torstai 30. tammikuuta 2014

Mitäs tänne kuuluu? No ei mitään :-)

Tämä viikko on mennyt harvinaislaatuisen mitäänsanomattomasti. Kiitos ehkä viime sunnuntaisen 27 km hiihtotreenin, en ole pyöräillyt töihin (kun palautumisen tarpeen lisäksi nuo -19-20 C pakkaset ei nyt vaan nappaa), en ole tehnyt minkäänlaista lihaskuntotreeniä (yläkerta on rempan vuoksi edelleen kuin pommin jäljiltä), enkä ole tehnyt oikein mitään muutakaan mistä kirjoitettavaa keksisin...

Viikko on kulunut siis ihan rennosti, kaupassa käyden, pojan myymiä moponosia pitkin Suomea lähetellen, koiria ulkoiluttaen (kun on pakko), ja, no, oikein yhden You Tubesta löytyneen venyttelyvideon tehden, ja treenikaverin luona visiitillä suksia voidellen (kun eivät tahtoneet sunnuntaina oikein viimeisillä kilsoilla luistaa enää). Mutta siinäpä ne. Joskus tällalailla, sit taas toisenlailla :-)

perjantai 24. tammikuuta 2014

Fyssarilla, ostoksilla ja banaanikakkua :)

Oon tällä viikolla ravannut kahdesti fysioterapeutilla nilkkojani väännätyttämässä, ja nyt hoito olisi sitten siinä. Ei sillä etteikö kertoja olisi enää tarvinnut, vaan sillä, että kaikki kustannutkset menee valitettavasti omasta pussista kelakorvausta lukuunottamatta. Ja kipuiluja ei siis ole (ollutkaan), joten "säästän" kertoja siihen kunnes todella niitä tarvitsen.

Hukkaan nuo käynnit eivät kuitenkaan ole menneet. Sain tietää millaiset juoksukengät on mulle parhaat, tällä hetkellä nilkat taipuvat 7-8 astetta (10 olisi normaali), sain uuden jumppaohjeen joka saattaa pitää nilkkoja vetreämpinä tai sitten ei, lisäksi sain tietoa tai oikeastaan alkukipinän kinesioteippauksesta, joita voi siis tehdä itsekin. Mutta siitä ei sen enempää kun en ole vielä yhtään ehtinyt tutkia... Ja mikä tärkeintä, tiedän jatkossa missä vika ja myöskin hoitokeinon, jos jalanpohjat vielä kipeytyvät.


Eilisellä fyssarireissulla mulla oli sellainen 20 min aikaa hoitaa muitakin omia asioita. Oon tässä googletellut villasormikkaita (ei tarvis olla 100% villaa mutta sinnepäin) ja Lindex tuli jossain haussa vastaan. Myös armeijan ylijäämävarusteita myyviä liikkeitä tuli vastaan ja sellaisessa oli tarkoitus täällä käydäkin, mutta tarkemmin ajateltuani niistä tuskin löytyy naisten, ja vielä aika pientä kokoa olevia sormikkaita :b Matka suuntautui siis Lindexiin.

Sieltä löytyikin peräti kahdet hanskat. 70 % lampaanvillasormikkaat ja vielä paremmalta tuntuva vaihtoehto: 50 % angoraa ja 30 % villaa sisältävät käsinemalliset hanskat. Molemmat lähti messiin. Kävin vielä pojan kanssa TopSportissa katselemassa lasketteluasuja (ja sellainen hänelle löytyikin, vielä, onneksi!!) ja samalla mukaan tarttui vielä kertakäyttöiset lämmittimet.


Näiden eri yhdistelmillä mun pitäis nyt pärjätä: Ylhäältä vasemmalta hiihtohanskat (joihin ei mahdu mitään alle), nahkarukkaset, lasketteluhanskat joiden rannenauha on hiihdossa aika "ärsyttävä", alta "lähesvillasormikkaat", kertakäyttöiset lämmittimet ja angorahanskat (jotka on muuten aika muodikasta kuosia, heh :)

Vielä on harkinnassa pitäiskö mun ostaa mononsuojat, vai mitkä ne on ne "teddytossut" mitkä laitetaan monojen päälle ja jotka kuulemma lämmittää todella tehokkaasti. Varpaiden kanssa mulla ei ole ollut ongelmia mutta mielelläni sellaiset päälleni pukisin jos on yli -20 C pakkasta, ja varmasti niitä tulisi kyllä käytettyäkin.



Mutta asiasta viidenteen. Ihanaa, perjantai, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa banaanikakun reseptin, mikä tuli viime viikonloppuna kokeiltua ja hyväksi havaittua. On viljaton versio ja kehitetty taatelikakkureseptistäni.


Helppo banaanikakku, viljaton versio

Pienemmän kokoinen kakkuvuoka riittää.

2 banaania
150 g voita
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
0,5 dl maitoa, kookosmaitoa tai kermaa
2 dl mantelijauhoja
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Muusaa banaanit kulhoon. Lisää sulatettu voi ja sekoita. Lisää kananmunat ja sekoita edelleen tasaiseksi. Lisää loput aineet: sokeri, maito/kerma, kaikki eri jauhot, sooda, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita kunnolla tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina kakkuvuokaan (jos käytät silikonista ei tarvi voidella). Paista 175 asteessa n. 45-55 min. Kakun voi tehdä myös tuplana jolloin 3 l vuoka on sopiva.






Ja vielä loppukevennyksenä Limppu ja hänen pakkaspäivän huvinsa:



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lepoa

Oon joskus aiemminkin kirjoittanut, kuinka mun "rytmit" menee niin, että voin olla aika kauankin väsynyt, nukkua huonosti, tämän vuoksi olla ylipirteä..... kunnes tilanne laukeaa ja väsyttää niin hemmetisti ja nukun kaiken pois.

Niin kävi jälleen nyt. Jonkinlaista stressiä ja ylipirteyttä on ollut jo joulukuun alusta lähtien. Joululoma ei tätä poistanut, lomallakin halusin säilyttää rytmin, herätä ajoissa jne... ja sitten alkoikin jo työt. Tilanne ehkä kärjistyi sunnuntain pakkashiihtoon (ed. postaus), ja kun alla oli vielä lihaskuntoharjoittelu ja toinen lyhyempi hiihto joista en ehkä ollut täysin palautunut. Mulla meni alkuviikosta niska totaaliseen jumiin. Tai tuntui että kyse ei ollut lihasjumista, vaan joku niskan "jänne" suorastaan säteili kipua päähän asti. Luulen että kyse oli jostain tulehdusreaktiosta ennemminkin kuin tavallisesta lihasjumista, lääkkeenä siis tulehduskipulääkettä järisyttävät kahden kappaleen kuuri. Ja en tiedä mistä johtuu, mutta "lääkitys" auttoi välittömästi ja toi mukanaan järjettömän väsymyksen. Niinpä tässä on mennyt pari päivää  täysin levätessä. Töiden lisäksi en ole tehnyt juuri mitään paitsi pakolliset kauppa- ja asiointireissut.



Nyt tuntuu että helpottaa ja pirteystasokin on ihan toisenlainen mitä ennen. Tänään siis takaisin normirytmiin työmatkapyöräilyineen kaikkineen.


