lauantai 27. joulukuuta 2014

Välipäiviä!

Niin se vaan joulu meni, ja eilen kotiuduttiin reissusta. Oltiin Sallassa josta oma postaus vielä tulossa. Lyhyesti sanottuna reissu meni hyvin. Vähän jännitti millaista on viettää joulu muualla kuin kotona, mutta kun kohtuudella raahasi joulujuttuja tunnelmaa luomaan mukaan ja kun maisemat olivat lumiset ja pakkastakin riitti, niin hyvin meni. Eikä normaalista joulustressistä ollut tietoakaan. Koulusta ei varsinaista lomaa ole, mutta etäpäivien ja muiden järjestelyiden avulla saan viettää käytännössä vielä yli viikon lomaa. Sopii mulle!

Huh, jotenkin tämä syksy on ollut älyttömän raskas. Kuvittelin kouluun mennessäni että menen sinne "lepäämään" työelämästä joksikin aikaa. Tämä fiilis jatkuikin alkuun, mutta pikkuhiljaa tahti kiristyi ja huipentui työharjoitteluun, joka oli mulle aikamoinen ponnistus, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Paikka ei koskaan tuntunut ihan omalta, ja tuon kokemuksen jälkeen osaankin arvostaa nykyistä työpaikkaani todella paljon (josta siis olen nyt opintovapaalla). Mä kuitenkin viihdyn siellä, ja se on tosi tärkeä, ellei jopa tärkein tekijä, että töissä jaksaa pitkällä tähtäimellä käydä. Siis vuosia tai jopa kymmeniä vuosia.

Toinen hankaloittava tekijä on / oli matkat. Kuljin pyörällä, säästä tai mistään muustakaan viis. Yli 16 km suuntaansa, päivittäin yli 33 km. Pyöräilyä tällä hetkellä muutenkin rasittaa muutama seikka. Onnistuin kipeyttämään toisen akillesjänteeni pikkuhiljaa syksyn mittaan. Liian pitkistä päivittäisistä pyöräilyistä johtuen, ja pisteenä iin päälle pari juoksukertaa, jolloin en muka ehtinyt venytellä juoksun jälkeen. Se oli sitten siinä. Mikään hirveän paha se ei ole, mutta pahimmillaan jalalla ei pystynyt aamulla astumaan ollenkaan, tai piti "varvastaa" kunnes aamujäykkyys hävisi. Huomasin että satulaa alentamalla jalalla pystyi polkemaan, mutta aika tylsää se on jalat koukussa pitkiä matkoja polkea. Kaiken lisäksi koulu on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa tai tämä elämä nyt muuten vaan on jotenkin erilaista, niin en koko syksynä vammaan sen kummemmin perehtynyt. Venytin vain silloin tällöin. Nyt olen hieman googletellut, söin yhden tulehduskipulääkekuurin ja alannut venyttelemään sitä päivittäin. Enkä ole pyöräillyt. Jalka on jo parempi, pientä aamujäykkyyttä ja kipuhäivähdyksiä on, mutta ei ole äitynyt enää samaksi mitä oli pahimmillaan. Josko se siitä, että olisi kesään mennessä kunnossa.

Joo, väsymystä on ollut ilmassa, mutta onneksi pikkuhiljaa jo tuntuu että loma tekee tehtävänsä ja energiaakin on taas enemmän. Aloitin taas syömään rautaakin, tuntuu että hemoglobiinikin voi olla alhaalla. Mutta kyllä tämä pikkuhiljaa tästä taas!

On ollut viime päivinä sellaisia ajatuksia mielessä, että josko alkaisin tätä bloggaamistakin taas harrastamaan ahkerammin. Kun kyllä tämä jotenkin sitä omaa elämää tsemppaa, nimenomaan liikuntajuttuja. Vielä ihan hetki sitten tuntui että mun elämä on kutistunut hirveän kapea-alaiseksi, yhtä koulua, työharjoittelua ja pyöräilyä vaan. Ja onhan elämässsä nyt paljon muutakin, herranen aika sentään! :D

Reissussa sain taas kipinän ulkoilla enemmän (mikä sekin oli kadonnut: kun päivät pitkät pyöräili suuntaansa ja vielä könnäsi lasten kanssa tunti-kaksi ulkona, ei juurikaan huvittanut ulko-ovea enää aukaista kun kotiin pääsi), niin tässäpä vähän tämän päivän fiiliksiä:


Mentiin piiitkästä aikaan omaan lähimetsään lenkille. Ja koirathan tykkäsivät!



Tämä vaan on mun lempinäkymä <3



Jaa kyllä sieltä oksien alta näköjään pääsee..



Tähän sopisi hyvin kuvateksti koirat pohjalaista perinnemaisemaa ihmettelemässä.


Niin, ja vielä piti paljastaa mitä se pukki toikaan meille joululahjaksi ;) No itse asiassa pukki kävi meillä jo itsenäisyyspäivänä. Toisin sanoen ajettiin silloin Turun lähistölle, autolla, mukana oli kattoteline ja liinat, sovittuun paikkaan sovittuun aikaan, lompakossa sovittu summa sovittua käteistä ja..... ja....... mukana kotiin tuli auton katolle kunnolla ja huolellisesti sidottuna KANOOTTI! :D

Edellisessä postauksen kommenteissa oli pienimuotoisesti muutama arvauskin, ja nyt täytyy myöntää että Mika osui aika lähelle. Mikahan arveli että pukki toisi lahjaksi meille vankan kumiveneen. Arvaus osui melkein, ja tarkoitus ihan nappiin, eli lähisaaristoahan tässä olisi tarkoitus alata koluamaan. Tässä mielessä melkein odotan kesää jo!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Elämä, tai pitäisikö sanoa opiskelut on vienyt niin että blogikin on jäänyt mutta josko sitä jotakin nyt taas...!

