lauantai 30. toukokuuta 2015

Voihan iskias!

Suunnitelma to-la:

To: Olen töissä, töiden jälkeen hierojalle, illalla retkeilyjuttujen pakkausta.

Pe: Aamupäivä töissä, loppuajan liikunnallinen virkistyspäivä jossa osallistun mm. fustraan ja BodyPumpiin. Illalla juhlavaatteiden tsekkaus ja pakkaus.

La: Lähdetään aamulla ajamaan Itä-Suomeen ylioppilasjuhliin. Juhlien jälkeen ajetaan jonkin verran takaisin ja yövytään teltassa Pyhä-Häkin kansallispuistossa.


Toteutunut to-la:

To: Sängystä noustessa oikeaa pakaraa vihloo pahasti, hyvä kun vessaan pääsen klinkutettua. Mietintää mitä teen, töihin olisi mentävä. Lääkekaapista Panacod ensihätään (muutakaan lievempää ei ole), ja autolla töihin.

Töissä kipua ei tunnu, kunnes pari tunnin päästä vihlaisee muutaman kerran Panacodin läpi. Olen kyllästynyt, soitan työterveyteen saman tien. Kaikki sopivan vahvuiset kipulääkkeetkin on loppu. Aika parin tunnin päästä lääkärille.

Taaskaan kipua ei tunnu, eikä tunnu lääkärilläkään. Selitän kuitenkin ongelmani, tämä on vaivannut jo vuosia (yli 10 vuotta) ja haluaisin tietää mistä kyse. "Onko mitenkään diagnosoitu tai kuvattu kunnolla?" kysyy lääkäri. "Ei ole, paitsi työterveyslääkäri aikoinaan diagnosoinut pakaraiskiakseksi, mihin sain jumppaliikkeitä." Kerroin myöskin mitä vuosien varrella olen saanut hoito-ohjeita (mm. selän taaksepäintaivutus tuntuu auttavan. Samoin kerran viikossa tehtävä lihaskunto / painoharjoittelu, ehkä juuri kyykyt) "Pahentaakohan juoksu tätä? Olen pitänyt taukoa ja nyt taas aloittanut. Iskias pysyi kauan poissa, yli puoli vuotta mutta nyt tullut taas." "Millaisia matkoja juokset?" kysyy lääkäri. "Just juoksin puolimaratonin, olemattomilla harjoituskilometreillä, 50 km tänä vuonna harjoittelua. Mutta ehkä pyöräily parantaa kuntoa. Pyöräilen paljon." vastaan. "No paljonko pyöräilet?" "Joka päivä töihin, 8,7 km suuntaansa." vastaan.

Lääkäri oli mielenkiintoinen tapaus. Varmasti lähellä eläkeikää, mutta itsekin juoksi puolimaratoneja säännöllisesti. En saanut kuin kehuja liikuntatottumuksistani, olen reipas ja kuulemma harva ihminen on kaltaiseni. Pillereitä haetaan liian helposti ja luullaan että niillä voi parantaa kaiken vaikka pitäisi muuttaa elintapoja. Juuri samaa mieltä olen itsekin ja ilahduttavaa kuulla että lääkärikunnassa on lääkäreitä jotka ajattelevat tällä tavalla. (Kun olen kuullut niitä toisenlaisiakin tapauksia, mm. että kyllä diabetespotilas voi sokeria syödä kun on ne lääkkeet. Heti ensimmäisenä siis diagnoosin jälkeen tarjottu lääkkeitä, ei elintapamuutosta.) Ja juoksuun sain kannustusta jatkaa ja tavoitella parempaa aikaa. Lihaskunto, varsinkin ns. korsetin ylläpito on myös äärimmäisen tärkeää. Harjoittelun ei saa olla yksipuolista. Levätäkin pitäisi. Mm. tällaisia ohjeita sain. Lääkäriltä. Hyviä ohjeita.

No, siinä samalla lääkäri teki liikkuvuustestejä ja lantion alueella on yliliikkuvuutta (niinkuin tiesinkin jo). Kipu ei ollut "päällä" juuri lääkärillä ollessa, niin välillä tuntui että olenkohan ihan turhaa siellä ja sanoinkin sen. Sanoin myös että tämän vaivan suhteen mulla on ollut hirveän korkea kynnys tulla lääkäriin, olen yrittänyt vaan selvitä kipulääkkeen turvin (minimimäärällä, 1-2 pilleriä usein riittää), ja usein se meneekin sitten aika äkkiä ohitse. Ja tästäkin sain kehuja, tai teen kuulemma oikein kun niitä lääkkeitä vaan aivan pakolliseen kipuun otan.

Diagnoosi: Yliliikkuva lantion alue + heikko korsetti, ei varsinaista iskiasta (no juuri tällä hetkellä se ei ollutkaan paha, tila vaihtelee minuuteissa riippuen lantion asennosta mikä siellä nyt meneekään välillä "väärään kohtaan"). Sain neuvoja lihaskuntoharjoitteluun, syviä vatsalihaksia pitää harjoittaa. Lankkua ja puolisilta liikettä. Pari päivää saikkua kun töissä on liikkeitä ja työtehtäviä joissa se pahenee.

Kotona alkasin miettimään että uskallankohan lähteä pitkälle ajomatkalle lauantaina. Eikä siinä kaikki. Lisäksi pitää pystyä kantamaan rinkkaa ja muuten vaellustouhuthan on yhtä kyykkimistä (teltan pystyttäminen, kokkaaminen yms). Lisäksi kesäloma lähestyy kovaa vauhtia ja UKK-puisto. Siihen en halua ottaa riskejä, sinne on yksinkertaisesti päästävä.

Niinpä sitten illalla peruin juhliin tulemisen ja taas jäi yksi retkeilykin toteutumatta.



En tykkää!

Mutta vaikka en tällä hetkellä kotona tykkääkään olla kun pitäisi olla jossain ihan muualla, niin ymmärrän kyllä senkin että nyt on parempi ottaa rauhallisemmin että sitten lomalla on varmasti kunnossa.



Joskus tuo iskias on lähtenyt ihan saliharjoittelullakin pois, ja eilen sitten päätin painoharjoittelua (G6) kokeilla tehdä. Penkkipunnerrus ja kyykytkin meni ok, mutta kulmasoudusta selkä ei sitten tykännyt yhtään. Eikä myöskään 10 kg:n painojen nostelusta (yllätysyllätys!!). Lopputreeni valuikin sitten lankutukseen ja puolisiltaan ja välillä putkirullailinkin kipeää kohtaa. Sain myös inspiksen rukata treeniohjelmaa kokonaan uusiksi painottuen vatsaan ja keskivartaloon, ja siitä tuli tällainen:

1. Penkkipunnerrus levytangolla
2. Selän ojennus pallon päällä kehon painolla
3. Etulankku kehon painolla
4. Niskan takaa punnerrus levytangolla
5. Vatsarutistus pallon päällä kehon painolla
6. Puolisilta / niskasilta

Kommentteja: Penkkipunnerrus ja niskan takaa punnerrus nyt vaan on lempiliikkeitä G6:sta, siksi jäivät. Ja että yläkroppaan on yleensä jotakin. Selän ojennus pallolla on vähän samantapainen liike mitä tein salilla ihan siihen tarkoitetulla penkillä. Tuolloin olin huomaavinani että juuri se auttoi iskiakseen. Lankku - lääkärin määräyksestä! ;) Vatsarutistus pallolla G6:n normaalin istumaannosun tilalle. Kun tästä normaalista istumaannoususta olen huomannut, että selkä ei tykkää kun joutuu "koveraan" asentoon. Siltaa kokeilen eri juttuja, kun on olemassa niskasilta liikekin, jolla joku on päässyt niskakivuista eroon (ja niitähän mulla piisaa kanssa ajoittain).

