maanantai 28. huhtikuuta 2014

Päivä elämästäni eli normipäivä

Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä otsikon mukainen postaus, joten tulkoon se nyt.

Tämä vuorokausi "alkoi" mulla klo 05:00, kun pääsin töistä. Ihailin pyöräillessäni koko matkan aivan mahtavaa auringonnousua.




Kotiin tultua normaalit toimet: koirien pissatus, suihkuun, koirien ruokkiminen (kissatkin taisin ruokkia siinä samalla) ja myös oman itsensä ruokkiminen eli aamupala nro 1: karppipuuroa, omppusosetta, hieman turkkilaista jugurttia ja pakurijuomaa. Vähän hengailua koneella ja nukkumaan klo 6:30.

6:45 kuitenkin tajusin että poika ei ollut herännyt vaikka bussi lähtee seitsemältä. Pikainen herätys, äiti teki kiltisti eväsleivät mukaan jo hoputtelu bussiin. Takaisin nukkumaan klo 7:00.

13:00 heräsin ja vähän aiemminkin, kun mies kolisteli tiskikoneen kanssa. Nousin ylös, ja samantien tilasin etukäteen suunnitellut kakut ylppäreitä varten. Sumplin myös aikataulut tytön, äitini sekä juhlapaikan vuokraajan kanssa koska päästään ylppäreiden tiloja katsomaan. Päästiinkin heti tänään illalla. Soitteluun meni aikaa n. tunti.

14:00 pääsin aamupalan kimppuun nro 2: paistettua kananmunaa juustolla ja reilu keko vihanneksia, kahvin kera. Koneella istuskelua aamupalan lomassa. Juuri kun aioin lopettaa muistin vielä puhelimen, mitä oon "kytännyt" pojalle tilattavaksi ja jota ei ole ollut saatavilla. nyt yllättäen oli ja sain tilauksen tehtyä.

15:15 vihdoin päivän askareisiin. Tiskikoneen tyhjäystä ja täyttöä, imurointia, jonka aikana tyttö tuli meille, sängyn petausta, niskojen hierontaa hierontalaitteella (joo, ne on jumissa edelleen!), ja samalla kuulumisten vaihtoa ja ylppäreiden suunnittelua tytön kanssa. Jääkaapin inventaarion tehtyäni tajusin että ruokaa on tänään tehtävä (vaikka luulin saavani siitä vapaapäivän), niinpä väänsin sitten karppipizzan ja salaattia. Jossain välissä välipalaa, kreikkalaista kera kanelin ja suklaastevian ja kahvia. Koirien kanssa lyhyelle lenkille, sitten tulikin jo äitini ja lähdimme yhdessä juhlapaikkaa katsomaan.


18:15 Takaisin meillä. Miettimistä mitä vielä puuttuu, pähkäilyä henkilölukumäärästä, tarjottavista, pöytä- ja lautasliinoista, maljakoista ja sen semmoisista. Syötiin gulassia ja karppipizzaa, jälkkäriksi äitini tuomaa suklaata (jota meni vähän enemmän kuin laki sallii :-). Äitini lähti kotiin ja katseltiin tytön kanssa vielä pikkuleipäreseptejä.

19:30 tyttö lähti kotiin ja mulla tunti vielä aikaa ennen töihin lähtöä. Meinasin mennä päikkäreille mutta teinkin tämän postauksen. Eli eväiden laitto valmiiksi ja 20:30 pyörän nokka kohti työmaata!


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Siitepölyallergiaa ja retkeilysuunnitelmia



Mun viikko on kulunut tosi rauhallisesti ja ehkä hitusen sairastellenkin. Syynä mitä ilmeisimmin siitepölyallergia, koivu ehkä...? Ensin turposivat silmäluomet tosi voimakkaasti, ja pikku hiljaa sitten nuhaa ja kummallisia suuoireita: pistelyä, kihelmöintiä, jopa suun ja nielun turvotuksen tunnetta. Varmuuden vuoksi kun tämmöistä ei ikinä ennen ole ollut, kävin tsekkauttamassa tilanteen päivystyksessä. Ja mitäänhän siellä terveysasemalla ei sit enää todettu kun se turvotus (tai sen tunne) väheni jo odotusaikana. Näiden lisäksi on vielä sellaista yleistä väsyneisyyttä.




Lääkkeenä oon käyttänyt ihan reseptittömiä, ensin silmätippoja (jotka ei auttaneet yhtään) ja sitten halvinta antihistamiinia tablettina. Se tuntuu jopa auttavan, ainakin silmäoireisiin. Kai tässä lääkäriin pitäisi mennä mutta yövuoro tulossa niin on hieman hankalaa... Katsotaan nyt mihin tilanne kehittyy, ihan hepposin perustein en alkaa aamulla nousemaan.

Väsymyksen vuoksi oon sit ollut itselleni armollinen ja liikunnat olleet aika minimissä koko viikon. Juoksemaan piti mennä tänään, mutta olotila ei vaan ole niin hyvä. Muutenkaan ulkona ei oikein huvita edes olla, vaikka hieno ilma onkin. Auringonpaiste, kuiva ilma ja tuuli suorastaan ahdistavat. Raikas sadesää olisi nyt kova juttu! Pikkuhiljaa otan silti pyöräilyt kehiin taas, eli illalla pyörällä töihin olisi tarkoitus mennä.


Oon mä silti jotain saanut tehtyä. Tänään siivoilin makuuhuoneen vaatekaappeja, ja siitä sit innostuin pyyhkimään kirjahyllyt ja pesemään ikkunat. Ja kaiken kukkuraksi vaihtamaan verhotkin. Nyt on taas hitunen lisää uutta ilmettä kotona!


Meidän kesälomatkin on jo selvät ja suunnitelmat käynnissä. Parin yön retkeilyreissu on heti alkuun tarkoitus tehdä. Kohde on jo selvillä. Pikkuhiljaa vaan kartoittamaan mitä puuttuu, kartta on ainakin ihan pakollinen hankinta. Vaelluskenkiäkään meillä ei ole, mutta ajateltiin tämä eka kokeilla normaaleilla "trekking/koiralenkkikengillä". Maaston pitäisi olla helppoa ja kohde aika lähellä, joten sääennustusten mukaan voidaan lähteä, päivällä ei niin väliä. Koiratkin ovat kytkettyinä tervetulleita, harkitaan josko tuon järkevämmän yksilön (Murun) voisi ottaa mukaan.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Suuria suunnitelmia

Nyt täytyy varoittaa että mun alkuperäiset liikuntasuunnitelmat tälle vuodelle saattavat muuttua. Tai ainakin pidentyä, että esim. maratonille mulla on mahdollisuus tähdätä vasta syksyllä. Elämässä on nimittäin muitakin juttuja ja nyt on yksi joka on aika paljonkin ylitse muiden. Ja positiivinen sellainen. En nyt halua avautua vielä enempää, mutta sen verran voin kertoa että siihen liittyen tulen panostamaan töihin seuraavan parin kuukauden aikana niin paljon kuin mahdollista. Ja se tarkoittaa sitten myös "työviikonloppuja". Ja tämä taas johtaa siihen että pitkät juoksulenkit ovat poissa kuvioista aina kun työviikonloppuun on mahdollisuus.

Katselin juuri kalenteria, on tulossa ylppärit, puolimaratonviikonloppu (minne olen ilmoittautunut jo ja siis edelleen menossa), äitienpäivä (mihin ohjelmaa jo suunniteltu), juhannus... Provinssikin olisi ja siellä Prodigy, mutta jotenkin ei niin festarit innosta tällä hetkellä (ollaan kait ryysätty niissä tarpeeksi). Että ei sitä montaa vapaata viikonloppua enää jää noistakaan. Eli muut asiat menee tällä hetkellä juoksutavoitteiden edelle ja ne on siellä listassa vasta kolmantena :b

Mutta en mä silti juoksua unohda. Pyrin käymään viikolla ainakin yhdellä lyhyemmällä lenkillä tai "työmatkajuoksulla", ja pakostakin joitakin vapaapäiviä tulee, niin  10-16 km olisi niihin sellainen sopiva tavoite.

