sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Seinä 2014

Nimesin puolikkaalle tekemäni soittolistan otsikon mukaisesti, joten jatketaan sen piikkiin täälläkin. Eli kisaraporttia olisi nyt luvassa:

Aika tyhjin ajatuksin lähdin kaikin puolin matkaan. Tai no kyllähän mä söin, ja paljon, mutta henkisesti en jaksanut valmistautua juuri mitenkään. Ei mielikuvaharjoitteluita tai mitään muutakaan. Jotenkin syksyn 30 km jälkeen ajattelin vaan että kyllä tuo nyt menee... ja kun muutenkin on ollut suht stressaavaa (tai voisi olla mutta oon aika onnistuneesti osannut välttää) viimeiset viikot.

Se mikä mua eniten huolestutti oli tapahtumaa edeltävä nukkuminen (tai sen mahdollinen puute). Kuluva viikko oli aamuvuoro, jolloin yöuneni jäävät tyypillisesti 4-6 tuntiin ja mahdollisiin päikkäreihin. Nyt aloinkin varmaan keskiviikosta lähtien menemään nukkumaan jo klo 20, tai viimeistään 21 melatoniinin avulla. Muutenkaan en siis tehnyt juuri mitään liikuntaa koko viikkona, paitsi kaksi työmatkapyöräilyä. Kun pitihän sitä vähän kuulostella kuinka jalat paranevat / palautuvat keskinkertaisesta nivus- ja iskiaskivusta.

Tapahtuman aamu sujui aika rauhallisesti. Heräsin ennen kellonsoittoa, kun työkaveri viestitteli ettei luultavasti pääsekään perheessä ja itselläänkin velloneen oksennustaudin vuoksi. Olin siis saanut houkuteltua mukaan kaksikin työkaveria ;)


Aamiaiseksi reteesti suoraan jauhelihakeittoa, kahvi-pakurijuomaa ja Four Sigma Foodsin Endurance-jauhetta, jonka oon todella huomannut piristävän, mutta jota en mistään myytävänä tällä hetkellä löydä. Miksi, en tiedä.... No, lisäksi aamupalaksi meni vielä se kuuluisa Lidlin iso vanukas (500g?), kokonaan, tietty. Sit oli kyllä vatsa täys! :b Ja samalla tutkaillaan viimeisimpiä säätietoja.

Lopulta työkaverini tuli siihen tulokseen että ei uskalla lähteä (on kyllä sitkeä sissi, viimeiseen asti mietti, hatunnosto!) Aamupalan jälkeen kävin koirien kanssa aamupissalenkillä, vähän notkuin koneella ja tarkistelin tavaroita ja sit saikin jo lähteä ajamaan pelipaikalle. Ajomatka oli yhtä tylsä ja tyhjä kuin mun pää. Valitettavasti :-) Ei hyvää musiikkia miltään kanavalta, eikä mitään muitakaan hyviä tai piristäviä juttuja. Myöskään mun päähän ei ilmaantunut juuri minkäänlaisia ajatuksia tulevasta :b Päivästä sen sijaan näytti tulevan aurinkoinen, ihan niinkuin säätiedotus kertoi.

Olin hyvissä ajoin perillä. Siellä sitten kuulumisia toisen työkaverin kanssa, ja pikainen sukkien testaus. Ostin nimittäin juuri Lidlistä ensimmäiset kompressiosukkani, ja pitihän sitä sitten miettiä uskaltaako niitä käyttää suoraan mitenkään testaamatta. No, sukat jalkaan ja ulos testaamaan, niin kuumahan siinä tuli jalkoihin samantien, kun mustat polvipituiset sukat jalassa. Muuten siis lähdin ihan hihattomalla paidalla ja "puolireisipituisilla" juoksuhousuilla. Vaihdoin sit sukat tavallisiin nilkkapituisiin juoksusukkiin. Lidlistä taitaa olla nekin.

