torstai 27. helmikuuta 2014

Suunnitelmat muuttuvat

Päätin jo alkuviikosta että lumettomuudesta johtuen mun hiihtotreenit Botniaa varten ovat nyt tässä. Ja vaikka "ihme" tapahtuisi ja lunta tulisi, luulisin että pystyn siitä selviämään näilläkin treenaamisilla.

Ihmeitä en kuitenkaan odota, vaan mieltä kutkutti suuresti juosta viikonloppuna kunnon pitkis, tyyliin 16 km vähintään ja mieluiten siinä 20 km paikkeilla. Juoksukenkäkuumekin nosti taas päätään, fyssarikäyntien jälkeen kun en ole pronaatioasicseillani juossut enää metriäkään, vaan käytössä on olleet Lidlin halpisjuoksutossut. Ja nyt niistä kyllä huomaa että vaimennus on vähäisempää, eli kun on parempaan tottunut niin ei enää huonompi kelpaa :b Kaikenlaista olen etsinyt ja käynyt hipelöimässä, mutta vielä ne lenkkarit uupuu...

Suunnitelman muutos tuli sit siinä vaiheessa kun tuli varattua muutama päivä sitten Tallinnanristeily. Hyvä tarjous, ylppärit tulossa, kuohuviiniä edullisesti, tietty muutakin, rautatabuja, jotain kivoja mausteita ja siemeniä ja superfoodeja kenties, ja, no, tietysti ne juoksukengät! 

Ja tämä sitten johti siihen että tulevana viikonloppuna mä vietän aikani @ work :b No, onpa ainakin motivaatiota tehdä töitä kun se "palkintokin" siellä sitten odottaa :)





sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Rullahiihtotreeniä ja iHerbiä

Tänään oli taas ohjelmassa hiihtotreeni, eikä sitten yhtään huvittanut mennä tuonne plussakelisille, tuulisille ja jäisille laduille. Vielä kun aamulla näytti ettei aurinkokaan tule paistamaan. Niinpä Botniahalli kutsui.




Suunnitelmissa oli rullahiihtää 72 kierrosta eli n. 3 tuntia.

Alku alkoi suorastaan loistavasti. Olin "doupannut" itseäni aamulla karppipuurolla omppusoseen ja raejuuston kera, banaanilla ja hilloriisikakulla. Juomapuolella oli sekoitus kahvia, pakurijuomaa ja Four Sigma Foodsin Cordyceps instant-jauhetta. Niinkuin aiemminkin, hiihdin aina 12 kierrosta ja pidin sitten pienen tankkaustauon. Ekat setit meni jopa 24 minuuttiin, ja aivan ekalla en ollut varma olinko unohtanut laskuista yhden kerroksen kun kello näytti niin vähän, niin hiihdin sitten yhden kierroksen kostoksi laskematta sitä mihinkään. Vauhti kuitenkin pysyi siitä eteenpäinkin n. 24-25 min / 12 kierrosta, niin todennäköisesti en ollut sekoillut kumminkaan.


Valmiina lähtöön!

Eväinä oli litra urheilujuomaa ja 100 g suklaalevy kuuteen osaan jaettuna. Puoleen väliin - pari tuntia meni ihan ok tällä rytmillä, ja mietinkin jo siinä että hiihdänkö 72 kierrosta vai 3 tuntia. Päädyin 72 kierrokseen, kun oikeilla rullasuksilla on kuitenkin raskaampi hiihtää kuin rullaluistimilla, millä olin aiemmin jo tuon 72 kierrosta mennyt. Ja siis tasatyönnöllä mentiin.


Kahden tunnin kohdalla oli pakko riisua sukset hetkeksi jalasta, toisen jalan varpaat puutuivat ja tuntui että jalanpohjat väsyvät.

Tämän jälkeen alkoikin sitten "hyytyminen", tankkailuista huolimatta. Tai no taannuin siihen vauhtiin mitä oon aiemminkin hiihtänyt. Viimeisellä tauolla urheilujuoma oli jo loppu, niinpä vaan vessaan juomaan vettä ja kaksi viimeistä suklaakuudennesta nassuun. Loppuaika olikin sitten 3 h 1 min. Sykemittariakin käytin (ihan ensimmäistä kertaa!), ja sykkeet näyttivät 155 keski, 169 max ja kaloreita paloi huimat 1648. Ja matka tästä linkistä löytyvän taulukon mukaan n. 29,9 km. Höh, pienestä jäi kiinni ettei tullut 30 km täyteen :b



Aikas väsy on ollut nyt tuon jälkeen, ja aivan suorastaan kauhistuin tuota kalorinkulutusta. Kun oon käyttänyt sykemittaria niin harvoin, oon totaalisesti unohtanut millaisia määriä näin pitkä harjoitus kuluttaakaan. Ehkä tää väsymys on vähän henkistäkin luokkaa tuon takia :b No, sen nyt oon jo oikeastaan tiennytkin, että näitä pitkiksiä ei kannata tuosta juuri pidentää, menee muuten palautumiseen ihan tuhoton aika. Ja sen myös tässä päätin, että aina kun näitä harrastan, niin maanantai on aina pyöräilytön päivä, jos vaan mahdollista. Ehkä pitäisi olla pidempikin aika, mutta kun... :b



Mutta sitten asiasta viidenteen. iHerbit tulivat tällä kertaa ihan huomattavasti nopeammin, eli perjantaina. Mikä positiivinen yllätys! Ja tämmöistä sieltä tuli:


Vasemmalta: Reishi-instant-kahvia (joo, kyllä, mä oon ihan vakuuttunut näistä lääkesienien terveysvaikutuksista), takana chia-siemeniä, niiden edessä ilmaislaksatiivi (ei sinänsä ole tarvetta, mutta jonkun ilmaistuotteen saa aina valita ja näistä nyt voi olla hyötyä pitkien automatkojen jälkeen tms), $1 kalaöljykapselit, teepuuöljy ja $1 maustamaton steviauute. Oikealta keskeltä takaa tytön lämpösuoja, arganöljy ja joku meikkijutskakynä.

Chia-siemeniä halusin, kun Tuulian blogista löytyi suorastaan herkullisen näköinen vanukasresepti. Tuo oli pakko laittaa heti lauantaiaamuna jääkaappiin tekeytymään. Meillä ei ollut manteli- tai kookosmaitoa, niinpä kokeilin tehdä ihan tavalliseen laktoosittomaan kevytmaitoon, minkä maustoin muutamalla vaniljasteviatipalla. Vanukas hyytyi, joskin hitaammin niin, että tuntui tänään olevan syöntikelpoista.


Kun energiatasot on niin alhaalla, en yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään yhtään hienompaa ja monimutkaisempaa. Jälkkäriastiaan vaan siemenvanukasta ja banaania kerroksittain. 

Ja oli sitten hyvää! Tämä jää ihan ehdottomasti mun ruokalistaan, on sopiva herkku kahvin kanssa. Ja heti kun kauppapäivä taas koittaa, pitää kokeilla ostaa tuota mantelimaitoa. Sitä on tullut joskus jo maistettua, on hyvää, ja aivan varmasti sopii tähän tosi hyvin!

Nyt vaan vielä lisää ruokaa nassuun ja olympialaisten päättäjäisiä seuraamaan samalla venytellen. Ai niin ja vielä semmoinen jutska, että mitä ilmeisimmin mun niska ei tykkää hiihtämisestä (tai ainakaan näin pitkistä treeneistä). Ei nyt mikään hirveän paha ole, mutta kuitenkin samasta paikasta kipeytyy mitä aiemminkin. Mutta eipä tässä enää kauan tarvi hiihtoja treenailla, niin luulisi että sitten helpottaa...


Jos sinua kiinnostaa tilata iHerbistä ensimmäistä kertaa, tuosta oikealla olevasta bannerista klikkaamalla saat 5-10 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksestasi.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Monenmoista pohdintaa liikunnasta

En tiedä onko kukaan pannut merkille, mutta mulla on välillä termit hukassa, millä sanalla mitäkin liikuntasuoritusta kutsuisin. Tai millä nimityksellä koen oikeaksi kutsua mitäkin suoritusta.


Treeni vai liikuntasuoritus? 

 Mun mielestä treeni on ennalta suunniteltu, tiettyyn aikaan ja tapahtumaan tähtäävä liikuntasuoritus. Treeni on sellainen liikuntasuoritus jonka taustalla on jokin lajiin liittyvä tavoite. Ja kokonaisvaltainen suunnitelma on tärkeä osa tätä, että liikuntasuoritusta voi kutsua treeniksi.

