lauantai 23. helmikuuta 2013

Uutta

Mulla on monen monta vuotta olleet lyhyet hiukset, siis ihan melkein "poikatukka", ja aina välillä mietin että pitäiskö mallia kasvattaa joksikin pidemmäksi versioksi. Täysin lyhyttä mallia aiemmin mulla oli sellainen pyöristetty kerrostettu "pallo"polkka, sekin monta vuotta mutta lopulta tuntui että ei ole mun juttu. En ole niin "täti" :D Tätä ennen oli pitkät hiukset.

Yritin syksystä lähtien kasvattaa hiuksia, ajatuksena jonkinlainen pitkä kerrostettu malli. Mulla on luonnonkiharat hiukset, joten eiväthän ne kasvaneet pituutta ollenkaan vaan kasvu tapahtui lähinnä leveyssuuntaan :-b Tai siltä se ainakin vaikutti. Oli oikeen kunnon peruukki päässä :D Hermothan siinä meni ja haikailin jo kovaa lyhyen, revityn, helpon mallin perään taas. Eikä sitten auttanut muu kuin antaa periksi ja mennä kampaajalle.

Kokeilin uutta kampaajaa, kun yleensä mulla on ongelmana se, että vaikka sanon että lyhyet, niin kampaajat (varsinkin nuoremmat) eivät uskalla leikata. Saan sitten moneen kertaan hokea että ota vaan reilusti, tuosta voi ottaa lisää jne jne... Onko se sitten jokin että varsinkin naisten kohdalla he pelkäävät, että ottavat liikaa kun takaisinhan niitä hiuksia ei enää saa... no, mun kohdalla ei tarvis pelätä... tiedän että hiukset kasvaa ajan myötä takaisin pituutta... :DD

Kuitenkin, tällä kertaa olikin sellainen vanhempi rouva/nainen leikkaamassa, ja hänhän uskalsi vetäistä heti kerralla kunnolla. Ei mennyt paljoa aikaa, ei minkäänlaista "nysväämistä" vaan kerrasta poikki! Hiukset ovat nyt varmaan lyhemmät kuin koskaan, mutta niin pitääkin. Eipä tarvi muuta kuin pestä ja hipaista geelillä tai vahalla vähän pystyyn ja sekaisin ja se on siinä. Ja paljon sain positiivisia kommentteja sekä kotona että töissä. Luulen että tuolle samalle kampaajalle menen toistekin ;)

Hiihtoasua oon kovasti yrittänyt etsiä pitkin viikkoa. Oon hiihtänyt juoksuvaatteilla, mutta nyt uusien monojen myötä ongelma on se, että housut vetskareineen menee monojen alle ja je vetskarit alkavat sitten hiertämään kun monot kiristää päälle. Asu saisi mielellään olla aika tiukka, ja mieluummin softshelliä (tai sen tyylistä) kuin mitään "tuulipukukangasta". Yhden Rukan asun ostin alesta, mutta siinä oli joustamattomaksi venyneen henkselin (tän tiesin jo ostaessani) lisäksi housuistakin saumat ratkenneet muutamasta kohtaa, joten palautukseen meni. Prismassa olis ollut OW:n hiihtoasuja kans mulle sopivaan hintaan, mutta juuri S, joka olis ollu mulle passeli, puuttui. Hintayläraja asulle on 80e, sitä enempää en millään halua maksaa. Etsintä siis jatkuu. 

Salilla oon käynty muutaman kerran tällä viikolla, ja vielä vanhalla kaksijakoisella oon tehnyt. Nyt vasta viime viikkoina oon tajunnut sen, että mun on tehtävä useampi sarja kuin 2-3 jos mielin että treeni tuntuu ja paikat kipeytyy. Esim. eilen jalkaprässillä innostuin tekemään 5 sarjaa (salilla vaaka- ja pystyprässi, kokeilin pystyprässiä vasta eilen ekan kerran): 15x60kg 10x80kg vaakaprässillä ja 10x80kg 10x100kg 12x100kg heti perään pystyprässillä. Vähemmät määrät samoilla painoilla ei tunnu niin että jalat kipeytyis ja sit taas enemmät painot ei oikein nouse, ainakaan puhtaasti. Ja mun kun pitäisi keskittyä edelleen tekniikkaankin, suht aloittelija kun olen edelleen. Luulen että mun "tasapaksulla" juoksuhistorialla (kestävyyttä löytyy mutta vauhtia ei) on syy tuohon: saliharjoittelussakin kestävyyttä löytyy mutta sit voimaa ei. No, nyt on kuitenkin jalkojen lihakset ihan sopivasti kipeät, vois ehkä olla kyllä enemmänkin vielä...

Mun ensimmäisen buzzauspaketinkin hain eilen: sisälsi 2 isoa tuubia Oral-B hammastahnaa ja hammasharjan itselle, ja 14 pientä tuubia jaettavaksi halukkaille kokeiltavaksi. Annoin samantien tytölle, poikaystävälleen ja poikaystävän vanhemmille yhdet, ja melkein kaikki loput vein töihin. Vastaanotto oli tosi positiivinen ja innostunut, kaikki hammastahnat tekivät kauppansa. Itsekin ehdin tahnaa testailla, ja tuntui, että oikeasti hampaat tulivat pestessä puhtaiksi ja sileiksi. Niin ja yhden tuubin jätän koirienhoitajalle, joka muuttaa meille siis siksi aikaa kun ollaan reissussa.



Tänään olisi ohjelmassa siivousta, pakkausta, koirien kynsien leikkausta (tai toisen koiran) ja salia tai juoksua. Kivempi lähteä kun kämppä jää siistiksi (vaikkei se välttämättä siisti enää ole kun tullaan :-). 

Koirien tassut on olleet ihan törkeät, pitkät kynnet ja kunnon karvatupsut tassunpohjissa. Järkevämmän koiran (Murun) tassuhuollon tein jo eilen, ja tänään olis vuorossa haastavampi Pentti. Kuonokoppaa joudutaan käyttämään, kuin myös että tarvin toisen ihmisen pitämään Penttiä aloillaan. Saas nähdä kuinka sujuu tällä kertaa.

Mutta semmoisia. Nyt touhottamaan, että ehdin tänään kaiken ilman kiirettä tehdä.

Hyvää hiihtolomaa kaikille tänään semmoisen ihanuuden aloittaville!



Olen buzzaaja, eli minulla on mahdollisuus päästä säännöllisesti mukaan eri kampanjoihin testaamaan uusia tuotteita. En vaan testaile niitä yksin, vaan joko jaan myös sukulaisille, ystäville ja muille halukkaille kokeiltavaksi, ja kyselen mahdollisuuksien mukaan rehellistä palautetta tuotteesta. Tai, sitten testailen niitä yksin (ja perheeni kanssa) ja kirjoitan kokemuksistani tähän blogiin. Jokaisen kampanjan jälkeen annan rehellistä palautetta tuotteesta myös eteenpäin Buzzadorille. Tämä kaikki on ilmaista.

Jos Sinä kiinnostuit buzzaamisesta, voit liittyä buzzadoriksi minun kauttani tästä, tai sitten Buzzadorin omilta sivuilta http://www.buzzador.com/. Muutenkin Buzzadorin sivuilta saa tosi hyvin tietoa vielä tarkemmin mistä on kysymys.


torstai 21. helmikuuta 2013

Asioiden tärkeys

Sitten viime postauksen on kyllä tapahtunut kaikenlaista: Poika oli hukassa yhden illan. Kadoksissa, kukaan ystäväpiiristä ei tiennyt missä on, eikä hän myöskään vastannut puhelimeen. Me muu perhe ja ystävätkin ehtivät hätääntyä jo kunnolla. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Kaikelle löytyi looginen selitys, jopa positiivinen sellainen.

