tiistai 25. maaliskuuta 2014

Suunnitelmia

Kevätauringon myötä innostuin vähän suunnittelemaan tulevaa kesälomaa, ja liikuntatapahtumasuunnitelmatkin ovat edenneet.

Liikuntatapahtumien suhteen koko alkuvuosi on mennyt vähän pipariksi: Botniahiihto peruttiin. On ollut pieniä ongelmia terveyden kanssa (lähinnä niska ja iskias). Samoin se tapahtuma mihin maratonia ajattelin, ei etene yhtään mihinkään. Reitti on edelleen auki eikä yhtäkään ilmoittauntunutta nettisivuilla ole.

En ole viime viikkoina juossut paljoakaan, ja pikkusen ahdistaa ajatus kokonaisesta maratonista tässä kuukauden parin sisään. Vaikka tiedän, että kun juoksemisen makuun pääsen, niin se juoksu alkaa sujua hyvinkin nopsaan helposti. Lueskelin jotain juoksupalstaa, kun sen tänään keksin: mikä pakko sitä on suoraan maratonille mennä, voinhan kokeilla puolikkaalla ensin missä mennään. Oikeastaan tapahtumakin oli jo valittuna (yksi niistä kolmesta maratonehdokkaasta), eikun sinne vaan ilmoittautumaan, mutta puolikkaalle. Ja katson miten se menee, ja siitä sitten sen mukaan asioita eteenpäin kohti maratonia. Jee, koko kevään jatkuneen epätietoisuuden jälkeen vihdoinkin joku selkeä suunnitelma! :) (Ja nos nyt yhtäkkiä tuntuu että oonkin ihan huippukunnossa ennen tuota tapahtumaa, niin vaihto puolikkaalta kokonaisellekin onnistunee :-)

Samoin Nice Runille oon myös osallistumassa, mutta se nyt on mun silmiin enemmänkin semmoinen "hupitapahtuma", jota ei suorittamisen kannalta tarvi kovin vakavasti ottaa.




Kesälomaa "jaksoin" myöskin alkaa miettiä vasta nyt. Mikä on erittäin kummallista, yleensä mulla on selvät suunnitelmat jo paaljon ennen loman alkua. Mutta voipi johtua siitäkin, kun nyt ei ole tarvis varailla mitään.

Eli pyöräretkelle mennään kesän "päälomalla", ja tällä kertaa se suuntautuu meren rantaa pitkin Poriin. Olin jo kovaa ostamassa pyöräilykarttaa, kun nettiä selaillessani huomasin että meillähän on jo sellainen. Tuo kartta on sen verran laajalta alueelta, että siitä riittää vielä ensi vuodenkin pyöräretkelle :D

Toinen reissu syksyllä on sitten vaeltamaan. Ei tiedetä vielä tarkkaan minne (enkä oo näihin viime syksyn jälkeen perehtynytkään), mutta esim. UKK-puisto on yksi vaihtoehto. Jokin helppo, aloittelijoille sopiva kohde on hakusessa. Ja mielellään semmoinen, jossa ei nyt ihan ruuhkassa tarvi vaeltaa :b

Muuten kesäloma kulunee kotona ja mökillä, ei kai sitä sen kummempia tarvita.




Niin ja tulevasta Tallinnanreissusta sain semmoisen päähän, että ensi vuonna kyllä ollaan pidempään ja pari yötä hotellissakin. Joskus takavuosina näitä harrastettiinkin, mutta nyt viime vuodet nää on ollut sellaisia "shoppailuryysisreissuja" mistä on rentous ja se matkustamisen ilo kaukana. Mutta oikeesti nyt on kiva lähteä jopa tuollaiselle reissulle, kun ei olla missään ihan hetkeen oltu :)




sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Viikonloppukuulumisia; nettisurffailua ja juoksua

Täällä vietetään tosi pitkää viikonloppua, joka alkoi varhain perjantaiaamuna ja loppuu vasta huomenna iltapäivällä :)

Perjantain vastaisena yönä en kovin montaa tuntia nukkunut, ihan vaan sen vuoksi että pääsisin takaisin normirytmiin helposti. Hyvin pääsinkin, vaikka perjantaina oli kyllä aika väsy olo ja ihan pienet päikkäritkin otin. Perjantaina käytiin kaupassa jättiruokaostoksilla, ja kävin siinä samassa kampaajalla. Nyt on tukka taas tositosilyhyt, ja oon kyllä niin tyytyväinen kampaajaan missä nykyisin käyn. Pääsee ilman ajanvarausta, ja nytkin oli vajaa 25 min min aikaa ja kampaajatäti mietti sekunnin ehtiikö ottaa mut vai ei, ja päätti ehtiä. Ja sitten tapahtuikin varsin nopsaan. Tukkaa lähti ihan vauhdilla eikä kertaakaan tarvinnut mun hokea että "ota nyt vielä vaan", "vois kyllä olla vähän lyhyempikin". Se on hienoa että joku uskaltaa leikata niinkuin mä sanon eikä kyseenalaistaa mitään että "haluatko nyt oikeasti näin lyhyen" :D


Eilinenkin meni vielä liikuntojen osalta levon kannalta. Aamupäivällä vähän siivoilin ja koiria tietty lenkitettiin. Sitten keskityinkin tulevaan tärkeään eli tein "alkoholipitoisen tilauksen" jo etukäteen Tallinnanreissulle. Tärkein, eli tytön ylioppilasjuhliin kuohuviiniä, mutta myös muutakin. Tällä kertaa viinit jäi vähemmälle ja tilaukseen tuli enemmän olutta ja siideriä, ja sitten ihan väkeviä (näen sieluni silmin itseni juomassa ensi talvena kirpeän pakkaspäivän iltana Irish Coffeeta takkatulen ääressä, heh :-). Myös cokista ja energiajuomaa (tölkkeinä tietenkin) tuli tilaukseen enemmän kuin aiemmin, kun ne vaan on yksinkertaisesti niin halpoja siellä! :)

Illalla tyttö tuli käymään ja meidän piti katsoa joku leffa, mutta, hehhehee, ilta kuluikin vielä Tallinnan "viinakauppojen" nettisivuja tutkiessa. Oli siis oikein "viinankyllästämä" päivä eilinen :D Ihan jotain pientä vielä löytyi, ja sain idean että ihan ehdottomasti meidän ensi jouluun kuuluu portviiniä asiaan kuuluvan juustolajitelman ja suklaan kera :)



Paljon alkoholia ilman pisaraakaan alkoholia :D




Tämä päivä alkoikin sitten juoksulla. Juoksu on siitä erikoinen laji, että jos pitää vähänkin taukoa, kynnys lähteä lenkille kasvaa koko ajan. Samoin kun mun viime juoksukerta oli aika haastava ja kivulias, niin vähän suorastaan jännitti että mitähän tästä tulee. Vielä kun olin päättänyt juosta 16 km lenkin.

