sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Tultiin eilen kotiin joulureissulta Ylläkseltä. Tämä oli ensimmäinen Lapin reissu jolloin podin koti-ikävää edes jossakin määrin. Aiemmilla reissuilla en olisi halunnut vielä ollenkaan lähteä kotiin, halusin suurinpiirtein jäädä asumaan Lappiin eikä koiriakaan ollut ikävä sitten yhtään.


Reissu ei monessa mielessä ollut niin onnistunut kuin aiemmat, mutta SnowVillagessa käytiin ja olihan se hieno.


Tästä ensimmäisestä koti-ikävästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Se kertoo että olen tehnyt oikeita ratkaisuja mökin, asuinpaikan, kaiken suhteen. Fiilis olisi voinut olla sellainenkin, että onpas meillä paska mökki paskassa paikassa, täällä Lapissa on kaikki paljon hienompaa maisemista lähtien. Onneksi ei ollut.


Vuosi 2017 ei ollut mulle helppo, mutta olipa se kuitenkin parempi kuin edellinen olkapäävammoineen. Suurin osa energiasta meni siihen, että jaksan käydä töissä taas. Ja kyllähän mä jaksoinkin, mutta siinä se sitten olikin.


Henkiseen jaksamiseen suurin vaikutus on ollut mökillä mikä ostettiin kesällä. En tiedä missä olisin jos mökkiä ei oltaisi ostettu. Vuosi 2017 on jatkumoa sille kaikelle mikä tapahtui jo aiemmin. Lapset muuttivat kotoa. Olkapäävamma ja sitä kautta koko elämän tärkeysjärjestys koki melkoisen mullistuksen. Ollaan asuttu perheenä omassa ja aikanaan niin rakkaassa talossa, sitten se nuorempikin lapsi muuttaa pois kotoa (mikä on sinänsä positiivinen ja maailman luonnollisin asia). Huomaat yhtäkkiä että asut liian suuressa talossa, työpaikkakaan ei ole enää samalla tavalla mielekäs kuin ennen, kaikki on huonosti ja väärin koska olosuhteet ovat muuttuneet.


Inhottavin fiilis oli keväällä, kun oltiin käyty Pyhänreissulla katsomassa tonttia (Miekojärvellä se oli, nyt voin paljastaa) eikä se tontti ja ympäristö sitten tuntunutkaan mielekkäältä. Sitä putosi niinkuin tyhjän päälle että mitäs nyt? 


Olen lukenut paljon Lappiin liittyviä blogeja, uusia ja vanhoja uutisia, lappilaisten ja saamelaisten historiaa. Voi olla että kulttuurinmuutos olisi ollut liian suuri, kun aika introverttejä ollaan kumpikin ja ollaan myöskin totuttu että asioita on helppo hoitaa. Tuntemattomanakin. Ja että toisten asioihin ei puututa kovin helposti. 

Onhan täällä Vaasanseudullakin omanlaisensa kulttuuri. Kaksikielisyys, ehkä jonkinlainen sisäänpäinkääntyvyys, meri ja saaristo. Ja noihin kaikkiin olen tottunut kun olen ikäni täällä asunut.



Elokuu 2015. Kanoottiretki Maxmon saaristossa. Taianomainen Jöusanin saari ja täysi pläkä.



Asiat eivät hirveästi vuonna 2017 vielä muuttuneet. Asutaan samassa talossa. Olen samassa työpaikassa kuten mieskin. Pintaremonttia pitäisi taloon edelleen tehdä että olisi edes joskus myytävässä / vuokrattavassa kunnossa. Mutta nyt meillä on tulevaisuus asuinpaikan suhteen selvillä. Ja se on paljon se. Nyt tuntuu että mulla on voimavaroja pitkästä aikaa omaankin hyvinvointiin. Se on myös paljon se. 

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ihmeellistä Joulua

Olin miehen ja tytön kanssa Raskasta Joulua konsertissa Vaasassa viime viikon sunnuntaina. Kaikki kai jo tietävät mitä silloin tapahtui.


Mun mielestä on ihmeellistä, että todella vakavilta loukkauksilta, jopa hengen menettämisiltä vältyttiin. Sen verran hurjalta kaikki tuntui, ja myös uutiskuvissa myöhemmin näytti.


Ihmeellistä on myös mielestäni se, että kukaan ei joutunut paniikkiin. Tekisi mieli sanoa, ja sanonkin, että Vaasan veri ei vapise. Tällä hetkellä olen tavattoman ylpeä asuinseutuni ihmisistä, kuinka rauhallisesti kaikki otettiin ja autettiin loukkaantuneita. On jokin käsittämätön yhteydentunne, joka täällä ihmisiä tällä hetkellä tapahtuman johdosta yhdistää. Se on hienoa.


B permanto. Rivi 4. Paikka 8. Se oli mun paikka. Näin juontoa tekevän Tony Kakon reaktiosta että nyt jotain erikoista tapahtuu. Kuului jotain rytinääkin. Katsoin taakse. Näin kuinka jotain hopeista ja keltaista valoa vyöryi keskikäytävää suoraan kohti. Kuin olisin katastrofielokuvassa ollut, ja hetken aikaa luulin että tämä kuuluu showhon ja ajattelin että onpas erikoisia ja todentuntuisia tehosteita. Pitihän kiertueen viimeisen konsertin olla vielä mahtavampi ja näyttävämpi kuin edellisten.


Sitten "efektit" jäävät lähelle ilmaan roikkumaan ja tajuan niiden olevan ilmastointiputkia. Heti perään takana räsähtelee alaspäin jotain lisää. Valot syttyvät. Tässä vaiheessa olemme kaikki nousseet ja astuneet muutaman askeleen oikealle, pois putkien lähettyviltä. Tyttö on säikähtänyt. Mies sanoo että mennään ulos. Joku nuori nainen sanoo että nyt ulos että näitä voi pudota lisääkin. Itse katsoin juuri samaa. Ajattelen että meidän täytyy mennä ulos että muutkin pääsevät keskemmältä jos jotain putoaa lisää. Ja niin menemme. Loukkaantuneita emme nähneet. Pahin paikka oli paljon taaempana.




Viimeinen valokuva kello 19:19.



Nyt pikkuhiljaa on jo muutkin asiat mielessä, mutta toivotan kiitollisena ja vilpittömästi HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA IHAN KAIKILLE. PITÄKÄÄ TOISISTANNE HUOLTA <3







lauantai 16. joulukuuta 2017

Tarjous jota ei voinut ohittaa

Lauantai-ilta kotona. Olen selaillut nettiä kyllästymiseen asti ja väsyttääkin jo. Mielessä ajatus mennä nukkumaan NYT, mutta jostain syystä päätän vielä avata tori.fi/pohjanmaa ja katsoa yleisesti mitä nyt sattuisi olemaan tarjolla. Heti yläsivulle lävähtää sanat "Esittelytynnyri mallikappale Botniahallilla 2-3.12 1000e. Väsymys kaikkoaa sekunneissa. 


Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, mökillä palju olisi kiva, sitten joskus. Kun kuivanmaan mökki on, niin varsinkin kesällä kaipaa jotain viileää helteellä saunottelun lisäksi. Ja saunahan on pakko lämmittää jos peseytymään mielii päästä kun muuta mahdollisuutta ei ole. 


Voin vain kuvitella kuinka kiva palju olisi talvella. Kirkas (pakkas)sää, tähtitaivas, hyvää seuraa ja ehkä juotavaakin, ja palju. Nyt tämä mahdollisuus on ihan nurkan takana.


Tutkailen ilmoitusta tarkemmin. Samalta ilmoittajalta löytyy toinenkin myytävä palju, poreilla ja led-valoilla. Ilmoittajana on yritys. Tutkailen yrityksen sivuja. Seuraavaksi googlaan paljun merkkiä ja totean että Kärkkäisellä on samanlainen hintaan 1650e joten alennusta on. Palju on lasikuitua, onko hyvä vai huono muoviseen verrattuna? Läpimitta 150cm, riittääkö se?

Mies saapuu firman pikkujouluista. "Kato mitä mä löysin! Kehtaako kysellä vielä vaikka kello on jo puoli 11?" Odotan vastaväitteiden vyöryä miksi ei juuri nyt, mutta niitä ei tule. Ei nyt suorastaan hihkumistakaan, mutta saan vihreää valoa kyselylle. Niinpä laitan vielä myöhäisen tekstarikyselyn, johon ei kuitenkaan vastausta enää samalle päivälle tule.


Aamulla ollaan jo aikaisin hereillä, mutta vastausta ei kuulu. Ei, vaikka kello tulee 10 ja Joulumarkkinoiden toinen päivä Botniahallilla käynnistyy. Kunnes puhelin soi. Myyntimies soittaa. Esittelypaljua ei ole jäljellä, mutta saataisiin samanlainen Turusta toimitettuna 100e toimitusmaksulla. 1100e yhteensä. Ei paha. 


Paljuahan oli tietenkin lähdettävä katsomaan livenä. Viime hetkellä hälytän tytön makutuomariksi. Suurin pelko on että palju on liian pieni. 5 hengen seurueelle kun tilaa maksimissaan tarvitsisi. Löydämme esittelyständin helposti ja myyjä on sulavapuheinen, mutta näyttää myös todella tietävän mistä puhuu. Palju näyttää olevan tarpeeksi suuri. Ja yllättävän hieno päällepäin. Reunat ovat leveät joten juomien pitäminen niillä onnistuu. Lasikuitu on hygienisempää ja helpommin puhtaana pidettävämpää kuin muovi. Mä olen jo myyty. Pian tyttökin alkaa katsella epäröivää miestä siihen malliin että tämä on hyvä. Loppujen lopuksi mies saa kakistettua että "Otetaan siitä palju mökille" ja asia on sillä selvä. Pähkäilyä on vielä kannesta, josta myyjä meinaa että pressu on aivan riittävä (jopa pelkkä muovikelmukin saa lämmön pysymään paljussa seuraavaan päivään), ja myöskin huomattavasti helpompi käsitellä kuin painava lämpökansi. Sellainen siis vielä lisäksi. 


Kaikenkaikkiaan saatiin koko kokonaisuus mökin pihalle rahdattuna 1200e. Ei ollenkaan paha mun mielestä. Paljua ei pitänyt ostaa vielä, mutta koko juttu meni niin helposti ja osin sattumienkin kautta, että se nyt vaan oli tarkoitettu ostettavaksi juuri nyt.



Paljun oston jälkeen alkoi pähkäily että mihin se sijoitetaan. Maa on jäässä tai ainakin hyvin kovaa. Ainut valmiiksi tasainen paikka on takapihalla tontin reunamilla, jossa on paviljongin ranka jäljellä ja laatoitus alla. Sinne siis nyt, ja miettii sit kesällä enemmän jos halutaan paikkaa siirtää.


Mitä enemmän pyöritellään paikkaa mielessä, sitä järkevämmältä se tuntuu, jopa lopulliseksi sijainniksi. Paikka on aurinkoinen. Laatat ovat valmiina. Puucee on lähellä. Saunastakaan ei ole pitkä matka, vaikka vähän eri puolella onkin. Paviljongin rankaan saa kätevästi milloin mitäkin valoja tai koristeita viriteltyä jos haluaa. Nyt heti tarve on jonkinlaisille jouluvaloille, ei nyt ihan pilkkopimeässäkään voi (kai) paljuilla. Talvella on tarve myös jonkinlaiselle näkösuojalle kahdelta sivulta, naapurin pihatie kun kulkee aika läheltä takaa ja suojana on vain lehtipuita joista ei talvella iloa ole.


