sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tien päällä ja ajatuksia tulevasta viikosta




Niin se viikonloppu vaan hurahti, pääasiassa tien päällä. Lähdettiin lauantaiaamuna jo ennen seitsemää. Matkassa, hautajaisissa, muistotilaisuudessa ja vielä sen jälkeen muutamassa paikassa vierähti käytännössä koko päivä, ja päästiin vasta illalla omaan majapaikkaamme. Aamulla sitten melko hyvissä ajoin taas kotia kohti. Ja nyt sitä ei oikein jaksa enää mitään tehdä, kun ajatuksetkin harhailevat vielä eiliseen.






Mutta jotain päässä silti liikkuu, käytännössä sellaisia jo aiemmin päättämiäni juttuja. Kirjoittelin jo aiemmin että tarkoitus on pudottaa painoa muutamia kiloja. En vaan ole päässyt kunnolla alkuun Botniajuoksun (mitä en halunnut mitenkään riskeerata) ja vielä näiden hautajaisten vuoksi. Mutta nyt pääsen. Huomenna aloitan ihan kunnolla. Reilusti taas liikuntaa kehiin (pyöräilyä ja lihaskuntokotitreeniä, juoksuakin ehkä viikonloppuna), ja kalorit max 2000/vrk. Avukseni otan Glucomannan Konjakin, jota sain siis kokeiltavakseni. Oon käyttänyt tuota Glucomannania jo silloin tällöin, mutta nyt kokeilen täysin valmistajan ohjeen mukaisesti 3 krt / päivä ja 2 kapselia kerrallaan. Mulla kun laihduttamisen suhteen ongelmana on helposti tuleva nälkä (jos syön liian vähän) ja täysin pohjaton ruokahalu (mitä reilu liikunta ei ainakaan vähennä :-), niin kokeillaan nyt tämmöistä sitten. Raportoin sitten kuinka käy!


Kirjoitus sisältää mainoslinkin

torstai 26. syyskuuta 2013

Haaste juoksemisesta


Sain Tiinuskalta juoksuaiheisen haasteen, joten täältä pesee ;)





1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksen 0-3 kertaa viikossa 5-20 km kerrallaan. Tuossa siis ääripäät. Keskinmäärin ehkä 16 km viikossa, tai siihen ainakin pyrin.

2. Miksi juokset?

Kun laihduttaessani innostuin liikkumaan enemmän, jossain vaiheessa vaan tuli fiilis että juoksua haluan kokeilla. Siihen asti juoksu oli yksi harvoista inhokkilajeista. En koskaan uskonut että olisi mitenkään mahdollista että pitäisin juoksusta, tai juoksisin mitään pidempää matkaa, edes muutamaa kilometriä.

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?

En seuraa vaan juoksen fiiliksen mukaan.

4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 

Tämän vuoden paras lenkki on ehdottomasti kun juoksin Botniajuoksussa 30 km. Yksittäiset lenkit jäävät silloin mieleen, jos jotain erikoista tapahtuu tai on sääolosuhteissa. Esim. olen juossut talvella sellaisella viimalla että urheilujuomakin muuttui ihan hileiseksi (vyön selkäpuolella) ja sen "hilejuoman" nauttiminen jo muutenkin "raikkaassa" tuulessa oli täys mahdottomuus. Kesähelteellä tekemäni "nenäverenvuotolenkki" on jäänyt myös mieleen.

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
No kuten treenivaatepostauksesta huomasi, Lidlin vaatteita käytän paljon. Ne on niin edullisia, ja pääsääntöisesti yllättävän laadukkaita.

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?

En. Blogi toimii osittain sellaisena ja kilsat merkkaan HeiaHeiaan.

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?

On ja ei ole. Tai on joitakin tavoitteita, mutta niille ei ole mitään aikarajaa eikä muutakaan. Sellaiseen musta ei ole, alkaan vaan stressaamaan ja ahdistumaan ja lopulta lyön kaiken läskiksi. No, yksi tavoite on maraton, ja jos/kun sen toivottavasti joskus vielä läpäisen niin oon jo vähän miettinyt että mitä sen jälkeen? Jotenkin tuntuu että minkään matkan (esim. puolimaraton) aikoja mulla ei ole mitään pakollista tarvetta parantaa, vaan ennemmin haluan haastaa itseni kestävyydessä ja matkan pituudessa. Toisaalta kyllä osallistun jatkossakin tapahtumiin lyhyemmille matkoille, aina senhetkisen kunnon mukaan. Ehkä lopullinen tavoite voisi olla että tulevaisuudessa joku kaunis päivä oon hidas ultrajuoksija? :D

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?

Ehdottomasti se että kroppa pysyy "kasassa ja kunnossa". Mulla on säännöllisin väliajoin iskiasoireita, välillä oireilee jalanpohjat, välillä saattaa olla flunssaa ja ties mitä milloinkin. Voi voi kun saisi pysyä kaikin puolin terveenä!

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?

Juoksen ympäri vuoden. Parhaat vuodenajat ovat varmaankin alkusyksy ja myöhäisempi kevät. Vähiten mun tulee juostua kesällä, johtuen ehkä kesälomasta joka aina tulee otettua rennommin, vaikka mitä suunnittelis etukäteen :b

10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?

Kyllä, useastikin. Joskus tapahtumissa, joskus ihan normaalilla lenkilläkin. Mieleen muistuu yksi kerta kun olin arki-iltana syksyllä pimeällä juoksemassa ja vielä vettäkin satoi. Puhelimesta soi Prodigyn Weather Experience ja olin että "Voi hel****i, tää on ihan mahtavaa!"

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
Heitän turvallisesti samat mitkä olen itsekin saanut: 
- Vaikka sinulla olisikin vanhat (ja hyvät) lenkkarit, osta uudet.
- Juokse hiljaa, vaikka sitten kävelyvauhtia. (Itse ajattelin aina että "mun pitää mennä sellaista vauhtia että voisin tehdä tätä ikuisesti".)
Ja vielä muutama oma mitkä olen hyvksi havainnut:
- Jos olet oman tien kulkija eikä juoksukoulu tms kiinnosta, lue kuitenkin hieman juoksutekniikasta ja -asennosta vaikka netistä.
- Aloita tarpeeksi lyhyestä matkasta, vaikka kilsasta tai parista, ja pidennä hieman joka kerta.
- Ja ehkä tärkein: Luota enemmän kroppaasi kuin mihinkään valmiisiin ohjeisiin. Sinä olet oman kroppasi paras asiantuntija!


Oli kiva haaste, ja samoilla kysymyksillä haastaisin Runningsupin! :)

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kilometrikisa ja alkuviikon kuulumisia

Niin se kilometrikisakin sitten päättyi, ja pyöräiltyjä kilsoja kertyi kaikkiaan 1864. Luulin että kisa päättyy vasta 30.9 ja että saan 2000 km kasaan. Mutta päättyikin sitten viikkoa aiemmin (mikä tuli yllätyksenä ja aika viime tipassa), niin tavoite sitten jäi, kun piti tuohon Botniajuoksuunkin levätä. No, nousujohteista on mun leikkimielinen kisaaminen ollut tähän asti ja toivottavasti sama draivi jatkuu. 2000 km rikki sit ens kesänä!



Ehdottomasti suurin osa kilsoista tuli työmatkapyöräilystä (jota kylläkään en harrastanut noin fiineissä vaatteissa :-). Toiseksi eniten tuli kesän matkapyöräretkestä ja jonkin verran myös normi "harrastuslenkeistä" mitä miehen kanssa tuli tehtyä.


Muuten alkuviikko on kulunut ihan levätessä ja toipuessa juoksusta. Jaloissa on ollut lihaskipuja, joskaan ei mitenkään sietämättömiä. Samoin jotain tuntemusta on ollut vasemmassa lonkassa, mutta ei mitään suurta eikä kivuliasta. Nälkä on ollut enemmän kuin normaalisti ja toisaalta on saattanut syömisen jälkeen tulla pientä pahoinvointia. Normaalia, kai, luulisin. Turvotukset (ja painonnousu) on ollut ihan infernaalista, mutta pikkuhiljaa laskemassa kumpikin. Normaalia elimistön toimintaa edelleen. Töissä oon kulkenut laiskasti autolla (ja ollut hyvilläni että mulla sellainenkin mahdollisuus on). Ehkä vielä päivä pari lepoa, ja jos vaikka pyörällä vielä loppuviikosta.


En tiedä, joku hinku mulla on nyt lihaskuntoa tekemään. Aika kovakin. Kun päätin jo useampi viikko sitten, että siihen nyt alkaan satsaamaan ja oon ohjelmat ja kaikki katsonut valmiiksi. Eli pääsis jo! Mutta kun kyykkyjä ja sen sellaista meinaan tehdä, niin on ensiarvoisen tärkeää että kroppa on ensin tästä palautunut. Ensi viikolla, kyllä mä jaksan odottaa!


"Muun elämän" ohjelmassa on tulossa myös kaikenlaista. Ensi viikonloppuna lähdetään toiselle puolen Suomea hautajaisiin. Sukulaisen, aika läheisenkin mutta silti etäisemmäksi jääneen. Tapaan "toisen puolen" sukuani enemmänkin, ja sitä odotan jo kovasti.


Äitini synttäreitä vietetään myös lähiaikoina mökillä, ja siellä menee sitten yksi viikonloppu.


Ja vielä, tyttö muuttaa ensi viikolla omilleen. Löytyi hänelle asunto, vähän niinkuin "suhteilla", ja on sitten hieno. Näköjään hyvää kannatti odottaa, asiat menee niinkuin niiden on tarkoituskin mennä jne.. muita elämänfilosofisia lauseita... Joten hommaa riittää. Jos ei nyt suoranaisesti muutossa, niin ainakin yläkerran uudelleenjärjestelyssä. Mä saan vähän levittäytyä kuntoiluvälineiden kanssa ja mies saattaa pientä remppaakin innostua tekemään...