Tämän mittapuun mukaan (johon itse oon päätynyt ja joka on mun omien pohdintojen tulos) mä treenaan todella vähän. Ainut minkä tällä hetkellä lasken ihan oikeaksi treeniksi on hiihto, koska siinä on selkeä tavoite ja muuten en varmastikaan hiihtäisi / olisi hiihtänyt näin paljon.

Juokseminen onkin vähän kinkkisempi juttu. Suurin motivaatio mulla on juosta omaksi ilokseni ja ehkä jonkinlaiseksi mielenrauhaksi, ja kaikki muu, jopa mahdollinen maraton tulee siinä sivutuotteena ja ylimääräisenä plussana. Ehkä maratonille joudun jonkin verran treenaamaan, eli miettimään juoksukertojen määrää, pituutta ja laatua. Intervallit ja vauhtileikittelykin saattaa tulla kuvioihin, vaikka en niistä erityisemmin pidäkään. Silloin mun juokseminen on treenaamista (maratonille). Tällä hetkellä se on pelkkää juoksua, ja siis "vain" liikuntasuoritus.



Entäs pyöräily sitten? Pitäähän esim Botniapyöräilyynkin tai yleisesti pyöräilytapahtumaan treenata. Tai sitten ei... Yleensä "lässähdän" kesälomalla, ja niin se vaan on että Botnian oon polkenut aina ihan kylmiltään sen suuremmitta treeneittä. Pyöräilen kyllä paljon, kesälläkin ja lomallakin, mutta enemmän se on sellaista rentoa varsinkin miehen ollessa matkassa mukana. Ei me nyt ihan sunnuntaimummo/paappapyöräilijöitä olla, mutta suunnitelmallisuus esim. vauhdin suhteen on meidän pyöräilyistä kyllä kaukana. Niinkuin myös omissani. Voimavarojen mukaan poljen oikeastaan aina, vauhti ja muu on sivuseikkoja. Pyöräilyyn "mukavan" lisän tuo kyllä sääolosuhteet, joiden vuoksi rennoksi tarkoitettu pyöräily muuttuukin varsinaiseksi taisteluksi luonnonvoimia, lähinnä tuulta vastaan. Mutta siitä lisää alempana... Pääsääntöisesti en siis kutsuisi pyöräilyjäni treeneiksi.


Myöskin zumba on sellainen, mitä en oikein viitsi treeniksi kutsua. Se on liian kivaa, liian rentoa, ei niin vakavalla mielellä harrastettua liikuntaa. Ehkä treeneissä ei sovi sitten mun mielestä olla myöskään liian kivaa tai rentoa? Vaan hieman tai vaikka vähän enemmänkin pitää kärsiä, mennä mukavuusalueen yli jne. kaikki nämä kliseet...

Eli mun elämään kuuluu paljon liikuntasuorituksia, lyhyemmin sanottuna liikuntaa, liikkaa ja vähemmän oikeita treenejä. Ja musta tuntuu että tämän ylläolevan mukaan oon jo tähän asti nimennyt blogissani näitä suorituksia ja niin varmaan jatkossakin. Mun korvaan tuo suoritus-sanakin kalskahtaa jotenkin negatiiviselta, velvollisuudelta, pakolta, mitä mun liikunnat ei todellakaan ole, mutta ei nyt siitä sen enempää. Ehkä liikuntaa  ja liikkaa on enemmän niitä mun termejä :)


Hyötyliikunta, arkiliikunta vai liikunta yleensä?



Jostain syystä mä miellän sanat hyötyliikunta ja arkiliikunta hyvinkin kevyeksi toiminnaksi. Koirien ulkoiluttaminen (kun niitä pysähtymisiä ja "haisteluita" tulee pakostakin) ja esim. pihatyöt ovat mun mielestä tämmöisiä (vaikka voihan pihatyötkin olla tosi raskaita, jos esim. lapioit ja siirtelet multaa kottikärryillä paikasta toiseen). Mutta työmatkapyöräilyjä en halua laskea "pelkäksi" hyötyliikunnaksi. Nyt aloin itsekin miettiä miksi... No, hikoilen ja hengästyn ihan kunnolla n. 80-90 % matkoista. Ja ennenkaikkea mun henkinen kynnys on ollut aika suuri polkea töihin kesät talvet. Ensin aamut yleensä "kuinka jaksan herätä aikaisemmin ja vielä polkea kukonlaulun aikaan?", sitten talvi(aamut) "kuinka jaksan tehdä tuon kaiken talvella, kun on muutenkin pimeää ja "ankeaa?". Mä oon työstänyt tätä työmatkapyöräilyasiaa päässäni jo vuosia.


Aluksi en kulkenut pyörällä töihin koskaan.
Seuraavaksi poljin pari kertaa vuodessa, luonnollisesti kesäisin ja iltavuoroon.
Seuraava vaihe taisi olla, että kuljin kesäisin iltavuoroihin jo melko säännöllisesti. Aamut olivat suuri kauhistus.
Sitten osallistuin ensimmäiseen kilometrikisaan, ja pikkuhiljaa aamupyöräilyt tulivat mukaan. Edelleen kesäisin.
Seuraava vaihe oli että pyöräilykausi ulottui keväästä syksyyn mutta talvi teki vielä tiukkaa.
Nyt tämän vuoden puolella oon pyöräillyt 17 päivänä 30:stä työpäivästä ja se riittää mulle aika hyvin. Hieman enemmän voisi olla, mutta kun tähän talvipyöräilyyn vaikuttaa pyöräteiden kunto (liukkaus) niin paljon, niin aika hyvä. Kesärenkailla. Ajatuksena muuten on että nastarenkaat täytyy jossain vaiheessa hommata, mutta ei siitä nyt sen enempää...

Eli mun pähkäilyiden tuloksena työmatkapyöräilyni ovat enemmän liikkaa, liikuntaa, liikuntasuoritus kuin pelkkää hyötyliikuntaa :)



Salitreeni, puntti, lihaskuntoharjoitus vai mikä?



Toinen mun suuri nimeämisongelma ja ikuisen pohdinnan kohde on punttitreeni minkä teen kerran viikossa. Teen edelleen Golden Sixiä vähän säätäen, kotona, välineinä pelkkä "rimpula"penkki ja levypainotanko. Salitreeni nyt ainakin kuulostaa väärältä kun salilla en fyysisesti ole. Lihaskuntoharjoitus on taas jotenkin liian virallinen, eikä nimi anna ymmärtää että käytän treenissä painoja. Kaipa se sitten on puntti, punttitreeni jne. Ja kyllä, omasta mielestäni tästä voin käyttää sanaa treeni, vaikka kovin tavoitteellista se ei ole. Mutta tuo zumban yhteydessä mainittu mukavuus ja hauskuus on punttitreeneistä aika kaukana, useimmiten se on hyvinkin vääntämistä ja puurtamista ja omalta mukavuusalueelta poistumista. Ehkä juuri tuo omalta mukavuusalueelta poistuminen oikeuttaa mun käyttämään sanaa treeni?



Venyttely, lihashuolto, relaaminen, "hyvinvointiharjoite" vai mikä?




Mä kun haluan laskea aina tämänkin puolen liikuntoihin koska ne ovat oleellinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja yleensäkin kehon pysymistä terveenä ja toimintakykyisenä, niin näiden nimityksiä kans joskus pähkäilen. Treeni ei tietenkään sovi, heh eikä oikein liikunta(suoritus)kaan. Omaan korvaani parhaalta kuulostaa vaan relaaminen, joka sit sisältää kaiken venyttelystä piikkimattoon ja hieronnasta joogaan. Eli kaikki toiminta joka rentouttaa joko mieltä tai (väsyneitä) lihaksia.





