keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Pyhällä taas!

Viime viikonloppuna palattiin kotiin viikon reissulta Pyhältä. Reissu oli aika odotusten mukainen, paitsi kaikenlaisia ilmoja ja säitä kyllä oli. Kovasta tuulesta vesi- räntä- ja lumisateen kautta ihan auringonpaisteeseenkin jopa. Paistaa se päivä risukasaankin heh, välillä sellainen fiilis kyllä tuli! :-)


Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 7 jälkeen. Ajomatka meni hyvin, ja perillä oltiin viiden maissa. Huoneisto osoittautui hyvin odotetunlaiseksi (kuvia tuonnempana). Käytiin illalla vähän kävelemässä ja tsiikailemassa ympäristöä ja hyvissä ajoin vaan nukkumaan että ollaan aamulla pirteinä rinteissä.


Koska menopäivä oli lankalauantai, vähän hirvitti siinä pitkän ajomatkan keskellä kaupan pääsiäisruuhkiin mennä. Niinpä ostettiin kaikki mahdollinen etukäteen ihan maidoista lähtien. Ja kyllä kannatti, kaupassa "pyörimiseen" kului aikaa huomattavasti vähemmän. 





Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja hyvissä ajoin ennen kymmentä päästiin jo rinteisiin.


Pakollinen ensihissikuva.


Innokkaita laskettelijoita riitti heti aamusta.


Sää todellakin suosi tänään.


Viime kerrasta jäi harmittamaan kun en "jaksanut" ottaa (puutarha)Tuolihissin ala-asemasta kuvaa, joten otin vahingon takaisin. Mun mielestä se on hassu, näyttää ihan joltain puuvuoristoradan asemalta. Tai hienohan se on siis! :)


Tuolihissi oli vain yhtenä laskettelupäivistämme auki. Oli siis pakko fiilistellä heti alusta että ehtii!


Päivä oli todella suosittu, ihmisiä tuli rinteelle koko ajan lisää. Jossain vaiheessa hisseille alkoi muodostumaan pitkiä jonoja, Huttu-Uulan kahvilan ovella oli portsari joka ei päästänyt ihmisiä enää sisälle, rinteissä sai sekä varoa ettei laske kenenkään päälle että myöskin varoa ettei joudu kenenkään päällelaskemaksi. Yhtä Iso-Syötteen pääsiäispäivää lukuunottamatta en muista koskaan missään että olisi ollut näin paljon ihmisiä samaan aikaan laskettelemassa. Tämä ei ollut enää kivaa, alkoi vähän ahdistamaan jopa.

Onneksi meillä oli omat eväät mukana ja sopiva paikkakin niiden nauttimiseen löytyi, niin ei hätiä mitiä. Muuten oltaisiinkin jouduttu olemaan tyhjin vatsoin, niin hulluja ei olla että oltais tuntitolkulla jotain sämpylöitä jonotettu.

Päivä oli kuitenkin hieno, aurinkoinen ja lämmin, ja iltaa kohden ne ruuhkatkin hellittivät. Onneksi.

Illalla olikin sitten sellaista erikoista, että tyttö ja poikaystävä ajoivat Rukalta tänne. Olivat siellä aloittaneet pääsiäisen, ja täällä sitten lopettaisivat.




Maanantai, toinen laskettelupäivä valkenikin sitten täydellisen harmaana ja sumuisena. Kaiken lisäksi tuuli aika lujaa. Ei auttanut, kun rinteeseen vaan!


Alhaalta katsottuna.


Ja ylhäältä.


Poika oli lähtenyt yksikseen meidän mukaan reissuun ja oli varmasti iloinen kun sai rinteeseen seuraa. Ei ehditty kauaakaan rinteessä olla, kun Express-hissi suljettiin tuulen vuoksi. Jäätiin sitten Pohjoisrinteille, kun ei tiedetty toimiiko toisella puolella muutkaan hissit, näkyvyys ylhäällä kun oli täysin olematon. "Jaksettiin" miehen kanssa vielä muutama tunti lasketella, kunnes päätettiin mennä mökkiin tekemään ruokaa ja tulla illemmalla uudestaan. Nuoriso sen sijaan yllätti, jäivät kikkailemaan "mettäreiteille" tympeästä säästä ja tuulesta huolimatta! :D Iltapäivällä tehtiin "vahdinvaihto" nuoriso tuli ja me vielä mentiin, ja lasketeltiinkin ilta lähes tappiin saakka.