Mutta ei muuta kuin asiaan, heti karppipuuroaamupalan jälkeen juoksuvermeet niskaan ja baanalle. Sää oli tosi tympeä, pilvistä, tuulista ja ihan pientä tihkusadetta eilisen auringonpaisteen sijaan mutta eipä auttanut. Kun eilen vielä tuntui että täytyi levätä niin silloin levättiin olipa ulkona sitten kuinka keväinen keli tahansa. Eväinä mulla oli urheilujuomaa (uudessa juomavyössä, heh) ja yksi iHerbin patukka. Tuo patukka ei mikään suuri makuelämys ollut. Juostessa kaipaan jotain helposti syötävää ja suussa sulavaa "ravintoa", varsinkin näin kylmään vuodenaikaan, ja nuo patukat ovat sellaisia rapealla "muromaisella" täytteellä. Oli ihan kivikovaa tavaraa tässä säässä. Mutta sillä mentiin (ja tullaan menemään niin kauan kuin patukoita riittää) :-)

Juomapullovyö oli sekin semmoinen mitä pelkäsin, eli nousee lantiolta ylöspäin. Siinä se sitten "roikkui" hieman löysänä takin päällä, mutta onneksi niitä pulloja ei ole suoraan kyynärpään alla niin ei sinänsä haitannut. Oon kyllä enemmän tottunut siihen yhden pullon malliin, ja voipi olla että semmoinen on vielä etsinnässä kunnes löytyy hyvä ja annan tämän vyön sitten tytölle (joka taas ehdottomasti haluaa "monipullomallin").

16,4 kilsaan kului ikuisuus, 1 h 59 min ja aika raskaalta tuntuikin. Kuin tuntui myös moneen kertaan että alkaako kramppaamaan vai ei (vasen pohje). Ei alannut, mutta suolaa olisin kaivannut mukaan. Samoin parempaa hiilaritankkausta ennen juoksua. Oon ollut aika vähillä hiilareilla, ja se menee nyt niin luonnostaan että niitä on jopa vaikea lisätä. Eilen illalla söin pari leipää ja hieman herkkujakin, mutta eipä se oikein riittänyt. Noh, otin vahingon takaisin sitten edes jälkeenpäin ja tässä on tullut nautittua kahvin kanssa iisoo korvapuusti :D

Oon huomannut että tämmöisen raskaan ja "vähähiilarisen" juoksun jälkeen jälkihuolto on kaikista tärkeintä. Heti juoksun jälkeen nautin suolalla terästetyn palkkarin. Palkkarissakin oon yrittänyt kitkutella erilaisilla puolittaisilla tai 3/4-annostuksilla, mutta oon huomannut että parhaiten se tepsii mulla kun otan ihan "miehen annoksen", eli sen 70 g mitä ämpärissä lukee. Ja suurin syy miksi palkkaria käytän on, että oon huomannut sen pitävän myöhemmin nälkää tosi hyvin. Ei siis pääse "sudennälkää" syntymään missään vaiheessa päivää.


Selviytymiskalustoa :D


Palkkarin jälkeen suoraan venyttelemään ja suihkuun, ja sitten "hevoslinimentit" jalkoihin ja nykyisin myös niskaan ja hartioille. Ja äkkiä vaatteita päälle ja paljon, tuo linimentti nimittäin paleltaa ja kunnolla :D


Vielä voisi vähän kokkailla ensi viikolle ja jos vaikka jaksaisi jonkun venyttelyjumpan (YouTubesta) tehdä, niin eiköhän tääkin päivä olisi sitten siinä :)

 


torstai 20. maaliskuuta 2014

Siistii...

Päivän fiiliksiä näin pari tuntia valveilla olleena...



On siistii polkee töistä kotiin aamusarastuksen ensimetreillä. Lähtiessä on täysin pimeää. Taivaan ollessa kirkas alkumatka menee kuunvalon ja tähtien loisteessa, loppumatkasta näkyy jo hentoinen sarastus. Sateisella säällä ihmetellen pyöränvalon keilassa leikkiviä suuria lumihiutaleita, valon välillä osuessa huurteisiin puihin. Vastasataneessa lumessa ihmetellen eläinten jälkien suurta määrää. Polkea pitkiä pätkiä samoja matkoja mitä joku jänis on hetki sitten kulkenut. Satumaisen hienoja fiiliksiä.





On siistii tulla rauhalliseen, siistiin kotiin, olla hiljaa ettei kukaan herää, nauttia aamupuuro uuden päivän valjetessa pihalla. On seesteistä ja rauhallista.

On siistii elää omia tarpeitaan kuunnellen ja huomioonottaen. Vailla kiirettä.

On siistii että on voinut löytää jostain vanhasta jotain uutta. 

On siistii huomata että paino on pudonnut vailla minkäänlaisia toimenpiteitä. 

On siistii olla rohkea ja uskaltaa kokeilla uutta.

On siistii olla juuri tässä ja nyt.

  

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ensikokemuksia yötyöstä

Näin kahden yön jälkeen vähän fiiliksiä, miltä ne yövuorot oikein tällaisesta untuvikosta tuntuvat... :D

Ensimmäinen yö töissä meni tosi pirteästi. Yhtään ei väsyttänyt eikä mitään. Kropan muutoksia sen sijaan en voinut olla huomaamatta. Kyllä se oli just niinkuin on sanottu, että elimistö on lepotilassa, voi tulla ruuansulatusongelmia ja sen sellaista. Itse huomasin tämän lähinnä hyvinkin nopeasti kerääntyvänä turvotuksena. Vettä ja ruokaa meni mutta mitään (nesteitä) ei tullut pois. Fiilis oli hieman outo, oli nälkä (tähän palaan vielä myöhemmin), mutta silti jotenkin täysinäinen olo samaan aikaan. Ja kun kotiin pääsin ja menin nukkumaan, niin sitten se vatsa alkoi oikein kunnon möyrimisen ja häiritsi nukkumistakin jonkun verran.

Toinen yö oli jo paljon helpompi. Aineenvaihdunta toimi normaalisti. Kerran tuli sellainen kummallinen olo, oli nälkä ja täysinäinen olo samaan aikaan (vesikin meinasi melkein tulla ylös), mutta muuten ihan ok.


