torstai 28. heinäkuuta 2016

Kuulumisia taas oikein urakalla

Viimeisistä kirjoitteluista on vierähtänyt jo tovi, enkä ole pitkään aikaan päivitellyt missä olkapään suhteen mennään enkä oikein mitään muutakaan. Joten tehdäänpäs se nyt! :) (Pieni varoituksen sana, oikein sillisalaattipostaus tulossa missä hypitään yhtään ajattelematta aiheesta toiseen, laidasta laitaan!)

Käden suhteen suuri positiivinen juttu on että olen palannut töihin, ja olkapää mitä ilmeisimmin kestää sen! Teen puoltapäivää pitkälle syksyyn ja lisäksi sain vaihdettua "linjaa" ergonomisesti mulle mahdollisimman hyvään ja kevyeeseen (pahimmat olkapäätä rasittavat liikkeet jäivät pois ja sen kyllä huomaa!). Muutenkin olkapään kunto on mennyt ihan harppauksin viime viikkoina eteenpäin, ja sanomattakin selvää että oon todella tyytyväinen tilanteeseen. Vielä kesäkuussa esim. ulko-ja sisäkierron voimatasot olivat puolet huonompia kuin terveen käden, enkä saanut kättä kierrettyä selän taakse kuin johonkin ristiselän kohdalle, niin tällä viikolla tehdyissä voimatasomittauksissa leikattu käsi jäi alle kilon päähän terveestä, ja käsi on jo pidemmän aikaa kiertynyt selän taakse ihan yläselälle jo. Vasta viime viikkoina on alkanut tuntumaan siltä että kyllä tästä vielä terveen käden veroinen tulee! Yli puoli vuotta on pitkä aika sairastaa, ja kyllä sitä vaikka mitä ajatuksia ehti matkan varrella olla.


Yksi iso terveydellinen panostus kanssa tehtiin kesäkuussa. Sängyn uusiminen on ollut meillä jo vuosia suunnitelmissa, mutta aina se vaan on jäänyt kun muka järkevämpääkin käyttöä rahalle on löytynyt. Nyt täytyy sanoa että onneksi jäi, sillä jo alkuvuonna löysin blogeista futonpatjat. Ei tarvinnut paljoakaan aiheesta selvitellä kun tiesin että semmoiset haluan. Mieskin oli myöntyväinen kun listailin hänelle futonien hyviä puolia: Koko patja on luonnonmateriaalia, hengittää mutta ei hiosta, ja sen lisäksi patja on "passiivinen", ei hölsky kuten joustinpatja ja näin kehon pienimmätkin lihakset pääsevät rentoutumaan. Satsattiin uuteen sälepohjasänkyyn jo kevättalvella, ja sitten kesäkuussa tuli sopiva tarjous Comfort-futonista (joka on vähän pehmeämpi kuin normi futon ja siksi sopiva ensimmääiseksi futonpatjaksi). Lisäksi tilasin villapetauspatjan, käytiin vaan ihan Jyskistä ostamassa puuvillapeitot ja höyhentyynyt, muutettiin makuuhuone yläkerran isoimpaan, viileimpään ja pimeimpään huoneeseen (yläkerta on muutenkin hengittävämpi meillä kuin alakerta, kun kosteussulkuun on muovin sijasta käytetty tervapaperia), ja voi sanoa että yöunien laatu muuttui ihan kertaheitolla! Ei ole kuuma eikä kylmä, luonnonmateriaalit oikeasti toimivat. Patja on myös sellainen kova, passiivinen, se vaan "on". Lisäksi patja tuoksuu miedosti kookokselle (on tehty kookoksesta, puuvillasta ja lateksista), mikä mulle antaa jopa hieman fiilistä että nukkuisi jossain ulkona :) Oudoiltahan ne patjat aluksi tuntuivat, mutta nyt kumpikin ollaan sitä mieltä että vanhoihin (joustinpatjoihin) ei enää paluuta ole! :)



Kaikenlaista aktiviteettiakin on jo ollut. Käytiin Provinssissa (tulossa postaus vaikka myöhässä vähän onkin), pyöräretki onnistuneesti "suoritettu" (tulossa postausta) ja viime viikonloppuna käytiin kanootilla viettämässä mökkiviikonloppu. Säät suosivat, ja onnistuin melkein polttamaan itseni kun ilmapatjalla meressä oli niin kiva lillua tuntitolkulla.



Mutta tää ei ole kuitenkaan mun vaan tytön, jolle kuulemma on jäänyt ikuiset traumat siitä kun en (muka) ole joskus lapsuudessaan suostunut hänelle tällaista ostamaan. Korjasi sitten tilanteen ostamalla oman krokotiilin ihan näin aikuisiällä ;)



Nyt tulevana viikonloppunakin on aktiviteettia luvassa, Botniapyöräily. Oon sinne menossa lyhyemmälle 67 km matkalle. Vähän oli epävarmuutta kestävyydessä (onko sitä enää), mutta pyöräretki osoitti että kyllä sitä vaan on kunhan syö tarpeeksi (syömiset olleet vähän niin ja näin kun kotona olin, kulutuskaan ei mitään hirveitä varmaan ollut). Nyt ainoa mikä jännittää on se että alaselkä väsyy maantiepyörällä ajaessa. Oon sitä kokeillut säätää ja varmaan vieläkin jotain hienosäätöjä teen, mutta mitään hirveitä kilometrejä ei pyörällä ole tullut tänä(kään) kesänä ajeltua. Osasyynä (tai jopa suurimpana, kun vielä viime vuoden puolella suunnitelmat olivat kovat että kerrankin maantiepyöräilyyn satsaan) se että käsi väsyi kuitenkin maantiepyörällä enemmän kuin normipyörällä kun se ajoasento on enemmän käsille nojaava. 50 km lenkkejä oon sillä muutaman tehnyt ja just nyt tiistaina tuntui ensimmäisen kerran että kädessä ei tuntemuksia lenkin jälkeen ollut. Vielä kun saisi tuon alaselkäongelman kohdilleen. Luulen kyllä että mulla on ihan yleisesti keskivartalon lihakset heikentyneet. Kun vielä viime kesänä sain ajoasennon sellaiseksi että selkä ei pahemmin väsynyt. Oon tässä jo suunnitellut että (rimpula)penkki-sali-harjoittelua kotona ryhdyn tekemään kunhan tuo pyöräily on ohitse. Motivaatiotakin alkaa jo olemaan kun tunnen itseni suht normaaliksi ja ennenkaikkea terveeksi jälleen ;) Mutta ensin pyöräily. Jos ei suurempia ongelmia tyyliin kaatuminen/pyörän hajoaminen tule, kyllä mä sen lapi pääsen, se on sitten eri asia mikä aika tulee olemaan :b Tyttö ja mies osallistuvat kanssa ja oon luvannut lainata tytölle mun "normipyörää", ja sanoinkin miehelle että jos ei pyörää tarvisi lainata niin osallistuisin ennemmin tuolla normipyörällä. Nyt luultavasti alaselkä tulee määrittämään mitä jaksan, ei todellinen kunto, vaikka sekin aika "rapa" varmaan tällä hetkellä on! ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...