torstai 30. marraskuuta 2017

Jotain hyvää, oikeastaan aika paljonkin

Ollaan vietetty tosi paljon aikaa mökillä, ja periaatteessa jo melko hyvin sujuu arki pidemmänkin aikaa kun vesi tulee tupaan. Onhan tuo tiskipöytä pieni, ja melko taiteilua tiskaaminen on monesta syystä ja hidastakin vielä.

Veden lämmittäminen kestää about 15 minuuttia. Sen jälkeen vesi lorotetaan hitaasti tiskialtaaseen. Hitaasti sen vuoksi, koska vedenlämmittimen hana on todella kapea eikä se vesi yksinkertaisesti tule sieltä nopeampaa. Tiskata ja huuhdellakin saa varovasti, ettei lotraisi sillä vedellä ympäriinsä paljaita hirsiseiniä ja joka paikassa repsottavia jatkojohtoja kohti, vaikkakin ne on parhaan mukaan yritetty reitittää mahdollisimman kaukana "kaikesta".

Mutta. Olen huomannut että mä nautin tuosta hitaudesta. Silloin kun lorotetaan vettä altaaseen ei tehdä mitään muuta. Voi, ja pitää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.



Mun pikku keittiö, hyvä siitä vielä tulee. Verhoja on jo muutama kappale ikkunoissa ja ikkunoiden puitteillekin on selvät suunnitelmat kuinka maalataan. Seinät vielä mietinnässä, nyt kun tilaa (ja sitä siisteyttä) on saatu enemmän haltuun ajatus on että ei sittenkään maalata. Hella ei ole vielä käytössä mutta josko jouluksi saisi... ?


Samaa rauhallisuuden metodia käytän myös lähtösiivotessa. Jos hoppuilen, aivan varmasti joku asia unohtuu tyyliin vedentulo jäi päälle, tuuletusikkuna auki, pelti auki tai vähintäänkin unohdan ottaa mokkulan mukaan. Ja noiden sähköjen kanssa saa olla tarkkana, ettei yksikään turha jatkojohto jää vahingossakaan seinään. Rauhassa kun tekee asian kerrallaan, niin ei tarvi sitten jälkeenpäinkään miettiä että laitoinkohan mä nyt sen ja sen kiinni, ja pahimmassa tapauksessa lähteä tarkistamaan asiaa. Myös erilaiset listat ovat tulleet hyvin tutuiksi. On työlistaa, mökkilistaa, kotiin vietävien listaa jne...  Ja näihin on erittäin tärkeä laittaa asia ylös heti, kun useinkin tulee sellaisia kummallisuuksia vastaan että ei niitä voi mitenkään muistaa.




Lähtörituaaleihin kuuluu myös mökkikirjan päivitys. Äidiltäni matkittu idea, vieras/päiväkirja, mihin jokainen saa kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Kirjoituksiaan voi värittää vielä omin piirustuksin tai tarroin. Eipä tänne nyt niin hirveä vieraiden kirjo ole kirjoittanut, ahkerin vierailija taitaa olla tyttö. Mutta itsekin yleensä jotain raapustan ihan kirjoittamisen ilosta ja onpahan jotain päiväkirjaakin sitten mitä ollaan milloinkin tehty.


Periaatteessa mökillä asuminen onnistuu jo pyykinpesua lukuunottamatta. Se on ainut asia minkä vuoksi ollaan vielä riippuvaisia kotona tehtävistä "huoltokäynneistä". Ratkaisukin on tiedossa, pulsaattoripesukone on jossain vaiheessa ostoslistalla. Ne eivät mitenkään hirveästi maksa, ihan tilankäytönkin suhteen olisi hyvä piakkoinkin kone hankkia ja testailla kuinka pyykinpesu käytännössä mökkiolosuhteissa sujuu.


Ilmalämpöpumppuasiakin on ratkaistu. Me kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä hankimme ilpin, koska sille on paikat, johdot, läpiviennit ja kaikki valmiina, mutta ei vielä tänä talvena. Nyt pitää saada vertailupohjaa mitä mökin lämmitys maksaa ilman ilppiä. Mökillä on useita öljytäytteisiä pattereilta ihan normaalilla pistokkeella. Lämmityspolitiikkana on että kun mökillä ollaan, patterit ovat irti seinästä, ja aina lähtiessämme ne kytketään päälle pitämään n. +10 C ylläpitolämpöä. Vähän on ollut säätämistä (miehen juttuja nämä), kerran oli +8 kun tultiin ja nyt viimeksi oli +12.