Unesta: Vatsan sopeutumattomuuden vuoksi ensimmäiset yöunet jäivät vähän katkonaisiksi ja lyhyiksi, ja olotila oli kyllä herättyäni sen mukainen. Yritin paikkailla niitä piikkimattopäikkäreillä, mutta en varsinaisesti nukahtanut vaikka jonkinlaisessa horroksessa kyllä olinkin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut töissäoloon, vaan jaksoin hyvin seuraavankin yön. Ja pyöräillä sieltä kotiinkin.

Toisen päivän unilla nukuin jo paremmin, kun vatsakaan ei enää häirinnyt. Yöunet jäivät silti n. 6 tuntiin (jostakin syystä herään aina klo 12). Saa nyt nähdä pitäisikö yrittää ottaa päikkäreitä jossain vaiheessa. Vireystila on kuitenkin huomattavasti parempi kuin eilen.


Ja se nälkä: En tiedä miksi, mutta mulla on ollut ihan jumalaton nälkä sunnuntai-iltapäivästä lähtien. Ateriarytmiä oon rukannut uusiksi, syön vaan yhden lämpöisen aterian päivällä ja toisen sitten töissä ekalla tauolla. Kalorimäärät on samat, kun eihän mun kulutuksen pitäisi muuttua miksikään. Kai kysymys on sitten ateriarytmistä. Tätä nyt opettelen ja fiksailen. Mutta mielenkiintoista joka tapauksessa :b




Sosiaaliset suhteet: Mä ihastuin välittömästi siihen, että tunnen olevani jollain tavalla ulkona yhteiskunnasta. Valvon kun muut nukkuvat. Oon juuri palannut töistä ja menen nukkumaan kun muut lähtevät töihin. Oon hetki sitten herännyt kun muut palaavat töistä. Tätä on vaikea selittää, mutta jotenkin oon jotakin tällaista kaivannutkin. Samoin töissä on hirveän rauhallista kun ei ole sitä "yleistä hälinää" ollenkaan. Ja töissä aika on kulunut tosi nopeasti. Ennekuin huomaakaan niin päivä, tai siis yö, on jo tehty :)




Myös semmoisen asian oon huomannut heti, että oma hyvinvointi ja itsensä kuuntelu menee kaiken muun edelle. En halua sopia oikeastaan mitään näille päiville (tosin tyttö tulee kyllä käymään mutta siitäkin halusin tarkkaan sopia että koska, että sopisi mahdollisimman hyvin mun rytmille / mahdollisille tarpeille). Zumban vaihdoin eilen pitkään koiralenkkiin (ei olisi ollut pakko, mies oli jo lenkittänyt koirat), kun tuntui vaan että nyt olisi kiva mennä ulos ja saada raitista ilmaa.

Vapaata aikaa tuntuu olevan enemmän kuin muissa vuoroissa. Ehdin ihan rauhassa kokkailla, tehdä kotitöitä, kirjoittaa vaikka tätä blogia, lenkittää koiria ja halutessani harrastaa muutakin liikuntaa jne. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, mutta en valita :D


Muutenkin elämään kuuluu taas ihan hyvää. Iskias on helpottanut, samoin niskaongelmat (tulikin tässä jo mieleen että voisivatko ne olla olleet psyykkisiä, tai siis psyykkisistä syistä johtuvia. Tää tuleva yövuoro on se juttu mitä oon odottanut ja mistä on tullut stressiä. Nyt se  odottelu on ohi, vuorot pyörii jne... En nyt suoraan tuota ihan allekirjoita mutta tulipahan tuollainenkin syy mieleen). Tänään myös varmistui että vietetään ensi joulu sellaisessa paikassa missä on varmasti lunta, jee! Aikaistahan tää taas on, mutta joulujen suhteen meillä on mennyt monena vuotena niin, että on pitänyt lähteä johonkin mutta sitten se on vaan jäänyt. Nyt ei tarvi enää miettiä tuotakaan. Muutenkin tässä on pikkuhiljaa reissuja tulossa. Sekin on kivaa, kun onhan tässä kotona "könnätty" jo kesästä lähtien :)
 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Erilainen viikonloppu

Mun weekendi on kulunut hyvin rauhallisesti. Iskias ei valitettavasti oo lähtenyt kokonaan pois. Aamuisin sängystä noustessa jalka on tosi jäykkä ja kipeä, mutta sitten taas kunhan liikkeelle pääsen ja venyttelen tiettyjä liikkeitä, niin on lähes täysin ok. Kuitenkin kun eilen sorruin ehkä puolisen tuntia makailemaan sohvalla kylkiasennossa, niin heti muljahti sellaiseen kiputilaan ettei tosikaan. Tuostakin sitten taas pääsin venyttelyllä eroon. Eli juoksemaan en kertakaikkiaan uskalla nyt mennä, kävely- ja yleensä liikkumiskyky on nyt ykkösprioriteettina :b

Kaikesta huolimatta käytiin eilen miehen kanssa pyöräilemässä 18,3 km lenkki. Pyöräily kun on semmoinen laji, että se enemminkin parantaa kuin pahentaa tuota. "Pikkusen" tuuli ja aika jäätävääkin tuuli oli, ei se kevät nyt taida vielä tullakkaan. Ja myöhemmin illalla satoi vielä lunta, nyt taitaa sellainen 10 cm kerros olla ja edelleen tuulee oikein kunnolla. Kyllä näiden säiden kanssa nyt koetellaan pientä ihmistä! :b

Vähän harmittaa kun juoksut on nyt "pienessä vaiheessa", mutta toisaalta mulla on kolme  sopivaa maratontapahtumaa tiedossa tässä kesäkuun loppuun mennessä, mihin olisi mahdollista osallistua. Ja se eka on se missä on reitit ja kaikki edelleen auki eikä edelleenkään ole yhtäkään osallistujaa ainakaan nettisivuille päivittynyt. Eli turha kiirehtiä ja ressata, aikaa ja mahdollisuuksia kyllä on. Ja syksyllähän niitä tapahtumia on vielä reilusti lisää jos nyt kaikki menisi totaalisesti päin peetä.