Mutta taas kerran sain huomata, kuinka elämä voi kääntyä yhdessä hetkessä (tai muutamassa tunnissa) päälaelleen. Millään muulla (esim. mitä tänne yleensä kirjoittelen) ei ole enää sillä hetkellä merkitystä. Laskettelureissuilla, liikunnoilla, shoppailuilla, yhtään millään. Ajatuksen valtaa vain pelko, ja toive että kunhan kaikki kääntyisi hyvin taas.

Taas kerran sain muistutuksen että pitää aina muistaa iloita ja olla kiitollinen ihan tästä jokaipäiväisestä, arkisesta elämästä. Kun kaikki on niin hyvin. Ja kyllä olenkin, en valita turhasta. Mun ongelmani on ehkä se, että kun kaikki on hyvin (ja oletan niin), niin keskityn liikaa kaikkeen hömppään. Mikä on ihan toisarvoista elämässä oikeasti tärkeiden asioiden rinnalla. Mutta yritän oppia taas elämästä hieman lisää.




tiistai 19. helmikuuta 2013

Laskettelu(ko) kallis harrastus?

Laskettelua pidetään kalliina harrastuksena. Tässä on perääkin, maksavathan välineet ja hissiliput aika paljon, vielä jos perheessä on useampia jäseniä. Ja majoituskin maksaa, jos jonnekin kauemmas ja pidemmälle reissulle lähtee.

On kuitenkin lukuisia vinkkejä, millä kustannuksissa voi säästää. Tässä sellaisia, mitä itselle on vuosien myötä tullut mieleen:

Välineet:

- Jos et ole koskaan lasketellut, kannattaa ehdottomasti vuokrata välineet ensimmäiseen kokeiluun.
-Jos osaat jo ja tiedät että tulee lasketeltua edes jonkin verran, kannattaa harkita aluksi käytettyjen välineiden ostamista. Näitä voi haalia kasaan kirppareilta, käytettyjen lasten- ja urheilutarvikkeiden liikkeistä ja netin myyntipalstoilta. Tuttavilta ja työkavereilta kannattaa kysellä. Käytetyt välineet maksavat jopa yhdellä-kahdella laskettelukerralla itsensä takaisin, verrattuna vuokraamiseen. Edellyttäen että on tehnyt löytöjä, ja voi kayttää vanhempiakin välineitä (ulkonäöllä ei niin väliä). Suksissa siteiden kanssa kannattaa olla tarkkana, että ne toimivat ja ovat kunnolla kiinni suksessa. Samoin monojen tulee olla ehjät ja että kaikki kiinnityssysteemit toimivat. Ns. vanhanmallisilla nilkoista liikkuvilla monoilla ei kannata keskuksen isoimpiin hyppyreihin mennä, tiedän tapauksen jossa nilkka murtunut kun on taittunut alastullessa eteenpäin. Mutta sellaiseen normilasketteluun/opetteluun ehjät tällaiset ihan ok. Siteitä saa säädettyä monoihin sopiviksi (tietysti siinä puitteessa, mihin kokoon siteet on alunperin mitoitettu. Ääripäästä toiseen ei onnistu).
-Pikkuhiljaa kun koko perheellä on jonkintasoiset välineet kasassa, voi ostaa vuosi kerrallaan esim. yhdelle perheenjäsenelle uudet. Ja tästä eteenpäin sitten uusia välineistöä tarpeen mukaan
- Urheilukauppojen tarjouksia kannattaa hyödyntää. ja jos maltti riittää, keväällä saa yleensä reiluja alennuksia kun sesonki vaihtuu.
- Jos lähdet pitemmälle reissuun, varsinkin perheen kanssa, suksiboxi on melkeinpä välttämätön hankinta. Etsi tarjouksia, eikä ole mikään pakko ostaa sitä kalleinta mallia. Osto- ja myyntipalstojakin kannattaa hyödyntää.

Hissiliput:

Hissilipuissa on hieman hankalampi säästää varsinkin jos "huippusesongin" aikana laskettelee, mutta muutama ajatus löytyy tähänkin.
- Selvitä saako liput halvemmalla netistä. Ainakin Rukalla ja Pyhällä saa -5% alennuksen liput etukäteen netistä ostettaessa. Levillä on taas omat tarjoukset pidempiaikaisille 6-8pv lipuille. Ja ole nettikaupoissa ajoissa liikkeellä, Rukalla riittää klo 24 asti edellisenä päivällä, mutta Levillä taas 14vrk ennen aloitusajankohtaa.
- Jos saat jostakin liikuntaseteleitä tai kuulut Tyky-Online-systeemiin, käytä niitä jos maksat käteisellä. Useat laskettelukeskukset hyväksyvät ne.
- Selvitä laskettelukeskuksen tarjoukset. Monilla on joitakin systeemejä, esim perhelippu koko perheelle, vanhempienlippu vuorotellen lasketteleville vanhemmille tms. Näistä on vaikea tehdä yhteenvetoa kun ovat täysin keskuskohtaisia.
- Jos haluat lasketella esim. kolme päivää neljän päivän aikana, mieti voisitko lasketella sen peräkkäisinä päivinä putkeen. 3 peräkkäistä päivää on halvempi kuin 3/4 lippu (3 vapaavalintaista päivää 4 päivän aikana).
- Jos laskettelet paljon useassa laskettelukeskuksessa ski-fi-kortti voi kannattaa ostaa. http://www.ski.fi/laskuri2012. Ole tässäkin ajoissa liikkeellä!
- Jos laskettelet paljon samassa laskettelukeskuksessa, kausikortti lienee järkevin valinta.

-Jos taas ajankohdalla ei ole väliä, kannattaa ehdottomasti lasketella hiihdä halvalla-kaudella. Tämä on monessa paikassa kauden alusta 14.2. saakka (noin), ja toukokuun alkupuolelta eteenpäin. Voi olla keskuskohtaisia eroja. Hiihdä halvalla kaudella myös majoituksen saa halvemmalla (edelleen päivämäärät vaihtelevat varaamoittain). Myös edullisia hissilippu-majoitus-paketteja saattaa löytyä. Tällä kaudella kannattaa varautua siihen, että kaikki rinteet eivät ole auki (ainakin sesongin alussa, ja varmaan ihan lopussakin), saattaa olla paljon pakkasta, tai sitten rinteet ovat keväällä sohjona. Kevätaurinko ja ilman lämpimyys kylläkin tasoittaa viimeistä puutetta ihan kiitettävästi :)

Majoitus:
Keskityn enemmän mökki- ja huoneistomajoituksiin, kun niistä on kertynyt kokemuksia.

