tiistai 30. elokuuta 2016

Syötteellä vaeltamassa neljä märkää päivää ja yötä

Nyt se on sitten takanapäin, Syötteen vaellus! Kaikki ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, mutta paljon opittiin tulevia vaelluksia varten ja olihan tuo loppupeleissä ihan onnistunutkin reissu!



Lähtöpainoa 13,65 kg ja 15,65 kg, ei paha! Kerrankin oli tarpeeksi aikaa valmistautua, ja innostuin jopa punnitsemaan ja vähän vertailemaan vaatteideni painoa. Nyt tiedän mitkä ovat keveimmät alusvaatteet, tiedän myös että osittain puuvillaiset paitani painavat vähemmän kuin tekniset urheilupaitani (mikä oli pienoinen yllätys).   



Lähdettiin ajamaan aamulla 7 maissa, mutta ei ajettukaan suorinta reittiä vaan koukattiin Ylivieskan kautta. Kärkkäiseltä kun olin etukäteen katsonut kaikkea mielenkiintoista ostettavaa tulevaa Kekkospuistovaellusta ajatellen. Talvi- ja neljän vuodenajan kaasua, erittäin pieneen tilaan pakkautuva Ticket to the Moon "silkkireppu" päiväretkiä varten, kunnollinen karttapussi, lämpömittari ja testattavaksi yksi Reiter "lisää vain vesi"-ruoka.



Kolmen maissa oltiin perillä. Vielä kartan ja jääkaappimagneetin ostoa (en myönnä kerääväni mitään paitsi näitä ;), vaatteiden vaihtoa, viimeistä tarkistusta että oikeat kamat tulevat mukaan ja oikeat jäävät autoon.



Ja matkaan!



Ei tarvinnut kauaakaan kulkea kun oltiin jo Annintuvalla. Olin kysynyt Luontokeskuksesta etukäteen vesistä, ja kuulemma purovesiä voi juoda (tietysti omalla vastuulla). Katselin siis vesiä jo nyt "sillä silmällä", mutta Anninkosken vesi näytti hyvinkin epämääräiseltä ja "ruskealta" ja joku pressukin siinä sillan luona näytti vedessä olevan. 


Mietittiin alkumatkasta mennäänkö Ahmatuvalle vai Toraslammelle (jossa kuulemma kummittelee). Mies sitten otti "härkää sarvista" ja sanoi että Toraslammelle mennään, joten sinne siis. Maasto oli tosi märkää ja paljon saatiin kulkea polkujen sivusta mättäitä pitkin kun polku ajoittain ihan lainehti vedestä.


Vesiä "kyttäilin" myös koko ajan ja alkoihan niitä puroja solisemaan aina välillä, mutta jokaisessa vesi oli ihan silminnähtävän ruskeaa. Vihdoin juuri ennen Toraslammen autiotupaa solisi polun läpi puro jonka vesi näytti (ja myös oli) kirkkaalta. Jes, enää ei toistaiseksi tarvinnut tätäkään miettiä!



Toraslammen autiotupa. Onhan tämä vähän sellaisen näköinen kun siellä lammen rannalla yksinään kököttää että kummitteleeko vai ei...



Tupa oli kuitenkin sisältä varsin asiallinen...



... ja jopa kodikas.


Nyt sai miettiä jo pimeyttäkin että ehditään mielellään valoisan aikaan saada kaikki valmiiksi. Ilta kuluikin nopeasti kaminaa lämmittäessä, nukkumapaikkoja pedatessa, iltakokkaillessa (kebabtortillaa tuoreilla vihanneksilla) ja peseytyessä. Hyvin ehdittiin, ja kun pimeä laskeutui niin eihän sitä ollut muuta enää järkevä tehdä kuin alata nukkumaan.


Tai paremminkin sanoen yrittämään nukkumista. Luin iltalukemisiksi vieraskirjaa, ja sieltä löytyi jos jonkinlaista kertomusta Toraslammen kummituksesta. Yleisin oli ehkä että oveen on koputtanut joku mutta ketään ei ole ollutkaan, mutta löytyi myös katosta tulevaa outoa valoilmiötä sekä yöllisellä puuceereissulla katolla oli kuulemma ryskätty oikein kunnolla. Hui. Enhän mä tietenkään saanut nukuttua kun suorastaan odotin että koska siihen oveen joku koputtaa.