Ja mikä muu mun viikonlopusta tekee sitten erilaisen? No se, että tänään oon menossa elämäni ensimmäiseen yövuoroon! Ehkä hulluinta tässä on se, että aivan valtavasta negatiivisesta suoranaisesta painostuksesta (sekä kotona että muuallakin) huolimatta mä ihan ehdottomasti haluan kokeilla tätä ja oon suorastaan täpinöissäni. Oon aika väsynyt mun nykyisiin aamuvuoroihin (siihen 5:30 heräämiseen) ja kaikesta painostuksesta ja "mua informoimisesta" huolimatta uskon, että yövuoroissa se olo ei voi mitenkään enää kamalampi olla mitä se nyt aamuviikoilla on väsymyksen ollessa pahimmillaan. Ja yksi syy miksi haluan kokeilla on, että varsinkin nuorempana olin luonnollinen "yökukkuja". Mm kun ensimmäinen äitiyslomani vuonna kivi ja kirves alkoi, niin mun vuorokausirytmi pyörähti sellaiseksi, että nukahdin siinä 6-7 maissa aamulla kun mies lähti töihin ja heräsin sitten 3-4 maissa iltapäivällä kun hän tuli kotiin. Tietysti tuosta on jo aikaa lähes 20 vuotta mutta tajusitte varmasti pointin. Yövalvominen on / on ainakin ennen ollut mulle helppoa.

Mietin vähän haluanko tätä täällä kertoa vai en, koska noita tukielinongelmia on tuossa työssä nyt ollut eikä jatko ole mitenkään varmaa, mutta päätin nyt kuitenkin. Jatkosta ei tiedä kukaan, en edes minä itse mutta nyt ainakin toistaiseksi näin. Ja se riittää. Mitä niitä tulevia nyt etukäteen ressaamaan.

Tulevasta yövuorosta johtuen tämä viikonloppu on erilainen siksikin, että oon yrittänyt panostaa lepäämiseen ja rytmin vaihtumiseen jo etukäteen. Nukuin eilenkin päikkärit, tänään nukuin mahdollisimman pitkään ja saattaa olla että otan "piikkimattopäikkärit" vielä ennen töihin lähtöä. Ihan itseänikin jännittää miten ens viikko tulee sujumaan. Onko se mulle sopivaa vai oonko niinkuin nukkuneen rukous koko viikon? No, se nähdään pian :b




Runningsupilla oli blogissaan  kiva värisuorapostaus, minkä värisiä teknisiä treenipaitoja sitä omistaakaan. Mun värisuora on aika tylsä, mutta tässä se nyt tulee:


Tuota kamalaa pinkkiä on ihan liikaa, eikä tuo mintunvihreäkään mikään mun lemppari ole :b Musta on kesällä ja näkyvyyden puolesta ehkä vähän huono, mutta mun ehdoton lempiväri. Jos jotakin saisi olla lisää, niin jotain vaaleita ja hihattomia kesää ja auringonpaistetta ajatellen :)


torstai 13. maaliskuuta 2014

Karmea juoksu ja asiaa rutiineista

Olipas mun työmatkajuoksu sitten ihan kamala! kahvakuulailusta ilmiselvästi on tulossa kunnon lihaskivut, ja vielä kun pieni iskiaksentynkä yrittää oikeaa jalkaa (tälläkertaa, blaah!!), kiristää ja kipuilla, niin juokseminen kyllä oli mitä oli. Eli hiidaaastaaa löönköötteeelyyäääää..... Oikeaan pakaraan säteilevän kivun vuoksi yhtään lujempaa en päässyt, ja vähän sillai kuulostellen jouduin "lönköttelemään", ettei se iskias / selkärangan nikamat / mitkä lie muljahtais pahempaan asentoon ja mun matkanteko olis jäänyt siihen... 7,5 km ruhtinaalliseen 1 h 6 min aikaan.

Otin juoksun henkisenä haasteena eikä pieneen mieleenikään tullut luovuttaa. Viime-, ja toivottavasti ainoaksi jäävästä kerrasta jäi niin tavattoman tyhjä fiilis, että ei koskaan enää! Vaikka pää kainalossa juostaan ainakin työmatkajuoksut, jos on niin kerta etukäteen päätetty ja juoksuvermeet on mukana eikä kyydistä kotiin ole tietoa. Piste. Kipu oli ihan siedettävää, mutta meno todella hidasta, ja jälleen kerran psyykkasin itseäni sillä että maratonin viimeisillä kilsoilla meno saattaa olla juuri tällaista. Vähän karaistusta nyt peliin...! Ja välillä koitin askeltaa mahdollisimman rennosti, suoraan, hyvin. Kun vauhti oli mitä oli niin keskityin sitten askeltamiseen ja kivun hallintaan / mielestä poissulkemiseen. Voi olla hyvää harjoitusta jotain tulevaa vasten.

Kotiinpäästyä sitten hirvitti että pystynköhän pian liikkumaan enää mihinkään kun lihakset "jäähtyvät". Niinpä venyttelin jalkoja ja tuttuja selkäliikkeitä pitkään ja otin suosista yhden Panacodin. Pari kolme vuotta sitten kokemusta on iskiaksen aikana juoksemisesta, jolloin tuloksena oli kunnon kivut koko lantion alueella ja sinä iltana en sitten liikkunut sohvalta enää mihinkään. Oon tässä aina välillä muistellut tuota ja ajatellut että onneksi en noin tyhmä enää ole, tai silloin olin vasta aloittamassa juoksua ja kunto kovassa kasvussa niin en yksinkertaisesti voinut tuolloin jättää juoksua väliin. Luulin jo että oon noista ajoista viisastunut... :b Tyhmäähän tämä taas oli mutta tehty mikä tehty... en olisi jaksanut yli tuntia odottaa kyytiä kotiin. Toivottavasti nyt menee ohi, lääkitystä otan lisää jos on pakko. Onneksi enää huomenna töihin (ja sinne nyt meen vaikka pää kainalossa :-) ja viikonloppu tulossa.





Mutta se asia mistä mun alunperin piti kirjoittaa on rutiinit. Oon seurannut jonkin aikaa muutamia treeniblogeja, joiden aihepiiri ei ehkä ihan vastaa omaani mutta joihin oon jostain syystä jäänyt koukkuun. Ja ainakin yksi koukuttava tekijä on kirjoittajien rutiininomainen elämäntapa.







Mun elämä on aina ollut aika kaaosta, ei ole ollut aikatauluja, tavoitteita, suunnitelmia niiden toteuttamiseen, ei oikein mitään. Oman ja ah niin ihastuttavan lisän tähän tuo vuorotyö. Mitään tiukkoja tavoitteita ja aikatauluja en haluakaan, mutta sellaisia tiettyjä arkirutiineita ja jonkinlaista suunnitelmallisuutta kaipaan. Ja ihan tiedostamattani oon niitä aloitellut ja tännekin asiasta kirjoitellut. Ykkösasiana on edelleen kunnon unet, oli ne nyt sitten yö- tai yhdistettyjä yö- ja päiväunia. Hyvänä kakkosena on jo aiemmin postaamani viikkolista jossa on löyhästi suunniteltuna kaikki kotityöt ja treenaamiset.

