokassa, ihan alhaalla pienessä kuusessa, jopa kukkaruukussa oli yksi). Ja taas vastapainoksi on iso halkovaja ja pari muutakin varastorakennusta, jotka on jossain vaiheessa tyhjättävä. Samoin vanha puucee on kuskattava pois. Mies tosin mietti että madaltamalla siitä voisi tehdä koirankopin...


Koirien kannalta tontti on oikein unelma. Tontilla on sekä näkyvää että näkymätöntä raja-aitaa. Näkyvä on ihan oikeaa aitaa, ja näkymätön aita on sitten naapurin koiran reviiri joka kiertää tonttia naapurin tien ja pihan kautta. Ei ole Pentti kertaakaan karannut pihasta :D


Vähän sekava postaus ja varmasti poukkoilee aiheesta toiseen, mutta tämmöistä elämä on viime päivinä ollut. Neljä yötä ollaan nyt mökillä oltu ja usein juttu menee niin, että tullaan mökiltä kotiin (hirveän listan kanssa mitä sieltä nyt puuttuu ja mitä pitää ostaa), mietitään että mennään huomenna vasta. Sitten pestään vähän pyykkiä ja istutaan pari tuntia aloillaan, kunnes jompi kumpi sanoo että mennäänkö mökille, ja niin sitä sitten kerätään puuttuvat kamat, otetaan koirat mukaan ja lähdetään taas!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kummallinen kesäloma


Olen lomalla ja fiilis on siitä kummallinen, että mua ei huvittaisi lähteä minnekään. Kotihommat, ja ennenkaikkea mökkiprojekti vetävät niin voimakkaasti puoleensa.


Tilanne on nyt se, että mökkiprojekti on selvä lopullisia (sekä lainan että kaupantekotilaisuuden) allekirjoituksia lukuunottamatta. Ja ne tehdään keskiviikkona. Sitten mökki on meidän!


Kaavailtiin UKK:n vaellusta heti mökkikauppojen jälkeen, mutta nyt lievennettiin suunnitelmia ja lähdetäänkin Herajärven kierrokselle, jonne on huomattavasti lyhyempi ajomatka ja koko vaelluskin ohi pikkusen nopeammin. On kyllä ristiriitaiset fiilikset kun ensin odottaa kesän lomareissuja koko talven ja sitten ei huvitakaan lähteä.


Mutta tähän olen jo tottunut. Tällaista on tapahtunut ennenkin. Muistan kun olin puutarhamyymälässä töissä ja samaan aikaan suunniteltiin ja tehtiin omaa pihaa. Tätä ennen en tiennyt puutarhanhoidosta mitään ja tiedonjano oli ihan valtava. Opin töissä lyhyessä ajassa paljon, ahmin kaiket illat puutarhakirjoja (tämä tapahtui ennen nettiaikaa), ja muun vapaa-ajan kaivoin kuoppia ja istutin kaikkea kivaa ostamaani, säästä riippumatta. Jos joku olisi tuolloin tullut ja sanonut että "Hei, tässä teille ilmainen etelänmatka, menkää ja nauttikaa!", niin olisin silmääkään räpäyttämättä sanonut "Ei nyt kiinnosta, kyllä mä mieluummin kaivan näitä kuoppia tässä Suomen sateisessa suvessa." Vähän tämmöisestä on kyse nytkin. Tai oikeastaan ihan prikulleen samanlaisesta :D



Ja muahan kiinnostaa tällä hetkellä mökki, ja mitä kaikkea oheistoimintaa siihen liittyykään. Fiilistelen tällä hetkellä

- hirsiseinistä
- puulattiasta
- luultavasti aivan valtavasta marjasadosta
- mäntysuovalta tuoksuvista räsymatoista
- huonekalujen tuunaamisesta
- keittiön suunnittelusta (kunpa pääsisi jo ottamaan mittoja)
- mökin sisustuksesta ylipäätään


Tein mahtavan hyviä räsymattokauppoja FB kirpparilla. Pesuprojekti on ollut käynnissä.



Yksi matto kuivanakin jo. Ostossa on vielä yksi vähän hienompi ja isoon mattoon yhteensopivampi, joten tämä jäänee varalle. Tai sitten pääsee meidän kodin keittiön lattialle.