Tiistaina herättiin aikaisin, sillä nuoriso lähti kotimatkalle ja me jäätäisiin loppuajaksi miehen kanssa kahdestaan. Nuorison lähdettyä hyvissä ajoin taas rinteisiin, viimeistä päivää mekin. Pilvistä ja sumuista oli edelleen, tuuli sensijaan oli tyyntynyt. Meni ihan ok, löydettiin uusi kiva reittikin pohjoisrinteiden puolelta, kunnes satoi vettä muutama pisara ja suksista katosi luisto ihan kokonaan. Oltiin vielä aikamme, mutta täysin tökkivillä suksilla ei ollut kiva laskea, niin luovutimme sitten iltapäivällä. Tämän vuoden laskut oli sitten siinä.

Suunnitelmissa oli joku päivä käydä Pelkosenniemellä jos ei nyt muuta niin ainakin tsekkaamassa Andy McCoyn patsas, niin päätettiin lähteä sinne samantien. Pelkosenniemi osoittautui hyvin pieneksi paikaksi, joten Andyn patsas löytyi helposti.




Palattuamme päätettiin lähteä vielä hiihtämään ja vähän testailemaan suksia. Mökkialueen kiertävä 6,6 km latu olisi sopivan pituinen näin ensialkuun.

Olin käsitellyt miehen (ja tytön sukset) jo kotona, ja laiskuus iski enkä jaksanut enää käsitellä omiani (kyllähän mä nyt pärjäisin aina, hah :-). Voiteita oli joulusta jäljellä mitä oli. Hyvin nopeasti jäisellä ladulla sitten huomasin että eihän sitä pitoa ole yhtään jäljellä. Sukset luistivat taakse vähintään yhtä hyvin kuin eteenkin. Ellei jopa paremmin. Pah. Sinnittelin silti 6,6 km miehen hiihtäessä välillä kaukana edessäni. Ja jokaisen vastaantulijan varmasti huomatessa että tuolla ei nyt oikein taida olla homma hanskassa. Hahhah :-)

Mökkiin palattuamme tästä vähän suivaantuneena päätin että nyt lähdetäänkin voiteita ostamaan. Onneksi lähellä on K-kauppa ja onneksi se on auki. Ja onneksi siellä jo käydessämme näin että voiteita on hyvin myynnissä. Lähdimme samantien. Miehellä pito oli suhteellisen hyvä mutta parempikin voisi olla. Oikeasti tuolla oli liisterikeli koko loman ajan (jäistä ja + astetta), mutta päädyin kuitenkin ostamaan pikapitoa, joka selityksen mukaan toimisi erittäin hyvin Lapin keväisillä hangilla, jolloin aamulla on pakkasta ja iltapäivällä märkää. ostettiin vielä pikaluistoakin, jos vesisade (ja se täydellinen, ärsyttävä luistamattomuus) yllättäisi. Kaupasta löytyi myös voidevalmistajan esitelehdykkä, ja ilta kuluikin sitten rattoisasti suksienvoitelun perimmäisiin saloihin, siis oikein siihen rakettitieteeseen, perehtyen.



Keskiviikkoaamuna herättiin hienoon auringonpaisteeseen. Aamupalaa napaan, suksiin voiteet ja hiihtämään! En siis ole mikään voiteluexpertti (vaikka sitä rakettitiedettä eilen luinkin), voitelin pitoalueet ensin punaisella, päälle pikapitoa (ajatuksena että kun pikapito kuluu pois on punainen vielä alla), ja luistoalueet pikaluistolla. En siis tiedä voiko juuri noin voidella päällekkäin ja sekoitella voiteita (joitakin voi, mutta se ei ole selvinnyt voiko kaikkia), mutta joka tapauksessa sukset toimivat yllättävän hyvin. Pitoa löytyi vaikka latu oli jäinen (ja ehkä se liisteri kaikkein oikein), ja luistoakin oli. Hiihdettiin Pyhäjärven ympäri, kilometrejä kertyi 13,2.


Tämä päivä olikin sitten tuulinen. Katsottiin heti aamusta että Express ei pyöri mutta eipä pyörinyt Pohjoisrinteen hissikään. Ei olisi ollut kivaa jos olisi ollut täksi päivää hissilippu. 