Seuraavaksi vessaan, ja siellä olikin jonoa. No, olihan siinä vielä aikaakin 20 min. Mun "suurimpia pelkoja" näissä tapahtumissa on että alkaa kesken juoksun pissattamaan, siksi juonkin melko vähän etukäteen, Eli en mitenkään tankkaile nesteitä kehoon vaikka ruokaa tankkaankin. Joskus oon ramppaillut vessassa viime minuutteihin asti, mutta nyt riitti yksi kerta :b

Sitten vielä puhelimen virittelyä ja musiikkeja jo päälle. Tässä vaiheessa aikaa oli ehkä 5 min, kun tunkiessani puhelinta housujen takataskuun onnistuin sammuttamaan virrat kokonaan. Ei muuta kuin virta päälle... odottelua... pin... odottelua.. tiedätte varmaan kuinka hitaita nää puhelimet nykyään on. Ja sit äkkiä soittimen listoihin. Ja, kuinka ollakkaan, kaikki soittolistat näytti 0 biisiä! Ei voi olla totta!!! Joskus mulla on muistikortti sekoillut (ehkä naarmuilla, puhelin ei "lue") ja niin luulin käyvän nytkin. Pikaisesti kelasin mitä kuuntelisin, ja onneksi siinä ajatellessani ne biisilistat tuli näkyviin. Huh, helpotus!! :D Äkkiä lista päälle, puhelin varovasti housuntaskuun, juomavyö lanteille ja menoksi. Olin siis päättänyt pitää vyötä mukana koko matkan, niin se vaan on helpointa kun oon tottunut juomaan just silloin kuin janottaa. Urheilujuoman lisäksi "eväinä" oli banaanilastuja (jotka osoittautuivat täysin turhiksi), merisuolakiteitä ja neljä "lehmätoffeeta" :)

Ehdin jälleen kerran odottaa lähtöä varmaan alle minuutin, kun se jo tapahtui. Sykemittari päälle ja muiden mukana liikkeelle. Lähdin melko takaa, ja aika äkkiä lähdin, edelleenkään sen kummemmin miettimättä yhtään mitään, ohittelemaan vähän edemmäksi. Siinä sitten pikkuhiljaa alkasin miettimään että lähdinköhän liian lujaa, koska pitäisi katsoa väliaikoja jne... Pää oli edelleen melko tyhjä, musiikki vaan soi korvissa.

Pikkuhiljaa kun kilsoja taittui aloin miettimään että jaanko matkan kolmeen osaan niinkuin olin ajatellut, kolmasosien laskeminen ei ainakaan Botniassa tuntunut ollenkaan niin epätoivoiselta kun puolikkaiden. Ts. jos olis jo puolessavälissä ihan naatti ja vielä blaaaahh puolet jäljellä. 7 km lähestyi ja mua ei yhtään huvittanut katsoa aikaa. Sen vuoksi kun oma juoksukunto täysi arvoitus, ja olisi todella masentavaa jos aika olisi jo nyt huono. En siis katsonut. Sykettä kuitenkin vilkuilin. yli 180 näytti aina kun katsoin. Hui, alkas melken pelottamaan kun on niin korkea. Olo silti oli ihan ok.

"Ravinto- ja juomapuolella" kävi niin (niinkuin aina), että suuta alkasi kuivaamaan ihan ekoilla kilsoilla jo. Kun ensimmäinen juomapiste tuli, oli jopa ruuhkaa ja jäin siinä kiltisti vuorollani ottamaan urheilujuomaa, ja jopa kävelemään muutaman askelen. Heitin juoman äkkiä kitusiini, ja hyvin äkkiä se alkoi sitten röyhtäyttämään. Sama toistui seuraavallakin juoma-asemalla. Vatsa tuntui melko, tai ehkä hyvinkin täydeltä (mikä ei mikään ihme :-). Kolmannella juoma-asemalla nappasin vaan suolakurkun imeskeltäväksi ja päätin että kun mulla ihan reilusti omaakin juomaa mukana en pysähtele enää ollenkaan vaan juon hörpyn silloin kuin janottaa.

Säiden puolesta lähtö tapahtui auringossa ja vastatuulessa. Oli kuuma mutta tuuli helpotti. Välillä aurinko meni pilveen, ja juokseminen oli heti huomattavasti mielekkäämpää. Henkistä puolta auttoi huimasti se, että tiesin reitin etukäteen, niin pakostakin siinä kun matka eteni aloin jakaa sitä etappeihin. Yhdellä pätkällä mikä juostaan kumpaankin suuntaan saavutin jopa kunnon fiiliksen hetkeksi, aurinko oli pilvessä, oli myötätuuli, porukkaa tuli vastaan ja kaikki olivat yhtä hymyä :) Tietysti olivatkin, kun vasta eka kierros menossa.

