tiistai 29. heinäkuuta 2014

Suunnitelmat elävät vol. 2

Ehkä mun ei pitäisi kirjoittaa enää mitään tulevasta kun ei mikään, siis kerta kaikkiaan yhtään mikään, ole pitänyt paikkaansa.

Vihjailin joku aika sitten että yksi isompi (ja se ensimmäinen) pidempi vaellusreissu tulossa. Saariselälle UKK-puistoon. Ostin jo kartat ja kaikki.

No, koko heinäkuun oon huomannut ressailevani sillä, että onkohan siellä paljon ötököitä. Reissu olisi olosuhteiden pakosta heti elokuun alussa. Muut aikavaihtoehdot on poissuljettuja koska koulu alkaa. Alunperin (jos olisin työelämässä) reissu piti tehdä vasta myöhemmin syksyllä.

Mietin että haluanko vaihtaa kohdetta (ja nämä miettimiset on aika pitkään mun harteilla, miehelle kun usein käy kaikki) johonkin paljaampaan maastoon (missä ehkä ötököitäkin vähemmän), mutta en halunnut.

Nämä heinäkuun helteet, joita "luvattu" jatkuvan ties minne saakka, eivät yhtään auttaneet asiaa. Päinvastoin.

Ja vielä se syistä suurin: Yhtä mökkeilyä lukuunottamatta ei olla tehty mitään yhdessä koko perheen kanssa. Mä ja mies ollaan menty omia menojamme, tyttö on mennyt omiaan ja poika pääasiassa ollut kotona. Ei sen nyt ihan näin kuuluisi mennä vaikka mulla ja miehellä uusi kiva harrastus onkin. Oon jonkin verran potenut huonoa omaatuntoa eikä tuleva reissu yhtään olisi auttanut asiaa. Päinvastoin.

Niinpä sitten päätin että tulevalla viikon vapaalla tehdään jotain ihan muuta. Koko perheen kanssa. Ja tämä päätös tuntuu nyt erittäin oikealta ratkaisulta. Kyllä se UKK-puisto siellä pysyy eikä mihinkään katoa!
 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Miksi mennä merta edemmäksi kalaan (eli pyöräretkellä Raippaluodossa)

Viime viikonloppuna tehtiin kahden yön pyöräretki Raippaluotoon. Perjantaipäivä meni vielä töissä, ja matkaan päästiin lähtemään neljän aikaan. Pari kiireellistä asiaa tuli hoidettua vielä matkan varrella, ja vähän tyhmältä tuntui polkea kotikaupungissa laukkuineen kamppeineen ja päivineen. Mutta kun päästiin pois kaupungin humusta, niin sitten alkoi ihan retkifiilikset ottaa vallan.


Siellä se jo näkyy!




Sillan päälle polkeminen kävi kyllä ihan työstä! 






Raippaluodon keskustasta suunnattiin Sommaröhön, missä oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö.


Matkan varrella on hienoja pihapiirejä.


Vähän eksyttyäkin tuli mutta löytyihän se oikea paikka viimein.

Ei muuta kuin uimaan!

Kuva-arvoitus

Sivistystäkin näkyi välillä :)

Pienen pähkäilyn jälkeen leiripaikaksi valikoitui uimaranta. Oli vähän vaikea saada telttaa hiekkaan pystyyn, mutta kyllä se sitten lopuksi siinä pysyi. Onneksi oli tyyntä! :b



Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen aamiaista napaan ja lähdettiin vielä hieman tutkimaan läheistä luontopolkua.


Kyltin mukaan täällä on vartijan tupa tms. Jos se oli tämä, niin aika erikoinen oli. Ovesta meni portaat alas, sieltä oviaukko ja ilmeisesti käytävä ties minne. Ei käyty! :b


Alue on ollut puolustusvoimien käytössä, ja rakennusten perustuksia, joko betonisia tai osittain kivisiä oli joka puolella. Jos olisi ollut kupoliteltta niin sen olisi saanut pystytettyä näille alueille helposti ja vaivattomasti :) 


Pikkuhiljaa valmiina lähtöön taas.


Laiturikin oli niin iso, että täällä on varmaan käynyt jos jonkinlaisia aluksia.