Tämän pesin tänään, ja oon kyllä suorastaan rakastunut tähän mattoon! On tosi suuri (n. 172cm x yli 3m), eihän tällaisia edes myydä missään. Joku on tämän ihan alusta loppuun asti kutonut. Suunnitellut nuo kuviot ja kaikki <3 Tämä pääsee arvoisellensa paikalle mökin tupaan, kaiken keskipisteeseen.



Olen miettinyt paljon seinien väriä. Mökissä on tällä hetkellä käsittelemättömät mäntyseinät. Mies halusi vaaleampaa ettei olisi niin tunkkaista. Seinien käsittely ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu jos haluaa säilyttää hirsimökin hengittävyyden, pitää tietää tasan tarkkaan millä käsittelee ja tehtyähän ei saa tässä asiassa enää tekemättömäksi. Kovin tuntuu "mökkimuotia" olevan tällä hetkellä se, että kaikki pinnat, vanhatkin hienot hirret vedetään valkoisella maalilla. Miettiiköhän kaikki mökkisisustajat tätä hengittävyyttä, vai vedetäänkö vaan huolettomasti muovimaalilla?


Tämänhetkinen ajatus on se, että jätettäisiin seinät ihan ennalleen, ja pelattaisiin sillä vaaleudella huonekaluilla ja tekstiileillä. Mun puolesta vaikka kaikki huonekalut sohvaa lukuunottamatta voivat olla valkoisia. Ja jos noita seiniä joskus käsittelee, on kyllä tarkkaan harkittava millä. Onneksi edellinen omistaja on ollut fiksu ja antanut seinien olla alkuperäisessä kuosissaan.



Keittiöstä on sellaisia ajatuksia, että koska en pidä keittiön kaappien ovien pyyhkimisestä, niitä saa tulla niin vähän kuin mahdollista. Lähinnä tiskipöydän alle varmaankin. Muuten haluan avohyllyjä, vaikka erillisiä pienempiäkin. Metallihyllyjä. Jotain tämän tyylistä. Tai tämän. Toki paljon pienemmässä mittakaavassa.



WC-asioitakin on mietitty. Mökillä on nykyaikainen kuivakäymälä (luultavasti Biolan), ajatuksena on jättää se käyttöön (pesun kautta tietenkin), ja jossain vaiheessa pönttö saa ympärilleen vain isomman rakennuksen. Ehkä sellaisen missä on erillinen varastokin.


Pelkkä ulkohyyskä ei mulle kuitenkaan riitä (talviolosuhteissa), niin onpa tullut sitten perehdyttyä millaisia sisäkuivavessoja nykyisin on. Ja koska kompostoinnista yleensä on yli 15 vuoden kokemus, uskallettiin päätyä sitten kaikkein halvimpaan,



ekovessaan!


Tietoa löytyy lisää täältä. Käytiin siis Kaarinan kierrätyskeskuksesta ostamassa pönttö samalla kun tultiin Gdanskista. Ostin samanlaisen äitini mökille, kun sielläkin vähän sellaisia ajatuksia että ainakin yöllä olisi miellyttävämpää asioida ihan sisätiloissa. Ekokaarinan pihassa vanhempi mieshenkilö jäi kommentoimaan kun noita pönttöjä kannoin, ja sanoi että hänellä ollut kyseinen WC mökillä jo 7 vuotta ja toimii = ei haise. Joten odotukset ovat kovat.


Vessan paikkakin on jo mietittynä. Tulee parvelle, syvennykseen missä katto laskee alas. Eteen verho tms. Ja parven rappusille köysi, jossa jokin varattu tms. kyltti. Se on vessan lukko :)



Tänään aloitin pakkailemaan myös mökille vietäviä taloustavaroita, astioita jne. Ajatuksena on että sinne ostetaan uutta niin vähän kuin mahdollista. Kun meillä nyt on esim. kaksi juustohöylää ja kaksi paistolastaa, niin toiset viedään sinne ja tänne kotiin jää vielä yhdet kappaleet.