Yksi asia mitä oon tässä pohtinut itsekseni on mun treenailut. Mullahan ei ole minkäännäköisiä viikkosuunnitelmia eikä mitään. Toimin ihan täysin kropan ehdoilla. Onko tämä sitten hyvä vai huono, en tiedä. Kovasti joka puolelta oon lukenut (jo kauan) kuinka on hyvä, tai jopa välttämätön mennä välillä mukavuustason ulkopuolelle että kehittyy. Voin rehellisesti kertoa että mä käyn siellä todella harvoin :b Joskus jollain pitkiksellä (oli nyt kyse sitten juoksusta tai pyöräilystä) jos oon syönyt liian vähän tai ei ole oikeaa evästä tarpeeksi mukana meno voi olla aika nihkeää, tai jos joku arkipyöräilyreissu venyy ja vielä on joku kinkku raahattavana mukana niin silloin... Mutta mitään intervalleja, vetoja, muuta "mukavaa" en ole tehnyt aikoihin, varmaan viime keväänä viimeksi.

Samoin lepo. Viimeksi oon pitänyt tietoisia kevyitä viikkoja sekä ennen että jälkeen Botniajuoksun. Silloin tuntui että lässähdin jopa niin, että normaalia "liikunta-arkirytmiä" oli vaikea aloittaa uudestaan. Ja en tiedä, en vaan oo niin suunnitelmallinen että näitä kevyitä viikkoja tulisi pidettyä "väkisin" aina silloin kuin viisaammat sanovat että pitäisi. Ja kun tämä elämä on sellaista että kevyilläkin viikoilla voi olla hirveästi muuta menoa ja stressiä. Kai silloin pitäisi muunkin elämän olla mahdolllisimman seesteistä, että todella lepää ja palautuu.

Sen sijaan kuuntelen tässäkin asiassa kroppaani. Tai en edes kuuntele, vaan se väsymys kyllä vyöryy sieltä väkisinkin silloin kun on todellinen tarvis levätä. Silloin on tärkeää nukkua ja ottaa kaikki takaisin. Mulla tähänkään vaiheeseen ei mene kuin pari päivää, sitten menee jo liikanukkumisen puolelle ja valvomiseen sieltä toisesta päästä...


Mutta semmoisia pohdintoja tällä kertaa. Botniahiihtoa muuten siirrettiin, on vasta maaliskuun puolessa välissä. Saan reilusti lisäaikaa treenata ja varautua kaikkeen mahdolliseen. Sopii enemmän kuin hyvin. Jospa niitä hiihtokelejäkin pikkuhiljaa tulisi, täällä satoi ainakin eilen sellaista kummallista valkoista ainetta taivaalta... :) 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Eräs hiihtotreeni

Aika: 3 h 2 min

Matka: 21,45 km

Sääolosuhteet: -20-22 C, aurinkoista, pieni hiuksenhieno tuulenvire joissakin kohdissa

Paikka: golfkenttä

Eväät: sipsejä, pari joulupukkisuklaatikkaria, sopivan lämmintä urheilujuomaa

Tauot: 2 kpl

Pukeutuminen: alusvaatteet, urheilusukat, hihaton "polvenylipituinen" tekninen kerrasto, hihallinen ja kokopituinen paksumpi tekninen kerrasto, fleecekerrasto, hiihtohousut, softshell-takki, ohuet yhdenkoon sormikkaat, lasketteluhanskat, juoksupipo, kommandopipo

Välineet (erikoista): voitelu punaisella plussakelin voiteella (selitys: tosi vanhoja voiteita, punainen toimii ja sininen ei toimi oikeastaan yhtään :-). Startin sauvat joihin eilen vaihdoin Karhun liian pitkien kävelysauvojen (joita oon käyttänyt rullaluisteluun) lenksut, jotka ovat väljemmät, niin mahtuu paksumpikin hanska. Urheiluteippejä kantapäässä käytin ihan varmuudeksi ja testatakseni kuinka toimii.

Ja sitten ne fiilikset:

Treenikaverin kanssa mentiin. Vähän alustusta: eilen hiihdin 9,7 km ja pukeutuminen oli sama paitsi "alaosastossa" vaan yhdet polvenylipituiset kalsarit ja kommandopipo puuttui myös. Kylmä tuli reisiin ja berberiin, vaatteita siis lisää!

Alussa pelkäsin eniten että näpit jäätyy, siksi aloitin aika rivakkaan tahtiin. Pian tulikin hiki, ja sit saikin pelätä että tulee muuten kylmä kun vauhti hidastuu kuitenkin jossakin vaiheessa. Meni kuitenkin ok ja eka taukokin pidettiin n. 6-7 km jälkeen, kesto n. 3-5 min. En riisunut kertaakaan hanskoja, syöminen ja juominen onnistui hanskat kädessäkin. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Tai no jos pitää valita niin kylmän puolelle menisi mutta ei mitään "peli on jo menetetty"-fiiliksiä tosiaankaan.

Tauon, ja sen jälkeen hiihdettyjen "aina kylmempien" ensimetrien jälkeen ruumiinlämpö jotenkin tasottui, oli melkeinpä nautinnollista hiihtää kun ei tarvinnut ollenkaan ressata paleltuuko joku paikka vai ei. Tätä fiilistä jatkui oikeastaan koko loppuhiihdon ajan. Taukokin tuli vielä pidettyä ilman dramaattisempia seurauksia. 

Muuten tuntui jotenkin hirveän voimattomalta meno, mutta alla on monenmoista miksi kroppa ei ollut skarpeimmillaan: eilen hiihto 9,7 km, pe pyöräily 17,5 km, to pyöräily 17,5 km ja suurin syyllinen Golden Six, joka tuntui kyllä ja josta en mitenkään itseäni palautellut... Joten pistetään näiden piikkiin... Sinänsä kyllä tuntuu että kroppa "hyväksyy" jo pyöräilyt, Golden Sixin (kerran viikossa) sekä hiihdot. Edistystä selvästi.

Lisäksi mulla on ollut pientä iskiasoiretta oikean jalan puolella torstain Sixin jälkeen (perehdyin kulmasoutuun, oon tehnyt väärin, enemmän pystyasennossa ja nostaen tangon paljon ylemmäksi. Mutta nyt kun teen oikein, asento on niin kumara, että on kyllä aika riskaabeli liike mun selälle. Ja ehdottomasti en päästä selkää pyöristymään vaan pidän notkolla ehkä vähän liikaakin. Oikeat ohjeet muuten tsekkasin täältä). Tuo golfkentän reitti oli luonnonlatua (moottorikelkalla vedettyjä täällä ei taida vielä ollakaan), ja kiersi vastapäivään, eli enemmän jouduin oikealla jalalla tekemään niitä ulkonevia "ohjausliikkeitä" käännöksissä. Sitten tajusin kun koko ajan alkoi tuntumaan enemmän, että myös kohdat missä latu on huono ovat pahoja. Kun suksi, varsinkin oikea luisuu sivulle. Niinpä aloin ihan tietoisesti kiinnittämään huomiota varsinkin näihin huonon ladun kohtiin, ja se paheneva fiilis ja kipuilu loppui, tai ainakin väheni. Tuo iskias on siitä kummallinen että pienillä liikkeillä ja muutoksilla saattaa olla ihan välitön vaikutus kipuun. Siksi mä uskonkin että sen "salaisuus" on ihan täysin liikeradat mitä teet. Millä liikkeillä se tulee, ja myöskin millä liikkeillä lähtee pois.