Sää valmentajana


Joo, luit aivan oikein :) Joskus tulee mieleen, että eihän mun tarvi mitään treenisuunnitelmia edes tehdä ainakaan pyöräilyn suhteen, Suomen loistavat ja vaihtuvat sääolosuhteet tekee sen mun puolesta. Puhun nyt lähinnä työmatkapyöräilyistä. Esim. eilen sain juostua töihin, ja kyllä nyt vähän väsyneet fiilikset oli juoksun ja töiden päälle kun piti kotiin lähteä. Mutta säätila pistikin parastaan: oikein kunnon vastatuuli, lumisadetta, lunta... ihan sai ponnitella että kotiin asti pääsin ja aikaakin kului 10 min enemmän kuin normaalisti. Se siitä toivomastani "kevyestä pyöräilystä" ja kivoista ilmoista" :b Olisiko tämä sitten treeni jo, vastentahtoisesti? ;)


Ja myöskin päinvastoin. Joskus kesällä, pirteänä, normipyörällä myötätuuleen meno on niin kevyttä että voiko sitä edes liikunnaksi sanoa. Ja olisko nuo sitten niitä kevennettyjä treenejä tai jopa viikkoja jos säät oikein suosii? ;)


Löytyykö aiheesta mielipiteitä, mitä te kutsutte oikeaksi treenaamiseksi?  Voiko arkiliikunta olla raskasta ja paljon kaloreita kuluttavaa? Voiko säätila tehdä ulkotreenistä raskaamman, esim. kevyemmäksi tarkoitettu juoksu muuttuukin todelliseksi olemassaolon taisteluksi? :)











perjantai 21. helmikuuta 2014

Kaupassa

Viikko on kulunut aika normaalisti. Oon jaksanut työmatkapyöräillä ja punttejakin jaksoin taas nostella :) Nopeasti vaan aika kuluu ja viikot menee ihan silmissä.

Yksi viikon kohokohta on aina kaupassa käynti. Yleensä käydään vaan kerran viikossa, ja ostokset on luonnollisesti kokoa jätti. Ja tämä kauppareissu on aina tosi hektinen, aikaa on rajallisesti ja kauppoja (ja asioita) on useampikin kierrettävänä.

Mika pohti joku aika sitten blogissaan miten saada säilymään hedelmät kaapissa / jääkaapissa etteivät eri lajit pilaa toinen toistansa. Tämä postaus muistui mieleeni eilen kauppareissun jälkeen, kun kasasin hedelmiä kulhoon pöydälle ja keosta tuli aikamoinen. Mutta näin siis meillä:


Alla appelsiineja, sitten omenat ja ananas ja päälle kunnon banaanikruunu :D En tiedä mistä johtuu, mutta näin meillä säilyy useimmat hedelmät kauan, eli noin viikon ja kauemminkin. Tietty banaanit pikkuhiljaa mustuvat ja ananas kypsyy syöntikelpoiseksi, mutta mikään ei oikeastaan koskaan pilaannu. Tai jos pilaantuu niin kuivettuu, harvemmin homehtuu. Ehkä se on se, että nuo ovat niin ilmavasti tuossa, niin mitään hirveitä "kaasunmuodostuksia" (olikos se etyleeniä?) ei pääse syntymään :) 
  

Mutta joo, viikon päästä tuokin jo ammottaa tyhjyyttään... :)



Hiihtotarvikeostoksillakin kävin. (Hah, mähän oon todella positiivinen tän hiihtämisen suhteen. No ei kai, mutta kun nyt on mielessä mitä tarvii, niin mieluiten ostan kun vielä muistan niin onpahan sitten ensi vuonna kaikenlaista valmiina).


Vasemmalta messinkiharja, nylonharja, lilaa pitovoidetta, suksenpidikkeet silkkihanskoja 2 paria. Noita harjoja tarvii ihan suksien "peruskäsittelyssä" kun siis putsaa voiteet pois ja käsittelee uudelleen. Pitovoiteista mulla on ennestään sinistä ja punaista, ja nyt sitten lilaa mihin on kyllä ollut tarvetta. Suksenpidikkeetkin on ihan kivat olla olemassa, ja nuo silkkihanskat oli oikein löytö, sain ne ihan pilkkahinnalla! :) Nyt on sitten hanskaa joka lähtöön jos vielä joskus pakkasella pääsen ladulle (tuskin tänä talvena ainakaan).

Suksivoidevalikoimahan on suorastaan valtava enkä mä varmaan kaikkea tule ikinä tarvitsemaan, mutta ajattelin edetä sillä lailla että aina kun tulee tarve jollekin niin käyn sen sitten jossain vaiheessa ostamassa. Seuraava tarve voisi kenties olla liisterille :b



Tänään onkin vähän erikoisempi päivä, mun pitäisi juosta töihin ja tulla pyörällä kotiin. Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin että miten saan toppatakin roudattua juostessa mukaan (muut pyöräilyvaatteet on jo töissä) mutta kaippa se menee vaikka vyötärölle sidottuna. Että semmoista... :D

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pohdintaa liikuntatapahtumista, elämästä yleensä ja suolasta (joo luit aivan oikein) eli varsin sekava postaus :b

Joo, osaan olla realisti silloin kun se on tarpeen. Ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että jos suoranaista ihmettä ei tapahdu säiden suhteen, niin Botniahiihtoa ei tulla järjestämään. Koko talven vallitseva säätila on ollut että lunta ei yksinkertaisesti ole. Ainakaan tarpeeksi tuollaista massiivista hiihtotapahtumaa varten. 20 cm lunta viimeistään 5 päivää ennen kisaa tarvitaan järjestäjien mukaan. Täällä ei ole ollut 20 cm  koko talvena :(

Mutta vaikka ajattelen näin, valmistaudun silti hiihtoon niinkuin se järjestettäisiin. Niin kauan kunnes toisin ilmoitetaan. Kun olisihan sekin katastrofi, jos nyt löisin hanskat tiskiin ja sitten viime hetkillä yhtäkkiä tulisikin lunta, kisa järjestetään ja olisin laiminlyönyt treenaamisen ihan täysin. Ei kiitos niinkään.

Ja muutos minkä nyt teen, on että otan juoksun tähän hiihtotreeniin rinnalle mukaan. Nimittäin jos Botnia peruutetaan, silloin mulla on hyvät mahikset osallistua suunnittelemalleni maratonille joka on huhtikuun lopussa. Ja silloin taas jos Botnia järjestetään, treenausaika maralle jää liian lyhyeksi (kun palautuakin hiihdosta täytyy) ja joudun sen siirtämään johonkin myöhemmäksi. Eli niin tai näin, vakaa suunnitelma on johonkin osallistua maalis- tai huhtikuussa.

Maratontapahtuma on  järjestäjien puolesta edelleen auki, tai siis reitti on epävarma mutta kuulemma kyllä järjestetään. Eikä mitään varmuutta ainakaan mulla että onko se 2 vai 4 kierrosta, mutta en nyt vaan jaksa miettiä tuota. Tai oikeastaan noilla kierroksillakaan ei ole väliä, eli 4:kin käy. Kun toisena vaihtoehtona on sitten joku tapahtuma keväämmällä tai kesemmällä, ja silloin riskinä on kuumuus. Eli mieluummin 4 (tylsää) kierrosta kuin mahdollinen kuumuus / helle :b

"Uusi treenijako" siis aloitettu ja kävin eilen juoksemassa tuon edellisen postauksen skipatun juoksun :b Ja tänään sitten hiihtämässä. Olikin "kiva" hiihtää +2 C jäisellä ladulla. Pitoa ei ollut yhtään ja niinpä hiihdin pääasiassa tasaisempaa lyhyempää reittiä ja ainoastaan tasatyönnöin. Myös loivaan ylämäkeen :b


Huonoa latua, jäätä, roskaa. 12,8 km oikeen "huippuaikaan" 1 h 40 min. Ei vois paremmin mennä :b


Käyn siis lumetetulla ladulla hiihtämässä (muilla ei varmaan pystyisikään näillä keleillä). Menomatkalla poikkesin treenikaverin luona hakemassa erilaista välinettä lainaan. Hän tiesi heti Botniahiihdon siirryttyä ettei pysty osallistumaan, ja mulla on nyt sitten lainassa suksienvoiteluteline ja rullasukset. Telineestä en ole varma tulenko tarvitsemaan (näiden säiden jatkuessa ei viikon päästä varmaan lunta enää ole), mutta rullasuksia olisi tarkoitus sit Botniahallissa kuluttaa.



Muuten elämästäni sen verran, että kun nyt eräs työajan muutos on maaliskuussa tulossa, niin se pisti mut ajattelemaan tätä arkea enemmänkin. Olisi kiva juttu jos elämä olisi pikkusen enemmän suunniteltua. Siis lähinnä treenit ja tietyt siivoamiset mistä olisin aina halukas laistamaan. Niinpä tein ihan työvuorojen mukaan menevän "viikkolukkarin" jääkaapin oveen. Ja ihan käsin paperille kynillä, tusseilla ja viivottimella tein :b Treeneistä otin mukaan sellaiset jotka helpoiten jäävät tekemättä sekä viikonlopun pitkiksen, ja siivoamisesta kaikki sellaiset pölyjen pyyhkiminen, yläkerran kunnollinen siivous jne... Saa nyt nähdä, ihan löyhä tuo lista on että ei pitäisi alkaa ahdistamaan eikä mitään. Tarkoituksena vain muistuttaa mitä milloinkin olisi tehtävä.