Vihdoin itsenäisyyspäivänaattona päästiin mökille katsomaan paikkaa livenä. En muistanutkaan että yhtä sivua reunustaa kuusirivi. Ja toista pensasrivi (luultavasti hernepensaita). Yhdellä sivulla on aita. Itsenäisyyspäivän puuhasteluna hakattiin lapiolla laattojen saumakohdista kasvanut nurmikko pois (mies oli suolannut alueen edellispäivänä), viritettiin väliaikaisnäkösuojana toimiva pressu paikoilleen ja valoverkko katolle.




Vain palju puuttuu.




Seuraavina päivinä onneksi satoi, ja kuraiset laatat puhdistuivat kuin itsestään. Suola/nurmijätteen olin kerännyt jo mahdollisimman tarkkaan pois, ettei kuuset ja pensaat mitenkään vaurioituisi suolasta.


Palju saapui itsenäisyyspäivän jälkeisenä perjantaina, ja viikonloppu vierähtikin sitten paljua asennettaessa. Suojalumessa sai näppärästi työnnettyä lavalla olevan paljun oikeaan paikkaan. Laatat olivat vähän vinksin vonksin, mutta lähestulkoon suoraan paljun ihan sellaisenaan laatoille sai. Kamiinan virittelyä, paljun pyyhkimistä sisäpuolelta ja sen sellaista. Itse kylpemiset jäivät vielä seuraavaan viikonloppuun, mutta kaikki oli jo valmiina.




Virittelyt myöhästyivät päivällä, ihan ei vielä ehtinyt!



Vihdoin ja viimein koitti taas viikonloppu, ja eilen hyökittiin heti töiden ja pikaisen kaupassakäynnin jälkeen mökille. Valitettavasti kunnon paljukauden avausporukkaa ei saatu vielä kasaan (poika on intinloppumisbileissä Himoksella ja tytölläkin pikkujoulut vanhojen kavereiden kesken). Mutta me ei maltettu enää odottaa, vaan ryhdyttiin suoraan lämmityspuuhiin.

Sitä lämmitettävää sitten riittikin. Mökin takka, saunan kiuas pömisemään ja vielä palju. Ilta oli yhtä puurallia alkuun. Palju piti myös täyttää. Letkukela ylettyi saunan ikkunasta just ja just paljulle. Yllättävän nopeasti se täyttyi, noin 40 minuutissa.

Lämmittäminen olikin sitten eri asia. Kun kamiinaa ensi kertaa sytytettiin, niin vähän varovaisestihan siinä puuta aluksi poltettiin. Hyvin se heti veti eikä muitakaan ongelmia ilmennyt, lisää vaan rohkeasti pökköä pesään. Sisus on tosi iso, sellaiset puolimetriset halotkin menee ihan heittämällä. Jatkossa varmasti osataan lämmittää heti vähän "tehokkaammin".

Pressun alla vesi lämpeni kivan nopeasti. Alkuun sekoiteltiin vettä kanoottimelalla ahkeraan ja mittailtiinkin lämpötilaa, ja kun 32 astetta näytti niin alkoi tuntua siltä että eikun kylpemään vaan.




Täyttöhommissa.



Kivahan siellä oli paljuilla. Kamiina puski lämmintä lähes kuumaa vettä yllättävän pitkään, ja niinhän siinä sitten kävi että vesi lämpeni lämpenemistään. Pari tuntia ehkä kylvettiin kunnes alkoi tuntumaan että oli kertakaikkiaan liian kuuma, ja reunalla puolestaan olisi voinut istua paleltumatta vaikka kuinka pitkään. Kun lopetettiin, lämpötila näytti 42 astetta ja hiillosta jäi vielä pesään.


Vähän jännitti että ei kai kamiinan vesi yöllä jäädy, mutta mitä vielä. Aamulla kamiinan päällys oli ihan sula, ja mittarikin näytti vielä 27 astetta. Ei muuta kuin uusi puurallli heti aamusta, saunan ja kamiinan lämmitykseen ja uudelleen paljuilemaan, tällä kertaa tytön kanssa.




Tytön aikataulujen vuoksi paljuiltiin jo päivällä.

'


Koirat vahtivat vieressä.



Nyt illalla sitten tyhjäyshommissa (kun ei jaksettukaan enää kolmatta kertaa mennä). Eihän sitä korkkia muuten pohjasta saa irti kuin pukemalla uikkarit päälle ja pulahtamalla paljuun vielä kerran. Onneksi vesi oli vielä lämmintä. Huomasin että korkissa on hyvä olla jokin naru tai ketju (haarukalla lähti tällä kertaa), ja paljun tyhjetessä jynssäsin vähän reunoja (jotain lasikuitumöhnää vähän puun välissä vielä oli). Mutta näppärästi ja nopeasti se tyhjeni, ja vedet valuivat vieläpä ihan oikeaan suuntaan (aidan takana tontilla olevaan pikku ojaan ja sieltä naapurin tien vierustalla olevaan isompaan ojaan). Kaminassa oli myös tyhjennysruuvi ihan erikseen, ja muutama litra taisi sieltäkin tyhjentyä.




Päätelmiä ensimmäisen käyttökerran jälkeen:

- Helppo ja nopea täyttää. Vähän puhtaan vesijohtoveden käyttäminen harmittaa, mutta kun tällä tontilla ei muutakaan vesilähdettä ole, niin ei auta. Tällä lyhyellä kokemuksella ihanteellisin palju olisi varmasti järven tai meren rannalla, jolloin vesi olisi ilmaista ja tyhjentäminen vielä helpompaa.

- Puurallia riittää ja puun menekki vaan suurenee. Meillä oli jo ennestään neljä eri tulisijaa (takka kotona ja mökillä, kiuas ja huvimaja mökillä) ja nyt tuli vielä viides. Puuta siis kuluu melko lailla tällä hetkellä. Kun palju lämpenee niin sauna lämpenee aina samalla, lämmitettävää ja vahdittavaa siis riittää.

- Palju lämpenee yllättävän kauan viimeisen puusatsin jälkeen. Lämmittämisessä riittää vielä opittavaa mutta eikähän se oikea tatchi löydy.

- Portaita ei tarvita ainakaan meidän käyttöön, aikoinaan Biltemasta ostettu puujakkara (kanootin ylimääräiseksi istuimeksi, joka osoittautui liian korkeaksi) riittää. Hyvä niin, tulipahan tuollekin jakkaralle vihdoin käyttöä!

- Alunperin väliaikaiseksi tarkoitettu sijoituspaikka on yllättävän hyvä. Onhan tuo tällähetkellä oleva pressu törkeä, mutta kesällä suojakasvillisuutta riittää ja silloin on aikaa ja mahdollisuuksia pykätä tuohon jotain maisemaan sulautuvaa rakennelmaakin jos haluaa. Kesällä tuo on tontin aurinkoisimpia paikkoja, ja ehkä tärkeimpänä, vedet valuvat juuri oikeaan suuntaan.


Siinäpä tämä postaus nyt valmiina jota olen jo viikkotolkulla kirjoittanut. Kuten olen jo moneen kertaan sanonut niin jotain vesielementtiä tällainen kuivan maan mökki vaatii, olen ihan varma että kesällä tuosta on paljonkin iloa! Hyvän puhtaanapitovinkin luin myös Jovelan talopäiväkirja-blogista. Sama vesi pysyy puhtaampana pidempään, kun ylitäyttää paljua käyttökertojen välissä. Kaikki kiva möhnä jota ihmisestä lähtee, kelluu siinä pinnalla ja kun ylitäyttää uutta vettä pohjalle esim. 10 min, se päällimmäinen likaisempi vesi valuu siitä kätevästi pois. Tätä nyt varmaan kokeillaan josko mitään muuta puhtaanapitosysteemiä ei tarvittaiskaan.

torstai 30. marraskuuta 2017

Jotain hyvää, oikeastaan aika paljonkin

Ollaan vietetty tosi paljon aikaa mökillä, ja periaatteessa jo melko hyvin sujuu arki pidemmänkin aikaa kun vesi tulee tupaan. Onhan tuo tiskipöytä pieni, ja melko taiteilua tiskaaminen on monesta syystä ja hidastakin vielä.

Veden lämmittäminen kestää about 15 minuuttia. Sen jälkeen vesi lorotetaan hitaasti tiskialtaaseen. Hitaasti sen vuoksi, koska vedenlämmittimen hana on todella kapea eikä se vesi yksinkertaisesti tule sieltä nopeampaa. Tiskata ja huuhdellakin saa varovasti, ettei lotraisi sillä vedellä ympäriinsä paljaita hirsiseiniä ja joka paikassa repsottavia jatkojohtoja kohti, vaikkakin ne on parhaan mukaan yritetty reitittää mahdollisimman kaukana "kaikesta".

Mutta. Olen huomannut että mä nautin tuosta hitaudesta. Silloin kun lorotetaan vettä altaaseen ei tehdä mitään muuta. Voi, ja pitää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.



Mun pikku keittiö, hyvä siitä vielä tulee. Verhoja on jo muutama kappale ikkunoissa ja ikkunoiden puitteillekin on selvät suunnitelmat kuinka maalataan. Seinät vielä mietinnässä, nyt kun tilaa (ja sitä siisteyttä) on saatu enemmän haltuun ajatus on että ei sittenkään maalata. Hella ei ole vielä käytössä mutta josko jouluksi saisi... ?


Samaa rauhallisuuden metodia käytän myös lähtösiivotessa. Jos hoppuilen, aivan varmasti joku asia unohtuu tyyliin vedentulo jäi päälle, tuuletusikkuna auki, pelti auki tai vähintäänkin unohdan ottaa mokkulan mukaan. Ja noiden sähköjen kanssa saa olla tarkkana, ettei yksikään turha jatkojohto jää vahingossakaan seinään. Rauhassa kun tekee asian kerrallaan, niin ei tarvi sitten jälkeenpäinkään miettiä että laitoinkohan mä nyt sen ja sen kiinni, ja pahimmassa tapauksessa lähteä tarkistamaan asiaa. Myös erilaiset listat ovat tulleet hyvin tutuiksi. On työlistaa, mökkilistaa, kotiin vietävien listaa jne...  Ja näihin on erittäin tärkeä laittaa asia ylös heti, kun useinkin tulee sellaisia kummallisuuksia vastaan että ei niitä voi mitenkään muistaa.




Lähtörituaaleihin kuuluu myös mökkikirjan päivitys. Äidiltäni matkittu idea, vieras/päiväkirja, mihin jokainen saa kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Kirjoituksiaan voi värittää vielä omin piirustuksin tai tarroin. Eipä tänne nyt niin hirveä vieraiden kirjo ole kirjoittanut, ahkerin vierailija taitaa olla tyttö. Mutta itsekin yleensä jotain raapustan ihan kirjoittamisen ilosta ja onpahan jotain päiväkirjaakin sitten mitä ollaan milloinkin tehty.