Vielä pari vuotta sitten olisin heittänyt vesilintua kaikenmaailman rutiineilla ja listoilla, mutta en tiedä johtuuko sitten vanhenemisesta vai mistä, mutta vasta nyt oon oivaltanut että rutiininomainen elämä on paljon helpompaa. Tai ainakin kuvittelen sen olevan. Ei tarvi jatkuvasti miettiä mitä seuraavaksi, ei yhtäkkiä ole valtavaa "siivousryöppyä" kotona edessä, ja jos edes jonkinlaista kurinalaisuutta löytyisi nukkumaanmenon suhteen (hyvässä alussa oon edelleen mutta en todellakaan valmis), niin edessä olisi todennäköisesti paljon pirteämpi loppuelämä.

Ja senkin tiedän, että rutiininomainen elämä ja erilaiset aikataulut ja listat ovat kaksiteräinen miekka. Jos niitä on liikaa ne alkavat ahdistamaan. Mutta mä oon oikeasti niin "löysä ihminen" kaiken tuommoisen suhteen, että tunnen varsin hyvin rajani (jotka nekin ovat hyvin, hyvin löyhät ja tulevat lisäksi hyvin, hyvin äkkiä vastaan :-). Semmoinen pieni rutiininomaisuus, tietyt jutut tiettyinä päivinä, tarpeeksi "rutiinittomia päiviä" väliin ripoteltuina, kunnon unet, lepääminen ja itsensä kuuntelu. Siihen mä pyrin. Ja ihailen ihmisiä jotka pystyvät samaan tai vaikkapa vähän tiukempaankin meininkiin, luontevasti.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kahvakuulailua, iHerbiä ja ratkaisu niskaongelmaan...?

Aloitetaanpas tärkeimmästä, eli niskasta. Palasin töihin ja se sellainen "normijännitys" ja "normijumitukset" palasivat niskaan ja vasemman puolen hartiaan samantien. Ainoastaan sunnuntai meni täysin kivuttomasti ja rennosti. Yhtäkkiä mulle tuli joku flashback, lihasmuisti, että sama kohta vasemmalla mulla on kipuillut jo pari vuotta sitten joogatunnilla. Eli luultavasti se on ihan kroonisesti kipeä ja jumiutunut. Mutta ei haittaa, kunhan se kipu ei nouse päätä pitkin ylös niinkuin nyt on tapahtunut. Tuo "normijumitus" on mulle ihan normaalitila. Toisaalta valitettavasti, mutta toisaalta en taas valita pikkuasioista ;)

Kiikun kaakun fiilis oli myös jatkuvasti, että nouseeko se päänsäryksi asti vai ei. Hyvältä ei näyttänyt eikä tuntunut. Mietin ja mietin mitä muutoksia oon vuodenvaihteen jälkeen tehnyt muuta kuin työ (kun sitä työtä on muutakin kun pelkkää kurkottamista, ja välillä tuntui että niska ei tule kestämään enää mitään "normaaliakaan"). Ja sitten sen keksin: Vaihdoin Bodyflex Combin pelkkään MSM-valmisteeseen, kun luulin että MSM on tuon Bodyflexin tärkein vaikuttava aine. Ja olenkin ihan satavarma tai ainakin 99 % että siitä nämä ongelmat johtuvat. Tämä ei ole mainos eikä mikään (ostan Bodyflexini ihan normi tavaratalosta), mutta tuo tuote on miljoonat kerrat pelastanut mut eri käsivaivoilta ja ties miltä. Ja oon käyttänyt tuotetta säännöllisesti jo vuosia, normiannostus lähes päivättäin ja kaksinkertainen aina kun jokin "vaiva" uhkaa.

Mun elämän eliksiiri, näköjään :)


Eipä sitten muuta kuin äkkiä kauppaan ostoksille ja pillereitä naamaan kaksinkertaisena noin viikon verran. Ja kuulostaa ehkä ihan uskomattomalta, mutta tuntuu että tuote auttoi heti. Jälleen kerran.Tänä aamuna pyöräillessä oli pikkuista alkavan päänsäryn tunnetta niskasta nousten mutta työpäivän aikana tunne meni ohi, ja pikkuhiljaa tuntuu että palaan normaaliksi iloiseksi itsekseni. Kun kyllä se vähän pinnaa kiristää kun "pantaa kiristää" päässä ihan sananmukaisesti. Heh :) Nyt voin melkein nauraa tälle vaikka vielä pari päivää sitten ei kyllä naurattanut.

Tuossa Bodyflexissähän vaikuttavia aineita on monta, nokkonen, kalkki, inkivääri, vihersimpukka, magnesium, D-vitamiini ja MSM. Ja nyt luulen että magnesium on se juttu. Ainakin mun niskan suhteen. Voi olla että käsi- ja vaikka liikunnasta tulleisiin alkaviin vaivoihin vaikuttava aine on joku muu (nivelet). Mutta ei sen väliä. Pääasia että toimii. Ja sen voin luvata ja täytyy kyllä muistaa, että enää en lähde kikkailemaan millään muilla valmisteilla vaan syön tuota kiltisti vaikka koko loppuelämän! :)





Niskoista vielä sen verran että toinen ihan ehdoton apu on piikkimatto. Nyt oon tietoisesti nukkunut joka päivä töiden jälkeen pikku päikkärit (se rentoutuminen!), ja piikkimatto on kyllä oiva apu siinä. Niin nukahtamisessa kuin siinäkin että ei tule nukuttua liian kauan. Ja iltaisin nukkumaanmentäessä oon "piikkimattoillut" paljon myös. Ihan uskomatonta miten hyvin se rentouttaa, ja tuntuu että vaikutus vaan paranee mitä useammin ja pidempiä aikoja sitä käyttää. Ja kun nyt oon käyttänyt sitä niin paljon, niin päätin sitten että en enää Heiaan näitä "mattoiluja" merkkaa (ja alkuvuodenkin mattoilut poistin tilastoista). Kun olishan se noloa -jopa mun mielestä- jos Top-listan kärjessä keikkuisi piikkimatto. Vuoden ykköstreeni: 500 tuntia piikkimattoa :DD



Treenifiiliksiä ja -kavereita :)





Muuten liikunnat ja työmatkapyöräilyt ovat sujuneet hyvin. Tein muutaman kerran edellisinä viikkoina Golden Sixiä viiden kerran toistoilla (ja lisäsin painoja), mutta jotenkin tuo on alkanut jo kyllästyttää. Oonhan tehnyt sitä lokakuun alusta saakka. Nyt kun on jo niin keväistä, ja päikkäireiden vuoksi ulkona on paljon piristävämpää treenata kun "tunkkaisissa" sisätiloissa, niin vaihdoinpa sitten Sixin kahvakuulailuun ulkona. Tämän ennenkin linkkaamaani treenin tein, ja tuntuu että sillä nyt jatkan. Ja kyllä vaan on kuula keventynyt edelliseen kertaan verrattuna! Että vaikka lihaskuntoa liian vähän teenkin, niin ei ne nyt ihan hukkaankaan ole menneet!