Ja ettei elämä liian tylsäksi kävisi, niin keväthommiahan riittäisi muutenkin niin paljon kuin tehdä ehtii. Pihaa pitäisi alkaa haravoimaan, istukassipuleitakin jo ostin ja siis se kasvimaa kylvää, "sisähommiakin" vielä riittäisi, kaappien siivoamista talvisälästä ja sen semmoista. Mutta asia kerrallaan ja jotain sitä sain viimeisinä pääsiäispäivinä tehtyäkin, mm. seuraavaa:


Pesin kuin pesinkin keittiön ikkunat ja samalla vaihdoin keittiöön vähän keväisempää ilmettä. Mä en ole pessyt ikkunoita varmaan koskaan. Joko se on delegoitunut miehelle tai sitten niitä ei ole pessyt kukaan, ja oon vaan aina pyyhkinyt pahimpia tahroja pois pikaisesti. Näin siis meillä :b Niin ahkera en ollut että olisin jaksanut avata ja pestä välistäkin, mutta kyllä ne vaan kummasti puhdistui ulko- ja sisäpuolen pesustakin. Nyt näkee taas uloskin! Eikä se ikkunanpesu nyt niin kauheaa ollutkaan mitä kuvittelin. Jos aika antaa myöten saatan innostua pesemään niitä lisääkin! :b


Pesin kummatkin pyörät ja haettiin absilta ilmaa mun kesäpyörän autoventtiileihin. Tuolla kesäpyörällä on huomattavasti kevyempi polkea kuin maastiksella, ja kaipasinkin sitä käyttöön jo. Tyhmän pystyltä vaan tuntuu ajoasento siinä kun oon tuohon maastopyörän "kyyryyn" tottunut. Tunsin itseni ihan mummoksi! :b 



Näillä eväin eteenpäin. Tiedän että tulevat kuukaudet tulevat olemaan raskaita, mutta toisaalta kun tiedän mitä tavoittelen niin se antaa motivaatiota jaksaa. Ja tiedän myöskin että tämmöiset postaukset on ärsyttäviä, vihjaan jotain mutta en kerro. Joten toivonkin, että joku kaunis päivä voin paljastaa, mistä oikein on kysymys! :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ylläksellä pääsiäisviikolla

 Joo, reilu viikko sitten lähdettiin aamukuudelta ajelemaan Yllästunturia kohti, ja n. 10 tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä. Matkalla pysähdyttiin syömään, muutamalle pienemmälle tauolle sekä isommille ruokaostoksille, muuten posotettiin suoraan määränpäätä kohti.


Mökki oli ihan jees. Keittiö-olkkari, makuuhuone ja parvi. Sekä tietty muut "pakollisuudet" kuten kuivauskaappi, sauna ja tiskikone. Takkakin oli, mutta mies meinaa että saa ihan tarpeeksi takan lämmittämisestä kotona, niinpä meidän reissuilla ei juuri koskaan polteta takkaa :b


Eka päivä meni ihan tutustuttaessa alueeseen noin yleensä ja sen kauppatarjontaan. Seuraavan päivänä sit heti rinteeseen!


Ensimmäisen rinnepäivän sää oli todella sumuinen. Tunturin päällä ei aamusta nähnyt mitään, joten alueeseen tutustuminen oli melko haastavaa. Onneksi sumu hälveni kuitenkin päivän mittaan, ja pystyttiin tutustumaan ylimalkaisesti rinteisiin, hisseihin ja noin alueeseen yleensä.



Toinen rinnepäivä valkenikin sitten aurinkoisena. Jee, vihdoinkin alkoi tulla fiilistä ja sain jotain järkeviä kuviakin otettua. Tämäkin päivä kului aika lailla rinteitä ja aluetta opetellessa.

Ylläs on tietääkseni Suomen toiseksi suurin laskettelukeskus. Rinteitä löytyy 63 kpl ja hissejä 28, joista yksi on gondoli ja yksi perinteinen tuolihissi. Loput ovat sitten ankkureita tai sompia. Rinteet sijoittuvat tunturin kahdelle puolelle, Äkäslompolon ja Ylläsjärven puolelle. Koluttavaa siis riitti. Aika nopeasti poika löysi "paikkansa" eli Ylläsjärven puolella sijaitsevan parkin ja jumitti siellä sitten oikeastaan koko loppuajan. Me muut kuljettiin kimpassa ja lempparirinteiksi muodostui mm. Äkäslompolon puolelta Lännenleveä ja Aurinkoserpentiini ja Ylläsjärven puolelta Jättipitkä ja Ylipitkä, joilla kummallakin pituutta on huimat 3 km.



Gondolilla ajettiin aikas moneen kertaan. Toisaalta gondoli on ihan kiva: on lämmin (jos vaikka säätila on huono), saa vähän "levätä" jne. Mutta toisaalta taas en tykkää siitä sähläämisestä (lue: suksien "riisumisesta" ja taas uudelleen "pukemisesta") mikä gondolissa on pakollista. Helpompi mennä vaan ankkurilla tai perinteisellä tuolihissillä (jos ei ole liian kylmä). 


Nyt pitää kuvata kun kerta pystyy!

Äkäslompolon puolta

Pojan "valtakuntaa" eli parkki ylhäältä katsottuna :)

Ihan huipulla ollaan!

Tää taitaa olla Lännenleveä Äkäslompolon puolelta. Rinteellä siis tosiaan leveyttä riitti!



Kolmas rinnepäivä valkeni aurinkoisena mutta kuten hetken päästä huomasimme, todella tuulisena. Gondoli oli toisen päivän iltapäivänä suljettuna kovan tuulen vuoksi, mutta kumma kyllä tänä päivänä pysyi auki koko päivän. Ehkäpä tuulen suunta oli pikkuisen eri.

Muutenkin tuuli määritti näiden kahden päivän lasketteluja aika paljon. Ei yksinkertaisesti huvittanut laskea mitään väkisin vastatuuleen, kun tunturin toisella puolella oli suojaisempiakin rinteita tarjolla.


Aamulla säätila oli kuitenkin varsin ok, joten sain (tai oikeammin sanottuna viitsin) kuviakin ottaa.

Ja vielä pakollinen suksi-hissi-kuva :)

Tämä kuva on siirtymäreitiltä Äkäslompolon ja Ylläsjärven välillä ja ehdottomasti koko keskuksen kaunein paikka. Maisema on autenttinen, alhaalla vain yksi pieni hissiasema josta lähtee vielä kuru (rinne) alaspäin Jokerihissille. Kuru taitaa olla muuten tuon hissin nimikin :)

Ja vielä hissifiiliksiä :)

Maailman Cup-rinteeltä "lähtömökin" äärestä

Koko loppupäivä vietettiin siis tuulen vuoksi Ylläsjärven puoleisissa rinteissä. Haasteet alkoivat sitten siinä vaiheessa kun oli tarkoitus lähteä siirtymäreittiä takaisin Äkäslompolon puolelle, mihin jätettiin auto joka päivä. Huipulla tuuli niin lujaa, että rehellisesti sanottuna eteenpäin ei meinannut päästä. Monet riisuivat sukset ja kävelivät, kun hiihtäminen tuntui täysin mahdottomalta. En tiedä mitä tuulen nopeus oli mutta varmasti myrskylukemissa mentiin. Välillä naamaan satoi pieniä lumikiteitä tai mitä lie, jotka tuntuivat kuin joku olisi heitellyt pieniä kiviä naamaan :b Matka tuntui aika pitkältä, kun siirtymäreitti on tasaista eikä suksi mennyt eteenpäin edes loivaan alamäkeen, ja loppujen lopuksi en voinut kuin nauraa ja huutaa (vaikka eihän siinä viimassa varmaan mun ääntä edes kuulunut) että "hahaa, miks nyt näin hiljaa tuulee, tuulis nyt vähän lujempaa!!!"

Noh, päästiin ihan hengissä alas ja autolle asti (ja rinteetkin ammottivat tyhjyyttään), ja ei muuta kuin mökin lämpöön köllöttelemään.


Ai niin, ja syömään! :D



Neljäntenä laskettelupäivänä sää alkoi ihan hyvänä, puolipilvisenä ja hyvin plussanpuoleisena mutta hyvänä kuitenkin. Käydään joka reissulla syömässä "ulkona" ainakin kerran, ja tällä reissulla päätettiin tehdä se rinnepäivänä. Yksi autolla-ajo mökille siis pois!


