lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kaikkea maan ja taivaan väliltä (ihan kirjaimellisesti :)

On tullut taas miljoona kertaa mieleen kirjoittaa mutta aina se on jäänyt. Tällä kertaa siksi että kaikenlaisia ajatuksia on ollut ihan liikaa, osa sellaisia jotka ei (ainakaan tähän mennessä) ole tämän blogin aihepiiriin kuulunut ja osa sitten sellaisia, mistä en ole vielä halunnut avautua oikeastaan kellekkään (tai en ainakaan julkisesti). No katsotaan nyt mitä tästä kirjoituksesta tulee, ja aloitetaan nyt vaikka sieltä maan tasolta ylöspäin ;)



Matkailu- ja retkeilypuolella on tapahtunut kaikenlaista ja kaikkea kivaa on myöskin suunnitteilla.
Pääsiäisviikolla oltiin Pyhällä.



Tämmöisellä mentiin Lampivaaran Ametistikaivokselle. Ohjelmaan kuului lisäksi infoa ametistien synnystä sekä oman ametistin kaivamista. 



Omaksi olisi saanut jopa omaan suljettuun nyrkkiin mahtuvan ametistin, mutta eipä sellaisia niin vain löytynytkään. Pieniä ametisteja ja kaikkia muita mielenkiintoisia kiviä sen sijaan löytyi kyllä :)



Hiihdeltyäkin tuli jonkin verran. Reissun "jättimatka" piti olla hiihto Luostolta Pyhälle (yli 30 km), mutta vaihtelevat sääolosuhteet aiheuttivat sen, että hiihdettiin Luostolta peräti kilsa Pyhälle päin ja käännyttiin takaisin :-) Koko viikko oli sääolosuhteiltaan todella vaihtelevaa. Jos nyt paistoi aurinko niin tunnin päästä satoi lunta. Tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja se jättihiihto tyssäsi siis lumisateeseen. Lunta tarttui sen verran suksenpohjiin ettei ollut mitään järkeä jatkaa. Tämä johti kuitenkin kahvitteluun Torvisen majalle, joka johti taas johonkin josta lisää tuonnempana.. Ei siis turha reissu kuitenkaan. Ai niin, ja tämä kuva Karhunjuomalammen päivätuvalta. Auringonpaisteessa lähdettiin, kunnes välittömästi tupaan saapuessamme alkoi sataa lunta, joka oli taas loppunut siihen mennessä kun lähdettiin takaisin... :)



Sattuneestä syystä jouduttiin ajamaan Luostolle toisenakin päivänä, ja niinpä päätettiin myös lasketella siellä. Ennakkoluulot olivat todella suuret, Luosto on aika pieni paikka moniin muihin verrattuna. Kuinka sitä jaksaisi muutamaa tuntia enempää... Mutta vaikka rinteitä ei ollut montaa, ne olivat aika vaativia. Mustiakin rinteitä oli useampi. Niinpä kolme tuntia sujui ihan hujauksessa, koko päiväkin oltaisiin viihdytty. Tänne tullaan varmasti uudestaan!



Viimeisenä päivänä lasketeltiin tutulla Pyhällä. Pojan kanssa piti heti hyökkiä Huttikselle, eli Huttu-Ukon rinteeseen, jota sanotaan Suomen jyrkimmäksi. Tällä kertaa Huttu-Ukko oli luonnonlumella, eli käytännössä melkoista kumpareikkoa. Voin rehellisesti myöntää että yksi kerta riitti, ja olin tyytyväinen kun pääsin kunnialla alas :-) Muuten olen kyllä vahvasti sitä mieltä edelleen että Pyhä vaan jotenkin on mun paikka. Tykkään.



Laskettelufiiliksiä. Uusi tulistelupaikka oli ilmestynyt (entiseen) Rosa & Rudolfiin.



"Pennut" kikkailemassa.


Tällä hetkellä suunnitellaan kesälomia. Mun töissä on nykyisin kiertävä lomasysteemi, joten suunnittelu ja jopa matkojen varaaminen hyvissä ajoin on helppoa. Tänä vuonna mun loma on kesäkuussa. Miehen systeemit ovat vähän erilaiset, mutta kolme viikkoa pystytään samaan aikaan pitämään. Kesäkuun olosuhteet siis sanelevat, ja nehän ovat kuin tehtyjä vaeltamiseen ja ehkä pyöräretkeilyynkin. Tarkotus olisi tehdä Herajärven kierros Kolilla (ne Suomen kansallismaisemat!), "päävaellus" UKK-puistossa (viime syksyisiä suunnitelmia, kaksi vaihtoehtoista reittisuunnitelmaa jo valmiina), ja vielä jos ehtisi tekemään pyöräretken Turun saariston rengasreitillä. Karttoja pistin juuri tänään tilaukseen! :)


Ensi viikolla menen tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutukseen Turkuun. Tuntuu vähän tyhmältä mennä, kun operoitu olkapää ei ole helmikuun jälkeen juuri vaivannut. Mutta, töistä (ja muustakin "jännityksestä") johtuvia niskaongelmia on aika huomattavastikin, vasen lapa on ihan jumissa (hierojan mukaan ihan kivikova, hän saa sen kyllä auki hetkellisesti mutta tilanne palautuu samantien ennalleen), ja lisäksi pari päivää on vasen olkapää oireillut (tosin kipu on erilaista, tuntuu että joku lihas ehkä vain revähtänyt ja on nyt jo paranemaan päin). Joten, kun tuo yläkropan kuntoutusta on niin olen kyllä ihan oikeastikin sen tarpeessa. Eniten ehkä odotan että joku saisi / saisin itseni motivoitumaan jumppaamaan taas kotona ahkerammin.




