sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Botniajuoksu 2015

Vähän raporttia eilisestä Botniajuoksusta sekä myös päivityksiä maratonharjoitteluun, missä nyt mennään... Botniajuoksu oli siis eilen, ja 30 km tuli kun tulikin hölköteltyä (en puhu nyt juoksemisesta, kun sen verran nihkeää meno paikka paikoin oli).

Hieman taustaa: Viime ajat olen ollut melko negatiivisella mielellä, kaikki huonot uutiset mitä TV ja netti päivittäin suoltaa ei vaan ole voineet olla vaikuttamatta muhun. Nämä + muut terveydelliset seikat mistä lisää tuonnempana, on sitten laskeneet motivaatiota (vaikka olenkin harjoitellut maraan sen verran minkä olen pystynyt), ja ajatus Botniajuoksusta perjantai-iltana ei innostanut sitten yhtään. Mutta kun ilmoittauduttu kerran on, ja tämä on tärkeä harjoitus tulevaa maraa varten, niin ei muuta kuin vähän psyykkausta ja sen jälkeen aivot narikkaan. Tyyliin:

- se kestää vaan 3,5 tuntia, sit se on ohi
- ajalla ei väliä, pääasia et sä teet sen
- pidä mielessä Botniatripla-kunniakirja (pyöräily 106 km + juoksu 30 km + hiihto 53 km) senhän sä halut saada!
- Just Do It!

Ja näillä eväillä (+ hieman oireilevalla iskiaksella) sitten lähdin. Aivot todellakin olivat narikassa, ei jännittänyt yhtään, ei ollut edes sykemittaria mukana. Ihan rauhassa valmistauduin, ja myöskin lähtölaukauksen koittaessa lähdin liikkeelle. Alkumatkan reitti oli muuttunut, soratien sijaan alkumatka meni pururadalla. Ja koska koko perjantain oli satanut, niin märkää, pehmeää ja hidasta oli heti alkuun. Ja ylämäkeä. Vihdoin koitti sitten soratiekin ja yritin saada jonkinlaista rytmiä juoksuun. Pikkuhiljaa porukkaa kääntyi pois 9 km reitille ja sitten 16 km reitille. Tätä olin odottanutkin, rauhaa ja omaa juoksua.

Juomapisteitä oli koko reitin todella tiuhaan, ja n. ensimmäiset 10 km otinkin vettä tai urheilujuomaa. Seuraavat 10 kilsaa noin karkeasti meni tyyliin oma geeli ja juomapisteeltä vettä päälle. Jossain vaiheessa tuntui että geelit eivät enää tee vatsalle hyvää (3-4 tuli nautittua) ja loppumatka menikin sitten oman urheilujuoman voimin. Lähes viimeisellä pisteellä otin vielä suklaata ja merisuolaa ihan vaan piristykseksi ja tsempiksi viimeisiä kilsoja varten.

Siinä kymmenen kilsan jälkeen en kuitenkaan saanut kauaa juosta yksin, vaan taitoin erään naiskaksikon kanssa pitkänkin matkan. Tasaista meno ei ollut, vaan välillä naiskaksikko meni ohi, sitten taas jäi pidemmäksi aikaa taukopaikalle kuin minä ja sitten taas ohi. Tätä jatkuikin aika pitkään, kunnes kaksikon tauot sitten pidentyivät enkä nähnyt heitä enää. Samalla päätin myös että voisin jättää juomapisteitä väliinkin, kun mitään erityisiä tarpeita ei ollut.

Niinkuin viimeksikin, odotin kovasti että 20 km tulisi täyteen, siitähän se tuntematon vasta alkaisi. Ja tulihan se, ja pikkuhiljaa sitten odottamaan 25 km täyttymistä. Sen jälkeen ei enää olisi pitkä. Oikean puolen jalassa on siis ollut lievää kinnaamista jo viikkoja, ja pikkuhiljaa kinnaus lisääntyi mitä enemmän kilsoja tuli kasaan. Ei mitenkään niin pahasti että olisi matkanteon pysäyttänyt, mutta kyllä se kuitenkin häiritsi jos vertaa ettei mitään olisi ollut. Samoin vasemman jalan reisilihas tuntui väsyvän paljon enemmän kuin oikea, ehkä sitten askelsin jotenkin epätasaisesti tämän "vaivan" vuoksi. Mutta kaikesta huolimatta kilometrit täyttyivät, ja jossain 27 km kohdalla sain kummasti voimaa ajatuksesta että 3 kilsaa enää.