Ylläksen keskustaa, joka on siis todella pieni. Oikeastaan yksi kauppakatu. Tutkailtiin ruokapaikkoja jo edellispäivänä etukäteen, ja sijanti rinteessä oli se lopullinen plussa.

Eli ei muuta kuin Aurinkoravintolaan lounasta syömään!

Syödessämme oli ulkona alkanut satamaan vettä. Jonkin aikaa kärvisteltiin rinteissä, mutta pakostakin alkoi tuntumaan että eihän tässä ole mitään järkeä, 3 laskettelupäivää jo alla, jalat ihan "muussina" ja se vesisade. Aika pian luovutettiin ja lähdettiin mökkiä kohti. Ja ne laskettelut oli sitten siinä, paitsi pojalla joka meni rinteeseen vielä seuraavanakin päivänä.

Mökillä tuli vähän sellainen fiilis että mitäs nyt sitten?! Sääpalvelut näyttivät että iltaan asti sataa, samoin huominen iltapäivään asti olisi vesisadetta. Lueskeltiin paikallislehtiä ja esitteitä kunnes bongasin että Heikki Silvennoinen esiintyisi illalla Äkäslompolossa eräässä pubissa. Mittailtiin googlella matkaa, jota kertyi meidän mökiltä hurjat 1,8 km. Ei muuta kuin sinne siis! Fiilisteltiin Heikin blueseja loppuilta ja mentiin kuin mentiinkin häntä katsomaan :)


Matkalla. Sateista on edelleen :(

Ja tämä kuva nyt ei varmaan esittelyjä kaipaa! :)

Eikä ehkä tämäkään :b

Oltiin "viihteellä" sitten pikkutunneille asti! Vähän oli mielessä että onkohan tää nyt järkevää, mutta toisaalta taas edellisestä kerrasta on oikeasti vuosia, nyt on loma, jne jne. En siis potenut huonoa omaatuntoa.


Ja mun säkällähän kävi tietysti niin, että viimeinen lomapäivä valkeni aurinkoisena ja vähätuulisena, olisi varmaan ollut paras laskettelu / hiihtopäivä koko reissulla! :b Ja mä olin ollut viihteellä ja kykenemätön mihinkään järkevään! No, ei auttanut mikään, se meni niinkuin meni, mutta miehen kans sovittiin että jatkossa (niinkuin tähänkin asti) näillä reissuilla keskitytään ehdottomasti eri ulkoaktiviteetteihin, ei mihinkään bailaamiseen. Liian kallisarvoista aikaa siihen.

Illalla kuitenkin reippaina pakattiin ja aamuyhdeksältä auto starttasi taas kotia kohti.



"Meidän" möksä. Tai oikeammin sen puolikas :)


Ja vielä vähän loppuanalyysiä Ylläksestä yleensä:

Meidän viikolla sattui aika monenlaista säätä: sumuista, tuulista, erittäin tuulista, aurinkoista ja vesisadetta. Tuo tuulen voimakkuus kyllä yllätti, missään ei olla koettu vastaavaa. On varmaan niin että mitä suurempi ja paljaampi tunturi, sitä kovemmin voi tuulla. ja vähän tuli mietittyä sitäkin että jos noin kovaa tuulisi kovalla pakkasella, niin olosuhteet olisivat oikeasti ihan sietämättömät. Ainakin normi laskettelijalle (naparetkeilijät on sitten erikseen, heh :-).

Muutenkin tulin nyt aika pitkälle siihen tulokseen että todella suuret laskettelukeskukset (Ylläs, Levi) eivät ole mun juttu. Alueen hahmottamiseen menee päivä pari. Ja vaikka sitten kun alueen oppii tuntemaan (hissit, kuinka pääsee mistä mihinkin), siirtyminen puolelta toiselle vie kohtuuttomasti aikaa. Tämä ei ole niin hyvä juttu ainakaan kun perheen kanssa ollaan liikenteessä (ja kukin huitelee milloin missäkin), voi olla että kahdestaan (miehen kanssa) lasketellessa sillä ei olisi niin väliä. Äkäslompolon hissiasemalta Ylläsjärven hissiasemalle oli autolla 9 km matka. Varmaan jonkinverran vähemmän on tunturin päältä linnuntietä pitkin, mutta kun ottaa huomioon että suoraan laskemalla ei asemalta toiselle pääse vaan se vaatii "välilaskun" ja "välihissin", ja kun rinteet ja myöskin hissit ovat Ylläksellä pitkiä, niin kyllä vaan siinäkin kilsoja kertyy. Tai ei ne kilsat haittaa mutta se aika joka siirtymiseen menee. Kaikki täytyy ennakoida hyvin etukäteen.

Palvelujen suhteen totean samaa mitä joka paikasta oon saanut lukeakin, että Ylläksellä niitä ei hirveästi ole. Tai en nyt muuta kaivannut, mutta ruokapaikkoja, nuotiopaikkoja ja WC:itä olisi saanut olla enemmän (ja ne vessat mielellään joka paikassa ilmaisia kiitos!).

Mutta semmoinen reissu oli tämä, ja taitaa olla sitten ens jouluna kun päästään seuraavan kerran laskettelemaan! :)







sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Reissussa on kivaa, mutta kotona silti paras!

Jee, reissusta palattu ja kotona taas! Ajattelin tehdä jotain pientä analyysiä nyt ja varsinaisen lomapostauksen kuvineen sitten myöhemmin.

Otsikko kertookin parhaiten tämänhetkisen fiiliksen, mutta aloitan nyt aivan alusta kuitenkin.

Tällä kertaa vuokrattiin mökki yksityishenkilöltä, aivan ensimmäistä kertaa. Holiday Clubin 6 hengen keloparitalohuoneisto, johon sisältyi loppusiivous ja liinavaatteet, niinkuin Holiday Clubin osakkeissa aina. Hinta oli varsin kohtuullinen. Mökki löytyi lomaosakemyynti/vuokraus-sivustolta. Kaikki maksut, mökkiviikon siirtyminen meidän nimiin, avaimiensaanti yms. sujui täysin ongelmitta. Mökki sijaitsi Äkäslompolossa, ja tiedettiinkin etukäteen että rinteisiin on 2-3 km ajomatka. Ladut sijaitsivat suoraan mökin "alla", joten aivan oikeaan hiihtolomaan (jossa siis hiihdetään) sijanti olisi ollut ihan täydellinen.



Näkymää mökin terassilta


Sattuneesta syystä mä en tällä kertaa hiihtämään päässyt, mikä on vähän suorastaan häpeä, kun Ylläksellä kerta oltiin :b Tähän oli oikeastaan kolme syytä: Vähän tuli bailattua, toisekseen mun niska reagoi todella voimakkaasti lasketteluun, eli kipeytyi heti ekan päivän jälkeen aika pahasti (oireina käsien puutuminen ja takaraivopäänsärky), kun siellä rinteessäkin joutui "lykkimään". Nyt sitten tiedän että alkuvuoden niskaongelmat johtuivat myös hiihtämisestä (ja mitä ilmeisimmin väärästä tekniikasta). Kolmantena syynä myös mun vasen nivus (joka on joskus aiemminkin oireillut) kipuili heti ekan laskettelupäivän jälkeen. Tähän uskon olleen syynä sekä pitkän autossaistumisen sekä lasketellessa "hiihtämisen", kun ne sukset ja monothan painavat aika paljon. Joka tapauksessa 4 pv lasketeltiin putkeen, mä kylläkin pari päivää "yöpanacodin" turvin.

Mökin sijainnista sen verran, että kyllä sen mökin täytyy vaan rinteiden välittömässä läheisyydessä sijaita. Siihen lopputulokseen tultiin. Kun perheenä ollaan liikkeellä niin eri ihmisillä on erilaisia tarpeita: joku haluaa hetkeksi lepäämään, joku syömään, joku kahvia, joku vessaan, niin kaikista helpointa on kun se mökki on siinä ihan "laskentaetäisyydellä".  Nyt toimittiin niin, että käytiin kerran päivässä mökissä syömässä, ja kokkailtiin tytön kanssa aina illalla seuraavan päivän ruuat etukäteen.

