lauantai 24. tammikuuta 2015

Lomaosakkeista

Olen lomaosakejuttuja sivunnut ennenkin, ja niinhän siinä kävi että viime viikonloppuna käytiin toisella puolen Suomea tekemässä kaupat, ja osakekirjan kanssa palattiin kotiin.

Aihe on ollut mun mielessä enemmän tai vähemmän oikeastaan jo kuukauden verran, niin ajattelinpa tehdä postauksen meidän "lomaosakehistoriasta". Alusta asti kaikkine ajatuskuvioineen tähän päivään.



Kaikki alkaa Vuokatista joulukuussa 2010, kun olimme lomailemassa työnantajani osakkeessa. Siellä kun sitten oltiin, meille soitettiin että tultaisko miehen kanssa esittelyyn.

Näin ensikertalaiselle Vuokatti vaikutti melko kummalliselta paikalta. Satoja erivärisiä mökkirykelmiä, tai oikeammin sanottuja taloja, loma-asuntoja, ryhmiteltynä järven rannalla. Ja hotellilla oli ties mitä amerikkalaistyylisiä tähtiluokituksia. Me ei välttämättä (tai rehellisemmin sanottuna siis todellakaan) pidetä tämäntyylisestä "massalomailusta", mutta jotenkin se ympäristö oli niin erilainen että ihan mielenkiinnosta haluttiin tietää mistä on kyse. Ja joku "lahjushan" siihen sisältyi kanssa, en muista enää mikä.


Katinkullan rantaa. Oli Vuokatissa hyviäkin puolia, mm. retkiluistelurata.

Kun esittelyyn mentiin, naisesittelijä kyseli tarkkaan lomatottumuksistamme. Tuolloin meidän lomailussa ei ollut niin "selviä säveleitä" kuin nyt. Ulkomailla käytiin vaihtelevasti (ja muistaakseni ulkomaanmatkailu tuolloin kiinnostikin meitä enemmän kuin nyt), eikä retkeilystä ollut vielä tietoakaan. Ainut selkeä juttu oli laskettelu. Saatiin tarjous Pyhältä, aivan rinteestä, ja hinta oli huima, ellen väärin muista niin jotain 16 000 euron paikkeilla. Viikko oli muistaakseni 6 tai 7.

Tässä esittelyssä meille ei myyty osaketta, vaan lomanvaihtojärjestön tarjoamia mahdollisuuksia reissata "pisteillä" ympäri maailman. Vaikka en tuolloin mitään tiennytkään (tai ehkä juuri sen vuoksi), halusin ehdottomasti sellaisen kohteen ja viikon missä voisimme itsekin olla.

Mutta pistejärjestelmää siis kaupattiin, ja siinä tökki vähän kaikki. Erilaisia maksuja riitti, mm. vuosittainen jäsenmaksu, vaihtomaksu lomaa vaihdettaessa, sekä tietysti myös maksu lisäviikosta jos halusi olla 2 vk samassa kohteessa. Tämän lisäksi vielä osakkeen ostokulut (joihin tietysti oli rahoitusta tarjolla) sekä vuosittainen vastike. Näinollen vuodessa kertyvä summa nousi aika korkeaksi. Ja aika kaukaa haetulta kuulosti että alkaisimme yhtäkkiä matkustelemaan säännöllisesti esim. Yhdysvaltoihin, jossa lomailu pisteillä olisi erityisen edullista. Vaikka aika hyvin myyjät onnistuivat mielikuvia maalailemaan ainakin mun mieleen, jätimme kaupat tekemättä.



Unohdin osakkeet samantien, kunnes huvitti kevättalvella 2011 tehdä jokin pieni viikonloppulaskettelureissu, ja mieluiten vielä edullisesti (no tietysti!). Sopivasti postilaatikkoon tipahti Holiday Clubin mainos, jossa pääsisi erittäin edullisesti mm. Pyhälle, jos osallistuisi lomaosake-esittelyyn. Tämähän oli meille jo tuttua kauraa niin mikäettei! Pyhälle siis mentiin ja tarkoitus ei ollut mitään ostaa.


Pyhältä maaliskuussa 2011.

Reissu sujui hyvin kunnes oli esittelyn aika. Myyjä oli aika suoraan asioista puhuva mies, lomatottumuksia muistaakseni käytiin läpi mutta mitään varsinaista esittely-myyntipuhetta ei pitänyt. Sanoi vain että tehän tiedättekin jo mistä tässä on kyse. Kriteereinä meillä oli muistaakseni että laskettelua harrastetaan ja lomanvaihtojärjestöt ei kiinnosta.