Ja vielä sokerina pohjalle, en nyt muista enää mistä ajatus lähti liikkeelle mutta tulipa tehtyä ja saatua jo kotiinkin vielä yksi iHerb-tilaus.


Vasemmalta: Vihreä tee-kapseleita, kurkumaa, teepallo. Keskellä hiilariakin sisältäviä proteiinipatukoita juoksuevääksi, 100% tummaa suklaata. Oikealla melatoniinia, ilmaismonivitamiinivalmiste ja 1000 mg C-vitamiinitabuja flunssaa estämään.

Joo, piti vissiinkin maistaa paljon kehuttuja Quest-patukoita, mutta sitten alkasin miettimään noita juoksueväsjuttuja ja tuloksena tilasin tuommosia 50g patukoita joissa on 10 g proteiinin lisäksi 29 g hiilareitakin. Per patukka siis. Vihreä tee-kapselit kokeilupakkaus ja kurkumaa nyt ihan huvikseen tilasin kun joka kaupasta sitä ei löydy. 100 % tumma suklaata oli pakko tilata että saan suurena tumman suklaan ystävänä maistaa. Äsken muuten maistoinkin palasen ja hui että oli kitkerää ja lähes suolaista! Tämä levy tulee kestämään kauan ;) Melatoniini on rehellistä 1 mg tavaraa ja C-vitamiinia piti tilata jo viime kerralla mutta ei mahtunut painoon tai verottomaan summaan.

Mutta näillä eväillä taas eteenpäin ja eiköhän tämä tästä! Perjantaina olis fyssari ja sekoittaa vähän perinteistä "töistäkotiinjuoksemispäivää", niinpä juoksen töistä kotiin jo huomenna!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pakko-ostoksilla

Tämän viikonlopun piti mennä ihan kivasti juoksemisten osalta. Perjantaina kävin 6,5 km lenkillä, eilen sitten juoksin jo 9,7 km ja tänään oli suunnitelmissa juosta 16,4 km. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Aamulla oli kaikki valmiina. Olin syönyt hyvän aamupalan, jopa "tankkaillut" eilisiltana muutamalla itsetehdyllä laskiaspullalla, juoksuvaatteet oli ulkovaatteita lukuunottamatta päällä ja jopa sykemittarin vyökin "asennettuna". Urheilujuomakin oli valmiiksi lantrattuna, vain korkki puuttui...

Niin se korkki. Sitä ei löytynyt mistään. Ei sitten mistään. Etsin kaikki kaapit, jopa ruoka- ja astiakaapit mutta se on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. (Enkä tietenkään syytä poikaa jonka "pakotin" viime viikonloppuna tyhjäämään tiskikoneen juomapullonpullon viimeisimmän käytön jälkeen. Itse kun olin töissä koko viikonlopun. En tietenkään, vaan oon tyytyväinen että mulla on semmoinen teinipoika joka yleensä tyhjää tiskikoneen kun sitä kiltisti pyydän.) Kokeilin muiden pullojen korkkeja -> ei sopinut yksikään. Miksei nääkin voi olla jotain standardisoituja, yksi korkki sopisi kaikkiin pulloihin ja toisinpäin?!*# Myöskään vyöhön ei oikein sovi muut pullot, ovat liian isoja ja sit jossain vaiheessa painovoima yleensä tipauttaa pullon matkalle. Kokeiltu on.

Alkoi tulla kuuma, alkoi ärsyttämään suunnattomasti, kuinka meillä aina voi olla kaikki hukassa silloin kuin jotain tarvii (eteisen kaapit ja laatikotkin oon järjestänyt miljoonaan kertaan että se juuri tiettyjen hiihto- tai juoksu- tai salihanskojen löytäminen olisi pikkuisen helpompaa). Ärsytti sitten sen verran että päätin samantien, heti kun kaupat vaan aukeavat hakea uuden juomapullovyön. Varta vasten vaan sen.

Kun kauppoihin pääsin, yllätys oli suuri kun hyvin moni paikka, kolme keskustan urheiluliikettä etunenässä, myivät ei oo-ta. Juoksu on ehkä suositumpi urheilulaji kuin koskaan ja talvikin on ollut mitä on, niin ei löydy. Mun kokemuksen mukaan tuo on huonointa mahdollista kaupankäyntiä. Myydä ei oota. Ei sitten ihme jos ihmiset minä mukaan lukien tilaa pullonsa ja vyönsä ja ties minkä muunsa jostain nettikaupasta, ja vielä pahimmillaan ulkomailta.

Kauempana keskustasta sijaitsevasta urheiluliikkeestä sitten löytyi juomapullovöitä, onneksi!, jopa useita erilaisia. Kalliita ja tosi hienoja ja sitten halvempia sellaisia jotka eivät mulle enää kelvanneet (tai olisi ehkä mennyt paremman puutteessa). Päädyin sitten kompromissiin, ja tuloksena on tämä:

Tilavuutta on enemmän kuin vanhassa (0,6 l), eli 0,8 l. Joskus kesäisin oon kaivannut mahdollisuutta ottaa vähän enemmän juomaa mukaan joskin litra olisi ehkä liikaa. Eli kokeillaan tämmöistä. Vyö on myöskin joustava ja kiinni vaan tarralla (vanha oli joustamatonta nailonia ja kiinnitys "kliksillä" -> hiertymiä sitten tulikin yli 20 km matkoilla). Uutta tietoa mulle oli myös se, että myyjän mukaan juomapullovyötä kuuluu pitää lantioluiden kohdalla, ei vyötäröllä kuten mä oon pitänyt. Tästä johtuen tämä uusi vyö onkin reilua L-kokoa, heh :D Katsotaan nyt sitten pysyykö se lantiolla paikoillaan (pieni epäilys on jos nousee ylöspäin). Mutta tällä tavoin sitä mahdollista ongelmaa että kädet ottaisivat juostessa pulloihin, ei ole. 

Kaupunkireissuun tuhrautuikin sitten yli 2 tuntia. Oltiin jo aiemmin sovittu että tyttö poikaystävineen tulee päivällä käymään, samoin piti hernekeittoa keitellä ja vähän siivoilla. Päivällä oli vielä kovat suunnitelmat että menen sitten illalla juoksemaan sen lenkin, mutta niinhän siinä kävi (niinkuin pelkäsin), että tytön vierailun aikana lässähdin ihan täysin eikä juoksemista sitten tullut mitään. Aamulla se on mentävä jos menee, niin se vaan mun kohdalla on.

