keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ja kuinkas sitten kävikään... eli eräs viikonloppu meloen

Elokuun puolenvälin viikonloppu piti ottaa rauhallisesti. Ei jaksaisi lähteä mihinkään "yön yli melontareissulle", mutta jos jotain pientä kumminkin. Yksi suunnitelma oli meloa joku päivä tytön luo kahville (joo, onnistuu :), joten siinäpä sopiva päivämelonta.



Lähtöpaikalla. Vaasan kaupunki vastarannalla.


Lähtöpaikka oli tsekattu etukäteen. Varsin umpeenkasvanutta, mutta veneen- (ja kanootin-)mentävä reitti on raivattu. 


Yksi iso selkä oli ylitettävänä heti alkuun, menomatkalla vastatuuleen. Muutenkin koko menomatka oli vastatuulta, joten pikkuhiljaa tässä tunsi jopa urheilevansa.



Vankilan rantaa.


Kalarantaa ja Vaasan ainut ravintolalaiva.


Tuntui varsin oudolta nähdä kotikaupunki tästä perspektiivistä ja vielä meloen.






Pian perillä. Ja seuraavaksi varsin harvinaislaatuista kuvamateriaalia, kun meistä otettiin oikein kuviakin ;D












Perillä tytöllä oli kova mielenkiinto päästä kokeilemaan kanoottia, ja niinpä sitten vetelivät poikakaverin kanssa pienet ringit siinä maihinnousupaikan kupeessa. Kivaa hommaa kuulemma oli!


Kahviteltiin kaikessa rauhassa kunnes koitti takaisinlähdön aika. Vähän kävi mielessä että vielä pitää jaksaa takaisinkin (kun tosiaan tuuli reippaasti), mutta niinhän se sitten olikin että oli ihan myötätuuli koko takaisintulomatkan.


Matka sujui todella joutuisasti kunnes saavuimme kaislikkoalueelle.






"Jaa mistäs sitä pitäis mennäkkään, kokeillaan tuolta." "Ei oo tästä, entäs tuolta?" "Ei onnistu, entäs tosta, ei kyllä näytä pääsevän tästäkään mihinkään."






"Palataan takaisin ja kokeillaan uudelleen. Olisko vähän enemmän vasemmalta?" "Ei ku oikealta mun mielestä."






Muutaman kerran yritettiin ja palattiin selkeämmille vesille takaisin (missä sitten taas tuulikin enemmän). Välillä mies nousi seisomaankin kanootissa ja siellähän se lähtösatama hienosti näkyi, mutta sitä ainokaista reittiä ei vaan löydetty. Ja väkisin puskea ei voinut kun sinne kertakaikkiaan jumiutui kiinni ja onhan tuollainen kaislikko nyt muutenkin ällöttävää. Lopulta keksin että onhan mulla gepsi päällä, siitähän näkee jäljen mitä ollaan tultu. Ja niin se reitti sitten gepsin avulla lopulta löytyi.





Varmaan puoli tuntia siinä "harhaillessa" kului ja välillä meni jo usko ettei ikinä päästä lähtöpaikkaan vaan pitäisi rantautua lähimmän talon pihaan (onneksi sellaisiakin näkyi).


Aamulla lähtiessä ajattelin että tyhmää ottaa tällaiselle "kaupunkireissulle" gepsi mukaan ja meinasin jättää pois, mutta kilsojen seuraamisen vuoksi otin, ja onneksi otin! Ei näköjään koskaan voi tietää mihin sitä yksinkertaisimmankin reissun lopuksi päätyy :-)



Kanoottikin oli tämän reissun päätteeksi täynnä (likaista ja sameaa) vettä ja lumpeenlehtiä ynnä muuta kasvillisuutta :-)


Rantaan päästyämme mies ilmoitti että tämän kesän kanoottireissut oli sitten tässä, mutta autossa jo naurettiin tapahtuneelle ja heitettiin rankkaa sisäpiirihuumoriakin. Kyllä kaislikossa vaan suhisi tänään eikä meidän kanootissakaan taida kaikki inkkarit tallella olla. Kaksi enää löytyy :D :D




Seuraavana aamuna eksymiset oli jo täydellisesti unohtuneet ja mihinkä sitä sitten muuallekaan suunnattiin kuin melomaan (vaikka vakaa aikomus oli levätä ja ottaa rauhallisesti tämä viikonloppu).


