Pohdintoja yksinkertaisempaan elämään pyrkimisestä

Tämä aihe on pyörinyt päässäni jo kauan, ja nyt vihdoin päätin tarttua näppikseen jäsentääkseni jotain "paperillekin". Yksinkertaisella elämällä tarkoitan ehkä lyhyemmin sanottuna materialistisesti vaatimattomampaa, mutta fyysisesti ja henkisesti rikkaampaa elämää mitä keskivertosuomalainen tällä hetkellä elää.


Tietyn säästäväisyyden ja pihiyden olen saanut jo äidinmaidossa. No ehkä se hyppäsi yhden sukupolven yli, mutta paapastani muistan mitä uskomattomampia juttuja miten hän säästi ihan kaikessa, ruuasta roskapusseihin, tarjousten perässä juoksemisesta bensan säästämiseen. Yhdellä jutulla voin viihdyttää teitä bensan säästämisestä. Asuimme omakotitalossa. Aina kaupasta tullessa hän kotitien alussa ensin kaasutti vauhtia, sitten sammutti moottorin ja rullasi vapaalla puoli katua pihaan. Joskus kadulta hieman nouseva piha ja kääntyminen pihaan aiheuttivat haasteita, jolloin vauhti loppuikin kesken ja hän joutui käynnistämään auton vielä uudelleen saadakseen sen kokonaan tontille saakka (jolloin tietysti kului akkua, starttimoottoria ja ties mitä). Mutta yritys hyvä kymmenen, ja ehkä 2/3 kerroilla hän kuitenkin onnistui rullaamaan sinne pihaan asti.

Itse en aivan tämänkaltaisiin säästämisiin ole ryhtynyt (heh), mutta aina olen ostanut tarjouksista, yrittänyt etsiä sitä parasta hinta-laatusuhdetta (halvalla mahdollisimman hyvää), pengon vaatteiden viimeisimmät tasaraha-alelaarit jne... Lisäksi viime vuosina kuvioihin on tullut sekä netti- että livekirppareilta ostaminen.



FB-kirpparin satoa mökille. Puinen tiikkiviilutettu kirjoituspöytä. Seuraava projekti, juuri soppeli parvelle ikkunan alle. 10e. Kalatauluja keittiöön (rekvisiittaa mun tulevaa kalastajanuraa ajatellen, heh) 3e. 




Auton omistamiseen meni hermot joskus 1000 vuotta sitten :D Nuoruuteni oon tapellut erilaisten romujen kanssa, ja kun sitten vihdoin 2000-luvun alussa alettiin ostamaan kunnon lähes uusia autoja, niin nekin vaan reistailivat ja aiheuttivat mielipahaa ja kiperiä tilanteita. Yhden tällaisen tilanteen jälkeen (juutuin jouluruuhkassa ylämäkeen kun käsijarru jumitti) päätin että joku kaunis päivä en enää omista autoa vaan liikkuminen tapahtuu tavalla tai toisella omin lihasvoimin. Tai sitten julkisilla.

Tämä visio on toteutunut, autoa en ole omistanut enää moneen vuoteen (tosin olen lipsunut omin voimin liikkumisesta tällä hetkellä kun poika intissä ja hänen auto aina viikot käytössäni). Ja sekin realiteetti on, että täysin ilman autoa ei voida olla, mutta yksi auto riittää.



Myös ympäristöasiat ovat kiinnostaneet aina, ja ne linkittyvät mielestäni luontevasti säästämiseen ja kierrättämiseen. Kompostoimalla et tuota ruokajätettä ja saat multaa, ja ostoskassien käytöllä et tarvitse muovipusseja (noh, roskapussit joudun ostamaan vielä erikseen) eikä tarvitse ostaa sitä roskapussirullaan suhteutettuna hyvinkin kallista kaupan muovipussia.



Puulla lämmittäminen miellyttää, koen sen hyvinkin yksinkertaiseksi ja tavallaan ikiaikaiseksi tavaksi saada lämpöä tupaan ja muita lämmityskuluja karsittua. Mies lämmittää takkaa joka ikinen päivä kylminä kausina, ja en edes osaa enää laskea kuinka paljon lämmityskuluissa ollaan sillä säästetty. Ei varmaan kolminumeroinen luku riitä.



20 vuotta lisäikää auttamattomasti vanhanaikaiselle mäntyastiakaapille maalaamalla ja vetimet vaihtamalla.