No, hiihto meni kuitenkin kaikki haasteet huomioon ottaen hyvin. Vähän, tai aika paljonkin mua epäilyttää että kuinka ikinä mä jaksan vielä reilusti yli puolet tuota enemmän!?* Ja aikaa menee ihan ikuisuus!! Treenikaverin kanssa olikin "väittelyä" mikä kaikista Botnia-tapahtumista on raskain. Hänen mielestään juoksu, kun taas mun mielestä 30 km juoksu oli ihan lastenleikkiä tähän extremehiihtoon verrattuna. Ja vielä saa ressata sitäkin tuleeko tarpeeksi lunta. Tällä hetkellä kun ei ole sen verran että tapahtuma järjestetään... Juuri nyt veikkaisin että mulla on n. sanottaisko 30% mahdollisuus että hiihtäisin sen maaliin asti. Niiiiiin moni asia voi mennä pieleen. Mutta silti ehdottomasti tuohon maaliinpääsyyn tähtään ja oletusarvo luonnollisesti on että kaikki menee hyvin, hiihto järjestetään ja mä myöskin selviän siitä.

Hiihdon jälkeen: Autossa jalat tuntuivat ihan tönköiltä, hyvä kun kipeämpää iskiasjalkaa sain kaasulta nostettua jarrulle, lonkankoukistajissa tuntui myös. Kotona välittömästi sipsejä lisää ja kapselinesguikki, sauna päälle johon ensin venyttelemään lämmetessä ja sitten itse saunaan (johon sit nukahdin, heh), vaatteet ja kevyttoppa-asu päälle sekä ruokaa: perunoita ja lihapullakastiketta palautusjuoman kera. Raskas "työ" vaatii raskaat huvit :) 






  




lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkoremonttia

Tämä viikko kuluikin sitten vähän erilailla mitä suunniteltiin. Nyt mun yhdistetyssä "zumba- ja venyttelystuodiossa", heh näyttää tältä:




ja tältä:


Ei ole ensimmäinen kerta kun meillä putket jäätyy yläkerrassa. Ongelma on tiedostettu ja siksi tuota huonetta ei olla jaksettu alkaa remppaamaan kun se putkien lisäeristäminen on kuitenkin edessä. No, nyt se tilanne tuli (taas) eteen kuin itsestään ja oikeastaan ihan hyvä. Jossain vaiheessa kun tuo homma olisi kuitenkin ollut pakko tehdä. Ja nyt se on helppoa, kun huone on tavallaan "ylimääräinen", niin kenenkään ei tarvi lähteä rempan vuoksi evakkoon (niinkuin olisi joutunut vielä vuosi sitten).

Nyt varmaan sit laitetaan huone kunnolla kuntoon (ja putket myös, mm. portaiden kattokin on auki), uusiksi menee kaikki katosta lähtien. Kuten ylläolevasta kirjoituksesta huomaa, ei olla mitenkään erityisemmin innostuttu remontoimisesta ja sisustamisesta tällä hetkellä, mutta onhan se sitten kiva kun ollaan siinä vaiheessa kun saa tapetteja valkata ja huonekaluja. En tiedä miehestä, mutta mulla on sellainen visio että tuosta huoneesta voisi tulla yhdistettu miehen peli- ja mun jumppahuone, ja lisäksi joku hyvä vuodesohva sinne että vieraatkin voivat sinne majoittua. Heh, sanoinkin että jos tuosta peli/jumppahuone tulee niin sitten tehdään oveen ihan varauslista, niin ei mene tappeluksi kuka huonetta milloinkin käyttää :D

Ja kun näistä remppajutuista nyt tuli puhetta, niin tytön ylioppilasjuhla-ongelmakin on ratkaistu. Mietiskelin jo syksyllä että jos kaikki olisi viimesenpäälle tip top niin remppaa pitäisi tehdä aika paljon, ja ihan rehellisesti sanottuna ei nyt niin hirveästi kiinnosta... Vähintään terassin kaiteet tai miehen mukaan pitäisi uusia koko terassi (jos haluaa tehdä heti kunnolla), uudet tapetit ainakin keittiöön ja olkkariin, lattiakin on kulunut, puutarhakalusteita pitäisi ostaa pilvin pimein, paviljonki, koirat hoitoon h-hetkenä jne... lista on ihan loputon.

Niinpä sitten oon kysellyt ja mietiskellyt jotain sopivaa paikkaa, ja treenikaverilta sain vinkin että tässä lähellä on sellainen kylätalo, mitä olisi ehkä mahdollista vuokrata. Sain yhteystiedot ja kaikki, ja eikun soittelemaan. Ja, kaikki onnistui! Talo oli kyseisenä päivänä vapaana, hinta ei päätä huimannut, siellä on pöytiä, keittiö, astiat... ihan täydellinen vaihtoehto. Ja on tässä lähellä, jos/kun naapureitakin varmaan tulee käymään, niin ei tarvi mihinkään toiselle puolelle kaupunkia lähteä. Käytiin joululomalla koiralenkillä ulkoa katsomassa ja talo näytti tosi idylliseltä jouluvaloineen kaikkineen... Ei olisi parempaa paikkaa voitu saada.

Yks juttu vielä on että pääseehän tyttö nyt kirjoituksista läpi... No luulisin että pääsee, ja sanoinkin jo että sit pidetään vaan jotkut "yleisbileet" jos ei pääse eikä varausta saa peruttua. Mutta oikesti tuntuu että suorastaan kivi vierähti sydämeltä, kun ei tarvi tuota paikkaa enää miettiä.



Kävin aamulla koiralenkillä tuossa meidän "lähiladulla" katsomassa olisko siellä kukaan jo hiihtänyt, mutta eipä ollut. Pelkkiä kävelyn- ja traktorinjälkiä oli :( Josko tänään sit jaksaisi autolla johonkin lähteä, huomenna nyt ainakin mennään treenikaverin kanssa. Pojallekin pitäisi lasketteluasua katsella (jos saan häntä mihinkään kauppaan tänään), että tän päivän ohjelma on oikeastaan ihan auki. Mutta kivaa pakkaslauantaita siitä huolimatta!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Näpit jäätyy-ongelma?

Eilen puhuttiin treenikaverin kanssa mitä kaikkea varusteita tulevaan hiihtotapahtumaan tarvitsee jos sattuu olemaan paljon pakkasta. Tai no mä kyselin ja hän vastasi. Ihan ummikko en ole pakkasen suhteen, kiitos laskettelun. Mutta laskettelu on kuitenkin eri asia kuin sellainen 5-7 tunnin hiihto, jossa ei lämpimään paikkaan pääse sitten hetkeksikään. Eikä näppien uhkaavasti paleltuessa voi sauvoja jättää pois, minkä mä teen lasketellessa ihan vakiona. Joskus jos on ollut oikein kylmä en ole käyttänyt sauvoja koko päivänä. Siis lasketellessa, heh :D

Tänäänpä tuli sitten oiva tilaisuus kokeilla omia jo olevia varusteita käytännössä. Kotoa lähtiessä pakkasta - 16 astetta ja nyt poistullessa -19-20 näytti auton mittari. 15,9 hiihdettyä kilsaa ja aikaa meni muutaman minuutin yli 2 tuntia, kun pidin juomataukojakin ihan tarkoituksella (Termarissa kuumaa urheilujuomaa lähtöpaikalla).

Siinä ne odottaa: Välineet...



... ja latu.



