tiistai 19. tammikuuta 2016

Ylläsjoulu 2015

Lähdettiin miehen kanssa ajelemaan Yllästä kohti lauantaina 19.12 heti aamuvarhain. En lähettänyt tänä vuonna joulukortteja ollenkaan, joten ensimmäiset pari tuntia meni näpytellessä multimediaviestijoulutoivotteluja kaikille potentiaalisille ehdokkaille mitä vain puhelimen luettelosta löytyi. Minullahan ei tänä vuonna ollut lumen puutteen vuoksi minkäänlaisia joulufiiliksiä, mutta pikkuhiljaa tekstarinäpyttelyjen myötä sekä sen tiedon myötä että pian ollaan lumen keskellä, ne kyllä nousivat.

Kaupassa pysähdyttiin sekä Torniossa että Haaparannassa, mistä oli kiva hakea vähän Julmustia, Maraboun suklaita, rullaleipää ja ruotsalaista joululimppua. Sitten vaan eteenpäin että oltais joskus perilläkin.

Matka tuntui kyllä melkoisen pitkältä, ja vihdoin ja viimein kuuden jälkeen oltiin perillä. Avaimien haun jälkeen jaksettiin vielä jonottaa Jounin kaupassa latukartta, että ehtisi jo illalla tutkailla mihin sitä ekana lähdettäisiin hiihtämään.

Hyvistä ohjeista ja helposta sijainnista huolimatta mökkiä oli hieman vaikeampi löytää, koska Äkäslompolossa ei pala katuvalot ollenkaan kaamoksen aikaan. Väsymys ja hienoinen ärtymys ei yhtään auttanut asiaa. Mutta löytyihän se, sieltä pimeyden keskeltä.


Ensilmäys melko ok. Osittain hieman kulunutta mutta paljon uuttakin, mm. lattia, kylppäri, sohvat jne. 


Ymh... jotenkin "kalsealta" vaikutti, täällä sitä nyt tullaan tulevinakin vuosina joulut viettämään, onko tää nyt hyvä...


...kunnes päätin että kyllä mä nyt jaksan vielä kuusen koota ja koristella. Tunnelma muuttui heti, kyllähän täällä viihtyy!


"Mökkinä" on siis lomaosake, mikä ostettiin viikolle 52. Ajatuksena viettää lumisia jouluja tulevaisuudessakin. 30 m2 alhaalla, keittiö-olkkari, eteinen, kylppäri, sauna ja "kerrossänkynurkkaus", ja 10 m2 parvi jossa 2 sänkyä lisää ja tilaakin ihan kiitettävästi.

Käytiin illalla vielä kävelyllä "nurkilla", ja tosi rauhalliselta alueelta vaikutti (ja myös oli). Mökit on rakennettu niin väljästi, että sitä tilaa ja omaa rauhaa kyllä löytyi. Ja sijainti on sillälailla kiva, että Jounin kaupalle palveluiden ääreen on n. 700-800m matkaa. Kaupassa voi siis käydä kävellen ja pulkan avulla (mitä sai lainaksi avaimenhakupaikasta). Ladullekin pääsi lähes nurkan takaa. Jos unohtaa että rinteisiin joutuu ajamaan autolla (n. 4 km) niin muuten sijainti hipoo täydellisyyttä.




Sunnuntaiaamuna sitten heti vaan hiihtämään. Isometsän nousulle päin oli lyhyehkö "silmukkalenkki" tarjolla, sinne siis. Ei yhtään ajateltu tai tiedetty mikä Isometsän nousu on. No sehän oli melko loivaa mutta tasaisen tappavaa ylämäkeä kilometrikaupalla, ja takaisintullessa tietysti pelkkää laskua. Tietysti mutkiakin oli, joten sattuipa taas "sopiva" latu heti alkuun! :-) Selvittiin kuitenkin kunnialla ja ihan rohkeasti laskettiin se alaskin. Pakkohan sitä oli googletella mikä tuo on. Ja melko kuuluisa treenipaikka siis on, missä urheiluseurat ja varmaan suuremmatkin lupaukset käyvät treenaamassa. St1 pipoja ainakin näkyi paljon :)




Illalla käytiin vielä hiihtämässä valaistua latua Äkäslompolojärven ohi ihan loppuun saakka ja takaisin. Hiihtokilsoja kertyi ihan kivasti (lähes 18 km) ensimmäiselle päivälle.