Yksi mikä näistä mökeistä kans tuli mieleen, niin ihan poikkeuksetta, vaikka mökki on muuten mitoitettu 6 hengelle, niin ruuanvalmistusvälineet on mitoitettu lähinnä 2-3 hengelle. On vain pieniä kattiloita, paistinpannu, ei paistokasaria jne. Ja tämä on ollut vallitseva tila ihan jokaisessa mökissä aina. Joskus takavuosina raahasin oman paistokasarin ja höyrytyskattilan mukaan, mutta nykyään tuntuu että tavaraa on sen verran paljon että oon noista luopunut. Omia kattiloita tuli siis jälleen reissulla ikävä :-)



Ja vielä, yksi tunnustus: Näillä reissuilla mulle tulee ihan poikkeuksetta kamala mökki/lomaosakekuume! :b Selailen iltaisin netistä myytäviä tunturimökkejä, ja myöskin lomaosakemyyntisivuja tulee selailtua kaikki mitä vaan tiedän. Oon myös realisti ja tunturimökkiä tulee tuskin koskaan ostettua (kun se tarve on oikeasti 1 krt talvessa samaan kohteeseen, ja vuokraamisessa on oma työnsä, puhumattakaan kuinka paljon täytyisi ottaa lainaa :-) mutta ajatuksella leikkiminen on ihan kivaa. 

Johonkin lopputulokseen oon/ollaan myös ajatusleikissä päästy:

Lomaosakkeista ollaan montaa mieltä, ja varmasti yli 90% mielipiteistä on negatiivisia. Mutta semmoinen riitäisi meidän tarpeisiin. Oon lukenut niistä paljon, ja myöskin muutamassa esittelyssä on tullut käytyä. Tässä muutamia ajatuksia, mihin usean vuoden kausittaisen tutkimisen jälkeen ollaan päädytty:

- Tarve on vain talvella, joten yksi viikko vuodessa riittää meille
- Ostettaisiin osake ehdottomasti jälkimarkkinoilta, jolloin hinta on vain murto-osa uuteen verrattuna (ja joiden myyntiä monet pitävätkin "huijauksena", ehkä syystäkin)
- Viikon, ja paikan pitää olla sellainen, jota käytetään ihan oikeasti itse. Hyvä talviviikko, hyvä kohde (esim. Ruka). Ja vielä hyvä sijainti rinteiden välittömässä läheisyydessä. Mitkään pistesysteemit ei kiinnosta.

Ja nyt kun noita sitten noilla kriteereillä etsii, niin ainakaan toistaiseksi en ole mihinkään varteenotettavaan vaihtoehtoon törmännyt. Halpoja kyllä löytyy, aivan tosi halpoja jotka maksaisivat itsensä muutamalla käyntikerralla takaisin, mutta aina niissä tökkii joku. Yleisimmin ajankohta (en tiedä jaksettaisko joka vuosi mennä laskettelemaan viikolla 50, eikä myöskään viikoilla 1-6 jolloin pakkasta saattaa olla -30 astetta), ja sijainti (matkaa lähimmälle hissille useampi km). Ja toisaalta saattaa olla mahdollista, jopa hyvinkin todennäköistä, että mitään emme koskaan osta, mutta näin kerran pari vuodessa kuume olkoon ihan sallittua :b Ja tietomäärähän tässä kasvaa joka kerralla. Tärkeintä on vaan pitää jäitä hatussa eikä missään nimessä koskaan haksahtaa mihinkään "aika ok"-kohteeseen.



Mutta se siitä lomamajoituksesta ja vielä muutama sana kodista. Joka reissun jälkeen kotiinsaavuttua tulee fiilis että kyllä se koti vaan on paras paikka! Oma keittiö, omat systeemit ja oma sänky <3 Jaksaa taas arkeakin paljon paremmin ja jotenkin osaa arvostaakin sitä enemmän! Mulla on hirveä hinku alata tekemään kevätsiivouksia, aivan ekana pitäisi laittaa sukset ja muut kamat talvisäilöön, siitä sitten muutkin vaatteet ja kaivaa kevättakkia esille. Samoin vaatekaapin voisi järjestää "kesämoodille", talvisempia vaatteita taakse ja ylös ja kesäiset eteen ja esille. Siitä sit pikkuhiljaa edetä muuhun "kämppään", ikkunoiden edes jonkinlainen pesu vois olla kova juttu ja edelleen pihatyöt odottaa tekijäänsä. Hommaa siis riittää mutta en valita, sain oikeen inspiksen tähän kaikkeen! Ja juoksua pitäis kovaa herätellä henkiin, kaikenmaailman tapahtumat lähestyvät jo kovaa vauhtia!









perjantai 11. huhtikuuta 2014

Siivoamista ja pakkaamista

Niistä on tämä päivä tehty!

Herättyäni (yövuorosta) siivottiin miehen kanssa nopeasti ja suurpiirteisesti koko kämppä, ja sitten saikin alata pakkaamaan ja valmistelemaan muutenkin kaikkea. Nyt se nimittäin koittaa, talviloma ja reissu Ylläkselle!



Pakkaaminen sujuu jo hyvinkin rutiinilla. Miehelle "kuuluu" suksiboksi, suksien, monojen, kypärien ja muiden isojen välineiden "asennus" ja pakkaus. Mä puolestaan valmistelen kotia siksi aikaa kun ollaan poissa: teen koiranruokia valmiiksi, jotain ohjeistusta ja myöskin vuodevaatteita "kotimiehelle" joka muuttaa meille siksi aikaa koirien- ja kissojenhoitajaksi. Mä myös pakkaan jotain vähäisiä ruokatarvikkeita ja muita epämäärääisyyksiä joita täytyy mukaan ottaa. Soittelen myös tytölle mitä tavaroita on täällä mitä hän mahdollisesti tarvitsee.

Epämääräisyyksiä: suolaa, vähän sokeria ja mausteita (ihan vaan siksi että nämä unohtuvat jättikauppaostoshässäkässä niin helposti), vesipullo autoon, suksivoiteita, valmiiksi oikeaan suhteeseen sekoitettua karppipuurojauhoseosta, juomapullovyö, Gymstickin ohjelappu, laskettelulaseja, vitamiineja sekä purkeissa että sekoituksena kipossa (kun ei jaksa ihan kymmentä purkkia raahata), sykevyö ja -mittari, korvakuulokkeet... kartta, autoevääksi suklaata sekä mainoslehtisiä että voi matkalla suunnitella viikon pääsiäis/laskettelumenuun etukäteen :)


Seuraavaksi pakataan yhdessä kaikkien toppavaatteet, hanskat, pipot, buffit sun muut. Sitten mies pakkaa omat henkilökohtaiset vaatteensa ja mä alan pähkäilemään omiani. Pähkäiltävää riittää, kun laskettelun lisäksi meinaan mennä hiihtämään ainakin kerran kunnon pitkikselle ja myöskin Gymstick lähtee mukaan. Täytyy niinkuin valmistua kolmeen eri lajiin yhtäaikaa :b

Tällävälin poika on pakannut omansa jossain viidessä minuutissa ja täpisee sit tuossa vieressä muuten vaan.

Viimeisenä sitten pakkaan "normivaatteet", laitan valmiiksi mitä matkalle päälle, toilettilaukku ja vielä mietintää puuttuuko jotakin. (Ja hahaa, tätä kirjoittaessa tuli mieleen että ladattavat hissiliput vois tietty olla mukana kans :-) Ehkä yleisimmät mitä on vaarassa unohtua on joku kännykkälaturi tai muu piuha tai joskus on unohtunut navigaattori tai joku hiusharja tai kosteusvoide :b

No joo, vielä nyt on miljoona asiaa levällään mut eiköhän tää tästä. Aamukuudelta meinataan kuitenkin olla lähtökuopissa!

Hyvää Pääsiäistä Kaikille nyt näin etukäteen! :)




tiistai 8. huhtikuuta 2014

Minun liikuntahistoriani

Useammassa blogissa on viime aikoina ollut postaus bloggaajan omasta liikuntahistoriasta, joten päätinpä minäkin tarttua aiheeseen kun mulla kuitenkin jotain kirjoitettavaa löytyy.

Aivan varhaisimmat liikuntamuistoni löytyvät luistelun parista, josta tarkempaa postausta löytyy täältä. Myöskin hiihdosta löytyy historiaa pidemmältä ajalta ja siitä pääset lukemaan tästä. Lasketeltu ollaan koko perhe jo pidemmän aikaa, siitä löytyy historiikkia täältä. Nyt keskityn kaikkeen muuhun mitä noista jää vielä jäljelle.