Ja mitä sitten opin:

- Kokeilin laskettelussa hyväksi havaittua systeemiä, että ohuet ihan tavalliset sormikkaat hanskojen alle. Näin ei tarvi koskaan riisua käsiä täysin paljaaksi esim. juodessa, puhelinta rämplätessä (mitä nyt en tapahtumassa meinaa tietenkään tehdä) jne. -> Toimi ja ei toiminut. Idea on edelleen hyvä, mutta mun hiihtohanskat on sen verran tiukat että näpit meinasi jäätyä heti alkuun ihan totaalisesti. Sitten kun veri alkoi kiertämään, kädetkin lämpenivät, ja suurimman osan aikaa meni ok. Kunnes pysähdyin viimeiselle juomatauolle: Sormet jäätyivät muutamassa minuutissa kokonaan. Sinnikkäästi jatkoin (kun olin kerta niin päättänyt :-) ja lujaa, ajatuksena saada veri kiertämään. Muuten hengästyin, vähän hikoilinkin ja oli enemmän kuuma kuin kylmä mutta sormiin tämä ei auttanut. Viimeinen kierros oli pakko jättää lyhyemmäksi, ja suurimman osan aikaa hiihdin sauvat kainalossa sormia nyrkeissä raivokkaasti liikutellen. Ja kyllä ne tällä keinolla lämpenee hetkellisesti, mutta kokemus on osoittanut että peli on tässä kohdin jo menetetty. Eli uutta ratkaisua kehiin, joka on uudet erimalliset (2 ja 2 sormea tai mitä jos olis ihan kintaat, en tiedä) hanskat, ja silkkihanskat olis kuulemma hyvät alle, kertoo google ja sieltä löydetyt hiihtokokemukset.

- Toinenkin ratkaisu on mielessä, tän päivän ja eilisen kokemuksella (eilen oli pakkasta -10). Huomasin, että kun pysähdyn juomaan, siinä tulee kylmä hyvin nopeasti. Siis tosi nopeasti, ei tarvi montaakaan minuuttia ihmetellä. Nyt mulla on mennyt aikaa siihen kun urheilujuoma on ollut liian kuumaa, odotella sitä että jäähtyy juomalämpöiseksi, ja nämä on kyllä ihan turhia ja jopa haitallisia minuutteja. Pakko kuitenkin pysähtyä juomaan, kun sellaisiakin juttuja oon kuullut että jollakin on tullut paleltumavammoja vatsan seudulle juomapullovyöstä (oliskohan sellainen hiihtäjille tarkoitettu "termospussivyö", en tiedä). Eli omaa juomaa en meinaa ottaa mukaan missään olosuhteissa. Ja nopeasti se juominen täytyy sitten hoitaa eikä jäädä yhtään ihmettelemään. Meillä on siellä luultavasti oma voitelija ja ainakin mun suksia luulisin et joutuu voitelemaan välissä, niin siihenkin menee aikaa ja seisomista...

Tämmöinen hiihtoreissu tällä kertaa. Oon jo aloittanut erinäisen henkisen valmistautumisen. Kokemusta kun ei ole, niin varaudun että vastaan voi tulla ihan mitä vaan :b Kuitenkin tämmöiset asiat mitä voi yrittää välttää, niinkuin rakot jaloissa tai sormien kylmettyminen, ja mitä kaikkea tässä nyt eteen vielä tuleekaan, niin tottakai valmistaudun parhaani mukaan. Ja jopa ennemmin liioitellen kuin liian vähän valmistuen (ajattelin jopa ottaa rakkolaastareita mukaan, ihan varmuudeksi). Ja jos on ihan jättipakkaset, tyyliin -25 tai jotain, niin lasketteluasuja kyllä löytyy... ja -hanskoja ja rukkasia... kaikki keinot on sallittuja, ulkonäöstä ja muusta toisarvoisesta viis! :b

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ratkaisu mono-ongelmaan (toivottavasti!)

Mun mieltä on vaivannut kovasti tuo mono-ongelma. Hiihtotapahtuma lähestyy kovaa vauhtia, lunta ei näkynyt (ennen näitä päiviä), ei toivoakaan että olisin päässyt testailemaan erilaisia laastari-urheiluteippisysteemejä.

Torstai-iltana pyörittelin monoja käsissäni, ja jostain syystä (miksi ihmeessä vasta nyt, en tajua!?!) alkasin tunnustelemaan niitä myös sisäpuolelta. Kuinka ollakaan, tunsin pienen kohouman oikeassa monossa juuri siinä kohdassa mihin rakko tulee. Äkkiä tunnustelemaan vasenta monoa. Ei mitään, sileä pehmuste vain.

Haa, tästä voisin ainakin yrittää reklamaatiota, kuittikin löytyi. Samalla tajusin myös että tuolla kohoumalla on tosi iso henkinen merkitys mun hiihtoon, nyt vasta alkoikin pelottamaan että ihan varmasti jalkaan kehkeytyy valtavan iso ja kivulias rakko ja joudun sen vuoksi sitten keskeyttämään, heh :D Eli uudet monot on saatava, kävi noiden vanhojen kanssa kuinka vaan.

S-postittelin etukäteen liikkeeseen (saamatta kuitenkaan vastausta), soitinkin, ja sitten eilen aamulla kävin näyttämässä monoja. Reklamaatio ei onnistunut, tulisi kuulemma bumerangina takaisin (mitä vähän uumoilinkin, esim. mieheni ei löytänyt kohoumaa.). Sain kuitenkin hyvää palvelua, ja pääsimme sopimukseen että ostan uudet ja saan ne alennettuun hintaan. Liike siis tuli ns. " tappiossa vastaan".

Mulla on ollut aiemmin Salomonin luistelumonot, ja ne istui jalkaan kuin sukka (tosin en hiihtänyt niillä koskaan kymmeniä kilsoja, mutta rakoista ei koskaan pienintäkään häivähdystä). Eli Salomonia suoraan kokeilemaan nytkin.

Oikea malli löytyi nopeasti (halusin pikakiristyksen), ja vielä oli pähkäilyä oikean koon kanssa. Ensin kokeilin 39 1/3 (senteissä 24,5 cm), tuntui olevan ookoo. No, kun mulla kuitenkin rakkojen ja jalan liikkumisen kanssa on ollut enemmän ongelmaa kuin liian pienien monojen, niin halusin kokeilla vielä 38 2/3 (24 cm). Ei tuntunut mitään eroa edellisiin. Sitten kokeilin vielä numeroa pienempää, 38 (23,5 cm) ja nyt otti varvas monon päähän. Päädyin siis lopulta kokoon 38 2/3.

Sitten äkkiä "kaahaamaan" kotiin, kun tiesin että tämä ei ollut vielä tässä. Kotona "raivokasta" googlaamista miten kengän oikea koko mitataan ja löytyisikö netin ihmeellisestä maailmasta kokemusta juuri Salomonin monojen koosta (eipä juuri löytynyt). Hyvät kengän oikean koon mittausohjeet muuten löytyvät täältä. Myös Salomonin sivuilta ilmeisesti minkä tahansa jalkineen "alta" löytyy mittausohje. Mä mittasin kuitenkin tuolla ensimmäisellä tyylillä. Tulokseksi tuli n. 24,2 cm vasen ja 24,4 cm oikea.



Jaa, monot tuntuvat hyviltä mutta faktat kertovat toista että olisi liian pieni. Ei muuta kuin monot jalkaan ja tutkiskelua miltä tuntuvat kun ovat pidempään jalassa. Ehkä noin tunnin ehdin pitää kun alkoi tuntumaan että oikea varvas on ihan päässä. Kävin vielä jonkinlaisen sisäisen taistelun että pitääkö mun nyt s****na lähteä vielä kerran näitä vaihtamaan? :D No ei auttanut, kyllä piti, kaikki tekijät puhuivat nyt sen puolesta. Niinpä hyppäsin autoon ja ajoin vaihtamaan ne kokoa suurempaan. Nyt on sitten 39 1/3 ja noita en jaksanut enää alkaa jalassa pitämään. Ne on nyt siinä, kun ainakaan liian isot ne ei saa missään nimessä olla. En halua enää rakko-ongelmia.



Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen kenkien (kaikenlaisten) valitsemisen vaikeudesta, mutta antaa nyt olla. Totean vaan että se ei ole koskaan ollut mulle helppoa, ja yleensä kun jotkut kengät ostan niin ne tuntuu tosi oudoilta jalkaan ennenkuin niihin totun. Ja joka ikinen kerta pähkäilen enemmän kuin laki sallii oikean koon löytämisessä (ja silloinkin yleensä menee pieleen, eli käyn vähintään kerran vaihtamassa :-) Rehellisesti sanottuna mua suorastaan hirvittää edessä olevien juoksutossujen ostaminen!

Tänään nyt sitten oon menossa testaamaan monoja, lunta kun on tullut ja joku hiihtopaikka kyllä löytyy. Päivittelen varmaankin tätä samaa postausta vielä illalla, kuinka meni :b


Näissä on takana hihna kantapäiden "lukitusta" varten, mikä on hyvä juttu, tai ainakin nyt antaa turvallisemman olon :b


 Lisäys klo 16:57: Hiihtämässä käyty 16,1 km ja jalkaterät, nilkat, kantapäät, mitkä vaan jalan sivuosat ovat sileät kuin vauvan peppu! :) Jätin nauhat tarkoituksella aika löysälle (tai en missään nimessä ainakaan liian kireälle) ja yhdessä vaiheessa sai vasemman jalan monoa vähän kiristää. Mutta eipä juuri muuta. Loppukilsoilla suorastaan unohdin että munhan pitäis nyt tarkkailla tuntemuksia hiertääkö jostakin. Ei hiertänyt!



Lunta ei tosiaan paljoa ole eikä latukaan moottorikelkalla vedetty, todellakaan, mutta kyllä tässä hiihtää! Huomenna varmaan uudelleen, nyt pitää hiihtää niin paljon mitä suinkin ehtii! :)

torstai 9. tammikuuta 2014

Huoltoa

Eilen aamulla tuntui pieniä tuntemuksia vasemmassa jalanpohjassa. Samanlaisia kuin viime kesänä, jolloin jalanpohja kipuili lopuksi kunnolla ja kävin lääkärillä ja sain lähetteen askeltamiseen erikoistuneelle fyssarille. Lähetettä en kuitenkaan koskaan käyttänyt kun vaiva meni itsellään ja aika nopeastikin ohitse. Mutta nyt en miettinyt enää sekuntiakaan vaan varasin ajan heti, ja fyssarilla olin sitten tänään.

Sepäs olikin mielenkiintoista. Fyssari tutki jalat, kävelin, jne ja hän huomasi samantien, että mun painopiste on liikaa kantapäillä ja jalan ylkosyrjällä. Päkiöilläkin (onneksi) jonkin verran, mutta ei tarpeeksi. Tämä taas johtuu siitä että mun nilkka on normaalia jäykempi (pitäisi kiertyä kuulemma 10 astetta, mulla ei kiertynyt juuri yhtään) ja tästä johtuen myös pohkeessa joku peroneuslihas (en tiedä onko niitä montakin eri) on heikompi mitä pitäisi. Ja vasen jalka pahempi kuin oikea, just niinkuin mustakin on aina tuntunut.

Lääkkeeksi sain välittömästi kylmää, sitten mobilisaatiota nilkan normaalin liikeradan palauttamiseksi. Ja fyssarin mukaan jalka otti hoidon heti vastaan, eli liikkuvuus parani samantien. Lopuksi sain vielä hienot kinesioteipit vasempaan jalkapöytään.


Heti on vähän lähtenyt kiertymään auki :b

Ja voin sanoa että kävellessä eron huomasi samantien. Aikamoisilta rimpuloilta jalat tuntuivat ihan lantiosta alaspäin, tämmöiseltäkö niiden olisi aina pitänyt tuntua?! :D

"Lääkkeksi" sain myös jumppaohjeen, sivulle vievää jalkateräjumppaa joka toinen päivä kuminauhan avulla. Varasin vielä yhden käynnin kahden viikon päähän, niin nähdään mikä tilanne on silloin. Fyssarin mukaan nuo nilkat ovat voineet olla jäykät aina, tai sitten jäykistyneet ajan myötä jostakin. Hieman epäilen koiralenkkejä yhdeksi tekijäksi, nuo koirat kun ovat vetävää sorttia (varsinkin toinen), ja sitä vetoa tulee pidettyä jalalla vastaan. Joskus vuosia takaperin mulla jopa kipeytyi toinen nilkka runsaiden koiralenkkien vuoksi. Tuohon vaivaan ei kuulemma sillä lailla ole mitään (ihme)parannuskeinoa, vaan ne saattavat jäykistyä uudelleen ja ne pitää vaan käydä sitten "avaamassa" taas.

Mutta oikeastaan jee! Kyse ei ollut mistään tuon kummemmasta, ja samalla sain lenkkariasioissakin neuvoa. Eli pronatoivat on mulle väärät (niinkuin epäilinkin), ja ehdottomasti neutraalit kengät, jopa löysätkin. Kun sitä jäykkyyttä mulla löytyy omasta takaa.

Kävin samantien ostamassa jumppakuminauhan (sellaisen leveän version) ja samalla hypistelin ja sovitinkin vähän alelenkkareita. Ja jututin myyjää. Valitettavasti New Balancen malleissa tuntui lesti mulle liian kapealta ja ehkä kantapääkin saisi olla enemmän korotettu (mikä harmi, jostain syystä olisin halunnut kokeilla just tuota merkkiä), mutta Niken Air Pegasus tuntui jalkaan aika mukavalle. Mutta jäitä hattuun nyt. Sinänsä tuun lievästi pronaatiotuetuilla Asicsellanikin toimeen, mulla on ne yhdet Lidlin uudet halpislenkkarit, ja etsin nyt rauhassa sellaiset, jotka aivan oikeasti tuntuu ihan unelmalta jalassa! :)

Oon niin tyytyväinen itseeni kun sain aikaiseksi tuolla käytyä. Punnitsen ja mietin aina liikaakin, että onkohan mulla nyt oikeasti mikään, varmaan meen turhaa nyt jne... ja aikaa ja energiaakin se vie. Mutta nyt on taas menty askel eteenpäin.



Itseni lisäksi huoltoa on saanut myös maastopyörä: pesun (pian olisi ollut niin likainen että joku paikka olisi varmaan jumittanut jos pakkasta tulisi :-), renkaisiin lisää ilmaa, satulaa hieman alemmaksi ja vielä öljyä ketjuihin. Nyt kelpaa taas silläkin polkea! :)





maanantai 6. tammikuuta 2014

Loma-analyysia

Kahden viikon joululoma vetelee pian viimeisiään. Töihinpaluu on kuitenkin aika pehmeää, viikko alkaa vasta tiistaista ja vielä iltavuorolla. Sopii enemmän kuin hyvin.

Ja mitä tästä lomasta sitten jäi käteen? No ei ainakaan pakkasta, hyviä hiihtokelejä ja auringonpaistetta, heh ;) Tosiaan säät ja pimeys kyllä verottivat lomafiiliksiä jonkin verran. Sitä en millään pysty kieltämään vaikka kuinka haluaisin... Välillä tuntui että lässähdin kotiin mitään tekemättä ihan kokonaan. Jotenkin kun tuntui että kun klo 15.30 alkaa pimenemään, niin se päivä oli sitten siinä, ei muuta kuin ajattelemaan nukkumaanmenoa. Ja kuitenkin se nukkumaanmenokin sitten venähti monena iltana...