Periaatteessa mökillä asuminen onnistuu jo pyykinpesua lukuunottamatta. Se on ainut asia minkä vuoksi ollaan vielä riippuvaisia kotona tehtävistä "huoltokäynneistä". Ratkaisukin on tiedossa, pulsaattoripesukone on jossain vaiheessa ostoslistalla. Ne eivät mitenkään hirveästi maksa, ihan tilankäytönkin suhteen olisi hyvä piakkoinkin kone hankkia ja testailla kuinka pyykinpesu käytännössä mökkiolosuhteissa sujuu.


Ilmalämpöpumppuasiakin on ratkaistu. Me kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä hankimme ilpin, koska sille on paikat, johdot, läpiviennit ja kaikki valmiina, mutta ei vielä tänä talvena. Nyt pitää saada vertailupohjaa mitä mökin lämmitys maksaa ilman ilppiä. Mökillä on useita öljytäytteisiä pattereilta ihan normaalilla pistokkeella. Lämmityspolitiikkana on että kun mökillä ollaan, patterit ovat irti seinästä, ja aina lähtiessämme ne kytketään päälle pitämään n. +10 C ylläpitolämpöä. Vähän on ollut säätämistä (miehen juttuja nämä), kerran oli +8 kun tultiin ja nyt viimeksi oli +12.


Pienellä jännityksellä odotan talvea mitä mahtaa lämmityskustannukset olla. Siitähän se riippuu ainakin osittain paljonko ja mistä vetää. Katon ja seinän päätyjen "saumakohdista" ollaan havaittu kaksi lämpövuotoa, vastakkaiset saumat. Kun katolla on lunta, näiden saumojen kohdalta näkyy komeasti paljas kattovana minkä lämpövuoto on sulattanut. Sen näkee kyllä ihan silmällä sisäpuoleltakin, kummankin katonrajassa on suuri väli, vaikka listakin on laitettu. Samoin lattia tuntuu aika kylmältä, ja tehtiin varmaan itsekin virhe kun mentiin repimään tiiviisti lakalla kiinnitetyt listat irti. Mutta uudet lattiat ja luultavasti eristeetkin on joka tapauksessa tulossa, niin kyllä tämä yksi talvi näinkin menee. Vähän oon pelännyt että tuleekohan hiiriä helpommin sisään kun ei ole listojakaan, mutta eipä ole mitään siihen viittaavaa näkynyt. Mulla ei ole hiiristä mitään kokemusta, en edes tiedä miltä hiirenpaska näyttää. Kissat (sekä nykyinen että edesmenneet) hoitaneet hyvin hommansa. Luulen että pelkkä kissan haju riittää jo aika pitkälle. Meillä ei ole ollut koskaan mitään myyräongelmaakaan, ja luulen että tästäkin kiitos menee kissoille.


Pientä helpotusta lämmittämiseen toi takka, opittiin nimittäin käyttämään sitä paremmin. Tai no ei nyt käyttämäänkään, mutta siirrettiin takan ja tiilimuurin takana ollut astiakaappi hieman sivummas pois suoraan takan takaa. En olisi millään halunnut kun nyt se "pienentää" tuolla sitten keittiötä, mutta pakko oli kokeilla ja onneksi kokeiltiin. Nyt alakerran "keittiöpuoli" lämpenee paljon enemmän ja parvi puolestaan pysyy viileämpänä. Eli lämpö jakautuu huomattavasti tasaisemmin koko mökkiin. Ei tuo Tiileri enää ihan niin huonolta takalta tunnukaan...




Astiakaapin siirron jälkeen Limpun majapaikka paljastui kaikelle kansalle.




Viemäriasiakin järjestyi, kun eihän mitään tukosta ollutkaan! Saunan lattiakaivon rakenne on sellainen että keskellä on "malja" missä reunat lähes ritilään asti. Kun viemäriin kaataa paljon vettä kerralla niin se malja ikäänkuin pursuaa joka reunasta yli ja lopuksi lattialle asti, ja valuu sitten maljan reunojen ulkopuolelta joka puolelta tasasesti viemäriin. Ei ole ikinä vastaavanlaista lattiakaivoa tullut vastaan, mutta villi veikkaus on että joko tuo malli ehkäisee roskien menoa viemäriin asti tai sitten jäätymistä. Joka tapauksessa kun vettä ihan suoraan viemäriin suihkutti niin sinne meni, ei sitten minkäänlaisia ongelmia (kun ei myöskään keittiön putkissa, tiskivedet hulahtaa hetkessä)! Saunan viemärin pulputus keittiössä vettä käytettäessä, kuin myös veden hetkelllinen tulviminen lattialle on siis viemärin ominaisuus, ei vika.


Ja kun nyt viemäriasiat meneillään niin päivitetään nyt vielä huussiasiatkin :-D Oon huomannut että monille ulkohuussi on jonkinsortin ongelma, ainakin talvella, olisko sitten kylmyys yksi osasyy, ja varsinkin jos yöllä joutuu asioimaan. Kylmyys ei mulle ole ollut ongelma sitten ollenkaan. Olen nimittäin varustautunut asianmukaisesti. Kun yöpaidan lisäksi pukee lämminvuorikumisaappaat, tarvittaessa fleecetakin (sen honkkarista ostetun tsekkiläisen talviparkan sisätakin), varta vasten kirpparilta hankitun polvipituisen mökkitoppatakin (joka on sitte törkee!! :), niin eipä sitä kylmä tuu vaikka olisi vasta herännyt.


Oon toisinaan myös yöllinen vessaramppaaja, ja kipukynnys tässä tuli vastaan kun ensimmäiset lumisateet tulivat. Mutta mullahan oli tähänkin ratkaisu valmiina, se ekovessa minkä kesällä ostin ja mitä myös käytettiin ennenkuin huussi valmistui. Linkki ei ole mainos, en saa tästä mitään hyötyä, mutta täytyy kyllä sanoa että huimasti näin talvella tuo laitos tuo asumismukavuutta lisää mökkeilyyn. Ekovessan tarvikkeet, jätesäkit ja kuivike ovat turhan kalliita mun mielestä, ja oon Prismasta löytänyt huomattavasti edullisempia jätesäkkejä (sekä tavallinen että hajoava) jotka tuohon käyvät. Ja Minimanista saa samanlaista kuivikepellettiä pilkkahinnalla, just ostin äitini kanssa puoliksi 4 säkkiä a`15kg, 15e yhteensä.


Jos nyt vielä vessa-asioilla jatketaan, niin mun mielestä vesivessa on maailman tyhmimpiä keksintöjä. Maailmassa, jossa makeasta vedestä on pula jos ei vielä niin ainakin tulevaisuudessa, huuhdellaan ihmisen jätöksiä puhdistetulla makealla vedellä. Tätä nyt saastunutta vettä sitten yritetään taas puhdistaa siinä edes täysin onnistumatta (lääke- huume- hormoni-ym. jäämät) ja johdetaan uudelleen luontoon saastuttamaan eläin- ja eliömaailmaa. Ja me tyhmät vesivessan käyttäjät, ensin me maksamme siitä puhtaasta vedestä, ja vielä toisen kerran, siitä viemärivedestä. Ja me maksetaan siitä likaisesta viemärivedestä vielä suurempi summa kuin siitä puhtaasta. Siinä mielessä vesivessaa voisi verrata tupakkaan, että jos nämä kaksi asiaa nyt keksittäisiin, niitä ei ikinä päästettäisi markkinoille asti. Ei sitten varmasti.




♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢



Asiasta vielä viidenteen, eli mökkikylään tutustumisesta. Vaikka mökkikylä sijaitsee samassa kunnassa missä tällä hetkellä asutaan, juuri tuo seutu on jäänyt hyvin vieraaksi. Oon tutustunut kylän nettisivuihin (google kääntäjän avulla, sivut ovat på svenska bara) ja kaikkea mielenkiintoistahan sieltä löytyy. Kylässä on mun käsittääkseni tämän seudun laajin latuverkosto (30 km) ja erittäin aktiivinen urheiluseura (tämä olikin jo tiedossa, muistan hiihdon koulujenvälisistä kun tältä kylältä tuli ne hiihtäjät joille ei yksinkertaisesti ollut mitään mahiksia pärjätä :-). Hiihtokartasta selvisi että meillä on jopa latukahvila käytettävissä. Latua pitkin pääsee mökkimatkalla olevalle leipomolle (miehen pahe, mä pystyn kyllä ajamaan ohi mutta mies useimmiten ei), joskin ilmeisesti samaa latua täytyy tulla sitten takaisin.


Mielenkiintoista mikä tuli vastaan on myös kylän historia ja ennenkaikkea kartta vuodelta 1875. Siitä on selvästi havaittavissa että kylä on ennen ollut saari (ja tämän olen jostain kuullutkin). Tuolla kartalla saari on jo osa mannerta, mutta meri on huomattavasti laajemmalla alueella mitä tänä päivänä. Onnistuin paikallistamaan mökin sijainnin parin järven ja lammen avulla (jotka ovat aina olleet järviä) ja tein mielenkiintoisia havaintoja:

- Meidän mökkitie on ollut kylän "päätie", joka loppuu sitten meren rannalle (niinkuin tänäkin päivänä). Nykyinen "päätie" kaartaa seuraavaan kylään ja mökkitielle käännytään, mutta 1875 seuraavaan kylään ei ole ollut tieyhteyttä tätä kautta koska meri tuli vastaan.

- Lähes heti meidän mökin jälkeen merelle päin mentäessä tulee iso peltoalue ja sen jälkeen "kaislikkojärvi". 1875 meri on ulottunut lähes mökille asti. Koko iso peltoalue on ollut merta ja kaislikkojärvi myös. Voisi sanoa että jos oltais asuttu täällä 1875, meillä olisi ollut rantatontti tai sitten merenranta olisi ollut hyvin, hyvin lähellä...

- Karttaa tutkittuani katselin työmatkallakin maisemia ihan eri tavalla. Kylän päätie on edelleen samanlainen kuin kartassa, pieniä peltolänttejä ja vanhoja taloja (mitä ei kartassa näy). Näiden talojen takana näkyy hyvin laaja, suuri peltoalue. 1875 tuo koko peltoalue on ollut merta. Ja nyt kun tuon tiedän, niin sen erottaa myös maastonmuodoista. Tienläheiset pellot ja talot ovat selvästi korkeammalla kuin se taustalla siintävä iso peltoalue.

- Sen sijaan "erämainen järvi", se josta pitäisi kalaakin tulla, on ollut aina järvi. Samoin tämän järven lähellä oleva lammikko (jota ei olla vielä löydetty) on aina ollut lammikko. Näiden kahden muodoista osasin sitten lähemmin hahmottaa koko sijainnin.





Yhä enemmän ja paremmin me täällä viihdytään. En näe mitään syytä miksi tämä ei jonakin päivänä olisi meidän koti. 


-


torstai 9. marraskuuta 2017

Aina ei ole niin kivaa

Eli yllätysteemalla jatketaan. Mökin ostosta tulee pian viisi kuukautta, ja ajattelin kirjoittaa vähän yhteenvetoa mitä yllätyksiä on tässä matkan varrella tullut.