 Tarkoitus oli välttää sivistystä ja kauppoja, mutta kävi kuitenkin ilmi että vettä ja ennenkaikkea "säilytysastioita" sille saisi olla enemmänkin mukana. Kauppaan siis. Mutta muuta ei ostettu, paitsi mukavuudenhaluiselle miehelle limsapullo :-)

Aamu oli valjennut hienona, mutta yhtäkkiä tuntui että ukkostakin saattaa tulla. Päätettiin mennä Raippaluodon vierassatamaan täyttämään tyhjät vesipullot ja josko sieltä jokin lounaantekopaikka löytyisi kans. ja löytyihän sieltä grillikatos, missä tuli kokattua jauhelihakeittoa (ihan hyvää keittoa tuli, mutta se on meillä niin arkinen ruoka, että ei vaan "huvittanut" sitä retkeillessä syödä).

Siinä lounastaessamme mereltä nousi tosi paksu sumu, ja mantereella kuulosti ukkostavan. Oli taas niin ja näin tuleeko ukkonen päälle vai ei (näytti että ei), niin lähdettiin vaan matkaan.


Eikä se ukkonen sitten tullutkaan. Sumuista kuitenkin oli, ainakin toisella puolella siltaa.

Ja sillan toisella puolen näytti taas ihan aurinkoiselta :-)






Seuraava etappi olikin sitten Björköby ja tarkemmin sanottuna Svedjehamn ja Saltkaret näköalatorni. Ajateltiin että ei kai siellä niin paljoa porukkaa ole kun on ihan saaren päässä, mutta siellähän oli porukkaa kuin pipoa! Näköalatorni näköjään houkuttaa, ja on suositumpi matkailukohde mitä osattiin odottaa.

Vettä alkoi satamaan just sopivasti kun oltiin perillä, joten saatiin pyörät kätevästi näköalatornin alle suojaan.


Ja ei muuta kuin kiipeämään ylöspäin.




Tornista näkee maankohoamisen vaikutukset hyvin.

Vettä tiputti koko ajan, mutta päätettiin lähteä kävellen tutkailemaan mahdollista toista yöpymispaikkaa, Björkö-Paniken vaellusreitillä olevaa taukopaikkaa. Ja ennenkaikkea pääsisikö sinne pyörällä. No, ei montaakaan metriä tarvinnut kävellä kun todettiin että ei pääse. Polku on yhtä suurta kivikkoa heti alkuun.

Päätettiin kuitenkin käydä taukopaikalla. Jos se olisi oikein täydellinen, niin jaksaisko sinne kantaa laukut tms...

Matkan edetessä huomattiin tuokin vaihtoehto melko mahdottomaksi toteuttaa. Polku oli ajoittain huonosti hoidettu / remontin alla (pitkospuita vaihdetaan soraan), oli oksia tiellä, kaatuneita puita ja myöskin yksi korkea verkkoaita ylitettävänä "tikkaita" pitkin. Tuli siinä vaan mieleen että jos joku kehittelisi yhdistetyn pyörälaukun / rinkan (vois olla vaikka jotain "moduleita" joita sitten kootaan tarpeen mukaan), niin täältä löytyisi heti kaksi ostajaa moiselle viritykselle!

Sadetta piisasi ja hyttysiä riitti (ja myrkyt tietysti pyörillä), mutta päätepiste palkitsikin sitten kaiken: iso alue jossa kunnon grillikatos, pöytiä ja penkkejä ja laituri, ja ennenkaikkea hienoa merimaisemaa.

Sadekin lakkasi juuri sopivasti ja kahvitteluvälineet olivat mukana, joten mikäs siinä laiturilla kahvitellessa.



















Kello oli tässä vaiheessa jo kuusi tai jotakin, ja pikkuhiljaa piti alkaa miettimään että missäs sitä toinen yö nyt oltais, kun tämä meni näin. Matkan varrella oli Björkö Campingin kyltti, pääsisköhän sinne teltallakin? Ei muuta kuin googlettamaan numero (me oikein eräretkeilijät, heh :-) ja kyselemään. Eivät kuulemma telttoja ota ja muutenkin oli täyttä, mutta sanoivat Björköbyn keskustassa olevan "mökkikylän" jossa olisi tilaa.

Ei tehty mitään ratkaisua vaan lähdettiin takaisin tornille ja polkemaankin. Svedejehamnin satamassakin oli matkailuautoja ja jonkinlainen "leiripaikka", mutta mies ei halunnut sinne jäädä. Missään nimessä kuulemma. Siispä lähdettiin takaisinpäin. Sommaröhön jos ei muuta.

