lauantai 28. lokakuuta 2017

Mökkitunnelmointia ja uusi Instagram

Ollaan vietetty paljon aikaa mökillä ja monta kertaa on ollut fiilis kirjoittaa milloin mistäkin, ongelma on ollut vaan siinä että läppäriä ei ole ollut mukana mökillä. Alkuaikoina raahasin läppärin aina mukaan, ja kun sitten useimmiten en edes aukaissut sitä mökillä aloin jättämään sen kotiin.


Ikean reissu on takana ja aika tähtitieteellinen summa (ainakin edellisiin käynteihin verrattuna) meni, mutta paljon hyödyllistä tarttui mukaan.


Tärkeinhän on tietysti joulutähti, joka piti heti laittaa ikkunaa koristamaan.



Keittiöön ostettiin Sunnersta - väliaikainen tiskipöytä. Ja siihenhän oli pakko ostaa pikku tilpehooriä mukaan. Koukkuja, säilytyspurkkeja joita saa kätevästi roikkumaan noille "kaiteille", lävikkö sekä astiankuivausteline. Liesituuletin ostettiin myös. Nyt on edessä enää pahin, hyvien sähkö- ja putkimiehen löytäminen että saadaan nuo kaikki kiinni ja käyttöön. 

En ole ennen pahemmin Ikeasta perustanut, olen pitänyt sitä tusinakauppana mitä on joka koti pullollaan, mutta mitä enemmän heidän tuotteisiin perehdyn sitä enemmän olen niistä alkanut pitämään. Ikeasta löytyy monia ratkaisuja, ideoita ja keksintöjä joita ei muilla liikkeillä ole. Myös keittiön kaapeista päästiin miehen kanssa alustavaan yhteisymmärrykseen. Tai no en minä sinne kaappeja halua vaan laatikoita ja avohyllyjä, mutta mallista siis. Myös eteiseen löytyi kiva avohylly/tankokokonaisuus, kun haluan kaappeja (ja eteenkin niiden ovia jotka on pyyhittävä säännöllisin väliajoin) niin vähän kuin mahdollista.



Poltin huvimajassa tulta ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja jäin heti koukkuun. Aamukahvit nuotionloimussa on ihan kiva arkipäivän aloitus. Jokin aika sitten haaveilin laavusta, mutta luulen että huvimaja ajaa ihan saman asian. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa askarrella penkkien kulmiin sellaiset vanerilevyt, jolloin huvimajassa voisi nukkuakin. Ulkonäköäkin haluaisin "erämaisemmaksi", ehkä tervaamalla tai jollain sopivan rosoisella maalilla. Nyt se on turhankin huvimajamainen.




Onneksi ehdittiin eilen mökille nauttimaan ensilumista! Kyllä lumi tekee vaan paljon maisemaan ja nyt kun täällä Moon maisemissa ollaan päätetty mökkeillä (eikä Lapissa), niin kovasti toivon että talvi tulisi tänne nyt ja jatkossakin.














Vähän jännittää kuinka tämä ensimmäinen talvi mökillä menee. Lähinnä lämmitys, hirren paksuushan ei ole niin paljon mitä (omakotihirsitaloille) vaaditaan, mutta katsotaan nyt riittäisikö tämä. Pukuhuoneeseen ostettiin uusi patteri joka pitää vesimittarin kohdalta pientä peruslämpöä yllä. Mökin omat patterit ollaan viritetty takaisin seinille, ja sellaista +10C peruslämpöä olisi tarkoitus pitää yllä. Takalla sitten loput lämmöt, saa katsoa riittääkö.

Tuo Tiileri-takka on kovin erilainen kuin kotona oleva Tulikivi. Tiileri lämpiää paljon hitaammin, yksi lämmityskerta ei riitä juuri mihinkään. Eilen tullessamme lämmitettiin takkaa iltapäivällä ja vielä illalla. Ja nyt aamulla. Nyt alkaa olemaan tuvassa lämpöä. Tosin takan sivulla on pitkä tiilimuuri joka varaa lämpöä myös, että voihan se olla että varaavaa massaa on niin enemmän että sitä saa hetken lämmittää ennekuin missään tuntuu.



"Muutama" talvihomma pitäisi vielä tehdä, tyyliin viedä kanootti kotiin säilytykseen, tyhjentää kompostikäymälä, eristää suotonestesäiliö, peittää lehdillä ja havuilla viemäriputkea ja saunakaivoa. Kyllä tämä mökkeily vaan sellaista on että koko ajan jotain pikkupuuhaa riittää. Mutta silti koen että on tämä antanut mulle niiiin paljon. Saa suunnitella ja rakentaa "uutta pesää".