Pienellä jännityksellä odotan talvea mitä mahtaa lämmityskustannukset olla. Siitähän se riippuu ainakin osittain paljonko ja mistä vetää. Katon ja seinän päätyjen "saumakohdista" ollaan havaittu kaksi lämpövuotoa, vastakkaiset saumat. Kun katolla on lunta, näiden saumojen kohdalta näkyy komeasti paljas kattovana minkä lämpövuoto on sulattanut. Sen näkee kyllä ihan silmällä sisäpuoleltakin, kummankin katonrajassa on suuri väli, vaikka listakin on laitettu. Samoin lattia tuntuu aika kylmältä, ja tehtiin varmaan itsekin virhe kun mentiin repimään tiiviisti lakalla kiinnitetyt listat irti. Mutta uudet lattiat ja luultavasti eristeetkin on joka tapauksessa tulossa, niin kyllä tämä yksi talvi näinkin menee. Vähän oon pelännyt että tuleekohan hiiriä helpommin sisään kun ei ole listojakaan, mutta eipä ole mitään siihen viittaavaa näkynyt. Mulla ei ole hiiristä mitään kokemusta, en edes tiedä miltä hiirenpaska näyttää. Kissat (sekä nykyinen että edesmenneet) hoitaneet hyvin hommansa. Luulen että pelkkä kissan haju riittää jo aika pitkälle. Meillä ei ole ollut koskaan mitään myyräongelmaakaan, ja luulen että tästäkin kiitos menee kissoille.


Pientä helpotusta lämmittämiseen toi takka, opittiin nimittäin käyttämään sitä paremmin. Tai no ei nyt käyttämäänkään, mutta siirrettiin takan ja tiilimuurin takana ollut astiakaappi hieman sivummas pois suoraan takan takaa. En olisi millään halunnut kun nyt se "pienentää" tuolla sitten keittiötä, mutta pakko oli kokeilla ja onneksi kokeiltiin. Nyt alakerran "keittiöpuoli" lämpenee paljon enemmän ja parvi puolestaan pysyy viileämpänä. Eli lämpö jakautuu huomattavasti tasaisemmin koko mökkiin. Ei tuo Tiileri enää ihan niin huonolta takalta tunnukaan...




Astiakaapin siirron jälkeen Limpun majapaikka paljastui kaikelle kansalle.




Viemäriasiakin järjestyi, kun eihän mitään tukosta ollutkaan! Saunan lattiakaivon rakenne on sellainen että keskellä on "malja" missä reunat lähes ritilään asti. Kun viemäriin kaataa paljon vettä kerralla niin se malja ikäänkuin pursuaa joka reunasta yli ja lopuksi lattialle asti, ja valuu sitten maljan reunojen ulkopuolelta joka puolelta tasasesti viemäriin. Ei ole ikinä vastaavanlaista lattiakaivoa tullut vastaan, mutta villi veikkaus on että joko tuo malli ehkäisee roskien menoa viemäriin asti tai sitten jäätymistä. Joka tapauksessa kun vettä ihan suoraan viemäriin suihkutti niin sinne meni, ei sitten minkäänlaisia ongelmia (kun ei myöskään keittiön putkissa, tiskivedet hulahtaa hetkessä)! Saunan viemärin pulputus keittiössä vettä käytettäessä, kuin myös veden hetkelllinen tulviminen lattialle on siis viemärin ominaisuus, ei vika.


Ja kun nyt viemäriasiat meneillään niin päivitetään nyt vielä huussiasiatkin :-D Oon huomannut että monille ulkohuussi on jonkinsortin ongelma, ainakin talvella, olisko sitten kylmyys yksi osasyy, ja varsinkin jos yöllä joutuu asioimaan. Kylmyys ei mulle ole ollut ongelma sitten ollenkaan. Olen nimittäin varustautunut asianmukaisesti. Kun yöpaidan lisäksi pukee lämminvuorikumisaappaat, tarvittaessa fleecetakin (sen honkkarista ostetun tsekkiläisen talviparkan sisätakin), varta vasten kirpparilta hankitun polvipituisen mökkitoppatakin (joka on sitte törkee!! :), niin eipä sitä kylmä tuu vaikka olisi vasta herännyt.


Oon toisinaan myös yöllinen vessaramppaaja, ja kipukynnys tässä tuli vastaan kun ensimmäiset lumisateet tulivat. Mutta mullahan oli tähänkin ratkaisu valmiina, se ekovessa minkä kesällä ostin ja mitä myös käytettiin ennenkuin huussi valmistui. Linkki ei ole mainos, en saa tästä mitään hyötyä, mutta täytyy kyllä sanoa että huimasti näin talvella tuo laitos tuo asumismukavuutta lisää mökkeilyyn. Ekovessan tarvikkeet, jätesäkit ja kuivike ovat turhan kalliita mun mielestä, ja oon Prismasta löytänyt huomattavasti edullisempia jätesäkkejä (sekä tavallinen että hajoava) jotka tuohon käyvät. Ja Minimanista saa samanlaista kuivikepellettiä pilkkahinnalla, just ostin äitini kanssa puoliksi 4 säkkiä a`15kg, 15e yhteensä.


