keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kilometrikisa 2014

Tämän vuoden kilometrikisa päättyi maanantaina, ja sivuston mukaan osallistujia ja joukkueita oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Mäkin olin mukana ties kuinka monetta kertaa, ja omatkin kilometrimäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.


Tämä kisa on omalta osaltani kaikista huikein. Sijoituin omassa joukkueessani 2352,74 kilometrillä ja 81 ajopäivällä lähes 60 osallistujan joukosta kolmanneksi! Ja parasta tässä on se että en edes kokenut kilpailevani (paitsi ihan viime päivinä), vaan kilometrit kertyivät ihan itsestään!


Työ- ja koulumatkapyöräily on niin olennainen osa mun elämää, että oon jo aikoja sitten lakannut ajattelemasta niitä liikuntasuorituksina. Vaikka sitähän ne juuri ovat: aamulla on usein pakko polkea täysiä etten myöhästyisi, ehkä iltapäivät kotiin sitten vähän rauhallisemmin. Mutta hiki tulee aina ja jalat ovat jatkuvasti melkoisen "tönköt".


Suurin yksittäinen vaikutus tulokseen oli kesän pyöräretki Poriin, tulihan siitä enemmän kuin viidesosa koko kilsamäärään.


Pienempi, mutta ei suinkaan vähäpätöisempi buusti oli toinen lyhyempi pyöräretki Raippaluotoon.


Mutta kaikista tärkeimpänä ne arkipyöräilyt töihin ja kouluun. Ilman niitä ei olisi rutiinia ja kilsatkin olisivat jääneet melkoisen vähäisiksi.


Ja oli sitten vähän ongelmiakin. Mun pyörästä hajosi keskiölaakeri ja sittemmin vaihdettiin koko keskiö. Vieläkään ongelmat eivät ole täysin ohi, Polkimen ikävä "naksahtaminen" alaspäin on vähentynyt huomattavasti, mutta vielä, joskus, ylämäessä isolla vaihteella poljettaessa sitä tapahtuu. Tai silloin kun on oikein kostea ilma. Olisko vikaa sitten vaihteissakin, rattaissa tms... Tämän vuoksi mm. Botniapyöräilyynkin osallistuminen jäi, kun ei nyt ollut sillä sekunnilla haluja uutta pyörää ostaa.


Mutta joo, uusia pyöräjuttuja on mietinnässä ja suunnitelmissa, kuinka selviäisin koko talvenkin pyöräilemällä. Niistä lisää kun jotain konkreettista saadaan aikaiseksi.


Kaikille teille vielä sanoisin että pyöräilkää hyvät ihmiset, tai harrastakaa muuta arkiliikuntaa. Kävelkää tai hölkätkää töihin, kauppaan, pidemmälle bussipysäkille tai mitä ikinä keksitte. Hengittäkää raikasta ulkoilmaa. Sen voin luvata että siihen jää koukkuun!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Zumbaa ja kahvakuulailua!

Niistä on mun viikkoliikunnat pyöräilyn lisäksi tehty! Päätin siis kuitenkin ilmoittautua kahvakuulaan, kun jotenkin nyt tökkii tämä omaehtoinen lihaskuntoharjoittelu ja suuri vaara on että se jäisi kokonaan pois kuvioista.

Maanantaina olin ekan kerran zumbailemassa, ja kivaa oli pitkän tauon jälkeen. Ohjaaja on eri kuin viimeksi mutta vaikuttaa oikein osaavalta, joten siinäkään suhteessa ei valittamista.

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kahvakuulatunti. Testailin vähän kuulan kantamista repussa, ja kyllä se siinä menee kun kiristää repun vyöllä kiinni kunnolla vyötärölle. Eikä se pyörällä polkeminen kuula selässä niin vaikeaa ollut kun matka on kuitenkin max. 2 km suuntaansa. Varovainen pitää tietty olla ja kun liukkaat kelit tulevat, menen tunnille suosista kävellen tai autolla.

Mutta sitten itse tuntiin. Kerroin heti että mulla on liian painava kuula yhden käden nostoihin, muut liikkeet kyllä menevät. Sainkin lainata sitten ohjaajan 8 kg:n kisakuulaa, joka puolestaan tuntui melko kevyeltä. Ainakin heilautuksissa. Ja muuta ei sitten paljoa kuulalla tehtykään, kun aluksi pidettiin lämmittely ja kuntotesti, joihin meni aika paljon aikaa.

Kuntotestinä oli kolme liikettä. Vatsalihasliike, etunojapunnerrus ja kyykky. Kutakin liikettä puoli minuuttia niin monta kertaa kuin ehtii. Etunojapunnerruksen sai tehdä naisten tyylillä ja minähän tein! En nyt sen kummemmin ala analysoimaan tuloksia paitsi että vatsat ok (hyvin), etunojapunnerrus suorastaan surkea. Kyykky siltä väliltä, olis ollut hyvä (tai ei tuntunut missään, olisin voinut kyykätä huomattavasti nopeamminkin) mutta tekniikka vähän hakusessa, tuntui että en pohkeiden kireyden vuoksi pääse tarpeeksi alas ja sen vuoksi olin vähän hidas :b Mutta tuo nyt vahvisti sen minkä tiesinkin, että mun kropan voimatasapainot on aika epäsuhdassa keskenään. Voi kun saiskin jostain sitä motivaatiota kehittää yläkroppaa!

Ohjaaja kuitenkin oli ihan huippu, varmasti asiansa osaava, on lähdössä kisaamaan johonkin (en muista mihin) tänä syksynä ja itsekin valmennettavana. Siitä oon aina pitänyt näissä oman kunnan kansalaisopiston kursseissa, että ohjaajat ovat olleet todella osaavia. Ihan kilpatason urheilijoita (mm. potkunyrkkeilyssä) ja esim. joogassakin tehtiin kaikki hengitysharjoitukset ja ommmmm....... jutut. Tykkään.

Kuulasta sen verran, että alle 8 kg:n kuulalla ei kuulemma tee mitään. Myös ergonominen "kulmikas" kuula on huono, samoin kuin vinyylinen. Kahvan pitää olla rautaa, ja kummankin käden pitää mahtua kahvaan. Paras olisi oikea kisakuula.


Tämä nyt ei ole paras jos ei huonoinkaan. Jospa sillä pärjäis! 

Ensi kertaa odotellessa, josko silloin päästäisiin enemmän itse asiaan!


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...