Maanataikin alkoi hiihdolla. Päätettiin kiertää Velhonkodan ja Tunturijärven reitti.


Velhonkodalla juotiin kahvit ja syötiin kermavaahtolätty puoliksi. Miksi puoliksi, selviää varmaan jossain vaiheessa postausta...


Ja taas jaksoi hiihtää Tunturijärven latukahvilaan, missä nautittiin sitten mehua ja munkkia.


Tunturijärven laavulla oli parvi kuukkeleita. Tosi kesyjä olivat, söivät mm. leivänmuruja hiihtäjien kädestä. Harmi vaan, kun meillä ei ollut mitään syötävää mukana, olisin itsekin ihan mielelläni kuukkeleita syöttänyt :)


Hiihtolenkin päälle sauna lämpiämään, ja tavaksi tällä reissulla muodostuikin saunoa heti päivällä ja rampata terassilla vilvoittelemassa (ja juomassa yksi kylmä kalja ;)


Vilvoittelutuoli


Vilvoittelumaisemia

Illalla vielä arvuuteltiin että jaksaisko käydä hiihtämässä, mutta oli pakko jättää väliin kun sattuneesta syystä miehen nivuset huusivat hoosiannaa (no ei nyt ihan mutta melkein :) ja itsekin sain olla varovainen tuon olkapään kanssa (jossa ei muuten hiihto tuntunut mutta jälkeenpäin vasta tajusin että tiukkojen vaatteiden pukeminen ja riisuminen monta kertaa päivässä ei tehnyt hyvää).




Tiistaille oltiin jo suunniteltu että pidetään hiihdosta välipäivä. lähdettiin ajelemaan Ylläsjärven puolelle, ihan huvikseen vaan.


Käytiin Ylläsjärven hissin ala-asemalla ihmettelemässä, jossa mies bongasi Mika Salon :D Ei kehdattu pyytää nimmareita :D :D Muita bongauksia tällä reissulla oli Iivo Niskanen ja Mikko Alatalo (joka pysäköi hieman äkkinäisesti Jounin kauppakeskuksen edessä suoraan lumipenkkaan, kun taisi olla kiire joululaulukeikalle). 


Käytiin pyörähtämässä myös Ylläsjärven kylällä, ja takaisintullessa oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia Ylläksen maisematiellä. Tuo tie on kyllä nimensä veroinen, maisemat ovat hienot!










Tullessa ajeltiin vielä Äkäslompolossa siellä täällä, yrittäen bongailla kaikenlaista paikallista palvelua. Erästä tiettyä poronlihan suoramyyntipaikkaa etsittiin, mutta ei löydetty. Opasteet meille "tyhmille turisteille" voisi olla kova juttu, jos myyntiä haluaa lisätä.




Keskiviikkona olikin tiedossa sitten tämän reissun kovin rutistus, hiihto Kesänkitunturin ympäri. Kilsoja tulisi jotain 24 paikkeilla. Lähdettiin heti aamusta. Kuuman glögin lisäksi oli myös täytetyt leipärullat mukana. Olisin halunnut kiertää reitin myötäpäivään, jolloin Hangaskurun laavu tulisi ensimmäisenä taukopaikkana ja viimeisinä vasta kaksi latukahvilaa, mutta kun... tuo kartanluku ei aina ole niin helppoa, oli pakkasta eikä "jaksanut kovin kauaa ihmetellä" niin lähdettiinpä sitten vain vastapäivään, kun se risteys nyt sattui ensimmäisenä löytymään.


Alkutaipaletta. Komiat oli maisemat!

Kesängin keitaalla syötiin kermavaahtolätty puoliksi.


Latvamajalla syötiin kermavaahtolätty puoliksi. Nämä puolikkaat riitti vallan mainiosti, ja kun tosiaan on kiva että tällaisia latukahviloita on, ja aivan jokaisen toimintaa halutaan tukea että sellainen olisi jatkossakin, siksi puolikkaat ;) Ja tietty kahvit tai mehut aina myös! 

Viimeiselle taukopaikalle Hangaskurun laavulle olikin sitten enemmän matkaa. Kun eväät oli nautittu kello olikin noin kaksi, ja tunti aikaa pimeän tuloon.