Kolmen liikkeen kiertona ajattelin treenin tehdä, eli penkki, selkä ja etulankku olisi yksi setti ja niska, vatsa, silta toinen. Penkkiä ja niska 10 toistoa, palloliikkeet 20 toistoa ja lankkua ja siltaa kerran niin pitkään kuin jaksaa.

Kyykyt nyt jää kokonaan pois, en tiedä onko hyvä vai huono. Kyykyt on muuten ihan ok, mutta rasittaa kyllä jalkoja tämän kaiken muun jalkoihin painottuvan liikunnan lisäksi. Sitten ärsyttää kun lihakset ovat kipeät (mikä on tietysti hyvä merkki, treeni on mennyt perille) mutta kun se lepo jää hirveän vähälle ja poljen sitten kipeillä jaloilla. Ja pyöräilyn vähentäminen kun ei ole vaihtoehto.

Mutta katsotaan mitä näillä tulee. Pyöräily sen sijaan lisääntyy vaan ja voin sanoa että paljon, nimittäin maantiepyörää olen nyt kaikesta huolimatta päässyt testaamaan (pyöräilyhän on aina ollut vaan hyväksi iskiakselle, monta kertaa lähtenyt alkava sellainen pyörän selässä pois), ja fiilis on kyllä aivan mahtava tuolla viilettää!! Pyörä toimii hyvin ja parempi ajoasentokin on löytynyt. Ohjaustangon kaltevuus on testissä vielä, nyt jarrukahvat ovat tosi pystyssä ja tarkoitus mennä testaamaan miltä tuntuu (voi olla että ovat liiankin pystyssä mutta laitetaan takas sitten). Mulla on ollut kauhea epäilys onko tuo pyörä mulle sopiva. Runkokoko on 47 cm. Taulukoiden mukaan mulle saisi olla isompikin runko, mutta kun oman kehon mukaan mittaa tuo on sopiva. Tai ei ainakaan liian pieni (mitä pelkäsin). Pyörää tilaessani kyllä perehdyin runkokokoon hyvin, ja vielä kyselin chatin kautta tilatessani, mutta nyt oon jo unohtanut mitä ja miten tuolloin perehdyin. Mutta hyvä se on, nyt alkaa olla jo varmempi olo!

Kauhea sekametelipostaus tuli tästäkin mutta ei voi mitään, tällaista tämä tällä hetkellä on. Miljoona rautaa tulessa ja vielä kapuloita rattaisiinkin vähän siinä välissä! :D

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Energiaa koko kesän täydeltä!

Tämä "shoppailupakko" ei nyt ota loppuakseen. Seinämaratonilta jäi niin hyvä kokemus matkalla nauttimastani energiageelistä (= ei vatsanväänteitä), että ajattelin satsata tulevaa kesää varten geeleihin enemmänkin. Kulinaristiset karkkinautinnot ovat siis ohi ja siirryn asteen eteenpäin kohti tosurheilijaa (hehhehee, vitsi vitsinä ;)

Löysin taas Wigglen ja sieltä geelit, ja mikä parasta, hyvään hintaan juuri samaa High5 appelsiinin makuista kofeiinipitoista geeliä mitä puolikkaalla käytin (keltainen laatikko vasemmalla). Löysin myös High5 "race"pakkauksen älyttömään hintaan, alle 10e. On siis tuo kaikki "sälä" tuossa kuvassa. Urheilujuomajauhetta, tavallista geeliä kofeiinilla ja ilman, "juotavaa" geeliä minkä kanssa ei tarvi vettä, palautusjuomajauhe, jotain kofeiini"lataus"juomajauhetta ennen suoritusta, ja pelkkiä elektroyyttiporetabletteja ilman kaloreita. Pullo ja pieni energiapatukka. Nämä siis kuuluivat tuohon pakettiin. Lisäksi löysin tosi hyvään (lue: halpaan) hintaan pitkät pyöräilyhousut (olen omistanut vain capreja, ja niillä ei ihan vielä  tarkene). Yhden pienemmän juomapullonkin ostin (sininen pullo), mutta eipä tuokaan siihen pyörän pystytelineeseen mahdu. Lisäksi vielä muutaman euron elektrolyyttitablettituubi, että sain 50e täyteen ja ilmaiset postikulut.   

Joo, kauhea palo on ollut päästä pyöräilemään, ja täällä on satanut joka päivä! Sade sinänsä ei haittaa, mutta kun tuo pyörä on ihan pakasta vedetty vielä, olen niin hienohelma että en halua sillä sateeseen mennä. Vielä. Tänään sitten olisi ollut poutaa, mutta yllättäen menoja juuri tälle illalle etten vieläkään siis päässyt. Jarrukahvat ylempänä tuntuivat hyvältä ainakin lyhyellä testilenkillä, ja nyt kun pääsisi vähintään 40 km testailemaan kunnolla, niin se jo kertoisi enemmän miltä pyörä yleisesti tuntuu.

Mulla oli vähän jopa jonkinlaista rimakauhua aloittaa koko pyörällä, kun se on niin erilainen ja teknisempi mitä normaali pyörä. Onko mulle jopa liian tekninen... Olen kuitenkin ahkerasti aihetta "opiskellut", ja rimakauhu on vaihtunut malttamattomuuteen. Pääsis nyt jo kunnolla testaamaan!!

Sellaista juttua luin (pyörän säätämisen lisäksi), että renkaat on hyvä pumpata joka kerta ennen lenkkiä. Ja niin varmasti onkin, kun paineenhan täytyy olla kova. Käsittääkseni tällä vältetään myös rengasrikkoja. Mistä sitten tulikin mieleen, että minkäänlaisia varakumejahan en vielä omista. Enkä osaa vaihtaa. Enkä... No, aina hätiin tuleva mies on onneksi olemassa, jos johonkin "pahaan paikkaan" joudun ennenkuin ehdin / osaan kaikkeen varautua :D

lauantai 23. toukokuuta 2015

Pyöräilyasioita

Pyöräilyn saralla on tullut paljon uutta juttua. Mulla on ollut kova palo saada maantiepyörä käyttöön. Eilen sitten tulivat viimeiset puuttuvat "palaset" eli kypärä, kunnon lukko, pari juomapullotelinettä (ja myöskin pari juomapulloa).