Mutta entä niitä hyviä puolia sitten?

Jouluaatosta tähän päivään mun liikunnat ja relaamiset meni seuraavasti:

Juoksua 33 km
Venyttelyä 45 min
Koiralenkkejä 58 km
Pyöräilyä 54 km
Rullahiihtoa (rullaluistimilla) 51 km
Joogaa (jumppapallo ja voima) 1 h 45 min
Kuntosalia (mukailtu Golden Six ilman kyykkyjä) 47 min
Piikkimattoa 20 min

Erityisesti koirakilsoihin ja rullahiihtoon oon tyytyväinen. Juoksuakin tuli ihan kivasti. Golden Sixiäkin innostuin tekemään, 16 km juoksulenkin läheisyyden vuoksi ilman kyykkyjä. Muuten tuntuu että kroppa on jo niin tottunut tuohon hiihtoharjoitteluun, että voinen ottaa tuon Sixin takaisin kuvioihin.

Ja entäs sitten "hiihtoharjoittelu" ja tuleva hiihtotapahtuma? Hiihtoon tähtäävät treenit (pakko keksiä tällainen sanamuoto kun luntahan ei todellakaan ole) ovat sujuneet hyvin. Ensimmäisellä kerralla jätin kierrokset laskematta, mutta toisesta neljänteen kertaan tasatyöntöä harjoittavat kilsat ovat olleet 16,9 km, 20,3 km ja nyt eilen "hiihdin" kokonaiset 30,5 km.

Matkan mittaan hallissa ihan kierroksia laskemalla. Eilen olin Botniahallilla yksin, tavoitteena ja myöskin saavutuksena "lykkiä" sauvoilla oli 3 h. 72 kierrosta x 400 m ja radalla 4 (mikä pidentää hieman yhden kierroksen pituutta. 300 m radalla juoksufoorumin keskustelun mukaan 23 metriä, ja tätä samaa logiikkaa oon sitten soveltanut 400 m rataan. Todellisuudessahan 400 m radalla tuo ylimääräinen matka lienee hivenen pidempi, mutta ei niin tarkkaa. Pääasia että nyt tiedän kilsat suurinpiirtein... )

Vähän alkaa epäilyttämään tuleekohan lunta koko talvena ja sitä kautta menis läskiks mun osallistuminen. Kerrankin tunnen olevani, en nyt valmis, mutta hyvässä vauhdissa tulossa sellaiseksi. Ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä (iskias, flunssa), ja nyt sitten saa "pelätä" tuota lumitilannetta!! Monoja pitäis päästä kovaa vauhtia testaamaan, kaikkia niitä kikkoja joilla rakoilta välttyisin.. Jos treenit menee loppuun asti putkeen ja lunta ei ole, niin mähän lähden vaikka mihinkä Suomen kolkkaan johonkin hiihtotapahtumaan! Ehkä ensimmäistä kertaa tuntuu, että oon todella, ihan oikeasti satsannut pitkäjänteisesti johonkin liikuntatapahtumaan. Ja se ei saa kyllä mennä hukkaan, ainakaan lumitilanteen vuoksi. Sairastumiset ja sellaiset "itsestä johtuvat" on taas asia erikseen.



Mutta jos taas niihin lomafiiliksiin...



Kiireettömiä aamuja, alkaen isolla lasillisella vettä, kilsan tai kahden koiralenkillä, ja sitten aamiaista valmistamaan. Mulla on nyt ilmiselvästi menossa "pekoni-kananmuna-aamiaisjakso". Kolme siivua pekonia pannulle, paistetaan toiselta puolelta kokonaan, toiselta puolittain. Lisätään kaksi kananmunaa, söhelletään ne tasaiseksi lätyksi koko pannulle, käännetään sopivassa vaiheessa, levy kiinni, ja minuutin kahden päästä "pekonilätty" on valmis! Nautitaan ketsuppitilkan, vihannesten, salaatin, mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään ja pakurijuoma-kahvin kera (=iso kuppi, josta puolet mikrossa lämmitettyä pakurijuomaa ja puolet kahvia)





Helppoa kokkaamista joulunjälkeisaleruuista, eli kinkkukiusausta, pizzaa jne... Eilen Botniahallillakin muuten jaksoin vedellä 3 tuntia Lidlin "joulupukkisuklaatikkarien" ja konvehtien voimalla ;)




Kodin siistinä pitämistä. On niin mahtavaa, kun on tarpeeksi aikaa ja energiaa tehdä jokapäiväiset hommat ihan rauhassa, kiireettä. Mä tykkään siisteydestä <3






Ensin joulunlaittoa ja sitten poisottoa. Kuusi lähti pois eilen, ja tänään sitten kaikki joulukoristeet ikkunalaudoilta. Kyntteliköt keittiöstä lähtivät kans, mutta muut jouluvalot jätin vielä sekä sisälle että ulos tuomaan valoa tähän pimeyteen.




Hyödyllisiä shoppailuja pölynimurista uusiin talvipyöräilynahkarukkasiin ja tietskaan. Mun DVD:ntoisto-ongelmatkin ratkesivat. En nyt sit tarvikaan tätä uutta tietskaa muuhun kuin YouTubejuttuihin. Näyttö ja kaitsarit oli ennestään tällä hetkellä ylimääräisinä ja löytyihän myös se toistoväline. Xbox, pojalta (ja mieheltä, heh), kun tarpeeksi asiaa ruikutin ja ihmettelin... Nyt kelpaa jumpata ja joogailla :)





Sellainen loma oli tämä. Seuraavaksi sitä täytyy kait alata odottamaan talvilomaa :)


lauantai 4. tammikuuta 2014

Uutta!

Torstai-iltana postilaatikkoon kolahti Gigantin mainos, jossa oli läppäri tarjouksessa aivan käsittämättömään halpaan hintaan, 249e. Mietin noin 5 minuuttia. No ei, ehkä vähän kauemmin. Eniten sitä kun tuossa koneessa ei ole CD-asemaa. Yksi "puutos" mulla kun on ollut se, että yläkerrassa "mun huoneissa" ei ole minkään näköistä elektroniikkaa musiikin kuuntelua, YouTuben tai jumppa DVD:iden katselua varten. Kokeilin jopa kopioida yhden joogaDVD:n pöytäkoneelle. Onnistui. Eli muistitikku ratkaisee nuo ongelmat. (Vois olla jokin muukin systeemi siirtää mutta en oo mikään tietotekniikka-alan ammattilainen :-)

No, kuitenkin, läppäri lähti samantien netistä varaukseen oikeesti yhtään sen kummemmin miettimättä. Mun käyttö kun on lähes pelkkää nettisurffailua. Kuvia haluan voida tallentaa ja musiikkia ja jumppaohjelmia toistaa esim YouTubesta tai tikulta. Ja kirjoittaa tietysti blogia ;)

Eilisilta menikin sitten uuteen koneeseen tutustuessa ja käyttöönottaessa. Pientä ongelmaa s-postiosoitteen kanssa (ja mähän en myönnä että olisin omaan osoitteeseeni väärän merkin kirjoittanut, heh), mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Windows 8 on vähän kummallinen mutta siihenkin tottuu. Samoin koneen oma "hiiri" on sen verran "epäherkkä" että normaalilla hiirellä mennään. Mutta jee, tää on nyt eka postaus uudella koneella ja ihan kivaa on, kun kuvakansiot ja kaikki on suorastaan neitseellisen puhtaita :D





Ja mikä vehje mulla oli sitten ennen tätä konetta? No tämä!!