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Botniajuoksuhuumaa 30 km:n täydeltä!

Eilen oli tosiaan Botniajuoksu, joka meni omalta osaltani (ja oman mittapuun mukaan) aivan huikean hienosti! En olisi ikinä uskonut, että juoksu jossain tapahtumassa voi olla noin helppoa ja sujuvaa. Oon vieläkin suorastaan mykistynyt! :)

Mutta jos nyt aloitan ihan alusta... normaalista itsestäni poiketen aika suurten tunnekuohujen vallassa meni lauantai-aamu:

Koko viikko on mennyt todella rauhallisesti ja sama fiilis jatkuu aamulla. Herään 7 jälkeen. Luen puhelimesta muutamia seuraamiani keskustelupalstoja, ja tunnen syvää kiitollisuutta juuri tästä hetkestä. Olen terve ja niin hyvässä kunnossa, että mulla on mahdollisuus mennä kokeilemaan fyysisesti noinkin rankkaa suoritusta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja samalla nöyräksi.

Vaikka perjantaina tankkasin jonkin verran, hiilaripitoisempaa ruokaa ja kahvipullaa kahteen otteeseen, niin nälkä kurnii hitusen saman tien vatsassa. Hyvä merkki, enpä ole syönyt eilen liikaa. Aamupalaksi menee aluksi neljän viljan puuro raejuustolla ja puolikkaalla banaanilla. Mutta sehän ei riitä, jääkaapissa odottaa vielä 500 g purkki vanukasta.



Aamupalan jälkkäri. Ja kyllä, tää uppos ihan kokonaan :D


Vanukkaan jälkeen olo on täysi ja lähden viemään koiria aamulenkille (toivoen samalla josko vatsa alkaisi toimia). No, koirat saa kyllä liikuntaa ja raitista ilmaa mutta vatsassa ei tapahdu kuin pikku murinoita. Pikkuhiljaa mieleen iskee realiteetti että vatsa ei tule toimimaan kunnolla, ja pahimmillaan se tarkoittaa raskaantuntuista juoksua. Jopa pusikko saattaisi kutsua, ensimmäistä kertaa elämässäni... Mieleen iskee hetkellinen epätoivo, pakokauhu, ja siitä välittömänä seurauksena suoranainen pahoinvointi. Ajatus juuri syödystä vanukkaasta etoo ja ei kaukana ole etten käy syleilemässä vessanpönttöä. No, pystyn kuitenkin kokoamaan itseni ja vatsakin lopulta toimii minkä toimii.


Ryhdyn loppuvalmisteluihin. Mietin puenko päälle pitkä- vai lyhythihaisen paidan. Päädyn lyhythihaiseen, mutta otan pitkähihaisen mukaan. Housuina on caprit. Teippaan kuulokkeidenjohdon kiinni kännykkään, laitan klemmarin paidan pääaukkoon valmiiksi johtoa varten, muistan ottaa vesipullon autoon mukaan ja eikun menoksi. Muut tavarat oon pakannut jo perjantaina.


Automatkalla saavutan taas hyvän fiiliksen. Jo viikolla ollut tunne, että tästä tulee hyvä juoksu, palaa. Oon rauhallinen, positiivinen, jopa liikuttunut, eikä vähiten Radio Rockilta sattumoisin tulevien biisien vuoksi.


Take a look at the life you leadWhat you got is all you need

Now I live in every moment of the dayI've got something they'll never take awayA lot of love and a little peace of mindIt wasn't hard to find


laulaa Michael Monroe. Melkein tulee tippa linssiin.


Pian olenkin perillä. Haen numerolappukirjekuoren ja käyn naisten pukuhuoneessa. Huomaan että siellä ei ole ollenkaan jonoja vessaan joten "majoitun" sinne. Puoli tuntia aikaa. Pähkäilen paidan kanssa. Vaihdan pitkähihaisen ja käyn ulkona testaamassa. Kuuumalta ja tukalalta tuntuu joten asia on selvä, lyhythihaisella mennään. Vaihdan paidan takaisin lyhythihaiseen ja nyt voin kiinnittää numerolapunkin. Tsekkaan että puhelin johtoineen ok ja laitan sen jo housujen "takataskuun" valmiiksi. Tsekkaan että sykemittari löytää sykkeen. Välillä ramppaan vessassa. Janottaa, hörpin vettä ja sitten kusettaa. Tällaista kierrettä. No, ainakin aineenvaihdunta toimii tuolta osin :D On ehkä reilut 5 min aikaa kun on pikkuhiljaa lähdettävä. Musiikki päälle, viritän kuulokkeidenjohdon klemmarin kautta korville, juoksupipo päähän, juomavyölaukku vyötäisille ja menoksi. "Eväinä" on muuten urheilujuomaa 0,6 l, Lidlin mintunmakuisia Anime pikkusuklaapatukoita, glukoosipastilleja ja merisuolakiteitä. Kävelen verkkaisesti lähtöpaikalle "keskitaakse", odottelen ehkä puoli minuuttia kun lähtö jo tapahtuu. Joskus on hyvä kun tarkasta kellonajasta ei ole mitään hajua :D


Juoksu alkaa verkkaisesti ja Amorphis pauhaa korviin. Muistan sykemittarin ja laitan sen päälle. Aloitan tosi rauhallisesti hitaimpien tahtiin. Alussa on pikkupätkä asfalttia mutta muuten koko reitti on jotain muuta. Sorateitä, pienikivisiä ja myös isokivisiä, mikä ei ole kovin miellyttävä alusta, kärrypolkuja missä renkaanuomat ja isoja ruohomättäitä, ei kovin kiva alusta tuokaan. Mutta myös metsäpolkuja, pururataa jne.


Asfalttipätkän jälkeen alkaa määrittelemätön ylämäkiosuus ja ohitan hitaimpia juoksijoita. Myös mua ohitellaan ahkeraan. Pikkuhiljaa löydän oman tahtini. Mieli on rauhallinen, vatsa hivenen liian täysi, mutta muuten sujuu hyvin. Alun mäet saivat hien pukkaamaan pintaan heti alkuunsa, ja oon tyytyväinen että vaatetusta ei ole tämän enempää.


Matka taittuu hiekkatietä kilsa toisensa jälkeen. Pikkuhiljaa lyhyemmänmatkalaiset kääntyvät reiteilleen ja huomaan juoksevani yksin. Juoksu sujuu hyvin ja odottelen että 10 km tulee täyteen. Kun se tulee vilkaisen sykemittarista aikaa. 1:05. Hyvä aika. Jopa liian hyvä. Pähkäilen että menenköhän liian lujaa (kun just olen lukenut näitä juttuja että hidas vauhti palkitsee lopussa.). Mutta kun tuntuu sujuvan niin mahdottoman hyvin niin annan mennä.


Tämä pätkä on isokivistä soratietä, ja aika "ärsyttävää" juosta. En nyt muista tarkkaan järjestystä, mutta välillä on kärrypolkua ja hakkuualueella menevää metsäpolkuakin. Mietin että aika vaarallista juostavaa nuo isoruohotuppoiset kärrypolut, siinä kun jalka lipsahtaa niin vois nyrjähtää aika pahastikin. Päätän muistaa olla varovainen, myös lopussa ja väsyneenä.


10 kilsan jälkeen tulee ensimmäiset tuntemukset vasempaan pohkeeseen, että saattaisi krampata. Se on niin äärimmäisen kireä muutenkin. Heitän säännöllisin väliajoin suolakiteitä kielen alle ja otan urheilujuomahörppyjä. Pikkuhiljaa alan pysähdellä myös juomapaikoilla. Tai tarkemmin sanottuna nappaan mukin aina mukaani ja juon matkalla sen mitä pystyn. Myös ensimmäiset omat suklaat ja glukoosipastillit menevät tällä toisella kymmenyksellä. Yhdellä juomapaikalla on suolaa, jollakin muistaakseni suklaatakin. Nappaan näitäkin aina suuhuni.


No, niin tai näin niin juoksu sujuu. Aivan uskomattoman hyvin. Sääkin on mitä otollisin: ei tuule, on pilvistä, ilma kosteaa ja happirikasta. Vähän epäilen edelleen onko vauhti liian kova (mun tasolle) mutta annan mennä kun kerta menee! Juoksen ihan yksin ja se tuntuu sopivan mulle enemmän kuin hyvin. Kukaan ei vaikuta mun vauhtiin, jaksamiseen jne. Epäilen olevani viimeinen ja ihmettelen kun juomapaikoilla on niin paljon toimitsijoita vielä paikalla eikä kukaan tee lähtöä kun oon mennyt ohi. Ehkä en sitten olekaan. Taakse en kuitenkaan vilkuile, niinkuin en koskaan.


Juoksureitti kulkee pitkin järvensivua ja tämä pätkä on ehdottomasti paras. Tiekin hyväpohjaista soratietä. Järvi loppuu mutta reitti jatkuu ihan ok-laatuisella soratiellä, ja pikkuhiljaa alan odottaa että 20 km tulee täyteen. Fiilikset on ihan mahtavat ja Faith No Moren rauhalliset biisit soivat korvilla.


20 km kohdalla on juomapiste mistä nappaan Fazerin sinistä suun täyteen. Ja mukin käteen. Vilkaisen sykemittarista aikaa. 2:11. Ihan huikeaa. Toisen kympin aika 1:06! Pian juomapisteen jälkeen alkaa tulla aiemmin vain kauempaa vilahtaneita selkiä vastaan. Ohitan miehen, joka on jo pidemmän matkaa kävellyt ja juossut vuorotellen. Pian ohitan toisenkin miehen joka kulki ensimmäisenä mainitun kanssa jonkin matkaa. Alkaa sataa tihkua, joka tuntuu todella virkistävältä.