Saatiin sitten tarjous Rukalta, 77 neliön huoneisto aivan Rukan keskustasta, viikko 24 ja hinta 12 000. Ajatuksena se, että vaihtaisimme sisäisesti (jolloin vaihto edullisempaa) samassa kohteessa talviviikkoon. Ja tässä kohtaa meni sitten aivan läskiksi, överiksi, lähti lapasesta tai mitä vaan, ja ostimme osakkeen! Aikaa meni vielä kauppakirjan teossa ja rahoituksen järjestämisessä (joka oli aivan järjetön nyt kun papereita katson, 7 e pelkkää laskutuspalkkiotakin joka kuukausi!) Kaupat kuitenkin tehtiin, ja ilta kuluikin melko ostohuumassa ja saamaamme lahjakorttia Huttu-Uulassa hyödyntäen. Hienosti syötiin ja skoolattiin hyvälle ostokselle!

Seuraavana päivänä vielä lasketeltiin ihan normisti. Pikkuhiljaa alkoi mielessä meillä kummallakin kaihertaa että olikohan tämä nyt hyvä ostos? Mistä voin tietää että onko kohteessa viikkoja talvella, ja mieluiten vielä hiihtolomalla vapaana? Luulisi että kaikki (tai ainakin moni) muutkin haluaisivat vaihtaa lumettoman kauden viikkonsa talviviikoille kun kerta Rukalla ollaan. Ja sitä paitsi huoneisto oli meille liian iso. Tavallaan maksaisimme turhasta, kun huomattavasti pienempikin huoneisto riittäisi meille enemmän kuin hyvin. Emme kaipaa mitään "ökylomailua". Ei ole tarvetta näyttää kellekkään.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että tulomatkalla odotin vaan että pääsen koneen ääreen googlettamaan ja ottamaan selvää miten lomaosakekaupat perutaan. Netistä löytyi hyviä ohjeita ja valmis virallinen lomakepohjakin, jossa vedotaan EU direktiiviin, 10 päivän peruutusoikeuteen jne. En edes soitellut mitään (etten vaan tulisi ylipuhutuksi), vaan tulostin lomakkeen, allekirjoitettiin se ja lähetin ohjeiden mukaan kirjattuna kirjeenä eteenpäin. Se oli siinä eikä kukaan koskaan soitellut perään eikä mitään. Lomaosakkeet suoraan esittelijältä ostettuna unohtuivat pitkäksi aikaa.



Ajatus osakkeesta jäi silti muhimaan. Milloin sellainen voisi olla järkevä hankinta? Nyt on hyvä muistaa että osakehuoneistoissa meitä viehättää kohteiden yleistaso ja siisteys, loppusiivous ja valmiiksi pedatut sängyt ja liinavaatteet. Ollaan oltu toisenlaisissakin mökeissä. Raahattu liinavaatteita omassa matkalaukussa mukaan, pitkän ajomatkan jälkeen pedattu neljä sänkyä ja lähtöpäivänä revitty taas kaikki pois. Eräs huoneisto oli sijainniltaan ja maisemaltaan suorastaan loistava, mutta vuodesohva aivan surkea, parvi sellaisen pölyn peitossa ettei kyllä hetkeen oltu siivottu (vaikka siivous sisältyi hintaan), myös täkit olivat sellaisia "levymäisiä", kovia halppistäkkejä joissa hikoilikin ihan hullun lailla. Yhdessä mökissä oli parvella jotain vihreitä kauranjyviä, tuli rotanmyrkky mieleen mutta en tiedä sitten. Ollaan lähtösiivottu vanhalla imurilla jonka pölypussi ihan täynnä eikä uusiä löytynyt mistään eikä ollut aikaa alkaa huoltofirmalle soittamaan (ja täten jatkoimme "kierrettä"), ja myöskin kerran koirien ollessa mukana soitettu lähtöpäivänä huoltofirmalle että haluttaisiin sittenkin siivous, ja jätetty korvaus (mikä ei todellakaan ollut halpa) keittiön pöydälle. Ja joka ikinen kerta näiltä mökeiltä tultu kotiin n. 3-4 matkalaukun kera täynnä likaista pyykkiä.

Aina joskus lomaosake tuli mieleen ja googlettelin, hain tietoa, listasin suosikkilinkkeihin kaikki lomaosakkeiden jälleenmyyntipaikat. Tieto lisääntyi ja aina välillä katselin mitä on saatavilla. Tulin seuraaviin johtopäätöksiin:


- Osake kannattaa ostaa yksityiseltä tai jälleenmyyntimarkkinoilta, jolloin hinta on murto-osa "uudesta".