Likaisuus ja uskomaton rojun määrä: Vaikka esittelyssä huomasimme että mökissä on yksinkertaisesti likaista, niin kyllä se lian määrä silti yllätti. Esimerkiksi sauna näytti päällepäin siistiltä (ehkä siksi kun mitään ylimääräisiä pesuvateja ja shampoopulloja ei ollut), mutta tarkempi syynäys osoitti että niin saunan lauteet kuin niiden allaoleva lattiakin oli ihan uskomattoman likakerroksen peitossa. Toinen likapesäke oli keittiö ja ehkä pukuhuonekin. Yllätyksenä tuli myöskin huonekalut. Ensin se, että ne yleensä kuuluivat kauppaan ja toisena se, että lähes mikään ei ollut enää käyttökelpoista. Lähes joka huonekalusta oli jotain rikki tai sitten laatikoissa oli jotain epämääräistä möhnää. Seinillä olevat lukuisat tuuletinviritykset kuin myös takan eteen mehukattipöntöstä tehty tuuletin ollaan poistettu, ja nuo seinän reiät korvattu tavallisilla venttiileillä. Tontilta olen kerännyt röykkiöittäin muovisia nurmikonreunuksia (ja niitä löytyy edelleen), omenapuuhun sidottuja CD-levyjä, kaiken maailman hyrriä ja muita muovisia koristeita. Tätä rojua piisaa edelleenkin, mutta homma on katkolla ensi vuoteen saakka koska olemme käyttäneet kaikki tämän vuoden ilmaiset käynnit hyötykäyttöasemalle. Joulukuusenraadot, maahan kaivetut kengät ja katon räystään alle tungetut vaatteet kuuluvat samaan kategoriaan.



15.6.2017, päivä kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Mies valmistautuu leikkaamaan nurmikkoa ja puuceen paikalla on pelkkää metsää.


Keittiö 16.6.2017



Ötökkäelämä puulattiassa: Tietysti tämä oli yllätys, ei tullut mieleen lattianrakoja taskulampulla esittelyssä syynätä. Nyt tilanne on sillälailla hallinnassa, että uusia purukasoja en ole löytänyt nyt kahteen kuukauteen, ja viimeisimmätkin löydökset oli pari kuollutta toukkaa ilman purukasoja. Ilmankosteus on pienentynyt ja myrkyttelin tiiviiseen tahtiin paikkoja missä kasoja näkyi, niin eikai noilla nyt niin mukavat oltavat enää ole. Nettiantiikkiliikkeestä löydetty tupajumimyrkkykin odottelee vielä käyttöä. Ja lattia uusitaan joka tapauksessa.


Ilmalämpöpumppu ei sitten toiminutkaan: Tämäkin tuli yllätyksenä. Tänään taas perehdyimme aiheeseen enemmän, tiedämme vikakoodin mitä herjaa ja suurinpiirtein mitä se tarkoittaa. Lämpöpumppu on jo 10 vuotta vanha, ja lisäksi mitä keskusteluja aiheesta luin niin tuossa mallissa niitä vikoja/vikailmoituksia piisaa. Ei lähdetä korjauttamaan kun ei ole mitään takeita toimisiko sittenkään moitteettomasti. Harkinnassa on että hankitaanko uusi lämpöpumppu vai ollaanko kokonaan ilman.


Takka varaa lämpöä aivan eri tavalla mitä kotona ollaan totuttu: Tulikivi vs Tiileri? Ei tarvi kahta kertaa miettiä kun vastaan että Tulikivi aivan ehdottomasti. Tiileri lämpiää hitaasti, siinä on pieni tulipesä mutta suurempi massa, ovessa epämääräinen jousiviritys, ovenkahva ihan tulikuuma että hanskan kanssa pitää avata jos haluaa puita lisätä. Mökillä nyt kumminkin on Tiileri-takka ja sen kanssa on elettävä. Tai olen mä leikilläni heittänyt ajatuksen että voihan ton purkaa ja laittaa Tulikiven tilalle, mutta ei kai nyt oikeasti kumminkaan..



Takka ja eteinen 17.6.2017



Saunan viemäri vetää huonosti: Tätä ratkotaan parhaillaan. Vasta tänään hokattiin että vesilukko on sellaisen ylimääräisen kannen alla joka piti ensin vetää pois paikoiltaan. Nyt näkyy itse viemäriputki ja rassausvieterikin on olemassa valmiina käyttöä varten. Nyt vaan pitää tietää tarkkaan mitä tekee, ettei rassaa sitä tukosta pidemmälle jolloin tukos vaikuttaisi myös keittiön viemäriin. Ostetaan seuraavalla kauppareissulla kunnon kidemäistä viemärinavausainetta ja vasta sitten ryhdytään tositoimiin.


Rehellisesti sanottuna kyllä tämä vaan aikamoinen työmaa on. Koko ajan on ongelmia mitä pitää ratkoa ja koko ajan tulee lisää rahanmenoa. Mutta tärkeysjärjestyksessä tässä on edetty, ja asioita hoidetaan aina tilanteen mukaan.


Hoidetut jutut:

- enin määrä roinasta poistettu niin sisältä kuin ulkoakin
- suursiivottu
- piippu pellitetty
- epämääräisimmät sähköviritelmät poistettu (tuulettimet, ulkona puita pitkin vedetty jatkojohto)
- uudet lukot asennettu
- uusi jääkaappipakastin
- styroksit kissanluukuista poistettu
- uusi nuotiopaikka pahville ym poltettavalle jätteelle
- uusi sänky
- uusi kompostoiva kuivakäymälä rakennuksineen
- huvimaja siivottu ja maalattu sisäpuolelta
- pukuhuone maalattu
- uusi meikkipöytä ja peili pukuhuoneeseen (ja meikkipöytä vain siksi, kun sopi mitoiltaan kuin nakutettu pukuhuoneeseen ;)
- saunakaivo tyhjennetty
- katto puhdistettu sammalesta (ei sitä paljoa ollut mutta toisella puolella kumminkin)
- uusi patteri pukuhuoneeseen vesimittarin viereen
- uudet tuuletusventtiilit asennettu
- klapivarastoa täydennetty
- kompostikuivikevärkkejä hankittu reilusti (turvepaali + itsetuotettu sahanpuru)
- väliaikainen tiskipöytä asennettu, jolloin tuvankin puolelle tulee vesi
- uusi käyttövedenlämmitin keittiöön
- uusi liesi (joskin asentamatta vielä)
- kotoa tuotu suuri kompostori käymäläjätteen jatkokäsittelyyn



Nuotiopaikka 15.7.2017 Tehtävänsä hoidettuaan tämä ehkä siirtyy parempaan paikkaan ja (grillaus)käyttöön.


26.8.2017 puuceekompostikäymälä vihdoin valmis!



Keittiöpöytänurkkaus 26.8.2017. Mökin alkuperäiset kalusteet alkavat olla vähissä.



Keittiönurkkaus 1.11.2017. Ensin tuli kylmä vesi ja sen jälkeen lämminkin vedenlämmittimestä. Roska-astioihin on satsattu että lajittelu mökkiolosuhteissakin helpompaa.




Vielä toteutusta vailla mutta lähiaikoina:

- lieden asennus ja muutenkin voisi sähköjä vähän katsella
- ratkaistava haluammeko ilmalämpöpumpun vai emme
- kompostikäymälän ensimmäinen tyhjennys ja edelleen ne eristeet suotonestesäiliölle




Vielä toteutusta vailla mutta ensi keväänä tai myöhemmin:

- keittiön seinien maalaaminen
- uusi lattia ja uudet eristeet
- lämpimän vedentarpeen ratkaiseminen: Haluammeko lämpimän veden ja jos niin miten? Varaajalla (ei todennäköinen), läpivirtauslämmittimellä (hyvinkin todennäköinen) vai riittääkö nykyinen pöydällä nököttävä 14 litran Sunwind?
- uusi keittiö
- terassin maalaaminen
- huvimajan maalaaminen ulkopuolelta
- vanerilevyjen teko huvimajalle yöpymistä varten
- pihan siivoaminen loppuun
- saunan lauteiden uusiminen, ehkä lattiankin
- vanhan puuvajan tyhjentäminen ylimääräisestä roinasta
- "pikkuvarastojen" tyhjentäminen ylimääräisestä roinasta ja purkaminen lasivillasta ja vanerilevyistä
- vanhan käymälän kohtalo? itse laitos jäteasemalle, rakennuksesta kesäkanala sitten joskus?
- roskapuiden kaato tontilta ja jotain peittävää, esim. tuijaa tilalle
- maakellari sitten joskus
- uusi varastorakennus



Voi olla muutakin mitä nyt en tähän hätään muista. Mutta tämä oli oikein hyvä listaus, kun ihan oikeasti tuntuu ettei mitään saada aikaan mutta onhan sitä saatu paljonkin! Ja millään pakkotahtimentaliteetilla ei yksinkertaisesti jakseta tehdä, vaan ihan omien voimavarojen mukaan. Kun miehellä on nykyisin 3-vuorotyö ja mulla 2-vuoro, niin tulee sellaisia viikkoja aika usein että meillä on täysin eri työvuorot. Mutta ei se mitään, silloin vaan ei tehdä mitään.


Ja en tiedä miltä muiden silmiin tuo yllätysten määrä ja laatu näyttää, olisko jengi jo käräjöimässä kaikesta. Me kuitenkin tingittiin mökin hinnasta huomattava määrä, niin en kyllä aivan heti lähde pikkuasioista valittamaan ja vaatimaan oikeutta. Esim. tupajumeja tai muita puutuholaisia voi pahimmillaan olla uudessakin mökissä (jos tehtaalta mukana kulkeutunut, puuhan on puuta ja luonnosta kerättyä), niin mun mielestä se on lähinnä ominaisuus, että jos puusta tehdyssä mökissä asuu niin sellaisia voi olla. Ja eroon niistä kyllä pääsee kun hoitaa tietyt perusasiat kuntoon (terve puu, ei kosteutta rakenteissa kuin ei ilmassakaan). Ilmalämpöpumpun toiminnallisuutta ei taas mitenkään tarkastettu esittelyissä, ainakin se olisi ollut helposti nähtävissä ja selvitettävissä että laite on jo vanha. Tontin pinta-alan heitosta (ks. edellinen postaus) taas vaikea sanoa. Sen olen selvittänyt että myyjä ja välittäjä on tästä vastuussa, vaikka virhe ei olisikaan hänen vaan maanmittauslaitoksen. Mutta ääh, ajattelen asiaa vähän siltä kantilta että jos/kun olen itse myymässä meidän taloa, niin en kyllä missään nimessä halua kellekkään nillittäjille myydä. Ja näitähän on eri palstojen mukaan Suomi pullollaan. Eli haluan kohdella mökin myyjää samalla tavalla kuin haluaisin itseäni sitten aikanaan kohdeltavan.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Maan omistaminen (ja mitä yllätyksiä se voi tuoda mukanaan)

Olen tässä jo jonkin aikaa fiilistellyt mökin lainhuutopäätöksen kolahdettua postiluukusta että on se vaan siistiä omistaa maata. Jo talon suunnitteluaikana oli selvää että vuokratontit unohdetaan täysin, tontin täytyy olla oma. Vaikka vuokratonttejakin on paljon olemassa, ei mun maalaisjärkeen oikein sovi että joku muu omistaa maan joka mun talon alla on. Mitä jos se "joku muu" eräänä kauniina päivänä ei enää haluaisikaan jatkaa vuokrasopimusta? Tai tuplaisi tai triplaisi tontin vuokran heti kun mahdollista (näistähän saa nyt lehdistä lukea)? Ja muutenkin, tontin vuokra on maksettava joka vuosi, mun silmiin täysin ylimääräinen kulu joka vuosien vieriessä kertyy huomattavaksikin menoeräksi. Kun taas ostat (halvalla) tontin hyvältä ja ennenkaikkea kehittyvältä alueelta johon on arvonnousuakin tulossa vuosien mittaan, kumpikohan mahtaa olla kannattavampaa?