Tässä vaiheessa juoksun flow saa mut täysin valtaansa. Jalat ovat jo aika väsyneet pökkelöt, mutta eivät silti liian. Juoksu sujuu edelleen suorastaan loistavasti. Krampin uhka tuntuu väistyneen eikä energiatkaan tunnu olevan loppu. Nappaan silti säännöllisin väliajoin suolakiteitä, suklaata, glukoosipastilleja ja urheilujuomahörppyjä. Ja juon (tai siis otan mukin mukaani) joka taukopaikalla. Yhdellä taukopaikalla on suklaata ja cokista. Se on hyvää, kun on vähän väljähtynyttä. Vaihtelua tämäkin :) Tässä vaiheessa jo tiedän, että selviän, ja aika saattaa olla jopa tosi hyvä. (Selvyydeksi: 3:30 oli mulla löydä tavoite, joskaan ei pakollinen. Luulin nimittäin että en pysty siihen :-) Kilsoittain muistan seuraavia ajatuksia:


7 km: "V***u seittemän kilsaa jäljellä, vähemmän kuin työmatka!"
5 km: "Viis kilsaa, normikoiralenkki, ei paljo mitään"
4 km: "Lyhempi koiralenkki" (kävin mielessäni reittiä)
2 km: "Lyhin koiralenkki" (eli ns. sinne ja takaisin)


Jossain vaiheessa korvissa pauhasi Lady Gagan Born This Way ja energiaa suorastaan virtasi suoniini. Ja kaiken tämän keskellä tuli vielä lisää selkiä vastaan. Yksi vanhempi mies, ja viimeisimpänä nainen joka jäi taukopaikalle kun mä nappasin vaan mukin kouraani ja jatkoin matkaa.


Ehkä 4 viimeistä kilsaa meni taas kärrypolkuja, tavallisia polkuja ja pururataa, ja muistin olla entistäkin varovaisempi mihin astuin. Se ei ollutkaan ihan helppoa kun jalat olivat jo aika pökkelöinä. Mutta onnistui siitä huolimatta. Viimeisellä pururataosuudella tuli ensin pikkumäkiä, jotka jaksoin painaa ylös ja niin hyvin kuin tässä vaiheessa kykenin juoksin "antaa painovoiman vielä"-tyylillä alas. Ja se viimeinen mäki, jota niin edellisessä postauksessa hysterisoin, ei tuntunutkaan paljon miltään. Tai ei se ollut niin iso mitä muistin :b


Jos matka olisi vielä jatkunut, olisi selkiä tullut vastaan lisää. Jaksoin loppuun vetää kunnon loppukirinkin, ja lopullinen aika oli 3:20. Olin (inhoan älyttömiä hehkutuksia mutta nyt on pakko) aivan supertyytyväinen, en olisi villeimmissäkään kuvitelmissani uskonut että alitan aikatavoitteeni 10 minuutilla! Kun epäilys oli selviänkö koko hommasta. Viimeisen kympin aika siis 1:09, ei huono sekään. Sykkeet huiteli tasolla 170 (keski) 186 (maksimi) ja 1969 kcal.



Vaikka viisaammat sanovat muuta, niin jonkinlaisena taktiikkana mulla oli aluksi mennä lujempaa, että voin sitten rauhassa himmailla lopussa jos en jaksa. En tiedä, tämä kai sitten toimii mulla. Tai, mun "uskontahto" ei riitä siihen että alussa himmailu palkitsee lopussa, koska luulisin, tai sellaista kokemusta on alkuajoilta, että samalla lailla ne jalkojen lihakset väsyy hitaammallakin vauhdilla. Ja uskon/epäilen/luulen että en kuitenkaan jaksaisi lopussa sen paremmin. Tai siis jalkojen lihakset eivät jaksaisi. En sitten tiedä, enkä todellakaan kehoita ketään toimimaan kuten mä toimin.


Seuraavaksi sitten pukkariin ja suihkuun. Se vasta mielenkiintoinen kokemus olikin. Menin vatsa edellä: "Auts, polttaa!" Selkä edellä: "edelleen polttaa!". Kunnes sitten menin vaan hammasta purren ja irvistellen. Käsivarret kainaloiden kohdalta tiesinkin jo että polttaa, ja olin mä matkalla vähän ollut havaitsevinani että juomapullovyö ehkä hankaa vatsaa :b Selkä vaan on arvoitus mistä sinne on hankauma tullut. Sykevyöstä tai kuulokejohdosta kai. Mutta mikä tärkeintä jaloissa ei ollut mitään: ei rakkoja, mustuneita kynsiä tai mitään muutakaan. Eikä jalkapohjakipuja. Ainut oli että vasemman isovarpaan viereinen varvas oli hetken aikaa kipeä/puutunut, mutta tunne hävisi päivän kuluessa. Oon aiemminkin maininnut tästä ja joku pinnejuttu varmaankin on.


Pukkarissa ei ruuhkaa ollut (olin ainut), sai oikein levittäytyä :D



Kotona oltiin jo sovittu etukäteen että kun kotiin tuun, lähdetään samantien pizzalle/kebabille. Ja näin tehtiin!

Loppuyhteenveto: Juoksu oli ihan huikean helppo! Voisin melkein sanoa että matka loppui kesken. Mutta vain melkein, koska matkan pituudella on niin äärettömän suuri henkinen vaikutus. Tiedän aina etukäteen minkä pituisen matkan juoksen (ts. oon päättänyt pituuden etukäteen ja se sitten mennään), niin matkasta riippumatta viimeisillä kilsoilla alkaa väsyttää. Ja vain siksi, kun ne on ne "viimeset kilsat".


Tärkeä onnistumisen tekijä oli lepo. Kaksi kertaa kuluneella viikolla poljin pyörällä työmatkat, mutta enpä juuri muuta tehnytkään.


Sään merkitystä ei sovi väheksyä. Eilen meni kaikki nappiin: tuulettomuus, ilmankosteus ja -raikkaus, pieni tihkusade.


Eväät oli tärkeä juttu onnistumisessa. Kun niitä hörppyjä, suolaa ja suklaata sai juuri sillä punaisella sekunnilla kun tarvis, niin säästyin kaikilta ongelmiltakin.


Soittolista, mielikuvaharjoittelu ja matkan jakaminen osiin: Ensimmäistä kertaa hioin soittolistan kunnolla. Kuuntelin Botniapyöräilyn (ylipitkää) listaa useita kertoja ja tiputtelin huonoja biisejä pois. Vain hyvät (parhaimmat) jäivät jäljelle. Niitä sitten mietin. Tuo tulee alussa, tuo tulee sitten, tuo varmaan tuolla... Kun tiesin reittiä jonkin verran, juoksin sen (tai osia siitä) mielessäni monta kertaa. Samoin jaoin matkan osiin: ensimmäinen kymppi helppoa, odottelua. Toisella mennään, mutta silti odottelua että millaista se viimeinen kolmannes on. Viimeiseen kymppiin varauduin että on yhtä tuskaa mutta ei sitten ollutkaan. Viimeisen kympin kilsa kerrallaan-ajattelun kehittelin siinä matkalla juoksiessa.


Ja mikä ehkä tärkeintä: Osaan homman omalla tavallani. Koko liikunnan suhteen siis. Mulle on ollut hyväksi liikkua paljon, pyöräillä, kahvakuulailla, ja sitten käydä niillä väsyneillä jaloilla vetäisemässä 16 km lenkki. Oon aivan varma että tuosta on ollut hyötyä juuri noille viimeisille kilsoille. Samoin viimeisen lomaviikon runsas ja huom! monipuolinen liikunta (ei pelkkää juoksemista) on varmasti kohottanut kuntoa.

Oon niin iloinen että oon mahdollisesti löytänyt tavan, millä jopa maraton on mahdollinen ilman aivan älyttömiä juoksukilsoja tai -harjoituksia (mitä mun kroppa ei luultavasti kestäisi)! :)






Pyydän anteeksi sensuroitua ja "sitä ruminta" kirosanaa. Mutta tämä oli mahdollisimman rehellinen kuvaus eiliseltä ja se nyt vaan kuului siihen. Kun niin mä tuolla hetkellä ajattelin. 



torstai 19. syyskuuta 2013

Muisteloita (eli ei näin! :)

Juoksutapahtuma lähestyy, ja kirvoittaa samalla mieleen kuinkas kaikki menikään viime vuonna. Palataan siis viime vuoteen tähän aikaan ja vielä siitä kaksi viikkoa taaksepäin... Samalle matkalle olin ilmoittautunut vuosi sitten...


Olin ilmoittautunut myös Vaasa Maratonin 10 km (tai 10,5km, en muista tarkkaa matkaa) matkalle, tarkoituksena kokeilla meniskö kymppi tuntiin. Kuinka ollakaan, paria päivää ennen tapahtumaa alkoi flunssa ilmoitella itsestään. Suunnitelmat murenivat pala kerrallaan. "Juoksen sen vaan johonkin aikaan ja vaikka kuinka hitaasti." "Kävelen sen, sauvakävelynä tai tavallisena.". Kävin edellisiltana hakemassa ajanottochipin ja muut tilpehöörit. Kunnes H-hetken aamuna olo oli sellainen, että en olisi voinut kuvitellakkaan edes käveleväni 10 kilsaa. Ei muuta kuin käydä palauttamassa chip ja perumassa osallistuminen paikan päällä. Eikä ollut kovin kivaa katsella juoksijoita jotka olivat juuri valmistautumassa lähtöön ja siinä verryttelemässä.