- Yksityiseltä ostettaessa osaketta ei saa vaihtojärjestelmään, mutta sillä ei ole väliä kuin nämä eivät muutenkaan meitä kiinnosta.

- Viikon ja paikan täytyy olla sellainen missä jaksamme oikeasti vuosi vuoden jälkeen käydä.

- Sijainti rinteen välittömässä läheisyydessä ei ole realistinen toive. Jos haluamme "halvalla", sijanti on väistämättä kauempana.

- Osakkeen osto ei ole ajankohtaista ennenkuin olemme kiertäneet kaikki pohjoisen varteenotettavat laskettelukeskukset läpi, että osaamme vertailla itselle sopivimman paikan.

- Vastikkeen täytyy olla mahdollisimman alhainen (n. 200 e kipuraja, mitään järkeä ei ole 300-500 e maksaa, sillä hinnalla jo vuokraisikin, ainakin jotakin)

- Osake itsessään täytyy saada edullisesti. Silloin se maksaa itsensä takaisin nopeasti, ja sen avulla voi oikeasti laskettelureissuilla säästää.  


Vuodet kuluivat ja kolusimme jäljelläolevat laskettelupaikat läpi. Käymättä olivat lähinnä Levi ja Ylläs. Niissäkin käytiin, en tykännyt / ei tykätty niin paljoa että olisivat varteenotettavia paikkoja olleet. Liian isoa kaikki, menee varmaan tunti saada porukka kokoon esim. syömistä varten jos satutaan olla eri puolella tunturia. Ylläksellä tuulikin niin h....vetisti vielä huhtikuussakin. Ja jos paikkaa yhtään kauempaa katsoo niin siellä tuulee varmaan aina, sen verran paljas tunturi on. Sallassa käytiin jouluna. Mahtavan rauhallinen paikka on, mutta kuitenkin hivenen liian pieni (ja liian rauhalllinen).

Ja aivan niinkuin tässä vuosien myötä ollaan puhuttu, parhaaksi paikaksi valikoitui koko perheen yksimielisellä päätöksellä Ruka. Toisena hyvänä kakkosena on keikkunut jo pitkään Pyhä.


Rukan maisemaa viikon 7 pakkasilla, kuin suoraan postikortista.



Näillä eväin käytiin sitten monen vuoden jälkeen taas esittelyssä, Sallassa ja joulukuussa 2014. Siitä lisää täällä. Ei siis ostettu nytkään ja taas jäi kaivelemaan.

Alkasin etsimään osaketta myyntipalstoilta. Rukasta oli tarjolla kaksi hyvää vaihtoehtoa. Toisen hinta osoittautui liian korkeaksi, enkä todellakaan kehtaa alkaa tinkimään jos myyjällä on vankat tunnesiteet kohteeseen. Enkä nyt muutenkaan halua riistää ketään, vaikka totuus kyllä onkin, että noista on vaikea (ellei mahdoton) saada maksamaansa hintaa takaisin, jos on rakennuttajalta osakkeensa ostanut. Jätin siis suosiolla.

Toisen vaihtoehdon myyjä oli... sanoisinko mielenkiintoinen. Hän ilmeisesti välitti lomaosakkeita. S-postinvaihto myyjän kanssa sisälsi kaiken mahdollisen myyjän tilinumerosta ja suorasukaisesta maksukehoituksesta heti ensimmäisen kyselyni yhteydessä oman tarjoukseni vastaamattomuuteen, sitten suoranaiseen v***ttuiluun kysellessäni tarjoukseni perään ja lopuksi huutoon (ISOILLA KIRJAIMILLA ja erittäin karkeasti sanottuna) että asiakas ei hyväksy tarjoustani. Ja voin rehellisesti sanoa että tästä vastauksesta olin todella hyvilläni. En tiedä olisinko uskaltanut hänen kanssaan kauppaa tehdä. Tai no, en olisi uskaltanut.

Olin umpikujassa. Taas kerran olin jaksanut näihin perehtyä, ja mitään varteenotettavaa ei ollut. Plarasin ja plarasin nettiä. Mies nyt ei näistä ollut niin innostunut, mutta ei nyt ihan hanttiinkaan laittanut. Tää on vähän niinkuin mun juttu, myönnetään. Pikkuhiljaa ajattelin että voisi katsella muitakin paikkoja, lähinnä Pyhää. Rukasta luopumiseen aiheutti löytämättömyyden lisäksi myös se, että siellä on kaivoshanke parhaillaan menossa ja käsittääkseni aika pitkällä jo. Kaivosalueita on tulossa useampi ja pienempi, satelliittimaisesti moneen eri paikkaan (ja ilmeisesti aina sinne mistä sattuu jotain löytymään. Mikään alue ei siis ole "turvassa" mahdollisilta kaivauksilta.). Rukatunturin ja Suomen kauneimmaksi retkeilyreitiksi tituleeratun Karhunkierroksen välittömään läheisyyteen. Jos joku haluaa tarkemmin perehtyä, lisätietoa lyhyesti löytyy täältä ja oikein pitkän kaavan mukaan täältä. Surullista luettavaa ja toivon todellakin että hanke ei toteudu.