Eräs suunnitelma oli kokeilla ottaa Muru mukaan, osaisiko kanootissa olla. Mökki tuntui sopivalta kohteelta joten sinne siis.


Liivitkin on tullut jo hankittua.

Lähdettiin taas Västervikin venesatamasta. Tämä oli kesän ensimmäisiä oikeasti lämpimiä päiviä, ja veneitä oli liikkeellä PALJON. Se toi pikkuisen haastetta alkuun kun niitä sai jatkuvasti varoa ja ottaa aaltoja vastaan. lisäksi Muru ei aluksi osannut istua paikoilla ollenkaan. Oli kyllä paikallaan, mutta seisten, katsellen puolelta toiselle, jolloin n. 25 kg painopiste vaihteli puolta jatkuvasti. Ei ihan helppoa, mutta yritin sitten itse tasapainotella sen mukaan mitä Muru takana "liikkui".






Perille päästiin ilman suurimpia haavereita. Syötiin, oleiltiin, uitiin, kunnes tuli kotiinlähdön aika.


Tulomatkalla Muru tajusi jo paremmin että on parempi kun istuu ihan paikoillaan. Pari kriittistäkin kohtaa oli. Niemenkärki missä tuuli todella voimakkaasti, sekä karille karahtaminen oikein lahjakkaasti niin, että kanootti jäi "kivasti" keikkumaan kiven päälle, niin niissä kohdin Muru meni ihan käskemättä makuulle. Tajusi vissiin että nyt on tosi kyseessä eikä turha "piipitys" tai muu liikehdintä ole järkevää. Karillemenoa "puolustan" nyt sillä, että veden pinta oli jostain syystä sellainen, että yhtään ei sinne alle nähnyt. Jos kivi ei rikkonut pintaa niin sitä ei nähnyt ollenkaan. En tiedä mistä "säätekijästä" johtui mutta niin nyt vaan oli. Kunnialla päästiin kuitenkin perille lähtöpaikkaan.


Kaikenkaikkiaan Muru osasi olla suhteellisen hyvin kanootissa (ja ensi kerralla osaisi varmasti vielä paremmin), mutta kyllä se silti epävarmuustekijä on kun ei voi mennä takuuseen että pysyy kriittisessä tilanteessa paikallaan. Ja sitä vähän mietittiin että kun mennään tosi hiljaa karikkoisista paikoista niin mitä jos Muru hyppääkin yhtäkkiä jollekin kivelle tms. joka on siinä vieressä. Ja muutenkin jos jostain syystä putoaisi kyydistä, ei olisi mahdollisuuksia saada nostamalla sitä takaisin kanoottiin vaan jouduttaisiin uittamaan se lähimmälle saarelle, isommalle kivelle tms. ja siitä sitten takaisin kyytiin. Eli riskejä kyllä on, ja kun tässä itsekin vielä aika aloittelijoita ollaan niin koirien mukaanottaminen on jäissä ainakin toistaiseksi.



Ehkä kuitenkin joskus vielä!



tiistai 18. elokuuta 2015

Ja kuinkas se maratonharjoittelu on nyt sitten lähtenyt käyntiin...?

Melontajuttuja olisi vielä "varastossa", mutta jos nyt väliin vähän muutakin.

Maratonharjoittelua on nyt päivää vaille kolme viikkoa takana (4. viikko menossa) ja voisin vähän laajemminkin kirjoitella millainen mun ohjelma on ja missä nyt mennään ja miten olen ohjelmaa suorittanut.