Jos nyt vielä vessa-asioilla jatketaan, niin mun mielestä vesivessa on maailman tyhmimpiä keksintöjä. Maailmassa, jossa makeasta vedestä on pula jos ei vielä niin ainakin tulevaisuudessa, huuhdellaan ihmisen jätöksiä puhdistetulla makealla vedellä. Tätä nyt saastunutta vettä sitten yritetään taas puhdistaa siinä edes täysin onnistumatta (lääke- huume- hormoni-ym. jäämät) ja johdetaan uudelleen luontoon saastuttamaan eläin- ja eliömaailmaa. Ja me tyhmät vesivessan käyttäjät, ensin me maksamme siitä puhtaasta vedestä, ja vielä toisen kerran, siitä viemärivedestä. Ja me maksetaan siitä likaisesta viemärivedestä vielä suurempi summa kuin siitä puhtaasta. Siinä mielessä vesivessaa voisi verrata tupakkaan, että jos nämä kaksi asiaa nyt keksittäisiin, niitä ei ikinä päästettäisi markkinoille asti. Ei sitten varmasti.




♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢♢



Asiasta vielä viidenteen, eli mökkikylään tutustumisesta. Vaikka mökkikylä sijaitsee samassa kunnassa missä tällä hetkellä asutaan, juuri tuo seutu on jäänyt hyvin vieraaksi. Oon tutustunut kylän nettisivuihin (google kääntäjän avulla, sivut ovat på svenska bara) ja kaikkea mielenkiintoistahan sieltä löytyy. Kylässä on mun käsittääkseni tämän seudun laajin latuverkosto (30 km) ja erittäin aktiivinen urheiluseura (tämä olikin jo tiedossa, muistan hiihdon koulujenvälisistä kun tältä kylältä tuli ne hiihtäjät joille ei yksinkertaisesti ollut mitään mahiksia pärjätä :-). Hiihtokartasta selvisi että meillä on jopa latukahvila käytettävissä. Latua pitkin pääsee mökkimatkalla olevalle leipomolle (miehen pahe, mä pystyn kyllä ajamaan ohi mutta mies useimmiten ei), joskin ilmeisesti samaa latua täytyy tulla sitten takaisin.


Mielenkiintoista mikä tuli vastaan on myös kylän historia ja ennenkaikkea kartta vuodelta 1875. Siitä on selvästi havaittavissa että kylä on ennen ollut saari (ja tämän olen jostain kuullutkin). Tuolla kartalla saari on jo osa mannerta, mutta meri on huomattavasti laajemmalla alueella mitä tänä päivänä. Onnistuin paikallistamaan mökin sijainnin parin järven ja lammen avulla (jotka ovat aina olleet järviä) ja tein mielenkiintoisia havaintoja:

- Meidän mökkitie on ollut kylän "päätie", joka loppuu sitten meren rannalle (niinkuin tänäkin päivänä). Nykyinen "päätie" kaartaa seuraavaan kylään ja mökkitielle käännytään, mutta 1875 seuraavaan kylään ei ole ollut tieyhteyttä tätä kautta koska meri tuli vastaan.

- Lähes heti meidän mökin jälkeen merelle päin mentäessä tulee iso peltoalue ja sen jälkeen "kaislikkojärvi". 1875 meri on ulottunut lähes mökille asti. Koko iso peltoalue on ollut merta ja kaislikkojärvi myös. Voisi sanoa että jos oltais asuttu täällä 1875, meillä olisi ollut rantatontti tai sitten merenranta olisi ollut hyvin, hyvin lähellä...

- Karttaa tutkittuani katselin työmatkallakin maisemia ihan eri tavalla. Kylän päätie on edelleen samanlainen kuin kartassa, pieniä peltolänttejä ja vanhoja taloja (mitä ei kartassa näy). Näiden talojen takana näkyy hyvin laaja, suuri peltoalue. 1875 tuo koko peltoalue on ollut merta. Ja nyt kun tuon tiedän, niin sen erottaa myös maastonmuodoista. Tienläheiset pellot ja talot ovat selvästi korkeammalla kuin se taustalla siintävä iso peltoalue.

- Sen sijaan "erämainen järvi", se josta pitäisi kalaakin tulla, on ollut aina järvi. Samoin tämän järven lähellä oleva lammikko (jota ei olla vielä löydetty) on aina ollut lammikko. Näiden kahden muodoista osasin sitten lähemmin hahmottaa koko sijainnin.