Björköbyn keskustassa sitten näin "Torpet" kyltin jossa mökin kuva ja ajateltiin että tuo sen täytyy olla missä on tilaa. "Käydäänkö katsomassa?" "No käydään." Kello oli tässä vaiheessa jotain kahdeksan ja kilometrejä olisi ollut n. 30 edessä. Ei välttämättä enää inspannut polkea. Ja mulla sunnuntaina alkava yöviikko edessä, joten mahdollisimman kunnolliset yöunet olisi pakko saada alle.

Mökkejä piti oikein mukavan tuntuinen rouva, joka tuntui osaavan myös "lukea" meidän tilanteen hienosti. Niinpä saatiin mökistä hyvä tarjous ja päätettiin jäädä.

Oli vähän outoa olla siistissä, suihkullisessa, jääkaapillisessa ja jopa TV:llä varustetussa mökissä ja nukkuakin vielä ehdoissa lakanoissa kun eihän sen näin kuulunut mennä, mutta niinpä vaan oltiin! Enkä edes suostunut potemaan huonoa omaatuntoa tai epäonnistumisen tunnetta. Tiesin että näin voi käydä, kun eihän kartalta pysty mitenkään näkemään millainen tarkkaanottaen se itse polku on.





Aamulla sitten virkeinä aamiaista, kamat kasaan ja liikkeelle jälleen. Nyt kotia kohti. Ymh...


Olisin voinut jäädä sillan tälle puolelle pidemmäksikin aikaa...

Kotimatka sujui nopeasti myötätuuleen. Maisemat jostain syystä muuttuivat sitä tylsemmäksi mitä lähemmäksi koti tuli. Kummallista ;) Ihan viime metreillä tuli kunnon sadepilvi, pieni ja musta joka oli varmaan just vaan meidän päällä. Läpimäräksi kastuttiin, mutta eipä se niin haitannut kun koti oli ihan nurkan takana.


Retken liikunnat:
Pe: Pyöräily 55,6 km
La: Pyöräily 44,8 km + patikointi 5 km
Su: Pyöräily 54,4 km

Ja vielä pohdintoja:
Suorastaan rakastuttiin Raippaluotoon ja sen hienoihin luontokohteisiin. Tästä reissusta jäi suuri kipinä: Käydä Raippaluodossa uudelleen, patikoimassa Björkö - Panike-reitti kokonaisuudessaan. Lisäksi tutkailla muutakin "lähisaaristoa", millaisia retkeilymahdollisuuksia löytyy. Ei aina tarvi mennä merta edemmäksi kalaan, sen kun vaan aina muistaisi!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Suunnitelmat elävät

Täytyy sanoa että tänä vuonna mikään etukäteen suunnittelemani ei ole pitänyt paikkaansa. Botniahiihto peruuntui. No, Seinämaratonin juoksin kun olin jo ehtinyt ennen "uusia tuulia" sinne ilmoittautua. Tulevista tapahtumista ei mitään tietoa, kun ajatukset (vai pitäiskö sanoa innostukseni, heh) ovat vieneet mut aivan uusille teille. Monella elämänalalla. Ja oon ehkä enemmän innoissani kuin pitkiin aikoihin.

Viimeisimpänä nyt sitten päätin, että Botniapyöräilyyn en tänä vuonna osallistu. Syy: töihimään vielä viimeiset ylimääräiset jos vaan mahdollista, eikä pyöräkään ole ihan iskussa enkä jaksa sitä nyt huoltoonkaan viedä. Suoraan sanottuna ei niin hirveästi kiinnosta tällä hetkellä, tai toisin sanoen muut asiat kiinnostavat enemmän. Kuinka päin vaan.

Ensi viikonloppu kuitenkin vapaata ja siitähän pitää ottaa kaikki irti! Eli:

- Pyöräretkelle
Teltalla
- Parin yön reissu, eli aika "lähinurkille" mutta silti uusia maisemia katselemaan
- "Erähengessä", eli vaellusruokia testailemaan
- Muutenkin pientä opettelua / testailua / siedättämistä ainakin punkkien torjumisen suhteen (lue: myrkytän itseni varmaan ihan kauttaaltaan :-)
- Makuualustojen testausta, viimeisimpänä halpishankintana 8 e ilmapatjat Hong Kongista. Veteen ostettiin, pakkaus väittää olevan myös, tai jopa pääasiassa retkeilykäyttöön. Vedessä jo testattu niin jos nyt vielä teltassakin :b Painoa ruhtinaallinen kilo mutta eiköhän nuo pyörän selässä kulje :b