Olin lapsena hyvinkin liikkuvainen ja rohkea, oikea apina, aina kiipeämässä johonkin mihin vaan pääsee. Meidän lähellä oli iso kivi, siis oikeasti sellainen yli 2-kerroksisen talon korkuinen. Meitä tietysti kiellettiin kiipeämästä sinne ja arvatkaas vaan missä me aika usein vietettiin aikaa. No siellä kivellä tietty. Onneksi ei koskaan sattunut mitään kun se olisi oikeasti ollut henki pois jos sieltä olisi pudonnut :b

Koululiikunnassa kaikki oli kivaa ja menetteli ihan koko kouluhistorian ajan paitsi suunnistus, juoksu ja jalkapallo. Suunnistus nyt vaan oli niin tympeää siksi, kun yleensä sitä tehtiin syksyllä jollain sadesäällä, eikä niiden rastien löytäminenkään niin helppoa ollut. Ainakaan kapinallisena teininä :b

Jalkapalloa puolestaan inhosin siksi että inhosin juoksemista ja se pallon käsittelykin oli / on varmasti edelleen aika haastavaa. Juoksussa puolestaan lyhyet (sellaiset 60-100 m) menetteli mutta kaikki sitäkin pidemmät oli ihan peestä :b Tuolloin ajattelinkin että en koskaan, kertakaikkiaan koskaan tule pitämään juoksemisesta ;)

Mieluisia "liikuntatuntilajeja" kuitenkin riitti: Kaikista "suurimmat rakkaudet" olivat ehkä koripallo ja telinevoimistelu. Koris siksi että olin siinä kaverini kanssa hyvä vaikka lyhyt olenkin. Pelisilmä ja hyvä yhteistyö kaverin kanssa tekivät korismatseista suorastaan nautinnollisia, verenmaku suussa pelattiin ja kivaa oli! Lyhyyteni puolesta en varmaan olisi koriksessa voinut mitenkään pidemmälle päästä, mutta oman luokan kesken ja jopa koulun eri luokkien välillä pärjääminen oli vielä hyvää.

Hienoja liikuntatunteja olivat myös ne kun telinevoimisteluvälineet kaivettiin esille (kerran vuodessa muistaakseni). Ihan täpinöissä hyppelin pukkihyppyjä, tein tangossa erilaisia voltteja ja mitä niitä nyt onkaan. Myöskin kärrynpyörät, spagaatit ja silta onnistuivat.

Kaikki muukin oli kivaa. Uinti (oon muistaakseni uimamaisteri. Heh, jos ei muita maisterin papereita löydy niin uimamaisterin ainakin ;-), lentopallo, yleisurheilu, ja ne yllämainitut hiihto ja luistelu. Sähly ei ihan ykköslajeissa ollut, mutta sekin ihan ok. Pesäpallo oli yksi lemppareista kans ja olin siinäkin hyvä.

Harrastuksia oli liikunnan parissa myös useampia, kaikki ihan harrastustasolla. Pesiskoulua, uintikoulua, koulun liikuntakerhoa mistä tehtiin sitten retkiäkin valtakunnallisiin liikuntatapahtumiin (onkohan sellaisia enää?). Ja ehdottomasti suurin intohimo harrastuspuolella oli ratsastus. Ehkä 9-vuotiaasta teini-iän alkuun tuli ratsastusta harrastettua ja se oli aina ihan ehdoton viikon kohokohta. Ratsastusleirilläkin oltiin kaverini kanssa kerran, Teiskotallilla Tampereen lähellä :)

Teininä sitten alkoivat vähän paheellisemmat elämäntavat kiinnostaa enemmän ja oikeastaan kaikki liikuntaharrastukset jäivät. Pyöräiltyä tuli kuitenkin varmaan ihan kiitettävästi että pääsi niitä "paheita" johonkin harrastamaan ja kun koulussa oli edelleen ne liikuntatunnit (jotka oli ihan jees), niin ei sitä varmaan ihan rapakuntoon silloinkaan päässyt.

Fyysisesti huonoimmassa kunnossa oon ollut varmaankin 18-vuotiaana, kun mulla oli ajokortti ja auto, kävin vaan töissä, olin muuttanut omilleni ja harrastuksetkin rajoittuvat kaupungilla ajelemiseen ja viikonloppuna bailaamiseen. Sitten menin takaisin kouluun, ja siellä sitten liikuntatunnilla heräsin karuun todellisuuteen, mun kuntohan on ihan pohjilla!

Tätä liikkumattomuutta kesti oikeastaan siihen asti kunnes sain ensimmäisen lapseni ja sitä myötä ihan itsestään alettiin miehen kanssa käydä pitkillä vaunulenkeillä.

Nämä vaunulenkit olivat toisinaan sitten pitkiä. Varmaan 10 kilsaakin tuli joskus käveltyä esim. meren jäätä pitkin kaupunkiin ja takaisin. Asuttiin silloin lähellä merta, ja harrastettua tuli myös "jääpotkukelkkailua" ja retkiluistelua vaunujen kera. Heh, siellä sitä vaan on viiletetty luistimilla jäällä vaunujen kanssa eikä silloin nuorena tullut ainakaan kovin paljoa mieleenkään että onkohan tää nyt ihan turvallista :b

Äitiys- ja hoitovapaani loputtua tuli sitten toinen liikkumattomuuden kausi. Kun oli työ ja pieniä lapsia, niin ei sitä aikaa vaan tuntunut riittävän. Ja aika oli tuolloin erilainen, jotenkin sallivampi ja "helpompi", oli ihan luonnollista ettei pienten lasten äiti ehdi liikkua. (Kun nykyään kaikki tuntuu jotenkin hirveän suorituskeskeiseltä, pitää olla heti kuosissa ja harrastaa liikuntaa ja ajatella myös itseään.)

Tätä liikkumattomuutta jatkui useita vuosia. Välillä kävin aika aktiivisesti kävelylenkeillä, mutta siinä se sitten olikin. (Elämässä tapahtui kyllä paljon muuta siihen aikaan, mutta se ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen.) Seuraava liikuntapätkä ajoittuukin sitten siihen kun hankin oman hevosen.

Kaverillani oli hevonen, sekä rakenteilla oma pikku talli sille. Kaverini kautta sain tietää myytävänä olevasta lämppäristä, nuoresta, kouluttamattomasta mutta hyväluonteisesta yksilöstä jolla ratsastaminenkin onnistuu. Ja siihen sitten hurahdin ihan täysin. Ostettiin heppa ensin kaverini kanssa puoliksi, ja hetkeä myöhemmin heppa oli täysin mun. Sille oli tallipaikka valmiina ja kävin aina pari kolme kertaa viikossa ratsastamassa ja tekemässä oman osuuteni tallihommista. Innostuin hevosista uudelleen ihan täysin, ja suorastaan ahmin kaiken tiedon hevosen hoitamisesta, varusteista, kaikesta mitä nyt hevosen omistamiseen vaan kuuluu. Liikuntani tähän aikaan olivat pitkiä maastolenkkejä ratsastaen kaverini kanssa sekä tallityöt.

Ei mennyt kauaakaan kun kaverini elämäntilanne muuttui ja jouduin etsimään hevoselle uuden tallipaikan. Sain paikan ihan muutaman kilsan päästä kotoani. Nyt erona oli vaan se, että tallityöt (= karsinan siivous sekä hevosten ulos- / sisäänvientiä) oli käytävä tekemässä joka ikinen päivä, ne eivät sisältyneet vuokraan. Siitä sitten tuli mun päivittäiset liikunnat sen lisäksi, että kävin pari kolme kertaa viikossa ratsastamassa. Nyt erona oli myös se että kävin maastoilemassa pääasiassa yksin.

Pikkuhiljaa kävi niin, että yksinkertaisesti väsähdin hevosenpitoon. Tuntui että maksan vuokraa karsinasta vaan siitä hyvästä että saan joka päivä käydä lappamassa siellä paskaa. Energiaa ei enää jäänyt itse hevoseen, sen kehittämiseen jne. Myös yksin maastoilemiset alkoivat vähän arveluttaa. Muutama läheltä piti-tilanne oli eikä koskaan tapahtunut mitään, mutta kyllä sitä mietti että mitä jos jotain tapahtuisi ja yksin oon hevosella matkassa. Kaikki nämä saivat aikaan lopulta päätöksen että myin hevosen pois.