Yhä enemmän ja paremmin me täällä viihdytään. En näe mitään syytä miksi tämä ei jonakin päivänä olisi meidän koti. 


-


torstai 9. marraskuuta 2017

Aina ei ole niin kivaa

Eli yllätysteemalla jatketaan. Mökin ostosta tulee pian viisi kuukautta, ja ajattelin kirjoittaa vähän yhteenvetoa mitä yllätyksiä on tässä matkan varrella tullut.

Likaisuus ja uskomaton rojun määrä: Vaikka esittelyssä huomasimme että mökissä on yksinkertaisesti likaista, niin kyllä se lian määrä silti yllätti. Esimerkiksi sauna näytti päällepäin siistiltä (ehkä siksi kun mitään ylimääräisiä pesuvateja ja shampoopulloja ei ollut), mutta tarkempi syynäys osoitti että niin saunan lauteet kuin niiden allaoleva lattiakin oli ihan uskomattoman likakerroksen peitossa. Toinen likapesäke oli keittiö ja ehkä pukuhuonekin. Yllätyksenä tuli myöskin huonekalut. Ensin se, että ne yleensä kuuluivat kauppaan ja toisena se, että lähes mikään ei ollut enää käyttökelpoista. Lähes joka huonekalusta oli jotain rikki tai sitten laatikoissa oli jotain epämääräistä möhnää. Seinillä olevat lukuisat tuuletinviritykset kuin myös takan eteen mehukattipöntöstä tehty tuuletin ollaan poistettu, ja nuo seinän reiät korvattu tavallisilla venttiileillä. Tontilta olen kerännyt röykkiöittäin muovisia nurmikonreunuksia (ja niitä löytyy edelleen), omenapuuhun sidottuja CD-levyjä, kaiken maailman hyrriä ja muita muovisia koristeita. Tätä rojua piisaa edelleenkin, mutta homma on katkolla ensi vuoteen saakka koska olemme käyttäneet kaikki tämän vuoden ilmaiset käynnit hyötykäyttöasemalle. Joulukuusenraadot, maahan kaivetut kengät ja katon räystään alle tungetut vaatteet kuuluvat samaan kategoriaan.



15.6.2017, päivä kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Mies valmistautuu leikkaamaan nurmikkoa ja puuceen paikalla on pelkkää metsää.


Keittiö 16.6.2017



Ötökkäelämä puulattiassa: Tietysti tämä oli yllätys, ei tullut mieleen lattianrakoja taskulampulla esittelyssä syynätä. Nyt tilanne on sillälailla hallinnassa, että uusia purukasoja en ole löytänyt nyt kahteen kuukauteen, ja viimeisimmätkin löydökset oli pari kuollutta toukkaa ilman purukasoja. Ilmankosteus on pienentynyt ja myrkyttelin tiiviiseen tahtiin paikkoja missä kasoja näkyi, niin eikai noilla nyt niin mukavat oltavat enää ole. Nettiantiikkiliikkeestä löydetty tupajumimyrkkykin odottelee vielä käyttöä. Ja lattia uusitaan joka tapauksessa.


Ilmalämpöpumppu ei sitten toiminutkaan: Tämäkin tuli yllätyksenä. Tänään taas perehdyimme aiheeseen enemmän, tiedämme vikakoodin mitä herjaa ja suurinpiirtein mitä se tarkoittaa. Lämpöpumppu on jo 10 vuotta vanha, ja lisäksi mitä keskusteluja aiheesta luin niin tuossa mallissa niitä vikoja/vikailmoituksia piisaa. Ei lähdetä korjauttamaan kun ei ole mitään takeita toimisiko sittenkään moitteettomasti. Harkinnassa on että hankitaanko uusi lämpöpumppu vai ollaanko kokonaan ilman.


Takka varaa lämpöä aivan eri tavalla mitä kotona ollaan totuttu: Tulikivi vs Tiileri? Ei tarvi kahta kertaa miettiä kun vastaan että Tulikivi aivan ehdottomasti. Tiileri lämpiää hitaasti, siinä on pieni tulipesä mutta suurempi massa, ovessa epämääräinen jousiviritys, ovenkahva ihan tulikuuma että hanskan kanssa pitää avata jos haluaa puita lisätä. Mökillä nyt kumminkin on Tiileri-takka ja sen kanssa on elettävä. Tai olen mä leikilläni heittänyt ajatuksen että voihan ton purkaa ja laittaa Tulikiven tilalle, mutta ei kai nyt oikeasti kumminkaan..