Suola-asiasta sen verran, että kun syksyllä pohdin saako raffinoimattomasta merisuolasta tarpeeksi jodia vai ei, ja Fineli väitti että saa, niin en nyt ollut aivan vakuuttunut. Netistä kun löytyy niin paljon keskusteluja samasta aiheesta ja lopputulos näissä tuntuu olevan että ei saa. Ostin syksyllä myöskin spirulinaa jodin saamisen turvaamiseksi, mutta vieläkään en ollut vakuuttunut kun kuulemma osa (vai kaikki?) spirulinasta kasvatetaan makeassa vedessä.

Suolan loputtua suola-asia tuli taas ajankohtaiseksi, ja niinpä luontaistuotekaupassa sit kysyin asiasta. Myyjäkään ei oikein tiennyt, googletteli asiaa jostakin ja löysi jostakin tiedon että raffinoimaton merisuola sisältää vähäisen määrän jodia, mutta ei tarpeeksi. Mainitsin spirulinasta, jolloin hän sanoi että "ei kai siinä ole, kun se kasvatetaan makeassa vedessä". No, olisin voinut ostaa jotain kalliita kotimaisia merisuolaseoksia joihin jodiakin lisätty mutta jätin väliin. Sen sijaan ostin kaupasta aivan tavallista ruokasuolaa, ja ajattelin nyt miksata puolet ja puolet kumpaakin. Ei voi mennä pahasti pieleen.


Jälleen kerran päädyin siihen että kultainen keskitie on se paras tie :)
 

Siinäpä ne oikeastaan tärkeimmät. Nyt koirien kanssa lenkille ja sitten illan matsin aikana ajattelin samalla kokeilla putkirullausta! :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Sorruin

Tänään ajattelin juosta töistä kotiin.



Lähden aamulla juoksuvermeissä töihin, syön aika paljon päivän mittaan kun energiavajetta tuntuu lisääntyneistä liikunnoista johtuen olevan. Lihakset on suhteellisen kipeät keskiviikon punttireenistä johtuen mut niinhän ne aina...

Päivän runsaista syömisisistä johtuen en syö enää banaania tms. töistä lähtiessä (niinkuin yleensä teen). Kuinka ollakaan pukkarissa pukiessa on hieman nälkä. No ei se mitään, en jaksa enää mennä hakemaan tai ostamaan mitään, vettä vaan puoli desiä mukaan "pikkushampoopulloon".

Päätän valita lyhimmän reitin kun energiatasot on mitä on. Juoksu on todella nihkeää ja mietin että joudunkohan nälän vuoksi suoranaiseen pulaan matkan varrella. 

Noin kilsan juostuani mielessä käy että mitäköhän kello on, soittaisinko miehelle kun tiedän että kulkee samoihin aikoihin töistä kotiin. Hylkään ajatuksen samantien. Kyllä mä selviän.

Ei ehdi mennä varmaan minuuttiakaan kun mies ajaa autolla ohi. Ensin hiljentää, vissiin empii mennäkö ohi vai ei. Mielessä käy huitosinko jotakin mutta päätän että en. Mies kuitenkin pysähtyy ja aukaisee ikkunan. Juoksen empien auton viereen. "Jaa, joo, kauhee väsy ja nälkä, pitäisköhän mun tulla kyytiin....? No v***u tuun!" ja hyppäsin samantien autoon.

Autossa kuulen veetuilua että "Noinko sä vaan hyppäät vieraiden autojen kyytiin?", mutta se on jo toinen juttu se... :D

Siinä meni sitten se työmatkajuoksu! Toivottavasti kukaan työkaveri ei nähnyt, mullahan meni katu-uskottavuus ihan täysin! :b (Joo se niin lossaa ja vaihtaa juoksuvaatteita, mut sen mieshän tulee hakeen sen tuolta vähän matkan päästä. Ei se varmaan koskaan oo juossut koko matkaa!) :D



Ja just vielä ehdin toivottaa hyvää ystävänpäivää ja vielä parempaa viikonloppua! :D




torstai 13. helmikuuta 2014

Työtä, zumbaa, punttia, hierojaa, vapaata...

Siinäpä lääkkeet millä oon "hoitanut" niskaa tämän viikon. Maanantaina palasin töihin, ja vaikka se vähän hirvittikin (jumitukset siirtyneet hartioihin), niin työpäivän kuluessa huomasin että liikkuvuus parani eikä jumitukset ainakaan pahentuneet. On se vaan totta, että kun jotakin tuki- ja liikuntaelinjuttua sairastelee, niin ei kannata "jäädä tuleen makaamaan" hetkeksikään pidempään mitä pakko. Tätä oon soveltanut selkäongelmiin ja sopii näköjään myös niskaan! :)

Maanantaina oli sellaiset jäätiköt että en halunnut työmatkapyöräillä. Jotain liikuntaa teki mieli harrastaa kun vihdoin siihenkin taas mahdollisuus, niinpä päätin zumbata illalla. Yläkerta on vielä kesken mutta siistissä kunnossa, joten liikunnat onnistuu taas sielläkin. Oon etsinyt YouTubesta muutamia pitkiä zumbavideoita ja tein näistä sit yhden. Ei ollut häävi. Oli koottu eri klipeistä, taso ja äänentoisto vaihteli suuresti. Samoin noissa "amatöörivideoissa" on se ongelma, että "ohjaaja" ei selitä mitään eikä ennakoi mitään. Oli siis pikkasen vaikea pysyä perässä, kun edellisestäkin zumbatunnista on jo aikaa.

Mutta kivaa oli, ja rentoa! Vähän mietitytti tuo zumbakin niskan kannalta, mutta kävikin tasan päinvastoin. Zumbaaminen on niin rentoa, käsiä heilutellaan ja koko vartaloa heilutellaan suuntaan ja toiseen, niin sehän oli suorastaan terapiaa mun "jäykistyneelle" keholle! :) Tätä lisää! Sykekin pysyi kivasti PK-tasolla (jaksoin oikein käyttää sykemittaria) kun en aina päässyt heti mukaan biisiin ja joskus aiemminkin se ei ole tahtonut enää zumbatunnilla nousta. Mutta PK-treeniähän mä aikuisten oikeesti tarvisin lisää ja tuossa sitä tulisi hyvin hauskalla ja kivalla tavalla.

Vähältä muuten piti etten ilmoittautunut täksi lukukaudeksi tässä lähikoululla pidettävään kansalaisopiston zumbaan (missä noin vuoden verran kävinkin joskus), mutta järki voitti. Töiden puolesta pääsisin vain joka toinen kerta, ja haluan nyt vielä jatkaa sillä tavalla että "olen itse itseni herra" kaiken liikunnan suhteen. Ei tunti- tai kuntosalivelvoitteita nyt, kiitos. Sen voin paljastaa että työhön tulee suurehko muutos ensi kuun alusta lähtien, ja jos sama jatkuu vielä syksyllä niin sitten kyllä zumbatunnit kutsuvat! Sitten pääsisinkin sinne useammin ja saisin ihan oikeaa ohjausta livenä :D


Mutta jos nyt asioissa eteenpäin. Punttia (eli Golden Sixiä omilla kikkailuilla) tuli tehtyä taas eilen. Hiihdon alettua se jäi vähäksi aikaa pois, sitten muistaakseni kerran ehdin tehdä kunnes tuli niskavaivat. Nyt jälleen tääkin uuteen nousuun. Luulen että mulle on realistinen tavoite se, että kerran viikossa saan ohjelman tehtyä.

Ja mites se sitten meni tällä kertaa ja pidemmän tauon jälkeen? Parhaimmillaan sarjat meni ennen joulua
penkki 30 kg, nyt 27,5 kg,
kyykky 32,5 kg, nyt 30 kg,
kulmasoutu 32,5 kg, nyt 30 kg,
niskan takaa punnerrus 17,5 kg, nyt 15 kg
hauis 17,5 kg, nyt 15 kg,
istumaannousut jopa ehkä paremmat ja puhtaammat mitä aiemmin.

Vähän on siis painot tippuneet mut niin kai siinä aina käy jos taukoa pitää...