- Nyrkkisääntö on että mitä kauempana mökki on rinteistä, sitä edullisempi se on. Tässä kohti kannattaa miettiä kuinka laadukkaan omasta laskettelureissusta haluaa. Meille itselle on ollut tärkeä kriteeri se, että suksilla pääsee suoraan ovelta rinteisiin. On helppo käydä päivän mittaan mökillä syömässä, kahvilla, hakea jotain unohtunutta jne. Kokemusta on myös autolla ajamisesta rinteille päivättäin. Ei sekään nyt mahdottomuus ollut, mutta aiheutti joka päivä auton lastaamisen lasketteluvälineillä. Myös ruokailu saattaa olla haastavempaa tai kalliimpaa (ravintolassa syöminen). Tosin omat reippaat eväät makkaroineen ovat ratkaisu tähän, monilla laskettelukeskuksilla on hyviä ilmaisia nuotio/takkapaikkoja.
- Selvitä oman työpaikan, ammattiliiton (tai jonkun muun yhteyden) lomanviettopaikat. Näiden kautta saattaa päästä majoittumaan hyvinkin edullisesti.
- Vuokraa mökki kimpassa ystävien tai sukulaisten kesken. Kustannukset pienenevät huomattavasti. Muista kuitenkin, että näiden ihmisten kanssa on elettävä yhdessä koko loman ajan, ehkä aika ahtaissakin olosuhteissa. Valitse siis seurasi hyvin!
- Jos kestät myyntipuheita, käytä Holiday Clubin tarjouksia hyväksesi. Ovat usein todella hyviä, mutta ehtona on osallistuminen myyntiesittelyyn. Ja ota huomioon, että myyntiesittelykin vie aikaa, joka on sitten laskettelusta pois. Lisättynä että nämä ihmiset ovat todella hyviä myymään. Suosittelen pienellä varauksella.
- Vertaile eri  varaamojen ja mökkivälitysten tarjontaa, hintatasossa on eroa, paljonkin. Joillakin, ainakin Rukan ja Pyhän Ski-Inn majoituksissa on myös automaattisia 4 pvää 3 hinnalla jne. tarjouksia jotka ovat voimassa koko kauden.
- Liity Facbookissa eri matkailusivujen tykkääjäksi. Jos hermot kestävät odottaa, sieltä voi tulla todellisia helmitarjouksia vastaan, hissilippuineen kaikkineen.
- Mieti kuinka laadukasta majoitusta haluat, ja käytännön seikkoja. Valmiilla liinavaatteilla ja loppusiivouksella on meille itselle hyvinkin suuri painoarvo silloin kun koirat ovat mukana.
- Ja edelleen, jos ajankohdalla ei ole väliä, hiihdä halvalla-kaudella, erilaisia majoitus-hissilipputarjouksia on huomattavasti enemmän.
- Aina kannattaa osallistua kilpailuihin joissa on jotain majoitusta/hissilippua palkintona. Todennäköisyys on tietysti pieni, mutta toisaalta aina joku voittaa, kuten kävi meikäläiselle!

- Tietyin varauksin suosittelen mökin vuokraamista suoraan myös yksityishenkilöltä. Ainakin lomaosakkeiden vuokra- ja myyntisivustoilta löytyy luotettavia ilmoituksia. Tässä kannattaa pitää muutama asia mielessä:

- Vertaile aluksi kaikessa rauhassa sivustoja, niiden ulkoasuja ja ylläpitäjiä. Eroja kyllä löytyy, on sekä hyviä että "ei niin luotettavan oloisia" tässä nyt yhtäkään kuitenkaan nimeltä mainitsematta.
- Hintoja löytyy moneen lähtöön, edelleen; vertaile rauhassa!
- Kun löydät hyvän ja kaikin puolin sopivan ilmoituksen hyvältä sivustolta, kannattaa ehdottomasti soittaa ilmoituksen lähettäjälle. Puhelimessa "kuulee" ihmisestä yllättävän paljon.
- Jos soiton jälkeenkin kaikki tuntuu luotettavalta ja ok:lta, ja sopimus syntyy, käytännön asiat voi sopia vaikka sähköpostilla tarkemmin.

Itse vuokrasimme tänä vuonna (2014) huoneiston yksityishenkilöltä ensimmäistä kertaa. Kaikki meni nappiin. Ilmoituksia välittävä sivusto vaikutti luotettavalta. Löydettyämme sopivan kohteen myös vuokranantaja vaikutti puhelimessa erittäin luotettavalta. Käytännön asioista sovimme sähköpostitse. Omasta ehdotuksestani maksoimme 1/3 vuokrasta heti parin viikon sisällä ja loput 2/3 n. kuukautta ennen reissua. Vuokranantaja puolestaan ilmoitti meidät avainpalveluun välittömästi kun vuokra oli maksettu. Kaikki sujui sovitulla tavalla ja koko prosessi sujui hyvin kitkattomasti ja helposti.

Tässäpä näitä joita tuli nyt mieleen. Jos lähtee pienestä liikkeelle (vuokraus/käytetyt välineet, pienet paikalliset laskettelurinteet), on helppo kokeilla olisko tämä se mun juttu. Meidän perheellä kävi niin, että aluksi vain minä omasin laskettelutaidot (jäänteenä teini-iältä), mitä ei näin aikuisiällä edes kiinnostanut käyttää. Äitini, joka vei pikkuveljeäni rinteeseen, houkutteli mut ja tytön mukaan kerran. Samalla kun verestin omia taitojani, opetin veljeni kanssa tytön laskettelemaan. Seuraavina vuosina opetin pojan. Sitten olikin miehen vuoro (joka kerran teininä kokeillut laskettelua menemällä suoraan hissillä ylös Iso-Syötteen huipulle, ja lopulta kävellyt sieltä sukset olalla alas, ja sanonut mulle monesti että ei laskettele koskaan). Ja tänä päivänä mies on melkeinpä meidän perheen innokkain laskettelija! Olenkin sitä mieltä, että jos osaat "kurvata" luistimilla, kovasta vauhdista sillälailla sivuttain, niin silloin osaat myös lasketella, liike on justiin sama! Mutta auraamalla kannattaa silti aloittaa ;)

Summa summasum: Halvin ja edullisin harrastus laskettelu ei taida olla, mutta suunnittelemalla ja maltilla voi kaikessa säästää pitkänkin pennin. Ja jakaa kustannukset usealle vuodelle. Meillä laskettelu on ainoita, ellei peräti ainoa koko perheen yhteinen harrastus. Tämän yhdessä terveellisesti ulkoilmassa liikkuen viettämämme ajan arvoa ei voi vain rahassa mitata. Se on aivan mittaamattomasti arvokkaampaa. Olen todellakin aidosti ylpeä siitä, että voimme "haastavana teini-ikäisperheenä" jotain yhdessä tehdä. Ja meillä on vielä kivaa. Se on paljon se!

Muokattu viimeksi 20.4.2014

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sunnuntain sekapostaus :)

Tänään on tullut roikuttua koneella (valitettavasti :-), mutta oon mä jotain muutakin saanut aikaan.

Aloitin päivän kokkailemalla huomiselle ihan uutta ruokaa, sellaista mitä en ole koskaan kokeillut, gulassia. Vähän kikkailin kun kaapista ei aivan kaikkia aineksia löytynyt, mutta pikkusen maistoin ja maku oli suorastaan herkullinen.

Hiihtämässäkin kävin 14,2km. Mittari näytti plussaa joten voitelin plussavoiteella. Ladulla ei puolestaan tuntunut että plussan puolella on, mutta oli nyt niin tai näin niin voitelu onnistui paljon paremmin kuin ekalla kerralla. Pito oli hyvä (joskaan ei täydellinen mutta sitä en ehkä tarvitsekaan), ja hiihtäminen oli suorastaan nautinnollista. Luistokin oli mitä parhain!

Levitin voidetta suuremmalle aluelle kuin ekalla kerralla, lisäksi mulla oli ihan oikea korkkilevitin millä sain  voiteen hyvin levitettyä. Näin sen kuuluu mennä!

Monot pohjallisineen tuntuivat nyt just sopivilta eikä melkein, mutta siitä huolimatta oli kantapäät hiertymillä. Ei niin pahasti kun vanhoilla monoilla mutta kuitenkin :( Joko pitää hankkia kunnon (kalliit) monot jotka ei liiku jalassa milliäkään tai sit pitää turvautua laastareihin jo ennaltaehkäisevästi. Taidan valita jälkimmäisen.







Saatiin tytön kanssa perjantaina paketti Crazy Factorylta. Muutaman uuden venytys/lävistyskorun tilasin.


Vasemmalla 4mm puuplugit, keskellä 1,6mm läpimittainen "hevosenkenkä 4mm pallolla, oikealla 1,2mm "hevosenkenkä" 3mm pallolla.

