maanantai 12. helmikuuta 2018

Talvimökkeilyä; onnistumisia ja haasteita

Ihka ensimmäinen mökkitalvi on sujunut yllättävän hyvin. Putket eivät ole jäätyneet, sähkölaskut ovat pysyneet siedettävällä tasolla, ylläpitolämpötila poissaollessa on pysynyt mukavasti +7-12 C välillä, ja sähkömieskin on käynyt ja mökillä on hella ja liesituuletin (vaikka sähkötyöt jäivätkin vielä vähän vaiheeseen).


Haasteina, tai sanoisinko pienenä yllätyksenä on tullut polttopuiden aivan mahdoton menekki (kun sitä paljuakin on pitänyt lämmittää), suuri, usean asteen lämpötilaero parven ja alakerran välillä, lattian kylmyys, takan savuttaminen sisään (ei huomattavaa savuttamista, mutta mies huomasi kun alkasi taskulampulla syynäämään). Ja se tontin lopullinen koko.


Puiden menekissä kaikki menee tällä hetkellä mitä tuleekin, ja mies aikoo nyt maaliskuussa kaataa tontilta roskapuita (raitoja) pois. Samoin mies alkaa keräämään jo kesällä kaiken puun mitä vaan pystyy saamaan niin että ensi talveksi olisi kunnon varasto mitä polttaa. Harkitaan myös puiden ostamista. Aika edullisesti saa klapia ihan tästä lähistöltä, täytyy vain hieman tutkia millaista puuta sitä kannattaisi ostaa. Brikettejäkin ollaan kokeiltu, ja kyllähän niitä polttaakin mutta kyllä aito puu on vaan sitä oikeaa puuta...


Ja se on kyllä tullut huomattua, että kyllä se lämpö tykkää vaan ylös nousta. Lämpötilaero on 3-4 astetta, ja sen kyllä huomaa. Kaikista kylmin paikka mökissä on keittiönurkkaus, tuntuu että lämpö ei "mene" sinne millään vaikka takkaa kuinka lämmittäisi. Sellaisilla -10 asteen pakkasilla mökin lämmittäminen on vielä lastenleikkiä, mutta kun aletaan lähestymään -20 astetta tai jos oikein kovaa tuulee, silloin saa kyllä useamman kerran päivässä takan lämmittää että tarkenee. Pattereitahan me ei pidetä päällä ollenkaan kun mökissä ollaan, takalla on tultava toimeen.


Lattia on siis kylmä, ja ollaan ihan varmoja että kunhan päästään sitä uusimaan ja eristämään paremmin saadaan sitä kyllä lämpösemmäksi. Alapohjan tuuletusluukkujen sulkemistakin talveksi harkinnemme vielä uudemman kerran. Ainakin jos tämmöisiä kylmempiä talvia vielä tulee.


Ensiavuksi lattian kylmyyteen keksin villamatot.


Jotexin punaista kukonjalkakuvioista villamattoa en vain voinut vastustaa. Matto ei ehkä ole niin korkealaatuinen (mikä pieni pettymys) mutta ihanan lämmin. Ja hienokuosinen. Joten annan laadun anteeksi :-)



Kirpparilta löytyi pikkurahalla pari pienempää villamattoa. Mökin "olkkaripuoli" onkin yhtä villamatojen sekamelskaa.



Mökin sisustus elää koko ajan mutta kotoa tuotu TV-taso on tullut jäädäkseen.



Tiilerin takkaan mies on ollut melkoisen tyytymätön, eikä asiaa yhtään auttanut se kun hän huomasi että takka savuuttaa luukun raosta sisälle tupaan. Aluksi piti vain vähän fiksata, mutta luukun ruuvien päät oli ihan pyöreitä, ja kaiken lisäksi ruuvit olivat jumittuneet / palaneet kiinni kiinnistyspelteihin. "Pikku fiksauksen" lopputuloksena luukku oli sitten kokonaan irti, ruuvit katkottu ja kiinnityspellitkin irti ja osittain vääntyneitä. Oli melkein perheriidan paikka, tai ainakin pikkusen ihmettelin oliko pakko juuri nyt keskellä talvea lämmityskauden ollessa kuumimmillaan.


Onneksi miehellä oli varasuunnitelma B, ja Tiileriltä lähti tilaukseen uudet kiinnityspellit. (Olisi ollut myös suunnitelma C, eli uusi luukku, mutta se olisi tullut jo luokattoman kalliiksi.) Pellit uusine kiinnitysruuveineen tulivat onneksi muutamassa päivässä, ja pojan kanssa mies sai asennettua kaiken takaisin paikoilleen. Hieman takkaan tarkoitettua palovillaa ja kotoa löytynyttä Tulikiven sellaista punottua eristenauhaa ja avot, takka ei enää savuuttanutkaan! Ehdin potea jo pientä Tulikivi-takkaleivinuunikuumetta (mietimme vakavasti pitäisikö koko takka pistää matalaksi), mutta annetaan nyt tuolle vielä mahdollisuus.


