lauantai 26. lokakuuta 2013

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :b

"Naura itsellesi ennenkuin muut ehtivät."


Sattuneesta syystä (syykin selviää postauksen edetessä) tuli mieleen tehdä postaus jossa kerron mitä hallaa oonkaan kropalleni saanut tehtyä tässä laihtumisen, liikunnan aloittamisen, ns. uuden elämäni aloittamisen jälkeen. Jostain kumman syystä en muista tämmöisiä ongelmia ennen olleen, vaan kaikki on tosiaan tullut /oon tehnyt "uutena terveellisempänä Minänä". Nämä eivät ole aikajärjestyksessä, vaan pikemminkin paremmuusjärjestyksessä. Eräänlainen mokien TOP-lista siis.


Peroneuspareesi eli pohjehermon halvaus

Hieman taustaa: reilut 2 vuotta sitten kesällä olin vihdoin päässyt tavoitepainooni. Olo oli hoikka ja vatsakin litteä. Oon notkea ja mulla (huom! mennyt aikamuoto) oli tapana istua keittiön pöydän ääressä dataamassa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Ehdoton suosikkiasentoni oli istua keittiön tuolilla niin, että vasen jalka oli taitettuna tuolille, ja siitä sitten nojailin polven yli koneelle. Oli loma ja mulla oli aikaa datailla...

Yksi kaunis päivä huomasin koiralenkillä että vasen jalkaterä läpsähtää oudosti maahan. Olin ehkä aiemminkin huomannut jotain, mutta pistänyt sen epämääräisten kesäkenkien ja sandaalien piikkiin. Kun tutkin asiaa tarkemmin, huomasin että vasen jalkaterä ei nouse milliäkään maasta. Ei vaikka kuinka yritin ja aivot "käskivät" sen nousta. Hieman jo hätäännyin, googlettelin tovin kunnes löysin diagnoosin. Ja hetken mietittyäni myös syy-yhteyden. Mutta koska oli aika vakavasta asiasta kyse (halvaus, osa raajasta ei "toimi"), halusin vahvistaa "diagnoosini" vielä lääkärillä. Ei muuta kuin työterveyteen aika, menin sinne "tyhmänä" kertomatta epäilyistäni, ja kas kummaa, lääkäri päätyi ihan samaan diagnoosiin: peroneuspareesi eli "mansikanpoimijan halvaus". Sain myös tietoa että paraneminen kestää kauan, hermo kasvaa vain muutama mm päivässä (muistaakseni) ja vaiva on sitten ohi kun vaurioitunut hermokohta on kasvanut tervettä hermoa takaisin.

Kuukausi pari siinä taisi mennä että jalkaterä alkoi taas toimimaan. Sain jumppaohjeita, jalkaterän nostoa kirja kantapään alla, ja siinä jumpatessa konkreettisesti huomasi kuinka se hermo parani. Pikkuhiljaa. Ensin vähän liikahti, nousi millejä, puoli senttiä, sentin, sitten vähän enemmän, ja vielä vähän... Erehdyin kysymään lääkäriltä onko juokseminen sallittua... Ei ollut suositeltavaa ettei tule kiputiloja johonkin muualle mutta arvatkaapa vaan kävinkö juoksemassa...? En huomannut että mitään erityistä olisi tullut ja tuolloin keskityin eritoten askellukseen ja esim. siihen että "jalat kulkevat suorassa linjassa".

Tämän päivän tilanne on, että vasen jalkaterä on jäykempi ja voimattomampi kuin oikea, ja luultavasti näin tulee olemaan koko loppuelämän. Niin suuri haitta tuo ei ole että siihen erityisemmin panostaisin, ellei nyt sitten joku kaunis päivä selviä että kaikki mun vasemman jalan ongelmat johtuu tuosta. Vaikka nyt kun ensimmäistä kertaa mietin asiaa tarkemmin, sehän saattaa olla just niin! Täysin uusi oivallus, pitääpä muuten muistaa! :)


Olkapää/käsivarsivamma:

Ja taas taustaa: pari kolme vuotta sitten ostettiin vähän hetken mielijohteesta levypainotanko ja penkki. Tarkoituksena tehdä kotona lihaskuntoa ja jos vaikka mieskin sitten siinä vähän painoja nostelisi. Tai no ihka ensimmäinen ajatus oli ostaa joku "monitoimilaite", mutta sen verran googlettelin että penkki ja tanko painoineen ajavat saman asian ja ovat jopa paljon monipuolisempia kuin jokin valmis laitehässäkkä.

No, mähän lähdin sitten kokeilemaan heti melko reippailla painoilla. Tekniikkaan perehdyin kyllä netin kautta ja väittäisin, että tänä päivänäkään en siitä ole mitään uutta oppinut verraten siihen mitä silloin opettelin. Eli luulisin olevan niin hyvin hanskassa kun nyt tällaisella "tee kaikki itse"-treenaajalla nyt voi.

Mutta ne painot sitten. Oli ollut hetki taukoa, kunnes joululoman lopussa päätin taas vähän kokeilla. Jostakin syystä latasin painoja enemmän kuin koskaan. Ehkäpä yritin paikkailla taukoa, heh (nyt saa nauraa, kauhistella, haukkua idiootiksi, sanoa "aloittelijan pitää aina opetella liikkeet jonkun asiaatuntevan ohjauksessa" jne...) No, kyllähän se levypainotanko nousi, mutta tuntui käsivarsissa ja olkapäissä niin helv***tin pahalle.

Seuraavina päivinä oli vasen käsivarsi niin kipeä, että en saanut kättä nostettua silmien tasolle tai esim. suulle "syvyyssuunnassa". Oli pakko hakea saikkua, ja vielä ihan itseaiheutetusta syystä. Tulehduskipulääkekuurikin tais tulla. Voi voi sitä morkkiksen määrää!