Hevosen jälkeen elämässäni oli aika iso tyhjiö. Meillä oli kyllä kaksi kissaa, mutta ne eivät oikein korvanneet hevosta :b Kuukausien pähkäilemisen jälkeen tulin tulokseen että koira voisi olla kiva ja muutkin perheenjäsenet olivat myönteisiä koira-ajatukseen. Otin yhteyttä kaupunkini löytöeläinpaikkaan, ja aika pian sieltä löytyikin Muru, jonka kanssa meillä kaikilla tuntui natsaavan tosi hyvin. Tutustumisajan jälkeen Muru muuttikin meille pysyvästi, ja liikuntahistoriassani alkoi koiralenkkien aikakausi.

Reilun vuoden jälkeen Murulle teki seuraa Pentti, ja koiralenkit jatkuivat. Pentin tultua taloon käsivoimat ja -lihakset kehittyivätkin varmaan huimasti, Pentti kun oli aikamoinen hihnassa vetäjä (ja on sitä jossain määrin tänäkin päivänä).

On ne vaan kauheita :b


Koirat ehtivät olla ehkä vuoden verran, kun tein suuren elämänmuutokseni, jolloin mukaan tulivat kaikki nykyisinkin harrastamani lajit. Zumba, jooga, erilaiset kotona tehtävät lihasharjoitteet ja jumpat, ja sitten se koko elämäni ajan vihaamani juoksu. Keväällä kolme vuotta sitten kahdesta kilometristä aloitin, ja syksyllä juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Kuntosalilla kävin tässä välissä lähes vuoden verran. Pyöräily on myös vuosien myötä hiipinyt ihan huomaamatta todella merkittävään osaan mun elämässä.

Ja mitä elämä tuo jatkossa - ei voi tietää. Eri retkeilyjutut (pyörällä, vaeltaen) kiinnostavat tosi paljon, samoin jotkut extremejutut. Ja juoksu nyt tietysti. Mutta jollain lailla mua ahdistaa nykyään lähes kaikki suorituskeskeinen liikunta ja välillä haluaisinkin heittää kaikki nämä blogit sun muut romukoppaan ja vaan tehdä, mennä ja nauttia! :)  

   

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hyvä juoksu ja viikon tapahtumia

Aloitanpas juoksusta, se kun meni lähes niin nappiin kuin olla ja voi. 16,4 km aikaan 1:47 joka on peräti 12 min parempi kuin 2 viikkoa sitten (1:59). Kyllä noilla kengillä ilmeisesti on merkitystä!

Aamulla "douppasin" itseäni karppipuurolla, raejuustolla, itsetehdyllä omppusoseella, reishi-pakurikääpäkahvijuomasekoituksella ja parilla Fat Burnerilla. Varmaan nuo burnerit auttoivat kans, oon ennenkin pannut merkille että ne todella piristävät. Ihan ennen lähtöä söin vielä banaanin.


Eväinä tälläkertaa banaanilastuja ja merisuolakiteitä sekä urheilujuomaa. En tarvinnut banaanilastuja kuin ihan viimeisillä kilsoilla vasta.


Kenkien puolesta juoksu sujui pääasiassa hyvin. Suurin osa matkaa meni "ihan huomaamatta". Viimesillä kilsoilla tuntui jotain vasemman jalan parissa varpaassa. Vähän niinkuin suonenvetoa tms. Vasen pohje oli muutenkin tosi kireä (yllätys yllätys, heh), ja yöllä mulla lähes veti suonta (vasemmasta) jalasta niin voi olla vaan nestevajauksen syytä nuo varvastuntemuksetkin. Krampeilta kuitenkin vältyin enkä oo edelleenkään koskaan kokenut sellaista.

Mulla ei ollut sykemittaria mukana joten kellon tai ajan katsominen oli mahdotonta, mutta jotenkin tunsin että nyt mennään nopeampaa mitä aiemmin. Jee, niinkuin ajattelinkin, kyllä se tästä taas lähtee sujumaan! Energiatkin riitti tosi hyvin!



Muuten palaan vielä tähän viikkoon kokonaisuudessaan. Hirveän raskas viikko takana, kun viikonloppuna oli risteily, kelloja siirrettiin ja vielä sain herätä aamulla tosi aikaisin töihin.

Sain ilmeisesti laivalta jonkin vatsapöpön (taas!), joka oireili su-ma yön mutta oli kuitenkin sen verran lievä että töihin uskalsin mennä. Maanantaina oli vähän vatsa pipi, mutta onneksi se meni sitten yhtä nopeasti ohitse kun oli tullutkin. Oikeasti mietin että onkohan tuolla laivalla (Europalla) joku "kestopöpö", kun viime vuonna sain ihan kunnon vatsataudin ja nyt sitten lievemmän. Jos on sama pöpö kyseessä koko ajan ja mulla on sille jo hieman vastustuskykyä :b

Puhelimeni menin tosiaan rikkomaan (pesemään) pöpöjen pelossa. Oon aiemmin putsannut puhelimeni eräällä töissä käytettävällä aineella enkä tajua miksi en toiminut niin nytkin. Ei vaan leikkaa aina, joskus en ajattele oikeastaan mitään, minä ainakaan :-) No, puhelin oli vaan tytön vanha yksilö eikö taloudellinen menetys ollut todellakaan suuri. Paljon pahempaa oli olla muutama päivä ilman älypuhelinta! Olo oli todella orpo kun ei voinut selata nettiä, kuunnella musiikkia jne... Kuinka sitä on ennen pärjännytkään ilman moista kapistusta!

Nyt on sitten uusi kapula, Samsung Trend + jota tässä on viime päivät opeteltu käyttämään. Ja juoksulenkille lupaan muistaa aina laittaa puhelimen minigrippiin tai muuhun pussiin. Hikoilu on nimittäin se jolla saan puhelimeni ei nyt suoranaisesti epäkuntoon mutta sekoilemaan kaikella tavalla alta aikayksikön! Ei tullut puhelimen valintaa paljon mietittyä kun iskin silmäni tuohon Trendiin jo joulun jälkeen, mutta tuosta pesemisepisodista tuli nyt mieleen että urheilevalla ihmisellä veden- (ja iskun)kestävä puhelin vois todellakin ajaa asiansa. Ehkäpä seuraava sitten jos vaan vielä muistan ;)

Ja kun kameraongelmakin tuli puhelimen menetyksen myötä, niin uuden puhelimen lisäksi sain tytöltä hänen vanhan kameransa (jota käyttää kuulemma vaan festareilla). Nyt sitten kuvausvälineitä riittää. Kamerasta oon aiemmin ollut sitä mieltä, että en halua raahata mitään ylimääräistä tavaraa missään mukana (matkoilla jne) joten puhelimen kamera saa luvan riittää. Mutta on sekin totta että oikealla kameralla saisi ihan huomattavasti laadukkaampia kuvia, eikä vähiten ihan zoomauksen suhteen. Ja muutenkin.


En oo mikään tekniikan ihmelapsi mutta josko tähän jaksais jossain vaiheessa perehtyä :b


Viikonloppukin on mennyt tosi nopeasti. Eilinen kului töissä ja muuten pidin viikon ainoan lepopäivän. Tänään sitten juoksu. Muuta en ihan hirveästi ehdi tehdä, kun pitää vielä ottaa vielä päikkärit ja yöksi sitten töihin. Onneksi rauhallinen viikko tulossa!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tallinnanreissua, juoksukenkien oston analysointia ja vähän muutakin

No niin, nyt on mulla taas kuvausvälinekin ja saan vihdoin tämän postauksen tehtyä. Tuntuu että asiaa on aika paljon, mutta aloitan ihan aikajärjestyksessä.

Viime viikonloppuna käytiin Tallinnassa, ihan pikaisella risteilyllä missä oli muutama tunti maissaoloaikaa, ja se oli just niin väsyttävä ja raskas kokemus kuin arveltiinkin. Kun viikonloppuna oltiin matkassa, laivassa bailattiin valehtelematta aamuun saakka. Yöunet jäivät aika katkonaisiksi, mutta siitä huolimatta noustiin reippaana meriaamiaiselle (johon jotkut ihmiset näyttivät tulevan suoraan baarista :-), ja siitä sitten äkkiä maihin.