Maasto oli alussa ja lopussa melko haastavaa juuri märkyyden vuoksi. Oli ihan kunnon kurakkoja, ja yhdessä kohdin reitti kiersi metsäpolkua kun metsätie ilmeisesti liian kurainen ja märkä. Eli tuli ihan polkujuoksufiilikset vaikka en juuri polkujuoksua ole harrastanut mutta tämmöistä se varmaan on :)

Viimeiset kilsat menivät siis helposti, tiesin että jaksan loppuun asti. Toisin kuin viimeksi, niin aivan viimeisen kilsan ylämäet kyllä hapottivat ja reidet (varsinkin se vasen) huusivat hoosiannaa. Mutta maaliin pääsin, ihan hyvävoimaisenakin vielä. Aikaan 3:36 ja jotakin.

Ja lopussa fiilikset olivat ihan hyvät. Pystyin tämän tekemään vaikka motivaatiota ei juurikaan ollut! Aika huononi toissa vuotisesta 16 min, mutta kyllä reittikin tuntui huomattavasti raskaammalta juuri märkyyden vuoksi. Eikä ajalla väliä, pääasia että sain tämän tehtyä ja jo monivuotinen tavoite (tripla-kunniakirja) taas yhden pykälän lähempänä.


Nää menee nyt vissiin pesuun! 

Ja mitä sitten maratonharjoittelusta muuten:

Elokuun loppupuolella iskias ilmoitti taas itsestään, ja sen jälkeen on oireillut oikealla puolella enemmän tai vähemmän. Neljä juoksua jäi kokonaan juoksematta, ja muutenkin saa nyt kokoajan kuulostella missä mennään.

Tämä Botniajuoksu antoi kuitenkin hyvää infoa kaikesta. "Hengityselimistön" ja sen kestävyyden puolella kaikki ok, jaksan hyvin kyllä. Ongelma on lihaskunnon puolella, reisiä hapotti kyllä eilinen oikein kunnolla. En tiedä olisinko jaksanut vielä 12 km. Jossain vaiheessa matkaa tuntui että en, mutta kummasti voimia tuli sitten lisää kun 30 km lähestyi. Eli jos olisin jotenkin "huijannut" itseäni siihen 30 km asti. Ja sitten vielä 12 km. En tiedä... mutta sen tiedän että henkisellä psyykkaamisella on tosi suuri merkitys. Jopa suurempi kuin fyysisellä.

Mutta nyt siis ajattelin loppuajan (n. kuukausi) keskittyä myös lihaskuntoon. Juoksut vähemmälle, 1 pitkä lenkki (pituus juoksuohjelman mukaan, tai vähän enemmän) riittää. Tilalle punttia. Vatsalihasliikkeitä, kyykkyjä jne. Luulen että se on se avain, jolla tuosta iskiaksesta pääsen eroon ja myöskin lihasten kestävyys paranee.

Heikkona hetkenä (eilen juoksun aikana) lupasin itselleni, että Botniajuoksun ja maratonin jälkeen voin lopettaa juoksemisen jos haluan. Jos / kun maratonin juoksen, niin monen vuoden aikainen tavoite on saavutettu. Kun totuus on että selkävaivaisena (vaikkakin lievänä sellaisena, mitäänhän ei ole koskaan kuvattu tms. Tosin kesällä kävin fysioterapeutilla ja yliliikkuvuus on nyt ihan virallisesti todettu) tämä on henkisesti aika rassaavaa. Ainakin jos jokin tärkeä tapahtuma ja päivämäärä on lyöty lukkoon.

Toinen juttu on että haluaisin enemmän "tuhlata" viikonloppuja miehen kanssa ulkoiluun, retkeilyyn yms. Tuntuu että sille viikonlopun pitkikiselle ei aina löydy tilaa. Ainakaan niin helposti, että koko viikonlopun voi ottaa rennosti.

Aika sen sitten näyttää mitä tapahtuu. Mutta tämän syksyn ja talven suunnitelmina on hoitaa ensin tuo mara kunnialla loppuun. Sen jälkeen pidän ruokavaliollisesti tiukemman jakson (mitä voisi jopa laihdutuskuuriksi kutsua ;) ja liikunnallisesti rennomman (keskittyen punttiin), ja ainakin laihista jouluun saakka. Sitten jossain vaiheessa kun tulee lunta (toivottavasti tulee!) treenaamista Botniahiihtoon. Näillä mennään taas hetki!

  
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...