Juoksuja on 3 kpl viikossa ja nopeuksiltaan on 4 neljää erilaista:

Hölkkä 8:22-8:17 min/km
Rento 7:49-7:12 min/km
Vauhti (tai myöhemmin Kisavauhti) 7:09-7:08 min/km
Nopea 7:02-6:48 min/km

Vauhtihaarukat vähän vaihtelevat ohjelman edistyessä mutta yllä suurinpiirtein max ja min vauhdit koko ohjelman ajalta.

Lenkkien pituudet puolestaan ovat

Hölkkä 5 km
Rento 10,5 km tai 14 km
Vauhti 7 km, 10 km, 17,5 km, 21 km, 25 km ja 30 km
Nopea 7 km ja 10,5 km

Lenkkien pituudet taas yleisesti ottaen pitenevät ohjelman edistyessä (tämä nyt oli ehkä itsestäänselvyys mutta tulipahan mainittua ;)

Tähän asti juoksuja on suoritettu 9/44 kpl ja kilsoja on tullut 73/430 km.


Ja sitten vähän ajatuksia ja fiiliksiä:

Ohjelman suorittaminen ja koko ajatus maratonista on tuntunut helpolta! Kaikista vaikein oli päätös (jota siis olen pähkäillyt vuosia), ja sitten kun se oli tehty niin ei mitään ongelmaa ainakaan "pään ja ajatusten" kanssa enää. Helppoa kuin heinänteko siinä mielessä, tottakai mä siitä selviän!

Kroppakin on kestänyt yllättävän hyvin tähän asti. Pientä oikean jalan akillesjännetuntemusta on ollut. Tai en usko että se on akillesjänne vaan sen vieressä oleva "limapussi" joka oireilee. Kouluaikoina anatomiankirjasta bongasin että nilkassa on sellainenkin ja juuri siinä oireilukohdassa. Tuntemuksia on siis nilkan sisäsyrjässä akillesjänteen vieressä. Juuri samanlaisia mistä kärsin viime syksynäkin, mutta onneksi pysyneet huomattavasti lievempinä. Ja tässä lenkkien jälkeinen venyttely on avainasemassa, se on vaan pakko jaksaa ja viitsiä tehdä joka ikinen kerta!

Työmatkoja olen juossut kaikenlaisia: iltavuoroon, iltavuorosta kotiin, yövuoroon, jopa yövuorosta kotiin. ja aamuvuorosta kotiin. Ainut mitä en ole tehnyt enkä tee on aamuvuoroon juokseminen, niin hullu en ole että neljän jälkeen aamulla lähtisin juosten töihin :-) Iltavuorosta kotiin on ehkä kaikkein miellyttävin aika, eikä se yövuorosta kotiinkaan mikään niin paha ole mitä voisi kuvitella. On kyllä hyvä juttu kun tuossa on paljon 7 km lenkkejä ja työmatkalta tulee 7,5 km. Ei tarvitse niin usein "lähteä lenkille /treenaamaan", vaan riittää että "lähtee töihin", mikä olisi muutenkin pakko tehdä tavalla tai toisella. Sopii mulle.

Nopeuksista ja niiden seuraamisesta: Ehdoton inhokki on kyllä Nopeat lenkit. Ei voi mitään. Niitä on juuri tällä hetkellä ja jonkin verran eteenpäin, mutta oon vaan ajatellut että kunhan näistä selviän niin sitten helpottaa. Parhaimpia ovat Rennot ja ehkä Vauhtikin. En seuraa lenkin aikana vauhteja juuri ollenkaan, ihan tuntemuksilla menen. Aika hyvin oon onnistunut pysymään näinkin ohjelman mukaisissa vauhdeissa. Välillä tuntuu että juoksen vähän liiankin hitaasti, enempäänkin riittäisi paukkuja. Mutta sitten taas toisaalta pakko säästää niitä paukkuja pitkin viikkoa että ehtii vähän palautuakin, kun tämä on mulle uutta että juoksen näin monta lenkkiä viikossa (ennen olen juossut yhden, maksimissaan kaksi).