Maissa mulla oli mielessä päästä vaan mitä pikimmiten juoksukenkiä hypistelemään, mutta jonkin aikaa jouduttiin odottamaan kaupan aukeamista ja se aika pyörittiin sitten Rimissä. Ajatuksissa oli ostaa siemeniä, ehkä superfoodeja ja sen semmoista, ja siemeniä sit kyllä löytyikin:


Kuivattuja banaanilastuja, kuorellisia ja kuorettomia auringonkukansiemeniä (kuorellisia en oo muuten ikinä maistanut mutta tuolla niitä myytiin ihan ihmisille :D), chiansiemeniä, seesaminsiemeniä ja siemensekoitusta. Ja vielä kuvasta puuttuva "maapähkinätoffeemikäliepatukka". Hinnat oli euron molemmin puolin per pussi, eli ovat mun mielestä edullisempia kuin Suomessa. 

Mitään sen kummempaa ei Rimistä sitten löytynytkään, mm. karkit ovat aika samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Eikä karkkia niin tehnyt mieli ostaakaan, jotain pientä tuli laivalta ostettua mutta siinäpä se.


Sitten olikin jo Sportlandia Outlet auennut, ja voin sanoa että mua melkein pelotti astella sinne. Oon jo aiemminkin maininnut, että tulevien juoksukenkien ostaminen suorastaan hirvittää mua. Kuinka ikinä osaan valita parhaan mallin, ja ennenkaikkea oikean koon. Perusasiat mulla oli kyllä selvillä:

- pääasiallinen alusta asfaltti
- matkat pitkiä, nopeudella ei niin väliä, maratonille
- neutraali jalkine
- mahdollisimman hyvin vaimennettu
- koon täytyy olla tarpeeksi suuri jalkojen turpoamista ajatellen, mutta ei tietenkään liiankaan iso
- droppia saa mielellään olla, toimii mun hitaalla "kantajuoksutyylillä"

 Näillä ajatuksilla pääsin jo aika pitkälle. Mutta silti pelkäsin että valitsen kuitenkin väärät. Ehkä juuri tämän vuoksi tein jonkinlaista "tiedostamatonta ajatustyötä", jonka tuloksena päätin lisäksi että:

- ulkonäöllä tai värillä ei ole mitään merkitystä
- valitsen kengän täysin tuntemuksen mukaan, eli sen joka jalkaan miellyttävimmälle tuntuu

Tähän vielä taustalle se, että viime vuonna kun väärät Asicsini ostin, niin tuolloin hyvältä jalkaan tuntuivat Niket. Kevyimmiltä ja pehmeimmiltä. Mutta kun ne olivat niin kummalliset, ruman väriset, ja iltti ommeltu oudosti toiseen reunaan kiinni, niin en luottanut tuntemuksiini vaan ostin turvallisesti perinteisemmän näköiset kengät. Nyt heitin kaikki ennakkokuulot romukoppaan!

Tällä kertaa Sportlandiassa oli aika vähän valinnanvaraa ja kokoja. Ihmettelin siinä aikani kunnes myyjä tuli palvelemaan. Kerrottua tarpeistani myyjä ehdotti Nike Air Pegasuksia (mitä oon täällä kotikaupungissanikin hypistellyt). Ne tuntuivat just niin pehmeiltä ja kevyiltä kuin muistinkin. Kokeilin ensin kokoa 40, mutta siinä isovarpaiden kynsi otti pikkuisen kengän "yläpäälliseen", joten koko 40,5 tuntui paremmalta. Varpailla oli reilusti tilaa, mutta ei kuitenkaan liikaa.

En vielä kuitenkaan halunnut luovuttaa tähän. Kyselin mitä muita malleja mahdollisesti olisi. Nyt en muista  tarkalleen mutta kokeilin Niken jotain toista neutraalia mallia joka oli päkiän kohdalta aivan liian kapea, ja lisäksi jotain Adidaksen neutraalia, jossa ei tuntunut olevan läheskään yhtä hyvä vaimennus kuin Pegasuksissa. Valinta oli aivan päivänselvä, Pegasukset ihan ehdottomasti.

Sitten piti valita lopullisesti koko. Tiesin "sisimmässäni" että 40 on liian pieni ja voisi tulla "mustakynsiongelmia", mutta kävelin silti aikani molemman koon kengillä, jos ei muuta niin vakuuttaakseni itselleni että 40,5 ei ole liian suuri. Henkinen kynnys ostaa noin isot juoksukengät oli aika iso (mulla ei ole koskaan ollut yli 40 nron kenkiä, 39 on "normikoko"), ja aikani siinä tuskailin ja hain myyjältäkin jonkinlaista varmistusta asiaan. Mutta sitten se oli siinä ja koko 40,5.

Vielä piti valita väri. Harmaita olin kokeillut mutta oranssejakin olisi hyllyssä. Mulla oli ilmeisesti jokin fiksaatio noihin harmaisiin, ne kun ovat juuri saman väriset kun ne Niket jotka viime vuonna hylkäsin rumuuden ja outouden vuoksi. Ja vielä, mun värikirjosta ei oranssia löydy (onneksi, ehkä, heh :), niin en nähnyt mitään syytä lähteä lisäämään sitä sinne jo muutenkin sekalaiseen seurakuntaan, niin harmaat ne oli jotka sitten mukaan lähti!


Kelta-harmaat ihanuudet :D


Juoksukenkäostosten jälkeen aikaa jäi vielä reilusti. Muutamassa alkoholikaupassa vielä käytiin (mm. se joulun portviini :), apteekin ovella käytiin toteamassa että se ei ole sunnuntaina auki (ne Retaferit), ja ei muuta kuin hyvissä ajoin takaisin laivalle ja lepäämään. Tulomatka meni lähinnä levätessä ja odottaessa että päästään takaisin Helsinkiin ja siitä sitten autolla vielä kotia kohti.


Tärkeimmät juoksukenkien ohella tuli myöskin hankittua :)


Hahaa, ja kotimatkalla alkoikin sitten "raivokas" googlaaminen. Juoksukengistä tietty. Mitkäs sitä tulikaan ostettua ja ennenkaikkea onko koko oikea / miten juoksukengän oikea koko määritellään.

Löysin tsiljoona keskustelua ja mielipidettä juoksukenkien oikeasta koosta. Minimissään taidettiin ehdottaa 0,5 cm ylimääräistä ja toisena ääripäänä "pahimmat maratonistit" ostivat 2-2,5 kokoa suuremmat juoksukengät mitä normaali koko. Täällä on aika hyvä artikkeli kengän oikean koon valitsemisesta yleensä. Se antoi mulle vastauksen siihenkin, miksi musta tuntuu että vuosi vuodelta mun kengän koko vaan kasvaa. Ja sehän johtuu tietysti siitä että oon ennen, aina, käyttänyt liian pieniä kenkiä. Tuttua, kenties, jollekkin muullekkin? Erityisesti naisille? ;)


Muutenkin googlettelin valintaani. Kun täytyy vielä todeta että vähän mua on mietityttänyt ostaa Niken tuotteita, mä kun olen No Logoni lukenut. Mutta ehkäpä tänä päivänä on ajat muuttuneet (edes hitusen) ja pahimmat ylilyönnit lapsityövoiman käytöstä on ohitse. Tai ainakin siihen edes pyritään enemmän kuin tuon kirjan kirjoittamisen (2000) aikoihin.