Jossain vaiheessa ilmeisesti luovutin kun hiljaisuus oli täysin hiiskumatonta (onneksi, heh :) ja tulihan sitä aamuyöstä jonkinverran jopa nukuttua.




Herättiin ajoissa uuteen päivään joka valkeni hieman pilvisenä. Aurinkoa olisi kuitenkin luvassa (jos vaan ennusteet pitäisivät paikkaansa), niinpä aamupalan jälkeen pakattiin rinkat ja lähdettiin ylöspäin kohti Raatetupaa.



Melkein heti nähtiin matkan varrella poroja, joita tietysti piti vähän zoomailla :)



Jotenkin tyhmän näköistä kun keskellä metsää tulee yhtäkkiä vastaan jokin liikennemerkki :-)



Löyhänä reittisuunnitelmana oli kulkea osin UKK-reittiä jopa ylemmäs Lomavaaraan asti. Toisin kuitenkin kävi...



Ensimmäinen lyhyt tauko pidettiin Lomaojan laavulla, joka sijaitsi hienolla paikalla jonkinmoisen jyrkänteen reunalla. En ole koskaan ollut laavussa yötä mutta tämä näytti sellaiselta kivalta, kodikkaalta, että täältä voisi joskus vaikka aloittaa :)



Ja alkoihan se aurinkokin paistamaan! Onneksi polku oli aika varjoisa, muuten olisi tullut kuuma.



Peuronlammen laavulla kokattiin lounasta. Laavulta oli tosi hienot näkymät pienelle suolle ja lammelle. Hieno paikka tämäkin!


Ensimmäinen ateria "vanhoista", yli 2 kk sitten kuivatuista aineista. Kana maistui ihan kanalle, oli hyvin ennallistunutkin vaikka aika käppyrää alunperin oli. Muutkin ruuat olivat täysin ok ja maullaan eikä mitään oireita tullut. Jokin muu meni hieman vikaan mutta siitä lisää tuonnempana...



Kävin alhaalla pesemässä astiat (halusin vissiin välttämättä kastella kenkiä lisää :-). Peuronlammen laavua.


Jossain vaiheessa näitäkin näkyi ja mies nimesi nämä Trumpin peruukeiksi :)


Toraslammen jälkeen purot olivat enimmäkseen kirkkaita. Vedestä ei siis ollut pulaa.






Koska kilsoja tuli muutenkin tarpeeksi ei sitten jaksettu mennä katsomaan Rytivaaran kruununmetsätorppaa (tästä olisi tullut yli 6 km lisää). Maasto oli aika vaativaa ja tosi märkää. Pitkokset olivat varjoisissa kohdissa tosi liukkaita (ja välillä myös huonokuntoisia), joten vauhti oli aina välillä ihan matelua. Löysin ihan polun varrelta kantarelleja, siitä pääteltiin että täällä ei ole kukaan tainnut ihan hetkeen ollakaan.




Nyt ollaan jo lähellä tupaa.


Raatetupa sijaitsi hienolla paikalla ja oli sisältä hieno. Tähän asti vaelluksen maisemat eivat ole niin säväyttäneet, pääosin samanlaista metsää ja suota mitä kotopuolestakin löytyy, mutta taukopaikat ovat järjestään olleet todella positiivinen yllätys.





Näkymää portailta.




Ja sisältä. Kuin uusi. Kyllä täällä sopii varusteita kuivatella.



Ja nukkua.

Ainut pieni "mutta" oli vesi. Tuvan ohjekirjan mukaan vettä saa läheisestä lammesta. Ja mihinkään muuhun paikkaan mitään polkua ei mennyt paitsi pitkokset, jotka loppuivat, suolle. Ja siinä sellainen pieni liruoja mistä ilmeisesti tarkoitettu vettä otettavaksi. Kyllähän se vähän virtasi, mutta myöskin tuoksui hieman levälle. Minä sitten rohkeana menin maistamaan vettä, ja jostain kumman syystä myöskin nielemään sen pienen kulauksen. Tämän jälkeen sitten kärsinkin koko reissun lievistä vatsavaivoista. Ja alleviivaan sanaa lievistä, mutta tuosta vedestähän ne tulivat kun miehellä ei mitään ollut. Ehkäpä nyt opin sen että sitä vettä voi maistaa myös niin että sylkee sen pois :-)