Takka ja eteinen 17.6.2017



Saunan viemäri vetää huonosti: Tätä ratkotaan parhaillaan. Vasta tänään hokattiin että vesilukko on sellaisen ylimääräisen kannen alla joka piti ensin vetää pois paikoiltaan. Nyt näkyy itse viemäriputki ja rassausvieterikin on olemassa valmiina käyttöä varten. Nyt vaan pitää tietää tarkkaan mitä tekee, ettei rassaa sitä tukosta pidemmälle jolloin tukos vaikuttaisi myös keittiön viemäriin. Ostetaan seuraavalla kauppareissulla kunnon kidemäistä viemärinavausainetta ja vasta sitten ryhdytään tositoimiin.


Rehellisesti sanottuna kyllä tämä vaan aikamoinen työmaa on. Koko ajan on ongelmia mitä pitää ratkoa ja koko ajan tulee lisää rahanmenoa. Mutta tärkeysjärjestyksessä tässä on edetty, ja asioita hoidetaan aina tilanteen mukaan.


Hoidetut jutut:

- enin määrä roinasta poistettu niin sisältä kuin ulkoakin
- suursiivottu
- piippu pellitetty
- epämääräisimmät sähköviritelmät poistettu (tuulettimet, ulkona puita pitkin vedetty jatkojohto)
- uudet lukot asennettu
- uusi jääkaappipakastin
- styroksit kissanluukuista poistettu
- uusi nuotiopaikka pahville ym poltettavalle jätteelle
- uusi sänky
- uusi kompostoiva kuivakäymälä rakennuksineen
- huvimaja siivottu ja maalattu sisäpuolelta
- pukuhuone maalattu
- uusi meikkipöytä ja peili pukuhuoneeseen (ja meikkipöytä vain siksi, kun sopi mitoiltaan kuin nakutettu pukuhuoneeseen ;)
- saunakaivo tyhjennetty
- katto puhdistettu sammalesta (ei sitä paljoa ollut mutta toisella puolella kumminkin)
- uusi patteri pukuhuoneeseen vesimittarin viereen
- uudet tuuletusventtiilit asennettu
- klapivarastoa täydennetty
- kompostikuivikevärkkejä hankittu reilusti (turvepaali + itsetuotettu sahanpuru)
- väliaikainen tiskipöytä asennettu, jolloin tuvankin puolelle tulee vesi
- uusi käyttövedenlämmitin keittiöön
- uusi liesi (joskin asentamatta vielä)
- kotoa tuotu suuri kompostori käymäläjätteen jatkokäsittelyyn



Nuotiopaikka 15.7.2017 Tehtävänsä hoidettuaan tämä ehkä siirtyy parempaan paikkaan ja (grillaus)käyttöön.


26.8.2017 puuceekompostikäymälä vihdoin valmis!



Keittiöpöytänurkkaus 26.8.2017. Mökin alkuperäiset kalusteet alkavat olla vähissä.



Keittiönurkkaus 1.11.2017. Ensin tuli kylmä vesi ja sen jälkeen lämminkin vedenlämmittimestä. Roska-astioihin on satsattu että lajittelu mökkiolosuhteissakin helpompaa.




Vielä toteutusta vailla mutta lähiaikoina:

- lieden asennus ja muutenkin voisi sähköjä vähän katsella
- ratkaistava haluammeko ilmalämpöpumpun vai emme
- kompostikäymälän ensimmäinen tyhjennys ja edelleen ne eristeet suotonestesäiliölle




Vielä toteutusta vailla mutta ensi keväänä tai myöhemmin:

- keittiön seinien maalaaminen
- uusi lattia ja uudet eristeet
- lämpimän vedentarpeen ratkaiseminen: Haluammeko lämpimän veden ja jos niin miten? Varaajalla (ei todennäköinen), läpivirtauslämmittimellä (hyvinkin todennäköinen) vai riittääkö nykyinen pöydällä nököttävä 14 litran Sunwind?
- uusi keittiö
- terassin maalaaminen
- huvimajan maalaaminen ulkopuolelta
- vanerilevyjen teko huvimajalle yöpymistä varten
- pihan siivoaminen loppuun
- saunan lauteiden uusiminen, ehkä lattiankin
- vanhan puuvajan tyhjentäminen ylimääräisestä roinasta
- "pikkuvarastojen" tyhjentäminen ylimääräisestä roinasta ja purkaminen lasivillasta ja vanerilevyistä
- vanhan käymälän kohtalo? itse laitos jäteasemalle, rakennuksesta kesäkanala sitten joskus?
- roskapuiden kaato tontilta ja jotain peittävää, esim. tuijaa tilalle
- maakellari sitten joskus
- uusi varastorakennus



Voi olla muutakin mitä nyt en tähän hätään muista. Mutta tämä oli oikein hyvä listaus, kun ihan oikeasti tuntuu ettei mitään saada aikaan mutta onhan sitä saatu paljonkin! Ja millään pakkotahtimentaliteetilla ei yksinkertaisesti jakseta tehdä, vaan ihan omien voimavarojen mukaan. Kun miehellä on nykyisin 3-vuorotyö ja mulla 2-vuoro, niin tulee sellaisia viikkoja aika usein että meillä on täysin eri työvuorot. Mutta ei se mitään, silloin vaan ei tehdä mitään.