Kun rakensimme oman talon, sormeni suorastaan syyhysivät puutarhahommiin. Ja suurena ajatuksena oma kunnon hyötytarha, mistä saa vihanneksia, juureksia, marjoja ja omppuja pitkälle syksyyn. Hyötytarhailua aikani harrastinkin, oli 4x4m mansikkamaa sekä 4 kpl 2x2m kasvimaata jossa oli tarkoitus harjoittaa kiertoviljelyä. Kunnes realiteetit iskivät pöytään (varsinkin uusien innostusten, esim hevosen omistamisen viedessä aikaa), että töissäkäyvänä perheellisenä mun aika ja resurssit eivät riitä ison kasvi- ja mansikkamaan hoitoon. Raivasin kaikki pois, lahjoitin mansikantaimet työkaverille ja luovuin yli kymmenestä marjapensaasta. Nyt pihassa on jäljellä kaksi omenapuuta, yksi karviaispensas, aronioita sen verran kuin haluaa kerätä (ei ole mikään parhaimman makuinen marja), ja kolme eurolavaa, joissa perunaa, sipulia ja porkkanaa. Tämä on se realistinen määrä minkä jaksaa hoitaa ja sadon korjata, vaikka ei aina niin huvittaisikaan tai jaksaisikaan.



2002. Kasvi- ja mansikkamaa parhaimmillaan ja innostus huipussaan :) Oli kaikenlaista parsa- ja kyssäkaalista lähtien. Kasvimaata reunustivat marjapensaat. Tyrniä, viinimarjaa kaikissa väreissä sekä karviaista.



Mielessä ajatus kuitenkin itää, että olisi se vaan siistiä saada omasta pihasta satoa enemmänkin, esim. perunaa ja muita juureksia koko talveksi. Muutenkin näitä omavaraisuusjuttuja mietin aina silloin tällöin.



Lihansyönti (tai eläinperäinen proteiini tarkemmin sanottuna) on myös sellainen juttu jota olen miettinyt paljon ja tehnytkin jotain aina välillä. En haluaisi eettisistä syistä syödä (ainakaan) tehotuotettua lihaa, ja olen kokeillutkin lihattomuutta, vaihtelevalla menestyksellä. Alkuvuodesta olin kuukauden täysin kasvissyöjä (jätin myös maitotuotteet pois ja siinä sivussa kahvinkin), ja keväällä n. 1,5kk kokeilin lihattomuutta (kalattomuutta ja kanattomuutta) niin että maitotuotteita oli "lupa" syödä.

Helppoa ei kumpikaan kokeilu ollut. En alkuvuodesta varmaan nyt täysin vegaani ollut (liivate ym.), mutta niukalta se tuntui ja vielä se kahvittomuus päälle (vihreä tee ei ole sama asia kuin kerma/maitokahvi vaikka kuinka yrittäisin itselleni niin väittää ;-) Kevään kokeilu oli "runsaampi", kun mm. juustot ja kananmuna sallittuja, mutta ongelmaksi muodostui liiallinen juustojen syönti mistä ei taas vatsa oikein pitänyt. Muutenkin mietin myös sitä, kuinka järkevää on korvata liha jollain, soijalla, nyhtökauralla tms, kun onhan nuo silti vaan korvikkeita. Jos ei syö lihaa niin sitten ei ehkä pitäisi syödä mitään lihankorvikkeitakaan. Kun aikamoisia prosessoituja elintarvikkeita nuo korvikkeetkin oikeasti ovat.

Loppuajatuksena (joskin toteutusta vailla) tällä hetkellä on se, että voin syödä sellaista lihaa minkä olen itse tappanut. Mihin mulla itsellä riittää kantti. Käytännössä tämä tarkoittaisi kalastusta, ehkä jotain kotikanojakin, jotka tuottaisivat myös kananmunia. Olen facebookissa Tuotantokanit-ryhmässäkin, kun kaneista lemmikkeinä en ole koskaan pitänyt ja ajattelin että sellaisen tappaminen voisi olla helppoa (no joo, myönnetään että pidän kania aika "aivottomana" eläimenä). Mutta kun niitä kanien kuvia siellä uutisvirrassa vilahtelee niin kuka niitä voisi tappaa?! Sellaisia hellusia karvapalloja :D Vaikeaa tämäkin tulee olemaan jos vielä käytännön tasolle joskus pääsen, mutta mun mielestä tämä on se ainoa eettisesti oikea tapa. Syödä sitä minkä pystyy itse tappamaan.



Sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Mitä se vaatii, että pystyy elämään yllämainitusti? Ostetaan kaikki aleista ja kirppareilta. Liikutaan mahdollisimman paljon omin lihasvoimin (auton käyttö olisi minimissä). Lämmitetään puulla. Tehdään sitä puuklapia tai hankitaan sitä jostain. Tuotetaan omasta puutarhasta marjat, vihannekset ja juurekset talveksi. Kalastetaan tai pidetään pientä kanalaa.