Flunssa oli aika sitkeä, mutta meni ajallaan suurinpiirtein ohi. Ainakin sen verran että pystyin liikkumaan. Töistä oli viikkoa ennen tätä pääjuoksutapahtumaa liikuntapäivä, jossa sai valita 3 tuntia joita haluaa tehdä. Oli Zumbaa, jousiammuntaa, juoksukoulua, BodyBalancea, vaikka mitä. Oli myös sellainen kuin CrossFit, josta en ollut ennen kuullutkaan. Pikainen googlettelu selvitti että kyseessä on monipuolinen, lihaskuntoa ja aerobista sisältävä tunti jo kokeneemmalle liikunnan harrastajalle. Sinne siis! Muina lajeina valitsin BodyBalancen ja Zumban.


Kun takana oli tuo flunssa (jota vieläkin vähän jäljellä), en ollut liikkunut juuri mitään. Ja sitten kun sen CrossFit tunnin tein, niin mulla oli lihakset niiiin kipeät! Muutamaan päivään en pystynyt nostamaan käsiä olkapäätä korkeammalle, samoin jaloissa tuntui reilusti portaista noustessa ja laskiessa. Siitä alkoikin jännittäminen ehdinkö palautua viikon päästä olevaan juoksutapahtumaan.


Ja enpä sitten ehtinyt. Jaloissa tuntui koko viikon ja mun kun olisi pitänyt juostakin vielä jotakin (kun alla oli monen viikon tauko flunssan vuoksi), niin kaikki jäi. Flunssastakin oli jotain tuntemuksia vielä. Koko viikon pähkäilin yritänkö 30 km vai en. Ja lopulta taivuin.Edellispäivänä ennen H-hetkeä soitin kisajärjestäjälle että voiko sarjaa vielä vaihtaa 16 km:iin. Ja kyllä onnistui. Olo oli samalla sekä pettynyt että helpottunut.


Vaikka olinkin tyytyväinen lopulta aikaani ja suoritukseeni, valmistautumisessa meni moni asia oikein klassisesti pieleen. EI näin!!

Koska olin epävarma kunnostani, kompensoin sitä sitten syömisellä, tankkaamisella, että olisi ainakin energiaa kropassa tarpeeksi. Tankkasin kaksi päivää hiilareita niin perusteellisesti. En muista enää mitä söin, mutta selkeästi ihan liikaa, oikein mässäysperiaatteella (ja sehän multa onnistuu, heh). Kisa-aamuna olo olikin sitten kuin syöttöporsaalla.

Ja vielä, kun mulla oli monen viikon tauko juoksusta alla, ja säätkin muuttuneet lyhyessä ajassa radikaalisti syksyisemmäksi, mulla ei ollut mitään tuntumaa kuinka olisi järkevää pukeutua. Kun oli flunssa alla, puin sitten reilusti: talvijuoksuhousut, pähkäilin pitkään laitanko lyhyt- vai pitkähihaisen paidan, onneksi valitsin lyhyen, ja vielä softshelltakki päälle. Ja hah, tässä oli vaatetusta liikaa niin perk****llisesti! :D


Huomasinkin sen sitten suurinpiirtein ekan kilsan jälkeen. Tukalaa oli kaikin puolin, syömisten ja vaatetuksen puolesta. Hiki valui ihan noronaan :b


Ja vielä itse kisaselostus (niin hyvin kun sen näin vuoden jälkeen muistan): Lähtö oli kauhea. Lähdin (yllätys yllätys) aivan liian kovaa ja aivan liian alkupäässä, fiilis oli tyyliin "mihinkähän mä oon taas lähtenyt, en varmaan oo vielä kunnossakaan, hyvä jos tästä edes jotenkin selviän"...  Siinä sitä sitten porukka juoksi ohi, yksi tai useampi kerrallaan, ja mä aloin rauhoittua ja löytää oman tahtini. Alkuun olikin heti loiva mutta aika pitkä ylämäki. Ekan juomapisteen paikkeilla riisuin takin ja sidoin vyötärölle, ja tukaluus helpotti heti yhden asteen. Porukkaa valui vieläkin hiljalleen ohi.


Maasto oli koko ajan soratietä. Pikkuhiljaa aloin juosta samaa tahtia yhden miespuolisen, vähän tanakamman miehen kanssa. Oli ehkä pientä kilpailuakin, välillä hän meni ohi ja välillä taas mä. En pysähtynyt alkumatkalla yhdellekään juomapisteelle. Ei ollut sattuneesta syystä tarvetta, heh. "Kilpakumppanini" kyllä pysähtyi, mutta oli hetken päästä taas kintereillä. Näin jatkui sellaiset 6-7 km.


Sitten maasto muuttui. Tuli suoalue, jossa oli vaan kapea polku, jossa kiviä, puiden juuria yms epätasaisuutta. Sai vähän puikkelehtia. Ja siinä tuli mun tilaisuus. En ole maastojuoksua ennen harrastanut, mutta jotenkin se meno muuttui heti nopeammaksi ja kevyemmäksi. Ehkä sen vuoksi että juoksu ei ollut enää tasapaksua "puurtamista" (niinkuin mulla aina yleensä). Ei ollut "aikaa" keskittyä omiin tuntemuksiin kun piti keskittyä siihen mihin astuu. Karistin miehen lopullisesti kannoiltani.


Suoalueen jälkeen alkoi pururataosuus ja mun hyvä flow sen kun jatkui. Pikkuhiljaa alkoi tulla selkiä vastaan. Pururadalla oli pieniä mäkiä ja laskuja. Mä jaksoin painaa mäetkin reippaasti ylös, ja alamäkiin kehitin sellaisen "vierimistyylin", annoin vaan painovoiman viedä ja tasapainottelin käsillä huitoen mukana. Juoksutyyli kai tämäkin :D Kaikenkaikkiaan ohitin ehkä 5 juoksijaa tällä viimeisellä osuudella. Viimeisellä kilsalla oli (ainakin näin pohjanmaalaisesta näkökulmasta) aivan järkyttävä ylämäki, ja siinä sitten oikeasti sain vedellä viimeisiäni maksimisykkeellä että selvisin. Maalissa olo oli aika kamala, kurkussa ja keuhkoissa suorastaan poltti ja vähän mietitytti että tuleeko jotain jälkitauteja jopa (ei onneksi tullut).


Tyytyväinen olin kuitenkin lopulta aikaani (16 km 1:50) ja yhtään enempään en olisi tuolla kunnolla ja noilla "pohjilla" pystynyt.




Tämä juoksu on siis mun "pohjanoteeraus" ainakin valmistautumisen suhteen, ja siitä oonkin paljon ottanut oppia.

- Ei liikoja tankkauksia, yksi päivä riittää ja sekin kohtuudella (ei mässäystä)
- Vaatetus: ei ehdottomasti saa olla liikaa
- Alku tarpeeksi hiljaa ja voin aivan hyvin lähteä loppupäästä, kun en todellakaan ole mikään huippujuoksija
- Ei liian rankkoja, ja varsinkaan kropalle uusia liikuntalajeja ennen suoritusta (ja hyvissä ajoin, jopa 1,5-2 viikkoa ennen)


Näillä eväin kohti lauantaita! :)




sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viikonloppua kuvina ja ajatuksia 30 km juoksuun valmistautumisesta



Luumusaalista. Näitä tuli perjantaina kerättyä ja ovat kyllä niin makeita että. Ihan niinkuin karkkeja söisi. Huono puoli on että eivät säily kyllä yhtään, täytyy melkeinpä heti syödä kun puusta poimii. Omppusavottaakin olisi vielä jäljellä mutta josko vaikka huomenna, kun eihän näiden viikonloppujen mitään työleirejä kuulu olla :b 



Juoksemassa kävin pariinkin otteeseen ja täytyy kyllä sanoa että säät suosivat edelleen!



Ja mitähän tässä on tulossa...



No itsetehtyjä verilättyjä tietysti! Jostain syystä ehkä kerran vuodessa tulee tehtyä, juuri syksyisin. On hyvää "hemoglobiininkohotusruokaa", kun vielä valurautapannulla paistoin. Näitä on tullut vedettyä puolukkahillon kera!



Pientä laihdutusiltapalaa: Kavlin lehtileipää runsain päällisin. Hyvä ystäväni näistä lehtileivistä aikoinaan vinkkasi. Ja on kyllä mitä parhaimpia, jos leipää tai jotain "ratisevaa" haluaa syödä ilman turhia hiilareita tai kaloreita. Yhdessä viipaleessa on hurjat 13 kcal ja hiilareita 2,6 g. Suosittelen minäkin!



Ja vielä flunssa- ja juoksuasioita:

Flunssa ei sit koskaan tullut kunnolla "päälle". Alkuviikosta tuntui että kuivakkaa limaa on jonkinverran keuhkoissa. Mutta yhtäkkiä se tuntemus vaan lakkasi eikä se lima kyllä ole poiskaan tullut. Joskus ennenkin, kun oon onnistunut torjumaan flunssan, mulle on käynyt näin. Tuolloin yhtäkkiä se lima irtosi viikon/viikkojen kuluttua, kun en enää muistanut että mitään flunssantynkää on ollutkaan. Saa nähdä kuinka nyt käy. Onneksi minkäännäköisiä oireita ei ole.


Niinpä sitten oon käynyt juoksemassakin. Lauantaina vähän vajaa 10 km ja tänään 16,4 km. Kympillä meno oli tosi nihkeää (niinkuin aina pidemmän tauon jälkeen), mutta tänään tuli jo ihan normi 1:50 aika 16 km matkalle. Vaikka ei se juoksu niin helpolta tuntunut tänäänkään, kun jaloissa painoi eilisen kymppi ja koko tän viikon pyöräilyt.


Nyt on sitten työ tehty ens viikonlopun koitosta ajatellen. Kaikki ei mennyt niinkuin piti, lähellekään, uhkaavan flunssan vuoksi. Mutta katotaan nyt mihin näillä eväin pääsee. Ajattelen positiivisesti. Vaikka 25 km en päässyt (tai ehtinyt) koskaan kokeilemaan, takana on silti lomaviikko jolloin liikuin paljon, ja flunssankin sain torjuttua. Ja juoksemaan oon nyt päässyt edes vähän.