Toinen vaihtoehto olisi ollut rinkoilla Helvetinjärvelle, mutta sääennusteet näyttävät kallistuttavan meidät pyöräretken puolelle. Suunnitelmat elävät :) 

Viime päivät on kiertoilmauuni hurissut, ja kuivannut oon perunasipulisuikaleita ja keittojuureksia. Uunissa tällä hetkellä kuivumassa banaania (pian valmiita, kai) ja lihapullia (just laitoin, yön yli), ja huomenna vielä jauhelihaa ja purjoa erinäisiin resepteihin. Saa nähdä mitä noista tulee ja ennen kaikkea kelpaako miehellekin :b

Jos näihin lisäis vettä, lihaliemikuution (tai kaksi), jauhelihaa, vähän suolaa ja muita mausteita, niin tuliskohan siitä jauhelihakeittoa? Ja tuleekohan näistä ihan liian isot annokset kahdelle?! :-)






sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pyöräretki Poriin (tai ainakin sinnepäin ;) osa 2

Reposaaren leirintäalueelta herättiin aikaisin pirteinä uuteen päivään. Aurinkokin näytti paistavan, vaikka kovin lämmin ei ollutkaan. Miehen akillesjänne oireili jo illalla, ja nyt aamulla entistä pahemmin. Kävelystäkään ei tahtonut tulla mitään. Meillä oli mukana sellaisia kylmägeelin tapaisia kosteuspyyhkeitä muutama kpl, ne tuntuivat lievittävän kipua. Semmoinen siis sukan alle ja vielä kipulääkettä, niin ehkäpä sitä selvittäisiin ainakin tämä päivä. Myös satulan korkeutta mies alensi reilusti, kun vamma tuntui poljettaessa erityisesti "varvastamalla", ja kantapään painaminen alas oli vastaliike jossa kipua ei tuntunut.

Näköalatorni löydettiin


Reittimuutoksia kuitenkin jouduttiin tekemään. Ei mennäkään Porin, Noormarkun ja Pomarkun kautta Siikaisiin vaan ihan lyhimmän kautta. Eli käytännössä lähdettiin takaisin samaan suuntaan ja itse Pori jää näkemättä. Vähän harmitti mutta toisaalta meille muodostui tosi hyvä yhteishenki, että kyllä me tästä selvitään, nyt otetaan vaan päivä kerrallaan ja katsotaan. Ja eiliset kalliot ja meri tuulineen oli niin hieno kokemus että Porin jääminen välistä ei nyt niin harmittanutkaan.

Vammasta huolimatta mies halusi välttämättä päästä vielä Reposaarta kiertelemään aamulla ennenkuin lähdettiin.



Samoin kunnostettuja juoksuhautoja






Ja korsu. Ongelmana oli vaan että siellä ei nähnyt mitään, niinpä keksin ottaa kuvia salamalla niin sitten kuvista nähtiin miltä se näyttää :b



Tää tais olla Junnilan leirikeskuksen rakennus.


Tämän reissun teemaksi näytti nousevan puutalokorttelit. Reposaaresta.


Ja vielä pakollinen kuva mökistä ennen lähtöä.


Kamat oltiin pakattu valmiiksi, haettiin ne vaan mökiltä ja ei kun menoksi jälleen, tällä kertaa vähän rauhallisempaan tahtiin. Sääkin oli hieno ja aurinko paistoi. Ja oikeasti oli kiva polkea ne meriosuudet uudelleen hienossa säässä. Kiva kahvipaikkakin löytyi Ahlaisten jälkeen.








Ahlaisten kylämaisemaa


Taukopaikalla


Mikäs tässä kahvitellessa :)



Seuraavaksi käännyttiin kasitielle menevälle sivutielle, joka oli oikein kivaa ja hyväkuntoista maalaistietä vaikkei virallinen pyöräilyreitti ollutkaan. Siitä hetken matkaa ja oltiinkin jo Lankoskella. Tarkoitus oli mennä Köffille mutta päätettiinpä kerrankin mennä vastapäätä olevalle Myllylle kahville, ja sehän olikin tosi hieno paikka




Lankosken kahvimylly


Köffin puolelta kävelyreitillä


Lankosken jälkeen sitten Otamon kautta Siikaisiin, missä meillä olisi mökki Eteläpään mökki- ja caravanalueella. Siikaisiin mentäessä maasto muuttui mäntymetsäksi. Näin tien pientareella mustan "kaistaleen", jonka kuvittelin olevan renkaasta irronnut soiro (sellaisia mitä nyt aina näkee). Vähän ihmettelin kun se soiro oli niin säännönmukaisesti laineikas. Ajoin siitä ihan vierestä, ja vasta liian myöhään tajusin että sehän on pieni kyy. Ja vielä pää pystyssä. Sehän nyt olis vielä puuttunut että kyy puree mua pyöräillessä*^&%¤¤, mutta onneksi kuitenkaan ei. Olis ollut jo vähän liikaa :D Palattiin takaisin ihmettelemään käärmettä, mutta ei ehditty nähdä kuin vähän häntäpäätä joka kuin itsestään luikerteli pientareen heinikkoon piiloon.