Jotakin uutta sosiaalista mediaa olen harkinnut jo pitkään, niin teinpä sitten mökille oman Instagramprofiilin. Sinne pääsee tutustumaan täältä. Tarkoitus olisi myös päivittää blogin ulkoasua jossain vaiheessa nykytilanteeseen.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Mökkimaisemissa, viimeisiä kuulumisia sekä sokerina pohjalla hieman avautumisiakin

Koska viime kirjoituksesta on vierähtänyt hyvä tovi, asiaa ja oivaltamisia on kertynyt paljon niin laiskana postaajana ajattelin ympätä kaikki reteesti vaan samaan postaukseen. Eli postaus jakautuu ikään kuin kolmeen osaan joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.


1. osio, mökkimaisemissa


Ollaan ulkoiltu ja retkeilty tosi vähän koko kesäkautena, mutta tässä nyt hieman kuvitusta mitä on ehditty / jaksettu / viitsitty retkeillä.



Elokuussa käytiin ensimmäisen kerran tutkailemassa lähijärveä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä mökiltä. Bilteman kanoottikärryt pääsivät ensitestaukselle, ja ihan näppärästi kanoottia kärryillä sai kuljetettua. Olin tieltä ja googlesta etukäteen kurkkinut että aika kaisloittunut taitaa järvi olla, ja niinhän se sitten alkupäästä olikin. 



Puolet järvestä oli ihan aavaa ja "normaalia" järveä, ja käytiin tutkimassa myös "sivujärvi", minne pääsi semmoisen kapeikon kautta. Tässä lähijärvessä on mielenkiintoista se, että vaikka järvi on melko lähellä tietä, niin sitä tietä ei millään tavalla erota järvenselältä ja helposti tulee fiilis niinkuin oltais jossain kauempanakin erämaajärvellä. Vesi oli paikoin sen verran sameaa että kalastuksesta on turha haaveilla, mutta lintuja näkyi jos jonkinlaisia. Mm vaalea petolintu jota kalasääskeksi veikkaisin, nuoria? merikotkia useampi "laumassa", sekä joutsenpariskunta poikasineen joka taitavasti meitä ja kanoottia vuoroin ajoi äänekkäästi pois, vuoroin houkutteli pois pesän lähettyviltä. Mutta lintupaikka ehdottomasti on tämä järvi.




Seuraava retki kävellen kohdistui metsäjärvelle, johon mökiltä linnuntietä on myös noin kilometri, mutta kierto- ja autoteitä pitkin matkaa kertyy n. 5 km. Bongattiin netin karttaohjelmista reitti jota pitkin pitäisi järven eteläpäähän päästä, mutta yhtä risteyttä ei löydetty sitten millään ja luovutettiin ja palattiin autolle. Ei muuta kuin järven pohjoispään reittiä etsimään, ja sehän löytyikin sitten helposti. 



Paikka oli hieno. Helppokulkuinen ranta,



grillikota,



ja kaikki metsän keskellä. Ei kesämökkejä. Tämä on se järvi mistä pitäisi kalaakin tulla. Käytiin vielä illalla toistamiseen tytölle ja pojallekin näyttämään paikkaa kun sattuivat tulla kyläilemään. Täältä jos löytäisi reitin mökille, niin ei tarvisi autolla tulla kiertoteitä pitkin.




Syyskuun loppupuolella oli yksi tosi lämmin ja tuuleton viikonloppu ja sehän piti sitten hyödyntää melontaan. Nyt pakattiin kanootti auton katolle ja ajettiin meren rantaan (4 km). 



Määränpäänä oli ihan kivenheiton päässä sijaitseva taukopaikka, joka osoittautui isoksi asumattomaksi saareksi. Saaressa oli useampi sopiva maihinnousupaikka ja tsekattiinkin ne kaikki läpi.



Saari vaikutti melko suositulta taukopaikalta (paljon jalanjälkiä, vähän roskiakin, kaikesta näki että ihmisiä on ollut), mutta on tosiaan sen verran iso että eiköhän sieltä joku rauhallisempi kolkkakin aina löydy.



Tutkailtiin saarta pintapuolisesti läpi ja


lopuksi keitettiin retkikeitinkahvit laiturinnokassa. Tämä oli kiva päiväretki.