Tulevan viikon ajattelin toteuttaa niin, että kahvakuulailut on tauolla (ei kiitos tällä hetkellä lihaskipuja). Pyörällä menen töihin ainakin huomenna vielä. Sitten lepoa, ja joku päivä ennen H-hetkeä pieni 5 km "herättelylenkki". Kun kyllä se vaan niinkin on että pidemmän tauon jälkeen se juoksu kehittyy joka ikinen kerta, ja hurjaa vauhtia, takaisin siihen "normitilaan".


Tällä hetkellä tuntuu että en oo pitkään aikaan päässyt palautumaan oikein mitenkään, ja perustankin mun positiivisuuden juoksutapahtuman suhteen siihen, että saan nyt palauduttua, kunnolla. Ja heh, tiedän, voi se silti olla ihan kauheeta (ja varmaan onkin), mutta jotakin mun täytyy nyt psyykata että tästä selviän! :D


Ja meinaan kyllä selvitä. Oon pyöritellyt tuota juoksua mielessä paljon. Mitkä on tavoitteet, miten sen matkan ajattelen, jaan osiin jne... Flunssauhan vuoksi aikatavoitteesta oon luopunut (tai on se mulla edelleen, mutta ei ole pakko), vaan tärkeintä on päästä se läpi, kun se lopullinen tavoite on kauempana ja tämä vain osa sitä.






lauantai 14. syyskuuta 2013

Suuri terveyspostaus (eli missä nyt mennään)


Sitähän sanotaan, että terveellisessä, liikunnallisessa, erityisesti tavoitteellisessa urheilullisessa elämäntavassa on kolme kulmakiveä: liikunta, ravinto ja lepo. Kaikkea oikeassa suhteessa.


Jos mun pitäisi laittaa oman elämäni kulmakivet paremmuusjärjestykseen niin lista olisi seuraavanlainen:




1. Liikunta: On hyvällä tolalla. Liikun paljon, varsinkin aerobista, ja kuntoni on varmasti parempi kuin tämän ikäisellä keskivertonaisella yleensä. Venyttelyt ja kehonhuolto myös suhteellisen ok. Tunnen kehoani koko ajan paremmin ja tiedän jo mitä kannattaa venytellä ja koska. Tiedän myös mitä venytys/joogaliikkeitä mun kannattaa välttää. Lihaskuntoa voisin tehdä enemmän ja tarkoitus onkin, kunhan saan nämä juoksuhommat pois alta. Tiedän (ja peilikin sen kertoo) että lihaksia mulla kyllä on, ja ne ovat tulleet monien monien vuosien mittaan ihan tavallisesta fyysisestä työstä.












2. Ravinto: On hyvänä kakkosena. Syön n. 80% terveellisesti, paljon kasviksia, tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Hiilareita kohtuullisesti, mutta tarpeeksi päivän liikuntasuoritus huomioonottaen. Tiedän paljon ravintoasioista ja ne myös kiinnostavat aiheena edelleen. Tiedän myös heikkouteni: Niitä ovat mm. viljavalmisteiden vähyys -> alhaisen hemoglobiinin uhka, väsymyksen aiheuttama "lohtusyöminen" joka on luiskahtaa samantien epäterveelliseksi, mutta jonka avulla sitten selviän, varmaan jamasta kuin jamasta :b. Myös runsas hiilarien syöminen saa mut helposti hiilarikierteeseen (voi alkaa viattomasta palasta leipää, päättyen päivien päästä kekseihin, pullaan ym. muuhun oikeasti pitkässä juoksussa epäterveelliseen). Toisinaan on vaikea tasapainottaa runsasta liikuntaa ja painonhallintaa/pientä painonpudostusta (liian vähistä kaloreista seuraa luonnollisesti ahmimisreaktio ennemmin tai myöhemmin), mutta tässäkin olen oppinut paljon. Keskivertonaisen 2000 kcal keskivertokulutus ei ehkä päde muhun :b. Mutta painonhallinnasta ei nyt enempää koska käsittelen sitä erikseen. Mutta väittäisin edelleen että tiedän kuinka mun pitäisi syödä.



3. Lepo: Ja tässähän se on, mun suurin kompastuskiveni tällä hetkellä. Pohdin asiaa jo alkuvuodesta , ja edistystä on tapahtunut, mutta paljon on vielä työstettävänä. Kyse on siis unirytmistä.

En nyt kertaa asioita kun ne voi lukea tuosta oheisesta linkistä, mutta kerronpa mitä on tapahtunut vuoden mittaan ja missä tällä hetkellä mennään.

Melatoniinista on ollut apua kriittisinä hetkinä. Edellytys tietysti on että sen ottaa ajoissa (aina en ole "ehtinyt" ja silloin oon jättänyt kokonaan ottamatta). Miksikään säännölliseksi (vaikkakin "vaan" melatoniinin) käyttäjäksi en halua, ja käyttö on ollut erittäin maltillista. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla 30kpl 1mg paketti lopuillaan :) Ja näin se saa jatkuakin.

Yhden suuren muutoksen tein nyt viimeiseltä kesälomaviikolta palattuani. Päätin (lopullisesti, pähkäillyt oon asiaa jo vuosia) että en mene aamuvuoroon enää klo 5.30 vaan myöhemmin. Meillä on töissä virallisesti liukuva työaika, jota kuitenkin aika harva käyttää. Syyn luulisin olevan käytännön ongelmat (toisessa vuorossa voi olla niin täyttä että tilaa ei ole), ja ehkä myös moni haluaa päästä aikaisin pois töistä. Mutta mä en halua. En enää. Niinpä tästä viikosta lähtien oon alkanut heräämään tuntia myöhemmin. Ja töihin oon päässyt (pyörällä) n. klo 6.30ksi. Ja sitten niitä kokemuksia:

Oon älyttömän yllättynyt, kuinka pirteämpi oon heti ollut iltaisin. Aivan käsittämätöntä että yksi tunti lisää yöuniin voi vaikuttaa noin paljon, kun herätys on kuitenkin niin aikaisin (ennen klo 4.40 -> nyt 5.40)! Tässä jos nyt joku alkaa harmittamaan, niin varmaankin se että miksi en oo tehnyt muutosta jo aiemmin! :D

Ja nyt paljastan senkin, miksi tämä kulunut viikko on ollut niin väsyttävä: Aloitin myöhemmät heräämiset maanantaina. Heti tiistaina mulla sattui olemaan puoli vuotta sitten saatu hammaslääkäriaika, joka pakotti mut menemään töihin klo 5.30 että saisin työpäivän täyteen. (Työajalla tietty saa käydä hammaslääkärissä, mutta sen verran tunnollinen oon että en viitsinyt tehdä lyhyempää päivää kun täysinäiseenkin pystyin.) Samana päivänä oli pojan vanhempainilta, jossa kului reippaasti kolmatta tuntia. Meni siis myöhään, olin vanhempainillan vuoksi ylipirteä ja nukkumaanmeno venyi varmaan puoli yhteen. Ja vaikka myöhemmin sitten keskiviikkona heräsinkin, väsymys oli iltapäivällä samaa koomaluokkaa mitä se on ollut aina ennenkin. Olin niiiin kypsynyt ja huonotuulinen tuon iltapäivän, en olis jaksanut enää päivääkään. Mitta oli ihan totaalisen täynnä. Venyin ja vanuin tuntitolkulla, lopuksi jätin kaikki kotihommat tekemättä tai miehen niskoille ja menin klo 19 nukkumaan. Loppuviikko sujuikin sitten paremmin ja täytyy sanoa että tuo myöhempi herääminen on tullut ehdottomasti jäädäkseen.

 Vielä muutama aihe tuon "pyhän kolminaisuuden" lisäksi on mielessä, niin käsittelen ne tässä samalla.





Painonhallinta: Historiikki vuodenvaihteeseen asti löytyy täältä. Vuodenvaihteen jälkeen lyhyesti: Pudotin alkuvuonna Go Fat Go:lla 5,2kg ja olin hetkellisesti samoissa lukemissa mihin alkuperäisesti pääsin ja pysyinkin silloin puoli vuotta. Paino kuitenkin nousi (yllätys yllätys, heh :D) hiihto- ja pääsiäislomien myötä, kunnes "meni hermo" ja ryhdyin toukokuussa karppaamaan. Aivan samoihin lukemiin en päässyt, mutta suhteellisen timmi olo oli koko kesän ja syömisetkin tuntui pysyvän kohtuullisina. Lomallakin. (Näistä kaikista oon postannut jotakin, löytyy painonhallinta-tunnisteella.)  Kunnes alkoivat työt.

Kuten tuossa Lepo-osiossa kerroinkin, unen vähyys on ollut mulle suuri ongelma. Ja kuten Ravinto-osassa mainitsin, kompensoin väsymystä usein syömisellä. Ja en tiedä miksi, mutta tänä kesänä töihin paluu on ollut mulle jotenkin äärettömän raskasta. Juuri aamuvuorot ja se herääminen. Vaikka kuinka yritin, päivä päivän jälkeen tuli sorruttua herkkuihin. (tästäkin löytyy postauksia) Vasta lähiaikoina, ennen viimeistä lomaviikkoani elokuussa sain tämän kierteen hanskaan. Kiloja tuli muutama, mutta kun se lähtöpainokaan ei mikään järin alhainen ole, niin se muutamakin on yksinkertaisesti liikaa. Niinpä mulla on jälleen kerran, heh, projekti menossa ja painoa tarkoitus pudottaa muutama kilo alemmaksi mitä se silloin alimmillaan oli. Ja älkää huolehtiko, jos koskaan onnistun, painoindeksini on tuolloinkin varsin normaali 23,4. Alipainon vaaraa tuskin on. Ortorektikkoakaan musta ei saa kun muistan kyllä herkutella ihan varmasti jatkossakin ;)

Pituus 160 cm paino 60 kg vaikuttaisi varsin sopivalta. Siinä olisi heittelyvaraa ylöspäinkin ilman että menee heti ylipainon puolelle. Niinkuin nyt menee.