Puuhun materiaalina oon niin tykästynyt, että en enää ole muita materiaaleja käyttänytkään. Ei tulehdu, ei tuoksahtele, ei reagoi millään tavalla mihinkään, mikä on tosi hyvä juttu. Ainut mikä oli kun puukoruihin vaihdoin, että ne jotenkin kuivuivat aluksi, ja kuivuttivat vähän korvanlehteäkin. Sivelin korviin ja koruihinkin oliviiviöljyä, se kyllä auttoi.

Tänään sitten meinasin vaihtaa nuo 4mm plugit korviin, mutta eiväthän ne tahtoneet millään mennä. Kun tuo malli on vähän levenevä ja vaikka suihkussa lämpimän veden alla vaihdoin. Nyt on sitten pikku testaus meneillään: venytin hieman 5mm korulla toista reikää isommaksi (niin paljon kuin se hyvällä tahdolla venyi), ja menihän se plugi sit siihen. Pienenä pelkona on, ettei se koru vaan juutu siihen kiinni, mutta oliiviöljyä laitettu jo ja yritän parhaani mukaan vähän liikutella sitä aina suihkussa tai saunassa ollessani. Pakko testata ennenkuin laitan toiseenkin korvaan :-b

Hyvät kaupatkin tein taas netissä! Oon tilannut facediilin päivättäiset tarjoukset sähköpostiini ja melkein kadutti kun tilasin, kun en ole niitä juuri koskaan lukenut ja ne tukkeuttaa vaan sähköpostia. No, tänään kuitenkin sattui silmään että Eiriltä 20-50 sivuinen De Luxe-valokuvakirja vaan 18e (+ postikulut 6,95). Pikainen kysely ja neuvottelu tytöltä että jaksaisko tällaista tehdä (on tehnyt yhden Lontoon-reissulta, ja oli kuulemma tosi kova homma). Ensin vastaus oli että ei, mutta lopulta päädyttiin siihen että olis kiva tehdä sellainen yhdistetty valokuvakirja meidän kaikilta laskettelureissuilta. Niitä on kertynyt niin monelta vuodelta että lasten kasvamisenkin näkee hyvin. Ja koska tuo projekti on aika iso (kuvien kahlaamisessa menee aikaa), niin sovittiin että tehdään tuo kirja yhdessä.

Ja laitetaan nyt lopuksi vielä viikon liikunnat ja relaukset (muuten ok paitsi koiralenkkejä on hävyttömän vähän):

RVP 45min
Zumba 45min
Venyttely 50min
Koiran ulkoiluttaminen 15km
Hieronta 30min
BodyFatburn 1h
BodyPump 1h
Työmatkapyöräily 17,5km
Juoksu matolla (syke alle 150) 5km
Kahvakuula 27min
Infrapunasauna 30min
Hiihto 14,2km

lauantai 16. helmikuuta 2013

Tämän blogin etiikka

Olen viime aikoina innostunut tekemään blogistani kaupallisempaa, ts. olen kertonut buzzauksesta sekä liittynyt muutamalle eri sivustoille, mistä voi ladata mainoksia omaan blogiin ja saada rahallista hyötyä, jos joku blogini kautta jotakin klikkaa ja ostaa. Ja, totuuden nimissä, en tosissani usko tällä ja näillä pienillä kävijämäärillä mitään tienaavani, todellakaan. Mutta, olen avoin ja positiivinen luonne myös tässä asiassa, ja olen ajatellut että ei se mitään otakaan, vaikkei annakaan. Ja ihan kiva kehittää tätä blogia tälläkin tavalla vaikken mitään (99% todennäköisyydellä) hyödykään. Jos ei muuta niin opin ehkä ihan tietokoneen käytöstä ja "koodikielestä" ja mainonnan sanastosta jotain uutta. Ja siitä voi olla hyötyä jossakin, joskus.

Mutta tämä Mogin kirjoitus antoi ajattelemisen aihetta tehdä tästä mainonnasta vielä läpinäkyvämpää, eilisessä postauksessani kun syyllistyin ihan suoranaiseen piilomainontaan, tietämättömyyttäni ja ajattelemattomuuttani.

Ja kyllähän tähän blogaamiseen liittyy paljon muitakin eettisiä ja moraalisia kysymyksiä ja periaatteita niin päätin tehdä niistä ihan oman postauksen.

Minun blogini moraaliset periaatteet:

Valokuvat ja muu kuvitus:
- Tunnusmerkatut valokuvat ovat poikkeuksetta itse ottamiani ja siten omistan tekijänoikeudet niihin. Jos haluat kopioida kuvan, kysy siihen lupa.
- Muut valokuvat ja piirrokset ovat Microsoft Officen ilmaisista resursseista. Maisalta kopioitu käytäntö. Hyväksi havaittu.
- Muutamia yksinkertaisia kuvia olen piirtänyt itse ihan vaan Paintilla.

Aiheet:
- Tässä blogissa en käsittele ratkaisemattomia ongelmia, enkä pui yksityiselämääni mitenkään. Voin kirjoittaa vaikeistakin asioista, mutta vasta sitten kun olen ratkaissut ne.
- En kirjoita muista ihmisistä. Perheenjäsenistäni, ystävistäni tms. voin kuitenkin mainita ohimennen, jos he sivuavat postauksen aihetta.
- Pyrin siihen että jokaisessa blogauksessa olisi jokin pääaihe. Tai ainakin täysin itsestäänselvyyksiä vilisevää "raportointia" pyrin välttämään.
- Tässä blogissa ei tulla näkemään vartalokuviani, ennen-jälkeen-kuvia tms. En koe että mulla olisi tarvetta siihen. Samoin kuvat ihmisistä yleensä olen pyrkinyt pitämään minimissä tai tunnistamattomana.
-Laihdutus- ruuan terveellisyys-, ja koira-aiheet ovat vähemmällä huomiolla. Syynä yksinkertaisesti se, että olen aikanaan kirjoittanut niistä itseni irti. Näistäkin saattaa (ja tuleekin) postauksia, mutta harvemmin.

Mainonta:
- Kirjoittelen aika paljon tuotteista, palveluista ja matkoista. Kirjoitan totuudenmukaisesti, ja vain niistä, joista oikeasti pidän (tai luulin pitäväni). Mainitsen myös negatiivisia asioita jos sellaisia on/tulee vastaan.
- Jos mulla on mahdollisuus saada mainoksesta rahallista hyötyä, merkitsen sen tunnisteella mainos.
- Jos kirjoitan tuotteista ja teen sen ihan omasta ilosta (vailla rahallisen hyödyn mahdollisuutta) en merkitse sitä millään tunnisteella. Mietin tähän että josko käyttäisin tunnistetta tässäkin, mutta menee vähän turhan työlääksi (Esim: mulla oli kuva Pepsi Max-pullosta ja Bonnie Lee poppareista. Periaatteessa tähänkin olisi pitänyt laittaa "ei mainos"-tunniste, ja menee vähän turhan pikun viilaamiseksi mun mielestä).
- Buzzaaminen: Jos mainitsen lyhyesti buzzaamisesta, uusista kampanjoista jne. merkitsen sen tunnisteella buzzaus. Jos kirjoitan buzzattavasta tuotteesta varsinaisen postauksen tai muuten paljon, merkitsen sen samaisella tunnisteella sekä lisäksi tekstillä


Olen buzzaaja, eli minulla on mahdollisuus päästä säännöllisesti mukaan eri kampanjoihin testaamaan uusia tuotteita. En vaan testaile niitä yksin, vaan joko jaan myös sukulaisille, ystäville ja muille halukkaille kokeiltavaksi, ja kyselen mahdollisuuksien mukaan rehellistä palautetta tuotteesta. Tai, sitten testailen niitä yksin (ja perheeni kanssa) ja kirjoitan kokemuksistani tähän blogiin. Jokaisen kampanjan jälkeen annan rehellistä palautetta tuotteesta myös eteenpäin Buzzadorille. Tämä kaikki on ilmaista.