Olkapää /käsivarsi paranivat ajallaan mutta levypainotanko jäi mun osalta pölyttymään ja odottamaan parempia ja osaavampia aikoja :b


Nivusvamma (ei diagnosoitu)

Oon tässä blogissa useampaankin otteeseen maininnut että vasemman nivusen jänne tms. ärtyy juostessa. Se muuten ärtyy myöskin normaalista kyykystä, minkä vuoksi oonkin vaihtanut Arnoldin kyykkäyksen Split Squatiin. No kuitenkin, mistäs tämä vaiva sitten sai alkunsa... onko vaikea arvata..... No keittiön pöydän äärellä dataamisesta tietysti! (ja nyt vaivun tuonne alimpaan maan rakoon häpeämään ikuisiksi ajoiksi... :-)

Ja tällä kertaa "asentohistoria" on seuraava: Kun mulla oli iskiasongelmia, uskalsin istua keittiön tuolilla ainostaan tikkusuorassa. (ei siis millään tavoin plösössä milliäkään). Tällähän tavoin kukaan ei jaksa istua tuntitolkulla, niinpä mun piti kehitellä joku toinen istumistapa. (Tästä postauksesta nyt varmaan jää mielikuva että istun aina ja kaiken päivää keittiön pöydän äärellä dataamassa. Mutta ei se nyt ihan niinkään ole, päivän aikana tulee tehtyä muutakin, ja useimmiten nämä pidemmät dataamissessiot ajoittuvat viikonloppuun tai lomaan. Mutta justhan on puhetta joka paikassa että "istuminen on kuolemaksi", ja lähes niin se taitaa mun tapauksessa ollakin! Ainakin tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ovat tulleet harvinaisen selväksi. Onneksi en muuten oo istumatyössä! :b)

No, kuitenkin, istumatavaksi kehittyi sitten sellainen, että nojailin koko ylävartalolla pöytään, jolloin lonkat olivat erittäin koukussa pitkiäkin aikoja. Vois tavallaan ajatella että tämä on muunnelma jo aiemmin kokemastani peroneuspareesista. vasen nivusenseutu siis vaivailee silloin tällöin (onneksi ei enää ole tuntunut juoksiessa) ja syyllinen tälläkin kertaa löytyy ihan peiliin katsomalla :b


Kaikenlaiset asentovirheet, väärät nostamiset, yms. työnteossa

Jos oon rehellinen, niin voin sanoa että oon vasta nyt äskettäin (kun iskias vaivasi vähän väliä) oppinut oikean nostamisen tekniikan. Oon tiennyt jo kauan, kuinka taakka pitää maasta nostaa, mutta se tieto on jäänyt tuonne aivojen sopukoihin etenemättä koskaan konkreettiseksi tapahtumaksi. Kunnes nyt. Nostan kaiken täysin oikeaoppisesti. Sitä ennen nostin vuosia painavia laatikoita, multasäkkejä, mitä milloinkin taipumalla alaselästä. Ei ihme jos iskiasongelmia nyt on.

Samoin oon seissyt miten sattuu. Aina. Tähän asti. Yleisin oli ehkä toisella lonkalla seisominen. Ei koskaan suorassa. Nää jutut ansaitsisi olla ylempänäkin TOP-listalla mutta olkoot nyt tässä näin. Totean tähän kaikkeen vaan että olihan se parempi oppia myöhään kuin ei milloinkaan.


Ja sokerina pohjalla, viimeisin lihaskuntotreeni:

Pohjustusta: Kun omat teinit mokailevat jotain mulla on tapana sanoa että kaikki tekevät virheitä ja se on ihan normaalia. Mutta se jos tekee saman virheen yhä uudelleen ja uudelleen, on jo tyhmyyttä.

Treenasin Golden Sixiä keskiviikkona. Edelliset liikunnat: pe juoksu 8,5 km, la Golden Six, su juoksu 12,6 km, ma pyöräily 17,5 km, ti pyöräily 17,5 km. Alla oli siis liikuntaa, eritoten jaloille. Kaikki menikin ok kunnes alkasin tekemään Split Squateja. Tunsin heti, että vasen takareisi kinnaa oikein kunnolla, tuntui suorastaan pahalle. Ei siis ollut palautunut. Emmin hetken, en millään halunnut jättää ainutta jalkaliikettä pois ohjelmasta. Ja lopulta tein liikkeen kivusta huolimatta. Sen jälkeen iski armoton morkkis, "mitähän mä oon menny taas tekemään", "nyt en voi varmaan tehdä moneen päivään mitään" jne... Koko lopputreenin "kuulostelin jalkaa" ja pahaltahan siinä lihaksessa tuntui. Ei sellaista normaalia lihaskipua enää.

Välittömästi treenin jälkeen päätin piikkimattoilla pelkille jaloille, jos se vaikka vähän rentouttaisi. Samoin yöksi otin yhden lihasrelaksantti-kipulääkeyhdistelmän. Ja muistin napsia illalla Bodyflexit. Vähän pelotti mennä aamulla pyörällä töihin, mutta onneksi se tuntemus ei tuosta oikeastaan enää pahentunut, vaikka pyöräilinkin. Edelleen takareisi tuntuu sellaiselta rasittuneelta ja "ei-palautuneelta", mutta on onneksi päivä päivältä parempi. Perjantaina pidin jo lepopäivän, ja työviikonloppu sopikin sitten tosi hyvin kuvioihin!



Se voi olla niin pienestä kiinni kaikki! Yhden virheen kun tekee tai ottaa riskin, joko tietämättään tai tiedostetusti niin sillä voi olla suuret seuraukset. Tällä hetkellä musta tuntuu, että juoksun kanssa "tuun toimeen" ja osaan kuunnella kroppaani. Ehkä sen vuoksi kun se juoksu on niin tärkeää mulle, että sinne pääsee. Suurempi haaste on tuo lihaskunto / kuntosaliharjoittelu. On totta että sillä tosiaan voi rikkoa paikkoja jos ei tiedä mitä tekee.

Heitin itse itselleni "paskaa niskaan" tässä postauksessa ihan tarkoituksellani. Ehkä haluan haastaa itseni oppimaan, ja ennenkaikkea joka tilanteessa muistamaan, mitä teen. Miten teen. Miltä se tuntuu mitä nyt olen tekemässä?














perjantai 25. lokakuuta 2013

Syökää juureksia!! :)

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Nyt on juuresaika ihan huipussaan, ne ovat kaupoissa parhaimmillaan ja myöskin edullisimmillaan. Ja kaikenlisäksi kotimaisia. Mikäs sen parempaa! :)


Tulipa vähän rohmuttua :D


Oon kokkaillut juureksista kaikennäköistä pitkin viikkoa, ja ajattelin jakaa pari reseptiä täälläkin. Usein mun kokkailut sujuu niin, että kaivan pääaineksen jääkaapista tietämättä vielä mitä siitä tulee valmistumaan. Niin kävi tälläkin kertaa. Ja huom! tässä postauksessa perunakin lasketaan poikkeuksellisesti juurekseksi.


Alkuperäisidea oli tehdä miehelle ja pojalle aivan tavallista perunamuusia. Mutta kun sitä oli just hetki sitten ollut niin päätinpä tehdä uunilohkoperunoita.