Kun kaappitilaa tuli aika reilusti lisää, sain sitten inspiksen tyhjentää meidän keittiössä olevan mäntyisen astiakaapin sisällön keittiönkaappeihin. Ja jo kauemman aikaa olen ajatellut että mäntyiset keittiönkalusteet (pöydän + tuolit, penkin ja tuon astiakaapin) voisi modernisoida maalaamalla ne valkoiseksi. Ja jos tuohon astiakaappiin löytyisi jotkin hienot metalliset vetimet niin siitähän tulisi kuin uusi. Iltapäivällä sitten haettiin maalia ja nyt on ensimmäiset koevedokset tehty.  Uulan kalustemaalia tässä ekoinnostuneisuudessani ostin, ja näyttää siltä että aika moneen kertaan saa maalata että peittävää pintaa syntyy. Tästä ei siis yhtään sen enempää, saattaa olla floppi tai vähintäänkin suuritöinen koko projekti. Ja joo, maaliahan kannatti ostaa testaamatta heti isompi 2,7 litran pönikkä. T:Aloittelija






sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kuvakertomus Gdanskin reissusta


Menolento lähti Turusta Gdanskiin klo 12 aikoihin, joten lähdimme hyvissä ajoin aamulla ajelemaan kohti Turkua. Unkarilainen WizzAir oli lentoyhtiönä uusi kokemus, ja loppujen lopuksi aivan hyvä sellainen. Kunhan etukäteen jaksoi hieman perehtyä yhtiön laukkupolitiikkaan (1 kpl käsimatkatavara / hlö, ehdoton, joko pienempi kokoa "selkäreppu" tai suurempi maksullinen) ei yllätyksiä tullut. Myös lentokoneen koko yllätti positiivisesti, tämähän olikin vähän suurempi kone millä ollaan yleensä lennetty. Ja sisältä kuin uusi. Myöhemmin luin että WizzAirin lentokalusto on tosi uutta, lentokoneiden keskimääräinen ikä on vain kolme vuotta. Kelpasi, ja tunsin näin melko harvaan lentävänä (ja kieltämättä hieman jännittävänä) oloni kaikin puolin turvalliseksi.



Perillä Lech Walesan lentokenttä oli tosi selkeä. Eri kulkuvälineisiin, junaan, bussiin jne. oli omat värikoodit ja opasteet, ja esim. ulos bussipysäkeille löysi helposti seuraamalla vain maahan teipattua sinistä viivaa. Kävi vain niin että bussi meni keskustaan sunnuntaisin kerran tunnissa ja oli juuri mennyt, joten otettiin toisten suomalaisten ja samassa jamassa olevien matkailijoiden kanssa kimppataksi keskustaan. Taksi tuli maksamaan n. 80 zlotya eli 20e.
Oltiin reilusti etuajassa huoneistolla, joten mentiin sitten syömään ja tappamaan aikaa lähistöltä löytyvään tapas-baariin. Ruokaa odotellessa laitoin vuokranantajalle (yksityinen) tekstarin että olemme täällä jo, ja meni noin minuutti kun vuokranantaja soitti takaisin, kysyi missä ollaan ja 5 minuutin päästä tuli ravintolaan ja antoi avaimet. Menipäs helposti tämäkin!
Ilta ei sitten sujunutkaan aivan odotusten mukaan. Koko illan satoi, ja koska sunnuntai ja ennenkaikkea helluntai, kaikki kaupat pikku kioskeja lukuunottamatta olivat kiinni, eikä sitten saatu sateenvarjoa ostettua että oltais viitsitty lähteä vähääkään kauemmaksi sateessa kiertelemään. Note to self ja miksei muillekin, että kertakäyttösadetakki voi tämmöisillä reissuilla olla tosi kova juttu! Pikku käppäilyä lukuunottamatta levättiin siis huoneistossa ja mentiin tosi aikaisin nukkumaan.



Aamulla herättiin sattuneesta syystä jo kukonlaulun aikaan, ja oltiin jo tullessa katsottu että meidän rappukäytävän oven vieressä on leipomo joka aukeaa klo 6. Siellä tuli sitten nautittua aamupala joka aamu. 2 x täytetty vastaleivottu sämpylä ja 2 xcappuccino maksoi yhteensä n. 22-24 zlotya eli 5,50-6 euroa.



Nyt sitten päätettiin ottaa Gdansk heti haltuun niinkuin maantieteellisesti, että osattaisiin jatkossa kulkea kaupungilla. Huoneisto oli aivan vanhankaupungin laidalla, ja siitä järjestelmällisesti käveltiin joelle saakka, ja ensin koluttiin vasen puoli. Zuraw eli vanha nosturi tuli lähes heti vastaan.