Voisin kirjoittaa noista kaivosasioista romaanin mitä mieltä niistä olen, mutta palataan nyt (kevyesti) lomaosakkeisiin. Katse alkoi siis siirtyä Pyhään, ja mitä siellä olisi tarjolla. Tarjontaa kyllä löytyi, mutta aina joko hinta tai ajankohta pisti hanttiin. Enkä halua yksityiseltä ihmiseltä tonnikaupalla tingata. Yhtäkkiä huomioni kiinnitti se, että ilmoitusvirrassa yhden kohteen ilmoittajana oli yritys. Hintaa oli liikaa mutta ilmoittaja oli konkurssipesää hallitseva pesänhoitaja. Jee, tähän voisin tarjota, mahdollinen edullisempi hinta ei olisi kenenkään selkärangasta suoraan pois.

Lähetin tarjouksen skeptisenä, en niinkään odottanut vastausta kun ilmoituskin jo viikon-pari vanha. Mutta niin vaan tuli vastaus heti seuraavana aamuna. Rohkaiseva sellainen. Pientä säätöä vielä, ja kaupoista sovittiin puolen tunnin sisällä ekasta vastauksesta. Samantien sain s-postiini kohteen kaikki mahdolliset asiakirjat, yhtiöjärjestyksen, tilikausitiedot jne. Todella nopeaa ja luotettavaa toimintaa. Kaikkien e.m. kokemusten jälkeen olin suorastaan häkeltynyt! Kuinka voi ollakin näin sujuvaa heti alusta lähtien!

Kauppaa hiottiin vielä pari viikkoa, oltiin sovittu jo tapaamiset ja kaikki ja loppuaikoina lähinnä odotettiin isännöitsijäntodistusta. Sen saatuani lähdettiin matkaan, koska kumpikin osapuoli halusi tehdä kaupan kasvotusten. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja en voi kyllä tarpeekseni hokea kuinka tärkeä seikka meille oli myyjän luotettavuus ja yleensäkin nopea toiminta (vielä kun on kyse ehkä hieman maineeltaan epämääräisestä asiasta, lomaosakkeesta). Kaikkiin kysymyksiini sain vastauksen nopeasti, myyjä huomasi monia pikkuasioita mitä en olisi itse tajunnut ja myöskin omiin kysymiini pikkuasioihin ja tarkennuksiin sain välittömästi vastauksen. Kaikesta sovittiin erittäin hyvässä hengessä :)



Nyt ollaan oltu viikko lomaosakkeen omistajia ja kaikki asiat hoidettu, ainoa nyt vaan odotella että saadaan isännöitsijän tietoihin rekisteröityä osake meidän nimiin (paperit on jo lähetetty, tietty!).

Osake on siis Pyhällä, viikko on keväinen hiihtoviikko joka usein osuu pääsiäiseen, hinta oli neuvottelujen jälkeen edullinen ja vastikekin on alle kriittisen rajan. Ja mies ja muukin perhe tästä vähän innostui (varsinkin tyttö), vaikka jossakin vaiheessa ties mitä kuulinkin. 2,5 km rinteisiin, ei mikään paha, makkaraa ja reppuevästä vaan mukaan. Lisäksi lähistöllä on Luosto missä ei olla koskaan käyty, kuin myöskin laduissa riittää koluttavaa vielä pitkäksi aikaa. Pyhän hissilippu käy myös Rukalle (jos jaksaa ajaa). Ja ainahan voi siirtyä offareille ja perehtyä siihen hommaan jos mielenkiintoa riittää ja tuntuu että muuta haastetta ei enää ole.