Ja en tiedä miltä muiden silmiin tuo yllätysten määrä ja laatu näyttää, olisko jengi jo käräjöimässä kaikesta. Me kuitenkin tingittiin mökin hinnasta huomattava määrä, niin en kyllä aivan heti lähde pikkuasioista valittamaan ja vaatimaan oikeutta. Esim. tupajumeja tai muita puutuholaisia voi pahimmillaan olla uudessakin mökissä (jos tehtaalta mukana kulkeutunut, puuhan on puuta ja luonnosta kerättyä), niin mun mielestä se on lähinnä ominaisuus, että jos puusta tehdyssä mökissä asuu niin sellaisia voi olla. Ja eroon niistä kyllä pääsee kun hoitaa tietyt perusasiat kuntoon (terve puu, ei kosteutta rakenteissa kuin ei ilmassakaan). Ilmalämpöpumpun toiminnallisuutta ei taas mitenkään tarkastettu esittelyissä, ainakin se olisi ollut helposti nähtävissä ja selvitettävissä että laite on jo vanha. Tontin pinta-alan heitosta (ks. edellinen postaus) taas vaikea sanoa. Sen olen selvittänyt että myyjä ja välittäjä on tästä vastuussa, vaikka virhe ei olisikaan hänen vaan maanmittauslaitoksen. Mutta ääh, ajattelen asiaa vähän siltä kantilta että jos/kun olen itse myymässä meidän taloa, niin en kyllä missään nimessä halua kellekkään nillittäjille myydä. Ja näitähän on eri palstojen mukaan Suomi pullollaan. Eli haluan kohdella mökin myyjää samalla tavalla kuin haluaisin itseäni sitten aikanaan kohdeltavan.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Maan omistaminen (ja mitä yllätyksiä se voi tuoda mukanaan)

Olen tässä jo jonkin aikaa fiilistellyt mökin lainhuutopäätöksen kolahdettua postiluukusta että on se vaan siistiä omistaa maata. Jo talon suunnitteluaikana oli selvää että vuokratontit unohdetaan täysin, tontin täytyy olla oma. Vaikka vuokratonttejakin on paljon olemassa, ei mun maalaisjärkeen oikein sovi että joku muu omistaa maan joka mun talon alla on. Mitä jos se "joku muu" eräänä kauniina päivänä ei enää haluaisikaan jatkaa vuokrasopimusta? Tai tuplaisi tai triplaisi tontin vuokran heti kun mahdollista (näistähän saa nyt lehdistä lukea)? Ja muutenkin, tontin vuokra on maksettava joka vuosi, mun silmiin täysin ylimääräinen kulu joka vuosien vieriessä kertyy huomattavaksikin menoeräksi. Kun taas ostat (halvalla) tontin hyvältä ja ennenkaikkea kehittyvältä alueelta johon on arvonnousuakin tulossa vuosien mittaan, kumpikohan mahtaa olla kannattavampaa?

Mökin tontti on luultavasti (tästä alempana lisää) noin reilut kolme kertaa talomme tonttia isompi, ja jotenkin sitä nälkä kasvaa syödessä että sitä maata olisi kiva omistaa enemmänkin. Ainakin jos tästä mökistä vielä lähdemme ja rakennamme johonkin uuden, maata olisi hyvä omistaa useampi hehtaari. Ja nimenomaan metsää, saisi omat polttopuut sitten sieltä. Tälläkin hetkellä saamme polttopuut ilmaiseksi, mutta jos tämä downshiftaaminen ja pienesti eläminen joskus onnistuu niin tuon edun sitten menetämme.

Ja se on aika suuri etu se. Jotain on keksittävä tilalle.



Omaa mökkitonttia. Ei ehkä niin hääviä mutta tämä kaikka maa ja nämä kaikki puut ovat meidän.




Tämäkään pläntti ei niin häävin näköinen ole mutta se on silti meidän. Ja tämä onkin tärkeä pläntti, hyötykasvinurkkaus. Perunalla meinaan aloittaa kun se on kaikista vaivattomin kasvatettava. Kunhan maan saa käännettyä, kalkittua ja lannoitettua ja perunat istutettua, se ei vaadi muuta kuin multauksen kahdesti. Ei rikkaruohojen kitkemistä eikä kasteluakaan jos ei nyt ihan rutikuivaa kesää tule..




