lauantai 27. joulukuuta 2014

Välipäiviä!

Niin se vaan joulu meni, ja eilen kotiuduttiin reissusta. Oltiin Sallassa josta oma postaus vielä tulossa. Lyhyesti sanottuna reissu meni hyvin. Vähän jännitti millaista on viettää joulu muualla kuin kotona, mutta kun kohtuudella raahasi joulujuttuja tunnelmaa luomaan mukaan ja kun maisemat olivat lumiset ja pakkastakin riitti, niin hyvin meni. Eikä normaalista joulustressistä ollut tietoakaan. Koulusta ei varsinaista lomaa ole, mutta etäpäivien ja muiden järjestelyiden avulla saan viettää käytännössä vielä yli viikon lomaa. Sopii mulle!

Huh, jotenkin tämä syksy on ollut älyttömän raskas. Kuvittelin kouluun mennessäni että menen sinne "lepäämään" työelämästä joksikin aikaa. Tämä fiilis jatkuikin alkuun, mutta pikkuhiljaa tahti kiristyi ja huipentui työharjoitteluun, joka oli mulle aikamoinen ponnistus, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Paikka ei koskaan tuntunut ihan omalta, ja tuon kokemuksen jälkeen osaankin arvostaa nykyistä työpaikkaani todella paljon (josta siis olen nyt opintovapaalla). Mä kuitenkin viihdyn siellä, ja se on tosi tärkeä, ellei jopa tärkein tekijä, että töissä jaksaa pitkällä tähtäimellä käydä. Siis vuosia tai jopa kymmeniä vuosia.

Toinen hankaloittava tekijä on / oli matkat. Kuljin pyörällä, säästä tai mistään muustakaan viis. Yli 16 km suuntaansa, päivittäin yli 33 km. Pyöräilyä tällä hetkellä muutenkin rasittaa muutama seikka. Onnistuin kipeyttämään toisen akillesjänteeni pikkuhiljaa syksyn mittaan. Liian pitkistä päivittäisistä pyöräilyistä johtuen, ja pisteenä iin päälle pari juoksukertaa, jolloin en muka ehtinyt venytellä juoksun jälkeen. Se oli sitten siinä. Mikään hirveän paha se ei ole, mutta pahimmillaan jalalla ei pystynyt aamulla astumaan ollenkaan, tai piti "varvastaa" kunnes aamujäykkyys hävisi. Huomasin että satulaa alentamalla jalalla pystyi polkemaan, mutta aika tylsää se on jalat koukussa pitkiä matkoja polkea. Kaiken lisäksi koulu on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa tai tämä elämä nyt muuten vaan on jotenkin erilaista, niin en koko syksynä vammaan sen kummemmin perehtynyt. Venytin vain silloin tällöin. Nyt olen hieman googletellut, söin yhden tulehduskipulääkekuurin ja alannut venyttelemään sitä päivittäin. Enkä ole pyöräillyt. Jalka on jo parempi, pientä aamujäykkyyttä ja kipuhäivähdyksiä on, mutta ei ole äitynyt enää samaksi mitä oli pahimmillaan. Josko se siitä, että olisi kesään mennessä kunnossa.

Joo, väsymystä on ollut ilmassa, mutta onneksi pikkuhiljaa jo tuntuu että loma tekee tehtävänsä ja energiaakin on taas enemmän. Aloitin taas syömään rautaakin, tuntuu että hemoglobiinikin voi olla alhaalla. Mutta kyllä tämä pikkuhiljaa tästä taas!

On ollut viime päivinä sellaisia ajatuksia mielessä, että josko alkaisin tätä bloggaamistakin taas harrastamaan ahkerammin. Kun kyllä tämä jotenkin sitä omaa elämää tsemppaa, nimenomaan liikuntajuttuja. Vielä ihan hetki sitten tuntui että mun elämä on kutistunut hirveän kapea-alaiseksi, yhtä koulua, työharjoittelua ja pyöräilyä vaan. Ja onhan elämässsä nyt paljon muutakin, herranen aika sentään! :D

Reissussa sain taas kipinän ulkoilla enemmän (mikä sekin oli kadonnut: kun päivät pitkät pyöräili suuntaansa ja vielä könnäsi lasten kanssa tunti-kaksi ulkona, ei juurikaan huvittanut ulko-ovea enää aukaista kun kotiin pääsi), niin tässäpä vähän tämän päivän fiiliksiä:


Mentiin piiitkästä aikaan omaan lähimetsään lenkille. Ja koirathan tykkäsivät!



Tämä vaan on mun lempinäkymä <3



Jaa kyllä sieltä oksien alta näköjään pääsee..



Tähän sopisi hyvin kuvateksti koirat pohjalaista perinnemaisemaa ihmettelemässä.


Niin, ja vielä piti paljastaa mitä se pukki toikaan meille joululahjaksi ;) No itse asiassa pukki kävi meillä jo itsenäisyyspäivänä. Toisin sanoen ajettiin silloin Turun lähistölle, autolla, mukana oli kattoteline ja liinat, sovittuun paikkaan sovittuun aikaan, lompakossa sovittu summa sovittua käteistä ja..... ja....... mukana kotiin tuli auton katolle kunnolla ja huolellisesti sidottuna KANOOTTI! :D

Edellisessä postauksen kommenteissa oli pienimuotoisesti muutama arvauskin, ja nyt täytyy myöntää että Mika osui aika lähelle. Mikahan arveli että pukki toisi lahjaksi meille vankan kumiveneen. Arvaus osui melkein, ja tarkoitus ihan nappiin, eli lähisaaristoahan tässä olisi tarkoitus alata koluamaan. Tässä mielessä melkein odotan kesää jo!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...