Pikkuhiljaa alkoi puoliväli lähestyä, eli olin saapumassa lähtöpaikalle. Tiesin että siellä on iso "kellonäyttö" ja aikaisemmin ajattelin että en katso aikaa sielläkään (kun en kertakaikkiaan halunnut niitä paineita), mutta mitä lähemmäs puoliväli tuli, sitä enemmän uteliaisuus vei voiton. Ja katsoin. 1:05. Hyvältä näyttää. Paremmalta mitä olisin voinut kuvitellakaan.

Tämän pikku piristyksen ja innostuksen jälkeen alkoikin tuntua että vasen pohje kinnaa. Aina se tulee tässä vaiheessa, näköjään. Kaivelinkin sitten pidemmän matkaa jatkuvasti suolakiteitä kielen alle. Pikku hiljaa helpotti. Enää ei niin janottanutkaan eikä edelleenkään ollut tunne että kaipaisin lisäenergiaa. Vain suolaa ja välillä urheilujuomaa vähän.

Yhtäkkiä varmaan 16 km kohdalla alkoi tuntumaan että nyt loppuu energiat ihan kokonaan. Vedin siinä sitten lehmätoffeet naamaan, ensin kaksi ja myöhemmin vielä toiset kaksi. Tässä vaiheessa juoksijat olivat jo harventuneet ja etenin välillä ihan yksin. Olin mielissäni, se vaan sopii mulle kaikista parhaiten. Ilmeisesti mua kuitenkin peesattiinkin, kun aika pian tuon 16 km jälkeen yksi oikein veteraanimaratoonarin oloinen vanhempi mies meni mun ohi, vaihdettiin pari sanaa kuumuudesta ja mä jäin sitten häntä peesaamaan. Vauhti oli juuri sopiva, ja sen edestakaisen pätkän juoksinkin kokonaan hänen peesissään. Helpotti kummasti, kun oli vielä vastatuulikin. Välillä sain pieniä energiapuuskia ja mietin jopa ohi menemistä mutta sitten ajattelin että ei mitään järkeä lähteä vastatuuleen ohittamaan ja väsyttämään itseänsä lisää kun on muutenkin jo väsynyt. Tällä pätkällä henkisesti helpotti myös ne vastaantulijat, nyt ei ollutkaan enää niin iloisia ilmeitä vaan näin, että mahdollisesti muutkin ovat jo aika väsyneitä.

Mun peesikumppani jäi viimeiselle juomapisteelle tauolle kun jatkoin taas yksin matkaani. Vajaa 2 km jäljellä, ei paha. Tässä vaiheessa ei ollut mitään ihmeempiä tarpeita. Suolakurkkua otin viimeiseltä pisteeltä, viimeinen karkkikin meni jossain vaiheessa, vähän hörppyjä aina väliin. Kaikki alamäet juoksin sillai painovoimaa hyväksi käyttäen, annoin vaan mennä, ja jaksoin tehdä sen vielä viimeisessä pikkumäessäkin. Samoin kuin pienen ylämäen jaksoin ihan painaa hyvin. Viimeisellä suoralla oli tosi kova vastatuuli, mutta ajatuksena oli että ei enää paljoa, pian tää on ohi. Aika kaukaa näin että kellotaulussa näkyy luku 2:12 ja voi vitsit että fiilis oli hyvä. Aivan uskomatonta että pystyin noin hyvään aikaan! Varovainen tavoite oli 2:15, ja olosuhteet olivat jälleen haastavat. Ei yhtä paljon lämpöä kuin viime vuonna mutta aivan tarpeeksi kuuma oli kyllä nytkin.

Lopullinen aika siis 2:12, sijoitus ei niin hyvä mutta ihan ehdottomasti tyytyväinen oon tähän. Kyllä se vaan niin on että pyöräilylläkin näköjään voi ylläpitää juoksukuntoa. Se kyllä oli, että tuo juokseminen ei tuntunut mitenkään miellyttävältä yhtenä syynä siksi, että oon sitä niin vähän viime aikoina harrastanut. Mutta on se tuo kilpailutilannekin, sää jne miksi se ei niin miellyttävää ollut.

