mökkikuulumisia

Lomat loppui ja arki alkoi, mutta mun elämä on edelleen niin lomamoodeissa kun vain mahdollista, kiitos mökin.


Ulkohuussirakennus on jo pystyssä ja maalauskin aloitettu. Maalaus ei vaan ole mikään läpihuutojuttu (niinkuin aluksi ajattelin), vaan monia asioita täytyi ja täytyy edelleen miettiä.

- Millä värillä sisäpuolelta? Aluksi ei ollut harmainta aavistustakaan, siispä google avuksi ja ideoita metsästämään. Hyvin pian kävi selväksi että huussi on paras maalata siniseksi. Tästä maailman tärkeimmästä asiasta löytyy tieteellistä ja aukotonta faktaa mm. täältä ja täältä. Tämä siis selvä.

- Millaisella maalilla kannattaa maalata? Tähänhän kannattaa tietysti suhtautua täysin tunnepitoisesti ja perinteitä kunnioittaen. Ei missään nimessä millään muovi / akrylaatti / lateksimaalilla. (Samaa periaatetta noudatettiin mun vaatimuksesta jo taloa rakennettaessa, ja täytyy myöntää että kun näihin asioihin oon taas perehtynyt, niin olen tyytyväinen edelleen tuolloiseen vaatimukseeni.) Lyhyen ja suppean empiirisen tutkimuksen jälkeen totesin että Uulan luonnonmaaleja on eräässä liikkeessä hyvä valikoima, Uulaa siis pintaan. Kävikin sitten niin että kun en tarkkaan tiennyt mitä halusin (maalin tarkempi laatu), mulle myytiinkin Lappi pellavaöljymaalia (on kuulemma helpompi sekoittaa sävyjä jne). Mökillä sitten mietittiin vielä tarkemman kerran että mitä sitä tuli ostettua, mutta loppujen lopuksi siveltiin Lappia pintaan. Nyt on huussin seinät sitten viimesenpäälle vanhanaikaisella ja arvokkaalla (samaa maalia käytetään museoviraston hyväksymänä mm. entisöintikohteisiin, vanhoihin kirkkoihin, y.m.) maalattu. Luonnollisesti ei haittaa pidempi kuivumisaika eikä se, että maalia ei suositella vaakasuorille pinnoille. Eikä tietysti sekään, että pellavaöljymaali on kuulemma haastavampi maalattava ja sitä suositellaan kokeneemmille maalaajille..

Paitsi nämä vaakasuorat pinnat aiheuttivat sen verran harmaita hiuksia (uskaltaako maalata ettei mene pilalle), että päätinkin vaakasuorien pintojen tulevan eri värillä. Inspiraatiota oli jo aiemmin antanut netin lukuisat huussisisustuskuvat, jonkinlaista nurmikko-taivas-tyylistä on siis tähänkin huussiin tulossa. Joten vihreää siis vaakapinnoille, ja valintana tällä kertaa Uulan lattiamaali (joka on kylläkin sisätiloihin tarkoitettua mutta tällä kuulemma on maalattu ja mun johtoajatuksena on kestävyys, ettei se maali lattialta ihan heti kuluisi puhki).

Tällä kertaa sainkin oikeaa maalia ostettua (ja samalla tietää että pellavaöljymaalia voi käyttää vaakasuoralle pinnalle sellaisissa paikoissa mitkä eivät altistu suoraan sateiden armoille). Vielä vähän arveluttaa vihreän maalin sävy, ja kaikella tällä sekoilulla tuntuu että joko tuosta huussista tulee täydellinen menestys tai sitten täydellinen floppi! Pellavaöljymaali rypistyy, lattiamaali kupruilee, sävyt ovat liian lähellä toisiaan, näin muutamia skenaarioita mainitakseni... 



Sisäpuoli kertaalleen maalattu, tilanne ainakin toistaiseksi hallinnassa :-)


- Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäpätöisimpänä: Millä värillä ja maalilla huussi maalataan ulkopuolelta? Tähän kiperään kysymykseen osavastauksen antaa mökkikansio, jossa oli mukana Uulan ja Tikkurilan esitteet. Sellainen kutina on että mökki olisi käsitelty Uulan Roslagin Mahongilla. Ainut juttu on vaan se että mökin pintaa tarkemmin tutkiessa huomasimme että siinä on käytetty ainakin kolmea eri sävyä. Kahta eri kuultavaa (roslagia) ja yhtä kunnon maalia (pahimpiin halkeilleisiin kohtiin). Lopputulos: Mietitään lopullinen sävy millä mökki aikanaan uudelleenmaalataan (tai siis kuullotetaan), ja vedetään huussi nyt sillä hetimiten. Luultavasti samoissa värimaailmoissa pysytään (punertava, korkeintaan normaalin ruskea), joten valita täytyy enää se lopullinen sävy.