Matkaa oli reilu 5 km valaistulle ladulle, ja vielä kun alun pienen nousun jälkeen loppumatka oli silkkaa alamäkeä, jopa jyrkkääkin sellaista, ehdittiin hyvissä ajoin valaistulle ja ihan mökkiin saakka. Jee, nyt ollaan käyty ihan kunnolla Kansallispuiston puolellakin! :)

Ilta kuluikin perinteiseen tapaan saunoessa, kaupassa käydessä, kokkaillessa ja mökin siistimisessä, huomenna kun saapuisivat The Teenages, eli tyttö ja poika (toim. huom. oikeasti täysi-ikäisiä kumpikin ;)




Jouluaattona herättiin hyvissä ajoin että ehdittiin ajoissa Kolarin juna-asemalle nuorisoa vastaan. Matka oli mennyt heillä hyvin, jopa olivat nukkuneetkin. Tytön sanojen mukaan oli ihan kätevää, kun n. Pedersöressä alkoi nukkumaan ja aamulla kun heräsi oli jo Kolarissa.

Aattoaamu sujui perinteisissä merkeissä riisipuuron ja Lumiukon kera. Nukuttiinpa pienet päikkäritkin.


Lahjojen jakoa, valmistautumista, ja...

... Ravintola Poroon jouluaaton illalliselle. Poro oli hieno sisältä ja varsinkin ulkoa, ja ruoka oli hyvää, mutta siihen se sitten jäikin...

Ravintola oli buukattu ihan täyteen, noutopöytiä oli vain yksi, joten hyvin äkkiä muodostui pitkä jono. Vaikka meidän pöytä oli aika syrjässä, jonottavat ihmiset olivat siinä ihan selän takana. Samoin pöydät olivat niin lähekkäin, että viereisen pöydän keskustelu kuului tosi hyvin. Tuntui melkein kun oltais oltu samaa pöytäseuruetta kaikki. Tämä kaikki oli aika suuri pettymys siihen nähden että kyseessä oli todellinen juhla (jouluaatto), eikä hintakaan tosiaan ollut mikään edullinen. Syötiin kyllä tarpeeksemme, mutta aika nopeasti, ja päätettiin koukata vielä Selvä Pyyn kautta mökille. Tämä paikka ei ole vielä pettänyt, eikä pettänyt nytkään :) Shottien jälkeen takaisin mökille lahjoja ihailemaan ja aika pian nukkumaankin, huomenna kun olisi ohjelmaa taas!




Perjantaina tiedettiin että on ns. "paska sää", mutta lähdettiin siitä huolimatta laskettelemaan Ylläkselle. Päätettiin ajaa Ylläsjärven puolelle, siellä kun olisi enemmän rinteitä jos yhteys hissiasemien välillä olisi poikki.

Ja olihan se. Muutenkaan hissejä ei ollut montaakaan auki tuulen vuoksi. Mutta kun aikaa oli rajallisesti, ja toisaalta taas olen ostanut meille kaksi Ski.fi-korttia tälle talvelle (kaksi laskee yhden hinnalla yhden päivän lähes jokaisessa Suomen hiihtokeskuksessa per kausi), niin eipä se nyt niin kalliksi tullut, vielä kun meillä oli erinäisiä Tyky-seteleitä ja -etujakin käytettävänä. Rinteeseen siis vaan, kai sieltä nyt jotain löytyy! :-)


Tämän blogin ehkä noin sadas hissikuva

Koko päivän tuuli, oli sumuista, satoi räntää tai lunta, ja kun sitten pimeni niin rinteessä näytti tältä.  Eteen ei montaakaan metriä nähnyt ja juuri tässä kohtaa mulle sattui jännä juttu. Kun mihinkään ei näe, on vaikea hahmottaa rinnettä tai mitään ja kun vähänkin kovempaa yritin laskea niin multa katos tasapainoaisti. Kaaduin useamman kerran kun jotenkin kaarsin liian voimakkaasti. Se rinne nousi niinkuin ylös taakse :D Vaikea selittää ja muistuttaa ehkä jotenkin ensimmäisiä kännejä, kun tuntui että mä vaan istun mutta se maa (varvikko, jossain metsässä oltiin) nousee ylös :D Tosi jännä tunne, koskaan ennen en ole selvinpäin ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa tällaista kokenut.

Aikamme siinä sinniteltiin, mutta sitten kun muuttui ihan vesisateeksi lähdettiin suosista mökkiin pakkailemaan.



Lauantain ohjelma olikin vähän erikoisempi. Luovutettiin "meidän mökin" avaimet, ajettiin Leville päiväksi laskettelemaan ja tultiin yhdeksi yöksi vielä toiseen, samanlaiseen mökkiin ja sitten sunnuntaina kotiin.