Lohkoperunat uunissa

perunoita sopivaksi katsomasi määrä
tilkka oliiviöljyä (esim. 1-2 tl)
suolaa ja mausteita, esim barbequemaustetta. Nämä nyt ovat meidän perheen miehiseen makuun mutta mausteita voi käyttää mitä vaan. Myöskin yrttejä.

Kuori perunat ja lohko isohkoiksi lohkoiksi. Kuivaa perunalohkot esim. keittiöpyyhkeellä. Siirrä lohkot pakastepussiin tms. Lorauta päälle oliiviöljy ja mausteet. Pidä pussin suuta kiinni ja painele, kääntele, paiskokin vaikka hellävaraisesti kunnes perunat ja mausteet sekoittuneet. Levitä perunat uunipellille ja paista n. 200-225 C kunnes perunat ruskistuneet. Oman kokemukseni mukaan paistolämpötila ei ole niin tarkka, usein paistan (kiertoilmauunissa) muutakin samalla ja tällöin lämpötila on hieman alhaisempi. Tarjoile sopivaksi katsomasi lisukkeen kera.

Vinkki: Tällä periaatteella voi kokata mitä tahansa juureksia, porkkanaa, lanttua, bataattia... Varsinkin eri juuresten sekoituksiin sipulikin sopii sekaan.


Ja vielä piti kokkailla itselle jotain lisuketta. Alkuperäissuunnitelma oli höyryttää porkkanaa muusiperunoiden kanssa samassa kattilassa, mutta uusiksi meni. Porkkanoita oli n. 1,5 kg jäljellä, ja keksin yhtäkkiä tehdä porkkanalaatikkoa, kikkailemalla ;) Siitä tuli (ainakin omasta mielestäni) niin hyvää, että harkitsen tekeväni sitä myöskin joulupöytään. Suunnitelmissa kun on viettää vähän karpimpi joulu... (ja nythän on hyvää aikaa testailla reseptejä siihen ;)





Karpimpi porkkanalaatikko (eli porkkana-pähkinälaatikko)

Arkistoistani löytyy tavallisen porkkanalaatikon resepti. Tämä on siitä mukailtu, suurimpana erotuksena että riisi on korvattu maapähkinöillä ja myöskin porkkanaa on enemmän.

noin 1,5 kg porkkanaa
2 dl maapähkinöitä
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
1,5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus neilikkaa

Kuori porkkanat ja raasta hienojakoiseksi raasteeksi esim. yleiskoneella. Pilko maapähkinät isommaksi tai pienemmäksi pilkkeeksi. itse pilkoin laiskuuttani vain veitsellä. Sekoita isossa kulhossa tasaiseksi massaksi kaikki ainekset, porkkanaraaste, maapähkinärouhe, maito, kananmunat ja mausteet. Levitä seos uunivuokaan, ja paista 150-175 C 1,5 - 2,5 tuntia. 

Paistolämpötila ja -aika ovat (jälleen kerran) viitteellisiä, koska riippuvat niin paljon vuoan koosta ja syvyydestä. Itse paistoin syvässä vuoassa 125- 175 C lähes kolme tuntia, mutta jos vuoka on matalampi ja laakeapi niin suurempi lämpötila pienemmällä paistoajalla riittää. No, laatikko on kuitenkin valmista kun on kauniisti ruskettunut pinnalta.

Vinkkejä: Pähkinöitä voi varmasti käyttää mitä tahansa laatua. Myös valmista pähkinärouhetta (ehkä jopa -jauhetta) voisi kokeilla.
Lisäkananmunilla saa proteiini- ja "hyvä rasva"-pitoisuutta lisättyä, valkuaisilla luonnollisesti pelkkää proteiinipitoisuutta.



Tänään siis tuli käytyä kaupassa. Pitkästä aikaa oli asiaa luontaistuotekauppaankin, kun melatoniinit pääseet loppumaan. Nyt on tarvetta kun viikonloppu menee @ work ja nukkumaan pitää muusta perheestä huolimatta päästä ajoissa. Muuten en oo melatoniinia käyttänytkään kun ei ole myöhempien aamuheräämisten vuoksi ollut enää tarvetta.


Saalis: raffinoimatonta merisuolaa ja melatoniinia


Raffinoimattomasta merisuolasta sain vinkin vuosia sitten ystävältäni, ja oon käyttänyt sitä enemmän tai vähemmän säännöllisesti siitä lähtien. Se on siis käsittelemätöntä, puhdistamatonta suolaa, missä on kaikki hivenaineet ja mineraalit tallella. Tavallinen ruokasuola on taas monin tavoin käsiteltyä ja myöskin puhdistettua. Lisätietoa löytyy esim. täältä. Myös Sportti-Muija kirjoitti asiasta joku aika sitten postauksen, ja tuosta postauksesta löytyy hyviä linkkejä lisää.

Jodin riittävä saanti on ollut mielessä silloin tällöin, mutta itse asiassa vasta juuri nyt sain asiaa vähän googleteltua. Fineli kertoo seuraavaa:

Ruokasuola, jodioitu 2200 µg / 100 g
Merisuola, jodioimaton 2000 µg  100 g

Siis What!!!??! Oon ollut siinä uskossa, ja muutamalta palstalta tai blogista lukenut että merisuola ei jodia sisällä, mutta kyllä vaan sisältääkin, ainakin Finelin mukaan. Ja lähes saman määrän kuin jodioitu ruokasuola. Eli se jodi ja (ja lähes sata muuta hyödyllistä ainetta) poistetaan siitä ruokasuolasta, ja sitten lisätään pelkkä jodi takaisin ettei ihmisille tulisi struumaa. No, ainakaan mun ei tarvi olla huolissani jodin saannista kun tuli tässä sivumennen tämäkin selvitettyä! :)


Mutta nyt pitäis mennä jo kipin kapin nukkumaan että taas jaksaa painaa! :)












maanantai 21. lokakuuta 2013

Outoja maanantaifiiliksiä

En tiedä mikä muhun on oikein iskenyt, kun oli tosi siistiä lähteä tänä aamuna polkemaan pyörällä töihin klo 6! Tiesin  että ulkona on pakkasta (en katsonut paljonko, "vaisto" kertoi), olin laittanut ja miettinyt valmiiksi eilisiltana kaiken tarpeellisen mitä puen. Ei muuta kuin miehen valmiiksi keittämää kahvia + 1 kinkkuviipale nassuun ja menoksi! Ja kiva olikin polkea kirpeässä pakkassäässä, kun oli tarpeeksi vaatetta päällä eikä tarvinnut palella. Tämmöisiä maanantaiaamufiiliksiä mulla ei ole ollut naismuistiin! :D


Ehkä tämä osittain johtuu säästä. Kuulun niihin oman näppituntumani mukaan harvoihin ihmisiin jotka tykkäävät kun talvi tulee. Nyt, vihdoin ja viimein on tullut pakkasta ja vähän lumen tapaistakin (vaikkakin sää luultavasti vielä lämpimäksi muuttuukin). Olihan sekin hienoa kun se syksy oli pitkä ja lämmin. Mutta toisaalta, talvi tulee joka tapauksessa, joten en pistä pahakseni vaikka tulisi jo ja päästään ns. "asioissa ja elämässä eteenpäin".