Vasemmalla yksi Pyhän oleellinen asia, ravintola Tsokka, josta on omin neuvoin päästävä pois :)



Pyhä on ollut mun mieleen jo pitkään, Alueen myytit ja tarinat. Kansallispuistoympäristö. Ja eikös joku Antti Hulkko niminen rockstarakin ole kotoisin Pelkosenniemeltä? Olikos sillä joku patsasikin siellä keskustassa? ;)












sunnuntai 11. tammikuuta 2015

HeiaHeia 2014 ja miten on vuosi alkanut

Vaikka uusi vuosi on jo hyvällä alulla, palaan vielä hetkeksi vuoteen 2014. Ensiksi nyt HeiaHeia tilastot jotka näyttävät vuoden 2014 osalta tältä:

KAIKKI LAJIT:

1. Pyöräily 170 kertaa, 226 h, 4 286,5 km
2. Koiran Ulkoiluttaminen 96 kertaa, 83 h, 389,5 km
3. Venyttely 29 kertaa, 18 h
4. Juoksu 26 kertaa, 28 h, 243,2 km
5. Kuntosali 12 kertaa, 12 h
6. Hiihto 10 kertaa, 19 h, 143,1 km
7. Zumba 8 kertaa, 8 h
8. Kahvakuula 8 kertaa, 6 h
9. Laskettelu 6 kertaa, 31 h
10. Fysioterapia 4 kertaa, 2 h
11. Vaellus 3 kertaa, 21 h, 45,8 km
12. Puutarhanhoito 3 kertaa, 6 h
13. Terapeuttinen Harjoittelu 3 kertaa, 1 h
14. Rullahiihto 2 kertaa, 6 h, 60,4 km
15. Ikkunanpesu 2 kertaa, 3 h
16. Gymstick 2 kertaa, 2 h
17. Luistelu 2 kertaa, 1 h
18. Hieronta 2 kertaa, 1 h
19. Retkeily 1 kerta, 2 h, 5 km
20. Minigolf 1 kerta, 1 h
21. Jooga 1 kerta, 1 h
22. Taiji 1 kerta, 1 h

Koiran ulkoiluttamisen jätin jossain vaiheessa merkitsemättä, samoin kun olen jättämässä enenevässä määrin myös muuta "turhaa" pois, mm. venyttelyn. Todellinen TOP-5 on siis

1. Pyöräily 170 kertaa, 226 h, 4 286,5 km
2. Juoksu 26 kertaa, 28 h, 243,2 km
3. Kuntosali 12 kertaa, 12 h
4. Hiihto 10 kertaa, 19 h, 143,1 km
5. Zumba 8 kertaa, 8 h

Pyöräilyä tuli ihan tuhottomasti, ja niinhän siinä kävi että se vei aikaa ja energiaa kaikelta muulta. Juoksuakin tuli tosi vähän mikä vähän harmittaa. Mutta silti koen että pyöräily ja sitä kautta ekologisuus ja auton käyttämättömyys vie tällä hetkellä voiton. Ja kaikkeahan vaan ei voi saada yhtäaikaa.

Tällä hetkellä fiilis on myös sellainen että kaikki taulukot, tavoitteet ja suorittaminen suorastaan ärsyttää. Kun taas hyötyliikkuminen, työmatkapyöräily, autoilun välttäminen, retkeily, vaellukset, ulkoilma-aktiviteetit (myös ne rauhallisemmat, esim. ihan koirien kanssa "metsäily") kiinnostaa yhä enemmän. Ekologisuus ja luonto. Siinä ne nousevat trendit mun osalta tällä hetkellä.

Vuonna 2014 tehtiin aika paljon satsauksia tulevaisuuteen nimenomaan harrastuspuolella. Hankin maantiepyörän, ja aivan vuoden lopulla hankittiin kanootti. Vielä yksi viime vuoden lopulla alkunsa saanut hankinta on tulossa, ja siitä sitten lisää kun prosessi on lopussa. Mutta sen jälkeen voisin sanoa että ollaan satsattu tosi paljon vapaa-aikaan ja harrastuksiin, eikä tulevina vuosina ole vaikeuksia miettiä mitä lomilla tehdä. Ja kaikki sellaisia ulkoilma-aktiviteetteihin liittyviä, jeee!