Mun ensimmäinen työharjoittelu on juuri päättymässä. Mielenkiintoista on ollut, ja tässä syksyn mittaan on tullut useammankin kerran mieleen että omaa elämää todellakin voi muuttaa jos vaan haluaa. Vuosi sitten en olisi vonut ikinä kuvitellakkaan missä tilanteessa olen nyt, mutta niinpä sitä vaan ollaan! :D Kaikki on sujunut ja järjestynyt suorastaan loistavasti. Meillä on tosi hyvä luokka, ainakin tähän asti kokeista on tullut tosi hyviä numeroita, tunnit ja koulu ovat oikeasti mielenkiintoisia eli koulussa jaksaa käydä mielellään. Rahoitus ja kaikki järjestyksessä, lisäksi olen käynyt muutaman päivän kuukaudessa töitä tekemässä. Kiva nähdä työkavereitakin aina välillä!

Työharjoittelupaikka on muuten jees mutta matka sinne on vähän turhan pitkä ja kinkkinen kun pyörällä kuljen. Paljon kilsoja, valaisemattomia hiekkatiepätkiä, tietöitä, sijainti muutenkin syrjässä... Tähän päälle vielä elämäni ensimmäinen näyttösuunnitelman teko (mikä ei ihan helppoa ollut), itse näyttöviikko (mikä taas ei hirveästi paineita luonut) saivat aikaan sen että sairastuin flunssaan ihan viime metreillä ja yksi päivä vielä näyttöä jäljellä. Jonka teen pois huomenna. Sitten se olisi siinä, itsearviointia ja arviointikeskustelua vailla. Yksi jakso valmiina ja koulun penkille takaisin!

Mitähän muuta...

Syksyllä kävin Helsingissä viikonloppureissussa. Kävin Suomenlinnassa lenkillä (juokseminen ei ehkä ole oikea sana vaikka ihan juoksinkin, mutta kun oli lauttamatkoja sun muuta), Varustelekan myymälässä (josta mukaan tarttui villapaita, villapipo ja maski talven hiihtoja ja lasketteluja varten), ja illalla vielä Kaurismäen Corona Baarikin tuli tsekattua. Reissu sujui siis aika isänmaallisessa teemassa, vaikka ei sitä mitenkään erikoisemmin suunniteltukaan! :)















Niin ja vielä piti paljastaa se pyöräjuttu. No se tulee tässä!





MEKK Poggio 2.0

Pojan kanssa tuo koottiin, vähän oli ongelmia mutta kasaan saatiin. Vaihteetkin toimii ainakin sisällä "käsin poljettuna", ulos en tätä sitten ehtinyt testaamaan. Varmasti jotain hienosäätöä kaipaa mutta se on sitten kevään juttu se.

Pyöräilykengät mulla jo on mutta lukkopolkimet täytyy hankkia. Niillä ei tosin ole mikään kiire, aivan rauhassa meinaan opetella tätä tavallisilla polkimilla ensin ajamaan.

Merkki on ilmeisesti aika uusi, vasta "nousemassa oleva". Suomalaisia käyttökokemuksia en tästä merkistä löytänyt yhtään. Ulkomaisia nettikeskusteluja ja kokemuksia kyllä löytyi, ja siellä merkkiä ja myöskin tätä mallia kehuttiin kovasti. Siksi sitten uskalsin ostaa. Toivottavasti en nyt ihan metsään mennyt, ensi kesällä sen sitten näkee! Tässä vielä pyörän teknisiä tietoja:


Specification information

Bike Specification
Frame Details:
  • Model Year: 2013
  • Material: 3K monocoque carbon frame with tapered head tube
  • Internal/External cable routing
  • Double bottle cage mounts
  • Braze on front derailleur, with clamp
  • Replaceable forged aluminium rear dropout
  • Sizes: 47cm, 50cm, 53cm, 54cm, 56cm, 58cm
Fork Details:
  • Material: 3K carbon tapered fork
Wheelset Details:
  • Shimano R500, clincher
Groupset:
  • Speed: 20 gears
  • Brake Levers/Shifters: Shimano Tiagra
  • Chainset: Mekk compact 50/34 (crank length varies according to frame size)
  • Bottom Bracket: BB86, Shimano
  • Rear Derailleur: Shimano 105
  • Front Derailleur: Shimano Tiagra
  • Brake Calipers: Mekk dual pivot with cartridge pads
  • Chain: Shimano 10 speed
  • Cassette: Shimano 11-28
Finishing Kit:
  • Handlebar: Mekk Alu Lite, compact, wet black. Bar width varies according to frame size
  • Bar Tape: Mekk Gel
  • Stem: Mekk Alu Lite, wet black. Stem length varies according to frame size
  • Seat Post: Mekk Alu Lite, wet black
  • Saddle: Selle Italia - Royal
  • Tyres: Vittoria Zaffiro 700 x 23
Pedals:
  • Supplied with basic flat pedals although Wiggle recommends using dedicated clip-in pedals and shoes to get the most from your road bike
Warranty:
  • 3 year frame warranty, 12 month parts warranty
Weight (frame/fork):
  • Unknown

Sellaista.

Joulukin on tulossa ja keksittiin itsellemme aivan mahtava joululahja tulevia retkeilyjä ajatellen. Meinataan vallata ihan uusi osa-alue, ja lähiseudun ympäristö soveltuu siihen paremmin kuin hyvin. Mutta siitä lisää myöhemmin! ;)

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille, nythän on jo ensimmäinen adventtikin!


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pyöräkuume!

Olen ehkä useampaankin kertaan maininnut että "maantiepyörä olisi kiva", "joskus mä vielä semmoisen hommaan", jollekin tietylle matkalle tarvii maantiepyörän jne... Ja nyt se sitten taas iski, The Maantiepyöräkuume!