Ja miten sen oon ajatellut tehdä: Löysän, tosi löysän rungon oon ottanut Go Fat Go:sta. Siinä on kuitenkin aivan liian vähän kaloireita mulle, niin kikkailen sitten pähkinöillä, hedelmillä, protskupatukoilla, raejuustolla tarpeen mukaan. Iltapalakin on usein muu kuin Go Fat Go:n iänikuinen rahka. Vaikka mulla on aika hyvä "kalorituntuma" (aina silloin kun annan kropalle mahdollisuuden sitä kuunnella, heh), tarvittaessa pidän ruokapäiväkirjaa kiloklubissa.

Tosi kivan painopäiväkirjanpitomahdollisuuden löysin Gymlingistä. Oon vuosien saatossa merkinnyt painoani milloin mihinkin, mutta uutena mulle tuolla on kiva käppyrä jota on kiva seurata :D Samoin tulevissa kotitreenijutuissa oon hyödyntänyt tuota palvelua. Siellä voi tehdä omia kuntosalitreeniohjelmia, ja ohjelmaa tehdessä näkee mihin lihakseen kyseinen liike vaikuttaa. Videotkin löytyy useimmista liikkeistä. Kätevää tällaiselle amatöörille :D

Alku on lähtenyt hyvin liikkeelle. Hyvin maltillisesti oon kaloreita rajoittanut, eikä vähiten sen vuoksi että ens viikonloppuna olis se 30 km juoksu edessä. Mulla on maltillinen välitavoite siihen (sekin kun on totta että mitä vähemmän painaa sitä kevyempää on juoksu), ja katsoo sitten sen jälkeen josko vähän radikaalimmin jotakin. (Mutta ei tietenkään liian, kaikkihan sen tietää miten sit käy :-).

Yhden "apuvälineen" sain kanssa, oikeastaan tämän blogin kautta. Kokeilen Glucomannan Konjak superkuitua. Perussuhtautumiseni "laihdutuspillereihin" on tosi kriittistä, mutta muistan että jossain Jutta ja superdieetit-jaksossa on tähän Konjakiin turvauduttu. Niinpä se lisäsi uskottavuutta munkin silmissä (vaikka mainoshan sekin on kun tv-ohjelmassa jotain tuotetta käytetään). No, mutta, kapselit tulivat tällä viikolla ja käyttökokemusta löytyy parilta kolmelta päivältä. (2krt päivässä 2 kapselia kerrallaan. Huom! valmistaja suosittaa 3 krt /päivässä 2 kapselia kerrallaan.) Tämän lyhyen kokemuksen mukaan saan päiväkalorit n. 200 kcal alemmaksi mitä yleensä, nälkää näkemättä. Mutta kirjoittelen käyttökokemuksia varmaan lisää, ja vasta juoksutapahtuman jälkeen. Nyt kun mennään maltillisesti ja se ensin pois alta.




Ja kun tästä näköjään tuli jo jättipostaus, niin kirjoittelen vielä muutaman sanan liikuntasuunnitelmista: Pikkuhiljaa osaan ajatella tätä "urheilua" kausittain. Jatkossa en enää välttämättä tee mitään kilometrivuositavoitteita, kun ne sitten vähän sitoo kaikkiin lajeihin ympäri vuoden (tai ainakin se paine on, esim. pitää juosta että tulee kilsoja). Mutta nyt oon ajatellut tehdä niin, että juoksutapahtuman jälkeen siirrän painopisteen (koti)saliharjoitteluun, ja käyn vaikka kympin silloin tällöin juoksemassa. Kun tulee lunta ja ladut, painopiste siirtyy hiihtoon. Siinäkin on tavoite mielessä. Jos/kun tavoite on saavutettu, jatkan senhetkisen fiiliksen mukaan joko juoksulla tai hiihdolla (ja mahdollisesti jotain juoksutapahtumia keväällä). Kesällä voi panostaa enemmän lihaskuntoon (mikäs sen hienompaa kun kahvakuulailla / gymstickailla) ulkona ja pyöräilyyn (että saa kilometrikisaan kilsoja, ja pyöräily tuntuu olevan miehenkin The Laji). Pikkuhiljaa sitten taas juoksu mukaan ja joku tapahtuma ehkä syksyllä. Työmatkapyöräilyjä ja koiralenkkejä luonnollisesti ympäri vuoden, mutta ne onkin "rutiiniliikuntaa".

Toivon tosiaan että näillä eväillä saisin jonkun järkevän paketin aikaiseksi ja että se oma elämä olis tavallaan tasapainoisempaa. En tiedä muista, mutta mulle nämä on monia monia vuosia kestäviä projekteja. Jos "lähtöpisteessä" on ollut kaikki enemmän tai vähemmän viturallaan, niin ei sitä ihan hetkessä korjata. Pysyvästi siis.  Säätöä, sekä isompaa että pienempää riittää tulevaisuudessakin.





Kirjoitus sisältää mainoslinkin.


torstai 12. syyskuuta 2013

Treenivaatehaaste

Hannalta tämän bongasin. Eli

Käy läpi vaatekaappisi tai -huoneesi treenivaatteet ja kirjaa lukema ylös. Minkälaiseen summaan päädyit ja mistä se mielestäsi kertoo?



Hehe, ajattelin ensin että en viitsi tehdä kun eihän mulla juuri mitään ole, mutta kun tänään sitten tuli kartutettua kaappia taas muutamalla vaatteella, niin innostuinpa tekemään kuitenkin. Lasken mukaan siis varsinaiset treeni/urheiluvaatteet, poislukien tavallisemman oloiset colleget, shortsit, koiranulkoilutusasut. En myöskään ota huomioon varsinaisia lasketteluvaatteita, mitään kypäriä, urheilurintsikoita enkä juoksusukkia. Pipot yms sälä jäi myös pois, hanskat kylläkin löytyy sattuneesta syystä :




Pyöräilyvaatteet kokonaisuutena: Lidlistä ostetut pyöräilypaita ja hanskat, vasemmalla Lidlin capripituiset pyöräilyhousut ja oikealla Energetics (muistaakseni) lyhyemmät.




Juoksu/hiihtotakkeja mulla on kaksi: Punainen on todella paljon käyttämäni Lidlin softshell-takki ja harmaa Historia-lehden tilauslahjatakki, heh :D Tuo tilauslahjatakki piti alunperin mennä tytölle juoksutakiksi, mutta hänpä saikin uuden ja tuo kelpasi mulle hyvin. En ole käyttänyt mutta vaikuttaa yllättävän laadukkaalta. Kumpikin takki on vähän paksumpia ja painavampia, mutta käytänkin noita vasta kun ilmat reilusti kylmenneet.



Talvijuoksuhousuja mulla on kahdet: taaempana Lidlistä ostetut ensimmäiseni, edempänä Haaparannasta ostetut, jotka ovat todellisuudessa välikerrastohousut. Materiaali ja paksuus kummissakin samat, ainoastaan kerrastohousujen saumaompeleet paljastavat että eivät ole "oikeat" :D



Hiihtohousuja löytyy kokonaiset 1 kpl :)



Pitkät ohuemmat sali/juoksuhousut, 3kpl. Vasemmalla olevat uusimmat Catmandoot (Prismasta), lähinnä varmaankin salihousut. Keskimmäiset, oikein trumpettilahkeiset, heh, kirpparilta, oikeanpuolimmaiset ohuet juoksuhousut Lidlistä. Oon käyttänyt näitä milloin missäkin, lähinnä kankaan paksuus ratkaisee mitkä milloinkin parhaimmat, ainakin ulkolajeissa :)


Capri- tai lyhyempiä juoksuhousuja 3 kpl. Ja nämä taitaa olla kaikki Lidlistä. Keskimmäiset ihan ihka ensimmäiset juoksuhousuni <3. Ja tätä kategoriaa on tullut käytettyä salillakin, ei niin tarkkaa...



Pitkähihaisia juoksupaitoja 3 kpl. Taaimmainen musta Tallinnasta, keskimmäinen Karrimor Sportsdirectistä, etualalla uusin tänään ostamani Lidlistä.



Hihallisia T-paitoja 4 kpl. Taaimpana pari työnantajan sponssaamaa jotka aika vähäisellä käytöllä, pinkki Adidaksen josta en myöskään oikein pidä. Etualalla näistä ehdottomasti paras, mistäpä muualta kuin Lidlistä. On tarpeeksi ohut ja elastinen, hihat ovat pienet, eli voi käyttää helteelläkin (tai kun ei tarkalleen tiedä onko liian kylmä ilma hihattomalle topille vai ei).



Hihattomia toppeja 3 kpl. Taaimpana ehdottomasti paras, Seppälän alerekistä ostettu toppi. Ei varmaan ole oikeasti edes urheiluvaate (enkä sitä sellaiseksi ostanutkaan), mutta jostain syystä tuota nyt oon vaan käyttänyt eniten. On kuitenkin elastinen, ei pelkkää puuvillaa jne... Keskellä KuntoPlussan tilauslahjaurheilukerraston yläosa. On mun mielestä vähän typerä kerraston yläosaksi koska on hihaton, niinpä sai uuden elämän toppina. Edessä Adidaksen melko uusi toppi.


Urheilurintsikkatoppeja mulla on kahdet. Vasemmanpuoleinen tosi vanha Lindexistä ostettu (ostin kun olin 20kg painavempi, mutta silti on sen verran vähän iso että voi käyttää :-). Oikealla uudempi Haaparannasta.