Muuten vuoden alkupuoli on ollut hieman stressaavaa aikaa. Kävi sellainenkin juttu ennen joulua että tyttö ajoi mun autolla kolarin. Tai ei voi sanoa edes että tyttö ajoi, kun tapaus meni niin että tyttö oli liikennevaloissa, oli juuri lähtenyt kun valot vaihtuivat niin vasemmalta tulee auto punaisia päin ja suoraan kylkeen! Onneksi osui auton takaosaan, muuten olisi voinut tulla pahempaakin jälkeä. Sen verran kova rysäys kuitenkin oli että mun autostakin laukesi turvatyyny. Ja lunastukseenhan se sitten meni. Tätä ollaan nyt selvitetty ennen ja jälkeen joulun, ja vasta nyt ollaan siinä pisteessä että korvaus on tulossa tilille. Asiaa ei todellakaan auttanut nämä lukuisat monelle peräkkäiselle viikolle sattuneet pyhäpäivät, jolloin posti ei yksinkertaisesti kulkenut. Ykkösluokassa lähetetyn kirjeen perillemeno saattoi kestää viikon! Ja kun oon tällainen spontaani hätähousu, niin oon ollut kuin tulisilla hiilillä kun asia ei etene mihinkään suuntaan. Onneksi nyt alkaa (toivottavasti) olla kaikki loppusuoralla ja voin kyseisen asian pian unohtaa. Uusi autokin tuli jo hankittua, tytön nimiin, ja nyt olenkin sitten täysi-ikäisenä elämäni ensimmäistä kertaa ilman omaa autoa. Aluksi tuntui vähän oudolta, mutta jee, tähän mun on pitänytkin pyrkiä jo pidemmän aikaa!

Koulussakin aika tylsiä juttuja meneillään ja yksi opettaja meille jo sanoikin että jos tästä selvitään niin loput on ihan lastenleikkiä! Katsotaan nyt, kun pientä motivaationpuutetta tuossa joululomalla ehti tulla. Mutta päivä kerrallaan. Sen olen myös päättänyt että mitään turhaa stressiä en opiskeluista ota. Kun viime syksynä aluksi tuli niin hyviä numeroita ihan itsestään, niin sitten sitä kolmosta alkoi pitää ihan itsestäänselvänä, tavoiteltavana asiana. Aivan outoja piirteitä, en ole koskaan ollut mikään "pinko". Hus, nyt äkkiä pois minusta kaikki täydellisyydentavoittelu! :D

Myös sen päätin tässä äskettäin, että tärkeintä ei ole enää että vaihdan varmasti alaa ja suuntaudun sen mukaan missä paras työllisyystilanne. Vaan tärkeintä on että suuntaudun juuri siihen mikä kiinnostaa. Ja vaihdan alaa jos mieleistä työtä löytyy. Kun olen siitä onnellisessa asemassa että voin käyttää myös "takaporttia", eli palata vanhaan työhöni. Mikään ei ole poissuljettua ja kaikki on mahdollista. Tämä pitäisi aina muistaa! 




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Jouluinen Salla - vai Sallainen Joulu?

Vaikka joulu on jo ohi ja uusivuosikin, niin täältä pukkaa vielä joulupostausta.

Tänä vuonna vietettiin joulu Sallassa, johon saavuttiin pitkän ajomatkan jälkeen perjantaina 19.12. Huoneisto oltiin vuokrattu tällä kertaa ammattiliitolta, hyvissä ajoin jo. Ja kun Holiday Clubin huoneistosta oli kyse, kaikki oli ok niinkuin aina ennenkin, eikä sänkyjen petauksista tai loppusiivouksista tarvinnut huolehtia. Huoneistossa oli vielä tosi hyvä pohjaratkaistu, ehkä paras mitä on koskaan ollut.

Ensimmäisenä iltana viritettiin heti pieni tekokuusi ja vähän kynttilöitä pöydälle, niin saatiin pienellä vaivalla jouluinen tunnelma. Tutkailtiin netistä Sallan rinnetietoja ja latuja ja saunottiin, ja hyvissä ajoin vaan nukkumaan ja uutta päivää odottamaan.




Alunperin suunnitelmissa oli lasketella kolme päivää seitsemästä (ts. ostaa 3/7 hissilippu), mutta netistä tutkailtiin että Sallan rinteillä on vain kaksi hissiä ja kuusi rinnetta auki. Päätettiin että meille riittää kahden päivän hissilippu maanataiksi ja tiistaiksi. Poika sen sijaan otti kolmen päivän lipun, ja aloittikin sitten päivää aikaisemmin laskettelun.


Mutta lauantai oli siis meillä kaikilla "vapaata", niinpä päätettiin lähteä katsomaan miltä Sallan keskusta näyttää. Aika pieni oli, oikeastaan kaikki liikkeet keskittyivät yhden pääkadun varrelle. Kierreltiin vähän paikallisia erikoisliikkeitä, täydennettiin ruokavarastoja ja lähdettiin takaisin mökkiin.


Sallan kirkko. En tiedä miksi näitä kirkkoja tulee aina kuvattua... tai no ehkä siksi kun ne ovat jokaisella pienellä paikkakunnalla niin hallitseva ja iso elementti. Ja usein aika hienoja ulospäin.


Huoneiston kivana etuna oli lounge, tila jossa sai pelata biljardia, pelata wiitä ja lukea lehtiä. Täällä käytiinkin sitten pelailemassa.