Tällä kertaa tilasin tavarat Bikesteristä. Oikeastaan lukko ratkaisi ostopaikan (oli edullisin), ja myöskin kypärä ja pullotelineet ovat alennuskamaa. Ilmaiset postikulut ja 10e alennusta. Kelpasi. Sunnuntaina tilasin ja perjantaiaamupäivällä toi posti paketin suoraan ovelle. 

Tässä linkissä muuten hyvä ja ehkä jotenkin hauskakin video minkä perusteella lukkoni valitsin. (Ja omalla tavalla hauska tuo on mun mielestä siksi, kun ei voi kun ihmetellä että kaikkea ne keksii että sais pyörän varastettua ja keinot on kyllä monet ja sinnikkyyttä riittää.)



Alumiiniset juomapullotelineet, Kryptonite lukko vaijerilla (paino ruhtinaalliset 1,6 kg) ja Giro kypärä, ihan perusmallinen maantieajoonkin sopiva. Ja kuten kuvasta näkyy, heti tuli juomapullojen ja telineiden kanssa ongelmia kun eihän tuo pullo mahdukaan tuohon "pystytelineeseen" vaakaputken vuoksi. Tai jos sen sinne tunkee niin siinä vääntyy koko juomapulloteline. Eli hankintaan menee vielä joko pienempi juomapullo tai matalampi teline. En tiedä vielä.



Eilen tuli heti mentyä maantiepyörällä töihin. Sivutuuli oli kova, ja yllätyin kuinka helposti tuuli, varsinkin puuskat, etupyörää heilautteli. En uskaltanut ajaa kovin lujaa, kun sivutuulen lisäksi vielä lukkopolkimet alla (mihin en ole ollenkaan vielä tottunut että sujuisi rutiinilla). Sain ihan kunnolla keskittyä etten olisi kumossa heti alkuun. Mutta asian toisen puolen huomasin kanssa, kuinka paljon helpompaa maantiepyörällä on polkea vastatuuleen kuin tavallisella.  

Myöskin ajoasennossa on hakemista, ja varmasti vielä kauan. Nyt tuntui että paino lepäsi kämmenten alaosalla, ja myöskin joku ihme paikka alaselässä vasemmalla puolella tuntui heti "väsyneeltä". Olen säätänyt pyörää jo yleisimpien ohjeiden mukaan, mutta varsinkin mitä keskusteluja aiheesta lukee, niin säätö voi olla lähes loputonta, tai ainakin monta kuukautta kestävää ennenkuin se hyvä ajoasento löytyy. Sarvien kaltevuutta säädin nyt ensimmäiseksi niin, että jarrukahvat ovat enemmän ylöspäin (ne olivat aivan liian alhaalla). Satulan korkeus on suurinpiirtein oikea, mutta eteen-taakse säätö ja kaltevuus on vielä katsomatta. Toivon että noilla pääsisi ainakin alkuun, uutta stemmiä ja "jatkopaloja" sarvien nostoon en tällä hetkellä jaksa edes miettiä. Katsotaan niitä sitten jos muut säädöt eivät auta. 

Muutenkin tässä ajoasennon hakemisessa ja pullotelinehässäköissä on tullut jo ilmi, että maantiepyöräilyhän on yhtä geometriaa alusta loppuun! Ja mä en tiedä olenko nyt niin hirveän "geometrinen insinööri-ihminen". Tai no, myönnetään, en todellakaan ole! :D Ja oudoltahan tuo pyörä muutenkin tuntuu ajaa, ohjaus tuntuu tosi herkältä ja sarvet yleensäkin, vaihteiden ja jarrujen sijainti yms... Pitkällä tuntuu tällä hetkellä olevan että voisin ajaa sillä täysin huolettomasti, rennosti ja rutiinilla. Mutta kun vaan ajaa ja säätää ja saa kokemusta, niin eiköhän se tottumus ja tuntuma siitä tule!



Kesän kilometrikisakin on alkanut. Olen jälleen työpaikkani joukkueessa, ja pieni aavistus on että kilsoja ei ihan yhtä paljoa kerry kuin viime vuonna. Työmatka on lyhyempi kuin viime vuoden koulumatka, ja kesän pitkä pyöräreissu jää tänä kesänä väliin. Jotain lyhyempää "Touria" olen kyllä suunnitellut, ja sen myöskin olen päättänyt että joka päivä kuin vaan mahdollista on pyörällä töihin mentävä. Jos nämä suunnitelmat toteutuvat niin silloin kilsojakin pitäisi kertyä ihan kiitettävä määrä.  

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Seinäraportti 2015

Seinämaratonin puolikas on nyt takanapäin ja ihan hyvät fiilikset jäi alkukankeuksista huolimatta.

Perjantaina herkuttelin jonkin verran mm. kaurapuurolla ja Lidlin paistopisteen tuotteilla. Kermatoffeitakin tuli popsittua vähän ennakkoon :-) Lauantaiaamuna sensijaan söin ihan normaalisti munakkaan aamupalaksi, ja noh, yksi munkki meni vielä jälkkäriksi. Mitään muuta en sitten syönytkään, vaan lähtö kävi kohti Seinäjokea. Matkaevääksi otin vettä ja banaanin, mutta kumpaakaan ei tullut nautittua ajomatkalla.

Perilla odottikin sellainen yllätys että en meinannut millään löytää tapahtumapaikkaa. Navigaattorissa oli järjestäjien parkkipaikaksi ilmoittama tie (oikea tie, numeron heitin hatusta), ja navigaattori sitten ilmoittikin heti oikean tien alkumetreillä että olet perillä. Vaikka enpä muuten ollut.

Tiesin että lähtöpaikka on urheilukentällä n. 500 m Lakeuden Rististä, ja aloinkin sitten kiertelemään Lakeuden Ristin lähistöä. En paljoa ehtinyt kierrellä kun näin juoksijoita (onneksi, kellokin kävi jo puoli kahta ja lähtö klo 14), ja heitä seuraamalla tulin risteysalueelle jossa oli järjestysmiehiä liikennettä ohjaamassa ja ihan kysymään että missäs se lähtöpaikka nyt on. Sain hyvät ohjeet ja pääsin ajoissa perille.

Äkkiä numerolapun hakuun ja loppuja vaatteita vaihtamaan. Juoksucaprit ja pitkähihaisen juoksupaidan olin pukenut jo kotona. Mukana oli t-paita ja pitkät juoksuhousut. Sään kanssa oli vähän pähkäilemistä. Tuntui kylmälle, ja 7,5-8,5 astetta oli auton lämpömittari näyttänyt koko matkan. Pilvistä oli, ja vähän tuulikin. Puin sitten vielä t-paidan pitkähihaisen alle.