Kulmalaudat mies on jo maalannut Panulla mitä löytyi vanhaa kaapista (mun ylevistä periaatteista päästy lipsumaan kun hankittiin ulkorakennus, ja nyt kieltämättä täytyy myöntää, että hyvin on Panu ulkorakennuksen seinissä pysynyt). Ovi tulee luultavasti sinisellä pellavaöljymaalilla, koska sitä tulee jäämään yli.

Eli sellainen projekti on niinkin yksinkertainen asia kuin ulkohuussi. Taitaa mennä vielä hetki ennenkuin lattia mitä ei olla vielä edes aloitettu on sen verran kuivunut että kestää astumista. Nämä sateiset ja epävakaiset säät eivät yhtään edesauta huussin valmistumista... argh...



Piippuprojekti puolestaan on loppuun suoritettu. Kattopeltiseppä kävi, ja yhtään ylpeilemättä täytyy sanoa että on varmaan komein savupiippu koko lähiseudulla! Mitään veden tekemiä vaurioita ja kastumisiakaan ei löytynyt. Onneksi.


Nyt on komia!

Piippuprojekti kylläkin aiheutti yhden lisäprojektin. Mökin hirret ovat painuneet (mikä on ihan luonnollista), mutta kuistilla olevia isoja pultteja ja muttereita ei ole säädetty painumisen mukaan (niinkuin olisi alkuvuosina pitänyt tehdä). Tai sitten on säädetty mutta hirret ovat painuneet vielä lisää. Tämän siis huomasi kattopeltiseppä, me itsehän ollaan ihan ummikoita vielä. No joo, mies katsoi että noita olisi helppo itsekin kiristää, siihen vaan tarvitaan kaksi ihmistä ja hieman aikaa.


Lisäksi huomasin tässä jokin aika sitten että räystäiden päissä on jotain aukkoja tukittu vaatteilla?! Paidan hiha vaan roikkui kun alkasin katsomaan että mikä sieltä roikkuu... Nuo päätyaukot pitää tutkia vielä tarkemmin mitä on ja tietysti ottaa ne vaatteet sieltä pois.




Viimeiset, hankalassa paikassa kuistin alla alapohjan tuuletusaukkojen tukkeena olleet styroxit mies otti pois jokin aika sitten. Kolme aukkoa, joista keskimmäinen ja kaikkein hankalimmin saavutettava oli onneksi ilman styroxia. On ilma edes vähän päässyt kiertämään. Yhdessä puolestaan oli vanha ampiaispesä, iso sellainen. Vähän mies ehti säikähtää ennenkuin totesi että pesä on hylätty. Sinänsä kai hyvä juttu tuo ampiaspesä, kun mun maalaisjärki sanoo että jos alapohjassa olisi kunnon kosteusvaurioita ampiaiset eivät sinne olisi pesää tehneet. Muutenkin mies tsekkasi taas alapohjaa minkä taskulampulla näki ja totesi kaiken näyttävän normaalilta ja terveeltä. Että kai mä nyt jo saan mielenrauhan ettei siellä mitään ole.


Mutta ei tästäkään päästy ilman lisäprojektia. Mies pani merkille että viemäriputki on täysin eristämätön. Mökissä on asuttu ympärivuotisesti, ovatko entiset asukkaat sitten tuuletusaukot tukkimalla saaneet alapohjan pysymään plussan puolella. Ja kuulemma jäänestoainetta on myös käytetty ainakin mökin ollessa tyhjillään. Me ei missään tapauksessa tukita tuuletusaukkoja enää koskaan (ellein nyt ihan paukkupaukkupakkasia tule ja lattia jäädy) eikä kyllä ajateltu jäänestoainettakaan käyttää... Siinäpä sitä miettimistä, kuinka helposti viemäriputki jäätyy ja kuinka sen eristää kun tällä hetkellä käyntiä alapohjaan ei ole. Huoltoluukku on varmaankin tehtävä...



Sisäpuolella ollaan päätymässä siihen, että puhdistetaan vaan seinät kunnolla jotenkin (välineinä mäntysuopa, taikasieni ja ehkä nylonharja hiomiseen) ja se on siinä. Olen aika ehdoton että mitään käsittelyä seinille en halua. Myöskin lattiaa olen miettinyt paljon ja tullut siihen tulokseen että kun mökissä nyt on lakattu mäntylattia niin sitten siellä on se edelleen. Kuuluu mun mielestä jotenkin mökin luonteeseen. Ja lattialle ei tehdä nyt mitään koska koirat... Listat kyllä pitää jossain vaiheessa saada uudet aika piankin. Nyt ei ole listoja ollenkaan ja vanhoja ei saatu ehjänä kaikkia irti (ja olivat ne kyllä likaisetkin).




Mäntymökkiin väriä ja kontrastia saadaan huonekaluilla, sitä mieltä olen ma! Vanha sohva raahattiin juhannukseksi mökille, ja mukavuus lisääntyi sillä roimasti!