Urheilukerrastot. Yksi "sarja", Lidlistä, ja sitten se KuntoPlussan kerraston alaosa, jota voi käyttää oikeasti kerrastohousuina. Löytyy myös pitkiä kerrastoja määrittelemätön määrä mutta jätin pois koska ovat epäkäytännölliset moneen juttuun housujen täyspituuden vuoksi. Nämä siis capripituisia ja ovat kyllä täydellisiä juoksuun, lasketteluun ja hiihtoon.



Hanskaosasto. Vasemmalta 1 pari hiihtohanskoja, salihanskat (joita en kylläkään käyttänyt salilla mutta nyt kahvakuulaillessa tullut käytettyä, ja pyöräillessäkin joskus), toiset keskellä vanhemmat juoksuhanskat (Lidlistä) ja oikealla uusimmat, tänään ostetut, Lidlistä nekin. Toi läppäsysteempi kiinnostaa, voisko noita käyttää jopa talven yli kun saa niinkuin lapasiksikin? :)



Ja viimeisimpänä kengät ja monotkin nyt otin mukaan. Vasemmalla ensimmäiset juoksulenkkarini, Lidlistä. Noilla sitä on aloitettu 2 km:stä puolimaratoniin ja vielä paljon sen jälkeenkin. Ovat pohjasta todella kuluneet. Jos/kun menen askeltamiseen erikoistuneelle fyssarille niin luulen että hän saa noista paljon arvokasta tietoa, siksi niitä säästelen :) Edessä mustat Adidakset, ovat liian pientä kokoa mutta jotain saliharjoittelua/jumppaa noilla kyllä pystyy tekemään. Keskellä vasemmalla Asicsit, joita pääasiallisesti käytän tällä hetkellä. Keskellä oikealla Lidlistä kesällä ostetut, jotka ehkä ovat hivenen liian suuret. Ehkä talvella paksumman sukan kanssa. Takana monot. Lisäksi mulla on Asicsin nastalenkkarit mutta niitä en laskenut mukaan kun ovat liian pienet ja jäykät, ja tarkoitus on niistä jossain vaiheessa luopua. 



 Siinä ne nyt sitten on, mitähän yhteislukemaksi tulee... 39 kpl kaikkineen ja 34 kpl ilman hanskoja. Ja vielä vähemmän jos jättää urheilukerrastot pois. Mutta ne on niin oleellinen osa talviurheilua että mun mielestä kuuluu ehdottomasti mukaan!


Vielä sen kommentoin noista paidoista ja takeista, että mun tulee hirveän vähän käytettyä T-paitoja ja ohutta juoksutakkia (mitä en edes omista). Jos mennään lämpimästä kylmempään niin mun pukeutuminen menee näin: Helteellä urheilurintsikkatoppi, vähän "kylmemmällä" hihaton toppi. Mitähän nyt sanoisin asteissa, ehkä +14 eteenpäin T-paita, joita siis löytyy paksumpiakin. Siinä kieppeillä tai vähän alaspäin niin pitkähihainen juoksupaita. Tänäkin syksynä tuntui että sain suoraan siirtyä topista pitkähihaiseen (kun illalla kävin juoksemassa). Ja kun vielä kylmenee, niin se on sitten suoraan softshell-takki vaikka sitten hihaton toppi alla. Ja siinä sitten tarpeen mukaan lisään softshellin alle mitä pitää. Saa olla jo reilusti pakkasen puolella että urheilukerrastoa joutuu käyttämään, sen verran "kuuman" tuntuinen on.

Helteellä tulee muuten joskus juosta shortseillakin, mutta kun ne ei nyt varsinaisia urheilushotseja ole (vaikka ovatkin elastisia) niin jätin pois laskuista.


Ja vielä, kuten rivien välistä saattaa lukea, en halua enkä voi tuhlata urheiluvaatteisiini omaisuutta. Paljon oon ostanut Lidlistä. Tilaajalahjoja on tullut hyödynnettyä. Kikkailen pukeutumisessa jonkin verran (sali/juoksuhousut samoja, jopa välikerrastohousutkin kelpaavat juoksuun tänne kotikonnuille). Metsästän tarjouksia milloin mistäkin, kirppareista Haaparannan kautta Tallinnaan noin esimerkkinä, ja alerekit tietyissä kaupoissa tulee käytyä säännöllisesti läpi. Tai oikeastaan missä kaupassa tahansa. Oon niin kieroutunut että tunnen suurta mielihyvää aina kun eteen tulee The Löytö :D Ehkä se on tullut tässä blogissa aiemminkin selväksi :)


Mutta... omasta mielestä lukema tuntuu aika pieneltä, niinkuin etukäteen arvelinkin. Mä oon kuitenkin aika minimalisti, enkä nyt niin hirveästi hikiurheile etteikö noi riittäisi. Koiralenkeillä en hikoile. Työmatkapyöräilyissä hikoilen kyllä, ja reippaasti, mutta niissä oon käyttänyt vanhoja tavallisia hihattomia ei-urheilu-toppeja ja talvella tavallisia poolopaitoja. Kun niiden kulutus on todella runsasta, 1 menee menomatkalla ja toinen tulomatkalla, niin siihen ei mun urheilutopit ja -paidat riittäis alkuunkaan :b
















Alkuviikon kuulumisia

Sormet ovat suorastaan syyhynneet blogia kirjoittamaan ja aiheitakin on mielessä miljoona, mutta kiireinen ja toisaalta väsyttävä alkuviikko ovat pitäneet mut tehokkaasti poissa kirjoitushommista. Mutta jos nyt jotakin, eli alkuviikkoa vähän kuvina:


Salijäsenyyttä ei nyt enää ole, mutta aivan mahtavia ilmoja on ollut kahvakuulailla ulkona. Ja treeniseuraahan multa löytyy kotoakin :D


Pitkään odotettu kirje suvaitsi vihdoin saapua... ja vielä kirjattuna ja sinetöitynä. Eli alku vaikutti hyvin lupaavalta...



Tästä vihjailin joku aika sitten: löysin netistä tosi halvalla (11,90e postikuluineen) kuulokkeisiin integroidun MP3-soittimen. Olin ihan liekeissä, ei enää kuulokkeiden ja johdon virittelyä milloin mistäkin, puhelimen raahaamista lenkille, miettimistä missä sen puhelimen aina kantaisi... en malttanut odottaa että laite tulisi. Noh, totuus olikin hieman toinen.  "Korvanapit" ovat tosi isot ja kömpelöt, ja vielä yhdenkoon (ei erikokoisia "suojuksia"), ja kuulokesysteemi on aika iso ja takaa painava, jolloin valahtaa helposti taakse ja olis ehdottomasti vaatinyt pipon tms virittelyä että pysyy paikallaan. Nämä puutteet olis vielä menneet, mutta edessä oli pahin: Äänentoisto on todella surkeaa, esim. bassoja ei kuulu lainkaan. Tuli mieleen ihan 80-luvulla lanseeratut korvalappustereot, samaa tasoa mitä silloin oli :D Noissa on radiokin, joten ensin ajattelin että kyllä niille jotain käyttöä löytyy esim. töissä radionkuunteluun (kun kännykällä radio vie niin paljon akkua), mutta äänentoisto ratkaisi että kaapin perukoille/kirpparille taitaa noi mennä. Ja mitä tästä opin? No ainaki sen että halvalla ei saa (aina) hyvää :D


Koirille hain ison (800g) ilmaisen ja laadukkaan maistiaisen eläintarvikekaupasta. Jos sinulla on koira ja haluat kokeilla Musch B.A.R.F. Vaisto ateriaa, linkki ilmaisen aterian lunastamiseen on tässä. Sivuilta löytyy tarkemmat ohjeet ja myöskin lisätietoa Muschin tuotteista.



Tänään vihdoin elämä helpottanut ja tuli kokattua mm. bataattiranskiksia. Niin monessa blogissa olen niiden perään "kuolannut" että oli ihan pakko tehdä!


Pakuriteetä/juomaa oon myös keitellyt ahkerasti. Tykkään sanoa enemmän pakurijuomaa, kun mulle on tullut tavaksi juoda sitä maitotilkan kera, kuin kahvina.


Tätä kuvaa en vielä kommentoi muuten kuin että viikonloppuna on tarkoitus tehdä suurempi postaus terveydestä, unirytmistä, painonhallinnasta jne. Ja silloin sitten valaisen tätäkin enemmän :)


Hannan innoittamana tulossa tänään vielä treenivaatepostaus, minkä ihan yhtäkkiä tässä päätinkin toteuttaa. No, ei ehkä vähiten sen vuoksi että tänään kävin Lidlistä hakemassa pitkähihaisen juoksupaidan ja juoksuhanskat. Muttä näistä pian lisää!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Weekendi

Siinähän tuo viikonloppu meni, vähän ristiriitaisin fiiliksin. Flunssa ei ole paljoakaan pahentunut. Flunssan tunne on kyllä mennyt alaspäin, keuhkoihin, ja vähän on sellainen olematon olo, mutta mitään kauheaa räkätautia, kuumetta, kurkkukipuakaan ei ole ollut. Toisaalta en ihan terveeksikään oo itseäni tuntenut, niin en oikein mitään ole uskaltanut/huvittanut liikkua. Kun se juoksutapahtuma on siellä tulossa ja kun en halua nyt ottaa mitään riskejä (enkä tästä huolimatta ole vielä varma juoksenko sen 30 km vai lyhennänkö. Kerran kun pääsisin juoksemaan reilu 20-25 km niin olisin paljon viisaampi). Mutta näillä mennään ja nyt pitää vaan kärsivällisesti odottaa että tuo flunssan tunne menee kokonaan ohi ja katsoa sitten lisää...