Miniläppäri, mistä kertaalleen hajonnut kovalevy kun talletin sinne kuvia. Muuten just silloin kuin aloitin tämän blogin. Ekat kuvat Pikku-Syötteellä tallentui tuohon koneeseen. Ja en tiedä voiko se nyt siitä hajota, mutta samaan aikaan ekat ongelmat alkoivat ja enpä sitten takuukorjauksen jälkeen uskaltanut siihen enää kuvia tallentaa. Eli blogin kirjoittaminen on tähän asti ollut sellaista että valokuvapostaukset oon tehnyt joko kokonaan pöytäkoneella, tai sitten tekstit miniläppärillä ja lisännyt kuvat myöhemmin pöytäkoneella, ja miniläppärillä kokonaan vaan noita valokuvattomia postauksia. Eli tämäkin "harrastus" helpottuu ihan huomattavasti.

Samoin tuossa miniläppärissä ei ole akkua oikeastaan enää ollenkaan, vaan pitää olla jatkuvasti piuhan päässä kiinni. Ja meidän perheessä kaikki on haukkunut kilpaa sitä jo kauan, näiden tablettien ja muiden aikakautena. On kuulemma niiiiin kivikautinen :b Mutta. On se vaan ollut mulle niin rakas aparaatti <3 Näppärän kokoinen "sänky/sohvasurffailuun", helppo ottaa matkalle (silloin kun oli vielä akkua) ja ennenkaikkea sillä voi kirjoittaa. Ja musiikinkin kuuntelu onnistuu lisäkaitsareiden avulla. Ja siinä on hyvä oma "hiiri" :) En mä tuosta halua luopua, vaan siivoilen vähän tiedostoja ja pidän vaikka iltojen "blogienlukukoneena". 


Ja on jotain muutakin uutta. Te jotka vierailette vakituisesti ootte varmasti huomanneet (tai tulette ainakin huomaamaan). Uudistin blogin ulkoasun sitten kokonaan. 

Kaikki lähti liikkeelle tästä Susannan postauksesta. Oon jo jonkin aikaa katsellut muista blogeista että tuollaisia painikkeita on olemassa ja kuinkahan sellaiset tehdään. Ja voin sanoa ihan rehellisesti että en olisi kyllä ikinä itse osannut.

Nyt kun tässä lomalla on ollut aikaa, niin ensin liityin Blogloviniin kun siellä en vielä ollut, ja sen jälkeen värkkäsin yllä mainitun postauksen ohjeilla seurantapainikkeet loviniin ja Blogilistalle. Ja hoksasin, että samaa Susannan postauksen periaatetta voi käyttää myös iHerbin alennuskoodibannerin tekemiseen. Tuohan nyt on melkein pakollinen olla (ja mainostaa) jos vaan iHerbistä on joskus tilannut :D Eli semmoinen nyt löytyy tuosta linkistä ja myöskin sivupalkista :)

Seurantapainikkeiden värit sitten innostivat uudistamaan tätä blogia muutenkin. Musta ja harmaa, tehosteena keltainen ja valkoinen pohja on nyt se mun juttu. Seuraavaksi uudistin fontteja ja linkkien ja otsikoiden väriä. Sitten alkoikin tuntua tyhmältä kun koko blogi oli uuden näköinen mutta banneri vaan iänikuinen ja vanha. 

Uudistin banneria eka osittain, kunnes päätin tehdä kokonaan uuden. Tuo PicMonkey on kyllä sellainen että siihen jää koukkuun. Mä ainakin jäin. Nyt on sitten uusi banneri, joka ei liity tähän blogiin oikeastaan mitenkään. Annoin vaan mielikuvituksen lentää :D Tai no, liittyy kai se jotenkin, oon nyt innostunut PicMonkeystä :)




    

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuodenvaihde

Kai nyt vielä voi palata uuteen vuoteen, eihän nyt oo kuin vasta 3. päivä? :D

Uudenvuodenaattopäivä meni meillä aika arkisesti, jos nyt näin voi sanoa.




Aamulla kävin juoksemassa vielä viimeiset kilsat vuoden 2013 puolelle, normaalin 16,5 km lenkin menin. Lenkin "erikoisuutena" se, että tulipahan poikettua myös ABC:lla vähän ihmettelemässä uudenvuodenaaton vilinää.







Lenkin jälkeen venyttelyt ja saunaan. Tuo päiväsauna on uusi juttu minkä keksin jouluaattona, ja pahasti pelkään että se tuli jäädäkseen ;) On se vaan niin ihanaa, tuntuu että se oikein kruunaa tuon lenkin ja venyttelyn jälkeisen raukean mitta silti jollain lailla energisen olon.

Iltapäivällä tyttö kaväisi poikaystävänsä kanssa, ja illalla sitten kokkailin jotain pientä. Kinkku-sipuli-salamipizzaa vyötärönmetsästäjän pizzapohjalla ja salaattia, jälkkärinä suklaakookoskakkua mansikoiden ja kermavaahdon kera.




Pizzapohjan resepti oli tosi hyvä. Mieheltä ja pojaltakin tuli kehuja (mikä on tosi harvinaista :-). Mitä luultavimmin tuo resepti jää meillä ihan vakikäyttöön.

Suklaakookoskakku ei mitään niin ihmeellistä ollut. Tai tiedän paremmankin vastaavanlaisen ja jopa helpomman reseptin, ja voisin sen jakaa nyt täällä:

Suklaa-banaanikakku, 8 annosta

200 g tummaa prosenttisuklaata
150g voita
2 banaania
4 kananmunaa
3 rkl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää seokseen muusatut banaanit ja kananmunat koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi mantelijahot ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Paista piirakkavuoassa 175 asteessa 20-30 min. Lyhyempi paistoaika antaa kakulle mutakakkumaisen rakenteen. Tarjoile esim. mansikoiden, vadelmien, kermavaahdon kera.

Alkuperäinen resepti kiloklubista.


Uusi vuosi meni siis syöden ja raketteja ihaillen ihan arkisesti "verkkareissa". Raketteja meillä ei ole enää muutamaan vuoteen ollut, mutta nyt katselin vähän "sillä silmällä" että pitäisköhän taas joskus... Nykyään nuo "tavisraketit" on yllättävän hienoja, paljon hienompia kuin joku 10 vuotta sitten!