"Vessaramppaamiset" jäivät tällä kertaa todella vähiin, 2 kertaa kävin hyvin vähäisin tuloksin. Tuntui että hiilarit sitoneet nesteet hyvin kroppaan. Ei kyllä toisaalta janottanutkaan yhtään. Hyvä niin, ei ainakaan tarvinnut ressata tulisiko matkalla pissahätä. Jotenkin ei nyt huvittanut raahata juomapulloa ja -vyötä mukana, niinpä otin spibeltin tapaiseen vaan geelin ja pari karkkia "evääksi", ja juomiset päätin kerrankin kokeilla niin, että juon vaan juomapisteillä. Musiikit päälle ja ulos lähtöä odottamaan, kerrankin olin ajoissa.

Bongasin työkaverin lähtöpaikalle mennessä, ja juteltiinkin siinä ihan lähtöön saakka. Kannustin häntä menemään rohkeasti eteen vaan, koska varmasti tulisi pärjäämään hyvin, vauhti on "pikkusen" toista luokkaa kuin minulla.

Lähtö tapahtui, ja ensimmäisen kierroksen fiiliksiä: Meinaa "pistää", ei kulje. KUUMA. Vaikka lähtöpisteellä tuuli, itse reitillä ei tuullut yhtään. Juomapisteitä oli kaksi, 3,7 km jälkeen ja lähtöpaikalla ( 7 km). Join ekalla pisteellä mukin vettä. 5 km kohdalla "säädin" pitkähihaisen paidan pois päältä (joo, irrottelin ja kiinnitin uudelleen siinä juostessa numerolapun ja järjestin uudelleen kuulokkeiden johdon), sidoin vyötärölle ja jätin 7 km kohdalla lähtöpaikalle. Samalla 2 mukia urheilujuomaa.

Toinen kierros: Nyt alkaa sujumaan ja vähän ajatuksiakin löytymään. Kiva reitti, lähellä keskustaa, isoja teitä, pienempiä teitä omakotialueilla, puistopätkiä, jopa yksi ala-ja ylämäkikin. Asfalttia ja välillä sorakävelyteitäkin. Ei kyllästy, kilsat menevät kuin itsestään. Ajasta ei mitään tietoa, en hoksannut mistä lähtöpaikalla näkee ajan. Pikkuhiljaa alkoi selkiäkin näkymään, ja yhdestä jopa ohi. Juomiset: 3,7 km kohdalla 3 mukia urheilujuomaa ja 7 km kohdalla sama. Syömisiä ei mitään, paitsi 7 km geeli viimeiselle kierrokselle.

Kolmas kierros: Geeli, tai sitten tietoisuus kolmannesta kierroksesta, mitä olin todella odottanut: tästähän kaikki vasta alkaisi, no kuitenkin jokin antoi hetkellisen energiabuustin, ja ohitin kolmen juoksijan ryhmän heti viimeiselle kierrokselle lähdettyäni. Tämä toi vähän paineita, näillä juoksijoilla oli mun mittapuun mukaan ihan hyvä vauhti ja vähän sai pelätä etteivät tulisi heti uudelleen takaa ja ohi. Yksi kermatoffee vielä päälle, ja pian jo alkoi tuntumaan että tästä ei vatsa oikein tykännyt. Ei onneksi mitään "karmeita" tuntemuksia, sellaista pientä vaan. Viimeisellä juomapisteellä join edelleen 3 lasia urheilujuomaa, ja nyt tuntui että olen juonut ehkä liikaakin. Ja nyt huomaa kuinka vaikeaa juomista on säädellä kun nestettä ei saa juuri silloin kun haluaa (niinkuin tähän asti kun on ollut aina oma pullo mukana). Noh, 3,2 km jäljellä ja viimeisiä viedään.

Keskityin pitämään koko ajan vauhtia yllä, kun tiesin että se kolmen ryhmä on ihan kannoilla. (Oikeasti tuntui että toinen, ehkä kolmaskin kierros meni nopeampaa kuin ensimmäinen. Tai ainakin samaa vauhtia.). Kaikenkaikkiaan 5 tai 6 selkää tuli vielä vastaan, ja tämä jos mikä antoi itseluottamusta, oli se aika nyt sitten mikä oli. En hyytynyt, vaan hyvin jaksoin omaa vauhtiani mennä. Pian olinkin jo maalissa, ja siellähän se aikakin näkyi (maali ja uusi kierros haarautuivat aiemmin) 4:23 ja jotakin. Pienen hetken olin että häh, mutta tajusin että kello on ajoitettu maratoonareille jotka lähtivät jo klo 12. Eli 2:23 ja jtn. Tämän juoksun taustan huomioon ottaen ihan jees.

Numerolappu pois ja mitali käteen, ja samantien bongasin työkaverin joka oli ollut reilut puoli tuntia sitten jo maalissa! Jäin juttelemaan, mutta pian kylmä ilma alkoi oikein kunnolla "polttamaan" keuhkoissa ja oli pakko mennä sisälle ja lämpöseen suihkuun.

Myöhemmin hengailtiin työkaverin kanssa vielä hetki kisapaikalla. Tuloksia oltais kaivattu mutta esillä oli vain muutaman parhaimman aika. Eikä ne tulokset ole tällä hetkelläkään tulleet. Höh!


Niin olikos tämä nyt ruokapostaus vai puolimaratonpostaus? Pahoittelen kuvituskuvaa, mutta nyt ei ole mitään muutakaan tarjolla. Sen verran ohjelmarikas reissu oli että kuvien ottaminen unohtui täysin! No, tässä kuitenkin vielä hyvin ansaittua "iltapalaa" :)  


Ja vielä jonkinlainen loppuyhteenveto:

- Uusi reitti oli todella positiivinen yllätys! Olen aiemmin ollut vähän useita samoja kierroksia sisältäviä tapahtumia vastaan (esim. 4 kierrosta liikaa -> kyllästyy), mutta ainakin kolme kierrosta meni tosi helposti. Ja asiaa auttoi kyllä se, että reitti oli mielenkiintoinen. En ollenkaan ehtinyt pitkästyä!

- Juomisen oikea määrä ja säätely oli yllättävän vaikeaa kun omia juomia ei ollut mukana. Mun ongelma on ilmiselvästi se, että vedän helposti kaikkea liikaa. Tankkaan liikaa, juon suorituksen aikana liikaa. Jos suoritus olisi jatkunut, juomista olisi täytynyt vähentää. Viimeisellä kerralla tuntui että jää vaan hölskymään vatsaan. Tankkaaminenkin oli siinä ja siinä, sen verran "hyvin" söin perjantaina että lauantaiaamun ja päivän pärjäsi hyvinkin vähällä. Toisaalta kyllä lähes "tunsin" kuinka ne hiilarit "tarttuivat" kehoon, että siinä mielessä ihan onnistuneelta tuntui. Ehkä vähempikin olisi riittänyt :-)

- Hidastunut vauhti kyllä on, mutta luulen että tämä johtuu juoksun vähyydestäkin (50 km tänä vuonna juostuna ennen Seinää). Nytkin tuntui että "kroppa" pääsi vauhtiin vasta 2. ja 3. kierroksella. Luulisin että melko pienellä vaivalla saisin aikaa ainakin jonkin verran parannettua.