Kyykyssä mulla on ollut tekniikka haussa jo kauan, tai en yksinkertaisesti ole tiennyt kuinka syvään pitäisi kyykätä. Ja mähän kyykkäsin sit niin syvään kuin ikinä pääsin, jonka vuoksi en uskaltanut painojakaan koskaan lisätä. Nyt oon jaksanut sen verran perehtyä, että syvyyksiä on tosiaan monia, eikä ole "yhtä oikeaa kyykkäystapaa". Sen oon lukenut että liikeradan pituus kannattaa olla mahdollisimman suuri, jolloin lihaskin kehittyy suuremmalta "pituudelta", ja lisäksi voisin olettaa että liikkuvuus säilyy näin parempana (kuin että pumppaa maksimipainoilla minimaalisia liikkeitä).

Eilen siis kikkailin kyykyillä: Otin polvikorkuisen tuolin peban alle, että osaisin kyykätä just 90 astetta. No eihän se tuntunut 30 kg painoissa missään. Seuraava sarja syväkyykkyjä, nekin meni tuolla kilomäärällä helposti. Kaksi viimeistä sarjaa askelkyykkyjä yksi kummallekin jalalle, seisoen koko ajan toinen jalka edessä (näitä samoja tehtiin Bodypumpissa), ja tuossa versiossa 30 kg tuntui jo enemmän. Yleensä mulla on aina jalat enemmän tai vähemmän rasittuneet jostakin liikunnasta, niin sen vuoksi + ehkä puutteellisen tekniikan vuoksi en nyt koskaan varmaan tule mitään maksimipainoja kyykkäämään. Riittää vallan mainiosti että edes jollakin tapaa saan jalkojen lihaksia aina "ärsytettyä".

Kulmasoudussa kans haen tekniikkaa edelleen. En uskalla selän vuoksi kumartua niin paljon kuin pitäisi, joten teen hieman pystymmässä. Ja aiemmin kun oon tehnyt väärin ja nostanut korkeammalle, niin onhan tuo navan tasolle nostaminen huomattavasti kevyempää. Ei siis aavistustakaan mitä nousisi parhaimmillaan. Ainakin enemmän kuin tuo 30 kg :b

Ja, niskasta huolimatta niskan takaa punnerrus on edelleen mun lempiliike. Viimeisen sarjan jätin eilen pois kun alkoi tuntumaan pahalta vasempaan käsivarteen, mutta ei tuo niska tuosta liikkeestä ainakaan pahene, päinvastoin melkein paremmalle tuntui puntin jälkeen. Ja senkin teen väärin, lasken tangon niin alas että koskettaa niskaa ja hartioita, mutta vaan sen vuoksi että lapaluissa mulla on tosi hyvä liikkuvuus (tätä on harjoiteltu vuosia työpaikan keppijumpissa, heh :D)


Tänään sitten olikin vapaapäivä ja olin mm. hierojalla taas. Lihakset kuulemma tuntuvat hyvinkin elastisilta. Silti mulla sellainen "norminiskajumi" vielä on, ja luulen, tai oikeastaan tiedän että sänky on yksi syyllinen. Ja se muuten miksi tänään vapaapäivän pidin on tämä:




Onnea ja menestystä tulevaan kaikille abeille, ja onnea myös kaikille heidän vanhemmilleen! On kuljettu jo pitkä matka että ollaan tässä pisteessä! :)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jäätikkö-sohjo-juoksua ja hopeamitalimuffineja :)

Tänään niska tuntui jo niin ookoolta, että kävin pitkästä aikaa juoksemassa. Jäätikköä, sohjoa, ja hieman jopa paljasta asfalttia. 9,7 km aikaan 1 tunti 9 min. Pitkästä aikaa käytin taas sykemittaria, joka näytti 156 keski, 168 max ja kaloreita paloi 641. Ei siis mitään uutta auringon alla. Paitsi ei tuo nyt niin korkea ollut, vaikka alla on juoksutaukoa ja tämä viikko taukoa kaikesta muustakin kunnon liikunnasta. Ja, jos mulla mahdollisesti oli ylikuntoa niin tällä viikolla oon saanut kyllä levätä. Jotain hyötyä sairastelustakin siis :)



Tänään on tullut katsottua olympialaisia, ja pitihän sitä sit leipoa muffinseja Enni Rukajärven hopeamitalin johdosta :) Vanhasta reseptistä vähän muokkailin, ja nuo maistuivat niin hyvin meidän perheen krantulle miesväelle, että uskallan laittaa reseptin tännekin.



Terveellisemmät suklaamuffinit, 12 kpl

4 kananmunaa
1,5 (-2) dl sokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
10-15 tippaa vaniljasteviauutetta tai 2 tl vaniljasokeria (jos käytät vaniljasokeria niin 2 dl sokeria taikinaan on suotavaa)
2 dl mantelijauhoja
1 dl ruisjauhoja
0,5 dl leseitä, kaurakuitusta tms

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää seokseen kaakaojauhe, leivinjauhe, stevia tai vaniljasokeri, mantelijauhot, ruisjauhot ja leseet ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Jaa seos 12 muffinivuokaan ja paista 200 C n. 20 min. Koristele kaakaojauheella, tomusokerilla, sokerikuorrutuksella, kermavaahdolla, mitä nyt ikinä keksitkään, tai nauti kahvin kanssa sellaisenaan :) 


Vinkki: taikinaan voi lisätä myös pilkottua tummaa suklaata, pähkinärouhetta, pilkottuja kuivahedelmiä tms, sekoita taikinaa tällöin jatkuvasti kun jaat sitä vuokiin, ettei palaset painu kaikki kulhon pohjalle.


Nyt sit vaan reippaana ja toivottavasti terveenä uutta viikkoa kohti! Niskajumppaa aion tehdä edelleen säännöllisesti useita kertoja päivässä, pään kääntäminen puolelta toiselle on se juttu mikä tuntuu. Ja rutisee. Auts, se on muuten jännä tunne kun oikein kuulee kuinka takaraivossa "pään sisällä" rutisee, ei taida lihakset vielä ihan optimaalisessa kunnossa olla. Mutta suunta ei ole nyt kuin ylöspäin, työkalut siihen mulla jo onkin!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Parantumista

Niska tuntuu olevan parantumassa, joskin aika hitaasti. Nyt tuntuu että on yhtä kipeä kun normaalin niskajumituksen ollessa pahimmillaan. Pää kyllä kääntyy jo, mutta kipua tuntuu käännellessä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin paljon parempi mitä oli tässä pari päivää sitten :-b

Ja mullahan diagnosoitiin siis kierokaula, torticollis, ja hyvin tuntuu oireet täsmäävätkin tuohon.

Joo, tiistaisen lääkärikäynnin jälkeen niska paheni entisestään. Jo lääkärikäynnillä en pystynyt liikuttamaan päätä montaakaan astetta kumpaankaan suuntaan, ja keskiviikon vastainen yö meni niin että en pystynyt liikuttamaan kivun vuoksi päätä mihinkään ja esim. sängystä jouduin nousemaan pidellen käsillä päästä kiinni. Niskan ja kaulan lihakset eivät kestäneet minkäänlaista jännittämistä, kipu oli tosi voimakasta ja viiltävää.

Oon aika kärsimätön ihminen, tai aluksi pitkittelen lääkäriin menoa ja sitten kun menen, niin tilanne on usein sellainen että helpotusta pitäisi saada välittömästi. Olo oli siis aika epätoivoinen kun lääkärillä käyty ja niskan tila sen kuin  paheni. Keskiviikkona keskityin täysin niskaan, googlettelin eri hoito-ohjeita, pohdin onko kivun syy lihasperäinen, niinkuin lääkäri sanoi vai olisko sittenkin tulehdusperäinen. Aloin myös syömään meloksikaamia Sirdaludin lisäksi.

Jälleen kerran tuntui että meloksikaami auttoi edes vähän. Keskiviikkona kävin myös saunassa, missä venyttelin minkä pystyin ja hieroin niskaa foam rollerin avulla (joo, sellainenkin tuli nyt hankittua!) Saunan jälkeen omatoimista hierontaa Schollin "käsishiatsuhierojalla" mikä on joskus tullut hankittua ja itseasiassa unohdettua kaappiin. En nyt muista enää missä järjestyksessä kokeilin, mutta kaapin pohjalta löysin toisenkin unohtuneen jutun, Lidlistä muutamalla eurolla ostamani kuuma/kylmägeelipussit. Kokeilin kumpaakin, ja vaikka lääkäri suositteli hoitokeinona lämmintä, niin kylmä tuntui niskalle paljon paremmalle. Hierojalla ja kylmällä tuntui niska saavan hetkellistä apua.