Kun saimme mökin kesällä käyttöömme tuntui kun linnut olisivat vallanneet koko tontin. Pesiä löytyi niin kuistin kukkaruukusta, rännin päästä, kuin puuceen takana olevasta pikku kuusestakin. Myös linnunpönttöjä on tontilla useampi, edellinen omistaja taisi olla suuri lintujen ystävä. Jatkan itse perinnettä hieman kohtuullisemmin (koska meillä on kissa), talipalloautomaatti ja herkkupötkö on linnuille hankittu ja ripustettukin.



Ja sitten se yllätys: Maanmittauslaitoksen karttapaikalta olen usein meidän mökkitonttia ihastellut, kunnes sitten huvikseen päätin mitata pinta-alan sivuston omalla laskurilla. Ja vaikka kuinka päin mittaisin, laskuri näyttää että tontti on n. 300 m2 pienempi mitä kiinteistörekisteriotteessa, myyntiesitteessä ja kauppakirjassa sanotaan. En vielä tiedä miten tämän kanssa toimitaan (ja miten haluamme toimia), mutta kyselyn Maanmittauslaitokselle laitoin koska tontin koko saattaa vaikuttaa kiinteistöveroon ja vaikka mihinkä. (Vertailun vuoksi mittasin myös talomme tontin ja tulos oli mitä pitikin, että ilmeisesti laskuri on tuolla sivulla ihan luotettava.)

Että mitataanko mökkitonttimme uudelleen ja jos nykyinen pinta-ala osoittautuu virheelliseksi niin mitä sitten teemme? Mökin alkuperäisestä hintapyynnöstä saimme alennusta niin reilusti, että mistään pikkuasioista emme luultavastikaan halua riidellä. Toisaalta taas, kyllä tontin kokokin aika merkittävä tekijä oli että juuri tähän mökkiin päädyimme.

Noh, katsotaan nyt ensin mitä sieltä Maanmittauslaitokselta mun kysymykseen vastataan...

perjantai 3. marraskuuta 2017

Unikuvia

Astun bussista puiston kulmaan lähellä kaupunkia ja asuinpaikkaani. On kaunis kesäinen päivä. 

Lähden kävelemään puiston vierestä lähtevää hiekkatietä pitkin. Yllättävän äkkiä tien varrella on täysin autiota, voisi sanoa jopa erämaista. Maisema on aukeaa, karua hiekkamaata. 

Jonkin aikaa käveltyäni näen tien varteen hylätyn betonimyllyn, jonkinlaisen sorakuljettimen ja muutakin metallirojua. Maisema on kaunis, ja mietin että joka paikan ihminen vaan pääsee tuhoamaan. Surullista. Samantien mieleeni tulee että olenkohan jonkun yksityismailla, ja tunnen itseni ulkopuoliseksi ja tunkeilevaksi noin vain toisten mailla kävellessäni.

Jatkan kuitenkin eteenpäin, ja pian saavun meren rantaan lahdelle. Maa ja jylhä vuoristo työntyvät pitkälle lahden kummankin puolin, ja kaukana edessäpäinkin näyttää olevan valkopäisiä vuoria. On niin lämmin että meri on utuinen ja täysin pläkä. Merta ja taivasta ei erota toisistaan, vain vuoret erottuvat jotenkuten maisemasta. Mietin kuinka näin lähellä voi olla näin kaunis paikka minkä olemassaolosta en ole tiennyt mitään.

Ulkopuolisuuden tunne pysyy, joten lähden aika pian kulkemaan takaisinpäin. Ohitan metallirojut, betonimyllyn, kiipeän avaraa tietä pitkin pienelle mäelle ja huomaan että mäen päällä on talo. Ohitettuani talon huomaan että ruskea, isosarvinen ja kellokaulainen härkä on lähtenyt seuraamaan minua. Hetken tunnen pelkoa, mutta sitten ajattelen että jos härkä vaistoaa että pelkään niin silloin se saattaa jotain tehdäkin. Unohdan pelon ja jatkan rentona kävelyäni. 

Härkä tulee jo vierelle mutta ehdi seurata kauaa, kun talon pihasta tulee huivipäinen maatalon emäntä sitä kutsumaan. Härkä kääntyy ja palaa emäntänsä luokse. Tunnen itseni taas ulkopuoliseksi ja ehkä vähän surulliseksikin. Minäkin haluaisin asua täällä, olla osa tätä miljöötä.