Illalla kävin vielä hiihtämässä kuntoladun, joka oli 5 km vaativa latu. No, vaativuuden huomasin vasta hiihtäessäni (ja myöhemmin latukarttaa paremmin tutkaillessani), nousuja ja laskuja riitti, isojakin, ja niinhän siinä sitten kävi että viimeisessä pitkässä laskussa jossa alhaalla oli kaarre, pyllähdin koska latu katosi kaarteessa hetkeksi kokonaan (oli kävelty). Mutta ei siinä mitään, ihan sopivan haastava latu oli kyllä talven ensihiihtokerraksi ;)



Sunnuntaiksi olin suunnitellut itselleni kokkauspäivän. Paistoin pienen kinkun, tein saaristolaisleipää ja taatelikakkua. Riisipuuroakin tuli keitettyä monena päivänä ja luumukiisseliä siihen kylkeen. Kokkailut oli aikamoista aikatauluttamista uunin käytössä (kaikki vaativat uunin), ja jotenkin sain sumplittua sopivasti niin että kävimme päivällä kinkun paistuessa Holiday Clubin esittelyssä.

Joo, taas näitä esittelyjä myyntitykkien kanssa, mutta kun palkinto oli hyvä niin päätettiin mennä (eikä tietenkään ostaa mitään). Ja ollaan oltu näissä ennekin joten tiedettiin miten homma toimii. Tutun kaavan mukaan käytiin lomatottumukset läpi ja ollaanko oltu tyytyväisiä Holiday Clubin majoituksiin. No ollaanhan me, siistiä on aina eikä itse tarvi siivota eikä liinavaatteita ja pyyhkeitä tuoda, kun niihinkin meidän perheellä menisi oikeasti yksi matkalaukku tilaa. Kerroin myös että olen perehtynyt lomaosakkeisiin jo monta vuotta aina silloin tällöin kun inspiraatio iskee, mutta ei olla vielä ostettu mitään. Kerroin myös että ostamista yksityiseltä ollaan harkittu. Ja että sellainen viikko halutaan sellaisesta paikasta jota käytetään sitten itse. Ruka ykkösvaihtoehtona. Eikä olla valmiita sijoittamaan mitään "omaisuutta".

Olin ihan varma että näillä kriteereillä myyjällä ei ole tarjota mitään, mutta löytyikin muutama vaihtoehto. Rukalta ja Sallasta. Kohteet ovat vanhoja joten hintakin oli alhaisempi, mutta tietysti korkeampi mitä yksityisiltä saa. Mutta varteenotettava vaihtoehto kuitenkin, varsinkin Ruka ja viikkokin oli hyvä.

Lähdimme hetkeksi mökkiin miettimään. Tapani mukaan olisin ollut valmis tekemään kaupat heti mutta mies empi. Ja loppusilauksen antoivat sitten lapset (tai no nuoriahan aikuisia nuo jo on), jotka sanoivat että he eivät ainakaan mihinkään lähde, et osta jne... Se oli sitten kolme yhtä vastaan. Palattiin kertomaan että emme tällä(kään) kertaa osta mitään. Piste.

Täytyy sanoa että jäi kyllä kaivelemaan, ja ilta kuluikin sitten nettiä plärätessä ja muilta markkinoilta lomaosaketta etsiessä. Sehän tässä onkin, että lomalla kun ollaan niin haluaako sitä "pilata" millään ylimääräisillä asioilla, ja niinhän tässä taas tämän illan kohdalla kävi! Mutta kun suostuimme esittelyyn, tiesimme riskin, eikä silloin sovi valittaa ;)



Seuraava päivä valkeni sumuisena, ja sehän olikin laskettelupäivä. Ei muuta kuin tuhdin aamupalan jälkeen lippuja ostamaan ja rinteisiin. Hissejä oli nyt kolme auki, ja rinteitä muistaakseni kuusi edelleen. Aika nopeasti oltiin kierretty kaikki läpi. Ei ne nyt niin erikoisia olleet, ja pojalle oli pieni pettymys kun parkkikaan ei ollut vielä auki ollenkaan.

Urhoollisesti kuitenkin lasketeltiin, välillä käytiin mökissä syömässä jouluruokaa ja vielä takaisin. Mökin sijainti oli muuten niin hyvä, että kävellen / hiihtäen päästiin kulkemaan eikä autoa tarvittu.


Salla - in the Middle of  Nowhere. Piti hyvin paikkaansa, täällä kyllä tunsi olevansa "ei missään". Mikä olikin sitten todella rentouttavaa, kun siihen pääsi "kiinni".


Itäkodalla


Hyvää oli!