Jos Sinä kiinnostuit buzzaamisesta, voit liittyä buzzadoriksi minun kauttani tästä, tai sitten Buzzadorin omilta sivuilta http://www.buzzador.com/. Muutenkin Buzzadorin sivuilta saa tosi hyvin tietoa vielä tarkemmin mistä on kysymys.


Siinä ne olivat mitä mieleen nyt tuli. Päivittelen varmaankin listaa sitämukaa kun jotain uutta tulee mieleen.

-Buzzaamista päivitetty 10.4.2013



Kuulailemassa

Kello ei ole vielä melkein mitään, mutta mä olen käynyt jo salilla: juoksemassa 5km (tavoitteena keskisyke alle 150, oli sit just 150), kahvakuulailemassa (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja infrapunasaunassa. Tällä viikolla salilla on ollut ihan järkyttävä ruuhka, niinpä olin ovela ja olin jo 8 jälkeen juoksumatolla. Muita treenaajia oli ihan kourallinen, joten täähän onkin vallan mainio aika treenata, jos vaan jaksaa herätä siinä 7 jälkeen.


Kahvakuulailu oli ihan miellyttävä kokemus. Tunti oli virtuaalinen. Salilla on muutama kuula, joista sitten valkkasin "keskipainoisen" (juuri tästä kuulasta oli kulunut kilomäärä pois. Jälkeenpäin kuulin että on 6,5 tai 7,5kg (en muista enää), mutta hitusen liian painava, kun aloittelija olen.)

No kuiteskin, liikkeet sujuivat ihan hyvin. Alkuun oli pientä arastelua, en uskaltanut heilauttaa edestä ylös pään päälle, mutta tunnin edetessä kun tehtiin samoja liikkeitä moneen kertaan, se kuula alkas menemään sinne pään päälle ihan itsestään. Niissä liikkeissä hieman arastelin koko tunnin, missä joutuu vaihtamaan vauhdissa kuulaa kädestä toiseen. Tuntui etten ehdi saada kunnon otetta (tai en ainakaan luottanut itseeni). Kädet myös hikosivat vähän (mistä tulikin mieleen että ovatkohan hanskat sallitut käyttää?) Loppuverryttelyn aikana oli hassua heiluttaa pelkkiä käsiä eteen ja taakse, kun nehän eivät painaneet yhtään mitään :D Mutta hirveän kokonaisvaltaista tuo kahvakuulailu on, tuntui että ihan uusia lihaksia varsinkin kyljissä tuli käyttöön!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ja taas on perjantai!

Kotiuduttiin vanhojentansseista juuri hetki sitten. Ja voi sitä pukuloistoa ja muutakin "hienoutta"! Pikkusen on ajat ja tavat muuttuneet omista lukioajoistani 90-luvun alkupuolelta! En muista että olisimme tuolloin mitään tansseja harjoitelleet. Puvun vuokrasin silloisesta Vanhasta Sannasta, valinnanvaraa ei juurikaan ollut, sen otin mikä päälle tuntui sopivalta. Kampaajasta ei ollut tietoakaan, itse laitettiin hiukset ja meikattiin. Vanhojentanssit olivat vain koulun omat, eikä vanhempia kutsuttu katsomaan.

Nyt oli esityksessä poloneesit, tangot, foxit ja mitähän ryhmätansseja vielä, en edes muista nimiä enää.. Ja kaikki olivat niin viimeisen päälle. Pojilla oli tyttöjen puvun sävyinen rusetti tai solmio. Oli oikea orkesteri. Ja, vaikka lehdissä ja nettisivuilla kerrottiinkin että iltapuvut ovat "ottaneet vallan" prinsessamekoilta, niin kyllä tänä iltana vaan prinsessamekot loistivat edelleen. Ainakin täällä. Tyttö sen tiesikin. Toivottavasti nuorilla on ikimuistoinen ja kiva ilta edessä!



Ja sitten asiasta kukkaruukkuun: Tänään sain vihdoin ja viimein salille treenikassin! Oon kannellu tavaroita kaikenmaailman Ressu-kassissa ja repussa, ja epäkäytännöllisiähän ne ovat: joutuu tyhjäämään koko repun kaappiin että saa pohjalta sen mitä tarvii. Ja kengät vie paljon tilaa. En halua mitään kallista ja hienoa (kun mulla nyt aina on näitä omia juttua joihin saan tuhlattua rahaa), vaan toimivan treenikassin mahdollisimman edullisesti. Meinasin jo ostaa Prismasta yhden, mutta sitten mies keksi että Tuulilasi-lehden tilauksesta saa vapaa-ajan laukun kaupan päälle. Ja kuvissa se näytti ihan "puhdasveriseltä" treenikassilta. Ei muuta kuin lehti tilaukseen, ja kassin sain sitten tänään. Eikä hintakaan ollut paha, 5 nroa ja treenikassi 22e. Nyt on sitten miehellä mieluisaa luettavaa pitkäksi aikaa eteenpäin ja mulla (edullinen) treenikassi. Just niinkuin pitikin!


Kassi tuntui alkuun laadukkaammalta mitä odotin, on kengille oma sivutasku ja kaikki. Nyt pitäis vaan päästä sinne salille!

Ja vielä mulla on buzzaamisuutisiakin. Pääsin Oral-B kampanjaan testaamaan ja annettavaksi ystäville ja työkavereillekin kokeiltavaksi hammastahnaa. Joten tänne blogiinkin tulee varmasti postauksia siihen liittyen.

Oon nyt innostunut näköjään kaikesta kaupallisesta :D


torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille lukijoilleni. Vaikka teitä ei kovin montaa olekaan, kiva kuitenkin tietää että joku lukee, etten aivan vaan itselleni kirjoita. (Vaikka kyllä varmaan kirjoittaisinkin, joku palo tähänkin ajaa :) Ja kommentitkin ovat tervetulleita.







Meillä valmistaudutaan kovaa vanhojen tansseihin, jotka on siis huomenna. On tilattu mekkoa, varattu kampaajaa, koulussa harjoiteltu eri tansseja varmaan monta kuukautta jo. Ja huomenna on sitten H-hetki. Kuulemma jännittää (ts. "en oo ikinä stressannu näin kovaa" :) Myös vanhemmat ja isovanhemmat ovat tervetulleita, joten huomisillaksi on meillekin ohjelmaa tiedossa.












                                                                                                                                                                                                                                                                                     

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Humputtamassa!

Oon ollut menossa oikeastaan koko päivän. Töistä suoraa kävin hierojalla (ihanaa!), piipahdin kotona, ja sen jälkeen lähdin samantien kyselemään myyntiin viemiäni urheiluvälineitä, onko mennyt kaupaksi. Ja kyllä, puolet oli mennyt (jee!), ja saan jättää ne loput sinne koko talvikaudeksi edelleen.

Seuraavaksi suunnistin kauppaan ostamaan korkkilevittimen suksivoiteille ja pohjalliset (monot tuntuivat hitusen väljiltä). Ja sit olikin jo kiire salille BodyFatburniin 60min ja BodyPumpiin 60min. Ja huh kun nuo jumpat vaan tuntuivat! Tuntuu että varsinkin jalkojen voima ja kestävyys katosi flunssaa sairastaessa ihan kokonaan. Kun olin jossain vaiheessa päässyt jo sellaiseen vaiheeseen että ei oikein mikään tunnu missään (tai sit olin vaan oppinut jumppaamaan "energiatehokkaasti"), niin nyt kyllä tuntuu. Ihan kun aloittelija olisi. Toisaalta se on kivakin, tuntuu tuo liikunta taas niin euforiselta nykyään :) Ja enhän mä kunnolla ole vielä maanantaistakaan palautunut, mutta kun en vaan malttanut pysyä poissakaan...