Vielä toinenkin yö vierähti lähes yhtä pahojen kipujen vallassa. Öisin kun tuntui että oikein kivistää eikä nukkumisesta tule mitään, helpotusta toi piikkimatto. Vaikka sen päälle meneminen ja myöhemmin poispääseminen oli äärettömän hankalaa, itse matosta oli suuri apu. Piikit veivät kivun tuntemuksen pois päästä (kun muuallakin tuntuu aluksi kipua), ja maton rentouttava vaikutus oli todella helpottava.

Torstaiaamuna huonosta yöstä huolimatta olo tuntui hitusen paremmalta. Kun keskiviikkona olin manipuloinut niskaa ties millä, torstaina päätin pitää taukoa. Jos kipu olisikin tulehdusperäistä, manipulointi ja hieronta ei välttämättä olisi hyväksi. Kokeilin myöskin keskiviikkona netistä löytämääni uutta hoitokeinoa, merisuolakäärettä. Tuo kääre tuntui niskassa tosi hyvältä, rentoutti ja vetreytti jonkinverran ihan samantien.

Tänään sitten kävin hierojalla ja kerroin aluksi tilanteeni. Hän ei hirveästi ottanut kantaa mihinkään, hieroi vaan niskaa, vähän kallonpohjalihaksia, yläselkärankaa ja lapoja kysellen välillä miltä tuntuu. Itse en tuntenut muualla mitään erikoista paitsi että niskassa ja kallonpohjassa kiristi. Samaa totesi hänkin. Että kuulemma yleensä "niskapotilailla" on lapojen seutukin jumissa, mutta mulla ne ok. Ainoastaan niskassa tuntui kireyksiä. Hieronnan jälkeen olo on jälleen asteen parempi, mutta silti kipua esiintyy varsinkin päätä käännettäessä. Päätä hierojan mukaan silti kannattaa käännellä kivun rajoissa, pumppaavilla liikkeillä. Mäkin oon huomannut että jos en tätä venyttelyä ja pään kääntämistä harrasta nyt ahkeraan, niska jäykistyy ja jumittuu helposti uudestaan.

Pikkuhiljaa siis parempaan ollaan menossa.

Tässä kaikki käyttämäni "apuvälineet": Vasemmalta putkirulla, hierontalaite, lämmin- ja kylmägeelipussit suojapusseineen, merisuola ja pyyhe. Taustalla piikkimatto.



Ja tässä sit ne joista tuntui että oikeasti sain apua. 


En sitten vieläkään tiedä onko tämä tulehdusperäinen vai ei, luultavasti ei. Kuitenkin aika ristiriitaisia ovat keinot, mistä oon apua tuntenut saavani:

- Pahimpina hetkinä varsinkin öisin piikkimatto  oli ihan korvaamaton.

- Kylmä tuntuu paremmalle kuin kuuma. Aika samalle tuntuu kun päänsärkyyn laittaa kylmän kääreen otsalle. Tuntuuhan se paremmalle kuin lämmin kääre.

- Hieronta (sekä oikea että laitteella) tuntuu avaavan paikkoja kans. Putkirullasta en niin hirveästi kokenut olevan tähän apua, mutta onpahan nyt sitten hankittuna muuta käyttöä varten kun kaikki sitä niin kovasti kehuvat!

- Tulehduskipulääke auttaa kipuun paremmin kuin relaksantit (joista en ole huomannut olevan mitään apua. Noh, ehkä nukun vähän paremmin :-)

- Merisuolakääreen teho on suorastaan ihmeellinen. Rentouttaa jo ihan siinä samalla "pitäessä". Pyyhkeen saan pidettyä kaulassa ja niskassa talouskelmun ja pipon avulla ;)

- Samoin hitaista venyttelyistä kivun rajoissa on ihan selkeästi apua.





Ja vielä pienet analyysit siitä mistä on mahtanut tulla. Mulla siis on ollut lievempänä tämä aiemminkin, mutta ei koskaan näin voimakkaana. Uskon että tekijöitä on useampia, ja listaan ne nyt tähän ilman mitään sen kummempaa järjestystä:

Pakkanen: Oon tehnyt ulkona eri aktiviteetteja enemmän kuin koskaan. Kylmyys voi olla yksi osatekijä, miksi oon jollain tavoin jännittänyt niskaa (ja ehkä koko kroppaa) erilailla mitä normaalisti.

Hiihto: Niinikään oon hiihtänyt enemmän mitä koskaan ja tätä kautta "tehnyt käsillä liikuntaa" enemmän kuin aiemmin.

Dataus: Mun istuma-asento keittiön pöydällä tietokoneen ääressä on muuttunut kun ostin tän läppärin. Hah, taas sama syyllinen, tai ainakin osatekijä :-b

Työergonomia: Oon vuodenvaihteesta lähtien opetellut "uutta samaa hommaa", ja aina kun jotakin pitäisi oppia ja mielellään äkkiä, heh, se ergonomia unohtuu multa. Palaa kyllä mieleen taas kun tilanne vähänkin normalisoituu.

Veto: Olin koko viime viikon töissä työpisteellä, missä altistuu aika lahjakkaasti vedolle.

Stressi: Mun elämässä on stressiä tällä hetkellä sekä töissä että kotona. Putkiremppa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan vedetään putket kokonaan sisäkautta uudelleen. Hyvän putkiasentajan löytämisessä on omat haasteensa. Viikonlopun nukkumisissa on parantamisen varaa, tähän asti oon herännyt suhteellisen aikaisin oikeastaan joka viikonloppu. Myöskin töissä on omat stressin aiheensa, josta ei sen enempää.

Nukkuminen: Heräsin joku aika sitten nukuttuani vatsallani, pää käännettynä toiseen suuntaan aikamoiseen jumitukseen (nyt kaiken kokemani asteikolla pientä, mutta silti normaalia suurempi kipu ja jumitus), tämä saattoi edesauttaa tulevaa.


Ja vielä yksi juttu minkä tiedän että ei ole siitä johtuvaa: puntti, lihaskuntoharjoittelu, Golden Six, mikä vaan.... En nimittäin oo punttia pariin viikkoon harrastanut. Tämä olisikin "helpoin syy", googletellessani törmäsin useisiin Pakkotoiston keskusteluihin, missä oireet pään kannattelemisineen ihan samat kuin omani. Mutta ei, tällä kertaa en tehnyt mitään väärin tässä asiassa :-)


Vielä pitää mainita että tosi outo fiilis kun muu kroppa on täysin kunnossa paitsi pää (siis fyysisesti). On liikkuva, ei jumita, ei jalka- iskias- mitään muitakaan vaivoja, ei edes hartiat ole jumissa, mutta sitten kaulasta ylöspäin kaikki onkin viturallaan. Miehellekin näytin, liikuttelin käsiä jne että "kato nyt, nääkin liikkuu miten ja mihinpäin vaan eikä missään tunnu miltään!" ... ihan niinkuin olis jonkun toisen "sairas" pää liitetty muuten kunnossa olevaan kroppaan, heh :D Mutta niin kai se on niinkuin sanontakin sanoo että "ketju, tai tässä tapauksessa siis kroppa, on niin vahva kuin sen heikoin lenkki"!


torstai 6. helmikuuta 2014

iHerb-asiaa

En ole pitkään aikaan mainostanut mitään mutta nyt on pakko...

Eksyinpä tässä saikkuni kunniaksi iHerbin sivuille, tai syynä sekin kun teepuuöljyä huomasin olevan n. 1/3 pullollista jäljellä, ja mielelläni ennakoin tilannetta tilaamalla ajoissa uutta.

Siellä oli aivan mahtavia dollarin tarjouksia, eli 100 kpl omega-3 kapseleita kokonaista 1 dollarin, samoin jo aiemmin tilaamiani stevia-uutteita nyt vain 1$ /kappale, makuina normaali stevia, vanilja ja suklaa. Näitä tuotteita saa tuohon hintaan 1 kpl per tilaus per henkilö.

Eli tilausta tuli taas naputeltua yhdessä tytön kanssa, ja tilattua tuli tarjoustuotteiden lisäksi chia-siemeniä, reishi instant-kahvia, tytön juttuja ja sitä teepuuöljyä. Postausta varmaan tulee vielä kun tuotteet saapuvat. Toivottavasti muuten saapuvat vähän nopeammin kuin viimeksi. Silloin toimitukseen meni lähes kuukausi, mikä saattoi johtua silloisista joulukiireistä ja postissa olevasta lakosta. Mutta tulivatpa kuitenkin ja voin siis jatkossakin tilata :-)


Jos iHerbin tuotteet kiinnostavat, niin 5-10$ alennuksen ensimmäisestä tilauksesta saat tästä linkistä tai sitten klikkaamalla tuota sivun reunassa olevaa banneria.