No joka tapauksessa tehtiin iltatoimet taas ajoissa että pimeän tultua ei mitään ihmeempiä olisi. Toraslammella lampi heijasti jonkin verran kuunvaloa tms. mutta tällä tuvalla olikin sitten ihan pilkkopimeää. Yöllä heräsin sattuneesta syystä vessaan. Sitten yritettiin nukkua mutta kuului jotain rapinaa. Alettiin miettimään olisiko hiiri (mies näkikin sellaisen portailla), ja nostelin kaikki rinkat ja ruuat ylös ja katsoin että kaikki pussukat on kiinni. Meinattiin juuri alata uudelleen nukkumaan kun rappusilta kuului kovaa töminää. Paljon. Sitten koputettiin oikein napakasti oveen. Kello oli yöllä kaksi. Ajattelin ensimmäisenä että nyt se Toraslammen kummitus seurasi tänne kummittelemaan, sitten puhuttiin että siellä oven takana on joku, pitäisi vissiin mennä avaamaan (oli haalla kiinni kun tuvassa sellainen oli). Mentiin, mies edellä ja mä kurkin takaa ja siellähän oli yöllinen tulija otsalampun kanssa tulossa tupaan nukkumaan. Mutisin jotain että vähän säikähdettiin, ja pian kömmittiin takaisin nukkumaan ja niin myös tämä tulija, joka osoittautui aamulla hyvinkin asialliseksi nuoreksi mieheksi.




Aamulla nukuttiin hieman pidempään kun tuli valvottua, ja ulkonakin satoi ja tuuli oikein kunnolla. Lämmitettiin tupaa, tehtiin rauhassa aamupalaa, mietittiin mitä tehtäisiin. Modernilla vaeltajallahan kännykän netti toimii kokoajan ;) ja katsottiin että kahteen asti sataisi ja jopa ukkostaisi. Ajateltiin että josko sen jälkeen pääsisi heti lähtemään. Suunnitelmia oli useita, mutta sateen vuoksi päädyttiin kävelemään teitä pitkin takaisin Toraslammelle. En viitsinyt edes ajatella kuinka märkää metsässä nyt olisi. Voi olla ettei kengillä yksinkertaisesti pärjäisi, tilanne vaatisi kumppareita :b


Aloin kokata lounasta ajoissa että päästäisiin lähtemään heti kuin mahdollista. Paitsi että keittimen letku ei kiertynyt kaasupulloon. Ei vaikka olisi mitenpäin yrittänyt. Tarkempi tutkiskelu osoitti että keittimen kierteet olivat entiset. Vähän harmittelua, sitten miettimistä. Tuvan takalla saataisiin kokattua nyt (joskin tupa lämpenisi aika paljon kun oli jo valmiiksi lämmin), sitten jos mennään loppumatkakin tupien mukaan (niinkuin tähänkin asti) niin ei siinä mitään ihmeempiä olisi. Ei tarvisi tämän vuoksi keskeyttää tai mitään.

Niin teimme, ja kaikkeen tähän meni aikaa niin että puoli kolmelta päästiin lähtemään. Ukkonen ja sade oli laantunut niinkuin pitikin. Tälle päivälle tulisikin sitten paljon matkaa, yli 20 km joten reippaaseen tahtiin olisi edettävä että ehditään ennen pimeän tuloa perille.


Tultiin siis takaisinpäin, sitten pieni pätkä Rytivaaran luontopolkua ja siitä Ukonvaaran parkkipaikalle. Ja sitten vaan talsimaan tylsää hiekkatietä.



Ukonvaaran parkkipaikalle menevä "polku" on tylsää hakkuualuetta.


Silti jotakin näkyi, poroja ja välillä hienoja vaaramaisemiakin.



Mutta tietä riitti.



Ja ylämäkiä.