Mökin tontti on luultavasti (tästä alempana lisää) noin reilut kolme kertaa talomme tonttia isompi, ja jotenkin sitä nälkä kasvaa syödessä että sitä maata olisi kiva omistaa enemmänkin. Ainakin jos tästä mökistä vielä lähdemme ja rakennamme johonkin uuden, maata olisi hyvä omistaa useampi hehtaari. Ja nimenomaan metsää, saisi omat polttopuut sitten sieltä. Tälläkin hetkellä saamme polttopuut ilmaiseksi, mutta jos tämä downshiftaaminen ja pienesti eläminen joskus onnistuu niin tuon edun sitten menetämme.

Ja se on aika suuri etu se. Jotain on keksittävä tilalle.



Omaa mökkitonttia. Ei ehkä niin hääviä mutta tämä kaikka maa ja nämä kaikki puut ovat meidän.




Tämäkään pläntti ei niin häävin näköinen ole mutta se on silti meidän. Ja tämä onkin tärkeä pläntti, hyötykasvinurkkaus. Perunalla meinaan aloittaa kun se on kaikista vaivattomin kasvatettava. Kunhan maan saa käännettyä, kalkittua ja lannoitettua ja perunat istutettua, se ei vaadi muuta kuin multauksen kahdesti. Ei rikkaruohojen kitkemistä eikä kasteluakaan jos ei nyt ihan rutikuivaa kesää tule..




Kun saimme mökin kesällä käyttöömme tuntui kun linnut olisivat vallanneet koko tontin. Pesiä löytyi niin kuistin kukkaruukusta, rännin päästä, kuin puuceen takana olevasta pikku kuusestakin. Myös linnunpönttöjä on tontilla useampi, edellinen omistaja taisi olla suuri lintujen ystävä. Jatkan itse perinnettä hieman kohtuullisemmin (koska meillä on kissa), talipalloautomaatti ja herkkupötkö on linnuille hankittu ja ripustettukin.



Ja sitten se yllätys: Maanmittauslaitoksen karttapaikalta olen usein meidän mökkitonttia ihastellut, kunnes sitten huvikseen päätin mitata pinta-alan sivuston omalla laskurilla. Ja vaikka kuinka päin mittaisin, laskuri näyttää että tontti on n. 300 m2 pienempi mitä kiinteistörekisteriotteessa, myyntiesitteessä ja kauppakirjassa sanotaan. En vielä tiedä miten tämän kanssa toimitaan (ja miten haluamme toimia), mutta kyselyn Maanmittauslaitokselle laitoin koska tontin koko saattaa vaikuttaa kiinteistöveroon ja vaikka mihinkä. (Vertailun vuoksi mittasin myös talomme tontin ja tulos oli mitä pitikin, että ilmeisesti laskuri on tuolla sivulla ihan luotettava.)

Että mitataanko mökkitonttimme uudelleen ja jos nykyinen pinta-ala osoittautuu virheelliseksi niin mitä sitten teemme? Mökin alkuperäisestä hintapyynnöstä saimme alennusta niin reilusti, että mistään pikkuasioista emme luultavastikaan halua riidellä. Toisaalta taas, kyllä tontin kokokin aika merkittävä tekijä oli että juuri tähän mökkiin päädyimme.

Noh, katsotaan nyt ensin mitä sieltä Maanmittauslaitokselta mun kysymykseen vastataan...

perjantai 3. marraskuuta 2017

Unikuvia

Astun bussista puiston kulmaan lähellä kaupunkia ja asuinpaikkaani. On kaunis kesäinen päivä. 

Lähden kävelemään puiston vierestä lähtevää hiekkatietä pitkin. Yllättävän äkkiä tien varrella on täysin autiota, voisi sanoa jopa erämaista. Maisema on aukeaa, karua hiekkamaata. 

Jonkin aikaa käveltyäni näen tien varteen hylätyn betonimyllyn, jonkinlaisen sorakuljettimen ja muutakin metallirojua. Maisema on kaunis, ja mietin että joka paikan ihminen vaan pääsee tuhoamaan. Surullista. Samantien mieleeni tulee että olenkohan jonkun yksityismailla, ja tunnen itseni ulkopuoliseksi ja tunkeilevaksi noin vain toisten mailla kävellessäni.

Jatkan kuitenkin eteenpäin, ja pian saavun meren rantaan lahdelle. Maa ja jylhä vuoristo työntyvät pitkälle lahden kummankin puolin, ja kaukana edessäpäinkin näyttää olevan valkopäisiä vuoria. On niin lämmin että meri on utuinen ja täysin pläkä. Merta ja taivasta ei erota toisistaan, vain vuoret erottuvat jotenkuten maisemasta. Mietin kuinka näin lähellä voi olla näin kaunis paikka minkä olemassaolosta en ole tiennyt mitään.

Ulkopuolisuuden tunne pysyy, joten lähden aika pian kulkemaan takaisinpäin. Ohitan metallirojut, betonimyllyn, kiipeän avaraa tietä pitkin pienelle mäelle ja huomaan että mäen päällä on talo. Ohitettuani talon huomaan että ruskea, isosarvinen ja kellokaulainen härkä on lähtenyt seuraamaan minua. Hetken tunnen pelkoa, mutta sitten ajattelen että jos härkä vaistoaa että pelkään niin silloin se saattaa jotain tehdäkin. Unohdan pelon ja jatkan rentona kävelyäni. 

Härkä tulee jo vierelle mutta ehdi seurata kauaa, kun talon pihasta tulee huivipäinen maatalon emäntä sitä kutsumaan. Härkä kääntyy ja palaa emäntänsä luokse. Tunnen itseni taas ulkopuoliseksi ja ehkä vähän surulliseksikin. Minäkin haluaisin asua täällä, olla osa tätä miljöötä.

Pian saavun puiston nurkkaan. Puistossa on nurmikko ja puita väljästi siellä täällä. Puistossa vastaani kävelee vaaleahiuksinen hyvin pukeutunut nainen, kiinteistönvälittäjä, joka on jo laittanut esittelyständit puiston nurkkiin ja kantaa nyt suurta ja vanhaa punaisella sametilla päällystettyä tuolia. Kysyn häneltä minne hän on tuolia viemässä. "Tuoli on esittelyä varten jonka pidän täällä puistossa. Mustalaiset voivat asua puistossakin." 

Aijaa. Tätä en ole tiennytkään. Jatkan matkaani takaisin bussipysäkille.


Viime kevättalvena mietin kuumeisesti mihin tieni vie, rakennammeko mökin Lappiin. Oikeastaan kaiken piti olla melkein selvää, ainoastaan se itse tontti oli vielä katsomatta. Näihin aikoihin olin hyvin kiinnostunut kaikesta henkisestä. Toivoin näkeväni unta miten tilanne ratkeaa, ja niinhän minä sitten näinkin.

Uni oli niin voimakas että muistan sen vieläkin ihan just eikä melkein. Ainut hämmennystä herättävä seikka oli vain että noin lähellä? Vuoria? Merta? Palo Lappiin oli kova, ja ajattelinkin että eihän tuo nyt välttämättä mitään merkitse, tai on tulkinnanvaraista jne. Mutta en kyllä mitenkään saanut tuota unta Lapin oloihin väännettyä, ja niinhän siinä sitten kävikin että paikka ei vaan tuntunut oikealta.


Kului aikaa, katseltiin mökkiä ja ostettiinkin se. Unen olin jo unohtanut. Tai kyllä se mielessä pyöri mutta en osannut yhdistää sitä mihinkään... kunnes...


Mökkimatkan varrella on keskeneräinen talo, jonka pihassa oli betonimylly koko kesän.

Tämä oli ensimmäinen ahaa-elämys.

Toinen tuli samantien: Harkitessamme mökin ostoa kävin äitini kanssa venesatamassa, joka on mökkitien päässä. "Onpa kaunis paikka. En ole tiennyt että tällainen on olemassa." sanoi veneilevä äitini.

Venesatama sijaitsee hiekkatien päässä merenlahdessa. Noh, vuoria ei ole mutta ympäristö on kivikkoista.

Silloin tajusin että se OLI enneuni. Yhtäläisyyksiä löytyy lisääkin.

Mökki on lähellä kaupunkia ja nykyistä kotia.

Mökkitie on hiekkatie, jonka varrelta löytyy ihmisen tuhoja, hakkuualuetta ja hirvitorneja.

Nainen joka kutsui härkää on yksi mökin myyjistä.

Talo jonka pihasta nainen ja härkä tulivat on mökki ja sen piha.

Kiinteistönvälittäjä. Häntäkin tarvittiin, hänen kanssaan oltiin tekemisissä ja olemus, sukupuoli jne samanlaisia kuin unessa.

Mutta entäs se härkä? Miten se tähän liittyy? "Jos näet unissasi tämän voimakkaan mielen, peräänantamattomuuden ja vahvuuden symbolin, saattaa se kertoa, että on aika seistä vakuuttavasti sanojensa ja tekojensa takana tai tehdä kompromisseja." 
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit-3.php


Mökkihän oli mulle kompromissi. Olisin halunnut lunta ja Lappiin, mutta meren, muiden vesistöjen ja suurten metsäalueiden läheisyys sitten riitti.


Tutkailin äsken unen outoja asioita lisää.

Autiomaa: Autiomaat edustavat laajuutta ja äärettömyyden tunnetta, ne kutsuvat usein unennäkijää etsimään pinnan alla piileviä elämäntotuuksia. Ajaton loputtomuus ja hiekkadyynien rajattomuus saattaa unessa viitata myös mielenrauhan, tyyneyden ja jopa eristäytyneisyyden kaipuuseen.

Huomiotaherättävän tyyni ilma ja meri: Tyyni vesi merkitsee tyyneyden lisäksi mielenrauhaa ja uudistumista

Vuoret: Vuorenhuiput ovat perinteisesti taivaan ja maan kohtaamispaikkoja, ne tarjoavat siten energeettisesti kulkuväylän yhdeltä tasolta toiselle. Lisäksi vuoret ovat tavoitteiden, maallisista haluista luopumisen sekä korkeamman potentiaalin ja henkisyyden etsinnän vertauskuvia.

Kaikki lainaukset http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit-4.php







En usein näe enneunia, tämä taisi olla toinen kerta elämässäni. Ne ovat kuitenkin niin vaikuttavia ja mieleenjääviä, ettei niitä voi vain ohittaa. Siitä ne usein tunnistaakin. Olen vaikuttunut ja iloinen siitä, että sain nähdä tämän unen.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Mökkitunnelmointia ja uusi Instagram

Ollaan vietetty paljon aikaa mökillä ja monta kertaa on ollut fiilis kirjoittaa milloin mistäkin, ongelma on ollut vaan siinä että läppäriä ei ole ollut mukana mökillä. Alkuaikoina raahasin läppärin aina mukaan, ja kun sitten useimmiten en edes aukaissut sitä mökillä aloin jättämään sen kotiin.