Jonkinmoisena taka-ajatuksena oli että nyt syksyllä sesongin loputtua saattaisin tehdä löydön, ts. saada halvemmalla parempaa kuin mitä ehkä (ensi) keväänä uuden kauden käynnistyessä. Myöskin "monet muut tuulet" olivat suotuisia, että nyt vihdoin ja viimein voisin pyörään satsata.

Ja tietysti on takaraivossa kaihertanut sekin, että poljen nykyisin todella paljon (ajatuksena ollut jopa osallistua 217 km Pirkan Pyöräilyyn), niin kaikki muut resurssit on olleet olemassa jo kauan, vain itse väline puuttuu. Eli johan oli jo aikakin!

Lähdin liikkeelle kiltisti kotikaupungin urheiluliikkeistä. No, mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ollut enää jäljellä missään mutta eräästä liikkeestä sain tosi hyvää palvelua ja tietää mitä ensi kevääksi olisi tulossa: yksi hyvä vaihtoehto löytyi. Ongelma oli vaan se että en millään jaksaisi odottaa.

Ei muuta kuin kotiin googlettelemaan, ja aika pian liikkeeksi valikoitui Wiggle. Googlettelin myös kokemuksia erityyppisistä pyöristä ja mietin mitä itse pyörältäni haluan. Tässä vaiheessa vastauksia oli tasan yksi: Nopeus. En kaipaa ajoittain hiekkatiellä ajamista, eri säätyypeissä ajamista tai mitään muutakaan, näihin on sitten omat pyörät erikseen. Haluan päästä asfaltilla ja lujaa. Valinta oli siltäosin harvinaisen selvä, puhdasverinen maantiepyörä vailla mitään "kikkailuja".

Sitten vaan kahlaamaan ja opettelemaan maantiepyörien saloja, rungon oikeaa kokoa, runkovaihtoehtoja, vaihteita, merkkejä, jne... Rungon koko oli aika helppo selvittää eri laskukaavojen avulla. Muutama löytyy täältä ja myöskin Wigglen sivuilta löytyi joka pyörämerkille omat taulukkonsa. Monia malleja putosi pois jo tässä vaiheessa kun oikeaa kokoa ei ollut saatavilla. 

Sitten mietin vaihteita. Vaihteita olisi kiva olla tarpeeksi (mun nykyisessä pyörässä on liian vähän ja suurin vaihde seiskakin on liian kevyt), mutta toisaalta mitä "monimutkaisemmat" vaihteet sitä herkemmin ehkä tulee ongelmia. Tulin tulokseen että 2 etupakkaa riittävät (ilmeisesti monissa nykyisin noin onkin mutta en sitä tuolloin tiennyt). 20 vaihdetta on parempi kuin 18. 

Tässä vaiheessa tuli mieleen vaihteiden toimivuus / luotettavuus. Mulla on jo yksi pyörä missä vaihteet (tai joku) reistailee, en missään nimessä halua toista sellaista lisäksi. Tämä tiputti lopullisesti Sora-vaihteiset pois kuvioista.

 Runkovaihtoehtona oli pitkään alumiini, kun ajattelin että hiilikuituiseen ei budjetti riitä...

Löytyi hyviä vaihtoehtoja, mutta silti jokin tökki. Yhdessä mallissa haukuttiin jarrut ihan maanrakoon (olisi heti vaihdettava paremmaksi), jotakin mallia kehuttiin mutta myös haukuttiinkin että huonoja osia... Ja täytyy sanoa että noista muista osista en niin hirveästi tiedä, paljon tukeuduin vaan arvosteluihin mitä käyttökokemusta muilla (enemmän Pro:illa :) pyöristä on. Yksi oli  myös "ihan ok" mutta vaihteet olivat SRAM merkkiset ja kokotaulukkokin "kummallinen" (halusin ilmiselvästi Shimanot sitten ;). Monet pyöristä olivat hyvin "äijämallin" näköisiä ja "se jokin" vaan puuttui. 

Meinasin jo luovuttaa. Mun päässä oli koko illan soinut luokkakaverin kysymys että "Mikset sä osta hiilikuiturunkoista?" "No kun ei budjetti riitä." oli mun vastaus. Päätin vielä kerran katsoa että mistä hinnasta hiilikuituiset lähtevät. Eipä tarvinnut kauaa selata kun Se löytyi:

- Hieman erikoisempi merkki (saa ollakin, tykkään "haastaa" ja kokeilla uutta). Kotimaisista keskusteluista en merkistä käyttökokemuksia löytänyt mutta ulkomaisista sitäkin enemmän. Ja hyviä sellaisia. Ja oli muuten sama merkki minkä toista mallia olin jo aiemminkin silmäillyt.

- Vaihteet osittain paremmat mitä halusinkaan. Sopii!

- Täysin hiilikuiturunkoinen. Sopii sekin!

-  Lukemieni käyttökokemusten mukaan laadukkaat osat ja muutenkin kevyt. Tähän en osaa ottaa kantaa, mutta useissa eri lähteissä todettu sama asia.

- Hinta. No ööö.. meni kyllä ihan budjetin ylärajoille, mutta toisaalta en halua ostaa pskaa jonka kanssa saa sitten parin vuoden päästä "tapella" ja viedä huoltoon että saa toimimaan. Mä alan vissiin oppia ;)

- Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä : tätä pyörää oli tasan 1 kpl jäljellä!! Aikani mietin, punnitsin, googlettelin raivoisasti, mietin vielä, googlettelin vielä vähän. Rekisteröidyttyäni Wiggleen sain chattipalvelun käyttööni, niin varmistinpa koon vielä sitäkin kautta ennen lopullista ostopäätöstä. Ja ostin.






To Be Continued...









keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kilometrikisa 2014

Tämän vuoden kilometrikisa päättyi maanantaina, ja sivuston mukaan osallistujia ja joukkueita oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Mäkin olin mukana ties kuinka monetta kertaa, ja omatkin kilometrimäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.