Lopulta saavuttiin Jaaskamon P-paikalle, ja oli oikein juhlaa "kömpiä" takaisin metsään. Pikkuisen vettä tihuutti välillä mutta ei pahasti. Nyt ei jaksettu enää niin metsän märkyydestä välittää, kuivat kengät oli menetetty jo päiviä sitten. Kaikista "paras" kohta oli pitkokset ennen Toraslampea. Eilen ylittäessä vesi ulottui puoleen jalkapöytään saakka, nyt takaisin tullessa kahlattiin se kohta nilkkoja myöten! :b


Tälle päivälle kilsoja tuli yli 21 ja oltiin aika poikki kun Toraslammelle saavuttiin. Siellä olikin joukko nuoria miehiä ja naisia eväsretkeilemässä, nuotiossa loimulohta ja kaikkea. He toivottivat meidät tervetulleeksi (olivat tulleet meitä Rytivaaran polulla vastaan) ja sanoivat etteivät ole yötä. Me puolestaan sanottiin että ei mitään kiirettä, pitää käydä hakemassa vettä ja kaikkea, olkaa ihan rauhassa vaan. Pikkuhiljaa nuoret kuitenkin siirtyivät pihan puolelle joten siirryttiin sitten tupaan vaatteita kuivattelemaan.


Matkalla oltiin puhuttu että voidaan me huomenna kotiinkin lähteä jos siltä tuntuu. Ja varsinkin jos vaan sataa edelleen. Vaikka sään pitäisi kyllä olla hieno. Päätettiin että päätetään aamulla mitä tehdään.


Mies lupasi (kummitukselle) että jos saa nukkua rauhassa yön niin hakkaa huomenna tuvan laatikon täyteen puita (kun se oli puolityhjillään). Ja saatiinhan me nukkua rauhassa tämäkin yö, ja niinpä tupaan jäi odottamaan täysi puulaatikko seuraavia tulijoita varten :)


Seuraava aamu valkenikin sitten niin hienona että päätettiin samantien että eihän me nyt kotiin vielä lähdetä. Kun Ahmatupa ja -kallio on vielä näkemättä niin sinne siis.


Ahmavaaran puoli kansallispuistossa olikin sitten vähän hienompaa kuljettavaa. Nähtävää oli enemmän, mm. Iso-Syötteen rinteet mitkä ainakin meille on lähellä sydäntä kun täältähän joskus kaikki sai alkunsa :)


"Paistaa se päivä risukasaankin", voisi melkein sanoa ;)


Polut olivat tämmöisiä, voisi melkein luulla että tässä menee puro.


Koiratupa, jossa sattuneesta syystä pidettiin vaan suklaatauko. Ei edes kahvia, nyyh ;)


Ahmalammen niittypato.


Oravakin näkyi, mutta ei suostunut katsomaan mun päällekään kun tarkkaili vaan mihinpäin mies menee... :)


Lopulta saavuttiin Ahmatuvalle.


Paitsi eihän se tupa vielä siinä ollut vaan...


... täällä ylhäällä. Ja on sitten komia tupa!


Tuvassa on talvisaikaan latukahvila, pöytiäkin heti useampi kappale.


Ja koiriakin on ajateltu. Ylihienoja koppeja, täytyy sanoa! :D


Ei asetuttu heti "taloksi", vaan kokkailtiin pikaisesti lounas ja lähdettiin päiväretkelle Ahmakalliolle, mihin olisi suuntaansa 2 km matka.


Kaikenlaista estettä kyllä riitti edelleen. Puun toisella puolella vain yksi (puolilaho) pitkos. 


Polku oli kivistä ja vielä sai kavuta ylöspäinkin.


Pian ollaan perillä.


No niin, nyt alkaa olemaan maisemaa!


Tämä oli kyllä ihan hyvä korvaus kaikelle. Märkyydelle, keittimen hajoamiselle, tylsälle tielle!


Palattiin takaisin, ja kokkailtiin viimeinen illallinen. Ruuista sen verran, että tällä kertaa oli aika minimi mukana. Tai ateriat kyllä riitti mitä pitikin (ja suklaakin kun sitä säännösteli) mutta leipä loppui pahasti kesken (vaikka tiesinkin että se ei tule loppuun asti riittämään). Meetvurstin päätypaloja ja kurkkua sen sijaan oli jäljellä, samoin sipulirouhetta ja voita, niin tuunattiin ruuat voilla ja rouheella (vaikka viime postauksessa "vannoinkin" että voita en ruuanlaittoon käytä) ja meetvurstinkäntyt ja kurkku saivat toimittaa välipalan virkaa. Mutta mitään ylimääräistä "välipalaruokaa" ei jäänyt yhtään, ja sitä saisi olla ihan selkeästi enemmän ensi kerralla mukana.