Pyhäjärven kylästä on kyllä tosi hienot näkymät järven yli Pyhätunturille.


Latua ja aurinkoa riitti. Edessä Soutajan tunturiryhmää, yhdelle noista hiihdin vahingossa viime reissulla.

Jälleen kerran iltapäivällä tuli sellainen fiilis että jotain voisi vielä tehdä. Päätettiin lähteä käymään vielä Karhunjuomalammen taukopaikalla. Hiihtäen siis.


Latu kulki aapasuon poikki ja siitä olikin tosi hienot näkymät kansallispuiston tunturijonoon.


Karhunjuomalammen päivätupa. Käytiin heittämässä nimmarit vieraskirjaan :)

Koska koko päivän tuuli reippaasti, latu oli todella roskainen. Siitä huolimatta suksi luisti hyvin. Varsinkin tulomatkalla, joka oli lähes pelkkää alamäkeä mökille asti!



Koska torstaiksi oli luvattu suhteellisen hyvää säätä, jopa aurinkoa, päätettiin lähteä silloin Pyhätunturia kiertämään. Jälleen suksilla siis. Kilsoja tulisi kertymään jonkin verran yli 30. Valmistauduttiin hyvin, reppuihin kahvia, makkaraa, eväsleipää, keksejä ja tölkkilimsaa. Lisäksi pikavoiteet mukaan kans. Jo tässä vaiheessa kokemus oli opettanut että yhdellä voitelulla n. 10 km hiihtää kivuttomasti, sitten on syytä lisätä pitoa.

10 maissa päästiin lähtemään ja ladut olivat suorastaan loistavassa kunnossa. Vähän pakkasen puolella, juuri ajettuina ja hohtavan valkoisina. Kääntyessämme valaistulta ladulta Pyhätunturin "ympärysladulle" ladun laatu muuttui jäisemmaksi (oli ajettu ilmeisesti jo edellisenä iltana), mutta hyvin silti päästiin eteenpäin.


Haarainselän päivätuvalla. Täällä kahviteltiin ja "voileipäiltiin". Ja lisättiin pitoa.


Kierrettiin Pyhätunturi myötäpäivään, ja "alhaalla" latu oli välistä aika tylsä, pitkiä suoria kansallispuiston rajaa metsää tai suota pitkin. Tässä vaiheessa kaikki vielä ok.

Ohitettiin Salmiaavan tupa pysähtymättä ja se taisi olla virhe. Reitti kääntyi "ylöspäin", tuli pieniä nousuja ja laskuja ja n. 15 km hiihdettyämme mies alkoi olla aika "poikki". Nyt puolustukseksi täytyy sanoa että mies ei ole hiihtänyt oikeastaan mitään koskaan, ja alla oli jo kaikki edellispäivienkin hiihdot. Vaatteitakin oli kuulemma liikaa päällä ja itsekin huomasin kyllä saman, takki olisi saanut olla ohuempi kuin softshell.

Meno hidastui radikaalisti. Vähän tuli mieleen että haukattiinkohan nyt liian iso pala. Mulla oli latukartta mukana (minkä lisäksi reitti oli hyvin merkitty) ja tiesin että Huttujärven kahvila tulisi seuraavaksi. Juuri maisemien ollessa parhaimmillaan, ladun valkoisimmillaan, auringon helottaessa ja (miehen) epätoivon ollessa suurimmillaan näkyi metsänlaidassa opasterykelmä.


Pelastus viime hetkillä! .D


Kahvilassa oli varsin lämpöiset tunnelmat. Takkatulta, simaa ja lohileipää. Nams! Ja taukolukemisena tarinoita ja runoja Huttu-Ukosta.


Huttujärven vanhan kahvilan rauniot.

Lähdettiin jatkamaan matkaa. Miehellä ei hiihto sujunut oikein vieläkään. Oli edelleen kuuma, toinen nivus ja ties mikä muu paikka kipeänä. Ei hiihdetty kauaakaan kun saavuttiin näkoalapaikalle Pyhätunturin ja Huttutunturin väliin. Oli siis sellainen penkki tai pitkä puu. Ei muuta kuin tauolle vielä kerran, kylmää makkaraa sinapilla ja keksejä päälle. Ja limsaa. Vielä voitelut ja sitten menoksi jälleen.


Näköalapaikalla oli hienot maisemat.