Oltiin avattu ainokainen yhteinen joululahjamme jo etukäteen, ja niinpä sitä pelattiin Triviaalia melkein joka ilta. Myös tänä iltana.



Tiistaikin oli laskettelupäivä. Sää oli kylmenemään päin, mutta alhaalla siitä huolimatta oli varsin tympeän näköistä ja pilvistä (tänäänkin).

Mentiin hissillä ylös ja hetken ihmettelin ja hieraisin silmiäni, täällä ylhäällä maisema oli suorastaan mahtava! Kaunista, aurinkoista ja lämmintä, kun alhaalla oli kosteaa, kalseaa ja kylmää. Ja -20 astetta pakkasta. Aurinko paistoi ehkä klo 10:30-14 koko päivänä, mutta roikkui niin alhaalla että koko päivän näytti että olisi ollut auringonnousu tai -lasku meneillään. Nämä maisemat ovat kyllä laskettelun parhaita puolia, ja tällaisia maisemia ei tee mikään muu kuin kunnon pakkanen. Kylmä kaunistaa, niin se vaan on!























Koko päivän toisella puolen tunturia roikkui sumuverho (minkä näkee hyvin yllä olevasta kuvasta).

Vasta tänään alettiin päästä fiiliksiin ja oltiin rinteissä ihan iltaan asti. Lasten Werneri-reitti pimeässä oli myös varsin kiva kokemus, jota sahattiinkin sitten moneen kertaan.



Jouluaatto valkeni sitten taas pilvisenä ja sumuisena, mutta myös kylmänä. Aamupäivällä käytiin miehen kanssa kävelemässä pitkin aluetta, mitä kaikkea se pitää sisällään. Käytiin myös tiedustelemassa murtsikoiden vuokrausta, tarkoituksena kun olisi miehen kanssa viimeisenä päivänä käydä hiihtämässä.

Sitten seurasi tavanomaiset riisipuuron keitot ja Lumiukon katselut, jonka jälkeen kävin hiihtämässä. Hiihtelin tasaista koiralatua 7 km, rauhassa sain olla ja mennä. Tässä vaiheessa Salla oli jo tehnyt tehtävänsä, En ollut enää päiviin kaivannut mitään hälinää, hössötyksiä, en edes treenimusiikkia. Ihmeellistä!



Hiihdon jälkeen saunottiin, ja mentiin miehen kanssa kuuntelemaan joulurauhan julistusta Keloravintolalle. Fiilis oli hieno, lunta, pakkasta, pimeyttä, Lapin maisemaa, keloa ja joulun sanomaa. Tilaisuus jatkui vielä kauneimmilla joululauluilla, joita jäinkin hetkeksi kuuntelemaan.




Mökissä vaan oltiin, soittelin sukulaisille, ja pikkuhiljaa saikin alkaa valmistautumaan Keloravintolan jouluillalliselle. Itse illallisella fiilis oli rento, ruoka tosi hyvää (varsinkin suolaiset alkupalat), ja kuinka ollakaan ravintolaan tuli vielä oikein Kunniavieras :)




"Pyörimme" mökkiin, ja niinhän siinä kävi että iltapalaksi suunnittelemani juusto-portviinisysteemi sai jäädä, ei kerta kaikkiaan jaksanut! Mentiinpä vielä nukkumaankin hyvissä ajoin.




Viimeinen päivä, joulupäivä pyörähti aurinkoisena ja kylmänä käyntiin. Mies vähän empi hiihtämisen kanssa kun pakkastakin reilu -20, mutta päätti kuitenkin lähteä. Pelkkä monojen ja sauvojen vuokraus riitti. Olin ottanut molemmat suksiparini mukaan joten mies sai sitten luvan hiihtää toisilla.




Päätettiin hiihtää Sallan Poropuistoon ja takaisin. Mieheltä hiihto sujui tosi hyvin! (Joskus aiemmin kun häneltä ei ole hiihto sujunut alkuunkaan ja hän oli jo luovuttanut koko homman kanssa.)






Poropuistosta löytyi poroja ja huskyjä, "yllättäen" mun puhelimesta loppui akku, niin hyvälaatuisia tai edes jonkinlaatuisia kuvia ei ole. Ja lisäksi oli kylmä, yli -20 astetta, niin hikisenä ei oikein kauan viitsinyt pihalla pyöriä kun vielä piti takaisinkin hiihtää. Mutta sisätiloista löytyi hieno näyttely luonnon, eläinten ja Lapin "tilanteista", joita varmasti tapahtuu mutta kukaan ihminen ei näitä välttämättä koskaan näe. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... terveiset Sallasta.



















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...