Muutenkin on ollut "kielen päällä" kirjoittaa, kuinka kaikenlaiset (no, ehkä ihan ääriolosuhteita lukuunottamatta) exremesäät on mun makuun. Mulle tulee aivan älytön voittajafiilis jos oon juossut 10 cm sohjossa ja tihkusateessa, polkenut ekana pakkasaamuna raskaalla maastopyörällä pimeässä töihin, lasketellut - 26 C pakkasessa, juossut puolimaratonin + 25 C helteessä... Ja kyllä, näitä kaikki on tullut tehtyä, ja fiilis on ihan tuhatkertainen johonkin "normisuoritukseen" verrattuna. Ja aivan varma oon että juuri nämä kasvattavat sitä ns. luonnetta. Jos nyt vallan masokistiseksi heittäydyn niin tuskin maltan odottaa että talvityömatkapyöräilyt saavat kunnolla alkunsa! :D


Ja tästä terveydestä ja vahvuudesta mitä kieltämättä tämä "extremesääurheilu" vaatii, saankin mitä parhaimman ja kömpelöimmän aasinsillan pakurituotteisiin. Syyskuun alussa ennen Botniajuoksua olin lähes varma että flunssa tulee. Ja viimeisenä oljenkortena ostin pakurijauhetta flunssaa estämään. Kuinka ollakkaan, tuosta jauheesta keittämäni juoma tepsi, ja flunssa pysyi todella lievänä eikä tullut ollenkaan ns. kunnolla päälle. Siitä lähtien pakurijauheesta keitetty juoma on pysynyt lähes säännöllisesti mun "ruokalistalla". Ja tulee varmasti pysymään jatkossakin.


Four Sigma Foodsilta kokeiluun saamani Instant Chaga kerta-annospussit ovat puolestaan ihan uutta. Tai no, pääsisältö on samaa, pakurikääpää, mutta muu sitten ei olekaan. Näiden pussien pakuri on uutettu kahteen kertaan, sekä kuumaan veteen että alkoholiin. Ja uuteajat ovat todella pitkät, n. 30 tuntia jollen ihan väärin muista. Näin ollen tässä tuotteessa on pakurin antioksidantteja ihan huomattavasti suurempi määrä kuin esim. 1-2 tuntia keittämässäni pakuriteessä. Ja nämä antioksidantit eivät siis tuhoudu keitettäessä, vaan päinvastoin pakurikääpää pitää keittää pitkään ja uuttaa alkoholissa, että kaikki hyvät ainesosat ja antioksidantit irrottuvat.



Pakurin lisäksi instantjauhe sisältää minttua, tähtianista ja steviaa. Maku on hieman makea, mutta ei mitenkään liiallisen imelä.


Ja mistä tämän kaiken sitten tiedän? Osallistuin muutama kuukausi takaperin Four Sigma Foodsin webinaariin, mistä sain todella mielenkiintoista tietoa eri lääkesienistä. Juuri tuon saamani tiedon ansiosta keitän normaaliakin pakurijauhetta pitkään, 1-2 tuntia. Ja usein käytän samat purut vielä toistamiseen, jopa kolmannen kerran, kun olettaisin että uusia ainesosia irtautuu joka keittokerta lisää.


Yksi vinkki jonka kuulin ihan työkaverilta, on että pakurijuomaan (puruista keitettyyn) voi keittää vaikka riisiä. Riisihän imee keitinveden, ja näin saat "salasyötettyä" terveellistä pakuria vaikka krantuille teineille. Itse en ole tätä vielä kokeillut, mutta suunnitelmissa kyllä on.


En tiedä missä muodossa pakuria tulen jatkossa käyttämään, mutta aivan varmasti jossakin. Oli se sitten valmis instant-juoma tai ihan itse puruista keitetty. Sen voimalla, tai tarkemmin sanottuna sairauksien, flunssien yms. ehkäisevällä vaikutuksella meinaan harrastaa extremesääurheilua koko talvenkin! :)  


Ja vielä, jos pakuri on sinulle täysin tuntematon käsite ja tuote (vai voisiko tänäpäivänä sanoa jo elintarvike ;) lisää voit lukea esim. täältä :)   



lauantai 19. lokakuuta 2013

Loppuviikon löpinät

Niinhän siinä sit kävi että talvi tulla pamautti taas. Kumma juttu kun se vuosi vuoden jälkeen tulee yhä uudelleen ja uudelleen. Ja samat löpinät joka vuosi, kuinka "Talvi yllätti taas autoilijat", "Niin ja niin monta ajoi taas moottoritiellä ulos" jne... ;)


Mullapas olikin aika helppoa. Vaihdoin vaan pyörän "talvipyörään" ja pientä fiksausta päälle: renkaisiin lisää ilmaa, lampun asennus ja sarvien asennus suoraan (taisi olla oikein muutaman mm vinossa ;)


Hanna mietti postauksessaan kuinka treenit ei aina onnistukaan suunniteltuna päivänä. Mulle on hirveän yleistä että siirtelen treenejä seuraavalle päivälle. Syynä yleisimmin joko väsymys: aamuvuoroviikoilla illalla en vaan saa aikaiseksi, iltavuoroviikolla saatan valvoa myöhään esim. työmatkapyöräilyn piristävän vaikutuksen vuoksi enkä sit jaksakaan nousta. Tai sitten on jotain perheen menoja mitä en ole muistanutkaan etukäteen.