Myös SS Soldek museolaiva tuli heti vastaan, kuin myös turistiristeilymerirosvolaivatkin.



Jotain uutta nostettavaa siltaakin tuossa ilmeisesti rakennettiin / testattiin. Aikansa kierrettyämme törmättiin kauppahalliin, mistä tarttui mukaan suuri kopallinen mansikoita, ja oltiin siis "pakotettuja" palaamaan huoneistoon, joka olikin yllätys yllätys ihan kauppahallin laidalla. 



Mansikkaherkuttelun jälkeen uudelle kierrokselle. Huoneiston lähellä oli kanava, "lukkosilta" ja kivannäköinen talo.



Poikettiin oikeastaan jokaiseen kirkkoon mitä vastaan tuli. Yksityiskohta Pyhän Nicolauksen kirkosta.



Ja taas joella.



Piti sitten kokeilla maailmanpyörääkin. Rakennustyömaita ja nostureita oli vähän joka puolella.



Vihdoin ja viimein eksyttiin sitten Dlugi targille, joka on SE turistikatu, ja Neptunuksen suihkulähteelle. Ajatuksena oli ottaa loma rennosti stressaamatta ja vailla suorittamista ja aikatauluja ja näin kyllä tapahtuikin. Nähtävyydet tupsahtivat eteen ihan itsestään.



Ajatuksena oli syödä mahdollisimman paljon paikallista ruokaa. Aivan tarkkaan ei tiedetty mitä tilattiin mutta pierogeja eli puolalaisia nyyttejä tuotiin pöytään. Sopi kyllä.



Pyhän Marian kirkossakin tuli vierailtua ja kiivettyä torniin, mistä oheinen maisema. 



Kirkossa oli paljon mielenkiintoista, mm. astronominen kello (huomaa horoskooppimerkit).



Seuraava päivä alkoi vierailulla reissun ainoassa museossa, Meripihkamuseossa. Ja koska museo on rakennettu vanhaan vankilatorniin, myös tähän torniin sai kiivetä ja lopussa oli "vankityrmäosio" missä oli näytillä keskiaikaisen vangin karuja oloja sekä kidutusmenetelmiä. Koska reissulla oli mietinnässä käydäänkö Stutthofin keskitysleirillä (ei sitten käyty) ja lisäksi näitä vankityrmäjuttuja, niin parin illan kevyenä lukemisena olikin sitten keskitysleirijuttuja ja keskiaikaisia kidutus- ja mestausmenetelmiä. Oikeasti näillä kaduilla palloillessa "tyhmänä turistina hienoja rakennuksia ihastellen" kyllä mietti, että kaupungilla on hirveän väkivaltainen menneisyys takana. Julkisissa liikennevälineissä kun näki paikallisia vanhuksia, pakostakin tuli mieleen että mitähän kaikkea he ovat näillä kaduilla elämänsä aikana nähneet. 



Jokiristeilylle Itämeren rannalla n. 14 km päässä sijaitsevaan Sopotiin sen sijaan päätettiin mennä. Tai jokilaivalla sinne ja julkisilla takaisin. Lähes koko joen pituus oli erilaista satamatoimintaa täynnä.  



Ihan kommelluksitta ei tästäkään selvitty. Jotain jättisuurta konttilaivaa tms. ilmeisesti laitettiin laituriin kiinni, ja siinä oli kolme luotsivenettä sitä tekemässä ja ohittaa ei saanut (ehkä aaltojen tms. vuoksi). Odotettiin reilu puoli tuntia kunnes homma oli valmis. Muutenkin tämä koko satamahomma koko alueineen näytti melkoisen raadolliselta, likaiselta, kovalta duunilta. Satama onkin Puolan suurin, joten käsittämätön määrä tavaraa tuon kautta kulkee. 



Matkan varrella näkyi myös Westplatten alue josta toinen maailmansota alkoi. 



Sopotissa rantauduttiin tälle Euroopan pisimmälle puulaiturille. Hieman sataa räpsytteli, joten ei sitten jääty pitkille hiekkarannoille samoilemaan, vaan käytiin syömässä ja kierreltiin sen verran että löydettiin rautatieasema. Säiden puolesta retki meni vähän puihin koska auringonpaisteella paikka olisi ollut mahtava.



Näkymää satama-alueesta paikallisjunasta katsottuna. Karua on.