Sykkeestä haluan kirjoittaa vielä ihan oman kappaleen, se kun huiteli ihan taivaissa koko matkan. Sykemittarin lukemat oli: kokonaisaika 2:13 (unohdin sammuttaa mittarin heti maaliin saavuttuani), keskisyke 183, maksimisyke 195, kaloireita paloi mittarin mukaan 1456. Tuo keskisyke oikeasti hirvitti, tai siinä matkalla kun mittaria katsoin niin lähes aina oli yli 180, jopa 187 välillä. Silti olo tuntui ihan ok:lta. Kyllähän se sydän pamppaili, mutta mitään ikäviä tuntemuksia ei ollut. Tai sellaisia että en pysty enää. Ilmeisesti mun anaerobisen raja on noussut edelleen ja mitä pikaisesti googlettelin, se tarkoittaa vaan sitä että kunto on noussut. Tässä yksi linkki asiasta.

En sitten tiedä miten alkuviikon karppailu vaikutti nyt asiaan. Yleisesti oon jo vuosia huomannut, että kun vähennän hiilareita ja urheilen, niin syke suorituksissa nousee, mutta olo on silti ok. Samoin kyllä suorituskyky laskee. Kun syön enemmän hiilareita, syke on matalampi, suorituskyky on parempi, mutta korkeammalla sykkeellä en yksinkertaisesti pysty liikkumaan. Ihan kuin se koko anaerobisen raja olisi tuolloin matalampi. Jos nyt kävikin sitten niin, että sykkeet "pystyivät" olemaan "karppitasolla", Ja suorituskyky "hiilaritasolla", siis parempi, ja siksi meni niin hyvin. Toisaalta luin myös juoksufoorumilta että kun kunto paranee, niin anaerobinen kynnys nousee, ja myös vauhtia tulee lisää. Tuon saitin mukaan sitä kautta, että kroppa kestää rankempaa rasitusta paremmin. Ja niinhän mulle juuri kävi, aika viimevuotiseen parani 8 minuuttia. No, niin tai näin, sen enempää analysoimatta, ihan hyvin tuo meni, tyytväinen oon enkä edes saanut sydäriä sinne asfaltille :-b

Vielä vähän loppuajatuksia. Kun olin viime vuonna Botniassa, koko suoritus oli tosi miellyttävä ja jäi sellainen hyvä maku suuhun. Tätä ja lisää, tahdon mä! Oli syksy, happirikasta ilmaa ja välillä tihkusadetta, raikkaita metsäteitä ja -polkuja, juoksu oli helppoa ja miellyttävää, sain juosta suurimman osan yksin. Kun taas tässä Seinämaratonissa kumpikin kerta on ollut aikamoista taistelua josta miellyttävyys on kaukana: On kuuma, aurinko porottaa, tai sitten jos ei porota niin ainakin tuulee, on paljon porukkaa, pakosta tulee ihan huomaamattakin juostua muiden mukana vaikka ei ole mun juttu, asfalttia, paskanhajua (ei onneksi tänä vuonna, kiitos aikaisen kevään)... Voisi melkein sanoa että jos Botniajuoksu on mun taivas niin tää Seinämaraton on sitten helvetti :D Ja tätä on ehkä vaikea uskoa, mutta se 30 km viime syksynä tuntui ihan huomattavasti helpommalta kuin 21 km "Seinässä" kummallakaan kertaa.

Eilen olin taas valmis vannomaan että ei koskaan enää. Mutta nyt en tiedä... Oon aika mukavuudenhaluinen ihminen joka ei tykkää poistua omalta mukavuusalueelta vaikka se niin muodikasta nyt onkin, ja tuolla se on pakko tehdä, heh :D Eilen mietin että mitä turhaa osallistun keväisin mihinkään, kun syksylläkin tapahtumia riittää ja juokseminen niissä on paljon miellyttävämpää nimenomaan sääolosuhteiden vuoksi.


Vai onko niin, että vuodessa kaikki epämiellyttävyydet unohtuu ja vaan ne positiiviset jää mieleen ja pitäähän sitä nyt keväällä saada kokeiltua mikä kunto nyt on,  ja oon taas näissä maisemissa ja tuulessa ja auringonpaisteessa innokkaana etsimässä uusia seikkailuja ;)




  










perjantai 16. toukokuuta 2014

Valmistautumisia

Oon valmistautunut tässä parin viikon aikana aika moneen juttuun. Ihan ekana tilasin ulkoilukartan alkuloman muutaman päivän patikointiretkelle. Kartan hain postista tänään, ja pikkuhiljaa sais sitten syventyä siihen että missä, minne, miten, kuinka kauan, kenties jotain muutakin... Milloin, sitä ei tarvi enää hirveästi miettiä vaan suurpiirteinen ajankohta on jo selvillä.