Päivän päätteeksi kävin hakemassa Kennelrehun autolta tilaamani lihat koirille: Jauhelihaa, raakaa lohta, lihaista rasvaa, rustoluita, putkiluun pätkiä ja uutuutena hevosenluita. On taas pakastin hetken koirien herkkuja täynnä!

Päivän saalis

maanantai 11. helmikuuta 2013

Extreme RVP:tä!!

Hyppy tuntemattomaan, todellakin :b
Mun piti aloittaa tänään saleilu kevyesti ryhmäliikunnan merkeissä. RVP:tä ja Zumbaa. Suunnitelma toteutuikin muilta osin, paitsi tuo RVP oli kaikkea muuta kuin kevyt!!!

Tunti alkoi ihan "leppoisasti" marssiessa ja juoksiessa paikoillaan, lämmitellen. Samoin kun tehtiin kuminauhalla reisi- ja peppu-liikkeitä, ei siinäkään mitään. Seuraavaksi tulikin askelkyykky. Ensin tehtiin 1-normaaleja ja 3-joustosarjoja, no ei siinäkään vielä mitään. Mutta lopuksi sitten monen minuutin staattinen pito siellä alhaalla (tai no en laskenut aikaa mutta siltä se ainakin tuntui). Per jalka tietysti. Eka jalka meni vielä ok vaikka polte oli aikamoinen, mutta toisen kohdalla tuntui liikkeen loputtua, ensimmäistä kertaa ikinä, että nyt lähtee jalat alta! Jalat tärisivät niin lujaa, että oli pakko kumartua hetkeksi ja odottaa että voimat palaavat! Hah! Sit mulla olikin pulma että miten jaksan tunnin loppuun ja zumban vielä päälle! Onneksi seuraavaksi tuli vatsoja matolla ja pääsin suhteellisen hyvin palautumaan.

Mutta, tuo tunne oli mulle aivan uusi, ei missään, koskaan aiemmin ole tullut vastaan. Ei puolimaratonilla, ei 106km pyöräilyssä. Heh, nyt mulla ehkä on aavistus mihin salilla treenatessakin tulis pyrkiä. Eri asia sitten haluanko edes, koska jokapäiväisestä elämästäkin (työ, koirat, kodin siisteyden ylläpito) on selvittävä. Ja haluan liikkuakin päivittäin. (ja seliseli, mulla on ilmiselvää taipumusta mukavuudenhaluisuuteen :-bb)

Nyt sit mielenkiinnolla odotan kuinka nuo reidet kipeytyvät (yli)huomenna :b

Mutta kivaa oli käydä! Flunssasta oon parantunut jo, zumbaaminen pitkästä aikaa oli mahtavaa, ja fiilis ylipäänsäkin mahtava, kun 2vk tauon jälkeen oon saanut taas liikunnat aloitettua!!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kaunasissa heinäkuussa 2012

No niin, nyt sitten tulee matkasarjapostauksen ensimmäinen osa: Kaunasissa heinäkuussa 2012! Lueskelin vanhoista postauksista, että kovasti jännitettiin että miten Ryanairilla hommat toimii (voiko sillä yleensä lentää!), mutta niin helposti kaikki kävi, että tehtiin Ryanilla vielä toinenkin reissu syksyllä Lontooseen! Helpoksi homman teki mm. lähtöselvityksen teko netissä etukäteen, paikanpäällä ei tarvinnut kuin sen itse tulostetun lipun ja passin, hommat sujuivat ihan jouheasti kaikki.

Tampereen terminaali  sinänsä oli järkytys (olin netistä lukenut että on "parakki" mutta kumminkin). Tosi ankea, "neuvostoliittomainen". Meillä ei ollut paikkalippuja eikä edes oltu alkupäässä jonottamassa koneeseen, mutta päästiin kuitenkin vierekkäisille paikoille koko perhe. Lento meni hyvin, kesti 1h 10min, ja oli reilusti etuajassa perillä. En tilannut taksia etukäteen kun tiesin että hyvin mahdollisesti juuri noin käy. 


Kentältä sit otettiin taksi, joka oli aikamoinen kaahari. Ajoi 70 alueella yli 120. Seuraavaksi kiersi punaiset liikennevalot sivukadun punaisten kautta, ja sit seuraavaksi joutuikin poliisin pysäyttämäksi. Kuski otti rahapussin, jutteli n. puoli min poliisin kanssa ja lähti, todella reipasta vauhtia edelleen. Taisi vaan raha vaihtaa omistajaa . Lopulta oltiin perillä hotellilla. Taksi maksoi 60 litiä, n. 18-20e niinkuin pitikin (kysyin hinnan etukäteen). 


Hotelli sijaitsi kukkulalla, huoneisto (meillä oli tilaa ruhtinaalliset 45m2) 5. kerroksessa isoilla näköalaikkunoilla eri suuntiin, joten näkymät olivat hienot. Muutenkin huoneisto ja koko hotelli vaikuttivat vastarakennetuilta, kaikki oli uudennäköistä ja siistiä. Aamiainen oli melko yksinkertainen, mutta toisaalta sisälsi kaiken tarvittavan: muroja muutamaa laatua, jotain lämmintä kahta eri laatua, leipää, muutamaa kinkkua ja muutamaa juustoa, kurkkua, tomaattia, mehua, kahvia, maitoa, jugurttia ja jotain hedelmää. 






Ensimmäisen aamun ensimmäinen näkymä hotellihuoneesta <3



"Meidän" ikkunat näkyy tuossa ruskeassa "lisäsiivessä"


Ekana aamuna lähdettiin vaan kävelemään keskustaa kohti muodostamaan jonkinlaista kokonaiskäsitystä kaupungista. Hotelli sijaitsi omakotialueella, oli kiva nähdä ihan aitoa paikallista elämää. Talot vaihtelivat "mörskistä" hulppeisiin kivitaloihin, joissa saattoi olla koriskenttä autotallin katolla. Ja nämä kaksi ääripäätä saattoivat olla ihan naapureina. Käytiin Laisvesilla, pääkävelykadulla, sen päässä olevassa Arkkienkeli MIkaelin kirkossa ja Akropoliksessa, ostoskeskuksessa, ostamassa vähän evästä ja palattiin hotellille.



Katunäkymää hotellin lähettyviltä









Näkymää huoneen ikkunasta


Syötyämme jotain pientä lähdettiin vanhaan kaupunkiin. Ihaltiin Kaunasin linnaa vaan ulkoapäin, käytiin sen takana puistossa bongaamassa Neris- ja Nemunas-joen kohtauspaikka,





Kauanasin linna



Joet kohtaavat. 


Käveltiin joensivua ja vanhaa kaupunkia takaisin päin. Syömässä käytiin Avilys-panimoravintolassa, jossa maistettiin mm. hunajaolutta. Pääruuat kaksine juomineen neljältä maksoivat 135 litiä, alle 45e. Yleensäkin ruoka joka paikassa oli hyvää. Siinä se päivä sitten olikin, oltiin hyvissä ajoin hotellilla takaisin. 


Puistoaluetta, jonka takaa alkaakin jo vanha kaupunki.



Vanhan kaupungin tori.



Tyttö bongasi paikallisen Subwayn :)

Vanhan kaupungin kävelykatua


Seuraava päivä oli pyhitetty Akropolikselle. Käveltiin sinne ylösnousemuksen kirkon kautta, jonka näköalatasanteella käytiin ottamassa kuvia.





Ylhäällä oli joku kappeli.