Sen sijaan käytiin oikein ravintolassa syömässä. Kaupungissa oli "ravintolafestarit", oli ohjelmaa yms ja monessa ravintolassa yhden tai kolmen lajin menu tarjoushintaan. Oikein räväytettiin ja käytiin syömässä kolmen lajin illallinen :D


Ruoka oli taivaallisen hyvää, mutta annokset olisivat voineet olla suurempia jälkiruokamustikkapannacottaa lukuunottamatta. Paikkana siis Ravintola Fondis.




Liikuttua on tullut lähinnä tällä tavoin:




Ja listataan nyt ne muutkin liikat ja relailut tältä "ei niin hyvältä viikolta":


Kahvakuula 35 min
Venyttely 40 min
Piikkimatto 30 min
Koiran ulkoiluttaminen 23 km
Pyöräily 92 km


Mutta, uusi viikko, uudet kujeet, eiköhän tämä tästä taas!



perjantai 6. syyskuuta 2013

No tulihan se sieltä!!

Nimittäin flunssa. Tai ainakin yritys on kova. Eilen aamupäivästä alkoi tuntumaan "kaktuksenalulta kurkussa", ja tuntemus vaan lisääntyi iltaa kohden, samoin kun outo väsymys vaivasi töissä. Tänä aamuna fiilikset suurinpiirtein samat, kurkussa/keuhkoissa jotakin tuntuu ja vetämättömämpi olo kuin normaalisti.

Mutta kovat on yritykset mullakin ettei tulisi mitään aivan kamalaa flunssaa. Maitohappobakteeritabut ja cee jo käytössä, ja eilen ostin uusimpana pakurikääpäjauhetta.




Siitä keitin ohjeen mukaan juomaa/teetä, joka muistuttaa itseasiassa laimeaa kahvia. Eli ei mitenkään pahan makuista. Sitä nyt oon tässä juonut kahvin lisäksi. Usko on kova josko tuo pitäisi tuon flunssan edes lievänä versiona!!!


Tänä viikonloppuna piti kokeilla juosta 25km, mutta luonnollisesti se nyt jää ja keskityn lepäämään. En kuitenkaan heitä vielä kirvestä kaivoon kokonaan juoksutapahtuman suhteen kun reilu 2 viikkoa on aikaa. Mun piti treenata reippaasti tämä ja vielä ens viikko ja levätä viimeinen. Mutta nyt hoitelen flunssan pois, ja jos ehtisin jotain rankempaa välissä tehdä (olettaen että flunssa on lyhyt ja lievä) ja vähän vielä viimeisinä päivinä levätäkin.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Yhteenveto (sporttisesta) kesälomaviikosta

No niin, lomaviikko vetelee viimeisiään, ja tapana on "pistää jollakin lailla pakettiin" miten on mennyt. Joten tehdään se nytkin.

Liikkunut oon paljon. 10 päivän aikana liikuntaa ja rentoilua tuli harrastettua seuraavasti:

Koiran ulkoiluttaminen 39,5 km
Pyöräily 144 km
Juoksu 42 km
Kahvakuula 35 min
Venyttely 45 min
Piikkimatto 40 min

Kommentteja: Koiran ulkoiluttamisia on ihan kiitettävästi ottaen huomioon miten pakkopullaa se aina välillä on. Käytiin myös kerran "koirapyöräilemässä" (jota en laske liikunnaksi), jolloin Pentti veti polkuanturansa verille (tai yhdestä lähtenyt kunnon palkeenkieli, joskin onneksi pinnallinen). Joten pidemmät lenkit aivan viime päivinä olleet vähemmällä.

Pyöräiltyä on tullut paljon. Alkuviikosta ihan normaaleja asiointeja ja yks pidempi 47 kilsan, loppuviikosta ollaan testailtu maastopyöriä ahkeraan. Mm. aika tästä läheltä löytyy suosittu hiekkatiereitti, jonka varrelta löytyy laavuja ja muuta mukavaa. Tänne ehdottomasti pitää päästä uudestaan.











Juoksuakin kertyi 42 km. Mikä on mun mielestä aika hyvin, kun ottaa huomioon että enhän mä missään vaiheessa koko viikolla ole päässyt palautumaan kunnolla. Tänään viimeksi juoksin jonkin verran väsyneillä jaloilla reilut 16 km. Hyvin meni ja "paikat tuntui kestävän".

Sit se surulllisen kuuluisa kahvakuulailu, minkä lihaskipuja parannellessa meni varmaan puoli viikkoa :b Mutta huomenna sama ohjelma uudestaan, eiköhän se siitä lähde menemään kun tekee vaan!

Venyttelyä kerään aina koko viikon yhteen "suoritukseen", ja 45 min siis tuli venyteltyä. Tuo on kyllä sellainen juttu mitä mun on pakko tehdä. Tällä hetkellä kriittisimmät paikat on varmaankin pohkeet ja akillesjänteet.

Piikkimattoilun oikeaa aikaa en edes tiedä, kun nukahdin :b Mutta sitäkin luvassa huomenna taas.


Nyt kun mulla on ollut aikaa keskittyä itseeni (kuulostaapas itsekkäältä :-), niin tein myös jonkinlaista treenisuunnitelmaa tulevalle viikolle. Tai no ei niin muilla ole väliä, kunhan kahvakuulailut (mieluiten 2 krt/vko) ja juoksut saisin soviteltua jotenkin. Ja miksi tuo juoksu nyt sitten on niin tärkeää?

Oon tähän mennessä säästynyt flunssalta (koputan puuta, heh), ja tuli sitten ilmoittauduttua erääseen juoksutapahtumaan 30 km matkalle. Aikaa on vielä kolmisen viikkoa. Mähän en ole koskaan juossut noin pitkää matkaa, ja tarkoituksena on nyt tehdä lihaskuntoa (koska uskon että siitä on hyötyä niillä viimeisillä kilsoilla), ja kokeilla juosta pidempääkin matkaa (esim. 25 km) ennen H-hetkeä. Intervalleihin ja muihin vauhditteluihin mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset. Mulla on vanhan kokemuksen kautta epäilys että mun kroppa ei niitä kovin paljoa kestä (on miljoona paikkaa jotka voi krakata, vasen nivus, jalkapohjakivut, polvet ovat oireilleet jo pyöräilyssä jne...), niin ihan turha ottaa tässä vaiheessa riskejä että jotain tuollaista tulisi. Enkä mä niistä edes pidä, eikä vauhti ole mulle ykkösasia. Tasaisen tappavaan juoksuun mun kroppa sen sijaan on tottunut, niin helpompaa ja turvallisempaa yrittää parannella sitä vielä lisää. Seli seli, ehkä, mutta näin se nyt vaan on :b

Flunssaehto: Osallistumisen edellytyksenä siis on että pysyn terveenä ja pystyn juoksemaan nämä viimeiset viikot. Jos flunssa (tai joku muu ongelma) iskee, niin sitten on peruttava tai lyhennettävä matkaa. 


Miehen selkä on jo parempi mutta ei läheskään kunnossa vielä. Valitettavasti. Näillä tiedoilla on välilevyn pullistuma (tai välilevytyrä), mutta on vielä menossa tarkempiin tutkimuksiin. Pyöräilemässä ollaan käyty, mutta esim. teltassa nukkumisesta on tällä hetkellä turha haaveilla. Tai yleensä mistään vaellusjutuista.


Kirpparimyynti saatiin tytön kanssa päätökseen, ja ihan hyvin meni tavaraa kaupaksi. Tänään vielä satuin tekemään oikein löydön:


Lipasto joka ei todennäköisesti tule hajoamaan ikinä. No, näitähän näkee aina, mutta tämä yksilö sattui olemaan poikkeuksellisen hyväkuntoinen ja todella kohtuuhintainen.  Sitä luokkaa että "ei vaan voinut jättää ostamatta"!



Kivan kirjankin löysin. Tästä löytyy oma lukunsa ihan/lähes joka lajista, kuntosalista laskettelun kautta melontaan.




Ja vielä loppukevennykseksi vähän puutarhakuvia. Näitä on kiva latailla aina keväisin, ja syksyn tullen sit aina unohdan koko homman. Mutta nyt oli aikaa.


Näitä olis nyt tarjolla pöydän ääressä käden ulottuvilla. Harmi vaan kun ilmat ovat jo kylmenneet niin ei tule enää niin istuttua :D




Leikkasin keväällä viiniköynnöstä raskaalla kädellä. Lopputulos on tässä: ei ole aiemmin koskaan noin voimakkaasti kasvanutkaan :b




Yksi valmis avomaakurkkukin on.




Ja paljon pieniä, suorastaan hellusia kurkunalkuja. Toivottavasti nää nyt ehtis kypsyä ennenkuin kylmät tulevat.



Kasvimaa tällä hetkellä. "Salaattikausi" on melkein ohi. Keskimmäinen laatikko on varsinainen avomaakurkun ja härkäpavun sekasotku. Viimeisessä on tulossa palsternakkaa, mustajuurta ja sitä Tallinnasta ostettua "mustaa naurista", mikä osoittautui  maun ja ulkonäön puolesta joksikin retiisin tapaiseksi. Palsternakat ja mustajuuret ovat tosi pieniä vielä, vähän epäilen ehtivätkö kunnolla kasvaakaan enää. Tai vikahan voi olla myös puutarhurissa, lannoistusten laiminlyönnin suhteen :b



Ja vielä: palaan töissä huomenna siihen vanhaan, alkuperäiseen tiimiini. Käytännössä tämä tarkoittaa ergonomisesti helpompaa työtä, jossa enemmän säätelyvaraa (esim. usein on mahdollisuus istua jos haluaa, mikä on tärkeää jos on esim. joku pikkuongelma jaloissa menoillaan). Se tarkoittaa lisäksi "uusia vanhoja työkavereita", mikä on itse asiassa tosi kiva juttu! Toisaalta kotonakaan ei tullut aika pitkäksi, todellakaan, mutta toisaalta kiva palata töihinkin kun tavallaan eri juttuja tiedossa :)
















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...