Tämä kisa on omalta osaltani kaikista huikein. Sijoituin omassa joukkueessani 2352,74 kilometrillä ja 81 ajopäivällä lähes 60 osallistujan joukosta kolmanneksi! Ja parasta tässä on se että en edes kokenut kilpailevani (paitsi ihan viime päivinä), vaan kilometrit kertyivät ihan itsestään!


Työ- ja koulumatkapyöräily on niin olennainen osa mun elämää, että oon jo aikoja sitten lakannut ajattelemasta niitä liikuntasuorituksina. Vaikka sitähän ne juuri ovat: aamulla on usein pakko polkea täysiä etten myöhästyisi, ehkä iltapäivät kotiin sitten vähän rauhallisemmin. Mutta hiki tulee aina ja jalat ovat jatkuvasti melkoisen "tönköt".


Suurin yksittäinen vaikutus tulokseen oli kesän pyöräretki Poriin, tulihan siitä enemmän kuin viidesosa koko kilsamäärään.


Pienempi, mutta ei suinkaan vähäpätöisempi buusti oli toinen lyhyempi pyöräretki Raippaluotoon.


Mutta kaikista tärkeimpänä ne arkipyöräilyt töihin ja kouluun. Ilman niitä ei olisi rutiinia ja kilsatkin olisivat jääneet melkoisen vähäisiksi.


Ja oli sitten vähän ongelmiakin. Mun pyörästä hajosi keskiölaakeri ja sittemmin vaihdettiin koko keskiö. Vieläkään ongelmat eivät ole täysin ohi, Polkimen ikävä "naksahtaminen" alaspäin on vähentynyt huomattavasti, mutta vielä, joskus, ylämäessä isolla vaihteella poljettaessa sitä tapahtuu. Tai silloin kun on oikein kostea ilma. Olisko vikaa sitten vaihteissakin, rattaissa tms... Tämän vuoksi mm. Botniapyöräilyynkin osallistuminen jäi, kun ei nyt ollut sillä sekunnilla haluja uutta pyörää ostaa.


Mutta joo, uusia pyöräjuttuja on mietinnässä ja suunnitelmissa, kuinka selviäisin koko talvenkin pyöräilemällä. Niistä lisää kun jotain konkreettista saadaan aikaiseksi.


Kaikille teille vielä sanoisin että pyöräilkää hyvät ihmiset, tai harrastakaa muuta arkiliikuntaa. Kävelkää tai hölkätkää töihin, kauppaan, pidemmälle bussipysäkille tai mitä ikinä keksitte. Hengittäkää raikasta ulkoilmaa. Sen voin luvata että siihen jää koukkuun!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Zumbaa ja kahvakuulailua!

Niistä on mun viikkoliikunnat pyöräilyn lisäksi tehty! Päätin siis kuitenkin ilmoittautua kahvakuulaan, kun jotenkin nyt tökkii tämä omaehtoinen lihaskuntoharjoittelu ja suuri vaara on että se jäisi kokonaan pois kuvioista.

Maanantaina olin ekan kerran zumbailemassa, ja kivaa oli pitkän tauon jälkeen. Ohjaaja on eri kuin viimeksi mutta vaikuttaa oikein osaavalta, joten siinäkään suhteessa ei valittamista.

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kahvakuulatunti. Testailin vähän kuulan kantamista repussa, ja kyllä se siinä menee kun kiristää repun vyöllä kiinni kunnolla vyötärölle. Eikä se pyörällä polkeminen kuula selässä niin vaikeaa ollut kun matka on kuitenkin max. 2 km suuntaansa. Varovainen pitää tietty olla ja kun liukkaat kelit tulevat, menen tunnille suosista kävellen tai autolla.

Mutta sitten itse tuntiin. Kerroin heti että mulla on liian painava kuula yhden käden nostoihin, muut liikkeet kyllä menevät. Sainkin lainata sitten ohjaajan 8 kg:n kisakuulaa, joka puolestaan tuntui melko kevyeltä. Ainakin heilautuksissa. Ja muuta ei sitten paljoa kuulalla tehtykään, kun aluksi pidettiin lämmittely ja kuntotesti, joihin meni aika paljon aikaa.

Kuntotestinä oli kolme liikettä. Vatsalihasliike, etunojapunnerrus ja kyykky. Kutakin liikettä puoli minuuttia niin monta kertaa kuin ehtii. Etunojapunnerruksen sai tehdä naisten tyylillä ja minähän tein! En nyt sen kummemmin ala analysoimaan tuloksia paitsi että vatsat ok (hyvin), etunojapunnerrus suorastaan surkea. Kyykky siltä väliltä, olis ollut hyvä (tai ei tuntunut missään, olisin voinut kyykätä huomattavasti nopeamminkin) mutta tekniikka vähän hakusessa, tuntui että en pohkeiden kireyden vuoksi pääse tarpeeksi alas ja sen vuoksi olin vähän hidas :b Mutta tuo nyt vahvisti sen minkä tiesinkin, että mun kropan voimatasapainot on aika epäsuhdassa keskenään. Voi kun saiskin jostain sitä motivaatiota kehittää yläkroppaa!

Ohjaaja kuitenkin oli ihan huippu, varmasti asiansa osaava, on lähdössä kisaamaan johonkin (en muista mihin) tänä syksynä ja itsekin valmennettavana. Siitä oon aina pitänyt näissä oman kunnan kansalaisopiston kursseissa, että ohjaajat ovat olleet todella osaavia. Ihan kilpatason urheilijoita (mm. potkunyrkkeilyssä) ja esim. joogassakin tehtiin kaikki hengitysharjoitukset ja ommmmm....... jutut. Tykkään.

Kuulasta sen verran, että alle 8 kg:n kuulalla ei kuulemma tee mitään. Myös ergonominen "kulmikas" kuula on huono, samoin kuin vinyylinen. Kahvan pitää olla rautaa, ja kummankin käden pitää mahtua kahvaan. Paras olisi oikea kisakuula.