2. osio, viimeisimmät kuulumiset

Mökin oston jälkeen elämä on asettunut uomiinsa, vähän työvuorojen mukaan oleskellaan vuorotellen joko mökillä tai kotona. Mökissä suurimmaksi haasteeksi tällä hetkellä on muodostunut keittiön (ja sen keittiön vesipisteen) puute. Käsien peseminen, pintojen pyyhkiminen, tiskaus, kokkaus... kaikki sellaisia juttuja joihin ainakin minä olen tottunut siitä keittiön hanasta lorottamaan vettä vähän väliä. Ja kun sitä hanaa ja vesipistettä ei siinä ole, niin ei oikein huvita kokkailla, tiskaamisesta nyt puhumattakaan. Tiskit kuskaan kotiin, pintojen pyyhkimisen ja käsien "pesemisen" hoidan vauvakosteuspyyhkeillä ja kokkailu on sellaista hyvin varovaista ja hidasta puuhaa ettei vaan mitään sotkua tulisi.

Mies on vielä kyllästyneempi tilanteeseen kuin minä, ja niinpä ratkaisukin on tulossa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä shoppailureissu Tampereen Ikeaan, ja ostaa sieltä mm. tämä. Myös liesituuletinta pitäisi katsoa. Kunnollisen, lopullisen lieden nimittäin ostimme jo ja vain sähköasentaja puuttuu vielä että pääsee sillä kunnolla kokkailemaan. Liesiasiassa mulla oli loppujen lopuksi kolme vaatimusta. Kiertoilmauuni, 50 cm leveä ja keraaminen liesitaso. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kaikki nuo sain, ja lisäksi maksimaalisen korkean uunin jossa on pelleillekin neljä tasoa. Ruoka-aineiden kuivatukseen tuo on mitä mahtavin tilaihme! Tarkoitus kun on tulevina vuosina keksiä parempi säilytysmuoto marjojen pakastamiselle, ja nyt ajatus on että se olisi juurikin tuo kuivaaminen.

Muuta uutta mökillä on sänky (oli kunnon episodi ensin ostaminen, kun myyjäliike sekoili oikein olan takaa tomituksen kanssa, sekä myöskin sängyn saaminen parvelle saakka. Kun eihän se tietenkään mahtunutkaan parven kaiteen yli sellaisenaan, vaan mies joutui irrottamaan koko kaiteen, joka sitten romahti maahan, mutta onni onnettomuudessa sohva ja tikkaat ottivat sen lähes naarmuitta vastaan. Ei rikkoontunut ikkuna eikä Murukaan jäänyt alle, vaikka lähellä olikin...).

Uutta lisäksi on se, että ollaan sittenkin päätymässä maalaamaan pahiten likaantuneet ja epämääräisimmät seinät. Eli pukuhuone ja keittiö. Tämän lisäksi maalataan ikkunoiden ja ovien listat ja karmit koko mökistä. Pukuhuoneen maalaus on jo takana. Uulan Ilona kuultomaaliin päädyttiin, nyt haetaan vielä sävyjä. Pukuhuone maalattiin ensin valkoisella (ei hyvä, liian valkoinen tuli vaikka kermanvaalea piti olla), ja siihen päälle sitten ruskeaa väri Tokka. Lopputulos tuli aika hieno (paitsi nurkkien, vesijohdon kohdan ym. kanssa haasteita), kun se valkoinen kuultaa aika makeesti sieltä ruskean alta. Mutta sitten taas pelkkä Tokka oli värinä liian tumma jo. Eli kokeilut jatkuvat. Ja joku noista perusväreistä pitäisi sellaisenaan kelpuuttaa. Ehkä hienoin lopputulos olisi jos itse sekoittaisi johonkin sävyyn hieman valkoista, mutta tuossa sekoittamisessa on sitten taas omat haasteensa. Pitäisi 100 varmasti sekoittaa koko satsi kerralla, prikulleen samansävyistä on melkeinpä mahdoton toista kertaa saada. Ei jaksais alata kikkailemaan... Mutta luulen että maalaamisessa / mökin siisteydessä tämä on hyvä kompromissi. Pahimmat paikat piiloon, olohuone ja parvi korkeine kattoineen saa jäädä puupinnalle, ja samanlaisilla ovi- ja ikkunalistoilla saa yhtenäisyyttä koko mökkiin.