Tälläkin viikolla kävi näin. Mun piti torstaiaamuna käydä juoksemassa 6-7km. Kellon herätys klo 8:00 tuntui yllätys yllätys aivan kamalalle. Ihan kuin olisi keskellä yötä soinut, enkä todellakaan jaksanut nousta. En edes yrittänyt, en edes laittanut torkuttamaan! Niinpä sitten otin vahingon takaisin eilen ja juoksin töistä kotiin 8,6 km. Näin käy mulle varmaan kerta viikkoon, enkä ota siitä mitään suurempaa ressiä. Jos ei tänään, niin huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet ;)


Tänään tuli aamusta saleiltua kotona ja sen jälkeen kokkailtua. Meillä on edelleenkin rahasta hitusen tiukempaa mitä yleensä (kiitos edelleen teinien erinäisten ajokorttien, mitkä pitikin maksaa nopeammassa aikataulussa mitä alunperin suunniteltiin), niinpä kaupastakin ostin tietoisesti halvimpia kauden juureksia isot säkit. Ja mikäs siinä, noista saa ihan loistavia syksyisiä lisukkeita lihalle. Tässä yksi, minkä "ihan itte keksin" :D


Juurespata

Määrillä ei ole oikeastaan väliä. Ota uunivuoka. Kuori ja pilko isohkoina palasina sinne

porkkanaa
lanttua
sipulia
(perunaa)

Lisää vettä vuokaan niin että juurekset lähes peittyvät. Mausta: lisää joukkoon pari lihaliemikuutiota tai lihaliemijauhetta, tai soijakastiketta, suolaa ja jauhelihamaustetta (kuten minä tein kun lihaliemikuutioita ei ollut). Viimeistele luomus kokonaisilla maustepippureilla (mitkä tahansa kokonaiset pippurit varmasti käyvät). Hauduta uunissa n. 3 h, 150-175 asteessa, kunnes juurekset sopivasti ruskistuneet pinnalta. Tarjoile sopivaksi katsomasi lihan kanssa. Minä tarjoilin epäkorrektisti broilerinkoipien kanssa, mutta ihan hyvää oli ;D

Vinkki: Jos jätät perunan (ja lantun) pois ja laitat tilalle karjalanpaistilihoja, lopputuloksena on karjalanpaistia :) 






Iltapäivällä käytiin vielä koirien kanssa metsälenkillä pitkästä aikaa, ja kyllä nuo koirat vaan nauttivat ihan suunnattomasti! Nyt tuonkin voisi ottaa taas tavaksi, hirvikärpäsistäkään ei liene enää haittaa.




Ja tervetuloa vielä uudelle lukijalle :)


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hyvä liikuntapäivä ja Four Sigma Foods testausta


Eilen oli liikkumisen kannalta tosi hyvä päivä. Heti aamusta tein Golden Sixin "kotikuntosalissani". (Tästä lisää postauksen loppuosassa). Sitten kokkailuja, kotihommia ja pyörällä töihin. Töissä oli sellainen päivä että sain kävellä varmasti kilsoja (olisi kiva mitata joskus askelmittarilla!), ja nostellakin yhtä sun toista. Jos nyt niin voi sanoa että töissä on kivaa, niin kiva tehdä noita raskaampiakin päiviä siellä, kun ei mikään tunnu juuri missään!


Muutenkin jos nyt niin voi sanoa niin oon innostunut töistä. Tai no en nyt töistä sinänsä, mutta teen hieman pidempää päivää iltaviikkoisin. Ja innoittajana se, että pidän ne sitten joskus takaisin pidemmän loman, ylimääräisten vapaapäivien tai jopa ylimääräisen loman muodossa. Eikös se ole pääasia että se motivaatio jostakin löytyy! ;)


Poika on syyslomalla ja meillä on pikku diili kotitöiden suhteen. Teen tietyn listan "päivän töistä", ja pientä kertakorvausta vastaan hän sitten tekee ne. Diili on toiminut hyvin. Eilenkin töistä tullessani täällä suorastaan loisti keittiön kaappien pinta, ja vessakin suorastaan hohkasi puhtauttaan. Ja koiratkin oli lenkitetty. "Kevytmoottoripyöräikäisen" ainaista bensantarvetta on siis ovelaa käyttää hyväkseen ;D



Ja sit siihen toiseen asiaan: Sain blogin kautta testattavaksi Four Sigma Foodsin tuotteita. Ja nämä olivatkin niin mielenkiintoisia, että käsittelen jokaista tuotetta hieman erikseen.






Ensimmäiseksi kokeilin Four Sigma Foods Endurancea. (kuvassa keskellä)  Jos ensin vähän taustaa: Tein eilisaamusta taas kotikuntosalitreenin, Arnolds Golden Sixin. Aamulla olin todella väsynyt, kun töistä pyöräily yömyöhään valvottaa ja laitoin kellon soimaan että ehtisin kaiken aamupäivällä tehdä. Sekoitin aamupuurooni (karppiversio) teelusikallisen FSF Endurancea. En oikein tiennyt mitä tuotteesta ajattelisin. Voiko pelkät yrtit piristää mun infernaalista väsymystä? Toisaalta jauhe jo sinänsä tuoksui voimakkaalle (en osaa eritellä mille), siinä mielessä tuli fiilis että stydiä tavaraa varmasti on. No, maku ei oikein miellyttävä ollut mutta vedin puuron mukisematta naamaani.


Treeni sujui ihan normaalisti. Painot vielä hakusessa, ja oon lisännyt lähes kaikkiin liikkeisiin joka kerta painoja. Niin tein nytkin, väsymyksestä ja vähähiilarisesta aamupalasta huolimatta.


Treenin jälkeen vedin normaalisti palkkarin ja aloin tekemään ruokaa. Odottelin koska tulee se sellainen syvä, pohjaton, heikottava nälkä joka mulle tulee oikeastaan joka kerta lihaskuntotreenin jälkeen (ennen tuli juoksunkin jälkeen mutta ei enää aikoihin, ilmeisesti kun kroppa on tottunut juoksuun.). Tähän nälkään liittyy usein väsymys ja ärtymys (haluaisin vaan "olla" raskaan suorituksen jälkeen, mutta kotityöt ja koirat niin usein vaativat osansa). No, nyt alkasin kaikessa rauhassa kokkailemaan, ja mitään nälkää tai väsymystä ei koskaan tullutkaan. Päin vastoin, energiaa riitti vaikka muille jakaa, kävin tyhjäämässä kompostikiponkin joka on ehdottomasti mun inhokkihomma! :D Ja hyvin jaksoin odottaa kunnes ruoka on valmista ja söin sitten ihan normaalimäärän ihan ajallaan.


Mitään muuta syytä tälle treenin jälkeiselle energiabuustille en keksi kuin tuo Endurance. Ja painojakin pystyin lisäämään (yhteen liikkeeseen aika paljonkin), vaikka aamulla tuntui että en saa kyllä mitään itsestäni irti eikä aamiaiseltakaan paljoa esim. hiilaria tullut. Seuraavaksi aion testata Endurancea ennen juoksulenkkiä. Mietin vähän vielä missä ja miten (lenkin pituus, viikolla vai viikonloppuna, hiilarit ennen lenkkiä), mutta palaan varmaankin aiheeseen vielä uudemman kerran.