Muuten historiikki Air Pegasuksista on ihan mielenkiintoinen. Air Pegasuksia on valmistettu vuodesta 1983 lähtien. Eli 30 vuotta. Moni on kuulemma ennustanut että koska Pegasus tulee päätökseensä, mutta vuosi vuodelta siihen kehitellään jotain uutta ja malli pysyy juoksijoiden suosiossa. Jostain luin että joku on sanonut että jokaisen juoksijan pitäisi omistaa yhdet Pegasukset elämänsä aikana. Nyt mulla on omani :D


Mun Pegasukset on mallia 29. Nyt myydään mallia 30, eli viime vuoden mallilla mennään :)

Juoksukengistä vielä sen verran, että oli mulla varasuunnitelmakin, jos Tallinnasta ei olisi popoja löytynyt. Kokeilin kotikaupungin liikkeessä New Balance 1080 (samoja jotka ostin tytölle viime kesänä) ja muista NB:istä poiketen näissä oli sopivan leveä lesti ja tuntuivat jalkaan myös ihan unelmilta (jopa vielä paremmilta kuin Pegasukset). Eli jos kenkiä ei olisi Tallinnasta löytynyt niin heti seuraavana arkipäivänä olisin marssinut kauppaan ostamaan nuo.


Pegasuksia oon sit kertaalleen käynyt testaamassakin. Lyhyen 6,5 km lenkin. Aluksi juoksu ei oikein sujunut muuten vaan, kun on ollut taukoa jne. Jaloissa ei tuntunut mitenkään erikoisilta. Ei oikein miltään. Sitten n. 4 km jälkeen alkoi rullaamaan. Kuin itsestään. Jaloissa puolestaan tuntui melkein kuin mitään kenkiä ei olisi jalassa ollenkaan. Eikös se ole hyvä merkki jos joku? :) Rullaavuutta olisi jatkunut kun vastahan alkuun pääsin, mutta sitten vaan matka loppui kesken. Tuon lenkin aikana vakuutuin siitäkin että kengät eivät ole liian isot. Eli erittäin lupaavilta ainakin vaikuttavat.



Ja sit vielä ihan muuta asiaa. Ettei elämä liian tylsäksi käy, niin pääsin mukaan Buzzador-kampanjaan buzzaamaan Viledan hankaussieniä! Nyt mun on pakko jynssätä jossain vaiheessa mm. aika pahan näköiseksi päässyt uuni, eli luvassa vielä tämän kuun aikana raakaa ennen- ja jälkeen kuvamateriaalia uunin- ja liedenpesusta! :D





Olen buzzaaja, eli minulla on mahdollisuus päästä säännöllisesti mukaan eri kampanjoihin testaamaan uusia tuotteita. En vaan testaile niitä yksin, vaan joko jaan myös sukulaisille, ystäville ja muille halukkaille kokeiltavaksi, ja kyselen mahdollisuuksien mukaan rehellistä palautetta tuotteesta. Tai, sitten testailen niitä yksin (ja perheeni kanssa) ja kirjoitan kokemuksistani tähän blogiin. Jokaisen kampanjan jälkeen annan rehellistä palautetta tuotteesta myös eteenpäin Buzzadorille. Tämä kaikki on ilmaista.

Jos Sinä kiinnostuit buzzaamisesta, voit liittyä buzzadoriksi minun kauttani tästä tai Buzzadorin omilta sivuilta http://www.buzzador.com/. Muutenkin Buzzadorin sivuilta saa tosi hyvin tietoa vielä tarkemmin mistä on kysymys.




tiistai 1. huhtikuuta 2014

HeiaHeia 1 / 4 ja talvikilometrikisan tulos

Neljännes tästäkin vuodesta kulunut, joten on taas aika tehdä pientä HeiaHeia-yhteenvetoa:

KAIKKI LAJIT:
1.
Koiran Ulkoiluttaminen
52 kertaa, 47 h, 222,6 km
2.
Pyöräily
38 kertaa, 37 h, 631,5 km
3.
Venyttely
14 kertaa, 10 h
4.
Juoksu
11 kertaa, 12 h, 98,2 km
5.
Kuntosali
9 kertaa, 9 h
6.
Hiihto
7 kertaa, 16 h, 123,5 km
7.
Fysioterapia
4 kertaa, 2 h
8.
Rullahiihto
2 kertaa, 6 h, 60,4 km
9.
Zumba
2 kertaa, 2 h
10.
Luistelu
2 kertaa, 1 h
11.
Hieronta
2 kertaa, 1 h
12.
Terapeuttinen Harjoittelu
2 kertaa, 1 h
13.
Jooga
1 kerta, 1 h
14.
Kahvakuula
1 kerta, 1 h
15.
Taiji
1 kerta, 1 h


Siinäpä ne :) Ja sitten hieman kommenttia:

Ensin TOP 5:

1. Koirien ulkoiluttaminen: Oon melko kyllästynyt kirjaamaan noita koirakilsoja, kun tiedänhän mä että ne eivät mitään oikeaa hikiliikuntaa ole. Ja kilsat on jo useamman vuoden pysyneet melko samoina. En nyt kesken vuoden viitsi muuttaa systeemiä, mutta ens vuonna mitä luultavimmin jätän nämä kilsat kirjaamatta.

2. Pyöräily: 631,5 km. Hupsista!! :D Joo, työmatkapyöräiltyä on tullut ja paljon, ja nämä kilsat ihmetyttävät jo mua itseänikin. Niitä kun kertyy niin itsestään että jaksan ne kyllä Heiaan merkata, mutta en juurikaan edes sivupalkista tarkista paljonko on kasassa. Tai korkeintaan tyyliin "nyt on viissataa ja jotakin" "oho, nyt on jo yli kuussataa". Suurella mielenkiinnolla odotan mikä kilsamäärä tulee olemaan vuoden lopussa! :)

3. Venyttely: Tämä on kans yksi "laji" joka poisjättämistä harkitsen mutta en nyt keskenkään viitsi. Mä kun venyttelen nykyään niin paljon (johtuen niskaongelmista), niin ei vaan jaksais aina miettiä niitä kertoja ja ynnäillä niitä sitten yhdeksi viikkosuoritukseksi.  Ja eihän tämäkään mitään "hikiliikuntaa" ole, vaikkakin kyllä merkitykseltään vähintään yhtä tärkeää kuin itse "oikea liikunta".

4. Juoksu: 98,2 km. Ei hirveästi ole tullut juostua, syynä alkutalvesta hiihtotreenit ja nyt sitten pientä kremppaa tai muuta estettä on ollut juuri tärkeinä H-hetkinä. Mutta kyl se vielä siitä, nyt mulla on uudet juoksukengätkin!

5. Kuntosali: 9 kertaa. Eli käytännössä muokattu Golden Six, kesemmällä vaihtoehtoisesti kahvakuula tai Gymstick. Kerta viikkoon on tavoite tehdä, eli vähän uupuu. 1 kahvakuulakerta tasoittaa tilannetta, hieman :b


Hiihtänyt ja rullahiihtänyt oon edellisiin vuosiin verrattuna paljon, yhteenlaskettuna 183,9 km. Ja hiihtokilsoja tulee todennäköisesti lisää, onhan laskettelureissu vielä edessä ;)

Muutamalla sanalla kiteytettynä pyöräilykilsojen määrä yllätti mut todella paljon, ja juoksukilsoja toivottavasti tulee lisää paljon! Siinäpä ne :)








Talvikilometrikisaan osallistuin työpaikan kautta, ja sen on määrä päättyä tänään. Mun kilsat tulee olemaan 481 km, ja tällä kilsamäärällä sijoituin / tulen sijoittumaan suhteellisen hyvin. Ens vuonna sitten taas uudelleen ja nyt vaan odottamaan kesäkilometrikisaa, joka alkaakin tasan kuukauden kuluttua.




Ja vielä vähän muuta: Tallinnan reissusta (tai lähinnä shoppailuista) tulossa postausta kunhan selviän "pikku" teknisestä ongelmasta. Mulla ei tällä hetkellä ole mitään kuvausvälinettä, ja sen tuo postaus ihan ehdottomasti vaatii. Kuuntelin töissä liikaa työkaverien juttuja joiden mukaan (vedenkestävän) puhelimen voi pestä Fairilla. Tää vedenkestävyys meni multa vaan ohi korvien ja yhtään sen enempää ajattelematta huuhtaisin puhelimestani sitten laivapölyjä ja -pöpöjä pois. Ja arvatkaas vaan toimiiko se enää?? Tai kyllä se varmaan toimisi, jos vaan kosketusnäyttö pelaisi ja saisin sen pinin sinne näppäiltyä... :b Mutta vanha puhelin on takan päällä kuivumassa ja uusi puhelin on jo postitettu, joten enköhän mä jossain vaiheessa jollakin kuvia saa mm. uusista Nike Air Pegasuksistani :-)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...