Jäikö tästä nyt joku kipinä sitten....? Ehkä, mutta en vielä lupaa mitään.... ;)



perjantai 15. toukokuuta 2015

Uusi teltta!

Tunnustan olevani melkoinen tarjoushaukka, saan kiksejä jos löydän jotain hyvää (lue: tarpeeksi laadukasta) edullisesti.

Prisman myymälässä on jo pidemmän aikaa ollut telttoja -30-50%. Olen niitä jo kuukausitolkulla katsellut aina kun Prismassa käydään. Kuitenkin on ollut niin paljon muutakin rahanmenoa, että oon aina tullut järkiini ja jättänyt ostamatta.

Eräänä päivänä pääsin yksin kauppaan. (Yleensä käydään miehen kanssa kahdestaan, ja mies on aina "sopivasti" siinä selän takana hoputtamassa. Aika usein kiirekin on, töihin, tai sitten muuten vaan väsyttää eikä jaksa mihinkään keskittyä). Nyt oli kuitenkin yöviikko ja aikaa. Ja olin yksin. Prismasta piti ostaa siemenperunoita, mutta jostain syystä jalat kuljettivat mut retkeilyosastolle.

Siinä niitä sitten oli. Vauden tunnelitelttaa (179e -50%) ei enää ollut, eikä sellaista olisi tarvittukaan, mutta Hannah Troll S kupolitelttaa oli (99,95e -50%). Myös King Campin Hiker 3 suurempaa kupolia oli tarjolla (49,90e -30%). Kupolille olisi ollut tarvetta jo viime kesänä Raippaluodon pyöräretkellä. Ja voin kuvitella että on jatkossakin, kunhan melontaretket pääsevät alkuun ja kalliolle leiriytyminen on jossain vaiheessa enemmän kuin todennäköistä.

Hypistelin telttoja aikani, jätin jälleen kerran ostamatta, ostin muut tarvittavat ja lähdin kotiin. Teltta-ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Kupoleja oli kahta tarjolla, kumpi olisi parempi? Googlekaan ei tuonut selvyyttä asiaan. Tai kallistui King Campin puolelle. Isompi sisätilavuus 205 x 205 cm ja sama vedenpitävyys kuin Hannahissa, ainakin "paperilla". Hannahin sisätilavuus 150 x 205 cm, eli selkeästi 2 hengen teltta. 

Jokin tuossa King Campissa kuitenkin tökki. Teltan pinta-ala on isompi. Mahdollinen tuuli tarttuu sitä helpommin mitä isompi on, varsinkin jos telttaa ei ole kiinnitetty mihinkään. Lähtöhinta on puolet edullisempi, joten täytyy olla laadullisesti huonompi kuin Hannah. Myös Hannahin väri oli miellyttävämpi (sehän se on kaikista tärkein pointti ;)  

Ja niinhän siinä sitten kävi että pikainen varmistussoitto miehelle "Hei onko ok et ostan toisen teltan? Kumpi olisi sun mielestä parempi? No ok, ostan sen minkä olin ajatellutkin!", ja vielä uudelleen Prismaan. Just ja just ehdin teltan koepystyttää treenihuoneeseen (harmi kun tästä ei ole kuvaa), ja sitten äkkiä yötöihin.



Ja siinä se nyt sitten on:





Painoa 3,2 kg, vedenpitävyys 3000 mm (jossain, ehkä lattiassa? 10 000 mm, vaikea ottaa selvää kaikesta kun Google kääntäjällä joltain puolankielisiltä sivuilta oon selvitellyt). Sellainen malli, jossa sisäteltta pystytetään ensin ja ulkoteltta siihen päälle. Sateella huono, mutta hyvällä säällä voi käyttää pelkkää sisätelttaakin. 

Ja tarvehan on hyville melontasäille (ollaan ajateltu että tuo melonta on nimenomaan keskikesän helteiden "se" juttu!). Painolla ei suurta merkitystä ole kun kanootissa kulkee. Tilavuutta mietin kauan että riittääkö, mutta mies meinasi että riittää. Absidi on tosi pieni eikä kalliolle saa kiinnitettyäkään, mutta kaipa tuon alla pari merimiessäkkiä menee. 

Ja kuten kuvasta näkyy, telttaa on testattu jo eli nukuin siellä viime yön. Lämpöä (vai pitäisikö sanoa kylmyyttä) oli +2, välillä satoi. Yhdeltä seinältä oli sade "tarttunut" sisältelttaan, mutta teltta pysyi silti sisältä kuivana eikä tiputtanut makuupussille. Muutenkin tuli testattua uimailmapatjaa ja Kairaa siihen päälle alustana. Lämmin oli kaikin puolin. Ja uimailmapatjoja (Honkkarin "ryonpatja") on tarkoitus käyttää nimenomaan melontaretkillä, kun niillähän voi käydä myös uimassa :D


  

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Seinä vastassa!

Niin se Seinämaraton pikku hiljaa lähestyy. Olen tässä vähän tehnyt ajatustyötä asian suhteen, ja ei se enää niin mielenkiinnottomalta tunnu kuin vielä hetki sitten. Ja, myönnän, suurin syy miksi mielenkiintoa ei tahtonut löytyä johtuu siitä, että oon puolikkaan suhteen ns. "jättänyt läksyni tekemättä", eli harjoittelut ja juoksut jääneet minimiin. Siitähän se purnaus johtuu. Syyllinen löytyy peilistä ja itseruodintani on armotonta :-)



Vähän historiaa: Talvella oli ajatus että jätän tällä kertaa puolikkaan väliin, mutta eiköhän viime tipassa ennen halvimman hintakauden umpeutumista tullut s-postia, että osallistumishinta Seinälle vain 10e. Ja juoksija- tai S-etukortilla vielä 2e pois. 8e, ei paha vaikkei sitten osallistuisikaan, ajattelin. Samaan aikaan työkaveri houkutteli HCR:lle. Työnantaja olisi sponssannut osallistumisen, mutta suuri massatapahtuma, ajomatka, yöpyminen, muut järjestelyt... ei oikein innostanut. Sen sijaan sain työkaverin ylipuhuttua Seinälle.

Jossain vaiheessa tuli myös heikko hetki ja olin vaihtamassa puolikasta 10 km:lle, mutta tuollahan on reitti muuttunut ja juostaan 7 km kierroksia entisen 10,5 km sijaan. Ja 7 km tuntuu sitten jo niin vähälle. Liian vähälle. Sitten vaan päätin, että kyllä mä nyt tuosta puolikkaasta selviän kun oon sellaisista tähänkin asti selvinnyt.