Tässä vielä tietoja FSF Endurancesta valmistajan sivuilta vapaasti kopioituna:

FSF Endurance on suunniteltu kaikenlaisille ​​urheilijoille ja urheilullisille ihmisille sekä parantamaan aerobista ja anaerobista kestävyyttä. Sisältää kolmea yrttiä: Ruusujuuri (Rhodiola rosea), Siperian ginseng (Eleutherococcus senticosus), ja Schisandra (Schisandra chinensis).

Top 3 edut:
1. Lisää voimaa ja kestävyyttä harjoitukseen
2. Nopeuttaa palautumista
3. Edistää laihtumista ja auttaa muuntamaan rasvaa energiaksi

Jos nyt jotakin alkoi kiinnostamaan, niin lisätietoa ja Four Sigma Foodsin tuotteita saa tilattua tällä hetkellä tämän blogin yllä olevasta Four Sigma Foodsin bannerista ja myöskin sivusta löytyvästä Luomutar-bannerista.


Ja jos joku ei vielä tiedä, niin Four Sigma Foods on nuorten suomalaisten perustama yritys, joka toimii Iso-Britanniassa / Hong Kongissa ja joka on erikoistunut superfoodeihin, lääkinnällisiin sieniin ja adaptogeenisiin yrtteihin. Tämä on täysin oma arvioni, mutta ensimmäisenä lähimpänä esimerkkinä mieleeni tulee Cocovi, joskin ehkä pienemmässä mittakaavassa ja vielä enemmän eri juttuihin "erikoistuneena" :)


Postaus sisältää mainoslilnkin

maanantai 14. lokakuuta 2013

Bailuviikonloppu :)

Tulipas vietettyä vähän erilainen viikonloppu mitä yleensä.



Lauantai-aamuna kävin ensin juoksemassa (tai no ehkä rehellisemmin sanottuna hölköttelemässä). Botniajuoksun ja Amandan postauksen inspiroimana suunnittelin ihan uuden reitin, missä näytti


tämmöiseltä...


ja tämmöiseltä... Tässä kohtaa lensi joku ötökkä poskelle. Epäilen hirvikärpästä (minkä koko lajin olemassaolon olin lenkkiä suunnitellessani unohtanut, yöks!) mutta en sitten löytänyt mitään salamatkustajaa kotiintullessani. Ehkäpä juuri ja juuri uskallan toisenkin kerran tähän vuodenaikaan samaiselle reitille, heh.


Ja myöskin työmaa-alueen läpi jouduin vähän niinkuin suunnittelematta juoksemaan. Mutta oli tosi kivaa vaihtelua ainaisen pyörätiejuoksun sijaan. Tätä lisää!

Kilsoja tuli Sports Trackerin mukaan 12,6 ja aikaa kului ruhtinaalliset 1 h 31 min. Nihkeää siis oli kolmen viikon tauon jälkeen, mutta luulenpa myös että energia- ja hiilaritasot oli aika alhaalla.




Lenkuran jälkeen lähdettiin saaristoon äitini synttäreille koko perheen voimin. Oli aivan huippu"reissu". Poika tykkäsi kun pääsi ajamaan veneellä ja myöhemmin illalla saunomaan oikein miesten voimin. Syötiin pitkän kaavan mukaan, kuoharia ja viiniäkin tuli maisteltua siinä sivussa. Loppujen lopuksi ihan spontaanisti päätettiin jäädä yöksikin! Meillähän ei ollut mitään mukana, ja oli oikeasti tosi hauskaa tehdä jotain sellaista mitä ei ollut yhtään etukäteen suunnitellut. Välillä tuntuu että tämä elämä on vähän liiankin suunniteltua ja hallittua kaikin tavoin. No, aamupäivällä sitten ihan hyvissä ajoin kotiin ja vähän lepäilemään.







Illalla kävin vielä kummipoikani 5-w synttäreillä ja vaihdoin samalla parhaan ystäväni kanssa kuulumisia. Oli kiva nähdä kasvavia (pienempiä) lapsia ja kuunnella heidän juttujaan. Ja on kiva olla aina niin tervetullut kun sinne menee. "Kummitäti Heidi tuli!" kuului innostuneella lapsenäänellä jo kaukaa. Heh :D

perjantai 11. lokakuuta 2013

Viikko siististi paketissa

Arkiviikko siis. Ihan kivasti on mennyt vaikka aamuviikkoa töissä pukkasikin. Tuntia myöhemmin herätys toimii (4:40 -> 5:40)! Yöunista tulee juuri sen kriitisen hetken pidemmät, ja oon ehtinyt töihin jo puoli seiskaksi. Päivät ovat jääneet töissä hieman liian lyhyiksi, mutta oon ottanut sen takaisin perjantaisin menemällä aikaisemmin ja tekemällä hieman pidempään. Kyllä sen 4:40 herätyksen yhtenä päivänä jaksaa kun tietää että on perjantai!


Tunnustan nyt ihan julkisesti yhden jutun: Pojalla olisi ollut eilen vanhempainilta mutta jätin menemättä, viime tingassa! Piti vähän priorisoida kun tyttö tuli käymään ja kuulumisia vaihdettiin oikein pidemmän kaavan kautta.


Tytöllä oli myös tuomisia mukanaan:


Herra Limppu



ja hänen muuttokuormansa.


Niinhän siinä sitten kävi (niinkuin etukäteen vähän uumoilinkin) että ei tuo Limppu sitten viihtynyt yksikseen pienessä asunnossa, ja ulkoilukin oli vaikeampaa käytännössä järjestää rappukäytävän vuoksi. Eli Limppu tylsistyi ihan täysin, alkoi tehdä pahojaan, kiipeillä verhoihin (uusiin mitkä tyttö oli huolella, harkiten ja oikein satsaten Ikeasta ostanut), mouruta keskellä yötä, jopa hyökkäillä ihmisten jalkoihin kiinni. Niinpä hänen elämänsä jatkuu entiseen malliin täällä "maalla" koirien kanssa meuhkaten, Pörriä (meidän toista kissaa) kiusaten, koirille varattuja ruuantähteitä varastaen, ja multa ikuisesti ruokaa pummien.



Toivottavasti Hänen Ylhäisyytensä vaan pysyy jatkossa erossa tapeteista ja niiden repimisestä. Kun juuri ollaan saatu yläkertaa uuteen ja ehjään tapettikuosiin, niin sensuuntaista vandalismia emme tule enää Hänen Ylhäisyytensä taholta hyväksymään. 