Mun valmis projektikaappi pääsi myös mökille. Tämä astiakaappi on ollut meillä lähes 20 vuotta. Lakattua mäntyä ja puukahvoilla. Lomalla maalasin sen Uulan valkoisella kalustemaalilla, kolmeen kertaan että sain täysin valkoiseksi. Lopuksi hain K-raudasta (parhaat valikoimat) antiikkimessinkiset uudet vetimet. Vaikka jälki ei ihan täydellistä olekaan, kokonaisilmeeseen olen tyytyväinen, ja juuri tämäntyyppiset huonekalut raikastavat mökkiä kummasti! 


Seuraava huonekalukunnostusprojektikin on katsottuna. Mökin ainut säästetty huonekalu, tiikkinen kaappi. Mökille tarvitaan säilytystilaa ja kaappeja paljon, luultavasti jokaiseen mahdolliseen nurkkaan, ja tuon kaapin haluan ehdottomasti uusiokäyttää. Kaappi näytti siistiltä sellaisenaankin, mutta omasta ajanpuutteesta johtuen se oli liian kauan ulkona saamassa kosteutta ja nyt on ovissa pari kosteusläiskää ja jotain muutakin mustempaa joka tuli jotenkin ulkokosteudesta johtuen paremmin esiin. Mietinnässä on vielä että pelkkä öljyäminenkin voisi riittää, ja kun tämmöistä oikeasti vanhempaa huonekalua en välttämättä haluaisi "raiskata" valkoisella "muoti"maalilla (vaikka luonnonmaalia onkin), mutta toisaalta taas en kyllä ruskeita huonekaluja mökkiin halua kun tulee liian tunkkaista jo. Ja kuitenkin haluan pitää kaapin itse, kun sellaisenkin ylevän periaatteen olen tässä keksinyt että mitään lastu- tai muu- levyhuonekalua ei tuohon mökkiin tule jäädäkseen. Joten todennäköisin vaihtoehto on että maalaan tämänkin kaapin valkoiseksi.



Lopuksi vielä haluan kertoa yhden tarinan Limpusta, meidän kissasta.

Pitihän Limpunkin nimittäin mökille päästä.

Menomatka sujui rattoisasti Limpun mourutessa kantokopassa. Ei siinä mitään, päästiin perille ja Limppu ulos kopasta ja silleen. Mökilläkin se osasi olla niin ettei kadonnut, vaan tutki hetken pihapiiriä, hetken sisäpuolta, söi, ja kömpi parvelle ilmapatjasänkyyn pariksi tunniksi nukkumaan. Vasta sitten alkoi tosi tutkimiset.

Seuraavana päivänä huomasin että kuistilla olevassa kantokopassa on paskat. Sadattelin siinä siivotessani että onpa se tyhmä, käynyt yöllä paskomassa omaan koppaansa (on tehnyt tuota ennenkin, että sisältä tullaan vadille pissalle ja sitten takaisin ulos).

Kunnes koitti paluumatka. No ensinnäkin Limppuhan ei tietenkään suvainnut olla kotiinlähtöpäivänä paikalla vaan häntä tultiin erikseen seuraavana päivänä noutamaan. Kotimatkalla sitten hyvä jos oltiin puolessavälissä niin alkoi haisemaan. Ja pahalle. Koiratkin olivat kyydissä ja vähän arvuuteltiin että kukahan on päästänyt. Kotona sitten selvisi että Limppu sekä pissannut että kakannut koppaansa. Ei auttanut muuta kuin pestä samantien koko kissa. Ja mourunta ja rimpuilu jatkui kylppärissä...


Limppu on erittäin siisti kissa. Oikea hienohelma vaikka (leikattu) kolli onkin. Ei suurinpiirtein koskaan ollut punkkeja. Silakoita pelkää eikä ymmärrä että ne ovat kissan suurinta herkkua. Teolliset hyytelöruuat uppoavat.

Limppu osaa olla myös tosi häijy sille päälle sattuessaan. Esim. lääkkeen antaminen on haastavaa, vaikka aika paljon oon erilaisia pillereitä erilaisten kissojen suuhun elämäni aikana tunkenut. Jos Limpulle ei anna ruokaa silloin kun hän sitä haluaa, hän kyllä ruokkii itse itsensä ruokapussit auki repimällä.

Tästä episodista ajattelin, että nyt Limppu kyllä suuttuu mulle verisesti. Ensin olin pakottanut Hänet, maailman siisteimmän kissan makaamaan kopassa omissa ulosteissaan. Sen jälkeen todellinen nöyryytys, pesu. Olin ihan varma että nyt se häipyy lopullisesti. Tätä ei anneta anteeksi.

Koskaan.


Ja mitä vielä. Seuraavana päivänä Limppu maukui ulkona oven takana, sisälle päästäessäni kurnutti ja kehräsi kuuluvasti pohkeeseen innokkaasti kiehnäten.


Onko sillä kultakalan muisti vai mikä on homman nimi? Kissoista ei tosiaan ota selvää.



Arkistokuva. Kissaa ei kuljetettu pahvilaatikossa mökille.

Kommentit