Blaaah, ei voi mitään, joskus menee näin! Vois melkein sanoa että onneksi on uusi viikko alkamassa ja oon töihin menossa ihan normaalisti, niin arvatkaa vaan poljenko huomenna aamulla töihin, ja ihan täysillä! :b


Ja vielä sen nyt voisin kertoa, että se Botniahiihtohan peruttiin. Nyt voin sit keskittyä pelkkään juoksuun vailla muita miettimisiä ja jossitteluja. Hyvä juttu. Ja niskakivuista sen verran, että niskan kipukohta on tosi hyvin nyt parantunut. Vaikka lääkekuurilla olenkin niin suurin muutos tuli eilisen "hevoslinimentin" laiton ja yöllisen piikkimattoilun jälkeen. Josko niitä sit harrastais jatkossakin. Ja jättäis ne viikonlopputyöt vähemmälle tai jopa kokonaan pois, niin ehkä musta kuitenkin tuohon on. En halua luovuttaa, ainakaan vielä.

Oikein hyvää ja mahdollisimman energistä alkuviikkoa vaan jokaiselle! :)


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Näin minä venyttelen

Venyttely on ollut aika paljon "tapetilla" joka paikassa, kuinka sitä pitäisi tehdä enemmän, säännöllisesti jne... Tässä postauksessa kerron kuinka minä venyttelen, iskiasalttiuteni huomioonottaen. Oman kokemukseni mukaan mulla on liian "avoimet" selkänikamat, jonka vuoksi esim. kaikki eteenpäintaivutukset ovat silkkaa myrkkyä selälleni. Jos taas sinulla on taipumusta vaikkapa ahtaisiin nikamaväleihin, kaikki tämän postauksen liikkeet eivät ole optimaalisia juuri sinulle. Ja vielä korostan että tämä postaus on ihan amatööritasoa ja mutu-tuntumaa, teen juuri sellaisia liikkeitä jotka tuntuu itselleni hyväksi olevan.

Oon huomannut että mun on tosi haastavaa osallistua esim. kuntosalin venyttelytunnille, pilatekseen, joogaan jne koska näissä kaikissa on aika paljon eteenpäintaivutuksia. Tai voisin siis osallistua mutta liikkeitä on pakko jättää ennemmin tai myöhemmin väliin. Sama pätee DVD:ihin, joilla joskus venyttelen kotona. Eli silloin tällöin ok, ja siltikin yleensä loppua kohden on pakko jättää jotain välistä. Tämänkin vuoksi oon kehitellyt tämmöisen oman optimaalisen venyttelysession.

Vielä kuvista, että mustavalkoiset on otettu omalla ei edes kameralla vaan puhelimella (heh) kirjasta Liikunnan iloa! kirjoittajana Pentti Hiltunen, ja värikuvat Karhu joogamaton mukana tulleesta treeniohjelappusesta. Kuvat ovat heikkolaatuisia, ja tarkoituksena onkin vain havainnollistaa mistä on kyse. Itsellä kun ei valokuvamalliksi mitään intressejä ole eikä mulla olisi ollut kuvaajaakaan. Lisäksi ei ole mitään takeita että teen liikkeet täysin puhtaasti ja oikeoppisesti. Siksi näin.


Mutta sitten asiaan:

"Päävenyttelen" 20-25 minuuttia viikonloppuna pitkiksen (oli se nyt sitten juoksua tai hiihtoa) jälkeen. Useimmiten lämpiävässä saunassa tai kylppärissä ennen suihkuun menoa. Lisäksi venyttelen tai keppijumppaan 5-10 min töissä arkisin sekä kotona aamuisin muutaman minuutin aina kun siihen on mahdollisuus. Kerään nämä kaikki sitten yhdeksi pidemmäksi "venyttelysuoritukseksi" per viikko.

Esivalmistelut: Oon tehnyt soittolistan puhelimeen, kestoltaan n. 20-25 min. Sellaisista biiseistä, joiden tahtiin nyt tuntuu mukavalta venytellä. Näin on helpompi venytellä juuri tietty aika.

Venyttelen ehkä n. 30 sek - 1 min per liike ja puoli. Keskityn pisimmän aikaa siihen alueeseen, mikä nyt kulloinkin tuntuu eniten venyttelyn tarpeessa olevan.



1. Pohkeet ja akillesjänteet saunan askelmalla tai millä tahansa rappusella. Astun venytettävällä jalalla askelmalle niin, että askelma loppuu päkiälle ja venytän kantapäätä alaspäin maata kohden (saunassa varon ettei irtonainen astinlauta keikahda).


2. Etureidet.






















3. Takareidet venytän vasemmanpuoleisen kuvan mukaisesti, joskin syvemmällä "kyykyssä".

















4. Väliin pientä kyykkäystä: Kyykky n. 90 asteen kulmaan "pyrstö pitkällä" (että selän notko säilyy, se iskias!), samalla kumartuen vaakatasossa eteenpäin, kädet suorana eteenpäin ja toisistaan kiinniottaen ja venyttäen vartalon jatkeena.


Pyyhe tai jumppamatto lattialle.


5. Lonkankoukistajat. Asento muuten sama kuin kuvassa, paitsi takimmainen polvi ottaa maahan asti ja ylävartalo pystymmässä asennossa.






















6. Joogaliike Cobra. Tätäkään en tee täysin ohjeen mukaisesti, vaan ojentaudun ylös täysin suorin käsin (se iskias ja nikamavälien "pienentäminen" mun tapauksessani!)






















7. Kissa. Kuvan liikettä ja selkä notkolle peppu ylöspäin vuorotellen. Ja varovasti, selkää kuunnellen.

















8. Koira. Ehdoton lempiliikkeeni, venyttää koko kropan akillesjänteistä kyynärvarsiin.






















9. Ja vielä kerran 6. liike Cobra.


10. "Pituusvenytys": Selälleen pyyhkeelle tai jumppamatolle,  kädet ylös pään taakse ja venytän pituutta niin paljon kuin pystyn, välillä rentoutus. Ja samat uudelleen.


11. Pakarat. Tätäkään en tee kuvan mukaan vaan täysin makuulta, vetäen käsillä pidemmällä olevaa jalkaa reiden takaa. On vähän riskaabeli liike selälle. Kumpikin jalka.