Latasin puhelimeen My Asicsin sovelluksen ja vauhteja ja matkoja seuraan sitä kautta. Tuo ohjelma on vähän koukuttavakin, kun siinä on juoksukalenteri ja kaikenmaailman tilastot, keskivauhdit yms. Mutta ehdottomasti positiivisessa mielessä, tulee ainakin tehtyä lenkit että pääsee "ohjelmassa eteenpäin"! :) Pari kertaa oon onnistunut sähläämään lenkin tallentamisessa niin että se on kokonaan hävinnyt. Ärsyttävää, mutta "suurinpiirtein ajat ja matkat" olen saanut ylös ja kirjattua, ja pitäisi yrittää näissä tilanteissa muistaa että eihän se itse ohjelma ole pääasia, vaan se maratoni sitten lokakuussa.

Ainut pieni viive on siinä, että runsaiden viikonloppuaktiviteettien vuoksi (melonta, mökkeily yms) sunnuntain pisin lenkki on siirtynyt usein maanantaille. Eli ohjelma tällä hetkellä laahaa pikkuisen. Ja jos nyt kauniit ilmat jatkuvat (niinkuin on "luvattu"), niin tämä laahaumakin tulee jatkumaan. Koska on muutakin elämää kuin maratonharjoittelu ;) Sitten kun kylmenee ja retkeilyt on retkeilty niin ehkä sitten pääsen taas täydelliseen rytmiin.

Muuten hyvältä tuntuu ja näillä eväillä jatketaan!


Näissä maisemissa sitä usein tulee juostua. Tuossa alhaalla virtaa joki, joten täällä ihan "kotiseuduilla" sitä voisi kulkea jollain muullakin välineellä kuin omilla jaloilla, pyörällä tai autolla. Arvaako joku jo millä? :D  





sunnuntai 16. elokuuta 2015

Vähän väsähtänyt melontareissu :-)

Heinä-elokuun vaihteessa lähdettiin viikonloppuna minnekkäs muualle kuin melomaan. Tällä kertaa Maxmohon, jossa oli tarkoitus olla kaksi yötä. Säätilan piti olla hyvä, eikä juuri tuullakaan pitänyt.



Alkumetreillä näin olikin.


Heti isommalle selälle päästyä aallokko lisääntyi reilusti. Isoa, sileää ja rauhallista. Vaikka edelleenkään ei tuullut. Kummallista. Myöhemmin saatiin tietää että kyse on ns. jälkimainingeista. Jos aiemmin on tuullut lujempaa, aallot ikäänkuin "jäävät elämään". Taas ollaan siis vähän viisaampia ;)



Perille ensimmäisen yön kohteeseen kuitenkin päästiin, joka olikin aika hieno paikka. 



Isoja



kallioita.



Metsääkin oli, mutta tässä kuusi kasvaa aika erikoisesti. Tuli mieleen ihan tunturin kasvillisuus. Ehkäpä saaristossa kasvuympäristö on joissakin paikoissa ihan yhtä ankaraa kun tunturinlaella.




laskevan auringon




fiilistelyjä.



Myöhemmin saatiin fiilistellä täysikuuta, joka oli vielä kaksoiskuu (toinen täysikuu saman kuukauden sisällä). Kuu kyllä loistikin melkein kahden kuun edestä ;)




Oltiin lähdetty melkoisen väsyneinä raskaalta tuntuvan työviikon päätteeksi joten ei muuta kuin nukkumaan vaan.


Seuraava aamu ei valjennutkaan eilisten lupausten mukaisesti lämpimänä ja aurinkoisena, vaan hyvinkin kylmänä ja kosteana. Säätiedot näyttivät sateenkin mahdollisuutta.



Aamutoimissa "keittonurkkauksessa".



