keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Näillä mennään!

Vähän kuulumisia pitkästä aikaa.

Ahdas ja tulehtunut olka paranee tuskastuttavan hitaasti. Olen siis ollut sairaslomalla käytännössä katsoen koko tammikuun. Tällä viikolla kokeilin töihin menoa, ja 1,5 työvuoroa ehdin tehdä kunnes oli pakko lähteä lääkärin kautta kotiin. Oireet ja särky pahenivat ihan "silmissä". Ja kun tilanne on nyt edes hitusen parempi kuin esim kuukausi sitten, en yhtään uskalla ottaa riskiä että olisin väkisin töissä ja sitten kipujen suhteen alkupisteessä taas. Nyt on vaan jaksettava malttaa.

Vuodenvaihteessa olkapää oli siis siinä kunnossa että sitä särki yötä päivää. Pusero piti pukea päälle niin, että roikotin kättä alhaalla ja siitä sitten lähdin vetämään paitaa päällä. Ylös- ja sivullenostoa en olisi voinut kuvitellakaan. Pikkuhiljaa tässä kuukauden kuluessa, levon, sopivan rasituksen, sopivan venyttelyn ja fysioterapeutin määräämien jumppaliikkeiden kautta oon siinä pisteessä että käsi nousee vaillinaisesti jo ylös, ehkä hieman sivullekin, mutta selän taakse ei taivu vielä yhtään. Tai n. farkkujen takataskun alaosaan ihan maksimissaan. Yösärkyä on jonkin verran. Tai ei varsinaista särkyä, mutta esim. peiton kohentaminen kädellä niin että sitä nostaa kipeällä kädellä kyljestä ylöspäin ei onnistu lainkaan. Kipeää tekee, ja sitä saa yölläkin vähän miettiä että mitenpäin tässä nyt oon ja mitenpäin pitäisi nyt kääntyä. Lisäksi mun vasen kylki on ajoittain kipeytynyt siksi, kun teen ja kurkottelen tällä hetkellä niin paljon juttuja vasemmalla kädellä (esim. auton oven kiinni laittaminen ja turvavyöt apukuskin paikalla). Pari yötä olikin varsinaista herkkua kun sekä vasempaan kylkeen että oikeaan olkapäähän otti kipeää aina kun asentoa yritti vaihtaa. Nyt olenkin viisastunut ja otan tarvittaessa buranan yöksi.

Lääkkeinä on ollut Arcoxia ekana kuurina ennen joulua ja Burana 600 nyt tammikuussa. Tuossa Arcoxiassa tuntui että syke nousi pienistäkin kävelyistä ja lisäksi pari sydämentykytysmuljahtelua yöllä (mulla on näitä aina joskus mutta ei koskaan ole ollut öisin), niin siksi halusin vaihtaa. Buranaa meni sitten 1,5-2 viikkoa mutta enpä tiedä onko siitä apua ollut. Tulehdus ei ainakaan ole lähtenyt vaan edelleen kipuilee ja viiltää juuri sillä "väärällä" tavalla, kun käsi on vähänkin huonossa asennossa. Ja nyt siis oon ottanut Buranan vain tarvittaessa, lähinnä ajattelin jos/kun töihin menen niin pakko saada kunnon yöunet alle.

Olen jo siinä pisteessä että vaihtoehtohoidotkin ovat vaihtoehto, ja niistä voin myös maksaa. Olin viikko sitten hermoratahierojalla, ja ensi viikolla menen toisen kerran. Hieroja on Ylistarosta, mun mielestä kunnon sellainen vanhan ajan hieroja, moneen juttuun vuosien varrella erikoistunut ja mm. vuoden hierojaksikin valittu. Hän on sitä mieltä että kyllä tuon kuntoon saa mutta vaatii useamman hoitokerran. Jos jotakuta kiinnostaa niin lisätietoa hierojasta löytyy täältä.

Hermoratahieronta oli suhteellisen miellyttävä kokemus. Vai pitäisikö sanoa että ei ollenkaan niin paha mitä ajattelin :D Oli "rankempaa" kuin tavallinen hieronta, paljon painettiin sormilla voimakkaasti tiettyjä kohtia. Tää on siitä jännä juttu että tuon linkin mainoksen oon nähnyt ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuotta sitten, ja silloin ajattelin että jos jotain oikeasti pahaa mulle joskus tulee niin hänen vastaanotolleen sitten menen. Ja sen aika tuli nyt.

Ensimmäinen vaikutus minkä huomasin että hermoratahieronnasta on että olin aivan tajuttoman väsynyt silloin iltapäivällä. Väsynyt ja rentoutunut. Päikkärit oli ihan pakko ottaa, vaikka sairaslomalla en niitä ole paljoakaan harrastanut. Seuraavina päivinä tuntui että oireet ja kipu pahenivat, ja sitten helpottivat. On tää muutenkin aika vuoristorataa oireiden suhteen ollut, välillä on parempi ja välillä huonompi, mutta sunnuntaina siis tuntui että töitä voisin kokeilla. Ja näin laihoin tuloksin :-/

Ja mites se henkinen puoli sitten? Aluksi ajattelin että ei tässä mitään, lepäillään rauhassa, elvytään ja kerätään voimia. Seuraavaksi sitten tylsistyin kokonaan, ja pikkuhiljaa aloin toivomaan että pääsisi jo töihin takaisin. Noin viikko sitten olin jo tosi huonolla tuulella, ja sunnuntai-iltana suorastaan odotin että pääsen maanantaina sauvakävelemään töihin.