Pyöräretken suunnittelin viime viikonloppuna. Homma menee suurinpiirtein näin: Kohde mietitään miehen kanssa yhdessä. Jossain vaiheessa mietitään retken tarkka ajankohta. Kun se on lyöty lukkoon, alan miettimään etappien pituuksia, mahdollisia yöpymispaikkoja jne. Nämä määrittävät sitten retken lopullisen keston. Etappien pituuksien selvittämisessä käytän ensin Google Mapsia karkeaan matkan arviointiin (joka ei tarkalleen pidä paikkaansa kun pyöräilytiet ovat poikkeuksetta sivuteitä). Sitten pyörittelen aikani yöpymispaikkoja (tässä tapauksessa kaupunkien leirintäalueita), etappeja, tulo- ja menomatkoja jotka saavat olla niin paljon kuin mahdollista eri reittejä, vaikka retki onkin tyyliin "sinne ja takaisin". Mieheltä kyselen välillä mielipidettä johonkin, mutta yleensä vastaus on että kaikki käy :-) Jos jonkun reitin pituus askarruttaa (liian lyhyt tai pitkä), sitten lasken sen tarkemmin jollakin, esim. Kunto Plus reittisuunnittelulla pyöräilykartan reitin mukaan. Leirintäalueet tsekkaan valmiiksi niin hyvin kuin mahdollista, valitsen leirintäalueen (jos on useampi per kaupunki) mökin koon, hinnan, ajan jne... ja hintahan sen näissä tapauksissa ratkaisee, tavallaan kun "ryysäysreissuja" on... :D  Ja kun kaikki on valmiina soittelen leirintäalueet läpi samantien ja varaan mökit. Ja tässä saakin olla kalenterin kanssa ja tarkkana, kauheaa jos oltais varattu väärällä päivälle mökki :b

Nyt on siis kaikki selvää ja varattuina, seuraavan kerran tarvii miettiä vasta lähempänä kun reissu alkaa tulla ajankohtaiseksi.

Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä valmistaudun parhaillaan viikonlopun puolimaratonia varten. Nyt täytyy myöntää että juoksemiset on olleet ihan olemattomia ja minimissä, lähinnä väsyneitä hölkkiä töistä perjantaisin kotiin. Pyöräillyt oon sitäkin enemmän, eli periaatteessa lähden huomenna testaamaan voiko puolimaratoniin treenata pyöräilemällä, tai vaihtoehtoisesti pysyykö jo ollut juoksukunto pyöräilyllä samalla tasolla :b

Muuten omasta kunnosta on sellaista tuntumaa, että sinänsä hyvällä mallilla luulisin fyysisen (kestävyys)kuntoni olevan. Ongelmia on ollut vasemman nivusen (jonkun jänteen tai lonkankoukistajan) kipeytyminen ja pientä iskiasvaivaa oikealla puolella viime viikolla. Näiden luulen tulleen siitä, kun pyöräilin useamman viikon putkeen töihin joka ikinen päivä, tai jos en pyöräillyt niin juoksin perjantaisin töistä kotiin. Ei siis yhtäkään lepopäivää välissä. Liika on liikaa, ja nyt oon ajatellutkin että ehkä se perjantain työmatkajuoksu on parasta unohtaa, kun silloin nämä vaivat aina yltyvät/tulevat ilmi, ja oon useammin kuin kerran joutunut tämän vuoksi jättämään viikonlopun pitkän lenkin pois kuvioista.

Nyt oon kuitenkin levännyt tasan viikon (lukuunottamatta paria työmatkapyöräilyä), ja oikeastaan kivuton tällä hetkellä. Jotain aivan pieniä tuntemuksia y.m. paikoissa on, ja toivonkin että ne nyt ei ylly miksikään pahaksi sillä puolikkaalla. Ja muutenkin toivon että menisi nyt niin helposti kun tässä tilanteessa vaan voi :b No, pian sen näkee!