Mutta jospa taas asiaan (ja vähän asiallisempaan tekstiin, heh): Saatiin sovittua koko perheen kesken monta juttua. Mm. ensi kevään laskettelureissun ajankohta lyötiin lukkoon. Paikka on vielä avoin, tai sanottaisiinko että "yksi täky on heitetty", katsotaan nyt... Ja varasuunnitelm(i)akin on, että eiköhän me johonkin päästä. Pojan työharjoittelujakso määritti sen, että tällä kertaa päästään ihan keväthangille. Sohjoa saattaa olla mutta mä tykkään kyllä, kun aurinko jo paistaa ja lämpimämpääkin jo on <3

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Laihdutus- ja kotitreenipohdintaa

Jospa taas jotain kuulumisia välillä...

Päätin jo joku päivä sitten jättää Glucomannan Konjak kuitukapselit kokonaan käyttämättä. Sittenkin. Ne aiheuttivat aika järkyttävää turvotusta, eikä painokaan hyvän alun jälkeen pudonnut odotetusti. Lähti jopa nousuun, vaikka niin ei olisi pitänyt tapahtua. Olo oli pöhöttynyt, toisaalta täysi, mutta toisaalta kuitenkin sellainen että energiaa ei välttämättä ole tarpeeksi. Ei siis mitenkään sellainen olotila missä olisi miellyttävä olla.


Nyt jatkan hyväksi havaitulla olisko tää nyt sitten semi-karppaus-linjalla, mitä oon toteuttanut jo useamman vuoden. Ja se on kuitenkin se mun juttu, oikeasti! Välillä oon elänyt aika pitkäänkin hieman Go Fat Go- linjalla aamukaurapuuroineen ja toisella aterialla hiilarilisukkeineen. Mutta niin se vaan on, että liika hiilari vie mut pikkuhiljaa mennessään, ja ennemmin tai myöhemmin menee ihan herkutteluksi. Tuntuu että viljat ovat pahimpia "väärälle tielle" viejistä. Alkaa aamupuurosta, pikkuhiljaa mukaan tulee leipää, ensin vähän, sitten vähän enemmän. Seuraava askel onkin jo sitten "makea puoli", keksit, vaalea suklaa yms.


Oon analysoinut ja miettinyt tätä paljon (vaikka painonhallinta onkin tässä blogissa vähemmässä osassa), ja niin se vaan on että omalla kohdallani esim. peruna (tärkkelys) ja jopa puhdas sokerikaan ei ole mikään paha juttu, vaan nimenomaan nuo viljat. Harmi sinänsä, kun viljatuotteille en ole allerginen eikä ne aiheuta mitään muitakaan oireita, ja mieluusti söisin ruisleipää kuidun ja raudan lähteenä mutta kun ei niin ei.


Karppipuuro pitää siis pintansa aamupalassa edelleen, ja aterioiden lisukkeena kasviksia (myös hiilaripitoisempia) ja jopa kohtuullisesti perunaa. Iltapalaksi on viime aikoina mennyt riisikakkuja keitetyllä kananmunalla. "Kahviherkkuina" protskupatukat, tumma suklaa ja tänään kokeilin jo jonkin aikaa sitten bongaamaani Mukibrownieta. Oli muuten hyvää, jopa ehkä hivenen liian makeaa. Mutta ainakin täytti odotukset mitä kahvihetkelle yleensä lataan :) Hunajan määrää voisin kokeilla seuraavaksi vähentää. Tai sitten makeuttaa stevialla, jolloin kalorit (ja hiilaritkin) vähenisivät.


Arnold's Golden Sixiäkin oon nyt kokeillut muutaman kerran. Hehhehee, vähän naurattaa koko ohjelma kun mä olen aika kaukana Arnoldista ja muista "raskaan sarjan bodareista" kaikin tavoin! :DD Mutta. Tosi kiva ohjelma on. Tykkään paljon! Leuanvedon vaihdoin kulmasoutuun levytangolla, mutta muuten oon tehnyt täysin ohjelman mukaan. Varsinkin niskan takaa punnerrus levytangolla on jotenkin mun mieleen. Vaikka moni ei ilmeisesti tuosta liikkeestä tykkää tai olkapäät tai niska ei kestä, niin tuntuu että mulla just tuo venyttää olkapäitä, niskaa tai mitä lie. Ja oon aloittanut varovasti, keskittyen niin hyvin kun vaan osaan tekniikkaan, maltillisilla painoilla jne... Ja nyt on kiva homma kun on tilaakin treenata ihan toiseen malliin kuin ennen. Meillä on yläkerta vielä vähän vaiheessa, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus tehdä "esittelypostaus" mun "Home Gymistä". Suunnitelmia on, pitäisi mm. jotain hienoja motivaatiojulisteita hommata seinälle, niin alkaisi näyttää enempi "salilta" :D


Kuntosalitreenissä mulla ikuisuusongelmana on tehot. Joko tuntuu liikaa (jopa niin ettei paikat kestä ehjänä) tai sitten ei tunnu ollenkaan. Painoja on joko liikaa tai liian vähän. Kokemattomuutta kaikki varmaankin. Eilen kun tein ohjelman läpi painot oli joissain liikkeissä sellaiset että jouduin hetken odottamaan että saan sarjan läpi. Kun taas joissain oli selkeästi liian vähän "eikä tuntunut missään". Treenin ja palkkarin jälkeen olo oli ok hetken, mutta yhtäkkiä iski järjetön nälkä ja joku "tärinäkohtaus". Ilmisesti hyvä merkki! Tänään kyllä tunnen että oon jotakin tehnyt, mutta ihan järjettömän kipeenä en ole (enkä kyllä haluaisikaan). Eli hakusessa kaikki edelleen mutta eikohän nuo tuosta lutviudu ja oikeat painot löydy kun nyt säännöllisesti 2 krt /vko tuota teen.



Loppukevennyksenä vielä aivan mahtava tänään koiralenkillä "vangittu" syksyinen auringonlasku <3

lauantai 5. lokakuuta 2013

Siivousta ja pohdintaa vähän kaikesta


Viikko on kulunut tosi nopeasti mm. tyttöä muutettaessa. Nyt yläkerta on kuin hävityksen kauhistus ja ohjelmassa olisi tänä viikonloppuna tapetointia (paikkauksia), pojan "muutto" huoneesta toiseen sekä yläkerran yleistä siivousta. Niin'ikään pitäisi eteisen kaapit siivota "talvimoodille" (= kesäkamat säilöön ja talvikamoja jo pikkuhiljaa esille). Tytön luona on tarkoitus käydä vierailulla, mä kun en ole uutta asuntoa sisustettuna vielä nähnytkään. Jos ilmat mitenkään sallivat (ts. tuuli pikkusen tyyntyisi), niin pyörillä olisi tarkoitus miehen kanssa sinne polkea. Samoin oon haaveillut tälle viikonlopulle pidemmästä 10 km koiralenkistä (säävarauksella edelleen). Hommaa siis riittää!