Kirkon takaa bongattiin kaapelivaunu joka kuljettaa alakaupungista ylös kirkolle, mutta yllätys yllätys se ei ollut heinäkuussa toiminnassa! Käytimme siis portaita. Portaat, asfaltti yms olivat paikoin melko huonossa kunnossa. Portaista puuttui laattoja, asfaltti oli rupuista jne... Samoin rakennukset olivat huonommassa kunnossa kuin esim. Tallinnassa.



Kaapelivaunuasema





 Akropoliksessa vietettiin se päivä, tehtiin löytöjä liettualaisista ketjuliikkeistä, käytiin keilaamassa (1h 25 litiä, n. 7e). Syötiin La Crepessä, paikallisessa ketjussa joka oli erikoistunut täytettyihin ohukaisiin. Kaksi täytettyä suolaista lättyä, kaksi isoa pizzaa, neljä jälkiruokalättyä ja juomat (cokista, olutta) maksoivat muistaakseni 65 litiä (n. 20e). Illalla taas hotellille hyvissä ajoin. 



Laisves Aleja, pääkauppakatu, ja sen päässä Mikael Arkkienkelin kirkko



Oli vähän hienompi keilahalli mitä kotikaupungista löytyy :DD




Illalla hotellin ikkunasta nähtiin kaikkien aikojen auringonlasku, sateenkaarineen kaikkineen.


Viimeisenä päivänä luovutettiin huone ja jätettiin matkatavarat hotellille säilytykseen. Aamupäivän ohjelmana oli piru-museo, ja jonkin kivan ruokapaikan etsiminen. Käppäiltiin kaikessa rauhassa, bongattiin nähtävyyksiä, muistomerkkejä ja lisää hyviä kauppoja mistä ei kuitenkaan viitsitty ostaa mitään kun laukkujen tila alkoi olla loppu. Päädyttiin lopulta vanhaan kaupunkiin Crazy House ravintolaan. Jälleen kerran ruoka oli hyvää eikä maksanut paljoa!








Mies tilasi jonkun liettualaisen erikoisuuden, näytti ihan joltain siileiltä, mutta hyvää oli :D





Syötyämme käytiin vielä läheisessä kirkossa joka oli huikaisevan hieno sisältä. Pikkuhiljaa lähdettiin hakemaan laukut hotellilta, ja mentiin bussipysäkille odottamaan. Bussi nro 29 joka menee lentokentälle sattui kulkemaan parin korttelin päästä hotellilta, sillä siis. Bussikyyti oli kuuma, ja maksoi neljältä yhteensä 8 litiä (alle 3e). 






Katunäkymää



Näidenkin portaiden päässä joku asuu :)



Viimeinen kuva hotellin kadulta,

Koko reissun ajan muuten säät suosivat ihan täysin. En nähnyt lämpömittaria mutta luulen että 25-30 astetta oli aina (paitsi nyt ihan aamusta) 


Lentokentällä kaikki meni aluksi hyvin, oltiin jo jonottamassa koneeseen, kunnes viime hetkellä imoitettiin että lento myöhästyy 40min. Ei siinä mitään, mutta hetken päästä ilmoitettiin että myöhästyy lisää, ja kun 19.50 piti lähteä, päästiin lähtemään vasta n. 22.15. Lentoasema oli kyllä hieno ja odotustilaa (ja halpoja snackseja) riitti, niin sen puolesta ihan ok kuitenkin. No, sitten kun siinä ennen kymmentä päästiin uudelleen jonottamaan siihen just ennen lentokentälle astumista, näkyi kaikkien aikojen ukonilma. Eka kaukana horisontissa, salamat välähtelivät vaaleanpunaista taivasta vasten. Eikä kauaakaan mennyt kun se ukkosmyrsky oli ihan päällä. Vettä tuli kuin aisaa, salamat välähtelivät ja tuuli niin lujaa että vesi näytti sellaisilta valkoisilta pilviltä ilmassa. Siinä sitten vielä odoteltiin että pahin myrky menee ohi, ja loppujen lopuksi vielä salamoiden räiskyessä ja lentokentän lainehtiessä vedestä juostiin sateessa koneeseen. Itse lento meni kuitenkin hyvin, ja voitte arvata että oli vihaisen näköisiä ihmisiä siellä Tampereen vaatimattomassa terminaalissa odottamassa.


Yhteenveto: oli kyllä kaupunki meidän makuun. Kaunas ei tuntunut miltään turistirysältä, todellakaan, vaan autenttisuus näkyi ja sen myös aisti hyvin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Ehkä hieman vanhoillisiakin (mikä on tän päivän maailmassa mun mielestä ihan hyvä juttu, että jossain on tällaistakin). Naisilla oli pitkät hiukset, kenelläkään ei ollut lävistyksiä, tatuointeja jne. Tuntui myös että uskonto on tärkeässä osassa Liettuassa. Hintataso oli halpa, voi syödä hyvin (hienosti), keilailla, mitä nyt ikinä keksiikään vaikka joka ikinen päivä! Suunnitelmissa on käydä Kaunasissa myös kesällä 2013 (jos vaan Ryanair vielä lentää sinne) <3

lauantai 9. helmikuuta 2013

Jubujuhuu!

 Jee! Varattiin tässä juuri melko hetken mielijohteesta majoitus pääsiäiseksi Pyhälle! Mielessä on ollut, että josko hiihtoloman Levin reissun lisäksi tehtäis jokin pikkupyrähdys/halpaviikkoreissu keväämmällä vielä laskettelemaan. Toisaalta, teinit, varsinkin poika on ollut nyt niin paljon sairastelujen vuoksi koulusta pois, että vähän olisi melkeinpä hävettänyt pyytää kokonaista viikkoa vapaaksi. Niinpä pääsiäisen lyhytreissu on just sopiva kompromissi!

Tällä kertaa majoitutaan edullisesti liiton lomapaikkaan, Metallikeroon. Niin hyvä säkä oli että viimeinen huoneisto saatiin! Ollaan pari vuotta sitten majoituttu siihen vastapäätä miehen kanssa kahdestaan, Ski-inn-huoneistoihin, niin tuttua seutua on. Sijainti noilla kummallakin on mitä loistavin, suksilla pääsee suoraan rinteeseen.

Muutenkin alkaa jo matkahammasta kolottamaan, 2 viikkoa vielä niin olisi Levin reissu edessä. Levillä ei olla oltu aiemmin, on ihan uusi tuttavuus. Ollaan joka hiihtolomalla jo vuosia käyty jossain laskettelemassa, ja Levi valikoitui tän vuoden paikaksi aika erikoisella tavalla.

Viime vuonna kun oltiin menossa Rukalle, pysähdyttiin ennen Oulua Tupoksella syömään. Mun ja miehen valinta oli Vihiluodon kalaravintola (se kalaa muistuttava rakennus :). Ravintolan ovella teinit alkoivat "huutaa" (niinkuin vain teinit osaavat) "ei tänne, emmä tänne tuu, mä en ainakaan halua kalaa nyt" "mennään ABC:lle" (on vastapäätä). Hyvin pitkin hampain erinäisen kinastelun jälkeen pyörrettiin ovelta ja mentiin sinne ABC:lle. (Taisin vielä wattuillakin jotain hampurilaisaterian "terveellisyydestä" verrattuna kalaravintolan tarjontaan.) Teinit ja mies odottelivat hampurilaisateriaansa mun jo syödessä noutopöydän antimia. Olin sit valmis paljon ennemmin kuin muut ja huomasin pahvisessa limsamukissa Coca-Cola-kilpailun. Palkintona 2vrk hotellipaketti hissilippuineen Leville, 4 henkilölle. En yleensä koskaan osallistu mihinkään kilpailuihin (kun ei ole aikaa/keskittymiskykyä), mutta nyt luin tuon aikani kuluksi ja huomasin että se olis kuin meille räätälöity. Siinä odotellessani taisin 2 tekstaria eri liittymistä lähettää (joista toinen kuittaantui epäonnistuneeksi). Ja kuinka ollakkaan, kuukauden päästä tai koska tuo nyt loppuikaan soitettiin että oon yksi voittajista!!!