Siikaisten keskustassa käytiin apteekista ostamassa kylmägeeliä miehen jalkaan. Jalka siis kipuili melko voimakkaastikin, mutta ajo- ja jalan asentoa muuttamalla mies pystyi edelleen pyöräilemään. Ainoastaan ylämäet piti ottaa rauhallisemmin.


Siikaisten Eteläpää oli hieno alue. Oli tasokkaita isoja ympärivuoden asuttavia huviloita, caravan-alue (missä oli peräti 1 asiakas kun tultiin) ja kaksi leirintämökkiä joista toinen siis meidän. Päärakennuksessa oli ravintola (karaokeakin lauantaisin), oli uimaranta, minigolf jne... Lähellä olisi ollut myös kuntopolku, jossa mm.laavu ja "harjoitusretkeilyalue" ja vaikka mitä. Miehen jalan vuoksi nämä kaikki nyt jäivät välistä, mutta aivan helposti tuolla olisi saanut yhden illan kulumaan ja vähän enemmänkin.






Kotiuduttuamme käytiin syömässä ja juomassa reissun ekat oluet. Vähän jäi "oluthammasta" kolottamaan, niinpä kävin illalla vielä kaupassa hakemassa hieman lisää juotavaa ja suolaista syötävää. Ilta kului mökissä musiikkia kuunnellen, kun illalla vielä sataa ripottelikin. Ja miehen jalka oli siinä kunnossa että kävelemään ei huvittanut lähteä. Ajokilsoja päivälle kertyi kaikkiaan 69.


Koko päivän paistanut aurinko meni just pilveen kun terassille tultiin, eikä enää samana päivänä näyttäytynyt :b



Aamulla herättiin jälleen pirteinä ja ajoissa. Alkuperäissuunnitelman mukaan olisi tämä pätkä pitänyt ajaa Kristiinankaupunkiin osittain samaa rantareittiä kuin tullessa mutta suunnitelmat muuttuivat jälleen. Lyhintä tietä Kristiinankaupunkiin eli käytännössä katsoen kasitietä pitkin. Kipulääkkeet naamaan ja kylmägeeliä jalalle ja menoksi. Oikoreitti kasitielle oli jälleen kiva ja hyväkuntoinen maalaistie. Tiellä satuttiin näkemään peurakin vasoineen.


Lauttijärven maalaisidylliä


Kasitietä matka taittui rivakkaan tahtiin eikä aikaakaan kun oltiin jo Kristiinankaupungissa. Täällähän me oltiin oltu jo eikä kotiinkaan olisi enää pitkä matka. Kyllä me tästä selvitään nyt ainakin! Pukinsaaren leirintäalue oli siisti ja ihan meren rannalla. Mökkikin oli erityisen puhtaan tuntuinen, vaikka ihan leirintämökki olikin.


Tylsää mutta nopeakulkuista.


Takaisin sivistyksen pariin. Täältähän löytyy sairaalakin jos sellaista sattuisi tarvitsemaan :D


Lisää puutalokortteleita :)


"Mökkikuva"


Rannassa oli joutsenperhe, joka oli aika kesyn oloinen. Niitähän oli ihan pakko kuvata (ja opetella vähän käyttämään kameraa)




Siisitiydyttyämme lähdettiin vähän Kristiinankaupunkiin kiertelemään. Pikkukaupungit on siitä vähän huonoja, että kaikki erikoisliikkeet menevät aikaisin kiinni eikä Kristiinankaupunki tehnyt poikkeusta. Oltiin tasan klo 17 Kristiinankaupungin torilla ja liike toisensa jälkeen sulki ovensa suoraan "nenän edestä". No, enpä tiedä olisiko mitään erikoista ostettavaa ollutkaan eikä tilaa kuljettaakaan oikein ollut. Niinpä sitten pikku hiljaa syömään.