Tämä nyt ei ole paras jos ei huonoinkaan. Jospa sillä pärjäis! 

Ensi kertaa odotellessa, josko silloin päästäisiin enemmän itse asiaan!


 

tiistai 26. elokuuta 2014

Kuulumisia pitkästä aikaa

Nyt on koulua käyty jo kolmatta viikkoa ja arki pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Oltiin tosiaan viimeisellä lomaviikolla Tallinnassa, ja mitään ihmeempiä matkasepustuksia en jaksa nyt (enää) rustata. Helle saneli reissun aika pitkälle: bussilla ajelut minimiin (niissä oli varmaan joku 50 astetta lämmintä), ja aikaa vietettiin viileissä ostoskeskuksissa ja rannalla Piritassa. Ensimmäinen iltapäivä meni ihan huoneistossa nukkuessa ja sanonpahan vaan, että ei mikään  järjen riemullisin idea ollut yötä vasten reissuun lähteä. Kun nukkua pitää jokaisen kuitenkin joskus. Mutta tulipahan kokeiltua!

Illalla pyörittiin Vanhassa Kaupungissa, ja jos se (kesä)päivällä on hieno paikka niin syksyn pimentyvinä iltoina vielä hienompi!




Kyllä sellainen fiilis vaan tuli että en enää halua Tallinnaan millään "pikaristeilyillä" mennä, vaan kyllä siellä pitää voida olla yö tai kaksi. Vähintään.


Muuten mun elämä on koulusta huolimatta rauhoittunut huomattavasti. On vapautuksia, etäpäiviä, ja tietty ne tuo sitten vastuun osata vapautettua ainetta tentissä ja etätehtäviä etäpäivinä mutta kuitenkin... ihan mahtavaa vaihtelua työelämään tämä opiskelu!

Oon tieten tahtoen ottanut elämää muutenkin vähän rennommin. Tai kun aikaa on enemmän niin kiire ei yksinkertaisesti ole. Eikä myöskään niin väsy ettei jaksa tehdä mitään. Oon ottanut juoksut takaisin kuvioihin, nyt pari kertaa käynyt "kympin" (joka oikeasti on n.300 m vajaa 10 km) juoksemassa. Ei se juoksutaito mihinkään ole hävinnyt ja aikakin on ollut hyvä, mutta kyllä se vaan jaloissa tuntuu kun juoksurutiini vielä puuttuu.

Samoin lihaskuntoa oon tehnyt nyt muutaman kerran. Gymstickiä mökillä ja samaa vanhaa Golden Sixiä sahaten sit kotona. Ja kummallakin kerralla on tullut ihan älyttömät domssit. Kun tuohon lisää vielä tottumattomasta juoksusta kipeytyvät jalkojen lihakset ja sen, että pyöräilen nyt pahimmillaan (tai parhaimmillaan) yli 150 km viikossa, niin tuntuu että elämä on viimeiset pari viikkoa ollut yhtä lihaskipua!

Kirsikaksi kakun päälle ilmoittauduin vielä zumbaan. Ei varmaan viisasta kun aerobista tulee muutenkin todella paljon, mutta järjen kanssa tällä ei nyt olekaan mitään tekemistä kun zumbaaminen on yksinkertaisesti kivaa. Ja nyt mulla on siihen mahdollisuus! Olisi kutkuttanut ilmoittautua myös kahvakuulatunnille, mikä pidetään tässä parin kilsan päässä, mutta en yksinkertaisesti jaksa kuvitella itseäni pyöräilemässä kaiken lisäksi sinne tunnille 12 kg kahvakuula repussa :-)

Liikuntatapahtumien kanssa on vähän niin ja näin... pian olisi Botniajuoksu, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin ei nyt vaan yksinkertaisesti inspaa. Tai jos alkais inspaamaan niin se olisi vaan 16 km sitten... jos ei nyt yhtäkkiä ihmettä tapahtuisi ja huomaisin juoksevani kevyesti 20 km tosta noin vaan... Ja oon mä sitä kyllä ihan tosissaankin miettinyt. Pientä hankaluutta on ihan käytännön seikoissa. Mun on puolipakko kulkea pyörällä nyt kouluun. Auton kyllä saisin jos on pakko ja bussillakin pääsee jos jaksan selvittää aikatauluja ja hintoja, mutta kun en välttämättä milllään haluaisi. Botnia (varsinkin 30 km) vaatisi ainakin kahden viikon kulkemisen muilla välineillä. Viikkoa ennen (että ehtii lepäämään ja palautumaan vanhoista) ja vähintään viikon jälkeen (että ehtii palautua).

Myös retkijutut kiinnostaa tällä hetkellä niin paljon että menee melkein liikuntatapahtumien edelle. Meidän piti mennä aluksi viime viikonloppuna Helvetinjärvelle. Sitten luin jostakin, että hirvikärpäsiä on jo siellä sun täällä. Joten ei kiitos! Suunnitelmiin pikainen muutos ja lähdettäisiinkin pyöräretkelle lähisaaristoon. No, ilmatieteen laitos lupasi silkkaa sadetta koko viime viikonlopulle, niin jätettiin sitten sekin väliin. Blaahh! Nyt meillä on sitten aika monta viikonloppuretkeä suunniteltuna, vain itse toteutus puuttuu. Toivottavasti nyt ilmoja riittäisi, niin päästäisiin johonkin vielä ainakin!



Kuva-arvoitus viime viikkojen "jutuista" ;)


Ja vastaukset:

Ostin halvan kasviskuivurin, jolla nyt ensimmäistä kertaa kokeilin kuivata karviaisia. Pikkusen tulivat ehkä liiankin kuiviksi ja koviksi (kuivatin 1,5 vrk), mutta siitä yllätyin kuinka paljon tuo laite niitä kerrallaan nielee. Viiteen ritilään mahtui varmaan puoli pensasta, n. 5-6 litraa. Ja kuinka pieneen tilaan ne valmiit marjat mahtuvat, kuvan lasipurkkien lisäksi mulla on yksi pieni pakasterasia niitä puolillaan. Maltan tuskin odottaa kun omenat kypsyvät niin pääsen niitä kuivattelemaan seuraavaksi!