Hyviä yleisiä tilausohjeita löytyy esim. täältä, ja jos mun alekoodia ei huvita jostain syystä käyttää niin tuoltakin (ja monesta monesta muusta paikasta) sellainen kyllä löytyy. Ensisijainen tarkoitukseni ei siis liene hyötyä tästä (en usko että tällä nyt miksikään miljonääriksi tulen, enpä taida saada sitä ensimmäistä senttiäkään, heh) vaan jakaa mun mielestä oikeasti hyvää tarjousta ja ensietua (otittepa sen sitten mistä vaan) muillekin!



tiistai 4. helmikuuta 2014

Saikulla :(

Kun nyt peruspositiivinen ihminen olen niin en aina jaksa tänne joka vaivasta kirjoittaa. Nyt on kuitenkin niin, että niskat ovat sen verran jumissa että saikku kutsui :(


Jumitus hiipi pikkuhiljaa perjantaina, enempi vasemmalle puolelle ja niinkuin olkapäästä päähän korvan taakse asti. Kuin joku jänne tai lihas vetäisi kunnolla kireäksi. Pyrin silti elämään normaalisti, kävin eiliseen asti töissä, pyöräilin, hiihdin, touhusin kotona jne. Olotila vaihteli sen mukaan otinko lääkitystä vai en. Kaapin pohjalta löytyneillä viime kesän meloksikaameilla olo oli ok, mutta heti kun vaikutus lakkasi kinnasi niin perkuleesti vasemmalla puolella ja koko takaraivossa. Eilinen ilta töissä oli sellaista hitaasti lisääntyvää kinnausta ja illalla kotona olo oli ihan kauhea. Ensimmäistä kertaa yö oli sellainen, että heräsin kipuun joka kerta asentoa vaihtaessani, ja tänään en pysty päätä kääntämään paljoakaan kumpaankaan suuntaan.



Eli siis lääkäri kutsui, diagnoosi kierokaula (eli se joka on ehkä kaikilla ollut joskus, kun aamulla herää niin pää on vinossa eikä suoristaminen kivun vuoksi onnistu. Mulla ainakin on ennenkin ollut, erotuksena vaan se että tällä kertaa mun pää on suorassa eikä käänny mihinkään ja samoin on kestänyt nyt kauemmin kuin koskaan), lääkkeenä Sirdaludia ja loppuviikko saikkua.

Että semmoista. Sellaisen "hauskan" yksityiskohdan pistin merkille, että oon joka vuosi sairastanut jotakin tähän aikaan: flunssaa, iskiasta, itseaiheutettua olkapääkipua, nyt tämä... :-/

Niin ja hierojalle tuli lähete kans ja olis kuulemma hyvä, yhden ajan sain jo "työhierojalle", mutta vasta perjantaille, pitää nyt katsoa pääsiskö aikaisemmin jo johonkin muualle...



maanantai 3. helmikuuta 2014

Hiihtomuisteloita ja jotain uutta!

Tehdäänpä tämmöinen heti luistelumuisteluiden perään, ja löytyypä sitä toinenkin syy miksi tämän haluan tehdä, selviää postauksen lopussa ;)

Myös hiihtäminen on kuulunut mun lapsuuden liikuntaharrastuksiin oikeastaan aina. Aivan pienenä, sellaisena 4-6-vuotiaana hiihdin puusuksilla, ei tainnut lasikuitusuksia tuolloin olla vielä markkinoilla. Osallistuin jopa yksiin hiihtokisoihinkin, missä oon kuulemma kiljunut ja kiukutellut että "En hiihdä, oon viimeinen, oon viimeinen!!", mutta enpä sitten tainnut ollakaan kun sellaiset hienot ruskeat toppakintaat (mitä inhosin) sain palkinnoksi :)

Pikkuhiljaa lasikuitusukset tekivät tuloaan ja muistan että mulla oli aluksi tosi kömpelöt Järviset, mutta sitten sain oikein huippusukset, Peltoset. Monot ja siteet olivat vielä sillä systeemillä missä mono kiinnitetään pohjasta siteeseen koko varpaiden alueelta. Tuohon aikaan pärjäsin koulun hiihtokilpailuissa hyvin. Meitä oli sellainen kolmen kovan joukko, ja olimme hyvin tasaväkisiä koulun ja esim. partion hiihtokilpailuissa. Omassa koulussa pääsinkin (aina) mitalisijoille saakka, mutta sitten koulujenvälisissä en enää pärjännyt, 10. sijoitus (eli viimeinen "lusikkapalkinto) taisi olla paras niissä.

Parhaan kaverini kanssa osallistuimme myös useana talvena erään urheiluseuran "sarjahiihtokisoihin", mitkä järjestettiin pitkin talvea ihan muutaman sadan metrin päässä kotejamme sijaitsevalla ladulla. Hiihdettiin siis koko talvi kilpailuja, matka taisi olla 2 km, ja kauden lopussa sitten saatiin palkinnot. Eli lusikka :)

Tuohon aikaan myös koulussa oli joku yleinen kampanja, mihin piti kerätä talven hiihtokilsat ja sitten lopuksi palkittiin hienolla "rintaneulamitalilla" (pinssejä ei oltu vielä keksittykään :-). Eli pahvinen taulukko jaettiin kaikille mihin merkittiin hiihtokilsat. Kevään tullessa opettaja keräsi taulukot, lähetti ne jonnekin ja rintamerkit jaettiin saavutusten mukaan. 50 km = pronssinen merkki, 100 km hopeinen ja 200 km kultainen. Kaverini kanssa kerättiin luonnollisesti nuo kaikki :) Hiihtämässä käytiinkin tosi usein, varmaan lähes päivittäin. Latukäyttäytyminenkin oli erilaista. Oli vain yksi latu koska luistelutyyliä ei oltu vielä keksitty, ja jos takaa tuli kovempaa vauhtia menevä hiihtäjä, hän huusi "latua!!", ja edelläolevat siirtyivät sivuun odottamaan ja päästivät hiihtäjän ohi.

Välinepuolella mun ensimmäiset Peltoset jäivät lyhyiksi ja sain uudet. Mikään muu merkki ei olisi kelvannutkaan. Siteetkin olivat kehittyneet ja nyt mulla oli ensimmäistä kertaa lähes nykymallia olevat kärjestä kiinnitettävät. Myös monot menivät uusiksi ja olivat Jalaksen niinkuin aiemminkin. Tässä välissä myös sauvojen sompa kehittyi rinkulasta nykyisinkin käytössä oleviin "perhosen siiven muotoisiin". Olin niin ylpeä uusista ja moderneista välineistäni, ja myöskin pärjäsin kilpailuissa (tietylle tasolle asti) edelleen hyvin.

Pikkuhiljaa tuli sit murrosikä ja omatoiminen hiihtoharrastus jäi, mutta sukset säilyivät ja kun n. 15 vuoden jälkeen tuli taas mieleen kokeilla hiihtämistä, aloitin sen noilla samaisilla Peltosilla.




Tämä kaikki tuli mun mieleen entistä tarkempana nyt, kun sain kokeiltavakseni treenikaverin vanhoja suksia, mitä hän ei kuulemma tule enää koskaan käyttämään. Oon aikamoinen "tavaroihin ja tapoihin jämähtäjä", jos oon jollakin tottunut jotakin tekemään, en mielellään halua vaihtaa enkä edes jopa kokeilla muuta. Kun hän niistä suksista puhui moneen kertaan, niin viime viikolla sitten käsittelin nekin (niissä oli suojaparafiinit säilytyksen vuoksi) hiihtokuntoisiksi. Ja se täytyy vielä sanoa että kun näin sukset, olin todella epäileväinen. Ne olivat lyhyemmät, ohuemmat, kevyemmät, voisi sanoa melkein puolta pienemmät kuin mun omat. Eli liian kevyet ja löysät mun käyttöön. Kokeiltiin paperitestiä, eikä paperi liikkunut yhtään. No, treenikaveri meinasi että lattia on epätasainen (niinkuin olikin) ja mun kannattaisi silti kokeilla. Käsittelin siis sukset ja ajattelin että kokeillaan nyt kun hän kerta niin kovasti haluaa.