Tuvassa oli kaksi parvea vastakkaisilla puolilla ja päätettiin nukkua pienemmässä parvessa jos vaikka tänne vielä porukkaa saapuisi. No, ei saapunut ja saatiin nauttia ihan yksin suorastaan ylellisistä olosuhteista.




Aamulla oli kännykänherätys soimassa (hyi) ja lähdettiin lompsimaan ajoissa Luontokeskukselle että oltaisiin jossain vaiheessa kotonakin.


Matosuo ja lentokoneen tekemä hauska kiehkura :)


Ja vielä viimeiset esteet! Huomattiin Ahmatuvalla että meillä oli yksi rakko kummallakin. Näköjään märistä kengistä niitä tulee hyvinkin äkkiä. Lisäksi mulla kipuili jostain syystä oikean jalan akillesjänne, ei pahasti mutta kumminkin jotakin. Muutenkin tuntui että jalat ovat ihan tönköt. Ja sitten tulee vielä tällaisia :b


Autolla oltiin puoli yhden maissa. Suoritettiin jonkinlainen vaatteidenvaihto niin että kehdattiin uimahalliin mennä. Sitten Pudasjärven Virkistysuimala Puikkariin, missä olikin ihanaaaaa lillua lämpöisessä vedessä ja poreissa. Ja saunoa. Ja sen verran tunsin reissussa rähjääntyneeni että pesin hiuksetkin mennen tullen ja välissä kolmeen kertaan :D Puikkarista just ja just ehdittiin lounaalle Kylmäselle, ja siitä oli pakko mennä vielä kerran Ylivieskan ja Kärkkäisen kautta kotiin. kun pitihän sitä uusi keitin ostaa. Tai oikeastaan kaksi. Nyt on vanhaan verrattuna puolta pienempi "letkukeitin" ja sitten varakeittimenä sellainen päälleruuvattava 48 g painava titaaninen "pikkukeitin". Ja kahta keitintä meinaan tästä lähtien pitää mukana :D


Joitakin lukuja vielä gepsistä  ja muutakin:

Kokonaismatka 73 km
Aika liikkeessä 21:27
Aika pysähdyksissä 7:12
Kokonaisaika 28:40

Luontokeskus - Toraslampi: 10,03 km
Toraslampi - Raatetupa: 17,9 km
Raatetupa - Toraslampi (teitä pitkin) 21,57 km
Toraslampi - Ahmatupa + päiväretki Ahmakalliolle 13,31 km
Ahmatupa - Toraslampi 10,19 km


Ja vielä: Vaikka lähdettiin Syötteelle alunperin hirvikärpäsiä pakoon, niin yksi löytyi kotona mun urheilutopista. Kyllä siellä muutamaan otteeseen joku pörräsikin, ja kovin yritin pipon alta hiuksia haroa ettei vaan sinne menisi. No, tämä yksilö oli kuollut jo eikä edes päässyt puremaan, joten ei kai tuo haittaa kun en edes tiennyt että sellainen salamatkustaja siellä on.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vaelluskuume nousee

Ei voi mitään, mitä enemmän näitä tulevia reissua mietin ja tutkailen, sitä enemmän huvittaisi olla jo "jalkojen päällä" tuolla jossakin. Mutta onhan tää valmistelukin kivaa, kokoajan oppii uusia juttuja ja löytää uusia vinkkejä. Ja ehkä jopa keksii itsekin jotain :)



Ruokien kuivatuksessa pääsen tällä kertaa tosi helpolla. Valmiiksi kuivattua on yllättävän paljon, varsinkin jauheliha-soijarouheseosta. Vähän mietityttää onkohan nuo menneet mitenkään huonoksi, mutta ihan normaalille "kuivalle" tuoksuvat (miehen mukaan kalanruualle, siis akvaariokalojen, heh), ja valmistassani huudoin rasvan pois ihan vesihanan alla. En siis usko että ovat mitenkään härskiintyneet. Ja pianhan tuo sitten selviääkin :-)