Ja sitten niihin astetta syvempiin aiheisiin. Olen täällä joskus vihjaillutkin hyvin ylimalkaisesti, että kaipaisin jonkinlaista elämänmuutosta. Tarkemmin sanottuna se on ollut muutto Lappiin, ja elämistä jonkinverran vaatimattomimmissa olosuhteissa kaikin puolin, niin taloudellisesti kuin ihan fyysisestikin. Samoin olen vihjaillut että meidän nykyinen talo saattaa jossain vaiheessa mennä myyntiin.

Ja mitä tähän mennessä on tapahtunut ja missä mennään nyt? Käytännössä ei mitään mutta ajattelun tasolla paljonkin. Enkä edes tiedä mihin kaikki päätyy. Uuden rakentamiseen oltiin päädytty ja sitä kautta käytiin Pyhän reissulla katsomassa tiettyä aluetta ja tontteja. Tätä ennen olin jo kysellyt kyseisen kunnan rakennusviranomaisilta yhtä sun toista kuin myös olimme alustavasti katselleet eri mökki / talomallistoja. Kävi vaan sitten niin, että se tonttialue ei tuntunutkaan niin oikealta. Lisäksi pitäisi luultavasti investoida maasturiin ja ehkä moottorikelkkaankin jos tuolla asuttaisiin.

Joten juuri tuo kyseinen vaihtoehto on ainakin toistaiseksi poissa laskuista. Mökistä / talosta on sen sijaan ihan selkeät visiot yksityiskohtiakin myöten. Enkä tarkoita nyt mitään sisustusta, vaan kokoa, lämmitysjärjestelmää, vesihuoltoa ja sen semmoista. Vain se paikka puuttuu.

Ja kun tuolla Lapissa pikkuteitä juuri ajeltiin, niin huomattua vaan tuli että onhan ne tiet siellä tosi huonossa kunnossa. Joko maasturi ainakin pitää olla tai sitten ajatus voi olla sekin että onko sen "piilopirtin" pakko olla Lapissa vai voisiko olla vähän etelämmässäkin. Ja jos oikein hankalaksi kaikki tehdään niin oon viime päivinä "viihtynyt elämässäni" taas paremmin. Että josko sitä ei ikinä muutetakaan mihinkään?

Myöskin lasten jääminen / "jättäminen" tänne kotipaikkakunnalle on mietityttänyt, vaikka aikuisia jo ovatkin. Aivan aluksi kysyinkin asiaan heidän mielipidettä, ja vasta kun sieltä päästä tuli vihreää valoa annettiin ajatusten mennä yhtään pidemmälle. Mutta kyllä se silti mietityttää, koska jos johonkin Lapin perukoille oikeasti muutettaisiin, välimatka olisi helposti 500 km ja ylikin.

Remonttia nyt kuitenkin tehdään, ja varmaan tulevista visioista riippuu pitääkö se saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti vai myöhemmin.

Soppaa hämmentää myöskin se, että sain meidän "vapaa-ajan elämän" tehtyä tosi hyvin valmiiksi ennen näitä uusia ajatuksia. Ostettiin lomaosakkeet (joita myös ihan mielellämme edelleen käytetään), hankittiin kanootti, vaellusvarusteet... siinä on liuta erilaisia meitä kiinnostavia vapaa-ajan "välineitä" käytettävänä joka vuosi, tarkoitus oli tulevina vuosina vain nauttia saavutetuista "eduista". Ja nyt sitten haluan laittaa koko pakan uusiksi. Vai haluanko?

En nyt kuitenkaan ota mitään ressiä aiheesta koska uskon intuition ja "kohtalon" voimaan. Aivan varmasti asiat tulevat menemään juuri niin kuin niiden on tarkoituskin mennä. On mennyt tähänkin asti, ja monta kertaa musta tuntuu että mua "tyrkitään" johonkin tiettyyn suuntaan. On aina tuntunut.


Tästä päästäisiinkin kätevästi vielä yhteen aiheeseen, mutta nyt musta tuntuu että saa riittää tällä kertaa. Tai sanottakoon nyt sen verran että oon kiinnostunut muistakin asioista kuin näistä "maallisista". Olin esim. Hengen ja tiedon messuilla Tampereella maaliskuussa ja oli monessakin mielessä todella hieno kokemus. Näihin juttuihin panostaminen on aika vaihtelevaa, tälläkin hetkellä arki on vieny mut ihan mennessään, mutta esim. meditaatiolla on ollut ihan huikea vaikutus mun mielenrauhaan ja positiivisuuteen. Jossain vaiheessa pahimmillaan tuntui että oon menettänyt sen positiivisuuden kokonaan ja esim. "erakoituminen" Lappiin oli osa tätä ajatteluketjua. Juuri tällä hetkellä kaikki on siis suorastaan loistavasti, vaikka mulla ei olekaan edes harmainta aavistusta missä mahdan olla viiden vuoden kuluttua! :-)



Niin ja se yksi juttu mistä alussa mainitsin... Kun mentiin Torvisen majalle kahville sillä epäonnistuneella Luosto-Pyhä-hiihdolla, niin silmiin osui hienoja Pertti Kaasisen maalauksia tuvan seinällä. Ne olivat myös myynnissä mutta hintaa oli sen verran että tyydyttiin vain hänen maalaamaansa muutaman euron korttiin. Maalaukset jäivät kuitenkin "kaivelemaan", erityisesti teos Hiihtovaelluksella tunturissa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onnistuttiin löytämään yhteystiedot netistä, sovittiin kaupoista ja käytiin hakemassa taulu seuraavana päivänä kotiin :)


    


 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...