Illalla käytiin vielä syömässä, ja täytyy sanoa että ravintoloista ei tällä reissulla pulaa ollut. Kaiken lisäksi ruoka oli hyvää eikä hinnallakaan pilattu. 



Viimeisenä päivänä kierreltiin vielä vanhassa kaupungissa sekä käytiin raitsikalla Wrzeszczin kaupunginosassa kiertelemässä. Myös julkisen lähtöpaikka lentokentälle piti bongata. Tämä olikin helppo nakki, bussipysäkille oli selkeästi merkitty mikä bussi kulkee lentokentälle. 



Rautatieasemakin oli hieno vanha rakennus torneineen kaikkineen (tuonne ei kait kuiteskaan päässyt kiipeämään ;)



Vielä viimeisiä epätoivoisia tuliaisostosten etsintää. Kun "pennut" eivät olleet mukana, pakkohan heille oli jotain tuliaista yrittää tuoda...



Aamulla päästiin kunnialla täpötäydellä bussilla ja hyvissä ajoin lentokentälle. Aikaa jäi hyvin lentokenttäostoksillekin. Takaisintullessa kone ei ollut ihan täynnä, ja sainkin nauttia sellaisesta ylellisyydestä kuin ikkunapaikasta! :)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vähän diipimpiä ajatuksia mökin ostosta

Ajelin yksikseni tässä illalla ostamaan koiranruokia Kennelrehun autolta, ja siinä takaisin päin tullessani tajusin kuinka onnellinen nyt olenkaan. Elämässä alkaa palaset loksahdella paikoilleen.



Ensimmäisen kerran ajatus mökistä (ja Lapista) tuli mieleen syksyllä 2015. Valitettavasti on niin, että taustat ja lähtökohdat tähän ajatusjuoksuun olivat negatiiviset syistä joita en nyt enempää halua avata. Ajatus tuolloin oli kuitenkin elää mahdollisimman niukasti ja vaatimattomasti, kausitöitä tehden silloin kun se olisi välttämätöntä. Hintana tähän elämänmuutokseen olisi ollut omien, joskin aikuisten lasten jättäminen kotikonnuille, samoin kaikkien sukulaisten. Talo olisi mennyt myyntiin ja sitten olisi täytynyt vain toivoa, että uusi paikka on parempi kuin vanha ja että viihdytään oikeasti siellä. Sitä vanhaa kun ei saisi enää takaisin.

Näitä suunnitelmia sotki pahasti olkapäävamma. En oikein uskaltanut unelmoida saati tehdä mitään ratkaisuja kun en tiennyt mihin kuntoon käsi tulee. Myöskään työpaikasta ja ennen kaikkea työterveyshuollosta olisi ollut ihan järjetöntä tuolloin luopua. Oli vaan odotettava.

Odotusaikana onneksi mies sai remonttia eteenpäin, ja yläkerta alkoi olla listoja ja WC:tä vaille valmis. Jotain edistystä edes.

Pikkuhiljaa itsevarmuus lisääntyi, pystyin työntekoon ja ehkä joku kaunis päivä uskaltaisin irtautua siitä työterveyshuollostakin. Energia ei vaan riittänyt uuden asuinpaikan etsimiseen.

Kaikki oli auki. Rakennetaanko itse vai ostetaanko vanha? Mökki vai talo? Jos mökki, niin kuinka siellä voi asua vakituisesti? Byrokratia? Minne? Lappi on aika laaja käsite. Tajuttiin myös että mökkien ja tonttien katselu täältä etelästä käsin olisi melko haastavaa. Tutustumiskäynnit olisi pakko ajoittaa laskettelureissujen ja vaellusten yhteyteen. Jossain vaiheessa ajateltiin että kesällä tehtäisiin mökki- ja tonttiroadtrip, mutta siihen se loma olisi sitten kulunutkin eikä olisi takeita että mitään jäisi käteen.

Lueskelin paljon vapaa-ajan asunnolla asumisesta, miten se olisi käytännössä mahdollista. Samoihin aikoihin päädyttiin talviasuttavaan mökkiin, joka rakennettaisiin itse valmispaketista. Budjetti olisi jonkin verran rajallinen, koska rahaa olisi jäätävä myös elämiseen.