Tämän kuvan näkymää olen odottanut: kupoliteltta kalliolla! :D Tuli siis sekin testattua mutta ei niin hääviä ollut. Valittiin (lue: mies valitsi ;) telttapaikan väärin. Tässä kallio hieman vietti, joka tietysti tarkoitti sitä että valuttiin yön mittaan pikkuhiljaa alaspäin ja koko ajan sai olla puolinukuksissa "kiipeämässä" takaisin. Tasaisempaakin kalliota, tai jopa hieman pehmeämpää alustaa olisi ollut tarjolla. Mutta ei siitä sen enempää :b 



Tämäkin teltta sulautuu mun mielestä aika hyvin maisemaan, ainakin tällaiseen harmaaseen pilvipäivään :b



Oli jotenkin kostean ja kalsean tuntuista, melkein tuntui että flunssa tms. olisi tulossa. Huonosti nukuttu yö väsytti. Lisäksi vähän mietitytti tuuli, ja kuinka tänään sataisi. Skipattiin heti pois suunnitelma jonka mukaan oltaisiin melottu aika pitkä matka seuraavaan yöpymispaikkaan. Vähän aikaa mietittiin josko oltais jääty tälle saarelle vielä toiseksi yöksi (mikä oli mun mielestä tosi hieno suunnitelma, tämähän olisi oikeaa rentoutumista ja saaristolaiselämää jos mikä!). Mutta tuulen kanssa oltiin sen verran epävarmoja (jos huomenna tuulisi vielä lujempaa, kun ei noihin sääennustuksiinkaan voi näköjään oikein luottaa), niin päätettiin meloa vaan takaisin autolle ja miettiä sitten mitä tehdään.



Ollaan joka kerran jälkeen tarkisteltu "vaurioita", ja tältä koko pohjan pahin paikka, eli keula, tällä hetkellä näyttää. Ei miltään pahalta. Kaikkien tähän asti kertyneiden raapimis- ja muiden ääniefektien jälkeen olisin odottanut jotain paljon, paljon pahempaa! :p 



Kamat autoon ja menoksi. Päätettiin ajaa toiseen lähtöpaikkaan, joka on myös lähempänä toisen yön suunniteltua yöpymispaikkaa. Kun päästiin lähtöpaikalle, mua alkoi väsyttämään niin paljon että oli pakko ottaa autossa tirsat. 15 minuutista puhuin mutta mies oli armollinen ja antoi nukkua puoli tuntia. Tämän jälkeen olinkin melkein uusi ihminen!



Nyt näytti siltä että sadetta ei tulekaan tälle päivälle. Mietittiin eri vaihtoehtoja. Tällä kertaa minä olin se joka ei halunnut jäädä toiseksi yöksi ja se on kyllä todella harvinaista! Lähdettiin kuitenkin vielä kiertämään Maxmon "sisävesiä", eräs iso saari, jonka läheisyydessä ei mitään merkittyjä taukopaikkoja ole ja jota muuten ei ehkä koskaan tulisi kierrettyä.



Kannatti lähteä. Tämmöiset saartenväliset salmet ovat aina kivoja.



Samoin kuin oli pätkiä missä ei tuullut yhtään. Oli täysin tyyntä. Tällaisessahan nyt meloisi aina enemmän kuin mielellään.



Lopuksi bongattiin vielä hieno kalliosaari. Tulee mieleen ihan kotimainen versio niistä Thaimaan hienoista saarista mitä näkee aina matkaesitteistä. Mitä turhaan lähteä merta edemmäksi kalaan.... :D :D



Se oli sellainen reissu. Flunssaa ei tullut eikä mitään muutakaan sairautta, mutta kotona olin niin poikki että menin lähes suoraan nukkumaan ja nukuin kuin pieni porsas aamuun asti. Univelkaa siis oli, ja tämän reissukertomuksen opetus voisi olla että joskus on hyvä levätäkin välillä! :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...