Tontin koko-episodikin sai sitten päätöksen jo ennen joulua. Mistä kaikki sai alkunsa, sen voit lukea täältä. Maanmittauslaitokselta tuli kirje, jonka mukaan tontin uusi koko on hieman yli 0,3900 ha, eli lähes 400 neliötä vähemmän kuin alkuperäinen 0,4300 ha. Perusteluna se, että tontti on muodostettu v. 1930 ja pinta-alaksi on mitattu 0,4300 ha. Rajamerkit on rakennettu uudelleen v. 1987, mutta rajankäynnissä ei ole laskettu pinta-alaa. Kiinteistö on merkitty karttaan näiden rajamerkkien perusteella, ja kartalta laskettu uusi pinta-ala on luotettavampi kuin v. 1930 toimitus. Ja tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.


Tieto tuli juuri ennen joulua ja vähän unohtui siinä kaiken muun hässäkän keskellä. Tammikuussa asia muistui uudelleen mieleen, ja löysin ennakkotapauksen, oikeastaan ihan samanlaisen, jossa kuluttajariitalautakunta oli suositellut myyjää (kuolinpesää) maksamaan korvauksen ostajalle.


Tästä rohkaistuneena laitoin välittäjälle viestiä, miten asiassa voisi edetä, mutta sain melko kipakan vastauksen että ei ole myyjän eikä välittäjän vika tämä ja valita maanmittauslaitokselle. No, tiedän kyllä ettei ole myyjän eikä välittäjän vika, mutta ei kyllä meidänkään. Ja asiaan ei voi hakea muutosta valittamalla. Vaihtoehtoja oli kaksi, joko jättää asia tähän tai lähteä riitelemään.


Voin sanoa että mua ärsyttää suunnattomasti tällä hetkellä kaikenlainen ahneus. Oli kyse sitten yksityishenkilöstä, yrityksestä, Suomen tai vaikka koko maailman politiikasta ja globaalista menosta. Niinpä sitten päätin ja oikeastaan ilmoitin miehelle (joka myös oli samaa mieltä) että jätetään tähän vaan. En halua alentua siihen ahneuden pohjattomaan suohon, kun totuus on sekin että saatiin tämä mökki hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Jos oltaisiin maksettu mukisematta se mitä pyydettiin, silloin tilanne olisi varmaankin toinen. Mutta nyt saa mennä alennuksen piikkiin.


Totuus on myöskin se että ei edes joka nurkkaa ihan metrilleen tiedetä missä se raja menee. Ja voi olla ettei ikinä tulla tietämäänkään, jos / kun tontti saa pysyä reunoiltaan luonnontilassa. Ei siis silmämääräisesti olla menetetty mitään kun ei tarkalleen tiedetä mitä on ollutkaan.



TästäKIN huolimatta (heh ;) mökistä on tullut meille tosi tärkeä paikka ja jotenkin se tuntuu ihan omalta jo, ja meille tarkoitetulta. Tästä tulikin yksi juttu mieleen: mies puhui että haluaisi metsä- tai eräsukset että pääsisi pellolle koirien kanssa hiihtämään. Katsottiinkin suksia jo netistä kunnes muistettiin että hirsivajassahan on jotain puusuksia. Ei muuta kuin ottamaan tarkemmin selvää, ja sieltähän löytyi kahdet puusukset, samanlaiset mutta eri pituiset, kuin mulle ja miehelle tarkoitetut. Toisessa oli vaijerisiteet ja toisessa vähän uudemmat rautaiset, ja tarkoitus on nyt hankkia vaan uudet siteet, ja jotain pohjatervaa tms. myös, ja kokeilla josko noilla pellolle (ja metsäänkin) pääsisi. Yhtä leveät kuin metsäsukset nuo eivät ole, mutta kuitenkin leveämmät kuin normisukset. Leveäsompaiset sauvatkin löytyi mulle ja yhdet lasikuituiset (lasten) Karhut 70-80-luvulta.



Mökillä oli myös viisi pinnatuolia, joista neljä olen nyt maalannut. Valkoisen ja pastelinsävyisiä meinasin maalata kaikista, mutta joulun innoittamana yhdestä tulikin punainen. 



Alun mielikuvissani mökistä piti tulla täysin eri värinen. Puisia valkoiseksi maalattuja kalusteita, ja petroolin sävyinen sohva, tai ehkä verhot. Purjerenkailla. Toisin vaan kävi. Keittiöön Jotexilta löytämäni puuvillaverhokappa ja salusiinit (näistä ei kuvaa) määrittivät värit aika pitkälle. Beigeä, punaista, ruskeaa, mustaakin... Mihinkäs se kissa karvoistaan pääsisi, lämpimiin ja tummiin väreihin päädytään aina vaikka kuinka muuta suunniteltaisiin :-)



Ostin Ylläksen reissulla Haparandan Ikeasta huvimajaan lampaantaljoja, nyt vaan on niin että kun ne ovat niin hohtavan valkoisia en maltakaan pitää niitä siellä (vielä) nokeentumassa. Ja sekin tuli huomattua että yksi talja pitää vielä saada. Onneksi Pyhän reissuun ei niin hirveän pitkä aika enää ole.



Avaimetkin pysyy visusti tallessa kun tämmöinen heppu niitä vartioi ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!