Eilen sitten käytiin hiihtämässä. Aloitin näillä hänen suksillaan, Madshuseilla. Luisto oli aivan mahtava, sukset suorastaan kiisivät ladulla. Pikkusen lipsui, mutta voidetta lisättyäni sekin väheni huomattavasti. Tässä vaiheessa en ollut vielä varma, johtuuko hyvä vauhti pelkästään kelistä vai onko suksella jotain tekemistä asian kanssa. No, joka tapauksessa eniten pelkäämäni luiston puuttumista (mikä johtuisi liian löysistä suksista kun keskipitoaluekin ottaisi maahan) ei todellakaan esiintynyt.

9 km jälkeen vaihdoin sukset omiini. Nekin luistivat lähes yhtä hyvin, mutta pito oli huonompi (mikä johtui taas voiteesta, oli punaista voidetta pohjassa kun Madshuseissa oli lilaa). Mutta se kömpelyys! Mun Salomonit ovat pidemmät ja muutenkin paljon jämerämmät. Meno oli ylämäissä ja muutenkin ihan huomattavasti kömpelömpää. Googlattuani illalla Madshuseja löysin yhden ikivanhan keskustelun missä kirjoittaja toteaa vanhojen Fischereidensä olevan nykyisiin eloisiin Madshuseihin verrattuna kuin rautakanget. Just samalta musta tuntui eilen!

Oon siis autuaasti unohtanut kuinka paljon välineillä voi olla merkitystä suoritukseen ja hiihdon mukavuuteen ja sujuvuuteen. Nuoruuden hiihtoaikoina tuo oli mulle itsestäänselvä asia. Nyt vaan vanhempana oon jotenkin ajatellut että ei mulla voi olla mitään liian pieniä ja siroja suksia olla kun en itsekään ole mikään pieno ja siro. Tai ainakaan hurjan kevyt. Mutta kyllä vaan voi, ja luulenkin että jos/kun nyt jos koskaan Botnian läpäisen, niin noilla suksilla tulee olemaan suuri merkitys, että suoritus voi olla minuutteja parempi.

Ja mikä parasta, päästiin treenikaverin kanssa sopuun pikku käytännön jutuista ja nuo sukset ovat nyt mun. Tuli taas reilusti lisämotivaatiota hiihtämiseen. Kun en ole muistanutkaan kuinka helppoa se voi parhaimmillaan olla!



lauantai 1. helmikuuta 2014

Luistelumuisteloita

Poika on tällä hetkellä innostunut luistelusta (vai pitäisikö ennemmin sanoa kiekon lätkimisestä), ja kun hän eilen illalla pyysi että lähdetään luistelemaan, niin pakkohan sitä oli lähteä, vaikka kello kolkuttelikin jo lähes kahdeksaa. "Lähikaukalolla" sattui olemaan joku tapahtuma menossa, niinpä ajettiin sit kaupunkiin pesisstadionille tsekkaamaan millainen jää siellä on. "Pakattiin" koirat mukaan, kun päivän lenkkikin oli vielä tekemättä.






Jää oli vallan mainio, kaukalo sekä iso kenttä. Mies ja poika jäivät lätkimään kiekkoa kun mä kävin lenkittämässä koirat. Sitten koirat autoon ja mäkin pääsin luistimien päälle. Siitä taitaa olla pari vuotta aikaa kun oon viimeksi luistellut. Ja nyt kun oon hiihtänyt niin paljon, niin vähän tuntui oudolta kun ei ollutkaan käsissä mitään (sauvoja), mutta kyllä se sit vaan muistui mieleen.












Luistimistani muistuikin monenlaista mieleen, ne kun eivät ole ihan tavalliset markettiluistimet, eivätkä edes tätä päivää... mutta aloitan alusta... :

Oon harrastanut taitoluistelua ihan lapsena, olisiko 4 vuotiaasta 6-7 vuotiaaseen saakka. Ja tämä ajoittuu siis 70-luvun loppuun. Kerron nyt kaikkea mitä muistan.

Harrastin luistelua Vaasan luistinkerhossa, ja olin oman ryhmäni pienin ja nuorin. En muista osasinko luistella ennen harrastuksen alkamista, mutta kerhossa opin hyvin nopeasti kaikenlaista: luistelemaan oikealla tekniikalla (vauhtia ei potkita terillä vaan koko luistimella, aivan kuten jääkiekkoluistimillakin), erilaisia hyppyjä, valssihyppy oli helpoin, myöskin yksinkertaisimman flipin (ja tripin?). Lutz oli vaikea ja sille tasolle en koskaan päässyt. Samoin opin sirklaamaan eteen ja taaksepäin ja erilaisia kaaria ja askelluksia (en nyt muista enää tarkalleen).

Harjoituskerralla harjoiteltiin ensin tekniikkaa, hyppyjä jne ja jälkimmäinen puolisko oli omistettu kuvioille. Jää jäädytettiin sileäksi, sitten isolla "harpilla" piirrettiin jäähän tosi iso kahdeksikko (halkaisija per ympyrä siis 10m tai jtn), jokaiselle oma. Sitten piti luistella tätä kahdeksikkoa siten, että keskellä potkaistiin kunnolla vauhtia ja yhdellä jalalla (muistaakseni sisemmällä) ja sillä alkuvauhdilla piti selvittää koko ympyrä. Ja keskikohdassa taas uusiksi toiselle jalalle. Tätä inhosin. Olin niin pieni vielä ettei mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada potkaistua niin kovaa vauhtia että olisin siitä mun silmiin silloin ihan älyttömän kokoisesta ympyrästä selvinnyt, vaan aina piti ottaa lisävauhtia jossain puolessa välissä ympyrää. Heh :)

Meillä oli myöskin näytöksiä. Muistan ainakin yhden yhteisesiintymisen missä ryhmällä oli yhteinen ohjelma ja jotkut "naamiaisasut" päällä. Mä olen pukeutunut pelleksi. Ja muistan kun lämmiteltiin, niin kaaduin ja tuliko sitten verta nenästä tai jotain, ja sain kuulemma silloin yleisön sympatian puolelleni tyyliin "Katso nyt, tuo pienin kaatui" :D Sitä en enää muista kuinka koko ohjelma meni. Hyvin kai :) Myöskin ainakin yhden täysin oman ohjelman musiikin tahtiin oon harjoitellut ja esittänyt.

Luistelu sitten jäi, kun harjoituskerrat olisivat lisääntyneet paljon, ja äitini mielestä kuskaamista olisi ollut liikaa. Tilalle tuli sitten musiikki ja eri instrumentit, mutta se on jo toinen juttu se.


Ja miten mun luistimet sitten tähän liittyy? Tuolloin 70-80 luvun taitteessa ainoat oikeat luistimet olivat Wifa-merkkiset. Mulla ehti olla niitä useammat (kun jalka kasvoi niin nopeasti), ja vaikka luisteluharrastus päättyikin, niin mulla on koko elämäni ajan ollut tuon merkkiset luistimet. Markettiluistimet olivat tuohon aikaan ihan "lötrövartisia" ja ehdottomassa pannassa. Usein mulle ostettiin Wifat käytettyinä, varusteita myytiin harrastuspiireissä jo tuolloin ahkeraan.

Oli myös eroa missä luistimia käytettiin. Jos luistimilla meni ulkojäälle, terät olivat pilalla ja jatkossakin vaan ulkokäyttöön. Samoin luistimien "huoltaminen" on mulla ikuisesti muistissa: jokaisen luistelukerran jälkeen luistimet kuivataan pyyhkeellä ja annetaan kuivua kunnolla niin eivät pääse ruostumaan. Näin mä oon toiminut aina eikä meidän perheessä ole yhdetkään luistimet ruostuneet koskaan, heh :)




Nykyiset luistimeni ovat siis 25-30 vuotta vanhat ja käytännössä ikuiset. Jämerää nahkaa ja terästä. En tiedä valmistetaanko tuollaisia enää. Pikainen googlettelu osoitti että Wifa-luistinmerkki ainakin on vielä olemassa. Muusta en tiedä, onko Wifa edelleenkin se "kuningasmerkki", mitä "piireissä" suositaan.



Terän piikitkin ovat erilaiset, ns. kaksoispiikit. Alin piikki joka näkyy kuvassa ja sojottaa lähes alaspäin hiottiin usein aloittelijalta pois, siihen kun kompastui helpommin. Mullakin on ollut sellaiset alkuaikoina.

Teriin kaiverretun tekstin mukaan terät on valmistanut John Wilson Sheffield, England

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...