Nyt hiihto alkoi taas sujumaan. Johtuiskohan kenties siitäkin että koko reitin "laskuosuus" alkoi vihdoin ja viimein. Sellaista lievää nousujohteista oli tähän asti ollut. "Laskettelimme" helposti Kiimaselän laavulle saakka missä olisi ollut kotakahvilakin, mutta ei tunnettu tarvetta taukoilla enää, joten hiihdettiin vaan ohi. Seuraavaksi tulikin Karhunjuomalammen risteys mistä olikin tuttua ja edelleen "laskujohteista" mökille saakka. Nyt ei luistanut niin hyvin kuin eilen, pientä tökkimistä oli lumenlaadun vuoksi, mutta urheasti hiihdettiin putkeen mökille saakka. Kilsoja kertyi 31,7, ja täytyy kyllä sanoa että aika suoritus oli mieheltä hänen hiihtotaustan (vai pitäisikö sanoa taustattomuuden) johdosta!

Loppupäivä meni levätessä ja pienellä palauttavalla kävelyllä läheiseen kauppaan.



Perjantaina päätettiin käydä autolla Luostolla kun ei olla siellä koskaan käyty. Kävi sitten niin, että pieni tihkusade Pyhällä oli Luostolla oikein kunnon lumisadetta, eikä siellä rinteen alla nähnyt edes ylös asti. Pieneltä laskettelupaikalta näytti, mutta täytyypä sielläkin tulevina vuosina ainakin kerran käydä.

Luostolta palattuamme alkoi Pyhälläkin satamaan lunta, ja sitä tulikin oikein kunnolla, varmaan 20 cm. Iltaa kohden kuitenkin selkeni, ja käytiin sitten vielä kävelemässä ja vähän ympäristöä tutkailemassa. Ilta kului myöskin pakkaillen, että olisi kaikki valmiina aamulla lähtöä varten.



Soutajatunturit


Yhtäkkiä maisema muuttui talviseksi.


Viimeinen pakollinen kuva Pyhätunturista.




Huoneisto oli positiivinen yllätys, ei tuntunut ollenkaan niin "kylmältä" kuin mitä netistä löytämistäni kuvista voisi päätellä. Hieman mua mietitytti myös parvinukkuminen, kun erillistä makuuhuonetta huoneistossa ei ole. Tuleeko kuuma, pitääkö rampata paljon ylös-alas jne... Yllätyksekseni parvella oli tosi hyvä ja kiva nukkua! Tuli mieleen ihan alkuaikojen laskettelureissut kun vuokrattiin äitini kanssa mökki puoliksi, ja meidän perhe nukkui aina parvella. Asiaa auttoi myös se että parvi on L-kirjaimen muotoinen jota kaapit jakavat, jolloin pojallekin on siellä oma "soppi". Myös tuuletusikkunat löytyvät joka sängyn kohdalta joten kuumakaan ei tullut.



Vuodesohva puolestaan ei ollut niin häävi nukkua (tytön mielipide), mutta kyllä siinä tilapäisiä vieraita sopii majoittaa.


Joo täällä sitä nyt tulevina vuosina sitten käydään!



"Matkamuistosta" ei ollut tällä kertaa epäselvyyttä. Kun sattuneesta syystä Pyhä nyt kiinnostaa jatkossakin, niin  50-vuotiaan Pyhän kunniaksi tehty Pyhätunturin Juhlakirja oli luonnollinen valinta. Kirjassa kerrotaan laskettelukeskuksen historia tähän päivään saakka, keskeisistä ihmisistä vuosien varrelta, "Pyhän hengestä", Huttu.-Ukosta jne...


Kiva ja vähän erilainen reissu kaikenkaikkiaan. Luulen että meidän painopiste siirtyy tulevina vuosina enemmän laskettelusta hiihtoon. Myös moottorikelkan vuokrauksesta tulevaisuudessa oli puhetta, tästä poika oli varsin innoissaan. Mutta eipä sitä lasketteluakaan sovi kokonaan unohtaa. Ai niin, ja Telemark alkoi kiinnostamaan mua kanssa, siinä kun pääsisi suksilla myös ylöspäin ja voisi vaikka retkeilläkin (tai hiihtää mökistä rinteeseen). Myös yön yli kestävää lyhyttä "murtomaahiihtovaellusta" voisi kokeilla. Ja lumikenkäilyä. Ja ja... :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...