Näin siksi, kun tuossa taloyhtiössä oli tänä vuonna mahdollisuus vuokrata viikko 53 suht edullisesti, niin annettiin äidilleni joululahjaksi tuo viikko 53. Ja kun äitini ja hänen ystävänsä pääsivät muiden esteiden vuoksi tulemaan Ylläkselle vasta sunnuntaina, niin oltiin sitten yksi yö vielä tuossa toisessa mökissä.

No, joka tapauksessa siis kamat autoon ja heti aamusta Leville, ja tänä päivänä sää olikin jo paljon parempi.


Levin parhautta on kyllä mun mielestä siirtymäreitit!

Talvista on, ja pakkastakin oli ihan kiitettävästi.


Näköalaravintola Tuikku, missä kävimme taas pizzabuffetilla.

Ja nyt viimeistään ainakin minä sain mitä kaipasin. Mahtavia maisemia! Koko viikko oli ollut suht pilvinen / sumuinen, "autolla-ajelupäivä" oli ainut kirkas päivä ja samoin tämä viimeinen. Mutta se riitti. Ei ne pilviset päivät haittaa jos nämä näkee edes kerran. Sydäntalvi. Pakkanen. Lumi. Auringonlasku. Näillä selviää taas pitkään!










* merkityt kuvat tytön ottamia.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Solmussa

Oon vähän solmussa tän olkapään kanssa, mitä pitäisi tehdä. On siis tulehtunut supraspinus-jänne, joka on siksi paksuuntunut, hankaa luuta ja siten aiheuttaa kipua. Oireita on ollut pitkin syksyä (mm. juoksulenkit syksyn maratonharjoittelussa aiheuttivat kipua ja tuntemuksia olkapäähän, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin).

Luulen että tämä koko vyyhti alkoi viime kesänä kun olin fysioterapeutilla selkävaivoista. Siellä tuli sitten sekin ilmi, että mulla on yliliikkuvuutta (ainakin alaselän nikamissa ja olkapäissä). Tämän jo tiesinkin, sainhan mm. keppijumpalla "aivan kevyesti" kepin kiepautettua kahdella kädellä tosi läheltäkin kiinni pitäen edestä pään yli ja selän taakse. Ei tuntunu missään.

Minäpä sitten viisaana ajattelin että jos olkapäät ovat yliliikkuvat, miksi teen tuota liikettä ja "pahennan" liikkuvuutta vielä entisestään. Tein siis tuota keppijumppaliikettä päivittäin. Ja lopetin sen liikkeen tekemisen kuin seinään. Luulen siis että tuo olkapäävaiva ja altistus sille on ollut jo vuosia (pientä oireilua on ollut), ja keppijumppa, juuri tuo liike piti sen kurissa että ei "iskenyt päälle".

Juuri tämä oli virhe. Pikkuhiljaa syksyn edetessä huomasin, että tietyt liikkeet ottavat olkavarteen kipeää. Tuota vanhaa keppijumppaliikettä mitä siis tein vuosia en enää yhtäkkiä pystynytkään tekemään, kaikki sivutaivutukset, ja esim selän venytykset kepin avulla ottivat kipeää. Ja juuri sillä tavalla mikä ei ole normaalia.

Aloin välttämään turhaa rasitusta ja käden tiettyjä asentoja kokonaan. Mm. nukkuma-asennoissa oikea käsi oli aina suorassa ja alaspäin. Tästäkään ei seurannut mitään hyvää. Tuntui että käden liikerata pieneni entisestään ja muutenkin olkavarsi kipuili vielä herkemmin. Työ sujui vielä suhteellisen hyvin, tosin mitä pitemmälle aina työviikko eteni sitä enemmän kättä myös särki.

Kunnes tuli ensimmäinen viikonloppu, jolloin särky ei enää viikonlopun aikana loppunutkaan. Tällöin menin työterveyteen ja sain diagnoosin ultran perusteella. Ja olin sairaslomalla viikon, mistä jo joulukuussa kirjoittelinkin.


Solmu


Joulukuisen saikun jälkeen palasin kuitenkin töihin, vaikka käsi ei pahemmin ollut parantunut. Syitä oli useampikin henkilökohtainen, joita en ala nyt tässä avaamaan. Olin muutaman viikon töissä, ja joululomankin pidin Ylläksellä (tulossa postausta), kunnes sitten taas todellisuus lävähti kasvoille että tuo käsihän menee koko ajan huonommaksi vaan.