 

Ja sitten taas tähän päivään: Kävin viime lauantaina juoksemassa (tai rehellisemmin sanottuna hölkkäämässä) 16,4 km ja aika oli armoton pettymys, tasan 2 tuntia. Alla oli kyllä viiden päivän pyöräilyt että josko niilläkin jotain osuutta asiaan sitten. Toivotaan että olisi. Ennen sama matka on mennyt 1:45-1:50 luokkaan. Tai sitten siitepöly. Silmät ovat oireilleet, tuntunut kuin olisi hiekkapaperia silmissä ja antihistamiini on auttanut.

Mutta ei pelkkää huonoa ellei jotain hyvääkin: Juoksu ei tuntunut mitenkään pahalle. Ihan ok tuntemuksia koko matkan ja pidempäänkin olisin jaksanut. Eikä tullut mitään "vaivoja" vaikka yhtäkkiä tällaisen matkan teinkin. Kyllä se puolikas varmaan kestävyyden puolesta menee.

Ja onhan tässä kaikki kikkailuvarat vielä. Alkuviikosta kuljin pyörällä töihin, nyt loppuviikko vapaata ja aikaa oikein kunnolla levätä ja palautua. Jos tuo palautuminen toisi vaikka muutaman minuutin paremman ajan. Antihistamiinia voin ottaa hyvissä ajoin jos siltä tuntuu (en kyllä ole huomannut että se mitenkään väsyttäisi). Sääkin näyttää lauantaille tällä hetkellä oikein hyvältä, sellaista 10-12 C lämmintä, puolipilvistä. Ja ei haittaisi vaikka sataisikin, pysyisi ainakin ilman siitepölyt "kurissa". Josko nyt tulee ensimmäinen Seinämaraton ilman hellettä.

Mitenkään erikoisesti en meinaa syödä, ehkä perjantaina vähän hiilareita ja herkuttelua. Suunnitelmissa vaellukselle testailua, voiko kaakaovanukasta tehdä jauheesta veteen ja kermajauhoon ja onnistuuko muffinsien / kakun teko valmisjauheesta retkikeittimellä ja -paistinpannulla. Vaellukselle ja puolikkaalle valmistautumisenkin voi näköjään yhdistää!



"Juoksuevääksi" jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kermatoffeita ja uutena juttuna kofeiinipitoista energiageeliä. Testasin yhden geelin lauantaina, eikä vatsa tuntunut olevan siitä millänsäkään. Eihän nuo geelit mitään makuelämyksiä ole (minähän mielelläni nautiskelen kulinaristisesti myös "urheilusuorittaessani"), mutta kokeillaan nyt. Jos tuolla saisi vaikka 1 min vielä pois ;) Kozel nyt ei sentään ole juoksuevääksi, vaan vasta juoksun jälkeen kotona sitten! :D


lauantai 9. toukokuuta 2015

Pyöräsekoiluja, suunnitelmia liikuntatapahtumista ja ajatuksia retkeilystä

Kaikki sai alkunsa kun palattiin Pyhältä ja todettiin että meidän koirienhoitaja oli mun fillaria lainatessaan onnistunut saamaan takarenkaan soikeaksi. Lähdettiin sitten Biltemasta uutta takavannetta ostamaan. "Kun nyt vanne menee uusiksi pitäiskö samalla uusia takarataskin? Kun se aina seiskalla naksuu..." sanoin. Mies puolestaan halusi ostaa mun pyörään matalammat renkaat, kun viimeksi renkaita vaihdettaessa juuri sopivia ei löytynyt ja profiili ollut hieman liian korkea, ja nyt olisi Biltemassa sopivat. Takarattaan lisäksi siis sisä- ja ulkorenkaat lähtivät mukaan. Nakkasin ostoskärryyn viime tipassa vielä maantiepyörään lukkopolkimet ja mittarillisen jalkapumpun (presta-venttiilejä varten), samaan konkurssiin kun sopivasti menivät ;)

Uuden vanteen ja rattaan laitossa ei ollut ongelmia, kuten ei myöskään renkaiden vaihdossa. Eikä vaihteiden säädössä (nyt toimi taas seiskakin, kun talvella oli päässyt siihen pisteeseen ettei mennyt päälle ollenkaan). Ongelmat alkoivat kun pyörää kokeilin. Kylläpä naksutti polkiessa, ja pahasti! Vaihteet puolestaan toimivat moitteettomasti. Ei muuta kuin googlettamaan, ja aika äkkiä selvisi että pitäisi aina uusia koko voimansiirtojärjestelmä kerralla. Kuluneet ketjut ja uudet rattaat eivät sovi yhteen.

Ei muuta kuin Biltemaan, tällä kertaa ketjuja ostamaan. Osattiin ostaa oikeat. Ongelma tuli siinä kun huomattiin (kotona tietysti) että ketjut ovat liian pitkät. Jälleen googlettamaan. Alta aikayksikön selvisi että tarvitaan aivan oma työkalu, ketjunkatkaisija, hoitamaan homma loppuun. Ei muuta kuin vielä kerran Biltemaan tuota muutaman euron työkalua ostamaan.

Tässä vaiheessa mua arvelutti jo suuresti että onkohan homma tälläkään selvä. Mun veikkaus oli että eturattaan (ja ehkä polkimetkin, kun näin vain sellaisia "paketteja") joutuu uusimaan. Mies meinasi että ei tarvi.

Lyhennettiin uusi ketju netistä löytyvien ohjeiden mukaan, kaikki osat kiinni ja kas kummaa, pyörä toimi kuin unelma! Vaihteet toimivat moitteettomasti, polkiessa ei naksu, eikä seiska ole sellainen "epävarma", ei tarvi pelätä koska naksahtaa koko poljin epämiellyttävästi.


Laskin karkeasti että tällä on ajettu n. 6700-7000 km ennen "remonttia". Toivottavasti ajokilometrejä olisi vähintään saman verran edessä. Mies ehdotti mulle jossain vaiheessa uuden pyörän hankkimista mutta enhän mä suostunut! Tämä pyörä on palvellut hyvin ja tykkään siitä muutenkin. Kaikin puolin kevyt, sopiva runkokoko ja "ergometria", sopii mulle kuin nakutettu!



Seuraavaksi sitten maantiepyörään perehtymistä ja saattamista ajokuntoon. Renkaat olivat melkoisen tyhjät, ja yllätyin kuinka helposti presta-venttiilejä onkaan pumpata (pelkäsin etukäteen että onnistuisin rikkomaan ne). Kiristelin ja kokeilin muutenkin kaikkia ruuvia ja muttereita kun vähän epäilytti kun olin itse pojan kanssa pyörän koonnut. Eipä muuta kuin pyörä pihalle ja vähän kokeilemaan. Hyvin ja moitteettomasti toimivat vaihteet, jarrut ja kaikki.