Ikean reissu on takana ja aika tähtitieteellinen summa (ainakin edellisiin käynteihin verrattuna) meni, mutta paljon hyödyllistä tarttui mukaan.


Tärkeinhän on tietysti joulutähti, joka piti heti laittaa ikkunaa koristamaan.



Keittiöön ostettiin Sunnersta - väliaikainen tiskipöytä. Ja siihenhän oli pakko ostaa pikku tilpehooriä mukaan. Koukkuja, säilytyspurkkeja joita saa kätevästi roikkumaan noille "kaiteille", lävikkö sekä astiankuivausteline. Liesituuletin ostettiin myös. Nyt on edessä enää pahin, hyvien sähkö- ja putkimiehen löytäminen että saadaan nuo kaikki kiinni ja käyttöön. 

En ole ennen pahemmin Ikeasta perustanut, olen pitänyt sitä tusinakauppana mitä on joka koti pullollaan, mutta mitä enemmän heidän tuotteisiin perehdyn sitä enemmän olen niistä alkanut pitämään. Ikeasta löytyy monia ratkaisuja, ideoita ja keksintöjä joita ei muilla liikkeillä ole. Myös keittiön kaapeista päästiin miehen kanssa alustavaan yhteisymmärrykseen. Tai no en minä sinne kaappeja halua vaan laatikoita ja avohyllyjä, mutta mallista siis. Myös eteiseen löytyi kiva avohylly/tankokokonaisuus, kun haluan kaappeja (ja eteenkin niiden ovia jotka on pyyhittävä säännöllisin väliajoin) niin vähän kuin mahdollista.



Poltin huvimajassa tulta ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja jäin heti koukkuun. Aamukahvit nuotionloimussa on ihan kiva arkipäivän aloitus. Jokin aika sitten haaveilin laavusta, mutta luulen että huvimaja ajaa ihan saman asian. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa askarrella penkkien kulmiin sellaiset vanerilevyt, jolloin huvimajassa voisi nukkuakin. Ulkonäköäkin haluaisin "erämaisemmaksi", ehkä tervaamalla tai jollain sopivan rosoisella maalilla. Nyt se on turhankin huvimajamainen.




Onneksi ehdittiin eilen mökille nauttimaan ensilumista! Kyllä lumi tekee vaan paljon maisemaan ja nyt kun täällä Moon maisemissa ollaan päätetty mökkeillä (eikä Lapissa), niin kovasti toivon että talvi tulisi tänne nyt ja jatkossakin.














Vähän jännittää kuinka tämä ensimmäinen talvi mökillä menee. Lähinnä lämmitys, hirren paksuushan ei ole niin paljon mitä (omakotihirsitaloille) vaaditaan, mutta katsotaan nyt riittäisikö tämä. Pukuhuoneeseen ostettiin uusi patteri joka pitää vesimittarin kohdalta pientä peruslämpöä yllä. Mökin omat patterit ollaan viritetty takaisin seinille, ja sellaista +10C peruslämpöä olisi tarkoitus pitää yllä. Takalla sitten loput lämmöt, saa katsoa riittääkö.

Tuo Tiileri-takka on kovin erilainen kuin kotona oleva Tulikivi. Tiileri lämpiää paljon hitaammin, yksi lämmityskerta ei riitä juuri mihinkään. Eilen tullessamme lämmitettiin takkaa iltapäivällä ja vielä illalla. Ja nyt aamulla. Nyt alkaa olemaan tuvassa lämpöä. Tosin takan sivulla on pitkä tiilimuuri joka varaa lämpöä myös, että voihan se olla että varaavaa massaa on niin enemmän että sitä saa hetken lämmittää ennekuin missään tuntuu.



"Muutama" talvihomma pitäisi vielä tehdä, tyyliin viedä kanootti kotiin säilytykseen, tyhjentää kompostikäymälä, eristää suotonestesäiliö, peittää lehdillä ja havuilla viemäriputkea ja saunakaivoa. Kyllä tämä mökkeily vaan sellaista on että koko ajan jotain pikkupuuhaa riittää. Mutta silti koen että on tämä antanut mulle niiiin paljon. Saa suunnitella ja rakentaa "uutta pesää".



Jotakin uutta sosiaalista mediaa olen harkinnut jo pitkään, niin teinpä sitten mökille oman Instagramprofiilin. Sinne pääsee tutustumaan täältä. Tarkoitus olisi myös päivittää blogin ulkoasua jossain vaiheessa nykytilanteeseen.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Mökkimaisemissa, viimeisiä kuulumisia sekä sokerina pohjalla hieman avautumisiakin

Koska viime kirjoituksesta on vierähtänyt hyvä tovi, asiaa ja oivaltamisia on kertynyt paljon niin laiskana postaajana ajattelin ympätä kaikki reteesti vaan samaan postaukseen. Eli postaus jakautuu ikään kuin kolmeen osaan joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.


1. osio, mökkimaisemissa


Ollaan ulkoiltu ja retkeilty tosi vähän koko kesäkautena, mutta tässä nyt hieman kuvitusta mitä on ehditty / jaksettu / viitsitty retkeillä.



Elokuussa käytiin ensimmäisen kerran tutkailemassa lähijärveä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä mökiltä. Bilteman kanoottikärryt pääsivät ensitestaukselle, ja ihan näppärästi kanoottia kärryillä sai kuljetettua. Olin tieltä ja googlesta etukäteen kurkkinut että aika kaisloittunut taitaa järvi olla, ja niinhän se sitten alkupäästä olikin. 



Puolet järvestä oli ihan aavaa ja "normaalia" järveä, ja käytiin tutkimassa myös "sivujärvi", minne pääsi semmoisen kapeikon kautta. Tässä lähijärvessä on mielenkiintoista se, että vaikka järvi on melko lähellä tietä, niin sitä tietä ei millään tavalla erota järvenselältä ja helposti tulee fiilis niinkuin oltais jossain kauempanakin erämaajärvellä. Vesi oli paikoin sen verran sameaa että kalastuksesta on turha haaveilla, mutta lintuja näkyi jos jonkinlaisia. Mm vaalea petolintu jota kalasääskeksi veikkaisin, nuoria? merikotkia useampi "laumassa", sekä joutsenpariskunta poikasineen joka taitavasti meitä ja kanoottia vuoroin ajoi äänekkäästi pois, vuoroin houkutteli pois pesän lähettyviltä. Mutta lintupaikka ehdottomasti on tämä järvi.




Seuraava retki kävellen kohdistui metsäjärvelle, johon mökiltä linnuntietä on myös noin kilometri, mutta kierto- ja autoteitä pitkin matkaa kertyy n. 5 km. Bongattiin netin karttaohjelmista reitti jota pitkin pitäisi järven eteläpäähän päästä, mutta yhtä risteyttä ei löydetty sitten millään ja luovutettiin ja palattiin autolle. Ei muuta kuin järven pohjoispään reittiä etsimään, ja sehän löytyikin sitten helposti. 



Paikka oli hieno. Helppokulkuinen ranta,



grillikota,



ja kaikki metsän keskellä. Ei kesämökkejä. Tämä on se järvi mistä pitäisi kalaakin tulla. Käytiin vielä illalla toistamiseen tytölle ja pojallekin näyttämään paikkaa kun sattuivat tulla kyläilemään. Täältä jos löytäisi reitin mökille, niin ei tarvisi autolla tulla kiertoteitä pitkin.




Syyskuun loppupuolella oli yksi tosi lämmin ja tuuleton viikonloppu ja sehän piti sitten hyödyntää melontaan. Nyt pakattiin kanootti auton katolle ja ajettiin meren rantaan (4 km). 



Määränpäänä oli ihan kivenheiton päässä sijaitseva taukopaikka, joka osoittautui isoksi asumattomaksi saareksi. Saaressa oli useampi sopiva maihinnousupaikka ja tsekattiinkin ne kaikki läpi.



Saari vaikutti melko suositulta taukopaikalta (paljon jalanjälkiä, vähän roskiakin, kaikesta näki että ihmisiä on ollut), mutta on tosiaan sen verran iso että eiköhän sieltä joku rauhallisempi kolkkakin aina löydy.



Tutkailtiin saarta pintapuolisesti läpi ja


lopuksi keitettiin retkikeitinkahvit laiturinnokassa. Tämä oli kiva päiväretki.




2. osio, viimeisimmät kuulumiset

Mökin oston jälkeen elämä on asettunut uomiinsa, vähän työvuorojen mukaan oleskellaan vuorotellen joko mökillä tai kotona. Mökissä suurimmaksi haasteeksi tällä hetkellä on muodostunut keittiön (ja sen keittiön vesipisteen) puute. Käsien peseminen, pintojen pyyhkiminen, tiskaus, kokkaus... kaikki sellaisia juttuja joihin ainakin minä olen tottunut siitä keittiön hanasta lorottamaan vettä vähän väliä. Ja kun sitä hanaa ja vesipistettä ei siinä ole, niin ei oikein huvita kokkailla, tiskaamisesta nyt puhumattakaan. Tiskit kuskaan kotiin, pintojen pyyhkimisen ja käsien "pesemisen" hoidan vauvakosteuspyyhkeillä ja kokkailu on sellaista hyvin varovaista ja hidasta puuhaa ettei vaan mitään sotkua tulisi.

Mies on vielä kyllästyneempi tilanteeseen kuin minä, ja niinpä ratkaisukin on tulossa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä shoppailureissu Tampereen Ikeaan, ja ostaa sieltä mm. tämä. Myös liesituuletinta pitäisi katsoa. Kunnollisen, lopullisen lieden nimittäin ostimme jo ja vain sähköasentaja puuttuu vielä että pääsee sillä kunnolla kokkailemaan. Liesiasiassa mulla oli loppujen lopuksi kolme vaatimusta. Kiertoilmauuni, 50 cm leveä ja keraaminen liesitaso. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kaikki nuo sain, ja lisäksi maksimaalisen korkean uunin jossa on pelleillekin neljä tasoa. Ruoka-aineiden kuivatukseen tuo on mitä mahtavin tilaihme! Tarkoitus kun on tulevina vuosina keksiä parempi säilytysmuoto marjojen pakastamiselle, ja nyt ajatus on että se olisi juurikin tuo kuivaaminen.

Muuta uutta mökillä on sänky (oli kunnon episodi ensin ostaminen, kun myyjäliike sekoili oikein olan takaa tomituksen kanssa, sekä myöskin sängyn saaminen parvelle saakka. Kun eihän se tietenkään mahtunutkaan parven kaiteen yli sellaisenaan, vaan mies joutui irrottamaan koko kaiteen, joka sitten romahti maahan, mutta onni onnettomuudessa sohva ja tikkaat ottivat sen lähes naarmuitta vastaan. Ei rikkoontunut ikkuna eikä Murukaan jäänyt alle, vaikka lähellä olikin...).