Oon keksinyt uuden herkun. Tai no osittain keksinyt ja osittain matkinut. Eli kookospannaria täältä, päälle hilloa oman maun mukaan (1 tl-rkl riittää mulle) ja siivutettua banaania. On niiiin hyvää ja kun yksi banaani riittää kätevästi kahdelle pannarinpalalle, niin näitä on tullut syötyä useasti kaksin kappalein!

iHerbistä tuli tilattua taas kaikennäköistä: Reishi-kahvia mikä on oikeasti hyvää, omega kolmosia, magnesiumia, miehelle ja pojalle "miesten monivitamiinivalmistetta" ja mulle saman sarjan extravahvaa, joku puhdistusjuttu kasvoille, shea butter-saippuaa pimeneviä syysiltoja piristämään, Atkinsin patukoita ihan välipalaksi ja pillerirasia vitamiinien annosteluun.

Tilauksen tein oikeastaan magnesiumin vuoksi. Mua kiinnostaa mikä on Bodyflex Combin vaikuttava aine (joka mulla toimii, ehkäisee ja jopa parantaa kaikkea "kremppaa"). MSM se ei ole, niin nyt testaan olisko se magnesium. Ja kun magnesiumia on eri muodoissa jotka imeytyvät eri lailla, niin tilasin nyt sitten sellaista missä on vähän kaikkea: oksidia, sitraattia, glysinaattia, kelaattia ja jotain muitakin. En nyt jaksanut perehtyä miten mikäkin magnesium imeytyy mutta oliskohan tuo nyt sellainen kultainen keskitie? :)



maanantai 4. elokuuta 2014

Ajatuksia tulevasta ja lomafiilistelyjä nykyisestä!

Viime perjantaina mun "työarki" sitten loppui, noin vuodeksi nyt ensialkuun ainakin. Olin vielä viikonloppuna töissä, mutta se on kuitenkin jollain tavalla erilaista kuin tavallinen arkityö. Fiilikset on olleet vähän sekavanlaiset. Tuntuu oudolle, että tämän lomaviikon jälkeen mun arki ei enää palaakaan ennalleen. Mutta samalla oon aivan älyttömän utelias, innostunut, odottavainen, että millaista se arki sitten tulee olemaan. Halusta oppia uutta nyt puhumattakaan. Olo on myös jotenkin helpottunut. Ehkä mä kaipasin just tätä, juuri nyt. Opiskelemaan lähtemisen päätös ei ole tuntunut väärältä sitten alkuunkaan.

Tekisi mieli ostaa jotain koulutarvikkeitakin, mutta enpä viitsi ennenkuin tiedän mitä todella tarvitsen. Jäitä hattuun nyt vaan. Koulupöydän kuitenkin ostin, kun työkaverilla sattui sopuhintaan semmoinen olemaan. Jee, nyt mulla on vihdoin ja viimein joku "oma nurkkaus" eikä tietskaa vaan keittiön pöydällä... :-)


Eilisilta kuluikin ahkerasti pöytää fiksatessa, sain siitä loppujen lopuksi aika hienon!


Ja lupauksistani huolimatta (kun ne suunnitelmat ei ole viime aikoina pitäneet) kirjoitan nyt vähän tulevastakin. Kouluun hakemisen jälkeen mun elämä on ollut hirveän raskasta ja epäsäännöllistä, pääasiassa lisääntyneiden (vapaaehtoisten) töiden vuoksi ja myöskin epävarmuuden, kun en tiennyt pääsenkö kouluun vai en. Luovuin väliaikaisesti ja vapaaehtoisesti monesta "omasta jutusta": "turhista" liikunnoista (vain pyöräily ja koirien ulkoiluttaminen jäi), alensin kodin "siisteystasoa", vähensin kokkailuja minimiin jne...  Nyt pikkuhiljaa asiat ovat selkiytyneet yksi toisensa jälkeen ja työviikonloput vähentyneet samaan tahtiin, eikä yhtäkään ole enää jäljellä.

Olenkin päättänyt, että tasan viikon päästä alkaa taas normaali arki. Parempine siivoamisineen, juoksulenkkeineen, lihaskuntotreeneineen (väh. kerran viikossa, lupaan! :), kaikkineen. Nyt kun mun elämä tulee olemaan pääasiassa aamurytmistä, joku kansalaisopiston liikuntajuttu tulee ehdottomasti mukaan. Zumba mielellään, jos sitä vielä vaan on tarjolla! :D Samoin ruokailuja oon miettinyt jo paljon. Koulussa on kuulemani mukaan niin edullinen ateria (josta uskon pystyväni koostavan myös karppityylisen), että se tulee ehdottomasti mukaan ja näin "kotikokkaus" evääntekoineen vähenee huomattavasti. Maltan tuskin odottaa että mun "uusi arki" alkaa!


Mutta ennen arkea on vielä tämä viikko lomaa. Tämä päivä jo kului poikkeavasti. Käytiin viemässä mun pyörä huoltoon (polkimien keskiölaakeri ilmeisesti mennyt), kävin kampaajalla, ostettiin miehelle ja pojalle uusia kledjuja, jumiuduttiin kunnon ukkosmyräkän ajaksi (jolloin koko Vaasan keskusta lainehti vedestä) keskustan kauppakeskukseen, ja valmistellaan nyt tulevaa reissua.