Pian saavun puiston nurkkaan. Puistossa on nurmikko ja puita väljästi siellä täällä. Puistossa vastaani kävelee vaaleahiuksinen hyvin pukeutunut nainen, kiinteistönvälittäjä, joka on jo laittanut esittelyständit puiston nurkkiin ja kantaa nyt suurta ja vanhaa punaisella sametilla päällystettyä tuolia. Kysyn häneltä minne hän on tuolia viemässä. "Tuoli on esittelyä varten jonka pidän täällä puistossa. Mustalaiset voivat asua puistossakin." 

Aijaa. Tätä en ole tiennytkään. Jatkan matkaani takaisin bussipysäkille.


Viime kevättalvena mietin kuumeisesti mihin tieni vie, rakennammeko mökin Lappiin. Oikeastaan kaiken piti olla melkein selvää, ainoastaan se itse tontti oli vielä katsomatta. Näihin aikoihin olin hyvin kiinnostunut kaikesta henkisestä. Toivoin näkeväni unta miten tilanne ratkeaa, ja niinhän minä sitten näinkin.

Uni oli niin voimakas että muistan sen vieläkin ihan just eikä melkein. Ainut hämmennystä herättävä seikka oli vain että noin lähellä? Vuoria? Merta? Palo Lappiin oli kova, ja ajattelinkin että eihän tuo nyt välttämättä mitään merkitse, tai on tulkinnanvaraista jne. Mutta en kyllä mitenkään saanut tuota unta Lapin oloihin väännettyä, ja niinhän siinä sitten kävikin että paikka ei vaan tuntunut oikealta.


Kului aikaa, katseltiin mökkiä ja ostettiinkin se. Unen olin jo unohtanut. Tai kyllä se mielessä pyöri mutta en osannut yhdistää sitä mihinkään... kunnes...


Mökkimatkan varrella on keskeneräinen talo, jonka pihassa oli betonimylly koko kesän.

Tämä oli ensimmäinen ahaa-elämys.

Toinen tuli samantien: Harkitessamme mökin ostoa kävin äitini kanssa venesatamassa, joka on mökkitien päässä. "Onpa kaunis paikka. En ole tiennyt että tällainen on olemassa." sanoi veneilevä äitini.

Venesatama sijaitsee hiekkatien päässä merenlahdessa. Noh, vuoria ei ole mutta ympäristö on kivikkoista.

Silloin tajusin että se OLI enneuni. Yhtäläisyyksiä löytyy lisääkin.

Mökki on lähellä kaupunkia ja nykyistä kotia.

Mökkitie on hiekkatie, jonka varrelta löytyy ihmisen tuhoja, hakkuualuetta ja hirvitorneja.

Nainen joka kutsui härkää on yksi mökin myyjistä.

Talo jonka pihasta nainen ja härkä tulivat on mökki ja sen piha.

Kiinteistönvälittäjä. Häntäkin tarvittiin, hänen kanssaan oltiin tekemisissä ja olemus, sukupuoli jne samanlaisia kuin unessa.

Mutta entäs se härkä? Miten se tähän liittyy? "Jos näet unissasi tämän voimakkaan mielen, peräänantamattomuuden ja vahvuuden symbolin, saattaa se kertoa, että on aika seistä vakuuttavasti sanojensa ja tekojensa takana tai tehdä kompromisseja." 
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit-3.php


Mökkihän oli mulle kompromissi. Olisin halunnut lunta ja Lappiin, mutta meren, muiden vesistöjen ja suurten metsäalueiden läheisyys sitten riitti.


Tutkailin äsken unen outoja asioita lisää.

Autiomaa: Autiomaat edustavat laajuutta ja äärettömyyden tunnetta, ne kutsuvat usein unennäkijää etsimään pinnan alla piileviä elämäntotuuksia. Ajaton loputtomuus ja hiekkadyynien rajattomuus saattaa unessa viitata myös mielenrauhan, tyyneyden ja jopa eristäytyneisyyden kaipuuseen.

Huomiotaherättävän tyyni ilma ja meri: Tyyni vesi merkitsee tyyneyden lisäksi mielenrauhaa ja uudistumista

Vuoret: Vuorenhuiput ovat perinteisesti taivaan ja maan kohtaamispaikkoja, ne tarjoavat siten energeettisesti kulkuväylän yhdeltä tasolta toiselle. Lisäksi vuoret ovat tavoitteiden, maallisista haluista luopumisen sekä korkeamman potentiaalin ja henkisyyden etsinnän vertauskuvia.

Kaikki lainaukset http://www.energiakeskus.com/energiasivut/symboliikka/unisymbolit-4.php







En usein näe enneunia, tämä taisi olla toinen kerta elämässäni. Ne ovat kuitenkin niin vaikuttavia ja mieleenjääviä, ettei niitä voi vain ohittaa. Siitä ne usein tunnistaakin. Olen vaikuttunut ja iloinen siitä, että sain nähdä tämän unen.