Niin hyvä säkä oli että tuo majoitusaika oli just ja just vielä hiihtolomalla voimassa, ja varasin sen sitten samantien. Ja kun noin kauaksi on ihan turha lähteä kahdeksi vuorokaudeksi, niin varasin mökin vielä samantien neljäksi päiväksi eteenpäin. Ja nyt se on sitten pian edessä!

Aika monena vuonna koirat ovat olleet mukana, mutta nyt saavat jäädä kotiin. Meillä on niin hyvä säkä että saadaan tänne aina "kotimies" kun johonkin lähdetään. Hoitamaan koiria ja kissoja. Ja muutenkin, ei tarvi sit ressata mistään kotiasioista.

Nyt alkoi taas reissukuume nostamaan päätään. Mistä tulikin mieleen, että tähän blogiin on tarkoitus päivittää pari viime kesän ja syksyn reissua, Kaunas ja Lontoo. Ja Weekend Festival. Eli tulossa on!


Hiihtopohdintoja

Tänä viikonloppuna on sitten Botniahiihto. 52km. Huomenna. Oon elätellyt toiveita että vielä joku kerta tuohon osallistun. Nyt oli lähimpänä koskaan.

Työnantajani on useana vuonna sponssannut halukkaille Botniapyöräilyyn ja -juoksuun osallistumisen, ja nyt repertuaarissa oli ensimmäistä kertaa myös Botniahiihto. No, mullahan ei ollut kunnon suksiakaan tuohon (perinteisellä hiihdetään), kunnes sitten pari viikkoa tehdyt suksikaupat mullistivat paketin. Se oli yksi syy miksi mulla oli kiire hommata heti uudet, justiin olisin ehtinyt vielä ilmoittautua (työnantajan aikataululla). Katselin jo viime vuosien tuloksiakin (lähinnä sitä loppupäätä), laskeskelin mihinkä vauhtiin pystyisin, ja mietin vähän taktiikkaa, sitä henkistä puolta. Taukopisteet ovat 5-8km välein, eli pullakahvilta pullakahville (tai mitä siellä nyt sitten oliskaan tarjolla) olis ollut se henkisen puolen taktiikka. Motivaattorina ja eteenpäinpotkijana ruoka, heh :DD

Tällä(kin) kertaa esteeksi muodostui flunssa. Ensimmäiset tuntemukset olivat sinä aamuna, kun suksipaketin ostin, ja tiesin jo päivän edetessä että flunssa tulee. Eli se siitä, unohdin osallistumisen suosista. Ja nyt kun katson tämän päivän säätä, niin aika raaka ilma ainakin aamusta oli. Satoi (ja sataa edelleen) lunta harmaalta taivaalta, ja tuuleekin. Tosin Vöyrillä pitäisi tuulla vähemmän, mikä sinänsä plussaa. Huomiseksi näyttää olevan aika samanlaista. Uskon siihen että asiat menee niinkuin niiden on tarkoitus mennä. Eli tällä kertaa musta ei vielä olisi ollut tuohon, vaikka lähellä jo oli.

Suurella mielenkiinnolla kuitenkin hiihtoja netin kautta huomenna seuraan. Ja varsinkin sitä loppupään tuloslistaa. Ja spekuloin, mihinkä (kuinka loppupäähän :-) mahdollisesti olisin sijoittunut. Ja oon hengessä mukana :)

Tuskin tätä mun blogia kukaan Botniahiihtoon osallistuvista lukee, mutta toivotan silti onnea matkaan kaikille hiihtäjille!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Weekendiä :)



kyllä on ihanaa aloittaa viikonloppu suhteellisen terveenä :) Terveys on vähän sellainen asia, jonka merkityksen huomaa sitten kun sitä ei (enää) ole. Jossain oli oikein mietelausekin  tästä. Ja samoja asioita on monia paljon maallisempiakin: lompakko, kännykkä, avainnippu... tärkeyden huomaa sitten kun "asia" on kadonnut.

Hukkasin edellisellä viikolla töissä vihkisormukseni (se on ollut jo vuosia liian iso, ja omaa tyhmyyttäni kai halusin odottaa että se kerran putoaa, kuin että olisin mennyt pienennyttämään sen ajoissa). Sormus oli hukassa vain kaksi tuntia (ja löytyi lopulta eväskassistani), mutta siinä ajassa tunsin oloni kyllä hyvinkin "alastomaksi". Jotain oleellista puuttui. Kadehdin todella harvoin muita ihmisiä mistään, mutta nämä "kadotuksen hetket" ovat kyllä sellaisia. "Voi, tuollakin noin monta sormusta sormessa ja kaikki tallessa, olispa mullakin."

Nyt kun mietin niin tuo taitaakin olla ainoa tilanne kun kadehdin ketään negatiivisessa mielessä. Usein tulee vastaan tilanteita, jolloin joku on saavuttanut jotain, laihduttanut paljon, ostanut jotain uutta ja hienoa... Tunnenkin hetkellisesti jonkin kateuden pistoksen, mutta hyvin äkkiä tarkemmin mietittyäni asia joko

a) muuttuu merkityksettömäksi kun peilaan sitä omaa elämääni vasten, tai
b) on minulle tärkeä, ja käännän kateuden positiiviseksi voimavaraksi: "Voi kun tuo on laihduttanut paljon. Jos tuo pystyy niin kyllä minäkin!" "Ai, tuo on ilmoittautunut puolimaratoniin. Jos kerta tuo pystyy, pystyisinköhän mäkin? No pystyn, ainakin täytyy yrittää. Uskallanko? No uskallan!!

Ihmissuhteet, varsinkin nämä läheisimmät, oma perhe, on myös sellaisia joiden tärkeyden helposti unohdan. Varsinkin nykyään kun lapset ovat isoja ja enemmän "omissa oloissaan". He vaan ovat tässä lähellä, se on itsestäänselvyys, ja minä voin keskittyä muuhun (hömppään). Näin ei saisi olla ja muistutankin itseäni säännöllisesti kuinka onnellinen oon kun tämä mun perhe on tässä, ja kuinka hienoja lapsia (nuoria) meillä on. Toki pienimuotoisemmat "kriisit" tuovat nämä ajatukset aina mieleen kanssa, ja toivonkin tosiaan että ne kriisit myös pienimuotoisina pysyvätkin.

Mutta ettei nyt liian vakavaksi mene niin päivän hömppäosuus kuvina:

Hain taas paketin, ja arvatkaas mitä siellä oli ?(Limppua ei lasketa)

No kahvia ja lisää kahvikuppeja tietysti!  Dolce Gustolla oli  (ja on edelleen) kahvikupit -50% (samat kupit mitä viimeksi tilattiin normaalihinnalla). Täydennettiin vähän kuppivalikoimaa ja uutena hommattiin isoja "mukikokoisia" Aroma-kuppeja. Oon juonut kahvini mukista jo niin kauan, että  tosi vaikea tottua noihin pienempiin kokoihin. Kahveiksi tilattiin uusina makuina paljon erilaisia "pitkiä kahveja". Viimeksi tuli muutama "lyhyt" espressotyyppinen, ja ei kyllä oikein ollut meidän juttu. Kahveilla (ja mukeilla) pitää olla kokoa ja näköä :)
Perjantai-illan kunniaksi: Poppareita

mahdollisimman terveellisillä ainesosilla (Pepsimaxia ei lasketa :-)

Ja eikun koneelle ja syömään!







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...