Kaikenlaista ikävää on täällä ja aika lähialueilla sattunut viime aikoina, ja vielä kun oli just ne hautajaisetkin, niin mieli on ollut jotenkin, ei nyt matalalla mutta vaan sellainen että en ole kokenut tarpeelliseksi tänne kaikkea "turhanpäiväistä" kirjoittaa. On tullut mietittyä yhtä sun toista, ja edelleen oon todellakin sitä mieltä että pikkuasioista ei ole syytä valittaa. Enkä valitakaan, vaan olen kiitollinen siitä kaikesta mitä mulla on ja elämästäni yleensäkin. Kaikki on just niin hyvin kun vaan olla ja voi, oikeasti!


Mutta jos nyt vielä niihin "turhanpäiväisiin pikkuasioihin", mistä tämä blogikin aika pitkälle koostuu ;):

Botniajuoksun jälkeen pientä tuntemusta on ollut vasemmalla lonkalla silloin tällöin. Ei varsinaista kipua, mutta sellaista kinnausta, välillä tuntuu että se väsyy helposti. Ja töissä oon huomannut että painavien juttujen nostaminen ärsyttää tuntemukset myöskin esiin. Mieli olisi vetänyt tänä viikonloppuna juoksemaan, mutta pidän nyt taukoa ainakin ensi viikonloppuun ennenkuin edes kokeilen. Pyöräillyt oon normaalisti töihin, ja tuntuu ettei se siitä mitenkään ärry lisää. Kuten ei kävelystäkään. Bodyflex Combia syön nyt tupla-annoksen, ainakin viikon. Siitä oon saanut lukemattomat kerrat avun lukemattomiin vaivoihin, katsotaan auttaako tällä kertaa. Mielessä kummittelee tietty vaikka mitkä "kauhutarinat", mutta mulla on ollut niin monet kerrat milloin mitäkin kolotusta, ja järkevillä valinnoilla mitä liikuntaa nyt kannattaa harrastaa ja mitä ei oon saanut pidettyä ne aisoissa ja jopa katoamaan. Tiedän senkin mitä lääkäriltä saa: tulehduskipulääkekuurin. Ja niitä en millään haluaisi, itse asiassa viimeisinkin kuuri jalanpohjaan jäi syömättä :b

Tuolle lonkalle/nivuselle olisi varmasti järkevää käydä askeltamiseen erikoistuneella fyssarilla, ja on kyllä vakaissa suunnitelmissa sinne vielä mennäkin. (Tiedän 99% varmuudella että uudet juoksukengät joudun ostamaan niin odottelen tässä aleja, eikös joulun jälkeen ne ala taas? Elikkä silloin joskus sitten.)


Laihdutuskaan ei ole sujunut ihan oppikirjojen mukaan (hehhehee, no koskako se olisikaan :-). Kaloreista kuitenkaan ei ole kyse, sen verran vähän niitä normaaliin verrattuna tulee että jotain pitäisi kaiken järjen ja matemaattisten totuuksien mukaan tapahtua. Mutta turvotusta on paljon, ja epäilen että tuo Glucomannan sitä aiheuttaa. Mutta en heitä kirvestä kaivoon vielä Glucomannaninkaan suhteen, vaan ensi viikon jatkan samaa rataa. Jos silloinkin lopputulos on vielä täys nolla tai hyvin vähäinen, niin sitten on jo järkevää tehdä jotain johtopäätöksiä.





 

tiistai 1. lokakuuta 2013

HeiaHeia 3/4-vuosiraportti

Tässäpä nämä mitä on 30.9. asti tullut liikuttua ja myöskin relailtua:


KAIKKI LAJIT:
1.
Koiran Ulkoiluttaminen
113 kertaa, 100 h, 554,2 km
2.
Pyöräily
97 kertaa, 116 h, 2 088,8 km
3.
Juoksu
44 kertaa, 48 h, 412,3 km
4.
Infrapunasauna
29 kertaa, 15 h
5.
Venyttely
26 kertaa, 14 h
6.
Kuntosali
23 kertaa, 18 h
7.
Puutarhanhoito
11 kertaa, 16 h
8.
BodyPump
9 kertaa, 9 h
9.
Hiihto
8 kertaa, 11 h, 100,6 km
10.
Alppihiihto
6 kertaa, 37 h
11.
Kahvakuula
5 kertaa, 3 h
12.
Core Training
4 kertaa, 2 h
13.
Zumba
3 kertaa, 3 h
14.
Pilates
3 kertaa, 2 h
15.
Piikkimatto
3 kertaa, 2 h
16.
Marjastus
2 kertaa, 2 h
17.
Fitness Boot Camp
2 kertaa, 2 h
18.
RVP
2 kertaa, 2 h
19.
Uinti
2 kertaa, 1 h, 1,7 km
20.
Spinning
2 kertaa, 1 h
21.
Keilailu
1 kerta, 2 h
22.
Rokkaus
1 kerta, 1 h
23.
BodyStep
1 kerta, 1 h
24.
Body Aerobic
1 kerta, 1 h
25.
Gymstick
1 kerta, 1 h
26.
Jooga
1 kerta, 1 h
27.
Hieronta
1 kerta, 1 h




Huomioita:

Pyöräilyä on tullut paljon, niin paljon että pistin tavoitteen uusiksi 1500 km:sta 2500 km:iin. Juoksun/hiihdon kanssa tuskin tulee ongelmia, 513 km yhteensä kumpaakin takana ja 650 km on tavoite. Koiralenkkitavoitteeseenkin varmaan pääsen, vajaa 250 km 800 km tavoitteesta puuttuu.


Kuten jo aiemmin kesällä vihjailin (kun pyöräretken fiilikset ja "kiireettömyys" avasi hieman silmiä), ensi vuodelle en laita mitään kilometritavoitteita mihin pitäisi vuoden aikana päästä. Mihinkään. Teen kaiken fiiliksen mukaan. Ja kuten myös jossain aiemmassa postauksessa kerroin, niin tätä kautta voin keskittyä paremmin tiettyyn juttuun kerrallaan, vaikkapa lihaskuntoon, hiihtoon, pyöräilyyn, jne... Ja myös tietysti juoksuun.




Mutta tämä vuosi vielä entiseen malliin, kun on niin vähän enää jäljellä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...