Oltiin jostain hokattu että Kristiinankaupungissa on Crazy Cat niminen ravintola. Sinne siis, ihan jo pelkän nimenkin perusteella. Siellä sattui olevaan texmex-ilta, ja sehän sopi hyvin. Seisovasta pöydästä texmex-herkkuja niin paljon kuin napa veti, 12 e hintaan. Ei paha, ja ruoka oli lisäksi hyvää!


Kierreltiin vielä Kristiinankaupungin puutalokortteleita, mistä löytyy mm. Suomen 3. kapein katu, ja juorupeilejä talojen ikkunoista. Hienoja kortteleita, voisin asua täälläkin!








Tässähän sitä on kaikki oleellinen, juorupeili kissanpiiskaajankujalla.


Ei muuta kuin leirintäalueelle, missä caravankansa pikkuisen bailasi (olihan perjantai) mutta ei mitenkään pahasti. Aamulla jälleen herätys ja pakkaus ja viimeinen etappi kotia kohti. Pikkuisen olo oli haikea, mutta olinpa myös väsynyt, joten kyllä sitä kotiinpaluutakin vaan jo odotti. Nyt olin saanut "ryysätä" tarpeeksi! :D

Kotiin poljettiin Närpiön ja Ylimarkun kautta Pirttikylään kasitien suuntaista tietä pitkin, sitten loppumatka ihan kasitietä pitkin.


Närpiössä sattui olemaan markkinat meidän ajoreitin keskellä. Siellä sitä sitten pujoteltiin laukkujen kanssa ihmisten keskellä.


Tuo Ylimarkun tie oli kiva polkea, ihan tikkusuora hyväkuntoinen asfalttitie, jossa koko matka jotain asutusta tai toimintaa. Tämä oli ihan mielenkiintoista maisemien kannalta, mutta tiellä ei ollut minkäännöistä paikkaa jossa pysähtyä tauolla. Poljettiin aika pitkään, kunnes viimein bongattiin Yllimarkussa jäätelökioski koulun pihassa. Sinne siis jätskille ja kahville. Eikä siitä ollut enää pitkä Pirttikylään, missä ilmeisesti kylän ainoassa ruokapaikassa Nesteellä syötiin sitten perusteellisemmin.

Tikkusuoraa riitti...


Tauolle? No olis ehkä voinutkin mutta tällä kertaa jäi väliin.


Vielä viimeinen etappi. Ja mulle käy aina näin, tätä viimeistä etappia en olisi jaksanut millään! Kun tiesin että pian ollaan kotona. Juuri syöty ateria, koko reissun jännitysmomentit, punkit, akillesjänteet, sateet, epävarmuus, kaikki vyöryi päälle ja olisin halunnut vaan jäädä nukkumaan piiitkät päikkärit sinne Nesteelle :D Mutta ei auttanut, matkaan lähdettiin ja ihan väkisin runnoin kotiovelle asti. Heti kun alkoi tuttuja paikkojen nimiä tulla vastaan niin olin kyllä niin jee, nyt ollaan jo tässä, nyt tässä jne... ! :D Ja kun arvioin tytölle että kotona ollaan klo 16, niin 20 yli sitten oltiin. Oli vielä viimeiset vastatuulet nimittäin :b


No nyt näyttää kotoisalle, piti oikein ottaa kuva :)


Oli kyllä niin voittajafiilikset kun kotiin päästiin, että kaikesta vaan selvittiin ihan kunnialla jopa. Reittimuutoksia tuli, mutta viisaampia oli nekin tehdä kuin rohmuta liika ja että sen vuoksi olisi joutunut jättämään leikin kesken. Nyt ei joutunut.

Kilometrejä kertyi kaikkinensa:

Koti - Kaskinen 120 km
Kaskinen - Meri-karvia 104 km
Meri-karvia - Reposaari 52 km
Reposaari - Siikainen 69 km
Siikainen - Kristiinankaupunki 69,5 km
Kristiinankaupunki - koti 97 km

Yhteensä 511,5 km


Ja laitetaan nyt samaan syssyyn vähän pohdintoja ensi kertaa varten.

Mitä tästä reissusta opin?

- ei liian pitkiä päivämatkoja (jälleen kerran, heh :)
- pieni ja kevyt "etulaukku" sarviin kartalle
- jos ei varaiskaan mökkejä etukäteen niin olis pelivaraa säiden suhteen. Tässä tapauksessa teltta mukaan varamajoitukseksi









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...