 Seuraavaksi sitten Lidlistä viime kesänä ostamani pyöräilykengät esille ja tutkiskelua, sopivatko ne Bilteman lukkopolkimiin. Sopivathan ne. Ainut moka kengissä vaan että ne ovatkin maastopyöräilykengät eivätkä maantiepyöräilykengät. Valitsin kengät täysin mukavuuden perusteella, lenkkarien näköiset tuntuivat huomattavasti mukavammilta jalkaan kuin nahkaversiot (jos niitä joutuisi joskus vaikka 10 tuntia jossain Pirkan pyöräilyssä jalassa pitämään).

No, kun kengät ja polkimet kuitenkin yhteen sopivat, niin polkimet löysiksi säädettyinä vaan paikoilleen ja vähän testaamaan. Ei se mitään vaikeaa ollut, jalan saa hyvin pienellä liikkeellä irroitettua polkimelta.

Maantiepyörä on nyt siinä pisteessä että nämä muutamat kerrat olen sitä testannut. Vielä uupuu kypärä ja kunnon lukko. Kypäräksi luulen että kelpaa jokin vähän virtaviivaisempi, en nyt "jaksa" niin välineurheilija olla ja menihän mun hankinnat pieleen jo pyöräilykengissä jos oikein pilkkua alataan viilaamaan ;)

Ja maantiepyörällä alan pitempiä lenkkejä tekemään heti Seinämaratonin jälkeen. Heinäkuun Botniapyöräilyä silmälläpitäen.

Nythän se Seinä on taas tulossa, ja voin ihan rehellisesti sanoa että juoksu ei nyt tällä hetkellä niin hirveästi kiinnosta. Tai kiinnostaisihan se, mutta tuntuu että viikonloppujen vähäinen aika ei riitä kaikkeen. Retkeilysuunnitelmia on vaikka minkälaisia viikonlopuiksi. Ainoa aika patikoida täällä "Ei-Lapissa" on mun nähdäkseni kevät ja alkukesä. Keskikesällä tulevat helteet ja elokuun loppupuolelta lähtien hirvikärpäset. Ei kiitos, niille kummallekin. Nyt on siis aika.

Viikonloput kuluvat siis (toivottavasti) pyöräilyn ja retkeilyn yhdistämisessä.

Pyöräilyyn ajattelin panostaa Botniapyöräilyyn saakka, ja siitä eteenpäin sitten juoksuun. Botniakierros tai jokin muu syksyn tavoitteena.
  

Kun ei tänä viikonloppuna mihinkään päästy (suunnitelmista huolimatta) niin nukuinpa sitten viime yön teltassa! Miehen mielestä olen sekaisin, heh, mutta omasta mielestä tämä oli hyvinkin järkevää. Tuli muisteltua kuinkas se teltta pystytettiinkään, tuli testattua uutta makuupussia, kuin myös makuualustakomboa Kaira (kevyt ja ohut alumiinihalppis) - puhallettava ohut Karrimor. Illalla nukkumaanmennessä mittari näytti +8, ja yön aikana makuupussissa tuli fleecekerrastolla kuuma. Pussi oli tilava, mahtui hyvin "kiehnätä". Hengitys kostutti makuupussia, tätä ominaisuutta ei keinokuituisissa ollut, nyt ymmärrän miksi pussi pitää tuulettaa ;) Makuualustat vaikuttivat suht pehmeiltä, silti käsi puutui kylkiasennossa. Thermarestien hankinnat jätetään vielä, näillä on nyt pärjättävä.


Ai niin, Seinämaratonin tavoite on hyvin vaatimaton, juosta (vai pitäisikö sanoa hölkätä) vaan se kunnialla läpi. Niin surkeita mun juoksuajat ovat nyt olleet (enkä tiedä täysin miksi, juoksun vähäisyys, edelleen korkeampi paino edellisvuosiin verrattuna, siitepöly, muutamia syitä arvatakseni), että sellainen 2 h 30 min voisi olla sopiva tavoiteaika. Takapakkia tulee mutta ei voi mitään, tämä on tilanne nyt.

Olen huomannut muutenkin että mun kunto ja motivaatio kulkevat sykleissä. Yksi "alamäki" oli syksynä 2012 - keväänä 2013, ja toinen tuntuu olevan nyt. Tämän taustalla on vuosi sitten tekemäni ylityöt, koulun alkaminen, siihen panostaminen ja täpiseminen ja nyt taas tuosta rutistuksesta "toipuminen" ja paluu normaaliin. Kyllä tästä vielä noustaan!!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Erilainen vappupäivä Levanevalla

On ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa päästä lähistöllä olevalle Levanevalle "vaellusharjoittelemaan", ja vappupäivä ja sen tuomat vapaat antoivat siihen hyvän mahdollisuuden. Tarkoitus oli tehdä yhden yön reissu, mutta toisin kävi. Aloitan kuitenkin alusta:

Suunnitelma: Yhden yön reissu, yöpyminen Särkisen tuvassa, kummatkin koirat mukaan. "Täysi varustus", ruuat osittain vaellustyyliin, vaelluskenkien ja muiden hankittujen varusteiden testailua. Koska kuskaajaa ei saatu että oltaisiin voitu kulkea koko Kurjen kierroksen reitti (alku ja lähtöpiste 30 km päässä toisistaan), auto yhteen paikkaan ja siitä "singahtelua" sinne tänne. Rinkan kanssa. Teltta jätetään autoon varuiksi jos tupaan ei mahdukaan (olisi 2 km matka hakea se tarvittaessa).

Eikä muuta kuin matkaan. Auto starttasi hyvissä ajoin vappupäivänä kohti Jurvaa ja yhtä Levanevan parkkipaikkaa. 


Lähtöpiste oli hyvin merkitty ja paikka löytyi muutenkin helposti. Muuten lähtö oli aika hässäkkää kahden koiran kanssa. Koirilla oli testauksessa jo vuosia sitten hankkimani kantoreppu mallia "halppis", ja sellainen se kyllä olikin. Rikoin heti yhden kiinnitys"hakasen" ennenkuin oli yhtään mihinkään päästykään.


Maisema oli "suomaista" heti ensi metreiltä lähtien. Pitkospuut hyvässä kunnossa ja reitti hyvin merkitty, aurinkokin paistoi. Hyvältä näytti!




Nevan värimaailma yllätti täysin, oli hyvinkin värikästä vaikka olin odottanut jonkinlaista "keväistä harmautta" kun puutkaan eivät ole vielä lehdessä ja ruohonkin vihertyminen vasta aluillaan.


Muru ja "floppireppu"


Suota, suoraa ja pitkospuuta tosiaan riitti.


Kiimakallion levähdyspaikka. Vappusimaa ja tippaleipää nautittiin täällä.


Kiimakallio oli itse asiassa aika iso kallioalue, joissa paljon mm. jäkälää. Väriloisto siis jatkui.


Seuraavaksi saavuttiin Maalarinmaalle mistä löytyy laavu ja lintutorni. Kivi-ja Levalammen tekojärvi josta löytyisi vaikka mitä linnustoa. Kiikarikin oli meillä mukana, mutta...