Uutta lisäksi on se, että ollaan sittenkin päätymässä maalaamaan pahiten likaantuneet ja epämääräisimmät seinät. Eli pukuhuone ja keittiö. Tämän lisäksi maalataan ikkunoiden ja ovien listat ja karmit koko mökistä. Pukuhuoneen maalaus on jo takana. Uulan Ilona kuultomaaliin päädyttiin, nyt haetaan vielä sävyjä. Pukuhuone maalattiin ensin valkoisella (ei hyvä, liian valkoinen tuli vaikka kermanvaalea piti olla), ja siihen päälle sitten ruskeaa väri Tokka. Lopputulos tuli aika hieno (paitsi nurkkien, vesijohdon kohdan ym. kanssa haasteita), kun se valkoinen kuultaa aika makeesti sieltä ruskean alta. Mutta sitten taas pelkkä Tokka oli värinä liian tumma jo. Eli kokeilut jatkuvat. Ja joku noista perusväreistä pitäisi sellaisenaan kelpuuttaa. Ehkä hienoin lopputulos olisi jos itse sekoittaisi johonkin sävyyn hieman valkoista, mutta tuossa sekoittamisessa on sitten taas omat haasteensa. Pitäisi 100 varmasti sekoittaa koko satsi kerralla, prikulleen samansävyistä on melkeinpä mahdoton toista kertaa saada. Ei jaksais alata kikkailemaan... Mutta luulen että maalaamisessa / mökin siisteydessä tämä on hyvä kompromissi. Pahimmat paikat piiloon, olohuone ja parvi korkeine kattoineen saa jäädä puupinnalle, ja samanlaisilla ovi- ja ikkunalistoilla saa yhtenäisyyttä koko mökkiin.




3. osio, avautumisia

Aloitetaan tämä nyt henkilökohtaisilla kuulumisilla. Ei ole mikään salaisuus, että olen jo pidemmän aikaa ollut tosi väsynyt vähän kaikkeen. Tai kaikkeen "vanhaan elämään", työhön, talon remontoinnin ajattelemiseen, koiriin... Olen ollut hirveän kärsimätön, uuden uljaan vaatimattomamman elämän aloittaminen olisi pitänyt tapahtua heti. Kaikki heti mulle tänne nyt. Kuulostaako tutulta?

Olin viime kuussa Kelan kuntoutuskurssin toisella jaksolla. Totta puhuen ei paljoa huvittanut sinne lähteä, koska en ollut tehnyt henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen eteen mitään. Kaikki aika ja energia on mennyt mökkiin.

Meitä on siellä itse asiassa tosi hyvä porukka. Vertaistukea ja -kokemuksia sai hyvin myöskin siihen, että kaikkea ei ole tullut tehtyä. Muutenkin oli kiva nähdä ihmisiä, jotka tunsi jo jollain lailla ennestään, ja kun kaikki vaikuttivat tosiaan ok tyypeiltä muutenkin. Nauran vieläkin joillekin jutuille mitä siellä tapahtui, ja nyt jo sovittiin että kun viimeinen kerta on tammikuussa niin mennään kyllä yhteiseen illanviettoon johonkin. Sanoinko jo että porukka on hyvä? :D

No joka tapauksessa kun piti jotain väliarviointia tehdä ja myöskin että tuleeko uusia juttuja mieleen niin mähän sain ihan kuningasoivalluksen (sillä ei ole nyt mitään merkitystä että mies on "paasannut" mulle samasta asiasta tuhannesti kun olen hälle kaikesta valitttanut). Kuningasoivallus on se, että ensin pitää saada unirytmi kuntoon (eli toisinsanoen nukkua aamuviikoilla tarpeeksi), sitten kaikki muutkin asiat loksahtavat paikoilleen. Tähän asti mun elämä on sairasloman jälkeen (ja jo ennen sitä) ollut sellaista, että aamuviikoilla ei jaksa mitään tehdä töiden jälkeen. Ei kertakaikkiaan mitään. Ja laskeskelin joku aika sitten että edes viikonloppu ei riitä aamuviikosta toipumiseen, vaan iltaviikon keskiviikkona oli ensimmäinen päivä kun ei enää väsytä. Siinä sitten muutama arkipäivä vielä ja viikonloppu, kunnes aamuviikko taas ja koko ruljanssi alkaa alusta. Jos tällä lailla elää että kahden viikon jaksosta työ imee kaiken energian 1,5 viikkoa, niin ei ihme ettei mikään huvita ja koko elämä tuntuu suurinpiirtein vankilalta.

Tällä hetkellä mun suurin prioriteetti on mennä aamuviikoilla viimeistään klo 20 sänkyyn (ei ole vielä onnistunut), sitä kautta päikkäreitä ei tarvisi nukkua ja olisi energiaa tehdä myös iltapäivisin jotakin. Tänä iltapäivänä mun piti kerätä aronioita ja tehdä niistä mehua mutta blogi-inspis yllätti, ja luulen että tämän jälkeen vuode kutsuu. Aronioita kerätään sitten huomenna.



Työpaikasta sen verran voin avautua, että siellähän oli yrityskaupat pari kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen on ruuvia kiristetty tuhannesti. Tehokkuutta, sääntöjä, säästöjä jotka eivät ole edes lain mukaisia mutta kaikki menee läpi tässä paikassa... Tämän lisäksi olkapäävamman aikohin mulla oli yksi erittäin huono esimieskokemus, joka kantoikin sitten pitkään huonoa hedelmää näihin päiviin asti. Sitten kun kuulen vielä samantapaisia tarinoita muiltakin työntekijöiltä niin pakostakin tuli mieleen että tämä on ihan talon yleinen linja nyt... Sinua ei arvosteta mutta etpä arvosta sinäkään työpaikkaasi. Olet vain töissä siellä...

Näin ajattelin näihin päiviin asti. Kunnes... sain uudelta, nykyiseltä esimieheltä sellaisen eleen, ei mikään suuri juttu mutta kuitenkin mun mielestä symbolisesti sellaisen viestin että Sinusta välitetään. Tämä ele tuli ihan puun takaa, ihan häkellyin kun hän tuli sen mulle sanomaan. Sitten seuraavaksi kun siinä sitä töitä tehdessäni mietin (onneksi on sellainen työ että voi olla myös omissa oloissaan) niin lähellä oli että ei tullut tippa linssiin. Enhän mä nyt töissä itke mutta ehkä tämä nyt oli yksi lähimpiä hetkiä ikinä. Enkä todellakaan ole ollut mikään enkeli siellä töissä, aika pitkälle ainakin työkavereiden kanssa sanon mitä ajattelen ja kehityskeskustelussa sanoin myös. Mitä ajattelen ja miten mulla töissä menee (ei häävisti). Niin tuli kaikesta huolimatta sellainen olo että kyllä musta siellä pidetäänkin ja halutaan kannustaa (jaksamaan käydä siellä). Tämä oli kuin balsamia sen huonon esimieskokemuksen jälkeen.

Ruuvia siellä kiristetään edelleen ja tehokkuuspainostukset sen kun jatkuu ja varmaan kiihtyy vaan, mutta silti jaksan jotenkin eri tavalla nyt käydä siellä. Ja voihan olla että se ele oli sellaista laskelmointia vaan, mutta täytyy myöntää että oikeesta narusta osasivat kyllä vetää! :) Se ei mun kanssa ole aina ihan helppoa, omasta mielestäni en ole mitenkään helposti manipuloitavissa.



Mähän olen tämän vuoden puolella jonkin verran kiinnostunut henkisistä asioista, ja yksi suurimmista oivalluksista sillä puolella on mikä on mun ego. Mun ego on saanut viime vuosina kovia kolauksia. Olkapäävamma (et olekaan täydellinen), väsyminen, uupuminen, liikunnan jääminen vähemmälle, lähes pois kokonaan (mitä, eksä muka jaksakaan?!), ongelmien kohtaaminen varmaan ensimmäistä kertaa ikinä (mä halun myydä tän talon nyt heti, tällaisena, ja muuttaa heti Lappiin, kostoksi yhteiskunnalle ja pois tästä kaikesta paskasta), muiden syyttäminen kaikesta (kun SÄ et suostu myymään tätä tällaisena, kun TÖISSÄ on niin paskaa)... Tajuan kyllä että olen itse oman elämäni herra ja voisin vaikka muuttaa sinne Lappiin jos haluaisin, ihmisella on vain yksi elämä ja jos ei tee mitä haluaa niin katkeroituu jne jne, mutta kun nämä mitkään muutokset mitä olen (ego on) halunnut eivät vain tunnu oikeilta. Ja uskokaa vaan, olen niitä kyllä makustellut. Niinkuin joskus kirjoitin, niin musta usein tuntuu että mua "tyrkitään" elämässäni johonkin suuntaan, niin signaaleita sataa joka puolelta että koita nyt vaan jaksaa, tämä nykyinen elämä täällä on se juttu ja ongelmat pitää vaan kohdata ja jaksaa ratkaista. Ja joku kaunis päivä tajuan kokonaisuuden miksi kaikki oli aikanaan (nyt) niin vaikeaa. Tiedän että se päivä koittaa. On ennekin koittanut.

Esimerkki: Pojalle ostettiin aikoinaan hieno kevytmoottoripyörä, Husqvarna. Pyörän kanssa oli vaan huonoa säkää jatkuvasti, se oli aina rikki. Pahin rikkoontuminen tapahtui kun poika oli pessyt pyörän painepesurilla, vähän turhan hyvin niin että jokin elektroniikkaosa (olisko ollut CDI-boxi) rikkoontui. Pyörä oli siis ajokelvoton ilman tätä osaa, ei lähtenyt käyntiin. Boxia ei saanut mistään tilattua, kaikissa huoltoliikkeissä myytiin eioota, ja kävi ilmi että Husqvarnan tehtaalla jossain päin maailmaa oli ollut tulipalo, ja tämän vuoksi osaa ei kertakaikkiaan saanut. Meni noin puoli vuotta, ennekuin osa saatiin, ja aivan hetken ehti poika pyörällä ajaa kun sai sitten jo auton ajokortin. Ja muutti yksin, ja myi pyörän pois kun ei enää rahoitettu sitä. Mietin monta kertaa miten voi olla näin huono säkä, otettiin pyörää varten oikein lainaa kun sen verran kallis oli, eikä poika päässyt koskaan ajamaan sillä. Tulin siihen tulokseen että jos pyörä olisi toiminut, poika olisi ajanut sillä varmaan jonkun kauhean kolarin tai jotain. Aivan varmasti siihen oli syynsä ja tarkoituksensa että että tällä pyörällä ei koskaan juuri ajettu <3 









sunnuntai 27. elokuuta 2017

Aikaansaannoksia, lisätöitä ja huvilakauden lopettajaisia

Kaikenlaista on tehty, jopa käyty vähän melomassa ja retkeilemässäkin, mutta kirjoitellaan nyt näistä mökkiasioista kun niitä riittää.



Ehkä suurimpana saavutuksena ollaan saatu huussi lähes valmiiksi. Vielä vähän pitäisi yrittää eristää suotonestesäiliötä, ettei nyt aivan heti jäätyisi. Mutta kai nyt jokaisen vessasta löytyy auringonnousu, tähtitaivas ja kuu, meri, lintuja, pilviä ja nurmikkoa? ;)



Mökistä käyttöön jääneen Häklin liinavaatekaapin tuunasin uuteen uskoon eli valkoiseksi. Tämä kaappi opetti mulle paljon. Olin jo aloittanut, kun muistin että laatikoista tosiaan löytyy Häklin leima ja täytyypä selvittää mikä se on. No vanha suomalainen huonekaluliike tietysti jonka tuotteita vieläpä arvostetaan. Vähän alkasi kaduttamaan kun niin kauan mietin että käsittelenkö vai en, mutta ei se enää tässä vaiheessa auttanut. Valkoinen siitä tuli ja opetuksena se, että pitäisi aina miettiä ja selvittää asiat loppuun asti ennenkuin alkaa tekemään mitään.