Ensinnäkin se vaatii työtä, ihan siis siellä kotona. Ja energiaa ja jaksamista tehdä sitä työtä joka päivä. Ja sitten tullaankin siihen tärkeimpään. Se vaatii aikaa. Niin paljon että on aikaa myös levätä. Ja tämä aika, ja sitä kautta jaksaminen, on kaikista suurin ongelma. Jos ansiotyö ja siihen liittyvät asiat vievät joka arkipäivä yli 9h, aika ja paukut eivät kertakaikkiaan riitä tuohon omavaraisemman elämän pyörittämiseen. Ei ne paukut riittäneet edes siihen 4x4m kasvimaan pitämiseenkään pidemmässä juoksussa.

Jostain on siis luovuttava. Joko työstä (ja siitä saatavasta palkasta) tai sitten tästä omavaraisemman ja yksinkertaisemman elämän haaveesta. Onneksi ratkaisu on meidän kohdalla helppo, tästä ollaan puhuttu jo vuosia.

Suoraan sanottuna inhoan nykyistä markkinataloutta, ostohuumaa, halvalla tehdään halpamaissa paskaa jota kukaan ei edes halua ostaa. Pääasia että voitot ja osingot on maksimissa, muusta viis. Laatu, mitä se on? Onko nykyajan tuotteita tehty kestämään? Vai palvelemaan just ja just takuuajan ja ehkä vähän yli ja sitten poks? Jos tavarat valmistettaisiin kestämään, silloinhan kukaan ei enää ostaisi mitään? Ja esim TV:isiin ripotellaan koko ajan jotain uutta ominaisuutta jolloin oma täysin toimiva telkkari on viiden vuoden kuluttua auttamattoman vanhanaikainen ja taas täytyy ostaa uutta... Näin se menee. Moraalista viis, pääasia että kauppa käy!

Ei varmaan tarvitse edes sanoa kumpi tie ollaan valittu?

Ja ei varmasti tarvitse sanoa että ensimmäinen askel sillä tiellä ollaan jo otettu. Ostamalla mökki, jossa toivottavasti tulevaisuudessa vielä asutaan.

Vielä ollaan aika alussa tällä tiellä. Maksimisummia on tienattava vielä niin kauan, että saadaan mökki remontoitua ja tiettyjä hankintoja tehtyä (keittiö, parempi jätevesijärjestelmä, maakellari, ehkä jokin varastorakennus. Ja sitten niitä turhempia suurella ehkällä: ulkosaunarakennus, laavu ja palju "olis kivoja" :-) ja myöskin tämä nykyinen talo remontoitua loppuun. Yläkerta on vessaa vaille valmis, vielä alakerta (mitä ikinä sille nyt tehdäänkään, onko järkevää remontoida esim keittiötä ja kylppäriä, vai riittäisikö pieni tuunaus ja perusteellinen siivous) ja talon ulkopuolen ainakin osittainen maalaus.

Talon kohtalo on muutenkin vielä auki, äitini nimittäin heitti ajatuksen että sen voisi myös vuokrata. Toisaalta vuokraaminen on aina riski, mutta kyllähän tässä maassa muutkin asuntoja vuokraavat, ei se nyt niin vaarallista ole. Ja vuokraamista puoltaisi sekin, että ei tarvitse tehdä sitä lopullista päätöstä talosta luopumisesta (myymisestä), vaan vielä voi muuttaa takaisin jos se mökkiasuminen alkaakin pelottamaan ;) Lisäksi ainakin mua kiehtoo myös se, että vuokraamalla ne tulot olisivat tavallaan ikuisia (jos vaan vuokralaiset aina löytyvät), verrattuna myymiseen (kertaköntti ja se on sitten siinä).

Kun jollakihan sitä täytyy myös elää vaikka ei (kokoaika)töissä kävisikään. Ja osa-aikatöitä olen henkisesti varautunut tekemään jatkossakin, koska luulen että on liian utopistista ajatella että lopetan työnteon kokonaan.

Sen voin vielä sanoa että tähän mökkielämään päädyin pitkän tutkiskelun kautta. Olen miettinyt ja selvitellyt kaikkea mahdollista asuntovaunussa jollain leirintäalueella elämisestä jurtassa metsässä elämiseen. Jatkuva kiertolaiselämä autosta eläen, muutto ulkomaille johonkin halpaan maahan? Kolme viimeistä kaatuivat liian extremeinä (enkä ulkomaille halua muutenkaan), ja asuntovaunussa eläminen voi taas olla yllättävän kallista sähkö- ja kaasukuluineen. Lisäksi mun käsittääkseni asuntovaunut ja -autot ovat melko teknisiä kapistuksia ja seinätkin aika ohuita, jotenkin voisi kuvitella että kaikenlaista voi rikkoontua ja tulla lisäkuluja ja sitten ei kellään olisi enää kivaa...

Edullinen mökki, pala maata, metsää ja vesiä ympäristössä, se on se juttu millä tämän on mahdollista ja realistista onnistua.









Kommentit