Tässä vaiheessa koirat alkoivat nakertamaan hieman hermoja. Taukopaikalle tuli muutakin väkeä, ja koirat haukkuivat, "uikuttivat" ja kerjäsivät huomiota minkä ehtivät. (Pieni välihuomautus vailla sen kummempia selityksiä että meidän koirat on aika epäsosiaalisia kun kotikonnuilla aina vaan lenkkeillään. Ja kaksihan koiraa ei ole sama kuin yksi koira. Meillä yksin ollessaan kumpikin käyttäytyy lähes tai täysin moitteettomasti, mutta yhdessä ollessa näytetään ne kaikki pahimmat puolet: rähjätään, haukutaan, vedetään hihnassa jne enemmän tai vähemmän kumpikin.) Ja nyt tässä tilanteessa kun olisi halunnut hetken levätä, kokata rauhassa, syödä rauhassa, kaikki energia meni koirien hillitsemiseen, huomaamiseen tai huomaamattomuuteen...

Syötiin sitten aika nopeasti ja lähdettiin takaisin lähtöpaikkaa kohti. Tässä vaiheessa tokaisin miehelle että kumpikin koira ei tule UKK-puistoon. Vain toinen tai ei kumpikaan.

Kahvitkin jäivät siinä hötäkässä juomatta, ja niinpä paluumatkalla alkoi väsyttämään aika lailla. Muru käyttäytyi myös tosi kummallisesti kun lähdettiin takaisin. Olisi halunnut palata lintutornille. En ymmärtänyt miksi, kun nythän oltiin menossa takaisin autoa ja siten kotia kohti.

Aika pian huomasin että Murukin oli aika väsynyt. Siis ihan fyysisesti. Voisin kuvitella että se on sellainen koira joka ei tällaisessa tilanteessa näytä väsymystään tai ehkä kipujakaan, jatkaa vaan kun vaistoaa että me ihmiset halutaan kulkea eteenpäin. Haluaa miellyttää.



Aika märkää oli välillä. Pitkokset olivat muuten kuivat paitsi yksi lyhyt pätkä oli kunnolla veden peitossa. Lompsittiin vaan läpi ja todettiin että vaelluskengät todellakin pitivät vettä. Hyvä niin.


Tulomatkalla ajatukset pyörivät. Uskomatonta, että meidän läheltä ihan sivistyksen keskeltä löytyy tällainen paikka. Suota silmänkantamattomiin. Hienoa että tällaisia paikkoja on.


Päästiin kuin päästiinkin Kiimakalliolle asti. Kahvihammasta kolotti jo pahasti. Tullessa oli sadetta räpsytellyt pikkuisen, mutta "yllättäen" just nyt piti kunnolla sataa kun oli tauon paikka. Tuntui jo että tämän reissun "idea" oli että tauot olivat kiireisiä, ellei jopa kiellettyjä :-b Muru vetäytyi kauemmas, teki pesän itselleen ja otti tirsat. Väsynyt siis oli. Kahvin, keksipaketin ja Murun tirsojen jälkeen oltiin kaikki kuin uusia ihmisiä. Ja koiria. Ja matka jatkui.


Väriloistoa jaksoin ihailla edelleen.


Lopuksi koukattiin Särkisen tuvalle jossa oli tarkoitus nukkua yö. Sielläkin oli porukkaa, joskin olivat päiväretkellä. Kuulimme kuitenkin, että yksi henkilö saattaisi tulla tänne tänään yöksi. Oltiin päätetty jo tulomatkalla "koiraepisodin" jälkeen että yövytään jos muita ei ole, mutta lähdetään kotiin jos muita tulijoita on. 


Särkisellä grillattiin makkarat ja juotiin kahvit. Niinhän siinä sitten kävi että yksi tulija tuli, ja päätettiin lähteä kotiin. Olisi ollut ihan ok yöpyä ja jokaisella tasapuolinen oikeuskin tietysti, mutta näin kuitenkin päätettiin. Ei ollut takeita olisivatko koirat antaneet meidän nukkua, vai olisivatko häiristelleet koko yön (olisimme nukkuneet parvella).


Niinpä sitten lähdettiin autolle, eikä pitkäkään ajomatka kun oltiin jo kotona. Opettavainen päivä kyllä oli, ja ihan kivakin loppujen lopuksi. Vähän jäi kaivelemaan kun ei yöksi jäätykään, mutta ratkaisu oli ihan meidän oma, ja syykin. Ja pääseehän tuonne uudestaankin jos haluaa.



Ja mitä tällä kertaa opimme:

- Luultavasti lähdemme UKK-puistoon kokonaan ilman koiria. Muru on jo 10 vuotias, ja nyt ensi kertaa huomasin siinä väsymisen merkkejä. Kuuden päivän vaellus voisi olla liikaa. Myös pitkä automatka alkuun ja loppuun olisi koirille kova koettelemus. Olisi eri asia jos tämmöinen olisi niille arkipäivää ja tuttua hommaa. Mutta kun ei ole, vaan aika rajuja juttuja niiden arkeen.

- Kilsoja kertyi kaikenkaikkiaan 17,5. On kyllä liikaa. 15 päivässä tuntuu maksimilta. Rinkatkin painavat.

- Miehellä hiersi toinen kenkä sääreen. Ehkä jättää nauhoitusta pykälä alemmas, ja urheiluteippiä ehkäisyyn ennekuin ehtii hiertääkään.

- Minä puolestaan testasin eräitä ylimääräisiä pohjallisia kenkiin. Olivat hieman lyhyemmät kuin itse kenkä, ja ilmeisesti ne sitten tuntuivat isovarpaissa. Seuraavaksi täytyy testata ilman pohjallisia tai sitten ostaa juuri kenkään sopivat.

- Testasin myös polviin ulottuvia kompressiosukkia, ja päivän myötä kinnasivat aika "kivasti" polvitaipeissa. En noteerannut kinnausta, ja illalla kotona polvitaipeet oli todella kipeät! Onneksi aamulla helpotti, ja hyvä muistutus että tuollaisiin pitää reagoida heti kun alkaa tuntua. Eikä enää ikinä minkäänlaisia polvisukkia :-b

- Alkuhässäkässä miehellä jäi rinkan säätäminen kokonaan, ja valittelikin sitten kun rinkka painoi ja oli huonosti. 

- Välillä satoi enemmän ja vähemmän, mutta kun oli lämmintä, sade ei haitannut lähes yhtään. Ja kun tiedettiin että Särkisessä on kamiina ja kuivausmahdollisuus. Eli sadetta ei tosiaan pelätä!


Osittain samoja juttuja kuin jo Seitsemisessä (päivämatkat ja rinkan säätö), mutta jotain uuttakin opittiin. Gepsiä käytin vähän (olen jo muutenkin testaillut) joten senkin käyttäminen sujuu. Esitekartalla pärjäsi mutta tuolla nyt ei paljon eksyä voi, kun suota ja pitkospuita n. 80% reitistä! 



Se oli semmoinen vappupäivä! :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...