Ruokapuolella oon yleisesti innostunut vähentämään hiilareita vähän enemmänkin (mutta ei kuitenkaan ihan minimiin, sellaisella en tulisi enää toimeen). Muistuu niin kolmen vuoden takainen kesä mieleen kun karppasin, olin pirteä, sopivan kokoinen (eli parisen kiloa kevyempi, ja ehkä sentti sieltä toinen täältä pois, ei kuitenkaan paljoa eli ei sillälailla ahdista nytkään), freesi... jotenkin kaikin puolin tuo kesä on jäänyt mieleen niin positiivisena juttuna. Että jotain nostalgistakin on ilmassa, nyt vaan viisastuneena ja paremmin kroppaani tuntevana jätän ne pahimmat maitorasvat ja mausteet ja ne metsäsienet! käyttämättä.

Tänään on kuitenkin poikkeuspäivä, ja tietty huomennakin. Hiilareita kroppaan, ettei ainakaan siitä jäisi suoritus kiinni. Jauhelihakeittoa (jossa perunaa ja porkkanaa ihan kiitettävästi), vanukasta... pelkkiä ranskalaisiakin on tänään tullut popsittua... suklaatakin jonkin verran. Nyt on masu täysi, ja pitää vaan varoa ettei mässyt mene liiallisuuksiin.





Näillä mennään!


torstai 8. toukokuuta 2014

Blogin luonne muuttuu

Mulla on koko alkutalven ja kevään ollut fiilis, että blogin kirjoittaminen ei anna enää niin paljon kuin ennen. Itselleni eikä ehkä teille muillekaan. Välillä on ollut aiheista pulaa, välillä niitä on liikaakin mutta en ehdi näpytellä niitä postauksiksi, en tykkää liian syvällisistä ja pohdiskelevista postauksista ja toisaalta jos niitä ei yhtään harrasta kaikki jää kovin pinnalliseksi.



Olen myös miettinyt paljon tätä somea ja kaikkea siihen liittyvää. Kuinka pitäisi mennä virran mukana, tehdä sitä tai tätä, crossfitata, treenata iso pylly, tehdä hiittejä, treenata kovaa, tai ainakin paljon... Ja kuinka ulkonäkökeskeistä kaikki tällä hetkellä on. Ja puhun nyt siis erittäin yleisellä tasolla, erittelemättä nyt yhtään mitään. No enhän mä tietenkään ole virran mukana mennyt, ja nyt on sellainen fiilis että haluan irtautua siitä "virrasta" vielä enemmän.



Mua kiinnostaa paljon enemmän elämä kokonaisuutena. Yhtenä esimerkkinä: Mulla on jo vuosia ollut salainen haave, että jonain kauniina päivänä en tarvitse autoa enää mihinkään. Hoidan kaikki matkat pyörällä tai tarpeen mukaan julkisilla liikennevälineillä (mitkä täällä ei mitenkään hirveän usein kulje). Nyt oon siinä pisteessä että työmatkoihin en autoa periaatteessa tarvi, ja kesälomallakin aiotaan miehen kanssa kulkea pyörällä laukkuineen ruokaostoksilla.



Ja yhtenä syynä on myöskin aika. Tällä hetkellä mulla on sellainen elämäntilanne, että bloggaaminen jää ihan pakostakin. Kun viikonloputkin on töitä tai muuta menoa täynnä, niin viikolla on pakko ehtiä paljon sellaista minkä ennen oon jättänyt enempi viikonlopuille. Ja yleisestikin olisi suotavaa että istuisin koneella vähemmän ja tekisin enemmän jotain muuta hyödyllisempää.


Mutta mitä sitten tilalle? Blogista en halua ainakaan vielä kokonaan luopua, tai kokonaan edes keskeyttää. Niinpä sitten oon päättänyt rajata aihepiirejä. Tästä lähtien kirjoittelen kun mulle oikeasti jotain tapahtuu, eli liikuntatapahtumista, reissuista ja retkeilyistä, festareista ja lasketteluista. Myöskin aiheisiin liittyvistä hankinnoista saattaa tulla juttua, en välttämättä malta olla kirjoittamatta jos jotkut uudet juoksukengät tai vaikka maantiepyörän ostan :b



  Näillä eväin eteenpäin! Aivan mahtavaa kesän alkua kaikille, ja uskaltakaa kulkea omia polkujanne! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...