Erehdyin tällä viikolla ostamaan aika läjän vihanneksia kun oli niin hyviä tarjouksia joka puolella ja nyt mietitytti että mitenkähän ehditään syödä kaikki ennen reissuja. No ei tarvikaan ehtiä, kun voihan noita kuivata ja tunkea vähän joka ruokaan. Kesäkurpitsaa, tomaattia ja paprikaa. Tuoretta chiliäkin on kauhea läjä ostettuna ja meinasin sitä jo kuivaillakin kunnes tajusin että eihän se yksi hedelmä nyt niin hirveästi paina vaikka ottaisi sellaisenaan mukaan :-) Samoin fetan kanssa. Kuivattu feta painaa vähemmän mutta ei nyt yksi 200g köntti meitä näännyksiin aja. Ja luulen että säilyvyysongelmaakaan ei fetan kanssa tule, sen verran suolaista tavaraa on. Joten tällä kertaa olen oppinut että joku tolkku voi kuivauksenkin kanssa olla :)


Oon siis suunnitellut jo UKK-ruokalistan valmiiksi. Painotus on sellainen että varsinaisia reseptiruokia (kaikki tehtynä ja kuivatettuna alusta loppuun saakka) ei juuri ole, sen sijaan kokeillaan uutena tortilloja kahdessa muodossa. Ekana iltana tavallisena versiona tuoretavaralla ja quesadilloina sitten myöhemmin, vinkin löysin täältä. Ajatus on että lounaaksi on useimpina päivinä jotain nopeaa (tyyliin nuudelit salamilla, kuppikeitto lisäprotskulla esim. katkaravuilla). Ruokatermosten käyttöä mietin (jonkinlaiset sellaiset jo hankittunakin), mutta painavat aika paljon ja ennenkaikkea vievät sitä kriittistä tilaa. Koskaan ei ole kokeiltu sellaisia ja sitten jos idea on huono niin pitää raahata koko matkan mukana. Tietty Syötteellä/Karhunkierroksella voisi testata mutta kun sinne taas on ne ruuat jo periaatteessa valmiina...


Nämä ei muuten edes oikeita ruokatermoksia ole, mutta tulipahan joskus ostettua kun puoleen hintaan olivat. Kyllä nää nyt joskus vielä kokeiluun pääsee..


Illalliseksi sitten jotain vähän tuhdimpaa, ja aikalailla spagetti-, pata-, ja muusi+kastike-linjalla mennään. Muutamaksi päiväksi on sitten jälkkärikin, lakkariisiä (keitettyä riisiä, maitojauhetta, vaniljakastiketta + lakkahilloa) ja suklaavanukasta. Noiden vanukkaiden kanssa olin vähän nesteessä, niitä on tullut Haaparannasta hamstrattua, päiväyksetkin paukkuvat eikä tuo nyt niin häävin makuista ole, niin löysin sitten vinkin että pätkiksellä saa paljon pelastettua. Ainakin kuulostaa jo paljon paremmalle :)



Mieltä askarruttaa myös mahdollinen kylmyys ja pimeys (verrattuna viime keskikesän vaellukseen). Aurinko laskee tuolloin klo 20 molemmin puolin. Onhan siinä eroa siihen että aurinko ei laske ollenkaan :-) Lamppuja täytyy ottaa mukaan ja ehkä jokin kynttilä tai tuikkukin. Ja kulkemiset täytyy rajoittaa sen mukaan (viimeksi kuljettiin vielä keskiyölläkin).


Kylmyyttä ajattelin ensin vaan nukkumisen kannalta. Makuupussien comfort-lämpötila on -2, eli ei mikään ihan huikea.

Alustojen suhteen ei onneksi tarvi miettiä. Tilattiin viime kesänä Therm-a-Restin NeoAir All Seasonit. Ja vielä largena, heh. Ajatuksena oli että eipähän tarvi millään käppyrällä nukkua, mutta saa nähdä nyt onko nämä telttaan vähän liian isot. Viime kesänä ehdittiin testata kupoliteltassa, ja siellä ne ainakin veivät pohjan pinta-alan kokonaan. Mutta, näillä nyt mennään seuraavat 10 vuotta ainakin :-)


Mahdolliseen makuupussien kylmyyteenkin sitten reagoin, ja tilasin Saksan Amazonista silkkimakuupussit. Noita on muuten miljoonaa erilaista ja hintaista, kaikki eivät ole oikeaa silkkiä mutta näiden meidän omien kyllä pitäisi olla. Ja taas tuntui ihan turvalliselta tilaaminen, heti sain tilausvahvistuksen, seurantakoodit ja kaikki. Ja nyt ne ovat matkalla jo :)