Ja minne, no Tallinnaan! Alkuyöstä lähdetään ajamaan, laiva lähtee Helsingistä aamulla, pari kolme päivää kierrellään ja kaarrellaan ympäri Tallinnaa. Ei olla (vielä, onhan sitä vielä tunteja aikaa :-) tehty tarkempia suunnitelmia, mutta keilaaminen, uiminen, kokkaaminen ja patiolla nautiskelu omassa huoneistossa, Kadriorgin puiston, vanhan kaupungin ja myöskin pakollisten ostoskeskusten kierteleminen ja  mahdollisimman erilaisilla joukkoliikennekulkuneuvoilla huristeleleminen ristiin rastiin eivät ole toisiansa poissulkevia juttuja! ;) 






tiistai 29. heinäkuuta 2014

Suunnitelmat elävät vol. 2

Ehkä mun ei pitäisi kirjoittaa enää mitään tulevasta kun ei mikään, siis kerta kaikkiaan yhtään mikään, ole pitänyt paikkaansa.

Vihjailin joku aika sitten että yksi isompi (ja se ensimmäinen) pidempi vaellusreissu tulossa. Saariselälle UKK-puistoon. Ostin jo kartat ja kaikki.

No, koko heinäkuun oon huomannut ressailevani sillä, että onkohan siellä paljon ötököitä. Reissu olisi olosuhteiden pakosta heti elokuun alussa. Muut aikavaihtoehdot on poissuljettuja koska koulu alkaa. Alunperin (jos olisin työelämässä) reissu piti tehdä vasta myöhemmin syksyllä.

Mietin että haluanko vaihtaa kohdetta (ja nämä miettimiset on aika pitkään mun harteilla, miehelle kun usein käy kaikki) johonkin paljaampaan maastoon (missä ehkä ötököitäkin vähemmän), mutta en halunnut.

Nämä heinäkuun helteet, joita "luvattu" jatkuvan ties minne saakka, eivät yhtään auttaneet asiaa. Päinvastoin.

Ja vielä se syistä suurin: Yhtä mökkeilyä lukuunottamatta ei olla tehty mitään yhdessä koko perheen kanssa. Mä ja mies ollaan menty omia menojamme, tyttö on mennyt omiaan ja poika pääasiassa ollut kotona. Ei sen nyt ihan näin kuuluisi mennä vaikka mulla ja miehellä uusi kiva harrastus onkin. Oon jonkin verran potenut huonoa omaatuntoa eikä tuleva reissu yhtään olisi auttanut asiaa. Päinvastoin.

Niinpä sitten päätin että tulevalla viikon vapaalla tehdään jotain ihan muuta. Koko perheen kanssa. Ja tämä päätös tuntuu nyt erittäin oikealta ratkaisulta. Kyllä se UKK-puisto siellä pysyy eikä mihinkään katoa!
 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Miksi mennä merta edemmäksi kalaan (eli pyöräretkellä Raippaluodossa)

Viime viikonloppuna tehtiin kahden yön pyöräretki Raippaluotoon. Perjantaipäivä meni vielä töissä, ja matkaan päästiin lähtemään neljän aikaan. Pari kiireellistä asiaa tuli hoidettua vielä matkan varrella, ja vähän tyhmältä tuntui polkea kotikaupungissa laukkuineen kamppeineen ja päivineen. Mutta kun päästiin pois kaupungin humusta, niin sitten alkoi ihan retkifiilikset ottaa vallan.


Siellä se jo näkyy!




Sillan päälle polkeminen kävi kyllä ihan työstä! 






Raippaluodon keskustasta suunnattiin Sommaröhön, missä oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö.


Matkan varrella on hienoja pihapiirejä.


Vähän eksyttyäkin tuli mutta löytyihän se oikea paikka viimein.

Ei muuta kuin uimaan!

Kuva-arvoitus

Sivistystäkin näkyi välillä :)

Pienen pähkäilyn jälkeen leiripaikaksi valikoitui uimaranta. Oli vähän vaikea saada telttaa hiekkaan pystyyn, mutta kyllä se sitten lopuksi siinä pysyi. Onneksi oli tyyntä! :b



Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen aamiaista napaan ja lähdettiin vielä hieman tutkimaan läheistä luontopolkua.


Kyltin mukaan täällä on vartijan tupa tms. Jos se oli tämä, niin aika erikoinen oli. Ovesta meni portaat alas, sieltä oviaukko ja ilmeisesti käytävä ties minne. Ei käyty! :b


Alue on ollut puolustusvoimien käytössä, ja rakennusten perustuksia, joko betonisia tai osittain kivisiä oli joka puolella. Jos olisi ollut kupoliteltta niin sen olisi saanut pystytettyä näille alueille helposti ja vaivattomasti :) 


Pikkuhiljaa valmiina lähtöön taas.


Laiturikin oli niin iso, että täällä on varmaan käynyt jos jonkinlaisia aluksia.

 Tarkoitus oli välttää sivistystä ja kauppoja, mutta kävi kuitenkin ilmi että vettä ja ennenkaikkea "säilytysastioita" sille saisi olla enemmänkin mukana. Kauppaan siis. Mutta muuta ei ostettu, paitsi mukavuudenhaluiselle miehelle limsapullo :-)

Aamu oli valjennut hienona, mutta yhtäkkiä tuntui että ukkostakin saattaa tulla. Päätettiin mennä Raippaluodon vierassatamaan täyttämään tyhjät vesipullot ja josko sieltä jokin lounaantekopaikka löytyisi kans. ja löytyihän sieltä grillikatos, missä tuli kokattua jauhelihakeittoa (ihan hyvää keittoa tuli, mutta se on meillä niin arkinen ruoka, että ei vaan "huvittanut" sitä retkeillessä syödä).

Siinä lounastaessamme mereltä nousi tosi paksu sumu, ja mantereella kuulosti ukkostavan. Oli taas niin ja näin tuleeko ukkonen päälle vai ei (näytti että ei), niin lähdettiin vaan matkaan.


Eikä se ukkonen sitten tullutkaan. Sumuista kuitenkin oli, ainakin toisella puolella siltaa.