Edullisia tonttivaihtoehtoja löytyi eräältä paikkakunnalta. Myös kaikki muutkin vaatimukset olivat näissä tonteissa kohdillaan. Yleisen tien varrella, talvikunnossapito, vesi ja sähköt valmiiksi vedettynä. Kunnan rakennusviranomaisten kanssa keskusteltiin vakituisesta mökkiasumisesta. Ajatus oli ostaa tontti ensin, maksaa se pois, tehdä remontti loppuun, rakentaa mökki ja muuttaa.

Realiteetit iski siinä vaiheessa kun ajettiin (kiertotietä tietysti kun vähän "eksyttiin") tontteja katsomaan. Asfaltoituja, mutta erittäin kuoppaisia ja huonokuntoisia teitä silminkantamattomiin. Ja vaikka yksinkertaisempaa ja niukempaa elämää vietettäisiinkin, kaiken tulisi silti olla mahdollisimman helppoa ja toimivaa että sitä oikeasti jaksaisi. Maasturi olisi välttämätön.

Tontitkaan eivät sitten olleet sitä mitä kaivattiin. Niitä oli alueella vapaana paljon, ja jotenkin alkoi tuntumaan että ehkä sitten kumminkin liikaa. Jos joku rakentaisi naapuritontilla samaan aikaan niin kyllä se jollain lailla ärsyttäisi, kun omaa rauhaa tultiin hakemaan. Ja kun tontteja on tuolla vapaana niin paljon, niin voisi olla että aina joku rakentaisi johonkin. Ja vaikka ei rakentaisi (alue vaikutti tyhjältä ja hiljaiselta, ei niin "suositulta"), niin silti pelko perseessä saisi olla että alue kokisi jonkun uusrenessanssin ja kaikki rakentaisivat sinne. Tämä on ihan mahdollista, sellainen tuntuma on että aluetta ja sen potentiaalia ei ole vielä "löydetty".

Tämä vaihtoehto sai siis unohtua ja oli lievästi sanottuna hieman masentavaa palata taas nollapisteeseen.



Kevään mittaan mies oli useaan otteeseen maininnut eräästä myytävänä olleesta talviasuttavasta mökistä mikä sijaitsee tässä melko lähellä (tai hyvin lähellä jos mittakaavana on Lappiin muuttaminen). Minä tyrmäsin ajatuksen joka kerta. "Muuten ok mutta siellä ei oo talvella lunta." "Lumi on just se mitä mä kaipaan." Mökki oli kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen, että hyvinkin vaativa mies (jolle käytännössä kelpaa vain uusi "että tietää sit tasan tarkkaan mitä siellä on") oli valmis mökin hyväksymään. Tai ainakin tutustumaan tarkemmin.

Mökkikin pysyi koko kevään myynnissä. Kukaan ei ostanut. Kunnes sitten tuli taas puheeksi. Hinta oli hieman alentunut. En ollut etsinyt Lapin kohteen jälkeen mitään (koska reaaliteetit), ja jotenkin tuntui että olen ihan umpikujassa. Miehelle riittäisi tämäkin elämä tässä talossa ja remontti, mutta minä haluan jotain muuta. Mun sielu huutaa jotain muutosta tähän kaikkeen.

Kunnes sitten yksi sunnuntai-iltapäivä tuo mökki tuli taas puheeksi, että pitäisikö sitä käydä katsomassa että saa jotain vertailukohtaa mitä rahalla tänä päivänä saa. Tuo katselukäynti muuttui makusteluksi. Voisiko se olla sittenkin tämä. Mökki ei kolahtanut heti, mutta täystyrmäyksen tunnettakaan ei tullut (niinkuin Lapin tonteissa tuli). Vein tytön ja äitini katsomaan mökkiä, ja joka kerta myös ajeltiin lähiympäristössä. Melonta- ja merikarttaa tutkailtiin monia iltoja. Mökki ei sijaitse unelmapaikalla, mutta ei sijainti huonoin mahdollinenkaan ole. Lunta ei ole mutta vesielementtejä on lähistöllä useampi. Ja umpimetsää. Ehkä tämä riittäisi.

Ja alkoi melkein tuntumaan että siksi mökkiä ei ole kukaan ostanut kun meidän kuuluu ostaa se.



Mökille on jo kaksi hankintaa tehty. Tässä toinen (en olisi ikinä eläissäni uskonut että ostan puutarhatonttuja mutta kaikki on näköjään mahdollista :-)

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...