3. osio, avautumisia

Aloitetaan tämä nyt henkilökohtaisilla kuulumisilla. Ei ole mikään salaisuus, että olen jo pidemmän aikaa ollut tosi väsynyt vähän kaikkeen. Tai kaikkeen "vanhaan elämään", työhön, talon remontoinnin ajattelemiseen, koiriin... Olen ollut hirveän kärsimätön, uuden uljaan vaatimattomamman elämän aloittaminen olisi pitänyt tapahtua heti. Kaikki heti mulle tänne nyt. Kuulostaako tutulta?

Olin viime kuussa Kelan kuntoutuskurssin toisella jaksolla. Totta puhuen ei paljoa huvittanut sinne lähteä, koska en ollut tehnyt henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen eteen mitään. Kaikki aika ja energia on mennyt mökkiin.

Meitä on siellä itse asiassa tosi hyvä porukka. Vertaistukea ja -kokemuksia sai hyvin myöskin siihen, että kaikkea ei ole tullut tehtyä. Muutenkin oli kiva nähdä ihmisiä, jotka tunsi jo jollain lailla ennestään, ja kun kaikki vaikuttivat tosiaan ok tyypeiltä muutenkin. Nauran vieläkin joillekin jutuille mitä siellä tapahtui, ja nyt jo sovittiin että kun viimeinen kerta on tammikuussa niin mennään kyllä yhteiseen illanviettoon johonkin. Sanoinko jo että porukka on hyvä? :D

No joka tapauksessa kun piti jotain väliarviointia tehdä ja myöskin että tuleeko uusia juttuja mieleen niin mähän sain ihan kuningasoivalluksen (sillä ei ole nyt mitään merkitystä että mies on "paasannut" mulle samasta asiasta tuhannesti kun olen hälle kaikesta valitttanut). Kuningasoivallus on se, että ensin pitää saada unirytmi kuntoon (eli toisinsanoen nukkua aamuviikoilla tarpeeksi), sitten kaikki muutkin asiat loksahtavat paikoilleen. Tähän asti mun elämä on sairasloman jälkeen (ja jo ennen sitä) ollut sellaista, että aamuviikoilla ei jaksa mitään tehdä töiden jälkeen. Ei kertakaikkiaan mitään. Ja laskeskelin joku aika sitten että edes viikonloppu ei riitä aamuviikosta toipumiseen, vaan iltaviikon keskiviikkona oli ensimmäinen päivä kun ei enää väsytä. Siinä sitten muutama arkipäivä vielä ja viikonloppu, kunnes aamuviikko taas ja koko ruljanssi alkaa alusta. Jos tällä lailla elää että kahden viikon jaksosta työ imee kaiken energian 1,5 viikkoa, niin ei ihme ettei mikään huvita ja koko elämä tuntuu suurinpiirtein vankilalta.

Tällä hetkellä mun suurin prioriteetti on mennä aamuviikoilla viimeistään klo 20 sänkyyn (ei ole vielä onnistunut), sitä kautta päikkäreitä ei tarvisi nukkua ja olisi energiaa tehdä myös iltapäivisin jotakin. Tänä iltapäivänä mun piti kerätä aronioita ja tehdä niistä mehua mutta blogi-inspis yllätti, ja luulen että tämän jälkeen vuode kutsuu. Aronioita kerätään sitten huomenna.



Työpaikasta sen verran voin avautua, että siellähän oli yrityskaupat pari kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen on ruuvia kiristetty tuhannesti. Tehokkuutta, sääntöjä, säästöjä jotka eivät ole edes lain mukaisia mutta kaikki menee läpi tässä paikassa... Tämän lisäksi olkapäävamman aikohin mulla oli yksi erittäin huono esimieskokemus, joka kantoikin sitten pitkään huonoa hedelmää näihin päiviin asti. Sitten kun kuulen vielä samantapaisia tarinoita muiltakin työntekijöiltä niin pakostakin tuli mieleen että tämä on ihan talon yleinen linja nyt... Sinua ei arvosteta mutta etpä arvosta sinäkään työpaikkaasi. Olet vain töissä siellä...