12. Taas selinmakuulla ja kohdan 10. "pituusvenyttelyjä" pariin kertaan.


13. Vartalonkierrot kumpaankin suuntaan kertaalleen.


















14. Loppuosa taas seisten: Normaali seisoma-asento, kädet kevyesti lantiolla ja lantiontyöntöjä eteen. (jälleen iskias: nikamavälit kiinni kiitos ;)


15. Rintakehän avaus.






















16. Ja taas kyykky eli liike 4, toimii myös vastaliikkeenä rintakehän avaukselle.


17. "Kroolaus takaperin tai selkäuinti", eli pyörittelen käsiä taaksepäin. Ja kunnolla, isolla liikeradalla.


18. Kylkivenytys. Tämän voi tehdä myös jalat ristissä siten, että venytettävän puolen jalalla astuu askelen ristiin taaksepäin.





















19. Olkapäiden pyöritys. Eli pyörittelen olkapäitä kumpaankin suuntaan. Voi nostella myös ylös-alas.


20. Ojentajat.






















21. Ja hartiat / olkapäät. Tämä liike on aina tuottanut mulle suuria vaikeuksia, en saa oikein tuntumaan sitä missään. Mutta näillä mennään :-)






















22. Niska: Pyörittelen ja pidän päätä kallellaan suoraan sivuille ja etuviistoon, kummallekin puolelle. Jos on jumissa voin pitää minuutteja siinä asennossa missä eniten tuntuu kinnaavan.






















23. Niskaa edelleen, kädet ristiin pään taakse takaraivolle ja pää alas eteen, ja taakse vuorotellen. Jätän hetkeksi pitoon ääriasentoihin.


24. Katseen ja pään kääntelyä puolelta toiselle, niin paljon kuin saan päätä käännettyä. Jatkuva liike.


25. "Jousipyssyä": Kädet olkapäiden korkeudella liikutetaan toinen käsi suorana eteen ja toinen kyynärvarsi edellä taakse "niinkuin jousipyssyllä ammuttaisiin", jatkuva liike, ei staattisia pitoja.


26. Kurkotus ylös, koko kropan venytys.


27. Pari hartioiden pyöritystä ja syvä hengähdys, se on siinä :)



Vinkki: Valmiitakin venyttelyohjelmia löytyy Youtubesta, tässä yksi hyvä ja yksinkertainen, ja vielä ihan omalla äidinkielellä.





Ja vielä: Tämä postaus on ollut tosi kauan mulla työn alla, eikä tämä oma "venyttelyohjelma" ihan alkuperäisenä ole pysynyt. Viime aikojen niskaongelmista johtuen niskaliikkeitä on loppuun tullut lisää, ja siten kestokin voi olla alkuperäistä pidempi. Sellainen 20 min on kuitenkin mun mielestä simppeli aika venyttelylle, ei liian pitkä eikä liian lyhyt (jossa ei mitään ehdi), ja joitakin liikkeitä tulee ehkä lyhennettyä kestoltaan tai jätettyä kokonaan pois. Ja postauksen koko idea lienee se, että jos jollakin on vaikeuksia yleensä keksiä kuinka venytellä, niin ehkäpä tästä saisi jotakin vinkkejä kuinka lähteä liikkeelle. Lähes kaikki liikkeet ovat ihan yleisessä käytössä olevia venyttelyliikkeitä, painopiste vaan tässä on että eteenpäintaivutukset puuttuvat eikä sellaisia "pikkuliikkeitäkään" (esim. ranteiden ja nilkkojen pyörittelyt ja taivutukset) ole. Mutta jospa tämä saisi edes jonkun hieman innostumaan venyttelystä! :)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ongelmia

Niinpä siinä taas kävi että uutta saikkua pukkaa, niskaongelmat sen kun jatkuvat.

Hyvä puoli tässä on se, että oon onnistunut paikallistamaan mistä syystä tuo niskan ja hartian vasen seutu kipeytyy. Ja yllätys yllätys, töistähän se.

Kaikki palikat loksahtaa kohdilleen. Aloitin "uudet työt" 7.1. ja jo 4.2. niskat olivat ihan totaalijumissa ja  mä saikulla. Sitä ennen oli ollut viikon "tavallista kipuilua".

Nyt viikonlopputyön aikana oireet alkoivat taas, ja totta hel****issä puutun niihin heti ennenkuin oon taas siinä pisteessä että pää ei liiku mihinkään suuntaan enkä sängystäkään pääse ylös muuta kuin päästä kiinni pitelemällä. Eli nyt jumitus on "vasta" sillä tasolla että kädet puutuvat yöllä, on heti aamusta vähän pää kipeä ja sellainen tukkoinen olo, ja aina työpäivän kuluessa se kinnaus vaan kiristyy. Ja lihakset kipeät ja jumissa vasemmalla puolella.

Perimmäisenä ongelmana on luultavasti liian korkealla sijaitsevat osat ja tarvikkeet, mitä sitten kurkottelen yleensä vasemmalla kädellä ottamaan, satoja kertoja päivässä. Ja se riittää. Tiedän kyllä ja lääkärikin sen tänään sanoi, että kun olkapäätä ylempää täytyy jotain toistuvasti nostaa, ottaa tai tehdä, niin siitä ne ongelmat helposti alkavat (lääkärin sanoin, onhan verhojenkin ripustaminen raskasta).

Harmittaa, tai suoraan sanottuna ärsyttää kyllä aika paljon! Just tuolla työpisteellä olisi ollut työajat muuttumassa, mitä olisin aivan ehdottomasti halunnut kokeilla, mutta jos tämä työnteko (tai pikemminkin tekemättömyys :-) nyt tällaiseksi muuttuu, niin mun ei ole järkevää varmaankaan tuolla jatkaa. En halua olla vähän väliä saikulla, ja urheilut ja treenaamisetkin kärsii.

Tulehduskipulääkekuuri tuli, mutta muuten voin kuulemma elää ihan normaalisti. ja sehän tarkoittaa sitä, että esim. juoksemaan meinaan viimeistään viikonloppuna mennä. Minkään lääkityksen alaisena en tykkää juosta (oon kerran kokeillut ja syke oli 10 pykälää normaalia korkeampi, ei kiitos enää!), joten pidän varmaan tauon siinä välissä kun sen lenkin teen.

Blaaah, on kyllä ärsyttävä tunne kun itse on jotain asiaa halunnut ja sitten siihen päässyt, ja sitten joutuu taipumaan ettei musta olekaan siihen :( Kävin aikamoisen taistelun eilen pääni sisällä, ja tuloksena oli, että oma terveys kuitenkin tärkein! Työ, sen laatu, työajat ja kaikki on kuitenkin sivuseikkoja terveyteen verrattuna!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...