Ja sillan toisella puolen näytti taas ihan aurinkoiselta :-)






Seuraava etappi olikin sitten Björköby ja tarkemmin sanottuna Svedjehamn ja Saltkaret näköalatorni. Ajateltiin että ei kai siellä niin paljoa porukkaa ole kun on ihan saaren päässä, mutta siellähän oli porukkaa kuin pipoa! Näköalatorni näköjään houkuttaa, ja on suositumpi matkailukohde mitä osattiin odottaa.

Vettä alkoi satamaan just sopivasti kun oltiin perillä, joten saatiin pyörät kätevästi näköalatornin alle suojaan.


Ja ei muuta kuin kiipeämään ylöspäin.




Tornista näkee maankohoamisen vaikutukset hyvin.

Vettä tiputti koko ajan, mutta päätettiin lähteä kävellen tutkailemaan mahdollista toista yöpymispaikkaa, Björkö-Paniken vaellusreitillä olevaa taukopaikkaa. Ja ennenkaikkea pääsisikö sinne pyörällä. No, ei montaakaan metriä tarvinnut kävellä kun todettiin että ei pääse. Polku on yhtä suurta kivikkoa heti alkuun.

Päätettiin kuitenkin käydä taukopaikalla. Jos se olisi oikein täydellinen, niin jaksaisko sinne kantaa laukut tms...

Matkan edetessä huomattiin tuokin vaihtoehto melko mahdottomaksi toteuttaa. Polku oli ajoittain huonosti hoidettu / remontin alla (pitkospuita vaihdetaan soraan), oli oksia tiellä, kaatuneita puita ja myöskin yksi korkea verkkoaita ylitettävänä "tikkaita" pitkin. Tuli siinä vaan mieleen että jos joku kehittelisi yhdistetyn pyörälaukun / rinkan (vois olla vaikka jotain "moduleita" joita sitten kootaan tarpeen mukaan), niin täältä löytyisi heti kaksi ostajaa moiselle viritykselle!

Sadetta piisasi ja hyttysiä riitti (ja myrkyt tietysti pyörillä), mutta päätepiste palkitsikin sitten kaiken: iso alue jossa kunnon grillikatos, pöytiä ja penkkejä ja laituri, ja ennenkaikkea hienoa merimaisemaa.

Sadekin lakkasi juuri sopivasti ja kahvitteluvälineet olivat mukana, joten mikäs siinä laiturilla kahvitellessa.



















Kello oli tässä vaiheessa jo kuusi tai jotakin, ja pikkuhiljaa piti alkaa miettimään että missäs sitä toinen yö nyt oltais, kun tämä meni näin. Matkan varrella oli Björkö Campingin kyltti, pääsisköhän sinne teltallakin? Ei muuta kuin googlettamaan numero (me oikein eräretkeilijät, heh :-) ja kyselemään. Eivät kuulemma telttoja ota ja muutenkin oli täyttä, mutta sanoivat Björköbyn keskustassa olevan "mökkikylän" jossa olisi tilaa.

Ei tehty mitään ratkaisua vaan lähdettiin takaisin tornille ja polkemaankin. Svedejehamnin satamassakin oli matkailuautoja ja jonkinlainen "leiripaikka", mutta mies ei halunnut sinne jäädä. Missään nimessä kuulemma. Siispä lähdettiin takaisinpäin. Sommaröhön jos ei muuta.

Björköbyn keskustassa sitten näin "Torpet" kyltin jossa mökin kuva ja ajateltiin että tuo sen täytyy olla missä on tilaa. "Käydäänkö katsomassa?" "No käydään." Kello oli tässä vaiheessa jotain kahdeksan ja kilometrejä olisi ollut n. 30 edessä. Ei välttämättä enää inspannut polkea. Ja mulla sunnuntaina alkava yöviikko edessä, joten mahdollisimman kunnolliset yöunet olisi pakko saada alle.

Mökkejä piti oikein mukavan tuntuinen rouva, joka tuntui osaavan myös "lukea" meidän tilanteen hienosti. Niinpä saatiin mökistä hyvä tarjous ja päätettiin jäädä.

Oli vähän outoa olla siistissä, suihkullisessa, jääkaapillisessa ja jopa TV:llä varustetussa mökissä ja nukkuakin vielä ehdoissa lakanoissa kun eihän sen näin kuulunut mennä, mutta niinpä vaan oltiin! Enkä edes suostunut potemaan huonoa omaatuntoa tai epäonnistumisen tunnetta. Tiesin että näin voi käydä, kun eihän kartalta pysty mitenkään näkemään millainen tarkkaanottaen se itse polku on.





Aamulla sitten virkeinä aamiaista, kamat kasaan ja liikkeelle jälleen. Nyt kotia kohti. Ymh...


Olisin voinut jäädä sillan tälle puolelle pidemmäksikin aikaa...

Kotimatka sujui nopeasti myötätuuleen. Maisemat jostain syystä muuttuivat sitä tylsemmäksi mitä lähemmäksi koti tuli. Kummallista ;) Ihan viime metreillä tuli kunnon sadepilvi, pieni ja musta joka oli varmaan just vaan meidän päällä. Läpimäräksi kastuttiin, mutta eipä se niin haitannut kun koti oli ihan nurkan takana.


Retken liikunnat:
Pe: Pyöräily 55,6 km
La: Pyöräily 44,8 km + patikointi 5 km
Su: Pyöräily 54,4 km

Ja vielä pohdintoja:
Suorastaan rakastuttiin Raippaluotoon ja sen hienoihin luontokohteisiin. Tästä reissusta jäi suuri kipinä: Käydä Raippaluodossa uudelleen, patikoimassa Björkö - Panike-reitti kokonaisuudessaan. Lisäksi tutkailla muutakin "lähisaaristoa", millaisia retkeilymahdollisuuksia löytyy. Ei aina tarvi mennä merta edemmäksi kalaan, sen kun vaan aina muistaisi!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...