Seuraava "huolenaihe" oli sitten kaasukeitin, toimiikohan jos on ollut vaikka -10 asteen yöpakkanen. Pyöräretkellä kävi niin, että Nummijärvellä isompi pönttö kaasua jäi yöksi pihalle. Aamulla se vielä toimi, mutta myöhemmin ei sitten toiminutkaan vaikka kaasua oli vielä (tilkka) jäljellä. Epältiin jo että onko keitin rikki, mutta kun käytiin ostamassa uusi pönttö niin kyllä se keitin vaan pelitti. Eli sieltä paloi ilmeisesti propaanit pois ja butaanit jäi jäljelle. Tai en tiedä mikä oli mutta ei ne loput kaasut sieltä enää tulleet.

Nyt oon lukenut vinkkejä millä sitä kaasun toimivuutta saa kylmällä paremmaksi. Pullo tietysti lämpimässä, pullon ravistelu, pullon pitäminen väärinpäin... Mä kun haluan ottaa kaiken varman päälle niin ostan kyllä yhden putelin talvikaasua jos niitä pahoja yöpakkasia tulee. Ja tästä lähtien käytetään vaan pieniä pulloja, ja voihan sen pitää makuupussin ja alustan välissä jalkopäässä aina yöt. Olisi meillä risukeitinkin (mallia Varusteleka), mutta se on edelleen tuolla kaapissa odottamassa testaamista.. Eiköhän me kaasukeittimellä noilla neuvoin selvitä.



Myös sade mietityttää jonkin verran, nyt kun on satanut niin paljon ihan ympäri Suomea. Meillä on Erätukusta jotkut heidän omat goretex-tyyppiset asut (mitkä ei edes olleet halvimmat, joten jonkunlaista laatua on lupa odottaa), mutta kun näitä ei ole koskaan testattu tositoimissa, niin saattaa olla että otan sadeviitankin mukaan. Kenkiin pitää muistaa ottaa muovipusseja, jos oikein pahasti kastuvat. Teltan tai muiden varusteiden puolesta sade ei mitenkään huoleta. Ja reitit (2 eri vaihtoehtoa) menee kyllä tupien mukaan, niin saahan sitä niissä kuivateltua..



Muita sekalaisia vinkkejä, sekä itse keksittyjä että bongattuja on:

- Padat ja pasteriat minigrippeihin, vie vähemmän tilaa ja tulee vähemmän roskaa.

- Nuolija ilman vartta on hyvä kattilan puhdistaja. Tämä on oikein tervetullut vinkki. En ole koskaan tiskannut lämpimällä vedellä. Kylmällä taas rasva jää tiskiharjaan ja sieneen ja se on välittömästi todella ällöttävässä kunnossa. Rasvaan keksin ratkaisuksi että en niitä rasvaisempi ruokia (tyyliin pekoni) ota edes mukaan. Ja vältän muutenkin yletöntä rasvan käyttöä kattilassa. Jos lisäenergiaa tarvii, sen voin voi syödä leivänkin päällä. Viime aikoina olenkin putsannut kattilan vaan raapimalla vedellä ja sporkilla turhat tähteet pois. Nyt luulisi että sitäkään ei melkein tarvi tehdä kun on nuolija.

- WC-paperi purettuna rullalta ja taiteltuna Minigrippiin. Tästä oltiin miehen kanssa vähän eri mieltä, mutta mun rinkassa ainakin loppuu ensisijaisesti tila, niin tuo Minigrippi menee paljon pienempään tilaan ja vaikka housujen taskussa. Eikä kastu.

- Muista ottaa makuualustojen paikat mukaan. Tämä on ihan uutta, voisi helposti unohtua..

- Jos meinaa naama paleltua yöllä niin kypärä/kommandopipo auttaa. Joskus on vähän häirinnyt tuo naaman kylmyys niin jotenkin ajattelin tätä soveltaa, jos ei muulla niin buffilla.

- Pikaliima voisi olla ihan kätevä mukana. Ei paina eikä vie tilaakaan juuri mitään.


Näillä eväin taas eteenpäin, eiköhän tästä hyvä tule! Ja vielä yhtenä vinkkinä, kun nämä asiat nyt pyörii mielessä yötä päivää (heh), niin aina kun jotain keksin / löydän, kirjoitan ne samantien ylös niin ei ainakaan unohdu! :-)










Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...