Vaikka se töihinpaluu persiilleen menikin, mieliala on nyt kuitenkin optimistisempi oikeastaan kahdesta syystä: Oon huomannut että sauvakävely on kädelle ainakin tietyssä määrin hyväksi. Hiihdosta tajusin kysyä vasta hierojalta (en muistanut fysioterapeutilta), ja hän meinasi että hiihto on hyväksi, kun käsi saa siinä liikkuvuutta lisää. Minähän olin ihan lässähtänyt sohvan pohjalle (jos vertaa mitä syksyllä liikuin) enkä oikein uskaltanut oireiden lisääntymisen pelossa tehdä yhtään mitään. Mutta nyt tämä vaiva on sen verran kauan ollut että pikkuhiljaa alan oppia mitä voi tehdä ja mitä ei, ja tuo sauvakävely ja hiihto pelastaa jo paljon. Vielä kun pääsisin sinne ladullekin!

Toinen suuri pelastaja on ollut tämä blogi. Eksyin blogiin kun etsin lisätietoa ruukkulämmittimestä (tuikku+kukkaruukku) voisiko sellaisella lämmittää telttaa (kaikesta, mm. talvitelttailusta on kiva haaveilla :), ja jäin totaaliseen koukkuun. Downshiftaaminen, tai yleensä jonkinlainen vaihtoehtoinen vaatimattomampi elämä on kiinnostanut jo kauan, ihan aiheena siis. Jos vielä joku päivä... Oon saanut myös useita muita inspiksiä, innostuksia, tuosta blogista paljon, ja jotain pienimuotoista voin tässä sairasajan oman mielenterveyteni säilyttämiseksi toteuttaakin. Elämä tuntuu taas paljon valoisammalta, vaikka tuo käsi ei ole, eikä varmasti ainakaan hetkeen vielä kuntoon tulekaan.



Näillä mennään!


Nyt en kuitenkaan downshiftaamisesta kirjoita yhtään enempää, rahankulua on nimittäin tulossa. Miehen haaveena on jo useamman vuoden päästä katsomaan F1 kisoja johonkin. Mua taas ei sillälailla kiinnosta, mutta olen sanonut että jos järkkäät ja etsit kaiken (lennot, liput, majoituksen), kyllä mä mukaan lähden. No arvatkaas tapahtuiko mitään... ei tietenkään. Kunnes viime syksynä tuli taas tämä puheeksi, ja ajateltiin jos ennen pojan tulevaa armeijaa (alkaa tammikuussa 2017) jossain käytäisiin.

Taas asia hautui, kunnes tämän vuoden kisakalenteri julkistettiin ja sitten alkoi tapahtumaan. Eli syyskuun alussa Italian Monzaan! Edulliset lennot löytyivät tosi helposti, hotellin sijainnista ollaan edelleen kahden vaiheilla, Milanosta vai Bergamosta (joista kummassakin tällähetkellä varattuina. Onnistuu, koska kumpaankin ilmainen peruutus), liput "väiteltiin" ja ostettiin sitten yksi ilta tytön luona. Meitä lähtee siis viisi, kun tytön poikaystäväkin innokkaana F1-fanina lähtee mukaan. Meillä on kolmen päivän liput ja melko hyvällä paikalla. Voisi melkein sanoa että ei parhaimmalla, mutta heti siitä seuraavalla. Istumapaikkojahan ei järjestelmästä pysty valitsemaan vaan ainoastaan katsomon. Liput tilattiin siis täältä.

Aikamoista selvittämistä tuo reissu on jo nyt ollut (lentolippuja lukuunottamatta). Monessa asiassa tukeuttiin tähän blogikirjoitukseen. Ainut asia mistä ei hirveästi voi kokemuksia googlata kun asia on niin uusi, on pakolaiskriisi ja sen mahdollinen vaikutus Milanossa liikkumiseen. Tai tarkemmin sanottuna millainen tilanne Milanon rautatieasemalla on. Tajusin vasta jo kaikki varattuamme, että Milanon rautatieasema on pakolaiskriisin kannalta ihan keskeinen juttu. Heitä tulee Italian etelärannikollekin paljon Välimereltä, josta he sitten hakeutuvat pohjoiseen, ja nimenomaan Milanon rautatieasemalle jatkaakseen siitä taas eteenpäin Itävaltaan, Saksaan tms. Ja jos pohjoisemmat maat sulkevat rajansa mitä ei Italia puolestaan voi tehdä (sulkea Välimerta), niin pakkautuvatko nämä kaikki ihmiset sitten Milanoon. Ei voi vielä tietää. Siksi tuo Bergamo alkoi kiinnostaa, kun sieltä pääsisimme Monzaan ilman että tarvisi Milanossa käydä välttämättä ollenkaan (tai enintään tulo-ja lähtöpäivinä jos julkisilla kuljetaan). Bergamosta vaan puolestaan on pidempi matka Monzaan, joten reissusta kuluu enemmän aikaa pelkkään junassa istumiseen. Mutta toivottavasti tuo kriisi nyt siihen mennessä olisi edes jollain tolalla, että tämmöinenkin pieni ihminen ja mitätön nuppineulanpää kaikkien suurten asioiden keskellä mitä maailmalla nyt tapahtuu voisi pikkiriikkisen päätöksensä tehdä! :-)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...