Kun huussiprojektista jäi puoli pönttöä Roslagia jäjelle käsiteltiin sitten huvimaja sisältä sillä. Oli ennen käsittelemätöntä puuta ja jonkinverran mustia homepilkkuja oli tullut. Kyllä ne pilkut varmaan tuonkin läpi tulee mutta yllättävän siisti lopputulos tuli kumminkin. Ja kun aluksi ajattelin maalata penkit ja "verhohyllyt" valkoisiksi niin päätinpä sittenkin jättää maalaamatta kun niin hyväkuntoisia ovat. Pahimmillaan vaan pilaisin ne jos se valkoinen alkaisi jossain vaiheessa hilseilemaan pois...



Telkkarikin saatiin pois keittiön tuoleilta retajamasta parven kaiteille.



Viime postauksessa mainitsemastani tiikkiviilutetusta työpöydästä ei sitten tullutkaan mitään. Tarkempi tutkiskelu ja puukolla kaivelu osoitti pöydän olevan homeessa ainakin joistakin kohdin. Vähän harmitti kun olin jo ulkonäöllisesti pahimman, eli pöydän kannen saanut suhteellisen hyvännäköiseksi öljyllä ja vahalla. Ja voi olla että homettakaan ei ollut kuin yhdessä laatikossa ja uudet vanerit tms laittamalla siitä olisi selvinnyt, mutta en nyt mitään puusepäntöitä ajatellut alkaa tekemään ja muutenkaan en mitään vähänkään epämääräistä mökkiin (enkä kotiinkaan) halua jättää. Joten kaatopaikalle lähti. Tässä pöytäasiassa haasteena oli löytää tarpeeksi matala ja muutenkin pienehkö pöytä, mutta sellainen löytyi ihan huonekaluliikkeestä ja vieläpä edullisesti. Ainut on että on nyt sitten lastulevyä (hyi mua!), mutta en nyt jaksa tuon kanssa takuta ja käyttöäkin sille löytyy heti. Mökin mukana tuli viisi pinnatuolia, ja kunhan niistä edes ensimmäisen saisin maalattua niin siinä on sitten tuolikin tuolle. 




Ja sitten siihen suurimpaan löydökseen joka aiheuttaa hieman lisätöitä, rahanmenoa ja harmaita hiuksiakin.

Jokin aika sitten oltiin pidetty reilu viikko taukoa kun tultiin mökille. Olin jo aiemmin huomannut keittiön pöydän alla jotain murua, mutta tuolloin mies oli käynyt mökillä ja ajattelin että on vaan syönyt jotain ja vähän sotkenut. Nyt kun tultiin, pari murusta oli taas samassa kohdassa keittiön pöydän alla. Tiesin että mitään ei pitäisi olla kun imuroin aina ennen lähtöä. Tarkempi tarkastelu osoitti että murut ovat pieniä purukasoja, joita vielä tarkemman tarkastelun tuloksena oli vielä pienempiä siististi jonona yhtä isompaa lattianrakoa seuraten. Keittiöstä löytyi myös yksi rako, josta näitä kasoja löytyi. Ja nyt voin sanoa että moni ei olisi näitä huomannut välttämättä koskaan, sen verran pieniä olivat ja nuohan tallookin jo helposti kun lattialla kuljetaan. Mutta mä huomasin, koska oon nyt alusta asti syynännyt vähän kaikkea melkoisen kriittisellä silmällä.

Seuraavaksi sitten taskulappu apuun, ja sieltä raosta löytyi noin nuppineulanpään kokoisia reikiä. Googlettelua, ja voin sanoa että tiedän nyt aika paljon tupajumeista, kuolemankellosta ja papintappajasta! :D

Näin syksyn tullen mökki on ollut tullessamme aika kostea, ja ihan ensimmäiseksi ostettiin ilmankosteusmittari ja alettiin lämmittämään takkaa enemmän. (Noin yleisesti tiedoksi, tupajumi häviää jos ilmankosteus pysyy alle 60% ja kuolemankello syö taas vain lahoa puuta). Eli jos tupajumi, ilmankosteudesta on huolehdittava ja jos kuolemankello, se rouskutus loppuu kun laho syöty (olettaen ettei uutta enää synny).


Taas syynättiin alapohjaakin heti alkuun, mutta siellä ei kyllä edelleenkään mitään erikoista näy. Vanha hirsinen puuvaja sen sijaan on ihan näkyviä vaurioita täynnä, ja jäljistä päätellen edellinen omistaja on säilyttänyt puita portaiden alla lähellä keittiön pöytää niin voi olla että puiden mukana joskus jotakin tullut. Seinistä ei ole löytynyt mitään, vaikka jokaista ruuvinreikää joka silmiin sattuu syynään hyvinkin epäluuloisesti.

Seurattiin siis tilannetta, lämmitettiin takkaa huomattavasti reilummin, ollaan oltu mökillä paljon (n. 3 päivää enimmillään tyhjillään). Kasat vähentyivät, mutta eivät kadonneet kokonaan.


Seuraavaksi mietin onkohan niitä laajemmallakin alueella. Niinpä yksi kerta poislähtiessä rullasin kaikki matot pois. Ei ollut muualla, vain nuossa kahdessa paikassa. Nyt viime kerralla poislähtiessä myrkytin kaikki raot Baygonilla, ja vain yksi mitätön keko oli keittiössä tullessa. Niin ja kaksi toukkaa oon löytänyt myös, ihan keittiön pöydän alta.

Nyt vähän epäilyttää että onko sittenkään tupajumeja, kun niihin ei tavallisen myrkyn pitäisi auttaa. Ja kun nuo keot ilmestyvät ainoastaan lattian rakoihin, ei "peruspuuhun". Että jos olisivat kuitenkin jotain harmittomampia tapauksia jotka syövät likaa tms sieltä lattian raosta.

Tämän episodin seurauksena mökin alkuperäiskalustuksena olleet keittiön pöytä ja tuolitkin päätyivät sitten katskille. Jätettiin ne alunperinkin ihan väliaikaisina, sen enempää siivoamatta mitä nyt pöydän pyyhin, ja aikamoista möhnää siellä tuolienkin raoissa on.. mitähän lienee... hyi, ja äkkiä heivattiin ulos kun alettiin niitä syynäämään!

Sanomattakin selvää on että lattiat uusitaan. Ja villat sieltä alta tarvittaessa myös. Lisälaskua on siis luvassa n. 600e vähintään. Mutta onneksi ei ehditty keittiötä alata tekemään, koska nyt harmittaisi kun vanha lattia olisi alla.




Uudet pöytä ja tuolit tuotiin ihan kotoa. Taas "siisteni" paljon!


Lattioiden uusimisessa on se ongelma, että koirat tuhoavat sen oikeasti ihan hetkessä. Puulattia siis tulee (sitten aikanaan). Se pitäisi suurinpiirtein sitten vuorata matoilla kokonaan tai suurinpiirtein leikata koirilta kokonaan kynnet pois. Noeikai, mutta välillä oon aika kyllästynyt noihin koiriin kun totuus on että tuhoa ne aiheuttaa paikassa kuin paikassa.


Muutenkin pitää nyt kerätä vähän rahaa että voi jotakin taas tehdä, ja toisaalta eikös Panu Kaila ole sanonut että uudessa vanhassa talossa pitää asua vuoden verran ennenkuin tekee mitään. Että oppii tuntemaan sen talon ja tietää mitä pitää tehdä. Näinhän se on, itsekin mietin että mitä jos jotain satsaa ja sitten huomaakin jonkin suuremman ongelman ja ne satsatutkin materiaalit on pilalla (esim. home). Eli maltti on valttia, ja nyt ainakin jonkin aikaa seurataan tilannetta ja yritetään pitää se ilmankosteus sisällä mahdollisimman alhaisena ja tupa lämpöisenä.


Ja on mua vähän mietityttänyt kun omia huonekaluja ollaan tänne jo tuotu, mutta ei niistä kyllä mitään ole löytynyt. No, sohvanselkämyksestä kuollut hämähäkki! Ja se kesällä maalaamani astiakaappi (jonka tuhoutuminen kyllä harmittaisi, ei rahan mutta sen työn vuoksi mitä tein) on turvallisesti tiilimuuria vasten ja se kuumeneekin aika kivasti joka kerta kun lämmitetään takkaa. Ei taida minkään hyönteisen herkkua olla rutikuiva maalattu puu.


Muutenkin joka nurkasta löytyy pientä hämähäkinseittiä aika nopeastikin, eikös se niin ollut että hämpyt kertovat että rakennus on kuiva kun taas murkut kertovat että olisi kosteaa.





Huvilakauden päättäjäisiä (vaasalaisten oma sanonta venetsialaisille) vietettiin eilen, ja olihan se ihan kiva viettää ne omalla mökillä :D Ulkotulia viljelin pitkin pihaa ja huussin rappusille oli pakko ostaa lyhty. Aika pitkään ilta kului TV:tä ja työpöytää asennettaessa mutta ehdittiin sitä saunoakin ja fiilistellä pimeydessä. Ai niin, ja mies viritti patterit seiniin eli kyllä sitä lämpöä nyt saa ylläpidettyä. (By the Way, onhan täällä ilmalämpöpumppukin, mutta "yllättäen" toimii vian hetken ja vilkuttaa vikakoodia. Mun veli huoltaa noita työkseen mutta on melkoisen kiireinen, että odotellaan sit minkä täytyy että päästään tuon kanssa eteenpäin. Muutenkin ilmalämpöpumpuista on vähän ristiriitaista kokemusta ihmisillä, joten kyllä me pattereillakin pärjätään)








Tämän viimeisen kuvan ihan tuolla vasemmassa ylälaidassa näkyvää metsikköä ja kivikkoa mies raivasi myös. Risua kuulemma riitti, oli mm. 15 vuoden joulukuuset :-O. Eikä tässä vielä kaikki. Risujen alta löytyi kasa kenkiä, siis kaivettuna ihan maahan. Muutenkin se maaperä on sellaista ihme höttöä, siinä on varmaan 100-vuotias kuusi jonka kaikki neulaset tippuneet ajan saatossa samaan paikkaan. Mutta kenkiä löytyi sanoisinko 15-20 paria, ja vaikka noista oudoista kenkälöydöistä tuohon aikaan uutisoitiinkin niin luulen kyllä että nämä meidän tontin kengät on kyllä ihan edellinen omistaja haudannut. Että semmoista.



Varastosta löytynyt katiska sen sijaan odottaa pääsyä tositoimiin. Valtion ja kylän oma kalastuslupa on jo hommattu, "katiskointia" vähän opiskeltu, merkkikoho on hankittu ja nimitiedotkin siihen kirjoitettu. Nyt vaan enää pitäisi käydä heittämässä katiska veteen!