Näin ajattelin näihin päiviin asti. Kunnes... sain uudelta, nykyiseltä esimieheltä sellaisen eleen, ei mikään suuri juttu mutta kuitenkin mun mielestä symbolisesti sellaisen viestin että Sinusta välitetään. Tämä ele tuli ihan puun takaa, ihan häkellyin kun hän tuli sen mulle sanomaan. Sitten seuraavaksi kun siinä sitä töitä tehdessäni mietin (onneksi on sellainen työ että voi olla myös omissa oloissaan) niin lähellä oli että ei tullut tippa linssiin. Enhän mä nyt töissä itke mutta ehkä tämä nyt oli yksi lähimpiä hetkiä ikinä. Enkä todellakaan ole ollut mikään enkeli siellä töissä, aika pitkälle ainakin työkavereiden kanssa sanon mitä ajattelen ja kehityskeskustelussa sanoin myös. Mitä ajattelen ja miten mulla töissä menee (ei häävisti). Niin tuli kaikesta huolimatta sellainen olo että kyllä musta siellä pidetäänkin ja halutaan kannustaa (jaksamaan käydä siellä). Tämä oli kuin balsamia sen huonon esimieskokemuksen jälkeen.

Ruuvia siellä kiristetään edelleen ja tehokkuuspainostukset sen kun jatkuu ja varmaan kiihtyy vaan, mutta silti jaksan jotenkin eri tavalla nyt käydä siellä. Ja voihan olla että se ele oli sellaista laskelmointia vaan, mutta täytyy myöntää että oikeesta narusta osasivat kyllä vetää! :) Se ei mun kanssa ole aina ihan helppoa, omasta mielestäni en ole mitenkään helposti manipuloitavissa.



Mähän olen tämän vuoden puolella jonkin verran kiinnostunut henkisistä asioista, ja yksi suurimmista oivalluksista sillä puolella on mikä on mun ego. Mun ego on saanut viime vuosina kovia kolauksia. Olkapäävamma (et olekaan täydellinen), väsyminen, uupuminen, liikunnan jääminen vähemmälle, lähes pois kokonaan (mitä, eksä muka jaksakaan?!), ongelmien kohtaaminen varmaan ensimmäistä kertaa ikinä (mä halun myydä tän talon nyt heti, tällaisena, ja muuttaa heti Lappiin, kostoksi yhteiskunnalle ja pois tästä kaikesta paskasta), muiden syyttäminen kaikesta (kun SÄ et suostu myymään tätä tällaisena, kun TÖISSÄ on niin paskaa)... Tajuan kyllä että olen itse oman elämäni herra ja voisin vaikka muuttaa sinne Lappiin jos haluaisin, ihmisella on vain yksi elämä ja jos ei tee mitä haluaa niin katkeroituu jne jne, mutta kun nämä mitkään muutokset mitä olen (ego on) halunnut eivät vain tunnu oikeilta. Ja uskokaa vaan, olen niitä kyllä makustellut. Niinkuin joskus kirjoitin, niin musta usein tuntuu että mua "tyrkitään" elämässäni johonkin suuntaan, niin signaaleita sataa joka puolelta että koita nyt vaan jaksaa, tämä nykyinen elämä täällä on se juttu ja ongelmat pitää vaan kohdata ja jaksaa ratkaista. Ja joku kaunis päivä tajuan kokonaisuuden miksi kaikki oli aikanaan (nyt) niin vaikeaa. Tiedän että se päivä koittaa. On ennekin koittanut.

Esimerkki: Pojalle ostettiin aikoinaan hieno kevytmoottoripyörä, Husqvarna. Pyörän kanssa oli vaan huonoa säkää jatkuvasti, se oli aina rikki. Pahin rikkoontuminen tapahtui kun poika oli pessyt pyörän painepesurilla, vähän turhan hyvin niin että jokin elektroniikkaosa (olisko ollut CDI-boxi) rikkoontui. Pyörä oli siis ajokelvoton ilman tätä osaa, ei lähtenyt käyntiin. Boxia ei saanut mistään tilattua, kaikissa huoltoliikkeissä myytiin eioota, ja kävi ilmi että Husqvarnan tehtaalla jossain päin maailmaa oli ollut tulipalo, ja tämän vuoksi osaa ei kertakaikkiaan saanut. Meni noin puoli vuotta, ennekuin osa saatiin, ja aivan hetken ehti poika pyörällä ajaa kun sai sitten jo auton ajokortin. Ja muutti yksin, ja myi pyörän pois kun ei enää rahoitettu sitä. Mietin monta kertaa miten voi olla näin huono säkä, otettiin pyörää varten oikein lainaa kun sen verran kallis oli, eikä poika päässyt koskaan ajamaan sillä. Tulin siihen tulokseen että jos pyörä olisi toiminut, poika olisi ajanut sillä varmaan jonkun kauhean kolarin tai jotain. Aivan varmasti siihen oli syynsä ja tarkoituksensa että että tällä pyörällä ei koskaan juuri ajettu <3