Uudenvuoden"lupauksia" mulla ei tänä vuonna ole muita kuin että tipattomalla mennään laskettelureissuun saakka. Tämä on aika perinteinen juttu jo, ja nyt kun tuo reissu on myöhemmin kuin viikolla 9 niin siten tipattomastakin muodostuu tänä vuonna vähän pidempi kausi. Ei haittaa yhtään :)

Ja ottamatta sen kummimmin kantaa tipattomaan (tyyliin "Sehän on vaan alkoholistien juttu!", " Mun ei tarvi olla tipattomalla kun en koskaan juo.", "Mitä turhaa olla kun sen jälkeen kiskotaan kaksin käsin kaikki takaisin!"), niin mun mielestä silloin ekalla kerralla oli kiva haastaa itsensä että ei tosiaan ota pisaraakaan alkoholia sinä tipattomana aikana. Että tavallaan yksi asia on täysin kiellettyä. Ja niin siitä sitten vaan tuli vuotuinen tapa. Ei mitään sen enempää eikä vähempää.




keskiviikko 1. tammikuuta 2014

HeiaHeiavuosi 2013

Vuorossa vielä tämä perinteinen vuodenvaihteen postaus. Liikuntavuosi HeiaHeiassa, vähän tilastoja, ja vähän myös analysointia mitä kaikkea minä pidän HeiaHeiaan merkkaamisen arvoisena.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 näyttää tältä:


KAIKKI LAJIT:
1.
Koiran Ulkoiluttaminen
159 kertaa, 140 h, 757,2 km
2.
Pyöräily
136 kertaa, 155 h, 2 763,9 km
3.
Juoksu
56 kertaa, 65 h, 556,2 km
4.
Venyttely
38 kertaa, 20 h
5.
Kuntosali
35 kertaa, 30 h
6.
Infrapunasauna
29 kertaa, 15 h
7.
Puutarhanhoito
13 kertaa, 19 h
8.
Hiihto
9 kertaa, 13 h, 113,4 km
9.
BodyPump
9 kertaa, 9 h
10.
Piikkimatto
9 kertaa, 5 h
11.
Laskettelu
6 kertaa, 37 h
12.
Uinti
5 kertaa, 4 h, 5,7 km
13.
Kahvakuula
5 kertaa, 3 h
14.
Core Training
4 kertaa, 2 h
15.
Rullahiihto
3 kertaa, 5 h, 37,2 km
16.
Zumba
3 kertaa, 3 h
17.
Pilates
3 kertaa, 2 h
18.
Keilailu
2 kertaa, 3 h
19.
Vartaloharjoitteet
2 kertaa, 2 h
20.
Sauvakävely
2 kertaa, 2 h, 11,5 km
21.
Body Aerobic
2 kertaa, 2 h
22.
Marjastus
2 kertaa, 2 h
23.
Fitness Boot Camp
2 kertaa, 2 h
24.
RVP
2 kertaa, 2 h
25.
Jooga
2 kertaa, 1 h
26.
Spinning
2 kertaa, 1 h
27.
Rokkaus
1 kerta, 1 h
28.
BodyStep
1 kerta, 1 h
29.
Gymstick
1 kerta, 1 h
30.
Hieronta
1 kerta, 1 h
31.
Kiipeily
1 kerta

Ja sitten tiukkaa analysointia TOP 3:sta, missä mulla jotain kilsatavoitteita oli:

1. Koiralenkkejä rukkasin ennen puoltaväliä alemmaksi, mutta eipä riittänyt sekään. 1200 km tavoitteen laskin 800 km:iin, mihin en aivan päässyt ja kilsoja kertyi 757,2 km. En tiedä kokeeko kukaan muu tällä universumilla väsähtämistä omiin lemmikkeihinsä, mutta mulla se on ollut koko vuoden aika vallitseva olotila.

2. Pyöräily meni sen sijaan yli odotusten. Saavutin alkuperäisen 1500 km tavoitteen ennen 3/4-vuoden lopumista ja nostinkin tavoitteeni 2500 km:iin. 2763,9km tuli pyöräiltyä kaikenkaikkiaan!

3. Yhdistetty juoksu- ja hiihtokilsat menivät aika odotusten mukaan: 556,2 km juoksua + 113,4 km hiihtoa = 669,6 km molempia yhteensä. 620 km oli tavoite.


Ja jos vielä vähän yleistietoa: Vuonna 2013 tein 545 liikunta/hyötyliikunta/yleisen hyvinvoinnin suoritusta ja aikaa niihin kului 545 tuntia. Vuoden 2012 luvut ovat 462 suoritusta ja 464 tuntia.

Vähiten suorituksia oli helmikuussa, 32 kertaa, johtuen luultavimmin alkukuukauden sairastelusta ja loppukuukauden laskettelureissusta.

Eniten suorituksia oli toukokuussa, 56 kertaa. Tähän en keksi mitään erityistä selitystä, ehkä tein innokkaasti salilla eri juttuja tuolloin. Lisäys: Tsekkasin kun jäi vaivaamaan, ja nuohan on tulleet tietysti puutarhatöistä, mitä aika luonnollisesti on just toukokuussa :b

Vähiten tunteja oli syyskuussa, 32 tuntia. Syynä Botniajuoksu mihin lepäsin sekä ennen että jälkeen tapahtuman.

Eniten tunteja oli heinäkuussa, 59 tuntia. Syy oli mitä mukavin, pyöräretki (osa 1 ja osa 2)

Ja vielä viimeinen vertailu: 2012 oli 40 eri lajia, 2013 oli 31 eri lajia. Ehkäpä vaan hyvä, että nuo hieman vähentyivät ;)



Tulevalle vuodelle mulla ei kilsatavoitteita ole (edellisessä postauksessa asiasta enemmän), mutta silti liikunnalliset tavoitteet on ihan huipussaan. Kokeilen vähän erilaista lähestymistapaa.

Ja edelleenkin merkkailen suoritukset seuraavilla periaatteilla:

- Tietyt arkiaktiivisuuden muodot merkkaan liikuntasuorituksena oman motiivini ylläpitämiseksi. Tämmöisiä ovat olleet koiran ulkoiluttaminen, puutarhatyöt (sisältää ihan kaiken puutarhaan liittyvän työn, istuttamisesta rikkaruohojen kitkemiseen, ruohonleikkuusta, haravoimiseen), lumityöt, sekä heh, kyllä, marjastus (ja tämäkin sen vuoksi että niitä marjoja sinne pakkaseen tulisi :-). Esimerkkinä mitä en huomioi on tavallinen siivoaminen.

- Lähes kaikki rentoutumisen muodot lasken "liikuntasuorituksiksi" myös. Myös tämän teen oman motiivini ylläpitämiseksi, ja yleisesti sen vuoksi, että tähänkin puoleen tulisi kiinnitettyä huomiota. Semmoisia ovat olleet venyttely, infrapunasauna, piikkimatto, hieronta ja lumihankisauna. Venyttelyissä kerään koko viikon lyhyet suoritukset yhdeksi "pitkäksi". Ja vielä esimerkkinä mitä en huomioi on tavallinen saunominen.

- Hieman epämääräisiäkin lajeja mulla riittää:

- Laskettelussa lasken mukaan koko rinteissäoloajan, myös hississä istumisen. Päivän tauot kuitenkin vähennän ajasta. Laskettelussa ajat ovat aika karkeita aikoja, sanottaisko 15 min tarkkuudella. Ei niin vakavaa :)

- Rullahiihtoa teen osittain rullaluistimilla. Mutta kun liike on täysin hiihtoliike ja hiihtotreenaamiseen tähtäävä, niin lasken sen rullahiihdoksi.

- Keilaaminen on myös vähän niin ja näin onko "oikeaa liikuntaa" vai ei. Mutta kun se on useimmiten perheen kanssa vietettävää yhteistä arvokasta aikaa ja ihan tosissaan me oikeasti aina kilpaillaan, niin lasken hyvällä omallatunnolla senkin mukaan.

- Vartaloharjoitteet on tämä. Ihan oikeaa liikuntaa siis, mutta treenin lajin valitsemisessa ja nimeämisessä HeiaHeiaan oli miettimistä :)

- Rokkaus :) Silloin kuin oikein tosissani hypin mukana jollain festareilla tai konsertissa (mitä oikeasti tapahtuu tosi harvoin :-), lasken senkin liikunnaksi. Kun kuuma ja hikihän siinä tulee! :D


Kuva kopioitu HeiaHeian etusivulta








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...