Heti joululoman jälkeen kävin fysioterapeutilla, josta "saaliina" hyviä neuvoja miten töitä mahdollisesti voisi tehdä, sekä jumppaliikkeitä. No, käytännössä tuo työnteko ei kuitenkaan onnistu. Kipeää tekeviä liikkeitä yksinkertaisesti on tällä hetkellä liikaa (kun sitä kipua pitäisi välttää). Lähes kaikki jutut mitä töissä teen aiheuttivat kipua. Jos ei heti niin muutaman päivän päästä. Muutamaan otteeseen yritin olla töissä. Nyt takana on pian viikon sairasloma ja luulen että lisää on vielä haettava.

En oikein tiedä miten mun pitäis suhtautua tähän vaivaan. Joulukuinen lääkäri sanoi että käsi paranee noin neljässä kuukaudessa. Eräs työterveyshoitaja puhui 8-12 kuukaudesta, ja leikkaustakin väläytteli. Tuon neljän kuukauden vielä "pystyn" hyväksymään. Mutta 8-12 kk, tai että joutuisi leikata, kaikki sellainen on jo liikaa.

Oon muutenkin niin hirveän kärsimätön kaikissa "vaivoissa", että tämä taitaa olla mulle opetuksen paikka. Nyt oon kuukauden verran kärsinyt tästä oikein kunnolla, ja ei se oikein mihinkään suuntaan ole edennyt. Tai no jos ei töissä tarvi käydä niin koko käden laajuinen särky (jossa olkapää ja ranne oikein yliedustettuina) lakkaa. Tilalle on tällä hetkellä tullut ihan olkapäähän kohdistuva kipu. Olen löytänyt jopa aran kohdan olkapäästä.

Toivotaan että tuo kivun "eläminen" olisi jotain edistystä. Että se vaivakin elää ja etenee, ja lopulta paranee. Mitään herkkua kun tämä ei ole. Ennen fysioterapiaa en uskaltanut tehdä kädellä oikein mitään. En kirjoittaa koneella, käyttää hiirtä, perunoita kuorin vain kun on pakko. Edelleenkään en esim. käy lenkillä (kun syksyllä kipeytyi), pyöräilystä en oikein tiedä, kerran olen kokeillut. Enkä käytä hiirtä. Pikkuhiljaa teen kuitenkin jotakin. Ja niin tähän vaivaan olen yleensäkin suhtautunut että jos en ole saikulla niin silloin elän mahdollisimman normaalisti (ja teen eri juttuja), mutta jos olen saikulla niin silloin mun on tietysti oltava kotonakin varovainen tän käden kanssa.

Kaikkea sellaista siis saa tehdä joka ei kipeytä. Vielä kun tietäisin mitä ne jutut on. Mm pukeminen herkästi vihlaisee vaikka kuinka varovasti pukisin, ja sen nyt vaan on sellainen juttu mikä on tehtävä. Jopa monta kertaa päivässä :-)

Mulla on tälläkin hetkellä miljoona syytä miksi mun pitäisi olla töissä nyt. Muutenkin oon ollut tosi tarkka milloin jään saikulle, ja silloinkin yleensä potenut huonoa omaatuntoa. Ja nyt tuntuu että mun on pakko hakea lisää saikkua, kun jos tuo nyt ihan hivenen on parantunut (eli se pahin koko käden särky lähtenyt), niin ei ole mitään järkeä mennä "pilaamaan" tuota tulosta yrittämällä nyt työntekoa. Tiedän jo että parin päivän jälkeen olisin taas lähtöpisteessä, ja kaikki nämä tähänkin asti pitämäni saikut olisivat valuneet hukkaan.

Ai niin ja tämäkin teksti on kirjoitettu Buranan vaikutuksen alaisena, että taitaa olla kaukana vielä normista ja terveestä :b En muuten edes viitsi kirjoittaa huolestuttaako ensi kesä, melontaretket (se kanootin nostaminen auton katolle!), suunniteltu vaellus. Ja keväällekin laskettelureissu. Ja helmikuulle Botniahiihto. Ei varmaan tarvi edes mainita.

Mutta onhan tuohon kesään aikaa. PAKKO pitää vaan lippu korkealla, jumpata ohjeiden mukaan, syödä tulehduskipulääkkeitä ohjeen mukaan, malttaa mielensä kaiken suhteen, joka hidastaa parantumista. Maltti on nyt valttia, todellakin, uskon ma!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...