sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ratkaisu mono-ongelmaan (toivottavasti!)

Mun mieltä on vaivannut kovasti tuo mono-ongelma. Hiihtotapahtuma lähestyy kovaa vauhtia, lunta ei näkynyt (ennen näitä päiviä), ei toivoakaan että olisin päässyt testailemaan erilaisia laastari-urheiluteippisysteemejä.

Torstai-iltana pyörittelin monoja käsissäni, ja jostain syystä (miksi ihmeessä vasta nyt, en tajua!?!) alkasin tunnustelemaan niitä myös sisäpuolelta. Kuinka ollakaan, tunsin pienen kohouman oikeassa monossa juuri siinä kohdassa mihin rakko tulee. Äkkiä tunnustelemaan vasenta monoa. Ei mitään, sileä pehmuste vain.

Haa, tästä voisin ainakin yrittää reklamaatiota, kuittikin löytyi. Samalla tajusin myös että tuolla kohoumalla on tosi iso henkinen merkitys mun hiihtoon, nyt vasta alkoikin pelottamaan että ihan varmasti jalkaan kehkeytyy valtavan iso ja kivulias rakko ja joudun sen vuoksi sitten keskeyttämään, heh :D Eli uudet monot on saatava, kävi noiden vanhojen kanssa kuinka vaan.

S-postittelin etukäteen liikkeeseen (saamatta kuitenkaan vastausta), soitinkin, ja sitten eilen aamulla kävin näyttämässä monoja. Reklamaatio ei onnistunut, tulisi kuulemma bumerangina takaisin (mitä vähän uumoilinkin, esim. mieheni ei löytänyt kohoumaa.). Sain kuitenkin hyvää palvelua, ja pääsimme sopimukseen että ostan uudet ja saan ne alennettuun hintaan. Liike siis tuli ns. " tappiossa vastaan".

Mulla on ollut aiemmin Salomonin luistelumonot, ja ne istui jalkaan kuin sukka (tosin en hiihtänyt niillä koskaan kymmeniä kilsoja, mutta rakoista ei koskaan pienintäkään häivähdystä). Eli Salomonia suoraan kokeilemaan nytkin.

Oikea malli löytyi nopeasti (halusin pikakiristyksen), ja vielä oli pähkäilyä oikean koon kanssa. Ensin kokeilin 39 1/3 (senteissä 24,5 cm), tuntui olevan ookoo. No, kun mulla kuitenkin rakkojen ja jalan liikkumisen kanssa on ollut enemmän ongelmaa kuin liian pienien monojen, niin halusin kokeilla vielä 38 2/3 (24 cm). Ei tuntunut mitään eroa edellisiin. Sitten kokeilin vielä numeroa pienempää, 38 (23,5 cm) ja nyt otti varvas monon päähän. Päädyin siis lopulta kokoon 38 2/3.

Sitten äkkiä "kaahaamaan" kotiin, kun tiesin että tämä ei ollut vielä tässä. Kotona "raivokasta" googlaamista miten kengän oikea koko mitataan ja löytyisikö netin ihmeellisestä maailmasta kokemusta juuri Salomonin monojen koosta (eipä juuri löytynyt). Hyvät kengän oikean koon mittausohjeet muuten löytyvät täältä. Myös Salomonin sivuilta ilmeisesti minkä tahansa jalkineen "alta" löytyy mittausohje. Mä mittasin kuitenkin tuolla ensimmäisellä tyylillä. Tulokseksi tuli n. 24,2 cm vasen ja 24,4 cm oikea.



Jaa, monot tuntuvat hyviltä mutta faktat kertovat toista että olisi liian pieni. Ei muuta kuin monot jalkaan ja tutkiskelua miltä tuntuvat kun ovat pidempään jalassa. Ehkä noin tunnin ehdin pitää kun alkoi tuntumaan että oikea varvas on ihan päässä. Kävin vielä jonkinlaisen sisäisen taistelun että pitääkö mun nyt s****na lähteä vielä kerran näitä vaihtamaan? :D No ei auttanut, kyllä piti, kaikki tekijät puhuivat nyt sen puolesta. Niinpä hyppäsin autoon ja ajoin vaihtamaan ne kokoa suurempaan. Nyt on sitten 39 1/3 ja noita en jaksanut enää alkaa jalassa pitämään. Ne on nyt siinä, kun ainakaan liian isot ne ei saa missään nimessä olla. En halua enää rakko-ongelmia.



Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen kenkien (kaikenlaisten) valitsemisen vaikeudesta, mutta antaa nyt olla. Totean vaan että se ei ole koskaan ollut mulle helppoa, ja yleensä kun jotkut kengät ostan niin ne tuntuu tosi oudoilta jalkaan ennenkuin niihin totun. Ja joka ikinen kerta pähkäilen enemmän kuin laki sallii oikean koon löytämisessä (ja silloinkin yleensä menee pieleen, eli käyn vähintään kerran vaihtamassa :-) Rehellisesti sanottuna mua suorastaan hirvittää edessä olevien juoksutossujen ostaminen!

Tänään nyt sitten oon menossa testaamaan monoja, lunta kun on tullut ja joku hiihtopaikka kyllä löytyy. Päivittelen varmaankin tätä samaa postausta vielä illalla, kuinka meni :b


Näissä on takana hihna kantapäiden "lukitusta" varten, mikä on hyvä juttu, tai ainakin nyt antaa turvallisemman olon :b


 Lisäys klo 16:57: Hiihtämässä käyty 16,1 km ja jalkaterät, nilkat, kantapäät, mitkä vaan jalan sivuosat ovat sileät kuin vauvan peppu! :) Jätin nauhat tarkoituksella aika löysälle (tai en missään nimessä ainakaan liian kireälle) ja yhdessä vaiheessa sai vasemman jalan monoa vähän kiristää. Mutta eipä juuri muuta. Loppukilsoilla suorastaan unohdin että munhan pitäis nyt tarkkailla tuntemuksia hiertääkö jostakin. Ei hiertänyt!



Lunta ei tosiaan paljoa ole eikä latukaan moottorikelkalla vedetty, todellakaan, mutta kyllä tässä hiihtää! Huomenna varmaan uudelleen, nyt pitää hiihtää niin paljon mitä suinkin ehtii! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!